30. KKO 2017:9. Huumekuriirin rangaistukseen roima alennus

1. Korkein oikeus (KKO) alensi tänään antamallaan ennakkopäätöksellä amfetamiinia maahan tuoneen miehen törkeästä huumausainerikoksesta saamaa vankeusrangaistusta peräti kolmella vuodella. Ratkaisullaan KKO halusi ohjata huumerikoksista tuomittavien rangaisusten mittaamista siten, että rangaistuksen ei tule perustua yksinomaan rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään. 

KKO 2017:9

2. Kuriirina toiminut mies oli kuljettanut saamiensa ohjeiden mukaan ja palkkiota vastaan lähes kahdeksan kilon amfetamiinierän sisältäneen henkilöauton Virosta Suomeen, mutta jäänyt kiinni satamassa. KKO piti oikeudenmukaisena seuraamuksena rikoksesta 5 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta. Helsingin hovioikeus ja Helsingin käräjäoikeus olivat  tuominneet miehen vankeuteen 8 vuodeksi 6 kuukaudeksi.

3. Tähän asti huumerikoksista tuomittavat rangaistukset ovat perustuneet yleensä Helsingin hovioikeuden vuonna 2006 laatimaan taulukkoon, jonka mukaan vankeutta tuomitaan sen mukaan mistä aineesta on ollut kyse ja kuinka paljon sitä on ollut. KKO huomattaa tänään antamansa ratkaisun perusteluissa, että se on jo aiemmin eräissä tuomiossaan ottanut huomioon  syytettyjen erilaisen aseman huumerikoksissa ja antanut sille merkitystä rangaistuksen mittaamisessa (perustelujen kohta 13). Ratkaisuissa KKO 2006:58 ja 2008:18 KKO on lausunut nimenomaisesti kuriirille tuomittavasta rangaistuksesta (kohta 14). 

4. Kun tämän ratkaisuohjeiden sanoma ei ole KKO:n mielestä ilmeisesti mennyt kunnolla perille alempien tuomioistuinten päätöksenteossa, se on nyt antamassaan ratkaisussa päättänyt "terästää" kantaansa ja irtaantua selvin sanoin edellä mainitusta kaavamaisesta "taulukkoajattelusta". 

5. Perustelujen kappaleessa 8 korkein oikeus lausuu näin: 

Rangaistuksen määrääminen perustuu asianomaista rikosta koskevassa säännöksessä säädettyyn rangaistusasteikkoon. Sen pohjalta tapahtuvassa mittaamisharkinnassa ovat keskeisessä asemassa kysymyksessä olevaa rikosta koskevat rangaistuksen mittaamista ohjaavat Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut. Jos sellaisia ei ole, huomioon voidaan ottaa myös muut samaa rikosta koskevat Korkeimman oikeuden ratkaisut, joissa Korkeimmassa oikeudessa on ollut kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta. Jos Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä ei ole jonkin rikoksen osalta laisinkaan tai jos se on niukkaa, huomiota voidaan kiinnittää myös rangaistuskäytäntöä kuvaaviin tilastollisiin tai muihin selvityksiin, mikäli niistä ilmenevää rangaistustasoa voidaan pitää edellä mainitut rangaistuksen mittaamisperusteet huomioon ottaen oikeudenmukaisena (KKO 2011:102 kohta 19). 

6. Marssijärjestys rangaistuksen mittaamisessa on siis sellainen, että ensin tuleevat KKO:n rangaistuksen mittaamista koskevat ennakkopäätökset, toiseksi KKO:n muut mittaamisratkaisut ja vasta kolmanneksi rangaistuskäytäntöä kuvaavat tilastolliset ja muut selvitykset, siis myös edellä tarkoitetut mittaamistalukot.

7. Ko. tapauksessa KKO otti rangaistusta mitatessaan huomioon teon kohteena olleen huumausaineen määrän ja laadun lisäksi kuriirin epäitsenäisen ja muita osallisia rajoitetumman aseman huumausaineiden maahantuonnissa. Näin tehdessään KKO tuomitsi kuriirin rangaistukseen, joka oli huomattavasti eli kolme vuotta alempi kuin tällaisen huumausaine-erän laittomasta maahantuonnista olisi muutoin tuomittu.

8. . KKO:n mukaan huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei siis tule perustua yksin ja kaavamaisella tavalla rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään. Etenkin törkeimmissä huumausainerikoksissa teon rangaistusarvoon vaikuttavat merkittävästi myös muut seikat. Erityisesti laajamittaiseen huumausaineiden laittomaan maahantuontiin osallistuu yleensä useita henkilöitä selvästi erilaisissa tehtävissä, jolloin tehtävän osoittama syyllisyys voi vaihdella rikokseen osallisten välillä huomattavasti.

9. Kysymyksessä on rangaistuksen mittaamista koskevasta tärkeästä linjanvedosta sekä alempien tuomioistuinten mittaamiskäytännön ohjaamisesta ja yhtenäistämisestä. Tämän vuoksi KKO ratkaisi asian vahvennetussa jaostossa, johon kuului viiden jäsenen sijasta 11 jäsentä.