1. Hovioikeudenneuvos, dosentti Mirjami Paso on nimitetty Itä-Suomen yliopistoon oikeustieteen Professor of Practice -tehtävään 1.2.2017 alkaen. Mirjami Paso työskentelee päätoimisesti Helsingin hovioikeudessa ja toimii yliopistolla 20 %:na työelämäprofessorina. Tehtävä on viisivuotinen.
- Tehtävä tukee erityisesti oikeudellisen ratkaisun teorian ja prosessioikeuden opetuksen ja tutkimuksen kehittämistä oikeustieteiden laitoksella sekä vahvistaa oikeustieteellisen tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Toivomme tehtävän kautta saavamme ajankohtaista tietoa tuomioistuinten toiminnasta opetuksemme kehittämistä varten. Toisaalta toivomme tehtävän tukevan tuomarikoulutuksen kehittämistä ja tuomioistuinten laatutyötä, Määttä lausuu.
3. Näin varmasti on. Minua odoksuttaa hieman Pason professuurin nimike eli "työelämä". Kun Paso toimii tuomarina, olisin kuvitellut, että Pason professuuri liittyisi nimenomaan lainkäyttöön tai prosessioikeuteen. Sana "työelämä" viittaa minusta lähinnä työoikeuteen, mutta siitä ei liene nyt kyse.
4. Mirjami Paso (44) on valmistunut oikeustieteen maisteriksi (1998) ja oikeustieteen lisensiaatiksi (2000) Lapin yliopistosta. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2009 Turun yliopistossa. Hän on Lapin yliopiston yleisen oikeustieteen dosentti. Mainittakoon, että myös edellä mainittu professori Tapio Määttä on suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkinnon juuri Lapin yliopistossa.
5. Edellä mainitun tiedotteen mukaan Paso on tutkimustyössään syventynyt erityisesti yleisen oikeustieteen alaan kuuluviin teemoihin. Hänellä on julkaisuja oikeudellisen argumentaation, oikeusvertailun, hallintoprosessioikeuden sekä oikeustieteellisen koulutuksen ja tieteellisen kirjoittamisen alalta.
6. Mirjami Paso on työskennellyt Turun ja Itä-Suomen yliopistoissa tutkijana, lehtorina ja määräaikaisena professorina. Hän on auskultoinut Kuopion käräjäoikeudessa ja saanut varatuomarin arvon vuonna 2000. Hän on sittemmin työskennellyt tuomarina ensin Itä-Suomen hallinto-oikeudessa ja viime vuodesta lähtien Helsingin hovioikeudessa. Paso on osallistunut asiantuntijana myös erilaisiin lainvalmisteluhankkeisiin oikeusministeriössä, opetus- ja kulttuuriministeriössä sekä Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallituksessa.
7.Tähän voidaan lisätä, että Mirjami Pason 460-sivuisen väitöskirjan nimenä on Viimeisellä tuomiolla. Suomen korkeimman oikeuden ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkopäätösten retoriikka; varsin hauska ja "retorinen" sanapari tuo "viimeisellä tuomiolla"! Kysymyksessä ei ole prosessioikeudellinen tutkimus, vaan väitöskirja kuuluu yleisen oikeustieteen alaan. Väitöskirjasta puhutaan toki erittäin paljon myös tuomioiden perusteluista, sillä tuomioistuimien retoriikka ilmenee juuri niistä. Pason virallisena vastaväittäjänä toimi HTT, oikeusvertailun ja valtiosääntöoikeuden professori Jaakko Husa Lapin yliopistosta ja kustoksena yleisen oikeustieteen professori Raimo Siltala Turun yliopistosta. Yksi Pason tutkimuksen keskeisimmistä havainnoista oli, että "eurooppalaistuminen ei näy korkeimman oikeuden retoriikassa".
8. Pason väitöskirja on varmaankin onnistunut oikeusvertailua ja oikeusteoriaa koskeva tutkimus. Minusta Mirja Paso olisi voinut yhtä hyvin, tai ehkä vielä paremmin, ottaa korkeimman oikeuden perustelujen ja niiden retoriikan vertailukohdaksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätösten retoriikan, sillä korkein oikeus joutuu paljon enemmän tekemisiin EIT:n kuin EU-tuomioistuimen käsittelemien asioiden ja ratkaisujen kanssa. EU-tuomioistuimen perusteluja ja retoriikkaa olisi ollut syytä verrata, ei korkeimman oikeuden (KKO), vaan korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) perusteluihin ja niiden retoriikkaan. Käsitteleehän KHO KKO:ta selvästi enemmän sellaisia asioita, jotka kuuluvat EU-tuomioistuimen toimivaltaan. KKO:n ratkaisujen perustelut ovat saaneet paljon vaikutteita nimenomaan EIT:n oikeuskäytännöstä, mikä ilmenee myös siitä, että KKO perusteluissa viitataan säännönmukaisestti EIT:n ratkaisuihin, mutta EU-tuomioistuimen ratkaisuihin vain aika harvoin. EIT:n vaikutuksesta ja välityksellä KKO:n ja koko suomalaisen oikeuskäytännön voidaan sanoa hyvällä syyllä "eurooppalaistuneen".
9. Prosessualistina ja entisenä tuomarina olen itse ollut aina kiinnostunut tuomioistuinten ratkaisujen ja erityisesti KKO:n ennakkopäätösten perusteluista, en niinkään ratkaisujen retoriikasta. Retoriikka kuuluu toki osana oikeudelliseen argumentaatioon ja sitä kautta myös ratkaisujen perustelemiseen, mutta loppujen lopuksi se ei ole käytännössä kovin merkittävä tekijä. Perustelemiseen liittyy monenlaisia näkökohtia, kysymyksiä ja jopa ongelmia, mutta retoriikka ei kuulu niistä keskeisimpiin. Olen kirjoittanut yhdessä Petri Martikaisen kirjan Tuomion perusteleminen (2010), jossa on noin 600 sivua, mutta retoriikkaa kirjassa pohditaan ainoastaan kymmenen sivun verran. Retoriikkaa paljon enemmän olemme käsitelleet perustelujen sujuvaa kirjoitustapaa, tyyliä ja ymmärrettävyyttä. Niillä on suuri merkitys myös asianosaisten kannalta, joille tuomion perustelut ensi sijassa kirjoitetaan. Käytännön tuomari pärjännee perusteluja sorvatessaan aika hyvin "retoriikan lyhyellä oppimäärällä", mutta perustelujen laatimiseen, kirjoitustapaan ja ymmärrettävyyteen hän joutuu paneutumaan paljon enemmän.
10. Retoriikka, jolla on jo antiikin ajoista (Aristoteles: Rhetorica) lähtien pitkät perinteet, näyttää tulleen oikeustieteessä uudelleen muotiin, sillä sitä käsitellään aika usein, paitsi argumentaatioteoreettisissa esityksissä, myös eri oikeudenalojen yhteydessä. Oikeusretoriikkaa koskevista prosessioikeudellisista tutkielmista voidaan yhtenä esimerkkinä mainita Defensor Legis -lehdessä 2014 julkaistu Timo Saranpään artikkeli Asiaesittelystä riita-asiassa - eli mitä antiikin puhujilta voitasiiin oppia vakuuttamisen taidosta? Oikeusretoriikka liittyy minusta luontevammin puhuttuun kuin kirjoitettuun sanaan, siis puhekieleen. Retoriikan yhteyttä oikeudelliseen argumentaatioon käsitteli ensimmäisenä Marcus Tullius Cicero (106-43 eaa), joka katsoi retoriikan olevan keino vaikuttaa puheella politiikan lisäksi myös oikeussalissa. Retoriikalla on yhä suuri merkitys asianajajien tavassa puhua oikeudenkäynnin lopuksi tuomareille ja/tai juryn jäsenille ja vakuuttaa kuulijansa ja miksei myös laajemman auditorion paitsi logoksen, myös ethoksen ja pathoksen keinoilla käsityskantojensa oikeellisuudesta.
11. Tuomareina, asianajajina tai syyttäjinä toimivien juristien palkkaaminen yliopiston opettajiksi tai sivutoimisiksi professoreiksi on omiaan lisäämään eri tavoin tutkijoiden ja toisaalta tuomareiden ja muiden lainkäyttäjien vuorovaikutusta. Mirjami Pason nyt saama nimitys ei itse asiassa ole mitenkään uusi asia - uutta on lähinnä vain hienolta kuulostava nimike Professor of Practice - sillä tuomarit, asianajajat ja syyttäjät ovat jo varsin kauan toimineet oikeustieteellisissä tiedekunnissa tuntiopettajina, luennoitsijoina yms. opetustehtävissä. Toisaalta voisi ajatella, että professoreilla olisi sivutoimi tuomioistuimen jäsenenä tai hovioikeuden tai hallinto-oikeuden asessorina. Pari vuotta sitten eräs Helsingin tiedekunnan siviilioikeuden professori siirtyi asianajotoimiston palvelukseen, mutta jatkoi 20 %:sesti professuurinsa hoitamista; näin luultavasti siksi, että sai käyttää edelleen professorin titteliä.
12. Mutta osataan sitä prosessioikeudessakin! Kihlakunnantuomarina ollessani sain 1987 määräyksen ja sivutoimiluvan hoitaa samanaikaisesti 60 prosenttia Lapin yliopiston avoinna olevasta lainkäytön professorin virasta; loput 40 prosenttia sanotusta professuurista tuli Rovaniemen kihlakunnantuomarin Markku Arposen kontolle. Tätä sinänsä varsin mukavaa "kaksoiselämää", jonka kuluessa kirjoitin kirjan materiaalisesta prosessinjohdosta, kesti tasan kolme vuotta, kunnes minut elokuun 1990 alusta nimitettiin mainittuun professorin virkaan ja jätin tuomarin tehtävät. Olin hoitanut sanotua professuuria yksin jo lukuvuonna 1986-87, jolloin oli virkavapaana tuomarin virasta. Professorina olin yhtäjaksoisesti helmikuun 2011 loppuun saakka. Olen luultavasti Suomen ensimmäinen, mutta samalla myös viimeinen lainkäytön professori - minusta tuo on aika hieno titteli - sillä seuraajani Tuula Linnan virkanimikkeenä on taas tutusti ja turvallisesti prosessioikeuden professori.
11. Tuomareina, asianajajina tai syyttäjinä toimivien juristien palkkaaminen yliopiston opettajiksi tai sivutoimisiksi professoreiksi on omiaan lisäämään eri tavoin tutkijoiden ja toisaalta tuomareiden ja muiden lainkäyttäjien vuorovaikutusta. Mirjami Pason nyt saama nimitys ei itse asiassa ole mitenkään uusi asia - uutta on lähinnä vain hienolta kuulostava nimike Professor of Practice - sillä tuomarit, asianajajat ja syyttäjät ovat jo varsin kauan toimineet oikeustieteellisissä tiedekunnissa tuntiopettajina, luennoitsijoina yms. opetustehtävissä. Toisaalta voisi ajatella, että professoreilla olisi sivutoimi tuomioistuimen jäsenenä tai hovioikeuden tai hallinto-oikeuden asessorina. Pari vuotta sitten eräs Helsingin tiedekunnan siviilioikeuden professori siirtyi asianajotoimiston palvelukseen, mutta jatkoi 20 %:sesti professuurinsa hoitamista; näin luultavasti siksi, että sai käyttää edelleen professorin titteliä.
12. Mutta osataan sitä prosessioikeudessakin! Kihlakunnantuomarina ollessani sain 1987 määräyksen ja sivutoimiluvan hoitaa samanaikaisesti 60 prosenttia Lapin yliopiston avoinna olevasta lainkäytön professorin virasta; loput 40 prosenttia sanotusta professuurista tuli Rovaniemen kihlakunnantuomarin Markku Arposen kontolle. Tätä sinänsä varsin mukavaa "kaksoiselämää", jonka kuluessa kirjoitin kirjan materiaalisesta prosessinjohdosta, kesti tasan kolme vuotta, kunnes minut elokuun 1990 alusta nimitettiin mainittuun professorin virkaan ja jätin tuomarin tehtävät. Olin hoitanut sanotua professuuria yksin jo lukuvuonna 1986-87, jolloin oli virkavapaana tuomarin virasta. Professorina olin yhtäjaksoisesti helmikuun 2011 loppuun saakka. Olen luultavasti Suomen ensimmäinen, mutta samalla myös viimeinen lainkäytön professori - minusta tuo on aika hieno titteli - sillä seuraajani Tuula Linnan virkanimikkeenä on taas tutusti ja turvallisesti prosessioikeuden professori.
6 kommenttia:
"Pari vuotta sitten eräs Helsingin tiedekunnan siviilioikeuden professori siirtyi asianajotoimiston palvelukseen, mutta jatkoi 20 %:sesti professuurinsa hoitamista; näin luultavasti siksi, että sai käyttää edelleen professorin titteliä." - Kuka oikeastaan voi nykyään käyttää professori-nimikettä, kun mitään sääntöjä ei tässäkään enää taida olla?
Arvoisa anonyymi!
Oletteko huomannut, että me elämme nyt normienpurun luvattua aikaa! Kuten Juha Sipilän pyhässä hallitusohjelmassa on määrätty. T.k.a.n.
Eilen perjantaina tarkistettiin vt otm ktm Annakaisa Pohjolan väitöskirja Vaarallinen rikoksentekijä - Tutkimus rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnista rikosoikeudellisessa seuraamusjärjestelmässä.
Vastaväittäjinä toimivat dos Pajuoja ja dos Lauerma, jotka haastoivat väittelijää tasaiseen tahtiin.
Tutkimuksen empiirinen tulos sai kovaa kritiikkiä Lauermalta, joka piti lopputuloksia ja perusteluita kestämättöminä. Lisäksi Lauerma kehoitti väittelijää tuomaan kritiikissään nostamansa seikat myös median kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Pohjolan tuloshan oli, että Vaarallisuus arviointi meni vajaan 70 prosentin osalta pieleen.
Näinhän ei siis Lauerman mukaan ole tapahtunut ja tämä myös perusteellisesti käytiin läpi.
Mielenkiinnolla odotan vastaväittäjien kirjallisia lausuntoja.
Professor of Practice -tehtävä on monella tavoin erilainen professuuri kuin perinteinen osa-aikainen professuuri. Yksi eroista on siinä, että Professor of Practice -professuureilla on paljon alempi pätevyysvaatimustaso tieteellisten meriittien puolesta kuin normaaleilla professuureilla, ja vaatimus puolestaan pätevyyden kerryttämisestä työkokemuksella merkittävässä asemassa akateemisen maailman ulkopuolella, jota normaaleissa professuureissa ei ole. Vastaavasti tehtävänkuvatkin ovat tainneet ainakin muilla aloilla Suomessa painottua opetukseen, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja yliopiston sisäiseen kehittämiseen, ja jos käytännön professorit ovat halunneet tutkiakin jotain, ovat kirjoittelleet sitten papereita vapaa-ajallaan. Mutta se, mitä nämä ovat yliopistoihin tuottaneet, on juuri tietoa tavallaan "kentältä". Tuntiopettajat ja luennoitsijat luennoivat, mutta eivät osallistu yliopiston nimissä yhteiskunnalliseen keskusteluun eivätkä kovin usein myöskään tiedekuntiensa kehittämiseen.
ps. astalo = lyömäaseena käytettäväksi sopiva esine, sopii lähinnä tainnuttamiseen
Turun yliopistossa vastaavassa 20 prosentin virassa aloitti prosessioikeudesta väitellyt ja tammikuun alussa Kainuun laamannina aloittanut Pekka Määttä. Sitä ennen Pekka palveli Turussa käräjätuomarina ja hovioikeudenneuvoksena.
Lähetä kommentti