perjantai 18. marraskuuta 2016

14. Käräjäoikeus ei tuntenut lakia

1. Apulaisoikeuskansleri antoi 4.11.2016 Oulun käräjäoikeudelle huomautuksen julkisuuslain ja henkilötietolain vastaisesta menettelystä. Käräjäoikeus oli luovuttanut eräälle asianajotoimistolle laajan rikosasian julkiset diaaritiedot, jotka sisälsivät yli 200 asianomistajan henkilö- ja osoitetietoja. 

2. Asianajotoimisto oli perustellut tietopyyntöään sillä, että se edusti jo entuudestaan useita asianomistajia ja että sillä oli siten kokemusta kyseisen rikosasian asianomistajien avustamisesta. Tiedot käräjäoikeudelta saatuaan asianajotoimisto oli lähestynyt asianomistajia kirjeitse markkinoiden palveluitaan sellaisille asianosaisille, joilla ei vielä ollut ko. asiassa käräjäoikeuden diaaritietoihin merkittyä avustajaa. Asia tuli ilmi oikeuskanslerille tehdyn kantelun tutkinnan yhteydessä. Kantelija oli saanut asianajotoimistolta kirjeen, jossa toimisto markkinoi ko. palveluitaan hänelle. 

3. Asian käsittelyssä hankittiin lausunnot Oulun käräjäoikeuden laamannilta, asianomaiselta käräjätuomarilta sekä tietosuojavaltuutetttu Reijo Aarniolta. Tietosuojavaltuutettu katsoi, että mainittuja diaaritietoja oli niiden käyttötarkoitus huomioon ottaen pyydetty suoramarkkinointitarkoituksessa. Julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa on kuitenkin nimenomaisesti säädetty, että suoramarkkinointia varten henkilötietoja voidaan luovuttaa viranomaisen henkilörekisteristä ainoastaan henkilön suostumuksella tai jos niin on erikseen erityislainsäädännössä säädetty.

4. Apulaisoikeuskansleri yhtyi päätöksessään tietosuojavaltuutetun näkemykseen. Oikeudenkäyntiä koskevat perustiedot ovat lähtökohtaisesti julkisia, mutta henkilörekisterilainsäädäntö rajoittaa henkilötietojen luovuttamista. Päätöksen mukaan käräjäoikeudella oli henkilörekisterin pitäjänä ollut  epäselvyyttä henkilötietojen luovutukseen sovellettavasta lainsäädännöstä. Loppukaneettinaan apulaisoikeuskansleri totesi, että itse asiassa käräjäoikeus oli jättänyt  henkilötietolain säännökset kokonaan huomioon ottamatta. Rikosasian asianomistajien tietoja käräjäoikeuden henkilörekisteristä ei olisi saanut luovuttaa. Apulaisoikeuskansleri antoi käräjäoikeudelle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä.

5. Edellä mainittu kantelija oli asianajotoimiston yhteydenoton jälkeen itse pyytänyt käräjäoikeudelta kopiot asiakirjoista, joiden mukana hänen tietonsa olivat päätyneet asianajotoimistolle. Käräjäoikeus luovutti hänelle kuitenkin vain osan pyydetystä aineistosta, sillä se katsoi, ettei ole soveliasta toimittaa useiden henkilöiden tarkkoja osoitetietoja ja henkilötunnuksia edes jutun asianomistajalle.

6. Apulaisoikeuskansleri totesi tältä osin, ettei käräjäoikeus ollut menetellyt julkisuuslain mukaisesti. Päätöksessä kiinnitettiin käräjäoikeuden huomiota julkisuuslain 14 §:n 3 momentissa säädettyihin velvoitteisiin ilmoittaa asiakirjan pyytäjälle kieltäytymisen syy, antaa hänelle tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi sekä antaa asiakirjapyyntöön tarvittaessa valituskelpoinen päätös. Käräjäoikeuden menettelyn moitittavuutta kantelijaan nähden korosti päätöksen mukaan se, että asianajotoimiston omia tarkoituksiaan varten tekemään vastaavanlaiseen tietopyyntöön käräjäoikeus oli suostunut.

7. Tapauksen valossa näyttää siltä, että käräjäoikeuksilla on julkisuuslainsäädännön tiimoilta vielä aika paljon opiskeltavaa, vaikka laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) on ollut voimassa lähes parikymmentä vuotta ja laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007) melkein 10 vuotta. Mutta ehkä tilanne ainakin Oulussa korjautuu pian, sillä siellä käräjäoikeuden uudeksi laamanniksi nimitettiin muutama kuukausi sitten Antti Savela, joka on kuulunut oikeudenkäynnin julkisuutta koskevan lainsäädännön keskeisiin valmistelijoihin.

Apulaisoikeuskanslerin päätös  4.11.2016 

12 kommenttia:

alo kirjoitti...

Voisikohan tätä tapausta käyttää siihen, että PRH saataisiin lopettamaan yhtiöiden vastuuhenkilöiden yhteystietojen luovuttamisen suoramarkkinointitarkoituksiin?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Antti Savela suunnitteli pitkään lisensiaattitutkimuksen tekemistä oikeudenkäynnin julkisuudesta lähinnä yleisissä tuomioistuimissa, mutta toistaiseksi Savela ei ole toteuttanut aikomustaan. Monien muiden tehtäviensä takia hänelle ei ole ilmeisesti jäänyt riittävästi aikaa tutkimuksen teolle.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta on ilmestynyt 2007 OTT Antti Tapanilan kirjoittama kirja ja samasta asiasta hallintotuomioistuimissa on kirjoittanut opuksen Olli Mäenpää niin ikään vuonna 2008. Mäenpäältä on ilmestynyt myös kirja Julkisuusperiate 2008.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä myös AA-toimiston rekisteriseloste olisi ollut syytä tarkistaa. Löytyykö AA-toimistosta asianmukaisesti järjestetty suoramarkkinontirekisteri?

Epäillen, myös AA-liiton kannattaisi ehkä miettiä tapausta. Perinteisesti AA-liitto on ollut nihkeä markkinoille.

Anonyymi kirjoitti...

Tästä tulee mielenkiintoista. Toivottavasti HHO tiedottaa, milloin pääkäsittely pidetään, että oikeustoimittajat ja blogista pääsevät sitä seuraamaan

Anonyymi kirjoitti...

Jep, etenkin "blogista".

Anonyymi kirjoitti...

Vähän toisenlainen "tietosuojaongelma": Minkähän ihmis- tai perusoikeuden vastaista mahtaisi olla, jos lakiin lisättäisiin pykälä siitä, että rikosasian vastaaja ei saa naamioitua tuntemattomaksi, ei kommandopipolla, ei karvareuhkalla eikä millään muullakaan? Jos sellaista estettä ei ole, miksi oikeudessa pelleilyn kieltävää lakia ei ole jo säädetty? Pitääkö Suomen tällaisessakin asiassa tehdä itsensä ehdoin tahdoin naurettavaksi?

Anonyymi kirjoitti...

Naamioitumiskielto laissa jäisi pelkäksi periaatteelliseksi julistukseksi.

Jos naamioituminen sanktioidaan, niin oikeasuhtainen seuraamus lienee 5 päiväsakkoa. Missä se silloin tuntuu, jos syyte koskee rikosta, josta syyttäjä vaatii 10 vuotta vankeutta?

Suhteellisuusperiaate taas rajoittaa käsiksi käymistä. Toisin sanoen ei turvamiehet eikä oikeuden puheenjohtaja voi ryhtyä huppua väkisin riisumaan.

Anonyymin ehdotus toisi jälleen meille yhden turhan §:n tilkkutäkkiä muistuttavaan oikeudenkäymiskaareen. Lainvalmisteapparaattimme tuntien asian sääntelyyn ei riittäisi yksi virke, vaan 1. momentti sisältäisi pääsäännön (kielto), 2. momentti poikkeukset (uskolliset seikat naisilla yms.) ja 3. momentti antaisi puheenjohtajalle mahdollisuuden poiketa muista kuin 2 momentissa tarkoitetuista painavista syistä.

Anonyymi kirjoitti...

Eihän suhteellisuusperiaatteella olisi merkitystä, jos laissa olisi asiasta selvä säännös. Ja silloin kaikki tietäisivät pelisäännöt etukäteen.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä suhteellisuusperiaatteella on merkityksensä. Pipon tms. riisuminen väkisin on voimakeinojen käyttämistä. Siinä puututaan voimakeinoilla (ruots. våld eli väkivalta) henkilön koskemattomuuteen.

En tiedä, mikä länsimainen oikeusjärjestelmä pitäisi oikeutettuna pipon riisumista väkivalloin. Keinot eivät ole oikeassa suhteessa päämäärään.

Anonyymi kirjoitti...

Mutta eipä missään länsimaissa pidetä oikeudessa pipoja päässä!

Bongaa brändi kirjoitti...

Se on niin junttimaista ja istuu suomalaiseen luonteeseen käyttää villapipoa oikeussalissa. Naapurimaassa Ruotsissa näkee usein syytettyjä kääriytyneinä kriminaalihuollon peitteisiin. Tyylikästä tuotesijoittelua, sanon minä (täällä)!

Anonyymi kirjoitti...


"Mutta eipä missään länsimaissa pidetä oikeudessa pipoja päässä!"

Tuo käytäntö, jossa syytetyt peittelevät päätään, tuli Suomeen muista länsimaista. Se olisi oma aiheensa että millä tavoin länsimaissa päätä nykyään peitellään tuomioistuimiin mentäessä. Tässä tyylinäyte Amerikasta:

http://www.nydailynews.com/news/crime/teen-suspected-girl-death-wrote-child-crying-made-smile-article-1.1903399

Itse salissa Amerikassa ei tosin taida saada kuvata lainkaan. Suomessa oikeudenkäynnin puheenjohtaja antaa usein kysyttäessä luvan kuvata oikeussalia ja asianosaisia ainakin ennen käsittelyn aloitusta olevan ajan. Käsittelyn aikaiseen tallentamiseen luvan antaminen on harvinaisempaa.