tiistai 27. syyskuuta 2016

3. Korkein oikeus Suomessa ja Ruotsissa

1. Korkeimmassa oikeudessa (KKO) on meneillään kahden uuden oikeusneuvoksen rekrytointi. Ensi vuoden alussa tuomioistuimesta jää eläkkeelle kaksi oikeusneuvosta, Liisa Mansikkamäki (65) ja Pertti Välimäki (66). Olen seurannut aiemmin (vanhassa eli  "Virolais-blogissa") useiden oikeusneuvosten nimitysmenettelyä. Siihen saattaa olla aihetta tälläkin kertaa. Ei mennä kuitenkaan asioiden edellee, vaan tarkastellaan aluksi hieman  korkeimman oikeuden jäsenistöä ja toimintaa ja verrataan tilannetta tässä suhteessa Ruotsin korkeimpaan oikeuteen.

2. Oikeusneuvosten samoin kuin korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) hallintoneuvosten virkoja ei julisteta haettaviksi, vaan niihin ilmoittaudutaan. Ilmoittautumisaika nyt avoinna olevaan kahteen virkaan päättyy kuluvan viikon perjantaina eli 30.9. Halukkaat ja omasta mielestään kynnelle kykenevät ehtivät siis vielä mainiosti "kisaan" mukaan!

3. Korkeimman hallinto-oikeuden tuomareiden virkanimike on siis hallintoneuvos. Tämä vaikuttaa yllättävältä, sillä eiväthän KHO:n tuomarit ole hallinnollisia virkamiehiä, kuten mainitusta virkanimikkeestä voisi päätellä; he ovat tuomareita siinä missä KKO:n oikeusneuvoksetkin. Nimike hallintoneuvos sekoitetaan aika ajoin eri ministeriössä toimiviin hallitusneuvoksiin, jolloin myös hallintoneuvoksia voidaan kutsua hallitusneuvoksiksi. KHO:ssa ei ilmeisesti ole halua luopua nykyisestä virkanimikkeestä, koska sen katsotaan ilmentävän hallintolainkäytön ja hallintomenettelyn välistä suhdetta; viranomaisten päätöksistä valitetaan ensin alueelliseen hallinto-oikeuteen ja edelleen KHO:een. Ruotsissa ollaan tässä suhteessa johdonmukaisempia, sillä siellä on kymmenkunta vuotta sitten siirrytty yhdenmukaiseen käytäntöön, jossa myös Högsta förvaltningsdomstolenin tuomareiden virkanimikkeenä on oikeusneuvos (justitieråd). Samanlainen muutos olisi perusteltu myös Suomessa.

3a. Minulta on jäänyt huomaamatta, että ensi vuoden alussa voimaan tulevassa tuomioistuinlaissa hallintoneuvosten virkanimike on muutettu oikeusneuvokseksi. Asiassa on otettu mallia on Ruotsista ja hyvä näin. Suomessa lainsäätäjän tulisi aika monessa muussakin suhteessa pitää silmällä, miten samanlaiset asiat on Ruotsissa järjestetty. Viittaan esimerkiksi jäljempänä olevaan esitykseen KKO:n tuomareiden lukumäärästä. 

4. Korkeimmassa oikeudessa on lain mukaan oltava presidentti ja muina jäseninä vähintään 15 oikeusneuvosta (L korkeimmasta oikeudesta 10.1 §). Ylärajaa tuomareiden määrälle ei ole säädetty. Tällä hetkellä KKO:ssa on presidentti ja 18 oikeusneuvosta, yhteensä siis 19 jäsentä. KKO:ssa voi olla myös määräaikaisia jäseniä, mutta niihin ei ole pitkään aikaan ollut tarvetta. 

5. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen kuuluu lain mukaan presidentti ja vähintään 15 hallintoneuvosta. Tällä hetkellä KHO:ssa on presidentin lisäksi 19 hallintoneuvosta. Turvapaikka-asioiden määrän kasvun takia KHO:een on viime maaliskuun alusta perustettu uusi neljäs jaosto, jolle ulkomaalaisasioiden käsittely on keskitetty. Tuomioistuimeen on tässä yhteydessä nimitetty kahdeksan määräaikaista jäsentä. 

6. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa ei ole presidenttiä, vaan päällikkötuomarin virkanimikkeenä on hieman vaatimattoman tuntuisesti puheenjohtaja. Tämä johtuu historiallisista syistä. Ruotsissa ylintä tuomiovaltaa aikoinaan käytti kuningas, tämä tapahtui valtakunnanneuvoston (Riksrådet) yhdellä osastolla. Vuonna 1789 Kustaa III lakkautti sanotun neuvoston, jonka tilalle perustetiin Kuninkaallinen korkein oikeus. Kuninkaalla oli oikeudessa kaksi ääntä, mutta käytännössä hän ei osallistunut tuomiovallaan käyttöön. Vuonna 1909 kuninkaan äänioikeus lakkautettiin virallisesti. Silti korkein oikeus antoi edelleen ratkaisunsa kuninkaan nimissä; tämä käytäntö päättyi vasta vuoden 1974 hallitusmuodon uudistuksen yhteydessä. 

7.Suomen korkeimman oikeuden jäsenluku 19 tuntuu riittävältä tai ehkä jopa hieman liian suurelta, jos sitä verrataan Ruotsin korkeimman oikeuden jäsenten määrään. Högsta domstolenissa on nimittäin vain 16 jäsentä, siis kolme vähemmän kuin Suomessa. Itse asiassa Ruotsin ylimmässä oikeudessa oikeutta jakaa eli tuomiovaltaa käyttää kerrallaan vain 14 oikeusneuvosta, sillä oikeusneuvoksista kaksi toimii vuorotellen Lagrådetin jäsenenä. Lagrådetin tehtävänä on säädösehdotusten asiallinen, lakitekninen ja kielellinen tarkastus. Suomessa samaa tehtävää hoiti vuonna 1960 aloittanut laintarkastuskunta, joka kuitenkin lakkautetiin vuonna 1996. Laintarkastuskuntaan nimitettiin kahdeksi vuodeksi kerrallaan kolme varsinaista jäsentä, yleensä kaksi KKO:sta ja yksi KHO:n tuomarikunnasta. Laintarkastuskunnan ei katsotu täyttäneen sille asetettuja tavoitteita, sillä lainsäädännön taso ei sen kautta noussut toivotulla tavalla. .

8. Ruotsi on pinta-alaltaan (450 295 neliökilometriä) läntisen Europan kolmanneksi suuri  valtio ja selvästi Suomea suurempi; Suomen maapinta-ala on noin 305 000 neliökilometriä. Asukasluvultaan Ruotsi on lähes kaksi kertaa Suomea suurempi; Ruotsin asukasluku on n. 10 miljoonaan, Suomen 5,5 miljoonaa. Pääosa Ruotsin korkeimman oikeuden käsittelemistä asioista koostuu hovioikeuksien ratkaisuista tehdyistä valituslupa- ja valitusasioista. Lisäksi naapurimaan ylimpään oikeuten valitetaan markkinaoikeuden ja ympäristötuomioistuimen päätöksistä.  

9. Kahden naapurimaan ylimpien oikeuksien toimivalta ja tehtävät ovat hyvin samanlaiset. KKO:een valitetaan hovioikeuksien lisäksi myös markkinaoikeuden ja eräistä vakuutusoikeuden antamista ratkaisuista. Ruotsissa on kuusi hovioikeutta, Suomessa viisi. Mikä siis voisi olla selityksenä sille, että Ruotsin HD:ssa tullaan toimeen 14 "tuomitsevalla" tuomarilla, kun Suomessa kyseinen luku on 19? Ei ainakaan se, että Suomi olisi asukasluvultaan ja pinta-alaltaan suurempi kuin Ruotsi.

10. Voisiko KKO:n suurempi jäsenmäärä perustua siihen, että suomalaiset ovat ruotsalaisia riidanhaluisempaa väkeä tai että täällä "rötösteltäisiin" enemmän kuin Ruotsissa? Tällöin olisi johdonmukaista, että KKO:een valitettaisiin herkemmin ja enemmän kuin Ruotsin HD:iin. Entäpä sitten näiden kahden tuomioistuinten antamien ennakkopäätösten lukumäärä? Korkein oikeus toimii molemmissa maissa käytännössä ennakkopäätöksiä antavana tuomioistuimena.

11. Asiamäärien ja annettujen ratkaisujen osalta tilastoluvut eivät kuitenkaan näytä selittävän asiaa. Korkeimman oikeuden viime vuodelta antamasta vuosikertomuksesta - se on paksulle ja kalliin näköiselle paperille sekä suomeksi että ruotsiksi painettu julkaisu - ilmenee, että tuomioistuimeen saapui vuonna 2015 kaikkiaan 2 456 asiaa. (Edellisen kerran KKO julkaisi vuosikatsauksensa vuodelta 2011, siis viisi vuotta sitten.) Noista asioista hovioikeuksien, vakuutusoikeuden sekä maaoikeutena toimivien käräjäoikeuksien ratkaisuista tehtyjä valituslupahakemuksia oli 2 167 valituslupahakemusta; hovioikeuksista saapui viime vuonna KKO:een 2 004 valituslupahakemusta. KKO:ssa ratkaistiin viime vuonna kaikkiaan  2 378 asiaa.

12. Korkein oikeus myönsi viime vuonna vain - näin on pakko sanoa - 101 valituslupaa; esimerkiksi vuonna 2006 KKO antoi vielä 169 valituslupaa, vaikka tuolloin KKO:lle tehtiin ainoastaan 200 lupahakemusta enemmän kuin vuonna 2015. Vuosittain julkaistujen ratkaisujen eli ennakkopäätösten määrä on vaihdellut  96:n (vuonna 2010 ja 119:n ratkaisun (vuonna 2008) välillä; viime vuonna KKO:n julkaisi 105 ennakkopäätöstään. Korkein toimitti viime vuonna ainoastaan seitsemän suullista käsittelyä, vuonna 2014 kyseisiä käsittyjä pidettiin 16 kertaa.

13. Ruotsin korkeimman oikeuden tarkkoja tilastolukuja minulla ei ole ollut käytettävissä. HD:n kotisivulla mainintaan, että naapurimaan ylimpään oikeuteen saapuu vuosittain noin 5 100 valituslupahakemusta; kaikkien asioiden saapumismäärä on siten kyseistä lukua suurempi. Tämä on yli kaksi kertaa enemmän kuin Suomen ylimpään tuomioistuimeen saapuvien asioiden lukumäärään ( n. 2 100). HD ilmoituksen mukaan se myöntää vuosittain n. 140 valituslupa, tämäkin määrä on selvästi enemmän kuin Suomessa. Julkaistujen ratkaisujen eli ennakkopäätösten määrä on molemmissa maissa suunnilleen yhtä suuri. Ruotsin korkein oikeus toimittaa jonkin verran enemmän suullisia käsittelyjä kuin KKO.

14. Asia- ja ratkaisumäärien perustella luulisi, että Ruotsin korkeimmassa oikeudessa on enemmän tuomareita kuin KKO:ssa. Kun näin ei kuitenkaan ole asian laita, Suomen ylimmässä tuomioistuimessa näyttäisi olevan "liikaa" tuomareita. Todettakoon vielä, että molemmissa ylimmissä oikeuasteissa on suunnilleen yhtä paljon esittelijöitä eli noin 30. Voitaisiin väittää, että Suomen KKO:een riittäisi 19 tuomarin sijasta presidentti ja esimerkiksi 12 oikeusneuvosta. Tämä olisi myös oikeuskäytännön yhtenäisyystavoitteen kannalta perusteltua.

15. Ylimpien oikeuksien kokoonpanovaihtoehdot ovat molemmissa maissa suurin piirtein samanlaiset. Peruskokoonpanoon kuuluu kummassakin oikeusasteessa viisi jäsentä, minkä lisäksi tiettyjä asioita voidaan käsitellä kolmen, kahden tai yhden tuomarin kokoonpanossa. Suurin ero on siinä, että Ruotsin korkein oikeus voi käsitellä valituslupahakemuksia yhden tuomarin kokoonpanossa, näin myös käytännössä useimmiten tapahtuu. Suomen KKO ei voi näin tehdä, vaan valituslupa-asiat on ratkaistava kahden tai kolmen tuomarin kokoonpanossa. Vuonna 2015 kaikkiaan 2 018 valituslupa-asiasta vain 49 asiaa ratkaistiin kolmen tuomarin kokoonpanossa. 

16. Korkein oikeus on pari kolme kertaa esittänyt lainmuutosta, jonka mukaan yksi jäsen voisi ratkaista valituslupa-asian. Eduskunta ei ole kuitenkaan lämmennyt ajatukselle. Oikeusturvasyiden ja luottamuksen ylläpitämisen on katsottu edellyttävän, että valitusluvasta päätetään kollegiaalisesti. Olen itse samaa mieltä. On syytä huomata, että kun korkein oikeus ei myönnä valituslupaa, asian käsittely päättyy ko. ratkaisuun ja hovioikeuden tuomio jää pysyväksi ja noudatettavaksi. Lisäksi käytäntö, jonka mukaan korkein oikeus ei perustele ratkaisuja, joilla valituslupa evätään, puhuu vahvasti sen puolesta, että lupa-asiat tulee käsitellä jatkossakin vähintään kahden jäsenen kokoonpanossa. Valituslupien myöntämiskäytäntö voi eriytyä helposti tuomarikohtaiseksi, jos lupaharkinnassa tuomarit eivät voisi enää keskustella ratkaisulinjoista vaihtuvissa kahden tai useamman jäsenen kokoonpanoissa.

17. Ruotsin korkein oikeus ei myöskään perustele kielteisiä valitusluparatkaisujaan mitenkään. Suomen ko. käytäntö onkin "apinoitu" suoraan Ruotsista, vaikka laissa sille ei ole saatavissa suoranaista tukea. Se, että Ruotsin korkein oikeus ratkaisee valituslupa-asioita  yli tuplasti enemmän kuin KKO, ei voi johtua yksinomaan siitä, että se voi toimia mainituissa asioissa yksijäsenisenä. Ruotsin korkein oikeudessa on vähemmän jäseniä kuin KKO.ssa, mutta silti se pystyy ratkaisemaan vuosittain paljon enemmän asioita kuin KKO. Syitä tähän on ilmeisesti monia, mutta yksi syy saattaa piillä tuomioistuimen toimintatavoissa ja tehokkuudessa. 

18. KKO perustelee nykyisin ennakkopäätöksensä varsin seikkaperäisesti ja usein laajemmin kuin Ruotsin korkein oikeus. Olen pannut tämän kehityksen merkille, enkä ole tässä suhteessa suinkaan yksin, vaan lainkäyttöä molemmissa maissa seuraavat keskustelukumppanini ovat havainneet saman asian. KKO:n ex-presidentti Pauliine Koskelo on ilmeisesti huomannut tämän kritiikin, sillä KKO:n viime vuoden vuosikertomuksessa hän puolustelee oikeuden perustelutapaa. Olisi kuitenkin syytä muistaa, että tuomion perusteluilta edellytetään seikkaperäisyyden ohella myös selkeyttä ja ymmärrettävyyttä. Ruotsin korkein oikeus kirjoittaa perustelunsa napakasti, ytimekkäästi ja suhteellisen lyhyesti, mutta samalla selkeästi, avoimesti ja helposti ymmärrettävällä tavalla. Turhaan laajat ja edes takaisin sinne tänne jankkaavat sekä runsaasti  toistoja sisältävät perustelut johtavat helposti siihen, etteivät lukijat pysty keskittyä perustelujen ydinsanomaan eli "punaiseen lankaan" tai edes jaksa lukea perusteluja kunnolla. 

15 kommenttia:

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kun KKO:ssa ratkaistiin v. 2015 kaikkiaan "vain" 2 378 asiaa, ratkaisi KHO puolestaan samana vuonna 4 010 asiaa. Asioiden laadussa on toki eroja, mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että KKO:ssa käsitellään ja ratkaistaan joka vuosi myös todella laajoja ja vaikeita asioita.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä, että blogisti näki syytä kommentoida myös tämänkertaista oikeusneuvosnimitystä! Ovat nimittäin mielestäni kuuluneet aina kiinnostavimpiin bloggauksiin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jep, yritän tälläkin kerralla tehdä parhaani!

Joskus veikaukseni nimitettävästä neuvoksesta on osunut oikeaan, toisinaan ja useimmiten taas ei. Aina ei voida päätellä, kenelle KKO:n sisältä on kulloinkin jollekulle "vinkattu" hyvistä mahdollisuuksista tulla virkaan esitetyksi.

Anonyymi kirjoitti...

Ensi vuoden alussa voimaan tulevan tuomioistuinlain 24 luvun 5 §:n 1 momentti:
"Tämän lain voimaan tullessa korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvoksen nimike muuttuu oikeusneuvokseksi."

Anonyymi kirjoitti...

Miksi blogisti toivoo, että KKO:n virkoja vähennetään? Eikö se ole pois oikeuslaitokselta?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

En ole itse huomannut ko. muutosta, jossa KHO:n tuomareiden nimi tulee muuttumaan oikeusneuvoksen viroiksi. Hyvä, että tuokin muutos on hoksattu - vihdoin ja viimein - tehdä.
Mallia on jälleen kerran otettu Ruotsista! Ja hyvä nin.

En ole toki toivonut KKO:n virkoja vähennettäviksi. Olen sitä paitsi kirjoittanut vain oikeusneuvosten lukumäärästä - KKO:ssa on juristeja töissä myös esittelijöinä.

Olen vain hieman pohdiskellut syitä sille, että Ruotsin korkeimmassa tullaan ihan hyvin toimeen 16 oikeusneuvoksella, joista vain 14 osallistuu tuomitsemistoimntaan, mutta Suomen KKO:ssa jäsenten lukumäärä on 19. Näin on, Vaikka Ruotsin KKO:een saapuu reilusti yli kaksi kertaa enemmän asioita, mm. valituslupahakemuksia ja valituksia, kuin meidän KKO:een. On tuo vähän outoa.

KKO muodosta yksin Suomen oikeuslaitosta. Jos KKO:n jäsenmäärää vähennettäisiin, mihin en usko, niin siten säästyneillä varoilla voitaisiin palkata lisää tuomareita esimerkiksi käräjäoikeuksiin.

Anonyymi kirjoitti...

"Syitä tähän on ilmeisesti monia, mutta yksi syy saattaa piillä tuomioistuimen toimintatavoissa ja tehokkuudessa."

Tästä olisi mielenkiintoista kuulla lisää. Muutoinkin olen kuullut useammankin tahon väittävän, että muissakin oikeusasteisessa prosessisäännöksiä - jotka lienevät Ruotsissa ja Suomessa oleellisesti samankaltaisia - sovelletaan Ruotsissa "fiksummin" ja tehokkaammin.

Eikö yhtenä syynä KKO:n kieltämättä rönsyileviin perusteluihin voi nähdä blogistin suosimaan pro ja contra -perustelutapaa. On kertakaikkiaan helpompaa säilyttää "punainen lanka" ts looginen eteneminen, jos kirjoittaa vain ratkaisua tukevat perustelut. Jos kirjoittaa myös vastakkaiset, tulee helposti toistoa.

Itse kyllä noudatan pro ja contraa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Meikäläisen kehittelemä pro et contra -metodi on kyllä lyönyt läpi ilahduttavalla tavalla yleisissä tuomioistuimissa, myös KKO:ssa. KKO:n joidenkin ratkaisujen perusteluissa on oikein väliotsakkeiden alla pohdittu tiettyä kantaa ja johtopäätöstä puoltavia ja toisaalta sitä vastaan puhuvia argumentteja. Hyvä näin.

Pro et contra -metodi ei kuitenkaan edellytä, että perustelut laadittaisiin mahdottoman pitkiksi ja seikkaperäisiksi. Olen suositellut myös ns. oikeustieteellisen metodin käyttöä etenkin ylimpien tuomioistuinten perusteluissa, mutta se olisi paikallaan lähinnä vain kaikkein hankalimmissa ja vaikeimmissa asioissa.

Olen huomannut että suomalaisissa tuomioistuimissa, samoin kuin prosessilainsäädännössäkin, siirrytään usein ja jopa aika nopeasti yhdestä ääripäästä toiseen. Aikaisemmin ja vielä 90 -luvulla, KKO:n perustelut olivat aika niukkoja ja mitäänsanomattomia, paljon lyhyempiä kuin Ruotsin HD:n tuomioissa. Nyt tilanne on muuttunut radikaalisti niin, että Suomen KKO laatii varsin ptkia ja ulkopuolisen lukijan näkökulmasta jopa hieman "uuvuttavia" perusteluja, kun taas Ruotsin HD on lyhentävnyt ja tiivistänyt mutta samalla terävöittänyt perustelujen kirjoitustapaa.

Anonyymi kirjoitti...

KKO:n epäselvän perustelutavan "ansiosta" meillä on jo pitkään julkaistu KKO:n ratkaisut kommentein -sarjaa. Siinä lakimiehet ja muut oikeustieteen tutkijat arvuuttelevat, missä on ratkaisun prejudisiaalinen merkitys.

Ensin mietitään, millekä seikoilla KKO on halunnut antaa ennakkopäätösarvon. Sen jälkeen sitten pohditaan, mikä on ennakkopäätösnormin sisältö.

Kommentteja lukiessa aika usein muodostuu käsitys siitä, että vähemmistön lausumat olisivat jollain tavalla arvokkaampia kuin enemmistön kanta. Joskus näyttää siltä, että ennakkopäätösnormin selvittämisen sijasta arvioidaan päätöksen oikeuspoliittisia vaikutuksia.

Oikeusneuvos ja dosentti Välimäki on kirjoittanut eri yhteyksissä muutaman sanan prejudikatuurista sekä käynyt ansiokkaasti luennoimassa Helsingin yliopistolla. Nythän eläkeläisenä hänellä on hyvä mahdollisuus jatkaa lakimieskunnan valistamista. Valistuksen antaminen kannattaisi aloittaa - ainakin vähän ilkikurisesti ajatellen - KKO:n ratkaisut kommentein kirjoittajakunnasta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Minäkin kirjoittelin KKO:n ratkaisut kommentein -kirjaan kommentteja lähes 10 vuotta. Kommentaattoreina ko. teoksessa esiintyvät lähinnä Hgin tiedekunnan edustajat. Kirja on aika kallis, muistaakseni jotain 130 euroa. Kommentoijat saavat sen ilmaiseksi. Kerran vuodessa Talentum järjestää alen, jolloin vanhoja kirjoja saa ostaa huomattavalla alennuksella.

Välimäen Pertti on entinen advokaatti. Hän harjoitti ko. ammattia Riihimäellä olevassa toimistossa Ilonen & Välimäki. Välimäki auskultoi Riihimäellä eli Janakkalan tmk:ssa legendaarisen ukkotuomarin Niilo Lahden "putiikisssa". Siellähän sitä minäkin olin notaarina ja istuin käräjäni, yhteensä 30 päivää, pisin istuntojakso kesti 2,5 viikkoa, tuolloin eli 60-puolivälissä käräjiä istuttiin myös lauantaisin. Niilo Lahti oli prof. Raimo Lahden setä.

Muuten myös Mikko Tulokas oli nuoruudessaan tuon saman AA-toimiston (silloin Ilonen & Tulokas) omistajia, jossa Pertti Välimäkikin ahkeroitsi. KKO:ssa istui siis vuosikausia yhtäaikaa kaksi oikeusneuvosta, jotka olivat aioittaneet uransa samassa AA-toimistossa ja olleet siellä, niin muistelisin, myös hommissa jonkin aikaa yhdessä.

Anonyymi kirjoitti...

Nykyään KKO:n ratkaisut kommentein-teoksessa prosessioikeuden tapauksia kommentoi usein Riikka Koulu. Hänen kommenttinsa on laadittu asianmukaisesti. Kuriositeettina voidaan mainita, että RK usein (pääsääntöisesti) laittaa "oikeuskirjallisuus ja esityöt" -kohtaan viittauksen blogistin johonkin blogikirjoitukseen.

Tässä yhteydessä lienee myös aiheellista todeta, että Riikka Koulu on Risto Koulun tytär. Hänen väitöskirjansa tarkastetaan tämän syksyn aikana.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kappas vaan, tuota en tiennytkään! Minun viimeisin Korkein oikeus kommentein -kirja on vuodelta 2009, minkä jälkeen lopetin kommentoinnin opukseen. Enkä ole sen jälkeen raskinut noita (kalliita) kirjoja hankkia.
Risto Koulu on ko. kirjan prosessi- ja insolvenssioieuden vastuuhenkilö.

Anonyymi kirjoitti...

KHO on tiettävästi ollut tyytymätön tuomioistuinlakiin. Tuo nimikemuutosko lie syynä.

Anonyymi kirjoitti...

KHO:n kriittiset kannanotot tuomioistuinlakiesitykseen löytyvät tästä linkistä

http://www.kho.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2015/09/korkeinhallinto-oikeusesittaalausunnossaanoikeusministeriollekriittisianakokohtiaehdotuksestatuomioistuinlaiksi.html

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy kuitenkin sanoa, että teossarja KKO:n ratkaissut kommentein on erittäin kätevä käytännön juristin työkalu. Sen avulla pääsee heti kiinni, mistä ratkaisussa on kysymys ja löytää oikeuskirjallisuuden ja viitetapaukset. Täydellisessä maailmassa nuo tiedot löytyisivät KKO:n omilta sivuilta.