1. Oikeudenkäynnin kohtuuton viivästyminen voidaan hyvitää asianosaiselle valtion varoista maksettavalla rahakorvauksella; L oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (HyvL 362/2009). Tämän ns. hyvityslain 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianonosaisella on oikeus saada valtion varoista lain 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.
2. Hyvityslaki säädettiin Suomen saatua lukuisia Euroopan ihmisoikestuomistuimen langettavia tuomioita oikeudenkäyntien viivästymisestä. Hyvityslain keskeisin tavoite oli tättäää uroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan vatimukset .
3. Hyvitystä on vaadittava tuomioistuimelta ennen käsittelyn päättymistä. Viivästyistä arvioitaessa otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti asian latu ja laajuus, asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä sekä asian merkitys asianosaiselle. Hyvityksen määrä on 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on valtion vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvitystä maksetaan enintään 10 000 euroa. Tietyin edellytyksin hyvitystä voidaan korottaa tai alentaa.
4. Ratkaisussa KKO 2026:19, joka on annettu eilen 0.3.2026 ja julkaistu ennakkopäätöksenä (prejudikaattina), on kysymys rikosasian asianomistajalle (A) oikeudenkäynnin viivästymisestä maksettavan hyvityksen edellytyksistä. Tapauksessa on kysymys siitä, mistä ajankohdasta oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika on alkanut ja oliko asianomistajalla oikeus hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisen perusteella.
5. Asianomistaja A oli pahoinpitelyrikoksen asianomistajana 30.10.2019 esitutkinnassa ilmoittanut vaativansa rikoksesta epäillylle rangaistusta, mutta ei ollut tuolloin esittänyt korvausvaatimuksia. Rikosasia oli tullut Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa vireille 28.6.2022, ja asianomistajan korvausvaatimus oli saapunut käräjäoikeuteen 2.5.2023. Asian pääkäsittely käräjäoikeudessa oli toimitettu 4.10.2023 ja käräjäoikeus oli antanut pääasian osalta lainvoimaiseksi jääneen tuomionsa 30.10.2023.
6. A on käräjäoikeudessa vaatinut hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä 3 000 euroa katsoen, että oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika oli alkanut 30.10.2019, jolloin häntä oli kultu esitutkinnassa ja jolloin hän oli esittnyt rangaistusvaatimuksen epäiltyä kohtaan.
7. Käräjäoikeus on tuomiollaan 30.10.2023 hylännyt A:n hyvitysvaatimuksen, koska A ei ollut vielä esitutkinnassa ottanut kantaa siihen, tuleeko hän esittämään asiassa korvausvaatimuksia. Näin ollen oikeudenkäynnin kestoa arvioitaessa huomioon otettavan ajan oli katsottava alkaneen vasta 2.5.2023, jolloin A oli toimittanut vaatimuskirjelmänsä käräjäoikeudelle. Kun käräjäoikeus oli ratkaissut asian tuomiolla 30.10.2023, ei käräjäoikeusmenettely ollut kestänyt kohtuuttoman pitkään.
8. A valitti ratkaisusta Helsingin hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi tuomiossaan 17.4.2024, toisin kuin käräjäoikeus, että oikeudenkäynti oli hyvityslain tarkoitetulla tavalla alkanut jo 30.10.2019, jolloin Aoli esitutkinnassa ilmoittanut vaativansa epäillylle rangaistusta. Vaikka esitutkinta oli kestänyt varsin pitkään eli 2 vuotta 3 kuukautta, asian kokonaiskäsittelyaikaa ei kuitenkan voitu pitää niin pitkänä, että A:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa olisi loukattu. Hovioikeus ei siten muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta, vaan hylkäsi valituksen.
9. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A toisti valituksessaan oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan vaatimuksensa. Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
10. KKO katsoi katsoi tuomiossaan, jonka laajoja perusteluja ei ole tässä syytä yksityiskohtaisesti toistaa, ensinnäkin (kohdat14-19), että asianomistajalla voi olla oikeus hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä myös silloin, kun hän on esittänyt vain rangaistusvaatimuksen.
11. Toiseksi KKO tulkitsi hyvityslain 5 §:n 1 momentin säännöstä yhdenmukaisesti ennakkopäätöksen KKO 2020:2 kanssa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan alkamisesta asianomistajan osalta siten, ettei alkamisajankohta riipu siitä, minkä sisältöisen vaatimuksen asianomistaja on esittänyt: ts. asianomistajan esitutkinnassa esittämä rangaistusvaatimus on riittävä (kohdat 20-26).
12. Puheena olevassa asiassa KKO totesi (kohdat 27-30), että käräjäoikeuden tuomion antamiseen (30.10.2019) oli kulunut A:n esitutkintakuulustelusta (30.10.2019) tasan neljä vuotta. Esitutkinta oli A:n kuulustelusta lähtien kestänyt noin kaksi vuotta kolme kuukautta. Asianomistajaa ja todistajaa oli kuultu varsin pian esitutkinnan alkamisesta, mutta pahoinpitelystä epäiltyä vasta noin kahden vuoden kuluttua. Tänä aikana polisi ei ollut tehnyt muuta kuin ainoastaan lähettänyt pyynnön lääkärinlausunnon saamiseksi.
13. Tapauksesa oli ollut kyse suppeasta ja yksinkertaisesta rikosasiasta. KKO katsoi, että esitutkinta oli viivästynyt hyvitykseen oikeuttavalla tavalla yhdellä vuodella kun otettiin erityisesti huomioon, että esitutkinnassa oli ollut pitkä passiivinen ajanjakso. Sen sijaan asian käsittely syyteharkinnassa ja käräjäoikeudessa ei ollut viivästynyt. Asian käsittelyn kokonaiskestoaikaakaan ei voitu pitää kohtuuttoman pitkänä, kun siitä vähennetään hyvitykseen oikeuttavaksi katsottu yhden vuoden aika.
14. KKO velvoitti Suomen valtion suorittamaan A:lle hyviyksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 1 500 euroa.
15. KKO:ssa äänestys. Ratkaisu ilmaisi oikeusneuvosten Tuomo Antilan ja Eva Tammi-Salmisen mielipiteen. Oikeusneuvos Pasi Pölönen oli lopputuloksesta samaa mieltä, mutta hieman erilaisilla perusteluilla. Oikeusneuvokset Lena Engstrand ja Ari Kantor sen sijaan pysyttivät hovioikeuden ratkaisun lopputuloksen ja hylkäsivät A:n valituksen.
16. KKO:n enemmistön perustelut ovat vähemmistön jääneen kahden jäsenen - ja asian esittälijän - perusteluja vakuuttavammat. Vähemmistön mukaan HyvL 5 §:n 1 momentin 3 kohdan säännös ei mahdollista sellaista perusoikeusmyönteistä tulkintaa, jonka mukaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan voitaisiin lain selvästä sanamuodosta poiketenktsoa. alkaneen jo esitutkinnassa. Vähemmistön lauusman mukaan hyvityslakia säädettäessä esitutkintavaihe on rikosasian asianomistajan kohdalla rajattu oikeudenkäynnin keston ulkopuolelle oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa. Myöskään perustuslain 106 §:stä ei vähemmistön mukaan ole johdettavissa mahdollisuutta hyvityslain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan selvästä sanamuodosta poikkeamiseen.
17. Oikeusneuvos Pölönen on omassa lausumassaan kuitenkin esittänyt erilaisia painavia näkökohtia asiasta. Vähemmistö on painottanut liiaksi perusoikeuksien turvaamisen muodollisia seikkoja, mutta kKO:n enemmistö n pioltanut perusoikeuksien aineellista turvaamista. Perustuslakivaliokunnan eräässä toisessa asiassa antaman lausunnon mukaan asianomistajan prosessuaalisten keinojen ja oikeuksien tulee olla tasavertaiset ja symmetriset rikoksesta epäillyn kanssa (PeVL 59/2014 vp s. 6).
