1. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedellytyksiin kuuluu, että oikeusjutun asianosaisille taataan varallisuudestaan ja oikeudellisesta osaamisestaan riippumatta tosiasiallisesti tasavertaiset mahdollisuudet osallistua asian käsittelyyn. Rikosasioissa tämä koskee epäillyn ja syytetyn ohella myös rikoksen uhria eli asianomistajaa. Tässä tarkoituksessa tuomioistuin voi rikosoikeudenkäyntilain (ROL) 2 luvun 1a §:n nojalla määrätä asianomistajalle esitutkintaa tai oikeudenkäyntiä varten oikeudenkäyntiavustajan, jonka palkkio maksetaan julkisista eli valtion varoista.
2. Korkein oikeus (KKO) antoi tänään ennakkopäätöksen, jossa on kyse siitä, voitiinko asianomistajalle määrätä oikeudenkäyntiavustaja lähinnä esitutkintaa varten pahoinpitelyä koskevassa asiassa (KKO 2020:39). Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä asiassa on kysymys.
3. A on 8.4.2019 tehnyt poliisille pahoinpitelyäs koskevan rikosilmoituksen. Sen mukaan mukaan A:n aviopuoliso B - ilmeisesti aviomies - oli paria päivää aiemmin eli 6.4.2019 raivostuneena läpsäissyt A:ta avokämmenellä vasemmalle poskelle siten, että tämä oli menettänyt hetkeksi ymmärryksensä, mutta ei ollut mennyt tajuttomaksi. Tämä oli tapahtunut heidän yhteisessä kodissaan perheen kahden alaikäisen lapsen ollessa kotona.
4. A on Kymenlaakson käräjäoikeuteen 20.5.2019 toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt, että oikeustieteen maisteri Y määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 15.5.2019 lukien ROL:n säännösten nojalla. Hän on perustellut hakemustaan sillä, että hän on perheväkivallan uhri ja asianomistajana pahoinpitelyasian esitutkinnassa. A on käräjäoikeuden kehotuksesta sittemmin täydentänyt ilmoittamalla muunmuassa, että B oli ammatiltaan poliisi.
5. Käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana toimi käräjänotaari, hylkäsi 14.6.2019 antamallaan päätöksellä A:n hakemuksen. Käräjäoikeuden mukaan pelkkä lähisuhdeväkivallan uhrina oleminen ja osapuolten väliseen suhteeseen vetoaminen ei riitä, vaan lisäksi edellytetään, että avustajan määräämistä on tapauskohtaisen harkinnan nojalla pidettävä perusteltuna. A ei ole näyttänyt olevansa selvästi heikommassa tai erityisen alisteisessa asemassa suhteessa rikoksesta epäiltyyn B:hen.
6. A valitti käräjäoikeuden päätöksestä Itä-Suomen hovioikeuteen ja pyysi, että asianajaja X määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 28.5.2019 lukien. Hän on valituksessaan todennut B:n pahoinpidelleen häntä perheen yhteisessä kodissa ja viitannut myös siihen, että henkinen ja fyysinen väkivalta on ollut jatkuvaa. Hän on ilmoittanut kertovansa esitutkinnassa tarkemmin myös aikaisemmasta väkivallasta ja aikovansa esittää asiassa myös vahingonkorvausvaatimuksia. Hän on todennut olevansa B:hen nähden selvästi heikommassa asemassa muun ohessa taloudellisen riippuvuutensa johdosta.
7. Hovioikeus, jonka kokoonpanoon kuului kolme naispuolista tuomaria, hylkäsi A:n valituksen, hovioikeuden päätös on annettu 26.7.2019. Hovioikeus totesi, että valitukseen liitetyn tutkintailmoituksen mukaan epäiltynä tekona on rikoslain 21 luvun 5 §:ssä tarkoitettu pahoinpitely 6.4.2019. Hovioikeus katsoi, ettei tutkintailmoituksen sisältö tue käsitystä oikeudenkäyntiavustajan määräämisen tarpeesta.
8. KKO myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asianajaja X määrätään hänen avustajakseen esitutkintaa ja mahdollista oikeduenkäyntiä varten.
9. KKO totesi, että ROL 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan mukaan asianomistajalle voidaan määrätä oikeudenkäyntiavustaja muun muassa rikoslain 21 luvun 5 §:ssä tarkoitetussa pahoinpitelyssä, jota koskevasta rikosepäilystä nyt on kysymys. Avustajan määrääminen edellyttää mainitun 2 kohdan mukaan lisäksi, että määräämistä on pidettävä perusteltuna huomioon ottaen asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde. KKO katsooi että A:n ja B:n väliseen suhteeseen liittyvät seikat puoltavat oikeudenkäyntiavustajan määräämistä rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan nojalla.
10. Oikeudenkäyntiavustajan määräämisessä ROL 2 luvun 1 a §:n nojalla on pitkälti kysymys tapauskohtaisesta harkinnasta, mikä ilmenee myös lainkohdan sanamuodosta. Harkittaessa avustajan määräämistä pykälän 2 kohdan nojalla voidaan siten ottaa huomioon muitakin seikkoja kuin asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde. Huomioon voidaan tällöin ottaa myös sellaisia seikkoja, joilla voidaan perustella avustajan määräämistä mainitun pykälän 3 kohdan nojalla henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevissa asioissa. Mainitun 3 kohdan säätämisen tarkoituksena on ollut laajentaa asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan määräämisen edellytyksiä sen takia, että väkivaltarikoksen uhri voi olla tavallista heikommassa asemassa myös muusta syystä kuin hänen ja epäillyn välisen suhteen vuoksi.
11. KKO lausui perusteluissaan, että B on ammatiltaan poliisi, jolle esitutkinnan ja rikosoikeudenkäynnin kulku ja käytännöt sekä asianosaisten oikeudet ovat jo lähtökohtaisesti tutummat kuin niitä ennestään tuntemattomalle henkilölle. Oikeudenkäyntiavustajan määräämistä A:lle puoltaa siten osaltaan myös tarve varmistaa asianosaisten yhdenvertaisuus oikeudenkäynnissä.
12. KKO lausui johtopäätöksenään, että A:n ja B:n välinen suhde samassa taloudessa asuvina aviopuolisoina sekä muut edellä kuvatut asian harkintaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen oikeudenkäyntiavustajan määrääminen A:lle on ROL 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan nojalla perusteltua. Se kumosi hovioikeuden päätöksen ja määräsi asianajaja X:n A:n oikeudenkäyntiavustajaksi esitutkintaa ja mahdollista oikeudenkäyntiä varten.
Ratkaisuseloste KKO 2020:39
13. Mitäpä tuohoon oikeastaan olisi lisäämistä, perusteltu ratkaisu. Kenties käräjäoikeus ja hovioikeus ovat hieman vähätelleet B:n väitetyn pahoinpitelyn eli "läpsäisyn" laatua ja sen vuoksi katsoneet, ettei avustajaa ollut tarpeen määrätä. Kuitenkin kyse on ollut perheväkivallasta, jota ei ole syytä koskaan vähätellä.
12. Väitetystä pahoinpitelystä on kulunut nyt. aikaa jo hieman yli vuosi ja hovoikeuden päätöksestäkin reilu 10 kuukautta. Toivokaamme, että B olisi pyytänyt A:lta anteeksi käytöstään ja että asianosaiset olisivat sopineet asian ja elelesivät nyt kaikessa sovussa ja rauhassa.
13. Vaikka näin olisikin, KKO:n ennakkopäätös ei kuitenkaan ole turha ja tarpeeton. KKO antaa ennakkopäätöksiä eli prejudikaatteja vastaisen oikeuskäytännön ohjaamisen tarkoituksessa, ts. ennakkopäätökset antavat suuntaa tulevaisuudessa samanlaisten siviili-. rikos- ja prosessioikeudellisten kysymysten ratkaisemiseksi.
2. Korkein oikeus (KKO) antoi tänään ennakkopäätöksen, jossa on kyse siitä, voitiinko asianomistajalle määrätä oikeudenkäyntiavustaja lähinnä esitutkintaa varten pahoinpitelyä koskevassa asiassa (KKO 2020:39). Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä asiassa on kysymys.
3. A on 8.4.2019 tehnyt poliisille pahoinpitelyäs koskevan rikosilmoituksen. Sen mukaan mukaan A:n aviopuoliso B - ilmeisesti aviomies - oli paria päivää aiemmin eli 6.4.2019 raivostuneena läpsäissyt A:ta avokämmenellä vasemmalle poskelle siten, että tämä oli menettänyt hetkeksi ymmärryksensä, mutta ei ollut mennyt tajuttomaksi. Tämä oli tapahtunut heidän yhteisessä kodissaan perheen kahden alaikäisen lapsen ollessa kotona.
4. A on Kymenlaakson käräjäoikeuteen 20.5.2019 toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt, että oikeustieteen maisteri Y määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 15.5.2019 lukien ROL:n säännösten nojalla. Hän on perustellut hakemustaan sillä, että hän on perheväkivallan uhri ja asianomistajana pahoinpitelyasian esitutkinnassa. A on käräjäoikeuden kehotuksesta sittemmin täydentänyt ilmoittamalla muunmuassa, että B oli ammatiltaan poliisi.
5. Käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana toimi käräjänotaari, hylkäsi 14.6.2019 antamallaan päätöksellä A:n hakemuksen. Käräjäoikeuden mukaan pelkkä lähisuhdeväkivallan uhrina oleminen ja osapuolten väliseen suhteeseen vetoaminen ei riitä, vaan lisäksi edellytetään, että avustajan määräämistä on tapauskohtaisen harkinnan nojalla pidettävä perusteltuna. A ei ole näyttänyt olevansa selvästi heikommassa tai erityisen alisteisessa asemassa suhteessa rikoksesta epäiltyyn B:hen.
6. A valitti käräjäoikeuden päätöksestä Itä-Suomen hovioikeuteen ja pyysi, että asianajaja X määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 28.5.2019 lukien. Hän on valituksessaan todennut B:n pahoinpidelleen häntä perheen yhteisessä kodissa ja viitannut myös siihen, että henkinen ja fyysinen väkivalta on ollut jatkuvaa. Hän on ilmoittanut kertovansa esitutkinnassa tarkemmin myös aikaisemmasta väkivallasta ja aikovansa esittää asiassa myös vahingonkorvausvaatimuksia. Hän on todennut olevansa B:hen nähden selvästi heikommassa asemassa muun ohessa taloudellisen riippuvuutensa johdosta.
7. Hovioikeus, jonka kokoonpanoon kuului kolme naispuolista tuomaria, hylkäsi A:n valituksen, hovioikeuden päätös on annettu 26.7.2019. Hovioikeus totesi, että valitukseen liitetyn tutkintailmoituksen mukaan epäiltynä tekona on rikoslain 21 luvun 5 §:ssä tarkoitettu pahoinpitely 6.4.2019. Hovioikeus katsoi, ettei tutkintailmoituksen sisältö tue käsitystä oikeudenkäyntiavustajan määräämisen tarpeesta.
8. KKO myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asianajaja X määrätään hänen avustajakseen esitutkintaa ja mahdollista oikeduenkäyntiä varten.
9. KKO totesi, että ROL 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan mukaan asianomistajalle voidaan määrätä oikeudenkäyntiavustaja muun muassa rikoslain 21 luvun 5 §:ssä tarkoitetussa pahoinpitelyssä, jota koskevasta rikosepäilystä nyt on kysymys. Avustajan määrääminen edellyttää mainitun 2 kohdan mukaan lisäksi, että määräämistä on pidettävä perusteltuna huomioon ottaen asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde. KKO katsooi että A:n ja B:n väliseen suhteeseen liittyvät seikat puoltavat oikeudenkäyntiavustajan määräämistä rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan nojalla.
10. Oikeudenkäyntiavustajan määräämisessä ROL 2 luvun 1 a §:n nojalla on pitkälti kysymys tapauskohtaisesta harkinnasta, mikä ilmenee myös lainkohdan sanamuodosta. Harkittaessa avustajan määräämistä pykälän 2 kohdan nojalla voidaan siten ottaa huomioon muitakin seikkoja kuin asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde. Huomioon voidaan tällöin ottaa myös sellaisia seikkoja, joilla voidaan perustella avustajan määräämistä mainitun pykälän 3 kohdan nojalla henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevissa asioissa. Mainitun 3 kohdan säätämisen tarkoituksena on ollut laajentaa asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan määräämisen edellytyksiä sen takia, että väkivaltarikoksen uhri voi olla tavallista heikommassa asemassa myös muusta syystä kuin hänen ja epäillyn välisen suhteen vuoksi.
11. KKO lausui perusteluissaan, että B on ammatiltaan poliisi, jolle esitutkinnan ja rikosoikeudenkäynnin kulku ja käytännöt sekä asianosaisten oikeudet ovat jo lähtökohtaisesti tutummat kuin niitä ennestään tuntemattomalle henkilölle. Oikeudenkäyntiavustajan määräämistä A:lle puoltaa siten osaltaan myös tarve varmistaa asianosaisten yhdenvertaisuus oikeudenkäynnissä.
12. KKO lausui johtopäätöksenään, että A:n ja B:n välinen suhde samassa taloudessa asuvina aviopuolisoina sekä muut edellä kuvatut asian harkintaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen oikeudenkäyntiavustajan määrääminen A:lle on ROL 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan nojalla perusteltua. Se kumosi hovioikeuden päätöksen ja määräsi asianajaja X:n A:n oikeudenkäyntiavustajaksi esitutkintaa ja mahdollista oikeudenkäyntiä varten.
Ratkaisuseloste KKO 2020:39
13. Mitäpä tuohoon oikeastaan olisi lisäämistä, perusteltu ratkaisu. Kenties käräjäoikeus ja hovioikeus ovat hieman vähätelleet B:n väitetyn pahoinpitelyn eli "läpsäisyn" laatua ja sen vuoksi katsoneet, ettei avustajaa ollut tarpeen määrätä. Kuitenkin kyse on ollut perheväkivallasta, jota ei ole syytä koskaan vähätellä.
12. Väitetystä pahoinpitelystä on kulunut nyt. aikaa jo hieman yli vuosi ja hovoikeuden päätöksestäkin reilu 10 kuukautta. Toivokaamme, että B olisi pyytänyt A:lta anteeksi käytöstään ja että asianosaiset olisivat sopineet asian ja elelesivät nyt kaikessa sovussa ja rauhassa.
13. Vaikka näin olisikin, KKO:n ennakkopäätös ei kuitenkaan ole turha ja tarpeeton. KKO antaa ennakkopäätöksiä eli prejudikaatteja vastaisen oikeuskäytännön ohjaamisen tarkoituksessa, ts. ennakkopäätökset antavat suuntaa tulevaisuudessa samanlaisten siviili-. rikos- ja prosessioikeudellisten kysymysten ratkaisemiseksi.
3 kommenttia:
Piti ihan lukea KO- ja HO -päätökset. Tuossahan oli avustajakin vaihtunut käräjä ja hovioikeuden välillä, ja käräjäoikeus oli päätynyt siihen lopputulokseen mihin oli, kun tämä ensimmäinen avustaja ei ollut tehnyt selkoa väkivallan laadusta eikä uhrin alisteisesta asemasta täydennyskehotuksesta huolimatta. Asiakirjojen perusteella hakemusasia on elänyt prosessin aikana ja uusia väitteitä uhrin asemasta on tehty vasta hovi- ja KKO-vaiheessa. Sekä KO että HO olivat mielestäni vedonneet täysin oikein siihen oikeuskäytäntöön, mitä tuossa vaiheessa oli, ja arvioiden sitä oikein sen suhteen, mitä näille oikeuksille esitettyjen väitteiden perusteella oli näytettävissä.
Näyttää siltä, että käräjä- ja hovioikeus ovat päätyneet virheelliseen ratkaisuun ottamalla huomioon asiaan sinänsä vaikuttamattomia seikkoja, joilla on ohjattu huomioita pois itse asiasta, mikä viittaa vahvaan asenteellisuuteen ja osoittaa piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä ja määräyksistä sekä julkisen vallan käyttöä muuhun kuin mihin se lain mukaan on tarkoitettu.
Anssi Rå ei näytä olevan oikein jyvällä siitä, mistä asiasssa on kysymys.
Lähetä kommentti