torstai 26. huhtikuuta 2018

98. KKO kovensi rangaistusta törkeästä lapsen hyväksikäytöstä (KKO 2018:35)

1. Korkein oikeus (KKO) on tänään antamllaan ennakkopäätöksellä koventanut nuoren tytön tytön kanssa sukupuoliyhteydessä olleelle miehelle hovioikeudessa tuomitun rangaistuksen 2 vuodeksi vankeutta ja määrännyt sen ehdottomaksi.
 

2. Tapauksessa 23-vuotias mies (A) oli ollut emätinyhdynnässä 13 vuoden 10 kuukauden ikäisen tytön kanssa tietoisena tämän iästä. Teko oli tapahtunut lokakuussa 2013 etelä-savolaisessa yksityisasunnossa, jossa toisilleen entuudestaan tuntemattomat mies ja tyttö olivat yhdessä muiden henkilöiden kanssa olleet viettämässä aikaa. Tyttö oli illan aikana nauttinut alkoholia ja humaltunut. Yhdyntä, johon tyttöä ei ollut pakotettu, oli tapahtunut asunnon makuuhuoneessa.

3. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Etelä-Savon käräjäoikeus (käräjätuomari Tuulikki Hynynen ja lautamiehet) katsoi 16.9.2015 antamassaan tuomiossa miehen syyllistyneen, ei törkeään, vaan perusmuotoiseen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja tuomitsi miehen siitä 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. 

4. Itä-Suomen hovioikeus (Riitta-Liisa Hietala, Eero Antikainen ja Tuulikki Räsänen) piti 14.7.2016 antamallaan tuomiolla A:n hyväksikäyttörikosta törkeänä ja tuomitsi hänet 1 vuodeksi 4 kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. 

5. Korkein oikeus myönsi syyttäjälle valitusluvan. Valituksessaan syyttäjä vaati, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan ja se tuomitaan ehdottomana tai että ehdollisen vankeuden ohessa joka tapauksessa tuomitaan yhdyskuntapalvelua. 

6. Korkein oikeus (presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Marjut Jokela, Mika Huovila, Lena Engstrand ja Mika Ilveskero) korotti hovioikeuden A:lle tuomitseman rangaistuksen 2 vuodeksi ja määräsi vankeuden ehdottomaksi.

KKO 2018:35

7. Perusteluissaan KKO totesi, että A:n syyksi luettu menettely oli luonteeltaan sellainen, että sitä voitiin pitää varsin usein toistuvana lapsen seksuaalisen hyväksikäytön muotona. Tilastojen valossa tyypillisintä oli, että tekijänä oli 20 – 25-vuotias mies, uhrina 13 – 14-vuotias tyttö ja seksuaalitekona kertaluontoinen sukupuoliyhteys tai ainakin yhden päivän aikana tapahtuneet sukupuoliyhteydet.

8. KKO piti A:n syyksi luettua rikosta lapsen kehityksen kannalta hyvin vahingollisena ja vaarallisena (kappale 13). KKO katsoi, ettei miehen tekoon liittynyt rangaistusta lieventäviä eikä sitä ankaroittavia seikkoja ja että miehelle mitatun 2 vuoden vankeusrangaistuksen tuomitseminen ehdollisena edellyttäisi poikkeuksellisen painavia perusteita. Kun tällaisia erityisiä seikkoja ei asiassa ollut, vankeusrangaistus tuomittiin ehdottomana. 

9. A vetosi KKO:ssa siihen, että hänellä on vakituinen asunto, että hän auttaa lähes päivittäin iäkkäitä ja sairaita vanhempiaan ja että hän on ollut kaksi vuotta kuntouttavassa työssä ja että hänen tarkoituksenaan oli pyrkiä opiskelemaan. Nämä ovat tyypillisiä ja aika usein esitettyjä perusteita saada vankeusrangaistus määrätyksi ehdollisena. Ko. selitykset olivat ilmeisesti "uponneet" hovioikeuden jäsenille, mutta eivät kelvanneet KKO:lle, mikä onkin varsin ymmärrettävää.

10. KKO on ko. ratkaisullaan, joka on siis julkaistu ennakkopäätöksenä ja josta on myös annettu KKO:n kotisivulla julkaistu tiedote, aivan ilmeisesti pyrkinyt ohjaamaan alempien tuomioistuimen rangaistuksen määräämistä ja mittaamista lapsen hyväksikäyttöä koskevissa jutuissa. Toivottavaa olisi, että käräjä- ja hovioikeudet perehtyisivät huolella KKO:n kirjoittamiin rangaistuksen määrämistä koskeviin seikkaperäisiin perusteluihin.

11. KKO on antanut viime vuosina varsin useita rangaistuksen määräämistä ja mittaamista koskevia ennakkopäätöksiä varsinkin seksuaalirikosten osalta, mikä on luonnollisesti hyvä asia. KKO:n mainittujen ratkaisujen perusteluissa kiinnitetään huomiota mm. tuomioistuimen vastaavanlaisissa tapauksissa aiemmin määräämiin rangaistuksiin - ko. ratkaisussa ennakkopäätökseen KKO 2017:50 -  tilastoselvityksiin sekä Optulan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuskäytäntöä koskevaan tutkimukseen vuodelta 2009 (kappale 11).

12. Kuten ratkaisun perusteluissa todetaan (kappale 12), RL 20 luvun seksuaalirikoksia koskevia säännöksiä on muutettu viimeksi vuonna 2011 mm. korottamalla lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistusta ja muuttamalla sen ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöjä niin, että hyväksikäyttö aiempaa useammin täyttäisi törkeän tekomuodon tunnusmerkit ja että hyväksikäytöistä tuomittaisiin aikaisempaa ankarampia rangaistuksia.

13. Lainsäätäjän tarkoitus ei ilmeisesti ole mennyt kaikissa tuomioistuimissa vielä täysin "perille", mitä osoittaa tässä tapauksssa se, että käräjäoikeus ei pitänyt kerrotuissa olosuhteissa tapahtuneen 13-vuotiaan humaltuneen tytön hyväksikäyttöä eli makaamista törkeänä, vaan tuomitsi siitä ainoastaan 8 kuukauden vankeusrangaistuksen. Hovioikeus puolestaan oli määrännyt miehelle törkeästä hyväksikäytöstä tuomitsemansa 1 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistuksen ehdolliseksi, mitä voidaan perustellusti pitää liian lievänä seuraamuksena.

14. Kuten jo totesin, on hyvä asia, että KKO on viime aikoina ryhtynyt antamaan entistä useammin rangaistuksen määräämistä ja mittaamista koskevia ennakkopäätöksiä, koska niillä voidaan tehokkaasti ohjata ja yhtenäistää alempien oikeuksien eli käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien rangaistuskäytäntöä. Tämä työ tulee mitä ilmeisesti jatkumaan, sillä onhan KKO:n jäseneksi viikko sitten nimitetty tähän aihepiiriin syvällisesti perehtynyt lakimies eli rikosoikeuden professori Jussi Tapani.




12 kommenttia:

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Raiskauksista ja hyväksikäytöistä annettavat tuomiotja rangaistukset kuohuttavat usein mieliä eri puolilla maailmaa.

Tänään uutisoitiin myös Suomessa tapauksesta, jossa espanjalaisen oikeuden 26.2.2018 antama tuomio johti heti laajoihin mielenosoituksiin eri puolilla Espanjaa.

Viittä miestä syytettiin jutussa 18-vuotiaan naisen joukkoraiskauksesta Pamplonan härkäjuoksufestivaaleilla 2016. Syyttäjä vaati miehille 22 vuoden vankeustuomioita.

Oikeus tuomitsi heidät kuitenkin lievemmästä rikoksesta eli seksuaalisesta hyväksikäytöstä 9 vuoden vankeusrangaistuksiin ja kunkin maksamaan uhrille 10 000 euron korvaukset. Yksi kolmesta tuomarista olisi vapauttanut miehet kokonaan.

Mielenosoittajat Pamplonassa huusivat brittilehti The Guardianin mukaan iskulauseita: ”Tämä tuomio on paskaa”, ”Se ei ole hyväksikäyttöä, se on raiskaus” ja ”Jos he koskevat yhteen meistä, he koskevat meihin kaikkiin”.

Anonyymi kirjoitti...

KKO:n ratkaisuselosteessa ei mainita hyväksikäytön uhriksi joutuneen 13-vuotiaan sukupuolta. Vasta KKO:n antamassa tiedotteessa kerrotaan, että asianomistaja on tyttö.

Anonyymi kirjoitti...

KKO:n ratkaiselosteen otsikossa samoin kuin RL 6 luvussa puhtaan yhtäältä rangaistuksen määräämisestä ja toisaalta rangaistuksen mittaamisesta. Mikä ero näillä asioilla on? Vai ovat nuo käsitteet vain toistensa synonyymejä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Esimerkiksi Helsingin Sanomien KKO:n ratkaisun johdosta julkaisemassa uutisessa ei ole mainittu tuomitun miehen nimeä. Sen sijaan Savon Sanomien uutisessa tuomitun nimi mainitaan. Mies on nimen perusteella supisuomalainen. Kyseessä lienee ko. suhteessa rajatapaus. Useimmiten seksuaalirikoksesta 2 vuoden tai sitä ankarammaan rangaistuksen saaneen tekijän nimi mainitaan lehtiuutisissa.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö tuossa Espanjan keississa ollut yleisön raivoa herättävänä kysymyksenä se, ettei tuomioistuin antanut syyttäjän lisätä todisteisiin miesten joukkoraiskausta edeltävää whatsup-keskustelua, jossa nimenomaan suunniteltiin ja mainittiin joukkoraiskaus. Samaan aikaan syytettyjen asianajaja sai käyttää todisteena tytön sosiaaliseen mediaan jälkeenpäin postaamia kuvia, jotka osoittivat ettei tämä ollut voinut kärsinyt traumasta yms. sekä ainakin välillisesti kyseenalaistettiin tytön moraali jne.

Anonyymi kirjoitti...

Rangaistuksen mittaaminen ei ole toki mitään "rakettitiedettä", joten "oikein mittaaminen" ei edellyttäisi KKO:n jäseniltä rikosoikeuden professorin pätevyyttä! Käräjäoikeudessa siihen pystyvät jopa maallikot eli lautamiehet. Ja hyvin on mennyt.

Anonyymi kirjoitti...

Tästä jutusta ja Töölön pyöräilijän pahoinpitelyjutusta näkee kuinka todella heikkoa on ollut alempien oikeusasteiden osaaminen rangaistusta mitattaessa. Pyöräilijän eteen ajanut tuomittiin käräjaoikeudessa 4,5 vuoden vankeuteen ja lopulta tuli 2 v 8 kk. Seksuaalirikosjutussa rangaistuksen kovuus taas heitti alaspäin, kun tuomittiiin vain ehdollista, vaikka olisi tullut antaa ehdoton rangaistus.

Tuomarien koulutus ei ole vieläkään ajan tasalla. Suomessa pitäisi olla ihan oma opinahjo tuomareille; nimeltään vaikkapa Tuomarin koulutus instituutti, joka voisi olla jonkin yliopiston kupeessa. Kun instituuttiin otetaisiin laajasti eri alan juristeja koulutukseen, se avaisi myös sulkeutunutta tuomarien rekrytointia paremmalle tolalle.

Anonyymi kirjoitti...

"Tästä jutusta ja Töölön pyöräilijän pahoinpitelyjutusta näkee kuinka todella heikkoa on ollut alempien oikeusasteiden osaaminen rangaistusta mitattaessa."
Rangaistusten mittaamisessa (kuten ei tuomioistuin ratkaisuissa useinkin) ole yhtä oikeaa ratkaisua. Nämä ovat vain mielipiteitä. Tuomioistuimet pyrkivät yhtenäiseen oikeuskäytäntöön mutta kyseinen asia on hyvin poikkeuksellinen eikä mitään rinnastusta aikaisempiin ratkaisuihin ole löydettävissä. Myöskään KKO:n linja seksuaalirikosasioissa ei ole ollut yhtenäinen vaan varsin tuoreissakin ratkaisuissa on keskinäistä ristiriitaisuutta. Mikään tuomarikoulutus ei juuri auttaisi asiaa, kokemus toki jonkin verran.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Toki "yhtä ainoata oikeaa ratkaisua" ei rangaistuksen mittaamisessa voida useinkaan saavuttaa, mutta kyse onkin siitä, että tietty taso on hyvä olla kuitenkin olemassa. Tästä oltiin nyt etenkin pyöräturmajutussa käräjäoikeudessa aika kaukana, mihin lienee vaikuttanut osin tapauksen ympärillä koko ajan vellonut median ja somen voimakas "kiihko", joka on nähtävästi vaikuttanut tuomareiden arvostelukykyä alentavasti. Syyttäjä oli vielä enemmän hakotiellä vaatiessaan syytetylle tuomiota taposta ja rangaistukseksi yli 8 v vankeutta!

Anonyymi kirjoitti...

Hieman ihmetyttää tässä jutussa mittaamistapa verrattuna KKO 2018:30, jossa teko oli paljon moitittavampi: uhri 7-8-vuotias, teot kestäneet puolitoista vuotta ja tekotapa anaaliyhdyntä. Vaikka tekijä oli 16-vuotias ja alentuneesti syyntakeinen, rangaistus 2 vuotta ehdollista ja oheissakko ei tuntunut oikeansuhtaiselta tähän.

Anonyymi kirjoitti...

Minua taas ihmetyttää oletus, että ihmiset mittaisivat asioita eli tuomioita samalla vaa'alla.

Itse ole aikaan mieltänyt tämän kolmiportaisen valitusjärjestelmän olevan osin olemassa siksi, ettei yksittäinen tuomari pysty vetämään muista merkittävästi poikkeavaa linjausta. Eli kyse on yhdenvertaisuudesta.

Aikanaan taisi olla niin, että Suomen huumetuomiorangasitukset perustuivat Helsingin raastuvanoikeuden yhden tuomarin mittatikkuun.

Syynä oli tietenkin se, että vuosikymmeniä sitten kaikki huumerikolliset pyörivät Helsingissä ja tuomiot jaettiin siinä Helsingin kaupunginteatterin takana olevassa talossa, jonka parkkipaikalta Jari Aarnio haki muovikassillisen verran €-seteleitä.

Kuraattori kirjoitti...

Päätösten sijasta niiden pitkät ja maallikoille yhä huonommin avautuvat perustelut ovat nousseet päärooliin.

Tuomio ei ole matematiikkaa jossa ratkotaan yhtälöitä pitkin laskutoimituksin.

Ylipitkät perustelut ainoastaan sotkevat alempia oikeuksia.

KKO pyrkii ottamaan tosiasiassa liian usein lainsäätäjän aseman.

Suuret linjat ovat muutenkin hakusessa.

Hyvänä esimerkkinä tämä blogistin esille ottama päätös.