perjantai 6. lokakuuta 2017

69. KKO 2017:65. Todistelu, todistaja, hyödyntämiskielto

1. Etelän lomalla seurataan myös kotimaan tapahtumia.

2. Eilen huomasin KKO:n antaman mielenkiintoiselta vaikuttavan ennakkopäätöksen 2017:65. Se koskee tapausta, jossa syyttäjä oli petosta ym. koskevassa jutussa nimennyt todistajaksi B:n, joka on syytetty A:n äiti.

3. Äiti kieltäytyi todistamasta, mihin hänellä lain mukaan sukulaissuhteensa perusteella oli oikeus.

4. Helsingin hovioikeudessa syyttäjä esitti todisteiksi kolme telepakkokeinojen avulla saatua nauhoitusta ja niistä tehtyä litterointia, joista yksi sisälsi A:n ja B:n välisen keskustelun ja kaksi B:n ja A:n rikoskumppaniksi väitetyn henkilön välistä keskustelua seikoista, jotka koskivat syytteenalaisten rikosten tekemistä.

5. Hovioikeus ei sallinut litterointien käyttämistä todisteina vedoten B:n kokonaiskieltäytymisoikeuteen. - Vrt. myös KKO 1995:66.

6. KKO sen sijaan esittämilläsi perusteilla salli ko. todisteiden eli äitinsä käyminen keskustelujen esittämisen ja hyödyntämisen todisteina A:ta vastaan.

7. Ratkaisu vaikuttaa ensi näkemältä perustellulta. Olisin kuitenkin odottanut KKO:lta pro et contra - metodin mukaista perustelutyyliä eli myös ratkaisun lopputulosta vastaan puhuvien seikkojen esiintuomista ja kannanottoa siitä, miksi niitä ei voitu hyväksyä.

8. Perusteluissa positiivista on se, että niissä on viitattu myös oikeuskirjallisuuteen  (kappale 27).  Tosin ei itse ratkaistavana olevan kysymyksen osalta, vaan eräiden lähtökohtien eli asianosaisen läheisen kokonaiskieltäytymisoikeuden osalta ja "jo vanhastaan" -liitynnällä.

9. KKO on viitannut oikeuskirjallisuuteen myös edellisenä päivänä antamassaan ratkaisussa 2017:64.
Jokohan KKO olisi vihdoin ja viimein luopumassa aiemmin sitkeästi omaksumastaan kielteisestä kannasta po. suhteessa? Olisihan sen jo korkea aika aika näin tehdäkin!


4 kommenttia:

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KKO:n ratkaisun perusteluissa ei mainita mitään ( sanaakaan) niistä perusteista, seikoista ja näkökohdista, joiden nojalla syytetty tai hänen puolustuksensa on vastustanut pakkokeinojen käytön avulla saatujen ja kirjalliseen muotoon saatettujen kertomusten hyödyntämistä todisteina.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KKO:n vakuutteluyrityksistä huolimatta sen ratkaisu kyllä poikkeaa ratkaisussa KKO 1995:66 mainitusta oikeusohjeesta ja merkitsee syytetyn läheisen kieltäytymisoikeuden tosiasiallista murtamista.

Nyt vain murtaminen on tapahtunut "laillisten keinojen" avulla eli PKL:n säännösten nojalla.

Rikoksen selvittämisintressi on painanut päättelyssä ja vaakakupissa enemmän kuin luottamuksen suojan periaate. Ratkaisussa KKO 1995:66 tilanne oli toinen eli todistajan kokonaiskieltäytymisoikeus painoi punninnassa enemmän kuin rikoksen selvittämisen intressi ja ns. aineellinen totuus.

Anonyymi kirjoitti...

Eikä myöskään mainita sitä, millä perusteella syyttäjä on vastustanut hyödyntämiskieltoa.

Ikään kuin KKO tekisi päätelmiään omin päin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KKO:n ratkaisut eroavat ko. suhteessa selvästi KHO:n ratkaisuista.

KHO kirjoittaa päätöksiinsä avoimesti auki ne seikat ja perusteet, joihin valittajan ja tämän vastapuolen vaatimukset nojautuvat. Usein jopa hyvinkin laajasti eli lähes " sivukaupalla".

KKO sitä vastoin ei kirjoita näkyviin yleensä koskaan valittajan eikä vastineen antajan ilmoittamia perusteita. Jos kirjoittaa, niin asia kuitataan rivillä tai parilla.

On selvää, että KHO:n tapa on huomattavasti paremmin sopusoinnussa yleisöjulkisuuden samoin kuin kuulemisperiaatteen kanssa kuin KKO:n niukka ja mitäänsanomaton tyyli.

KKO:n ennakkopäätösten lukija ei tiedä juuri koskaan, mihin seikkoihin ja juridisiin näkökohtiin valittaja ja vastineen antaja ovat KKO: ssa vedonneet ja mitä seikkoja painottaneet. KHO:n päätösten lukija sen sijaan tietää.