perjantai 15. syyskuuta 2017

67. KKO 2017:62. Jatkokäsittelylupa

1.  Syyttäjä vaati Pirkanmaan käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta väärennyksestä silä perusteella, että tämä oli käyttänyt teettämäänsä väärää yleisen kielitutkinnon tutkintotodistusta harhauttavana todisteena kansalaisuushakemuksen yhteydessä Maahanmuuttovirastolle. Teettäminen oli tapahtunut niin, että A oli laittanut kielikokeeseen sijaansa tuntemattomaksi jääneen henkilön ja että A oli näin saanut väärän tutkintotodistuksen.A kiisti syytteen.

2. Käräjäoikeus, jossa A kiisti syytteen, katsoi 9.5.2016 antamallaan tuomiolla näytetyksi, että A ei ollut itse osallistunut kielikokeeseen, josta hänelle oli myönnetty todistus. Käräjäoikeus katsoi, että kyseessä oli väärä todistuskappale, koska se oli ollut omiaan aiheuttamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään eli siitä, että vastaaja oli itse kokeeseen osallistumalla saanut mainitunsisältöisen todistuksen. Kun A oli esittänyt tämän väärän asiakirjan Suomen kansalaisuutta hakiessaan, hän oli syyllistynyt väärennykseen (RL 33:1), mistä käräjäoikeus tuomitsi hänet 40 päiväsakkoon.

3. A valitti tuomiosta Turun hovioikeuteen, joka päätti 19.8.2016, ettei asiassa myönnetä jatkokäsittelylupaa.

4. Korkein oikeus (KKO) myönsi A.lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja syyte väärennyksestä hylätään. Syyttäjä vaati vastineessaan valituksen hylkäämistä.

5. KKO viittasi perusteluissaan väärennysrikoksia koskeviin rikoslain esitöihin (HE 66/1988 vp s. 119), joissa puolestaan on viitattu "kotimaiseen oikeustieteesen", tarkemmin sanottuna rikosoikeutta koskevaan oikeuskirjallisuuteen. Siinä on perinteisesti katsottu, että väärennyssäännösten tarkoitus on lähinnä suojata todistuskappaleiden ulkonaista luotettavuutta eli niiden oikeudellista aitoutta. Niiden varsinaisen sisällön totuudenmukaisuudella ei ole tässä suhteessa merkitystä. Asiakirjan on katsottu voivan olla väärä ainoastaan silloin, kun sen antajaksi on merkitty tai jollakin tavoin ilmaistu joku muu kuin sen todellinen antaja. KKO:n mukaan HE:ssä on pyritty vahvistamaan oikeustieteessä ja -käytännössä vakiintunut perusnäkemys siitä, että todistuskappaleen vääryys tarkoittaa sen omaa oikeaperäisyyttä koskevaa valhetta, ei sitä vastoin sen sisältämän todistusteeman muuta totuudenvastaisuutta.

6. KKO:n mukaan ko. asiassa on riidatonta, että A:n Maahanmuuttovirastolle esittämä kielitutkintotodistus on kielitutkintotoimikunnan puheenjohtajan allekirjoittama. Todistus on siten sen henkilön antama, joka on asiakirjassa merkitty todistuksen antajaksi.

7. Käräjäoikeus on asiassa esitetyn näytön perusteella katsonut, että A:n esittämä kielitutkintotodistus on väärä, koska se on ollut omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään sen vuoksi, että A ei ole itse osallistunut kielikokeeseen. Käräjäoikeus on siis katsonut, että asiakirja on väärä sen vuoksi, että sen sisältö ei vastaa totuutta. KKO totesi, että käräjäoikeus on näin ollen perustanut ratkaisunsa laintulkintaan, joka poikkeaa siitä, mitä edellä esitetyin tavoin lain esitöissä on katsottu todistuskappaleen vääryydellä tarkoitettavan.

8. Tämän vuoksi KKO katsoi, että asiassa ei ole selvää, että käräjäoikeuden oikeudellinen arviointi väärennysrikoksen tunnusmerkistön täyttymisestä olisi oikea. Käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen oikeellisuutta oli siten aihetta epäillä oikeudenkäymiskaaren (OK) 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa lainkohdassa tarkoitetulla muutosperusteella.

9. KKO totesi, että tässä tilanteessa asiassa ei ollut  tarpeen erikseen arvioida sitä, olisiko jatkokäsittelylupa tullut myöntää myös muulla perusteella. Oikeusastejärjestyksestä johtuen asiaa ei voitu ottaa tutkittavaksi suoraan KKKO:ssa, minkä vuoksi KKO kumosi hovioikeuden päätöksen, myönsi A:lle jatkokäsittelyluvan ja palautti asian Turun hovioikeuteen, jonk tuli omasta aloitteestaan jatkaa A:n valituksen käsittelyä.

KKO 2017:62

10. Tapaus on harvinaisen selvä. Käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa on sattunut todella paha kömmähdys. Jo rikosoikeuden yliopistollisella peruskurssilla on opetettu, että väärennysrikoksen tarkoittamassa mielessä asiakirja on väärä vain silloin, kun sen antajaksi on merkitty joku muu kuin sen todellinen antaja. Se, että asiakirjan sisältö ei vastaa totuutta, ei ole siis relevantti seikka eikä toteuta väärennyksen tunnusmerkistöä.  

11. KKO on, tapansa mukaan, viitannut lain lisäksi oikeuslähteenä hallituksen esitykseen. KKO olisi voinut viitata myös rikosoikeudellisessa kirjallisuudessa asiasta esitettyihin kannanottoihin, aina Jaakko Forsmanista ja Brynolf Honkasalon oppikirjoista lähtien. Myös hallituksen esityksessä 66/1988 viitataan, informaatiolähdettä tarkemmin ilmoittamatta, oikeuskirjallisuuden vakiintuneeseen kantaan.

12. Vaikka käräjäoikeuden tulkinta ja syyksilukeminen, jonka hovoikeus on hyväksynyt, on selvästi virheellinen, KKO ei kuitenkaan instanssijärjestyksen periaatteeseen viitaten ottanut asiaa suoraan tutkittavakseen, vaan palautti jutun takaisin hovioikeuteen, jonka tulee jatkaa valitusasian käsittelyä.  Syytteessä mainittu teko (teonkuvaus) toteuttaa ilmeisesti rikoslain 16 luvun 8 §:ssä kriminalisoidun teon eli väärän todistuksen antamisen viranomaiselle. Syyttäjällä tarjoutuu jatkokäsittelyssä tarkistaa rubrisoinnin osalta syytettään ja vaatia A:lle rangaistusta sanotusta rikoksesta. Tämän jälkeen A:lla on tilaisuus esittää oma näkemyksensä asiasta.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kieltämättä oikeuskirjallisuuden kanta huomioon ottaen on outoa, ettei HO jo alunperin myöntänyt jatkokäsittelylupaa. Onko sitten syynä ollut se, että jatkokäsittelyluvat jaetaan suoraan jäsenille, josta syystä esittelijä ei ole kaaivanut peruslähteitä.

Anonyymi kirjoitti...

Turun HO:n presidentin tulisi nyt kyllä kiireen vilkkaa passittaa ratkaisukokoonpanoon kuuluneet jäsenet rikosoikeuden täydennyskoulutuksen penkille!

Anonyymi kirjoitti...

Mistä johtunee, mutta kyllä hovioikeuksista kaikista oudoimmat ratkaisut tulevat säännönmukaisesti juuri Turun HO:sta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ns. "maaseutuhovioikeuksissa (Turku, Vasa, Itä-Suomi ja Rovaniemi) esittelijöiden ja jäsenten urakierto lienee edelleen aika vähäistä, mikä saattaa olla yksi selitys hovoikeukisen päätösten "outoudulle". Nuori lakimies tuee taloon, nimitetään esittelijksi (aikaisemmin viskaaliksi), perustaa perheen ja jää ho-paikkakunnalle asumaan. Hän etenee useimmiten hovioikeuden viroissa virkaikä- eli rangijärjestyksessä esitelijästä neuvokseksi ja parhaassa tapauksessa osastonjohtajaksi. Joskus hän voi käväistä käräjätuomarina lähiseudun käräjäoikeudessa, mutta sen jälkeen takaisin hovioikeuteen. Tuomioistuinten ulkopuolisia lakimiehiä nimitetään aniharvoin hovioikeuustuomarin virkoihin. Kiertoa tulisi saada lisää ja tuomareiksi tulisi rekrytoida myös nykyistä enemmän esimerkiksi syyttäjiä ja asianajia. Myös EOA:n kansliassa ja OKa-virastosa työskenteleviä lakiiehiä tulisi nimittää tuomareiksi, samoin KKO:n esittelijöitä ja yliopistojen tutkijoita.

Nykyisin tuomarinura on itse asiassa todella avoin vain KKO:ssa, osin myös KHO:ssa. Muutoin ura on lähtökohtaisesti melko suljettu.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä "kirjallisen valehtelun" teema on ollut muutamaan kertaan ennakkopäätöksissä esillä. Ratkaisussa KKO 2006:73 lääkäri oli allekirjoittanut jalkapalloseuran pelaajia koskevia, sisällöltään totuudenvastaisiksi osoittautuneita lääkärinlausuntoja ja niihin liittyviä hoitomääräyksiä, joita oli käytetty vakuutusyhtiön erehdyttämiseen oikeudettoman taloudellisen hyödyn hankkimiseksi. Lääkäri oli valehdellut kirjallisesti, mutta mistään väärennysrikoksesta ei ollut kyse.
Tapauksessa KKO 2005:79 jalkapallojoukkueen valmentaja oli antanut erotuomarille allekirjoittamansa ottelupöytäkirjan, josta hänen tietensä oli puuttunut yhden peliin osallistuneen nimi. Asiakirja ei ollut väärä eikä väärennetty eikä teko niin ollen täyttänyt väärennysrikoksen tunnusmerkistöä. Jälleen oli kyse kirjallisesta valehtelusta.
Tapaus KKO 2006:93 osoittaa hyvin sen, mitä väärennysrikoksella Suomessa tarkoitetaan. A oli tuossa tapauksessa valmistanut värikopiokoneella näköisjäljennöksen lääninhallituksen eräälle kuljetusyhtiölle myöntämän yhteisöluvan oikeaksi todistetusta jäljennöksestä. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla A:n katsottiin syyllistyneen väärennykseen. Ratkaisu saattaa vaikuttaa omituiselta kun täysin oikeansisältöisen asiakirjan katsotaan olevan väärennys. Pointti onkin siinä, että laki edellytti tuon liikenneluvan alkuperäisen virallisen jäljennöksen pitämistä ajossa mukana. Kun autossa olikin mukana alkuperäisestä tehty valojäljennös, oli sen alkuperä väärennetty: lupa-asiakirja ei ollutkaan lääninhallituksesta peräisin, vaan se oli peräisin jostain kopiokoneesta.
Tapaus KKO 2017:62 on hyvä esimerkki siitä, mihin summaariset menettelyt voivat johtaa. KKO kirjoittaa, että valituksessa on erityisesti vedottu siihen, ettei menettely voi täyttää väärenysrikoksen tunnusmerkistöä. Siitä huolimatta Turun hovissa ei ole vaivauduttu avaamaan alan perusoppikirjoja asian tarkistamiseksi. Jäsenten oma ammattitaito on päätöksestä luettavissa.

Anonyymi kirjoitti...

Itse asiassa voidaan kysyä, onko asiassa syyllistytty virkavirheeseen. Lain ja oikeuskäytännön perusteella on selvää, ettei teko ole väärennys, ja siksi lupa olisi pitänyt ilman muuta myöntää.

Anonyymi kirjoitti...

"esittelijöiden ja jäsenten urakierto lienee edelleen aika vähäistä, mikä saattaa olla yksi selitys hovoikeukisen päätösten 'outoudulle'".

En lähtisi kyllä hakemaan syytä juuri tästä: hovioikeuden esittelijä oppii työssään perkaamaan oikeuslähteet ja varsinkin kirjallisuuden eikä tästä tavasta luovu myöskään tuomarin työssä. Sen sijaan tyomarin pöydän takaa näkee sitä, että (huonot ja keskinkertaiset) asianajajat ja syyttäjät eivät ole vaivautuneet kirjoja avaamaan opiskeluajan jälkeen. Ja mitä niitä avaamaakaan kun palkan ja korkean palkkion saa vanhalla rutiinilla ja faktoja pyörittämällä.

Ikävä fakta vain, että sitä saa mitä tilaa: jos halutaan pätevämpi tuomareita, heille pitää maksaa parempaa palkkaa, niin parhaat hakeutuvat alalle.

Anonyymi kirjoitti...

Jännää, että Suomeen on rantautunut tämä sijaisten käyttö kielikokeessa.

Virossa tämä on ollut yleistä, kun vironvenäläiset ovat laittaneet kaverinsa käymään kielikokeessa, joka vaaditaan joko kansalaisuuten tai tiettyihin virkoihin.

Anonyymi kirjoitti...

"Virossa tämä on ollut yleistä, kun vironvenäläiset ovat laittaneet kaverinsa käymään kielikokeessa, joka vaaditaan joko kansalaisuuten tai tiettyihin virkoihin."

Jo 1980-luvulla kerrottiin tuon tavan olleen käytössä vanhan Neuvostoliiton yliopistoissa. Ja eikö valelääkäri Laihokin "opiskellut" juuri siellä.

Deekoo kirjoitti...

Minusta tämä prosessi osoittaa, että oikeusmylly jauhaa tyhjää. Maallikolle on selvää, että kyse on teosta, josta kuuluu saada seuraamus.

Asialla on minusta aika suuri merkitys oikeussalin ulkopuolella, sillä vääriä todistuksia tarjoillaan rekrytointiprosessin jälkeen pitää esittää todistuksia. Jos sairaanhoitajalta tai lääkäriltä ei tarkasteta tutkinto ym todistuksia, tai ei huomata niiden olevan jollakin lailla virheellisiä.

Pidempään on ihmetyttänyt se seikka, kuka puuttuu riippumattomien tuomioistuimien virheisiin, eli johtaako tämä virhe henkilöstömuutoksiin tai syyllistyivätkö tuomarit ns. virkavirheisiin. Esim. julkisen vallan pitää perustua lakiin .....

Anonyymi kirjoitti...

Deekoolle huomioksi, ettei kyse ole siitä onko teko rikos vai ei. Kyse on siitä onko kyse väärennysrikoksesta. Rikoslaissa on erillinen rikosnimike, jota sovelletaan, jos kyse ei ole muusta ankarammin rangaistavasta rikoksesta. Jos siis kyse ei ole väärennyksestä tulee teko rangaistavaksi tämän mukaan:
"Joka antaa viranomaiselle oikeudellisesti merkityksellisen totuudenvastaisen kirjallisen todistuksen tai siihen rinnastettavan teknisen tallenteen taikka laadittuaan sellaisen todistuksen tai tallenteen antaa sen toiselle sanottuun tarkoitukseen käytettäväksi, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
Syyttäjän olisi siis tullut vaatia toissijaisesti rangaistusta tästä rikoksesta.

Timo Koo kirjoitti...

Jos teonkuvauksen mukaan kysymyksessä on väärän todistuksen antaminen viranomaiselle (RL 16:8), niin eikö tällöin olisi alunperin tuomita nimenomaan tuon pykälän perusteella? Käsittääkseni kun tuomioistuin ei ole sidottu syyttäjän ajamiin rikosnimikkeisiin, vaan teonkuvaukseen.

Näin ollen tulee väkisinkin mieleen, että on tehty melko alkeellisiakin virheitä - myös syyttäjän puolelta, kun ei ole osattu käyttää oikeaa rikosnimikettä.

Anonyymi kirjoitti...

Joko blogistilla on käsitys, kuka on seuraava KKO:n oikeusneuvos. Rajalahden seuraajan haluaika päättyi viime viikolla.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ei minkäänlaista.

Anonyymi kirjoitti...

Sen sijaan tänään on varmistunut, kuka on KHO:n uusin oikeusneuvos.