2. Tiedote kuuluu näin:
Korkein oikeus (KKO) on hylännyt hakemuksen, jolla Anneli Auer haki Turun hovioikeuden antaman tuomion purkamista. Hovioikeus tuomitsi Auerin kesäkuussa 2013 yhteensä 7 vuoden ja 6 kuukauden mittaiseen vankeusrangaistuksen seksuaalirikoksista ja eräistä muista rikoksista.
Purkuhakemuksessaan Auer vetosi muun ohella kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon, uuteen lääkärinlausuntoon sekä Vaasan hovioikeuden vapauttavaan tuomioon Ulvilan murhajutussa. Uusissa asiantuntijalausunnoissa oli kyse rikoksen uhrien kertomusten uskottavuuden arvioinnista ja vähäiseltä osin heitä koskevista lääketieteellisistä löydöksistä. Hakemuksen mukaan kysymyksessä oli sellainen oikeudenkäyntiaineisto, johon aikaisemmin ei ollut vedottu ja joka oikeudenkäynnissä esitettynä olisi todennäköisesti johtanut syytteiden hylkäämiseen.
KKO toteaa tänään antamassaan päätöksessä, että lausunnoissa ei ole esitetty sellaisia olennaisia uusia seikkoja, joita ei olisi käsitelty jo aiemmassa oikeudenkäynnissä. Myöskään murhajutussa annettua Vaasan hovioikeuden tuomiota, joka koski eri tekoa ja eri tapahtuma-aikaa, ei katsottu sellaiseksi uudeksi selvitykseksi, jonka perusteella seksuaalirikostuomio voitaisiin purkaa.
Turun hovioikeuden seksuaalirikoksia koskeva tuomio tuli lainvoimaiseksi kesäkuussa 2014, kun KKO hylkäsi sitä koskeneen Auerin valituslupahakemuksen. Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi, ja niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein.
3. Korkein oikeus ei ole julkaissut päätöstään, mikä tarkoittaa sitä, ettei ratkaisua ole tarkoitettu ennakkopäätökseksi (prejudikaatiksi). Tähän ei olisi ollut aihetta, sillä päätös, jonka KKO:n kirjaamo on ystävällisesti minulle lähettänyt, on perusteltu aika niukasti ja yleisluontoisesti.
4. KKO käsitteli Auerin hakemuksen kolmijäsenisessä kokoonpanossa, johon kuuluivat rangijärjestyksessä lueteltuna oikeusneuvokset Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Tatu Leppänen. Asian esittelijänä toimi ma. oikeussihteeri Tiina-Liisa Autio. Kysymyksessä on eräänlainen "nuorisojaosto", sillä siihen on koottu kolme viimeksi KKO:een nimitettyä oikeusneuvosta. Tatu Leppänen aloitti KKO:n jäsenenä vasta viime syyskuun alussa eli kaksi kuukautta sitten. Hänen työpöydälleen "lätkäistiin" siis heti hyvin merkittävän tapauksen asiakirjat. Päivi Hirvelä, joka on entinen EIT-tuomari, aloitti oikeusnevoksena kuluvan vuoden alussa. Kokoonpanon puheenjohtajana toiminut Tuomo Antila nimitettiin jäsenen virkaan 1.9.2015 lukien. Hirvelä ja Leppänen ovat oikeustieteen tohtoreita - molemmat ovat muuten väitelleet prosessioikeudesta (allekirjoittanut toimi 1998 Tattu Leppäsen väitöksen virallisena vastaväittäjänä) - ja Antila oikeustieteen lisensiaatti.
5. Miksi asia annettiin kolmen nuorimman jäsenen ratkaistavaksi? Ilmeisesti siksi, että lähes kaikki muut KKO:n jäsenet ovat ennättäneet jo puuhailla ainakin kolmessa muussa asiassa Anneli Auerin KKO:lle aiemmin tekemien valituslupahakemusten ja valitusten parissa. Mahdolliset esteellisyysväitteet on haluttu torjua jo ennakolta antamalla purkuhakemuksen käsittely sellaisten uusille jäsenille, jotka eivät ole aikaisemmin "sotkeutuneet" millään tavalla Auerin asioiden käsittelyyn.
7. KKO:n päätöksessä lausutaan seuraavaa:
Anneli Orvokki Auer on tuomittu Turun hovioikeuden 27.6.2013 antamalla tuomiolla nro 1337 seksuaalirikoksista ja eräistä muista rikoksista yhteiseen 7 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden tuomio tuli lainvoimaiseksi, kun Korkein oikeus hylkäsi päätöksellään 11.6.2014 nro 1261 Auerin valituslupahakemuksen.
Auer on 26.5.2016 Korkeimpaan oikeuteen saapuneessa kirjelmässä vaatinut, että hovioikeuden tuomio puretaan. Auer on hakemuksessaan vedonnut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohtaan.
Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi. Niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein. Rikostuomion purkamisen edellytyksistä syytetyn eduksi on säädetty oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:ssä. Harkittavaksi voi nyt tulla Auerin hakemuksen perusteella pykälän 3 kohta.
Kyseisen lainkohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, tahi on erittäin painavia syitä, katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen.
Lainkohdassa mainitulla uudella seikalla tai todisteella tarkoitetaan oikeuskäytännön mukaan sellaista oikeudenkäyntiaineistoa, johon ei ole asiassa vedottu aikaisemmin ja jolla voi olla säännöksessä lausuttu merkitys jutun ratkaisun kannalta. Kysymys on sellaisesta aikaisemmin esittämättömästä selvityksestä, joka aikanaan oikeudenkäynnissä esitettynä olisi luultavasti johtanut asiassa vastaajan kannalta lievempään lopputulokseen.
Auer on hakemuksessaan vedonnut muun ohella kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon, uuteen lääkärinlausuntoon sekä Vaasan hovioikeuden tuomioon 19.2.2015 nro 15/107766 niin sanotussa Ulvilan murhajutussa.
Purkuhakemuksessa tarkoitetussa asiassa keskeisin näyttö rikoksista ovat olleet somaattisten löydösten ohella asianomistajien videoidut kertomukset tapahtuneesta. Käräjäoikeudella ja hovioikeudella on ollut käytettävissään myös Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön lausuntoja sekä oikeuspsykologisia asiantuntijalausuntoja. Korkein oikeus toteaa, että nämä ovat olleet asiassa tärkeitä todisteita, mutta kuitenkin vain apukeinoja asianomistajien kertomusten luotettavuutta arvioitaessa. Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa on perustunut laajaan oikeudenkäyntiaineistoon ja ollut perusteellinen, ja annetuissa tuomioissa on otettu huolellisesti kantaa puolustuksen esittämään vastatodisteluun koskien asianomistajien kertomusten arviointia.
Auerin purkuhakemuksensa liitteinä toimittamissa kahdessa uudessa asiantuntijalausunnossa on kyse asianomistajien kertomusten uskottavuuden arvioinnista ja vähäiseltä osin myös heitä koskevista lääketieteellisistä löydöksistä. Korkein oikeus toteaa, etteivät lausunnot sisällä asiallisesti merkityksellisiä uusia seikkoja verrattuna asian aikaisempaan käsittelyyn, koska lausunnoissa esiintuotuja asioita on käsitelty jo aikanaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa. Myöskään uudessa 15.3.2016 annetussa lääkärinlausunnossa esitetty selvitys ei olennaisesti poikkea aikaisemmin esillä olleesta oikeudenkäyntiaineistosta.
Mitä tulee purkuhakemuksessa vedottuun Vaasan hovioikeuden 19.2.2015 antamaan tuomioon, Korkein oikeus toteaa, että siinä on ollut kysymys eri teosta ja eri tapahtuma-ajasta. Oikeuskäytännössä on lisäksi vakiintuneesti katsottu, ettei uusi tuomio ole oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka.
Korkein oikeus katsoo, ettei Auerin hakemuksen tueksi ole esitetty sellaisia uusia seikkoja tai todisteita, joiden esittäminen oikeudenkäynnissä todennäköisesti olisi johtanut syytteiden hylkäämiseen. Auerin hakemuksessa ei ole vedottu myöskään sellaiseen uuteen selvitykseen, jonka esittäminen olisi todennäköisesti johtanut lievempien rangaistussäännösten soveltamiseen tai johon nähden olisi erittäin painavia syitä saattaa syyllisyyskysymys uudelleen harkittavaksi. Sen vuoksi Korkein oikeus hylkää hakemuksen.
8. Tää korutont´on kertomaa, tekisi mieli sanoa. Perustelut ovat todella yleisluontoisia ja samalla jotenkin Auerin hakemusta vähätteleviä, torjuvia ja jopa hieman ärtyisän tuntuisia. Syntyy vaikutelma, että ratkaisukokoonpano on halunnut päästä asiasta eroon mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Hovioikeuden tuomion purkaminen olisi luultavasti ollut KKO:lle jonkinlainen kauhistus, siltä vaikuttaa. Jos hovioikeuden tuomio olisi purettu, olisi vaarana näet ollut, että hoivoikeuden uuden tuomion jälkeen tapaus olisi todennäköisesti tullut uuden valituslupahakemuksen ja valituksen muodossa jälleen KKO:een. Tähän nähden on sinänsä ymmärrettävää, että purkuinstanssi on halunnut "tappaa" eli hylätä Auerin hakemuksen mahdollisimman pian. Ei mikään ihme, että Anneli Auer sanoi ratkaisun kuultuaan olevansa hyvin pettynyt ja järkyttynyt. Hän sanoo joutuneensa oikeusmurhan uhriksi. Auer on yhdessä asianajaja Juha Mannerin kanssa julkaissut tänään oman lyhyen tiedotteen asiasta.
9. Ovatko "kolmen koplan" KKO:ssa muodostaneet oikeusneuvokset ehtineet todella näin lyhyessä ajassa - purkuhakemushan toimitettiin KKO:lle vasta toukokuun lopussa ja välissä ovat olleet myös kesälomat ja kokoonpanon nuorin jäsen aloitti KKO:ssa vasta syyskuun alusta - perehtyä riittävän huolellisesti asiaan, purkuhakemukseen ja sen yhteydessä KKO:lle toimitettuihin kahden ulkomaisen psykologi-professorin asiantuntijalausuntoihin, uuteen lääkärintodistukseen, hovoikeuden tuomioon jne. Jos ovat, niin kovin ovat tehokkaita! Jos he tulevat paneutumaan samanlaisella intensiivisyydellä muihinkin KKO:ssa esille tuleviin asioihin, niin valittelut KKO:ta (muka) rasittavista jutturuuhkista ja vaikeista asioista ovat pian turhaa puhetta!
10. KKO:n "tyrmäysisku" Auerin hakemukselle lävähtää pöytään heti päätöksen alussa, tavallaan siis "kättelyssä". Oikeusneuvokset näet julistavat hieman mahtipontiseen sävyyn, että "lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi" ja että "niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein". Näin toki on, mutta samaan hengenvetoon olisi ollut tasapuolisuuden vuoksi syytä todeta, että lainvoiman saanut tuomio voidaan lain mukaan purkaa paljon helpommin syytetyn tai tuomitun eduksi kuin hänen vahingokseen. Nyt päätöksestä saattaa jäädä helposti sellainen vaikutelma, ettei KKO ole halunnut tehdä eroa näiden kahden sangen erilaisen tilanteen välille.
11. Parin kolmen kappaleen verran oikeusneuvokset selostavat asianmukaisesti tuomionpurun edellyksiä. Tässä tapauksessa kysymykseen tuli OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa mainittu tilanne, sillä purkuhakemuksen tueksi vedottiin sellaiseen uuteen seikkaan tai todisteeseen, jonka esittäminen oikeudenkäynnissä todennäköisesti olisi voinut johtaa syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi tullut soveltaa lievempiä rangaistussäännöksiä.
12. Kuten sanottu, hakemuksessa on vedottu mm. kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon ja uuteen lääkärintodistukseen, joita KKO ei ole perusteluissaan tarkemmin yksilöinyt. Muistelen Auerin purkuhakemuksen jättämisen yhteydessä olleen puhetta siitä, että kyseiset lausunnot olisivat kahden ulkomaisen psykologian professorin antamia ja niissä kummassakin olisi pidetty selvänä, että Anneli Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomukset seksuaali- ym. rikoksista ovat hyvin epäluotettavia tai ettei niitä voida pitää uskottavina, vaan niissä olisi kyse vain jonkinlaisista valemuistoista. Tähän nähden KKO:n ratkaisukokoonpanon tapa jotenkin vähätellä kyseisten lausuntojen merkitystä ("vain apukeinoja" jne.) tuntuu hieman erikoiselta. KKO ei pohdi ko. lausuntojen näyttöarvoa, vaan ryhtyy sen sijaan puolustelemaan oikeudenkäynnissä esitettyjä syytettä tukevia asiantuntijalausuntoja ja kehuskelemaan oikeudenkäynnin perusteellisuutta ja hovioikeuden perustelujen tasapuolisuutta. Auerilla ja hänen puolustuksellaan on ollut näistä asioista päinvastainen käsitys.
13. Auerin tiedotteessa ihmetellään erityisesti sitä, ettei tuomiota ole purettu edes Auerin nyt jo täysi-ikäiseksi tulleen vanhimman tyttären Amanda Lahden osalta, vaikka tämä on alusta lähtien kertonut, ettei hänen ole kohdistettu seksuaalista tai muutakaan väkivaltaa. Tiedotteen mukaan Amanda oli toimittanut purkuhakemuksen yhteydessä asiaa koskevan oman pyyntönsä. Tältä osin KKO:lle toimitettiin myös uuttaa lääketieteellistä näyttöä.
14. Auer kertoo tiedotteessaan olevansa hämmästynyt myös KKO:n tulkinnasta, jonka mukaan purkuhakemukseen ei olisi sisältynyt merkittävää uutta näyttöä, jota ei olisi käsitelty aikaisemmin oikeudenkäynnissä. Auer sanoo, ettei Turun hovioikeus ollut huomioinut puolustuksen sille toimittamaa lasten kertomusten luotettavuuteen liittyvää asiantuntijatodistelua käytännöllisesti katsoen lainkaan eikä tuomio tämän vuoksi perustunut tieteenalan yleisesti hyväksytyille perusperiaatteille, vaan oli monessa kohdassa niiden vastaista. Tiedotteessa todetaan, että niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin asiantuntijoiden mukaan murha- ja tämä ns. serijuttu olisi nimenomaan tullut arvioida yhtenä kokonaisuutena, mutta sitä ei päästä tekemään korkeimman oikeuden hylättyä purkuhakemuksen. Auer sanoo uskovansa, että tuomio tullaan purkamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja irtaantuneet nykyisestä kasvuympäristöstään.
15. KKO:n päätöksessä sanotaan, etteivät Auerin hakemuksensa tueksi esittämät asiantuntijalausunnot sisällä asiallisesti merkityksellisiä uusia seikkoja verrattuna asian aikaisempaan käsittelyyn, koska lausunnoissa esiintuotuja asioita on käsitelty jo aikanaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa. Samanlaista kritiikkiä päätöksessä esitetään myös uuden lääkärinlausunnon johdosta.
16. Purkuedellytyksiä koskevassa OK 31 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainitaan uuden seikan lisäksi myös uusi todiste, jota ei ole aikaisemmin esitetty. Minusta on yllättävää, että KKO on pitänyt Auerin esiintuomia uusia lausuntoja yksinomaan uusina seikkoina, muttei lausu mitään näiden lausuntojen merkityksestä uusina todisteina. Käsitykseni mukaan purkuhakemuksessa ei ole edes vedottu ko. lausuntoihin uusina seikkoina eli em. lainkohdassa tarkoitettuina oikeustosiseikkoina, vaan nimenomaisesti uusina todisteina. Lausunnoilla on pyritty horjuttumaan keskeisten todisteiden eli asianomistajina olleiden kolmen lapsen kertomusten todistusarvoa ja uskottavuutta ja luotettavuutta. Outoa, että päätöksessä on tämä asia sivuutettu tyystin.
17. KKO:n päätöksessä vähätellään asiantuntijalausuntojen merkitystä asiassa, sillä sen mukaan lausunnot ovat vain apukeinoja asianomistajien kertomusten luotettavuutta arvioitaessa. Mutta samanlaisia "apukeinoja" ovat olleet myös oikeudenkäynnissä esitetyt asiantuntijalausunnot. Jostakin syystä, jota hovioikeuden tuomiossa ei ilmeisesti ole kerrottu, hovioikeus on uskonut yksinomaan syytettä ja lasten kertomusten uskottavuutta tukevien asiantuntijoiden lausuntoja, mutta jättänyt sen sijaan huomioon ottamatta niiden pätevien asiantuntijoiden lausunnot, joissa lasten kertomuksia on pidetty epäuskottavina valemuistoina.
18. Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on katsottu, että OK 31 luvun 8 §: 1 momentin 3 kohdassa mainittu todiste voi tarkoittaa myös uutta todistustosiseikkaa. Myös ns. apufaktat, joiksi KKO on kahden ulkomaisen asiantuntijan lausunnot ilmeisesti luokitellut, voivat olla purkuperusteena. Mikään ei estäne asianosaista tarjoamasta purkumenettelyssä uudeksi todisteeksi uutta asiantuntijan lausuntoa. Asiantuntijoiden lausunnoilla on ollut tässä ns. serijutussa ratkaisevan tärkeä merkitys. Jos osapuolten hankkimat lausunnot ovat, kuten nyt on tapahtunut, täysin ristiriidassa keskenään, on rangaistukseen tuomitun syytetyn saatava vedota purkuperusteena uusien asiantuntijoiden antamiin lausuntoihin. Näin varsinkin siinä tapauksessa, että tuomioistuin, kuten tässä tapauksessa hovioikeus, ei ole perusteluissaan ilmoittanut, miksi se on ottanut ratkaisussaan huomioon ainoastaan syytettä ja lasten kertomusten uskottavuutta tukevat lausunnot, mutta sivuuttanut eri suuntaan puhuvat puolustuksen kuulemien asiantuntijoiden lausunnot.
19. Mitä tuli purkuhakemuksessa vedottuun Vaasan hovioikeuden Ulvilan murhajutussa 19.2.2015 antamaan vapauttavaan tuomioon, KKO katsoi, että tuossa tuomiossa on ollut kysymys eri teosta ja eri tapahtuma-ajasta. Oikeuskäytännössä on KKO:n mukaan lisäksi vakiintuneesti katsottu, ettei uusi tuomio ole OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka.
20. Ensinnäkin on syytä todeta, että purkuhakemuksessa tuskin on vedottu Vaasan hovioikeuden sanottuun tuomioon, joka perustelut käsittvät monta kymmentä sivua, kokonaisuudessaan, vaan siihen on vedottu siltä osin, kuin hovioikeus on perusteluissaan arvioinut Anneli Auerin ja Jukka Lahden lasten todistelutarkoituksessa antamia kertomuksia surma-ajankohdan tapahtuista rikospaikalla. Mainittuja lapsia on kuultu todistelutarkoituksessa myös seri-jutussa, jossa annetut käräjäoikeuden ja hovioikeuden langettavat kertomukset perustuvat pääosin mainittujen lesten kertomuksiin. Vaikka näissä kahdesa tapauksessa onkin kyse eri teoista ja tapahtuma-ajoista, niillä on ollut selkeä ja vieläpä tärkeä liityntä keskenään sikäli, että molemmissa tapauksissa tuomioistuimet ovat joutuneet ottamaan avaintodisteina kantaa samojen lasten kertomuksiin.
21. Tämän tärkeän liittymäkohdan KKO on päätöksessään valitettavasti sivuuttanut. Se, ettei Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomuksia voitu Ulvilan tapauksen osalta pitää uskottavina ja luotettavina, käy lopullisesti ilmi Vaasan hovioikeuden murhajutun ns. toisella kierroksella 19.2.2015 antaman tuomion perusteluista. Tämä näytön arviointi on sellainen uusi seikka, jota tuomionpurun edellytyksiä koskevassa OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitetaan. Siitä, että mainittujen lasten kertomukset ovat myös seri-jutussa käsiteltyjen tapausten osalta perustuneet samanlaisiin valemuistoihin ja kuvitelmiin, on purkuhakemuksessa tuotu uusina todisteina esiin kahden kansainvälisesti tunnetun asiantuntijan yhtäpitävät lausunnot. Nämä kohdat eli Vaasan hovioikeuden asianmukainen näytön arviointi ja uudet asiantuntijalausunnot, ovat minusta sellaisia uusia seikkoja ja todisteita, joiden johdosta olisi ollut selvästi olemassa OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdan ns. lisäsäännöksessä tarkoitettuja erittäin painavia syitä saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys siitä, onko Anneli Auer syyllistynyt niihin rikollisiin tekoihin, jotka Turun hovioikeus on hänen syykseen lukenut.
22. KKO on vedonnut perusteluissaan siihen, että oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei uusi tuomio ole OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka. Tältä osin olisin kyllä odottanut tarkempia perusteltuja. Mainittu lause on ylimalkainen ja jopa hieman ylimielisen tuntuinen. Jos kyse on todella täysin vakiintuneesta käytännöstä, niin KKO:lta olisi tuskin mennyt minuuttia tai paria kauemmin kaivaa esiin nuo ratkaisut, joista sanottu käytäntö ilmenisi, ja merkitä ratkaisujen numerot vaikka sulkumerkeill varustettuna päätöksen perusteluihin.
23. KKO on kahdessa julkaistussa ratkaisussaan (KKO 1998:30 ja 2015:68) katsonut, ettei laissa mainittuna uutena seikkana purkua haettaesa voida pitää yksinomaan uutta eli myöhemmin annettua toista tuomiota. On kuitenkin syytä huomata, että kummassakin näissä ratkaisuissa on ollut kysymys siitä, että saman rikoksen toista osallista eli esimerkiksi avunantajaa tai rikoskumppania koskevan lainvoiman saaneen tuomion purkaminen ei pääsääntöisesti voi perusua siihen, että muutosta hakeneen toisen osallisen kohdalla ylempi tuomioistuin on arvioinut näyttöä eri tavalla ja hylännyt häntä koskevan syytteen.
24. Mainittu käytäntö ei kuitenkaan ole täysin vakiintunut. Kuten ratkaisun KKO 2015:68 perusteluissa (kohta14) todetaan, KKO on kahdessa julkaisemattomassa ratkaisussaan katsonut, että lainvoimaisen tuomion jälkeen annettu uusi tuomio voi tietyissä tilanteissa olla OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka. Ratkaisu KKO 2015:68 ei ole myöskään yksimielinen, sillä eri mieltä ollut jäsen (oikeusneuvos Rudanko) on hyväksynyt esittelijän mietinnön, jonka mukaan rikoksen päätekijän osalta annettu uusi vapauttava tuomio muodosti sellaisen uuden seikan, jonka perusteella ko. rikoksen kahden avunantajan osalta lainvoiman saanut tuomio voitiin purkaa.
25. KKO:n ilmaisu vakintuneesta oikeuskäytännöstä on siten epätarkka. Voidaan korkeintaan sanoa, että uusi tuomio ei yleensä tai pääsääntöisesti ole tai muodosta OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettua uutta seikkaa. Poikeuksia siis on olemassa ja kysymys on ratkaistava tapaus taaukselta. Nyt esillä olevassa tapauksessa tilanne on sangen erilainen kuin edellä mainituissa ratkaisuissa KKO 1998:30 ja 2015:68 selostetuissa tapauksissa. Uudessa eli Vaasan hovoikeuden antamassa tuomiossa olevassa näytön arvioinnissa lasten kertomuksia ei ole pidetty uskottavina ja luotettavina, kun taas purun kohteena olevassa Turun hovioikeuden tuomiossa näiden kertomuksia on pidetty uskottavina, vaikka puolustuksen kuulemat asiantuntijat ovat olleet asiasta täysin toista mieltä. Lasten kertomusten uskottavuutta on siis arvioitu kahdessa ylioikeuden tuomiossa eri tavalla. Purkuhakemukseen llitettyjen uusien asiantuntijoiden lausunnot tukevat vahvasti kertomusten epäuskottavuutta koskevaa käsitystä.
Korkein oikeus (KKO) on hylännyt hakemuksen, jolla Anneli Auer haki Turun hovioikeuden antaman tuomion purkamista. Hovioikeus tuomitsi Auerin kesäkuussa 2013 yhteensä 7 vuoden ja 6 kuukauden mittaiseen vankeusrangaistuksen seksuaalirikoksista ja eräistä muista rikoksista.
Purkuhakemuksessaan Auer vetosi muun ohella kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon, uuteen lääkärinlausuntoon sekä Vaasan hovioikeuden vapauttavaan tuomioon Ulvilan murhajutussa. Uusissa asiantuntijalausunnoissa oli kyse rikoksen uhrien kertomusten uskottavuuden arvioinnista ja vähäiseltä osin heitä koskevista lääketieteellisistä löydöksistä. Hakemuksen mukaan kysymyksessä oli sellainen oikeudenkäyntiaineisto, johon aikaisemmin ei ollut vedottu ja joka oikeudenkäynnissä esitettynä olisi todennäköisesti johtanut syytteiden hylkäämiseen.
KKO toteaa tänään antamassaan päätöksessä, että lausunnoissa ei ole esitetty sellaisia olennaisia uusia seikkoja, joita ei olisi käsitelty jo aiemmassa oikeudenkäynnissä. Myöskään murhajutussa annettua Vaasan hovioikeuden tuomiota, joka koski eri tekoa ja eri tapahtuma-aikaa, ei katsottu sellaiseksi uudeksi selvitykseksi, jonka perusteella seksuaalirikostuomio voitaisiin purkaa.
Turun hovioikeuden seksuaalirikoksia koskeva tuomio tuli lainvoimaiseksi kesäkuussa 2014, kun KKO hylkäsi sitä koskeneen Auerin valituslupahakemuksen. Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi, ja niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein.
38 kommenttia:
Jutun käräjäoikeuskäsittelyssä kuultiin asianosaisten lisäksi yli 50 todistajan lausuntoja mm. lukuisia psykologian ja psykiatrian asiantuntijoita, joiden toimeksiantona oli arvioida uhrien kertomusten luotettavuutta. Mitä "uutta" kaksi ulkomaista professoria voi tuoda muuta kuin pelkkää teoreettista jargonia?
edit: asiantuntijalausunnon antajat: hollantilaisen Vrijen yliopiston oikeuspsykologian professori Peter van Koppen ja Göteborgin yliopiston psykologian professori Pär Anders Granhag.
Emme tiedä, mitä näissä kahdessa uudessa as.tuntijalausunnossa sanotaan ja mihin seikkoihin ja näkökohtiin asiantuntijoiden arvioinnit perustuvat. Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa oki kokonaan ei-julkista eli oikeutta käytiin "suljetuin ovin" eikä ulkopuolisilla ole ollut mahdollisuutta perehtyä myöskään asiakirjatodisteisiin. KKO:n eilinen päätös on ympäripyöreä. Siinä ei oteta kantaa uusien lausuntojen sisältöön, vaan tyydytään lähinnä vain yleisin sankääntein puolustelemaan ei-julkisessa oikeudenkäynnissä esitettyä syytettä tukevaa todistusaineistoa. Ulkopuolisilla ei ole ollut mahdollisuutta arvioida tuomioistuimen näyttöharkinnan objektiivisuutta ja tasapuolisuutta.
Anneli Auerin ehkä kannattaisi harkita ko. asiantuntijalausuntojen ja purkuhakemuksen julkistamista.
Blogijutussa kerroin, miten KKO:ssa syyskuussa alusta aloittanut oikeusneuvos Leppänen joutui ilmeisesti melkein ensi töikseen perehtymään aika merkittävään asiaan eli Anneli Auerin purkuhakemukseen ja ratkaisemaan sen pikavauhdilla.
Sattuuhan sitä! Tuli mieleen, että oma ensimmäinen auskultanttina istumani käräjäpäivä Janakkalan tuomiokunnan varsinaisten talvikäräjien toisessa yleisessä istunnossa Riihimäellä 1968 alkoi rikosjutulla, joka oli nimetty lyhyesti ja ytimekkäästi otsikolla murhapoltto ym. Kenenkään henki ei toki ollut tapauksessa kuitenkaan vaarassa, vaan tuleen oli tuikattu joku ulkorakennus tai vastaava. Tuosta ensimmäisestä käräjäkeissistäni selvisin mielestäni näppärästi lykkäämällä jutun ja määräämällä syytetyn mielentilatutkimukseen!
Ei siinä jäänyt kovin kauan aikaa tapausta funtsia, sillä päivän juttulistalle oli merkitty kymmenkunta muutakin juttua.
Esittelijävetoinen ylimääräinen muutoksenhakuhan on muutenkin selviö. Kyllä esittelijä on neljässä kuukaudessa pystynyt paneutumaan asiaan siten, että esittelyssä kolmijäseninen jaosto on pystynyt hylkäämään Auerin hakemuksen yksimielisesti. Muussa tilanteessa asiahan olisi siirretty viisijäsenisen jaoston käsiteltäväksi.
Korkeimman oikeuden hakemusasioiden ratkaisuiden kestosta vuonna 2013: Hakemuksia yhteensä 274kpl. Keskimääräinen aika ratkaisuun 9,4kk; aika alkaa siitä kun hakemus on toimitettu kirjaamoon, luultavasti siitä, milloin hakemus on saanut diaarinumeron.
alle 3 kk:ssa ratkaistiin 47kpl (~17.15%) hakemuksia
3-5 kk:ssa ratkaistiin 60 kpl (~21.90%) hakemuksia
6-8 kk:ssa ratkaistiin 45kpl (~16.42%) hakemuksia
9-11 kk:ssa ratkaistiin 43kpl (~15.69%) hakemuksia
12-17 kk:ssa ratkaistiin 52kpl (~18.98%) hakemuksia
18-24 kk:ssa ratkaistiin 16kpl (~5.84%) hakemuksia
yli 24 kk:ssa ratkaistiin 11kpl (~4.01%) hakemuksia.
Pys.., pystyy, pystyä, pystynyt.
Pyh! Jo vain pystyy! Pystyy vaikka viikossa tai jopa muutamassa päivässä. Varsinkin jos on jo ennakkoon epävirallisesti sovittu, että "sen eukon" hakemuksen me hoitelemme pois päiväjärjestyksessä tuota pikaa.
Anonyymin kommentista ei ilmene, mitä nuo hänen mainitsemansa hakemukset koskevat.
Vilkaisin Norjan ylimmän tuomioistuimen ratkaisuaikoja ja havaitsin, että siellä tuomarit ovat tehokkuudessa aivan eri luokkaa kuin suomalaiset kollegansa KKO:ssa. Valituslupahakemuksia vastaavat hakemukset ratkaistaan Norjan ylimmässä oikeudessa keskimäärin kuukauden kuluessa niiden saapumisesta. Vaikka Norjan ylioikeuksissa ei ole lainkaan esittelijöitä. Tai ehkä juuri sen vuoksi.
Kauanko kahdella ulkomaisella asiantuntijaprofessorilla on mennyt lausuntojensa laatimiseen ja paljonko heille on maksettu niistä?
Anneli Auer totesi tuomionsa jälkeen "Huuhaa voitti tieteellisen tiedon". Uudet asiantuntijalausunnot koskivat valemuistoa ja sitä voiko muistiin luottaa. Professoreiden van Koppen ja Granhag mielestä ei. Tämän teorian kannattaja on myös oikeuspsykologi Julia Korkman, joka antoi oman lausuntonsa asian käräjäoikeuskäsittelyssä.
Minua ihmetyttää tässä se, että KKO:ssa ei ole nähty sitä kummajaista, että Suomessa samoilla lasten kertomuksilla toinen HO tuomitsee ja toinen vapauttaa. Eihän seksuaalirikostuomioihin muuta näyttöä ollut, ja vanhin tytär on yksiselitteisesti kiistänyt, ettei mitään tuollaista ole tapahtunut. Eikö juuri tuollaisessa tilanteessa KKO:n pitäisi asettua roolinsa mukaan yläpuolelle ja nostaa tarkasteluun nimenomaan tuo kysymys?
Anu Suomela
Auerin seri-jutussa sekä käräjä- että hovioikeuden tuomiot olivat samansuuntaiset. Juttua on käsitellyt kaikkiaan noin 10 tuomaria.
Anu Suomelalta lienee unohtunut KKO:n purkupäätöksestä ilmenevä tieto, että lainvoimainen tuomio perustui lasten kertomusten ohella somaattisiin löydöksiin. Suomelan väite siitä, että muuta näyttöä lasten kertomusten ohella ei ollut on perätön.
En ole unohtanut tuota seikkaa, pikemminkin näyttäytyy siltä, että Korkki ei ole paneutunut siihen, niin hyvin kuin olisi kohtuullista odottaa. Jos jotain muuta näyttöä kuin lasten kertomukset on ollut, niin Korkin olisi niistä pitänyt ainakin jotakin mainita, eikä vaan hämärästi viitata.
Tiedän toki, että todistelussa käytettiin gynekologia, joka oli tarkastanut lapset huomattavan pitkän ajan jälkeen siitä, kun raiskausten väitettiin tapahtuneen. Kaikki tytöt olivat virgoja. Mutta kyseinen gynekologi esitti väitteen siitä, että immenkalvot kasvavat takaisin. Selväksi ei ole tullut, mihin hän tuollaisen väitteensä perusti.
Yhdeltä lapselta löytyi anaalin ampullan löystymä, jonka syyttäjä väitti johtuvan anaaliraiskausta. Puolustus käytti asiantuntijana ylilääkäriä, joka todisti, että tuollainen löydös johtuu 99,8%:n todennäköisyydellä ummetuksesta. Ja sellaisesta tuo lapsi oli kärsinyt.
Oli myös viiltelyarpia mm. 'väärinpäin olevia ristejä', joilla syyttäjät yrittävät todistaa, että kyseessä oli äidin miesystävänsä kanssa harrastama saatananpalvonta. En ensinnäkään ymmärrä mistä suunnasta katsoen ristiä muistuttava kuvio on väärinpäin. En myöskään sitä, mitä todistusarvoa tuollaisella löydöksellä voisi olla seksuaalirikoksissa.
Noissa rikoksissa olennaista on vain lapsen antama aluperäinen kertomus. Tässä tapauksessa vanhin lapsi on pitäytynyt alkuperäisessä kertomuksessaan. Toiseksi vanhin lapsi kiisti alkuaan kaiken häneen kohdistuneen väkivallan. Sittemmin hän muutti radikaalisti kertomustaan tavalla, jonka selittäminen kuuluu lapsipsykologiaan erikoistuneiden ammattilaisten asiantuntemukseen.
Auer on julkaissut asiasta kirjan, johon kaikkien asiasta kiinnostuneiden kannattaa perehtyä 'Murhalesken muistelmat'. Siinä kuullaan näistä rikoksista syytetyn oma kertomus tapahtumista.
Anu Suomela
Seksuaalirikostuomion puiminen on tietysti vaikeaa, koska valtaosa materiaalista on salattu. Materiaaliin on kuitenkin ollut pääsy joillakin journalisteilla, esimerkiksi Mikko Niskasaari on käsitellyt tapausta blogissaan, ja myös verkkojulkaisu Long Play on tehnyt aiheesta laajan tutkivan jutun. Näyttää järjestään siltä että heillä, jotka pääsevät asiakirjoja lukemaan, on suuri epäusko tuomion oikeudenmukaisuuteen. Sillä ei toki ole viime kädessä väliä, koska ratkaisu kuuluu oikeuslaitokselle joka on tuomionsa antanut.
Myös vapauttavan murhatuomion antanut Vaasan hovioikeus on päätöksessään käynyt läpi salaiseksi määrättyjä kertomuksia. Vaasan päätöksestä käy ilmi, että seksuaalirikoshaarassa Auer tuomittiin laittomasta uhkauksesta, koska väitteen mukaan Auer oli uhannut lyödä sanotun rikoksen asianomistajaa, mikäli tämä kertoo ''Ulvilan todelliset tapahtumat'' (siis murhayön tapahtumat, koska väitetyt seksuaalirikokset tapahtuivat Raisiossa ja Turussa). Murha- ja seririkosten käsittely on siis jo sekoittunut joten on aika naiivia väittää, että kyseessä olisi täysin eri tapaukset.
Serituomio perustuu pääasiassa lasten kertomuksiin. Turun hovioikeuden mukaan lasten kertomusten luotettavuuden arviointi on ollut tapauksessa keskeistä. Julkisen selosteen mukaan lapset kertoivat tapahtumista johdonmukaisesti ja keskenään ristiriidattomasti. Turun hovioikeus piti epätodennäköisenä, että lapset olisivat ilman omia kokemuksia ja havaintoja keksineet nuorille lapsille lähtökohtaisesti vieraita ja äärimmäisen poikkeuksellisia tapahtumia.
Sinänsä on yleistä, että epäillyissä seksuaalirikoksissa osapuolten kertomukset ovat keskeinen osa näyttöä. Tässäkin tapauksessa lapset kertoivat tapahtumista vuosia rikosten jälkeen. Tässä tapauksessa kuitenkin Turun hovioikeus myönsi itsekin, että kertomukset sisälsivät osin selvästi epätodennäköisiä ja epärealistisia tapahtumia. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että pystyy jättämään yleisen elämänkokemuksen perusteella kyseiset osat kertomuksista huomioimatta. Turun hovioikeudessa on todella hyviä tuomareita; he pystyvät johonkin, mihin edes oikeuspsykologit eivät pystyneet.
Lapset väittivät myös kolmen naapurin lapsen joutuneen hyväksikäytön uhreiksi, mutta muut lapset eivät tietäneet rikoksista mitään. Puhumattakaan siitä, että murhaan liittyvien kertomusten mukaan 9-vuotias tytär olisi osallistunut isänsä surmaamiseen. Summa summarum, kertomuksiin liittyy niin paljon epärealistisia elementtejä, että syyksilukevaa tuomiota voi vain ihmetellä.
Minulle tämä tapaus on merkinnyt oikeusvaltion tappiota, ja sellaiselta se näyttäytyy edelleen, kun KKO ei halunnut ottaa purkuvaatimusta perusteelliseen käsittelyyn, eikä perustellut asiaa sellaisilla faktoilla, joilla kansalaiset voisivat nytkään luottaa suomalaisiseen tuomioistuinkäytäntöön.
Ongelma tässä on kuitenki asiakirjojen salaaminen väitteellä, että kyseessä ovat alaikäiset lapset. EIT käsittelee jatkuvasti tapauksia, joissa mukana ovat lapset. Noissa tapauksissa on yksinkertainen ratkaisu se, että koko tapaus anonymisoidaan. Tällöin kansalaiset voivat aina lukea tuomioistuimen perusteet, eli säilytetään oikeudenkäytön avoimuuden ja arvioinnin mahdollisuus suhteessa kansalaisiin.
Suomessa tätä periaatetta voitaisiin tuomioistuimissa noudattaa. Vaan ei ole jostain syystä haluttu. Tässä on vakava ongelma, jos tuollainen oikeuskäytäntö luo kansalaisten keskuuteen paranoian, kuten Auerin tapauksessa on tapahtunut. Kun ei tiedetä, lähdetään kuvittelemaan mitä tahansa, ja ehkä pahinta ja epätodennäköisintä mahdollista.
Anu Suomela
Suomelalle tiedoksi että Auer teki valituksen EIT:hen kohtelustaan seksuaalirikosasian oikeuskäsittelyssä Turun hovioikeudessa. EIT hylkäsi hakemuksen.
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/10-kohtaa-nailla-perusteilla-auer-valitti-ihmisoikeustuomioistuimeen/5055252
Nämä väärinpäin olevat ristit kahden lapsen olkapäässä johtuvat UV-valo menetelmästä. Lapsella on hyvin ohut iho, ja UV-valo läpäisee ihokerrosta 1.5 millin verran, jolloin kuvaan tulee mukaan olkavarren luuta, jonka voi tulkita ristinmuotoiseksi. Asiasta on olemassa kirjallisuutta, jossa varoitetaan tästä ilmiöstä. Normaalilla kameralla ei vastaavaa ilmiötä ole.
Sama tilanne pätee näihin ihonalaisiin arpiin, joita lapsista olisi löytynyt. Niitä löytyy kaikista ihmisistä ja iän mukana nämä arvet vain lisääntyvät, koska ihminen vanhenee välittömästi syntymänsä jälkeen. Ne ovat normaaleja ihon fysiologisia muutoksia. Näitä nimitetään arviksi, joka on anglosaksinen yleisnimitys ilmiölle. Niillä ei ole mitään tekemistä normaalien arpien kanssa, jotka voivat syntyä esim. leikatessa sormeen vahingossa. Arvet vaalenevat ajan mittaan, mutta eivät häviä täysin, jos ne ovat oikeita arpia. Sen sijaan näitä ihon fysiologia muutoksia voi seurata vaikka kuukausittain ottamalla UV-valokuvia. Nämä "arvet" näyttävät aina hieman erilaisilta ja ne lisääntyvät ja muuttavat muotoaan.
Tuomion purkaminen olisi voinut johtaa siihen,että uudessa oikeudenkäynnissä Auerin vastapuoli olisi tasapuolisuuden nimissä hankkinut Auerin asiantuntijoiden näkemyksistä poikkeavia uusia asiantuntijalausuntoja. Nähtävästi on lähdetty siitä,että asiantuntijalausunnoilla ei ole saatavissa mitään olennaista lopputulokseen todennäköisesti vaikuttavaa uutta selvitystä ja pelkkien teoreettisten asiantuntijalausuntojen,joita jutusssa oli jo esitetty ja olisi haluttaessa voitu aikanaan enemmänkin esittää, esittäminen saa jo riittää.
Hm, "nähtävästi".
Jossitteluihin joudumme toki tyytymään, sillä KKO ei ole välittänyt avata tarkemmin arviointiaan, so. ei ole viitsinyt perustella päätöstään tarkemmin.
KKO:n päätöksessä sanotaan, etteivät Auerin purkuhakemuksen liitteinä olevat uudet asiantuntijalausunnot sisällä asiallisesti merkityksellisiä uusia seikkoja verattuna aikaisempaan käsittelyyn, sillä lausunnoissa esiintuotuja asioita on käsitelty jo aikanaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa.
Hm, "seikkoja" ja "asioita". Ko. lausunnoissa ei toki liene kyse uusista seikoista eli oikeustosiseikoista, eikä purkuhakemuksessa luultavasti ole sellaista väitettykään. Kahden tunnetun ulkomaisen professorin lausuntoihin on vedottu, ei uusina seikkoina, vaan OK 31 luvun 8 §: 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuina uusina todisteina. Nämä lausunnot eli uudet todisteet koskevat jutun ratkaisun kannalta olennaisen tärkeää seikastoa eli todistelutarkoituksessa kuultujen asianomistajien eli Auerin pienten lasten kertomusten uskottavuutta. Olisiko KKO:lle tapahtunut lapsus, vai onko KKO halunnut tarkoituksellisesti vaieta lausunnoista uusina todisteina ja lausua, että niissä olisi kyse vain uusista seikoista?
Sama epäselvyys KKO:n päätöksessä tulee esille myös Vaasan hovioikeuden tuomion merkityksen kohdalla. Purkuhakemuksessa on vedottu Vaasan hovioikeuden murhajutussa antamaan tuomioon, tarkemmin sanottuna Auerin lasten kertomusten arviointiin näyttönä, ei pelkästään uusina seikkoina, kuten KKO yksioikoisesti asian ilmaisee, vaan nimenomaan uusina todisteina.
KKO ei siis ota uudelleen kantaa siihen oliko Seri tapahtunut ja olivatko juuri Auer ja Kukka syyllistyneet siihen, vaan onko anomuksessa esitetty uusi seikka tai todistus, joka olisi niin painava, että tuomio voisi muuttua.
KKO arvioi, että puolustus olisi käyttänyt 10 tuntia anomuksen laadintaa. Jos todella yritetään tällaisen vahvasti ankkuroidun Seri-tuomion peruuttamista tarvitaan siihen maan parhaat juristit ja lääkäri todistaja joka kumoaa syyttäjän tukipylvään, nykyisin LKT Minna Joki-Erkkilän todistuksen.
Kaksi ulkolaista psykologia ovat varmaankin samalla linjalla kuin Åbo Akademin tutkijat Santtila ja Finnilä, jotka ovat olleet puolustuksen tukipisteet. Heidän puoluettomuutensa on kulunut murhan yhteydessä kun siinä ratkaisivat ulkopuolisesta murhaajasta osoittavat merkit ja hätäpuhelu. Heidän tehtävänään oli todista, että Auerin vanhin tyttö puhui totta.
MJE on hyvin painava todistaja Seri-jutuissa. Hänen arvovaltansa olisi pitänyt kumota tarttumalla hänen väitöskirjaansa koska se on avoin näyte hänen ajattelutavastaan. Puolustus tarjosi lääkärin todistusta ilmeisesti siitä, että kaikkien tyttöjen neitsynkalvot olivat eheät.
Ongelmallista on se, että päätodistaja Auerin poika ei suostunut todistamaan Vaasan hovioikeudessa. Hänen videoitaan pyöritettiin sekä Turussa, että Vaasassa. Vaasan Hovioikeus, mutta myös Porin KO, eivät uskoneet poikaan. Eikä Turun hovioikeudenkaan olisi pitänyt sitä tehdä. Todistukset oli samalla tavalla mielikuvituksellisia. KKO kiistää tämän yhteyden, mutta sitä ei ilman muuta voida tehdä. Ongelmallista on, että oliko KKOn, kun se siunasi Seri tuomion kesäkuussa 2014 tietoinen, että pojan todistukseen ei luoteta murha-jutussa. Samana päivänä aloittettiin Vaasan hovioikeuden viimeisen istunnon valmistelu. Oliko puolustus nostanut esiin valitupyynnössään sen, että pojan todistus evättiin murha jutussa?
Anonyymi kirjoitti...
"Suomelalle tiedoksi että Auer teki valituksen EIT:hen kohtelustaan seksuaalirikosasian oikeuskäsittelyssä Turun hovioikeudessa. EIT hylkäsi hakemuksen."
Anonyymille tiedoksi, että EIT ei hylännyt hakemusta; sen sijaan se päätti olla tutkimatta valitusta. Lieneekö valitus saapunut perille sille varatun kuuden kuukauden määräajan jälkeen.
Turun sanomat 2.11.
"Mediatietojen mukaan Auer on vuoden 2014 loppupuolella valittanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) kohtelustaan seksuaalirikosasian oikeuskäsittelyssä hovioikeudessa. EIT kuitenkin päätti olla tutkimatta valitusta.
Auerin seksuaalirikostuomio hovista tuli lainvoimaiseksi kesällä 2014, kun KKO hylkäsi sitä koskeneen valituslupahakemuksen. Purkuhakemuksessa taas kyse oli ylimääräisestä muutoksenhausta.
Oikeusneuvos Päivi Hirvelä korkeimmasta oikeudesta kertoo, että valitus EIT:hen on tehtävä puolen vuoden kuluessa alkuperäisen tuomion lainvoimaiseksi tulosta.
Hirvelä on EIT:n entinen tuomari. Hän oli KKO:ssa yhtenä kolmesta oikeusneuvoksesta päättämässä Auerin purkuhakemuksen kohtalosta."
Jep, jep! Olisko Hirvellä ollut EIT:ssä jättämässä Auerin valitusta tutkimatta?
Minua huolestuttaa se, että KKO näyttää pudonneen rattailta purkuhakemuksen käsittelyssä. Auerin tapaus on todella poikkeuksellinen sen saaman valtavan julkisuuden vuoksi. Nykyaikainen viestintätekniikka on siirtänyt ihmiset kokonaan uuteen aikaan, ja tämä asettaa etenkin oikeusviranomaiset uusien ja vaativien haasteiden eteen.
Ei riitä, että tehdään päätöksiä, vaan ne pitää osata perustella niin hyvin ja ymmärrettävästi, ettei lukija jää epävarmaksi ratkaisujen puolueettomuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Näin etenkin Auerin tapauksessa, jonka käsittely on jo nyt reippaasti ylittänyt kohtuullisen keston. Juuri tämä seikka on johtanut siihen, että asian pitkäaikainen ja erittäin laaja käsittely somessa on kärjistänyt rintamalinjoja.
Kansalaisten tulisi voida luottaa tuomioistuinten ratkaisuihin. Nyt on käynyt toisin. Turun HO on tuominnut Auerin samojen lasten kertomusten perusteella, joilla Vaasan HO hylkäsi syytteet. Maallikkojärjellä ajatellen tuo on asetelma, joka tulee purkaa.
Jos näin ei ole, niin viimeistään KKO:n pitäisi kyetä selittämään kansalaisille ne perusteet, joiden vuoksi näin ei menetelty. Juristeria ei voi olla niin monimutkainen yhteiskunnan alue, että sitä voivat ymmärtää vain juristit.
Anu Suomela
Tämä on nyt tätä kuuluisaa "somea": kaikki saavat mielipiteensä esiin ja olla vaikkapa viisaampia kuin ko. jutussa kaikissa oikeusasteissa yksimielisesti päätöksensä KAIKEN AINEISTON perusteella tehneet kokeneet juristit.
Blogin liepeille kokoontuneet Auer-fanit voisivat perustaa oman AA-yhdistyksen ajamaan parempaa oikeusturvaa Suomeen, vaikka kansanäänestyksen käyttöönottoa hankalissa rikosasioissa.
Blogisti on arvostellut KKO:n hitautta, mutta nyt tämä purkuhakemus olikin sitten käsitelty liian kiireellisesti.
Jäitä hattuun ja myssyihin. Lohdutukseksi kaikille AA-kerholaisille: saahan Auer muhkeat korvaukset!
Kyselytutkimusten mukaan suomalaiset luottavat kyllä paljon enemmän poliisiin - onhan meillä sellaisia vuoden poliiseja kuin esim. Jari Aarnio - kuin tuomioistuimiin.
Lapset olivat kummassakin tapauksessa, siis myös Ulvilan murhatapauksessa, silminnäkijätodistajan asemassa. Vaasan hovioikeus käsitteli murhajutun kaksi eri kertaa eikä luottanut kummassakaan oikeudenkäynnissä kolmen nuorimman lapsen kertomuksiin lainkaan. Vanhin lapsista kertoi myös ns. serijutussa, ettei syytöksissä ollut perää. Puolustuksen kuulemat tunnetut asiantuntijat kertoivat serijutussa, että nuorimpien lasten kertomuksia ei voida pitää uskottavina. Samanlainen arvio on esitetty kahden arvostetun ulkomaisen asiantuntijan lausunnoissa purkuhakemuksen yhteydessä. KKO viittasi niille kintaalla.
KKO ei ole antanut Jens Kukan purkuhakemuksen ja siihen antamansa päätöksen johdosta tiedotetta, Auerin tapauksessa sen sijaan antoi.
Käräjäoikeus ei ollut seriasiassa yksimielinen, yksi jäsen hylkäsi syytteet. Käräjäoikeuden enemmistö ja hovioikeus eivät ottaneet KAIKKEA AINEISTOA päätöstä tehdessään huomoon; puolustuksen vahvasti syytteitä vastaan puhuva aineisto sivuutettiin kylmästi.
Yksi tuomariston jäsen, oikeuden puheenjohtaja Tapani Katajamäki, olisi tuominnut Auerin vain pahoinpitelyistä ja Kukan osalta hylännyt vakavimman syytteen (törkeä raiskaus).
Nimimerkille "Sivullinen": blogin liepeillä on Auer-faneja koska tätä blogia mainostetaan Anneli Auerin ja hänen hyvän ystävänsä, turkulaisen vakuutusjuristi Niina Bergin kotisivuilla.
Anonyymi sanoi:
"Ymmärrettävää ja inhimillistä, että usko oikeusvaltioon on koetuksella Auerin tukijoukoilla, ja häntä sympatiseeraavilla henkilöillä on vaikeuksia pysyä objektiivisina ja neutraaleina."
Anonyymi näyttää kuuluvan niihin, jotka somessa ovat leimanneet "annulisteiksi" kaikki, jotka jollain tapaa ovat tuoneet Auerin tapaukseen liittyviä epäkohtia esiin. Somen keskusteluista ei tämän vuoksi voida edes puhua, pikemminkin eriasteisten uskovaisten kiihkoiluista. Anonyymikin tyylin mukaisesti väittää, että "Auerin tukijoukot ja häntä sympatiseeraavat henkilöt" eivät voisi olla objektiivisia ja neutraaleja.
Kysymys on kuitenkin Aueria (ja Kukkaa) laajemmasta asiasta, kaikkia kansalaisia, myös arvon anonyymia ja minua, koskettavasta oikeusturvasta. Siinä näyttää Auerin tapauksen valossa - ja nimenomaan sen seksuaalirikoshaaran osalta - olevan vakavia puutteita. Niihin liittyy myös KKO, joka ei antanut valituslupaa Turun HO:n tuomioon, ja joka nyt ei tuota lainvoiman saanutta tuomiota suostunut purkamaan. Joutuukin aprikoimaan, oliko KKO oikea instanssi päättämään tuomion purusta, kun se itse omalla kyseenalaisella päätöksellään oli saanut aikaan sen, että purettavaksi haluttu tuomio sai lainvoiman. Ehkä tuomiovalta tällaisessa tapauksessa olisi perusteltua antaa riippumattomalle, vaikkapa EU:n tuomioistuimelle.
"Näissä seksuaalirikoksissa osallisena ja tuomittuna on myös Auerin ex-miesystävänsä Jens Kukka. Miksi kukaan ei puolusta häntä, tai puhu hänestä? Kukka kärsii Sörkassa 10 vuoden vankeusrangaistusta, omien sanojensa mukaan vain siitä, että sohaisi kerran Auerin nuorimpia lapsia saunakauhalla takapuoleen ja sukuelimien kohdalle."
Toki Kukka ansaitsee yhtä suuren huomion kuin Auer, sillä oikeusturvanäkökohta koskee samalla tavoin molempia. Auerin osuus kuitenkin on ollut median riepoteltavana - nimenomaan riepoteltavana, sillä media on toiminut suorastaan syyttäjien äänitorvena. Anonyymin kaipaamaa objektiivisuutta ja neutraalisuutta medialta on tapauksen uutisoinnissa saanut suurennuslasilla etsiä, mikä seikka on todettu uutisoinnista tehdyssä akateemisessa tutkimuksessakin. Tämän kaiken hälyn ja kohun keskellä oikeusturvanäkohtien esille tuominen on jäänyt sivuosaan. Valitettavasti KKO:n tuore hylkypäätös näyttää vahvistavan poliisiin ja oikeuslaitokseen edelleen vankkumatta uskovan kansanosan käsityksiä, joiden mukaan kaikessa on menetelty asianmukaisesti.
Ilmottaudun oikein mielelläni oikeusvaltion tukijoukkoihin. Toiveeni on, että salaamisen sijaan tapaukset anonymisoitaisiin, kuten EIT tekee. Silloin voitaisiin puhua faktoista, eikä arvailla ja luulotella.
Anu Suomela
Kun seksuaali- ja pahoinpitelyrikosten uhrit, tai melkein kaikki, ovat yleisesti tiedossa jopa nimiä myöten, niin eikö silloin entistäkin painavammin perustein voida puoltaa ko. rikosten yksityiskohtien salaamista kokonaisuudessaan? Eikö asianomistajien suojaaminen ja heidän oikeusturva aja yleisön tiedonsaantioikeuden edelle? Auerin hakemus ja sen liitteet ovat valtaosin salattuja myös EIT:ssä. Otaksuisin kokemuksesta, että tätä oikeudenkäyntiä koskevat asiakirjat sisältävät pääsääntöisesti salassa pidettäviä tietoja (terveys, seksuaalinen käyttäytyminen, yksityiselämään liittyvä arkaluontoinen tieto jne.) eikä niistä mielestäni ole oikeutta saada tietoa yleisöjulkisuuden perusteella.
Mitä tulee yleisellä tasolla näytön arviointiin lapseen kohdistuneessa seksuaalirikoksessa, asiantuntijalausuntoihin ja väitteisiin, että KKO:ssa huomioitaisiin mustavalkoisesti syytettä tukevia, mutta sivuutettaisiin eri suuntiin puhuvia puolustuksen kuulemien asiantuntijalausunnot, kannatta lukea esim. ratkaisu KKO:2014:48 (täällä).
Long Playssa kerrotaan purkuhakemuksesta kiinnostavasti:
https://longplay.fi/sidetone#kko-n-salaamassa-auerin-hakemuksessa-epaillaan-valemuistoja-ja-gynekologin-motiiveja
Anonyymin mainitseman ratkaisun KKO 2014:48 perustelujen kappaleessa 64 todetaan näin.
-Näyttökynnys seksuaalirikoksissa ei ole alempi kuin muissa yhtä vakavissa rikoksissa, vaikka välittömän ja yksiselitteisen näytön hankkiminen jo tekojen luonteen vuoksi on usein vaikeaa.
Ko. jutussa KKO on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut jutun ja siten myös näyttökysymyksen. Sen sijaan Auerin lapsia koskevassa ns. serijutussa KKO on evännyt ensin syytettyjen hakeman valitusluvan eikä ole antanut asiaratkaisua myöskään tuomionpurkua koskevassa asiassa. Valituslupa-asiassa KKO on tutkinut sumaarusesti vain, onko asiassa OK 30 luvun 3 §:ssä mainittuja edellytyksiä valitusluvan myöntämiseen. KKO:n mukaan ei ollut, mutta tämä ei merkitse tietenkään sitä, että KKO olisi ollut syylliyyskysymyksen osalta samalla kannalla kuin Turun HO. Kun KKO ei ottanut tapausta asiallisesti tutkittavakseen, emme voi tietää, millaiseen lopputulokseen KKO olisi päätynyt, jos se olisi myöntänyt luvan ja tutkinut asian. KKO on vain, ilmesti välttyäkseen tutkimasta "kinkkistä" asiaa, evännyt pyydetyt valituluvat näin "perustelluilla" päätöksillä: "Valituslupaa ei myönnetä".
Purkuasiassa KKO on evännyt Auerin hakemuksen luettelemalla ensin ne perusteet, joilla tuomio olisi voitu purkaa. Tämän jälkeen KKO on vähätellyt aika ronskisti purkuhakemuksen tueksi esitettyjä uusia seikkoja ja uusia asiantuntijalausuntoja, samoin Vaasan HO:n murhajutussa antaman tuomion merkitystä. Hyväksi lopuksi KKO toteaa, jälleen yleisin sanakääntein, ettei sanottuja purkuedellytyksiä ole. KKO ei siis ole myöskään purkuasiassa tutkinut hovioikeduen tuomion oikeellisuutta. Päätös perustuu, kuten KKO:n päätös myös valituslupa-asiassa, pitkälti tarkoituksenmukaisuutta koskeviin näkökohtiin, vaikka se on naamioitu oikeudellisilla näennäisperusteilla.
Olisi ollut erittäin toivottavaa, että KKO olisi myöntänyt valitusluvan Auerille ja Jens Kukalle. Silloin olisimme nähneet samalla tavalla hyvin perustellun tuomion kuin tapauksessa 2014:48 ja saaneet tietää, oliko hovioikeuden syyskilukeminen ja näytön harkinta osunut oikeaan.
Mitä tulee oikeudenkäyntiaineiston salaamiseen tai ratkaisun perustelujen julkistamiseen, niin ko. Auerin ja Kukan tapauksessa olisi ollut täysin mahdollista, että käräjäoikeus ja hovioikeus olisivat antaneet samanlaisen anonymisoidun ratkaisun kuin KKO teki tapauksessa 2014:68. Tärkeintä olisi ollut tuomioistuinten näytön arviointia koskevien perustelujen avoin ilmoittaminen, jotta olisi voitu arvioida, oliko todisteiden harkinta todella tasapuolista ja asianmukaista.
Blogisti väittää (kohta 12), että ulkomaisten asiantuntijaprofessoreiden lausunnoissa "olisi pidetty selvänä" että lasten kertomukset ovat valemuistoja. Mediassa kirjoitetaan vain "epäilyistä", ts. lausunnoissa käytetään ilmaisuissa konditionaalia "ehkä", "ilmeisesti" jne. Epäillään että ovat valemuistoja. Minlälainen paino-arvo tällaisella ei-exaktilla lausunnolla on?
Auerin puolustus käytti kahden psykologin ja yhden lääkärin asiantuntijalausuntoihin ja niiden kääntämiseen noin 30 000 euroa. Kuluja ei korvattu valtion varoista.
Ananymous on näköjään sitä mieltä, että media, ja vain media - ei kuitenkaan vain "etelän metia" - tietää, mitä asiantuntijoiden lausunnoissa on sanottu.
Tiettävästi alallaan arvostettu hollantilainen professori P.J. van Koppen on kuitenkin päätynyt lausunnossaan siihn, että Anneli Auerin kolmen nuorimman lapsen antamat kertomukset ovat hyvin todennäköisesti valemuistoja, ja että paljon todennäköisempi vaihtoehto on, että mitään lasten kertomia tapahtumia ei todellisuudessa ole sattunut. Samaan tulokseen on tullut omassa lausunnossaan ruotsalainen professori Pär-Anders Granhag, joka sanoo, että Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomukset ovat hyvin epäluotettavia.
Lusunnot näyttäisivät siten olevan, eivät "epäilevien tuomasten" antamia, vaan varsin eksakteja ja varmoja.
Asiantuntijoiden palkkioita ja käännöskuluja ei korvattu Auerille valtion varoista, koska hänen purkuhakemukseensa ei suostuttu. Jos totta puhutaan, niin uusien lausuntojen pyytäminen kansainvälisesti tunnetuilta asiantuntijoilta ja niihin perustuva todistelu purkumenettelyssä on tietenkin ollut asian selvittämiseksi sangen tarpeellista. KKO ei ole halunnut mainita päätöksessään ko. lausuntojen sisällöstä halaistua sanaa, koska muussa tapauksessa kaikki olisivat nähneet, että purkuperuste oli kirkkaasti olemassa.
Uudessa lääkärinlausunnossa, Auerin kirjan mukaan, kumottiin gynekologin (sic!) tekemä diagnoosi tyttären olkapäillä olevista rastinmuotoisista arvista. Uuden lääkärinlausunnon teki ihotautilääkäri, joka ei siis arpia nähnyt. Arvet ovat ikuisia, joten jos niitä ei ole nyt, ei niitä ole ollut aiemminkaan.Tyttörukka oli hovioikeudessa Auerin kirjan mukaan leimattu valehtelijaksi, kun ei osannut selittää "rastien" alkuperää. Tämä uusi lääkärintodistuskaan ei sitten kko:lle riittänyt.
Minusta on turha enää käyttää aikaa reaalisten argumenttien esiintuomiseen. Kko ei edes ole pyrkinyt lainmukaiseen ratkaisuun asiassa, in dubio pro reo. Oikeusmurha on tapahtunut.
Anneli Auerin pahoinpitely- ja seksuaalirikokset hovista tulivat lainvoimaiseksi kesäkuussa 2014 kun KKO hylkäsi sitä koskeneen valituslupahakemuksen. Valitus, joka koski oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä (ks. MTV3:n uutislinkkiä) jätettiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) asianmukaisen 6 kk määräajan puitteissa joulukuussa 2014. Tuomioistuin hylkäsi valituksen, jonka se ei katsonut täyttäneen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä EIS:n 34 ja 35 artiklan perusteella tammikuun 2016 loppupuolella.
Päivi Hirvelä nimitettiin KKO:n jäsenen virkaan alkaen 1.1.2016. Hänen seuraajansa on KKO:n entinen presidentti Pauliine Koskelo.
edit: Päivi Hirvelän kommentti valitusajan määräajasta ja sen umpeutumisesta Turun Sanomien artikkelissa (2.11.2016) koski tätä uutta purkuhakemusta, jossa oli kyse ylimääräisestä muutoksenhausta.
Minusta oikeusneuvos Päivi Hirvelän heti KKO:n purkuhakemuksen hylkäävän päätöksen jälkeen MTV:n uutisille antama lausunto, jossa hän ilmoitti ikään kuin vahingoniloiseen ja hähhähttelevään sävyyn, että Anneli Auer on menettännyt mahdollisuutensa valittaa hovioikeuden tuomiosta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen - jossa Hirvelä on ollut aiemmin itse tuomarina - oli mauton ja suorastaan epäasiallinen siihen nähden, että oikeusneuvos oli juuri itse ollut mukana hylkäämässä Auerin purkuhakemusta.
Oikeusneuvoksen antama tieto teki KKOn päätöksestä Ulvilan surmasta lähteneen oikeudenkäynnin lopullisen ratkaisun. Asiasta on internetissä keskusteltu perusteellisesti samalla kun lehdistö on luopunut tämän oikeustapauksen analyyttisestä käsittelystä.
Yritykset viedä asia EITn ratkaistavaksi tehtiin hyvin kevyesti. Lehdistössä on julkaistu ne 10 kohtaa, joista valitettiin, mutta mitä artiklaa vastan katsottiin Suomessa rikotun, ei ole kerrottu. Nyt on jouduttu ristiriitaiseen tilanteeseen, kun Auer esittelee kirjaansa julkisissa tilaisuuksissa. Hän on tätä tehdessään pitkään vankeusrangaistukseen tuomittu henkilö. Kuulijoiden joukossa saattaa olla henkilöitä joille suullisen vastaväitteen esittäminen ei riitä. Tähän vaaraan varauduttiin Itä-Suomessa mutta ei Jyväskylässä.
Jyväskylässä esittelyyn oli varattu kaksi paikkaa, kirjasto ja kauppakeskus. Mikkelin peruutettua kirjaesittelyt myös Jyväskylän kauppakeskus seuraavana päivänä saamansa negatiivisen palautteen jälkeen peruutti kirjaesittelyn. Kustantaja taas katsoi pelkän kirjaston turhaksi, ja peruutti itse sen.
Se, että KKO pani pisteen oikeuskäsittelyille, ei merkitse, etteikö Auer väittämällään tavoin olisi voinut joutua oikeusmurhan uhriksi. Useilla journalisteilla näkyy olevan käsitys, että se, joka on lainvoimaisesti tuomittu, tyytyköön tuomioonsa ja pitäköön suunsa kiinni. Helppo sanoa sen, joka sinisilmäisesti uskoo oikeuden kaikkivoipaisuuteen.
Auerin seksirikostuomio on kuitenkin objektiivisesti tarkastellen niin huteralla pohjalla, että oikeusmurhan mahdollisuutta nähdäkseni ei voida sulkea pois. Kyllähän sellaisia tavan takaa saa lukea tapahtuneen vaikkapa USA:ssa, miksi sellaisia ei voisi tapahtua meilläkin? Sen tähden on kohtuutonta vaatia, että Auerin tulisi pitää suunsa kiinni ja tyytyä kohtaloonsa. On hyvin ymmärrettävää - ainakin kiihkottomasti asiaan suhtauduttaessa -, että syyttömästi tuomituttu kokee pilatun elämänsä tärkeimmäksi tehtäväksi pyrkiä osoittaamaan syyttömyytensä, vaikkei siihen oikeudellista ratkaisua enää olisikaan saatavissa.
Typerän kansanosan raivo on vuosikausia purkautunut somessa vertaansa vailla olevina törkeyksinä Anneli Aueria kohtaan - ylläpitäjien sitä mitenkään rajoittamatta. (Jopa Auerin vanhin tytär on saanut ja saa edelleen siitä osansa murhaajan apuriksi ja huoraksi nimittelyinä.) Siihen nähden ei olisi odottamatonta, että joku hihhuli tekisi mielestään hyvän työn ja raivaisi "pedomurhaajan" päiviltä. Siihen nähden ei ole myöskään ihmeteltävää, että kauppakeskukset peruuttavat sovitut kirjaesittelyt.
Olipa Auer oikeusmurhan uhri tahi ei, some-rahvaan hilluminen, joka lähentelee jo keskiaikaisten noitavainojen hulluutta, nostaa rangaistuksen aiheuttaman kärsimyksen toiseen potenssiin. Jokin raja sille olisi viranomaistoimin saatava.
KKO:n käsittelyyn ottamiselle on ilmiselvät perusteet. Mikko Niskasaari on listannut esimerkiksi:
Toisekseen, on runsaasti julkistajun tietoa, joka asettaa seksuaalirikostuomion aika outoon valoon. Tässä keskeisimmät:
1) Seksuaalirikosjutun näytön muodostavasta lasten kertomuksesta hylättiin jo Turun käräjäoikeuden vuoden 2013 tuomiossa laajoja kokonaisuuksia. Esimerkki. Syyttäjälauma oli nimennyt juttuun uhreiksi ja siis asianomistajiksi kaikkiaan seitsemän (7) lasta, joista neljä (4) vastoin heidän omaa ja vanhempiensa tahtoa. Uhreiksi nimetyistä siis 4/7 kiistää tarinan todenperäisyyden ja uhriutensa. Kolmeen "uhriin" liittyvät syytteet hylättiinkin, ja yhden osalta ne hyväksyttiin vastoin "uhrin" jyrkkää kiistoa.
2) Murhajutun II käsittelyn päättäneessä Vaasan hovioikeuden tuomiossa helmikuussa 2015 lasten tarinasta hylättiin jälleen suuri kokonaisuus. Seksuaalirikosväitteet ovat osa samaa kertomuksen kokonaisuutta, jossa Auerin väitettiin murhanneen Jukka S. Lahden yhdessä vanhimman tyttärensä kanssa. Vaasan HO ei pitänyt tätä uskottavana. Kun kertomuksesta hylätään epäuskottavina isoja osioita, herää kysymys millä perusteella on uskottu se, mikä on uskottu.
3) Mikään tekninen tutkinta, mukaan lukien väitettyjen uhrien lääkärintarkastukset, eivät tue rikosepäilyjä, vaan puhuvat niitä vastaan.
4) Seksuaalirikosten väitetään tapahtuneen vv. 2007-2008. Vuonna 2009 Auerin ja hänen lastensa elämään saapasteli peitepoliisi Seppo. Vaikka hän toimeksiantonsa mukaisesti raporteissaan mustamaalasi Aueria, aina kävelytyylistä lähtien, äidin ja lasten hyvää ja läheistä suhdetta hän kiitteli. Miten uskottavaa on, että välit olisivat olleet lämpimät, jos lapsia olisi vielä edellisenä vuonna kohdeltu niin äärimmäisen julmalla tavalla, kuin seksuaalirikostuomioissa väitetään?
Anneli Auer ja katkerat toimittajat
Minulle on ollut yllätys, että Suomessa tuomareiden älyllinen taso on näin alhainen. Puolelta ei tunnut onnistuvan edes kahden tikun ristiin pistäminen. Ei minkäänlaista kykyä omaan päättelyyn, eikä loogiseen ajatteluun.
Anu Suomela:
"Ilmottaudun oikein mielelläni oikeusvaltion tukijoukkoihin. Toiveeni on, että salaamisen sijaan tapaukset anonymisoitaisiin, kuten EIT tekee. Silloin voitaisiin puhua faktoista, eikä arvailla ja luulotella"
Mitä tarkoittaa anonymisointi? Jos Auerin tapauksessa anonymisointi toteutetaan kertomalla A;sta, B:stä jne, ja kertomalla asian faktat, on se sama kuin että kerrottaisiin tapahtumat käyttämällä oikeita nimiä. Vai mitä kommentissa on ajateltu?
Lähetä kommentti