maanantai 17. lokakuuta 2016

6. KKO 2016:66. Sakkoa laittoman maahantulon järjestämisestä

            Turvapaikanhakijoiden autoja Sallan raja-asemalla 

1. Intiasta kotoisin olevan mies (A) körötteli viime tammikuun 18. päivänä Venäjältä Sallan rajanylityspaikan kautta Suomeen. Koska reissu oli "hauska näin", hän päätti ottaa autoonsa muutaman tien varressa kyytiä vartoilevan liftarin, eli kolme intialaista, yhden pakistanilaisen ja yhden srilankalaisen mieheen. Kuljettajalla tai hänen kyydissään olleilla miehillä ei ollut maahantuloon vaadittavaa viisumia. He päättivät lähteä Suomeen saadakseen täältä turvapaikan. A ei ennestään tuntenut kyytiinsä ottamia miehiä, vaan hän poimi heidät autoonsa Venäjän rajatarkastuspisteeltä. Hän ei, kertommansa mukaan, saanut kuljetuksesta palkkiota. Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt miehille turvapaikkaa. 
2. Miesten rajanylitys järjestyi, koska venäläiset viranomaiset eivät viime marras ja helmikuun välisenä aikana puutuneet ulkomaalaisten ilman matkustusasiakirjoja tapahtuviin rajanylitysyrityksiin kuten Suomen ja Venäjän välinen rajasopimus olisi edellyttänyt. Sallan Kelloselän ja Inarin Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen kautta Suomeen päästettiin Venäjältä noin  1 700 turvapaikanhakijaa, joilla ei ollut tarvittavia asiakirjoja. Muurmanskin seudulla toimivat rikollisjengit loivat viranomaisten hiljaisella hyväksynnällä puitteet turvapaikanhakijoiden pääsylle rajanylityspaikoille mm. myymällä näille vanhoja ja huonokuntoisia autoja. Jalkaisin rajaa ei ollut lupa ylittää ja rajaviranomainen oli hieman aikaisemmin kieltänyt myös polkupyörällä tapahtuvan rajanylityksen. Suomalaiset rajaviranomaiset takavarikoivat Suomeen viisumitta tulleiden turvapaikanhakijoiden käyttämät kulkuneuvot, joita tulli huutokauppasi syyskuun alussa Raja-Joosepin raja-asemalla.
3. A ei siis saanut Suomesta hakemaansa turvapaikkaa. Sitä vastoin häntä vastaan nostettiin syyte laittoman maahantulon järjestämisestä (RL 17:8). Oman maahantulonsa osalta A ei ollut syyllistynyt rikokseen, mutta hän ei olisi saanut tuoda Suomeen ulkomaalaisia, joilla ei ollut maahantuloon vaadittavaa viisumia tai muuta matkustusasiakirjaa. Lapin käräjäoikeus, joka käsitteli syyteasian laamanni Jyrki Kiviniemen johtamassa kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanossa,  katsoi  12.2.2016  A:n syyllistyneen sanottuun rikokseen, mutta jätti hänet rangaistukseen tuomitsematta. Käräjäoikeuden mukaan teko oli tapahtunut humanitaarisista syistä ja pakkotilaa läheisesti muistuttavissa oloissa. Oikeuden mielestä A oli todennäköisesti itsekin ollut rikollisorganisaatioiden hyväksikäytön uhri eikä ollut voinut vaikuttaa siihen, ketkä tulivat hänen autoonsa. Käräjäoikeus tuomitsi kuitenkin A:n auton rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi. 
4. Korkein oikeus myönsi syyttäjälle ja A:lle valitusluvan OK 30a luvussa tarkoitettuun ennakkopäätösvalitukseen. Asia ei siis edennyt korkeimpaan oikeuteen hovioikeusmenettelyn kautta. Määräaika ennakkopäätösvalitusta varten on 30 päivää siitä päivästä, jona käräjäoikeuden ratkaisu julistettiin tai annettiin.
5. Korkein oikeus ratkaisi asian tänään antamallaan tuomiolla. 
6. Korkein oikeus pohti aluksi, oliko A syyllistynyt rangaistavaan tekoon; ks. perustelujen kappaleet 5-21.  Rikoslain 17:8.1:n mukaan kyse ei ole laittoman maahantulon järjestämisestä, jos teko on tehty hyväksyttävistä syistä. Näitä voivat olla esimerkiksi humanitaariset tai perhesiteistä johtuvat syyt. Korkein oikeus päätyi katsomaan, ettei tapauksessa ollut mainitunlaisia hyväksyttäviä syitä. Painavia humanitäärisiä perusteita ei ollut eikä matkustajia uhannut Venäjän rajalla välitön vaara, eikä heidän oloistaan kotimaassa ollut mitään tietoa. 
7. Tämän jälkeen korkein oikeus mietiskeli rangaistuksen määräämistä (perustelujen kappaleet 22- 27.)  Syyttäjä oli vaatinut A:lle vähintään 60 päivän vankeusrangaistusta ja oheissakkoja. A puolestaan vaati korkeimmassa oikeudessa, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta, koska rikos oli ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen ja tehty, kuten jo käräjäoikeus oli katsonut, humanitaarisistä syistä.
8. Korkein pohti rangaistuksen tuomitsematta jättämistä RL 6 luvun 12 §:n 1 momentin valossa, muttei lämmennyt A:n esittämille perusteille. Korkeimman oikeuden mukaan tekoa ei voitu pitää vähäisenä, koska A oli tuonut Suomeen viisi henkilöä ilman vaadittavia viisumeita. Oikeus muistutti, että laittoman maahantulon järjestämisestä rangaistaan yleensä ankarasti, koska Suomella on velvollisuus valvoa Euroopan unionin ja Schengen-alueen ulkorajaa. Toisaalta A:n syyllisyyttä vähensi se, että hänen tarkoituksenaan oli auttaa muita turvapaikanhakijoita eikä hän ollut toiminut suunnitelmallisesti tai saanut hyötyä. Tämän vuoksi korkein oikeus päätyi siihen, että A:n kohdalla oli perusteltua poiketa tyypillisesti laittoman maahantulon järjestämisestä tuomittavasta vankeusrangaistuksesta. Korkein oikeus tuomitsi A:n 30 päiväsakkoon, á 6 euroa, eli euroa eli maksamaan 180 euroa. 
9. Korkein oikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisua myös rikoksentekovälineenä käytetyn auton menettämisen osalta. Se päätti, että A sai pitää autonsa, sillä asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella voitiin arvioida, että autoa käytettäisiin uudelleen rikosten tekemiseen, jos se jäisi A:n haltuun. 
10. Vaikka A:n teko kokonaisuutena arvoituna oli vähäinen ja rangaistuksen tuomitsematta jättämistä olisi muutoinkin voitu pitää perusteltuna, korkein oikeus on ilmeisesti päättänyt osoittaa "vastaisen varalle", etteivät turvapaikanhakijoiden mainitunlaiset "kimppakyydit" jää Suomessa rankaisematta. Todelliset syylliset jäivät kuitenkin tässä tapauksessa rankaisematta ja syytteeseen panematta. Laitonta maahantuloa Sallassa ja Inarissa ei olisi päässyt tapahtumaan, jos venäläiset viranomaiset olisivat noudattaneet laillista ja käytännössä jo pitkään vallinnutta käytäntöä ja evänneet A:lta samoin kuin kaikilta muiltakin ilman tarvittavia matkustusasiakirjoja liikkeellä olleilta henkilöiltä pääsyn Sallan ja Inarin rajanylityspaikoille.

11. Suomi ja Venäjä tekivät 10. huhtikuuta  180 päivän ajaksi sopimuksen Sallan ja Inarin Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen liikenteen rajoittamisesta siten, että rajanylityspaikat ovat avoinna vain Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaisille ja heidän kanssaan makustaville perheenjäsenille näiden kansalaisuudesta riippumatta. Suomi olisi halunnut pitää mainitut rajanylityspaikat auki myös muiden EU-maiden ja Sveitsin kansalaisille, mutta tähän Venäjä ei suostunut. Sopimuksen voimassaolo päättyi reilu viikko sitten.  Suomi ei ole "nähnyt mitään perustetta" jatkaa sopimusta, koska nyt itäraja on pitänyt hyvin. - Niinpä, jos itäraja alkaa taas "jostakin syystä" vuotaa, voidaan periaatteessa yrittää käynnistää uudet sitkeät neuvottelut uudesta rajasopimuksesta.


10 kommenttia:

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KKO on julkaissut tapauksesta ratkaisuselosteen ohella myös lyhyen tiedotteen, joka on - hyvin lyhyt tiedote.

http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2016/10/kkoltasakkojalaittomanmaahantulonjarjestamisesta.html

Muuten, KKO on julkaissut tänä vuonna tähän mennessä vasta 66 ennakkopäätöstä. Se on todella vähäinen määrä. Taitaa ilmisesti tapahtua niin, että vuonna 2016 KKO:n ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen määrä jää ennätyksellisen pieneksi. Saa nähdä, pääseeko KKO tänä vuonna edes 90:een ennakkopäätökseen. Missä mahtaa olla vika moisen tahdin hidastumiseen? Ei kai vaan talon uudessa presidentissä?

Korkein hallinto-oikeus sitä vastoin porskuttaa julkaistujen ratkaisujen määrässä KKO:een verrattuna aivan omassa luokassaan. Se on julkaissut tänä vuonna jo n. 140 ennakkopäätöstä. KHO voi myös tänä vuonna rikkoa 200 julkaistun ratkaisun rajapyykin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KHO:n tänä vuonna ennakkopäätöksinä julkaisemia ratkaisuja on jo 150.

KKO 66, KHO 150.

Anonyymi kirjoitti...

KKO:n, HD:n ja KHO:n toiminnasta voisi tehdä selkeän tunnuslukulaskentaan perustuvan analyysin ja tarkastella, mikä on kunkin tuomioistuimen tehokkuus.

KKO sanoo, että heillä on vaatia juttuja ja ennakkopäätöksiä annetaan vaativista jutuista. Tämähän ei pidä aina paikkaansa. Jos ajatellaan 15 vuotta täyttävän syyntakeisuuden alkamisajankohtaa tai rahamäärää, joka avustajalla on oikeus velottaa sähköisesti toimitetun esitutkintapöytäkirjan sivusta, niin eipä nuo paljoa ota aikaa.

Edellisillä esimerkeillä tarkoitan, että jutut ovat olleet triviaaleja ratkaista. Tämän lisäksi KKO antaa ennakkopäätöksiä asioista, joiden ennakkopäätösarvo usein ihmetyttää itseäni. Ilmeisesti hovioikeusjärjestelmämme heikkous (koulusta esittelijäksi, esittelijästä tuomariksi - muistuttaa broilerin kasvatusta)pakottaa KKO:n puuttumaan asioihin, joihin ei esimerkiksi Ruotsissa ole tarpeen puuttua.

Blogisti on tainnut joskus arvostella sitä, että KKO ei perustele hylkäämiään valituslupahakemuksia. Ko. hakemusten käsittelemiseen menee nykyisellään 40% neuvosten työajasta. Jos hylkäävät päätökset pitäisi vielä perustella, niin silloin tuskin päästäisiin edes 60 ennakkopäätökseen vuodessa.

Blogisti kehuu Ekelöfiä. Tiedoksi vain, että Rättegång I viimeisin painos on juuri ilmestynyt.

Anonyymi kirjoitti...

Tilastokeskuksen tuorein Katsaus rangaistuksiin -selvitys (30.9.2016) kertoo että alioikeudessa tuomittuja oli vuonna 2015 kolme prosenttia vähemmän kuin vuonna 2014 ja lähes 20 prosenttia vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

En ole oikeastaan "kehunut" Per Olof Ekelöfiä, vaan sanonut vain, että häntä pidetään hyvin merkittävänä pohjoismaalaisena prosessualistina, jossa oli hieman myös oikeusteoreetikon "vikaa". Ekelöf (1906-1990) julkaisi toki paljon muutakin kuin Rättegång -sarjaa, joista on 60- luvulta lähtien ilmestynyt ja ilmestyy edelleen viisi eri osaa (Rättegång I-V) . Kuudennen osan eli Rättegång VI:n, joka käsittelee muutoksenhakua, Ekelöf antoi professori Lars Welamsonin tehtäväksi; Welamson siirtyi myöhemmin korkeimman oikeuden jäseneksi.
Rättegång I:stä on ilmestynyt nyt 9. painos, kirjan ensimmäinen painos ilmestyi jo 60 -luvun alussa. Kirjasarjaa toimittaa ja pitää ajan tasalla nykyisin kolmikko Henrik Edelstam, Lars Heuman ja Mikael Pauli; aiemmin täydentäjän tehtävää hoiti Robert Boman. Jokaisesta osasta eli vihkosta (häfte) on ilmestynyt kymmenkunta uutta painosta. Ekelöf julkaisi muutoksenhakumenettelystä Rättegång VI -osaa hieman "kevyemmän" opuksen nimeltään Rättsmedlen. Siitä on viimeksi ilmestynyt Henrik Edelstamin toimittamana ja täydentämänä jo 12. painos.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

En usko, että KKO:n oikeusneuvosten työajasta todella menisi peräti 40 % valituslupahakemusten käsittelyyn! Oikea eli todellinen luku lienee 20-25 prosentin paikkeilla.

Ehkä tuo anonyymin edellä mainitsema 40 prossaa koskee aikaa, jonka oikeusneuvokset viettvät KKO:n toimitiloissa. Heillä ei ole kuitenkaan virka-aikaa, ja suurimman osan työstään, joka koostuu valitusluvan saaneiden asioiden tutkimisesta ja ratkaisujen perustelemisesta, he tekevät kotioloissa. Näin oli laita "vanhaan hyvään aikaan", jolloin itse olin "talossa" ja näin on varmasti nytkin.

KKO haluaisi kiivaasti siirtyä järjestelyyn, jossa myös yksi jäsen saisi päättää valitusluvan myöntämisestä, käytännössä lähinnä siis epäämisestä. Silloin on tietenkin tärkeätä saada näyttämään, että valituslupahakemusten käsittelyyn kuluisi aikaa aivan "tuhottoman" paljon! Tätä "jippoa" on yritetty pari kertaa jo aiemmin ja viimeksi se käy ilmi lausunnosta, jonka KKO antoi oikeusprosessien keventämishankkeen johdosta tämän vuoden alkupuolella. KKO:n käytti lausunnossaan useita sivuja sen todistamiseen, että tuollainen yhden tuomarin kokoonpano sallittaisiin valituslupa-asioissa; nyt ko. asiat tulee käsitellä 2 tai 3 tuomarin kokoonpanossa.

KKO ei ollut kuitenkaan asiasta yksimielinen. Viisi oikeusneuvosta (Bygglin, Mansikkamäki, Poutiainen, Rudanko ja Pynnä) perusteli kahden sivun verran näkemystään, jonka mukaan ko. muutokseen ei ole aihetta. He puhuivat asiaa!

Toivottavasti OK eli käytännössä Jaakko Rautio pitää päänsä eikä ehdota KKO:n kaavailemaa "kevennysmallin" hyväksymistä.

Anonyymi kirjoitti...

KHO tekee tänä vuonna paljon ennakkopäätöksiä, mutta ensi vuonna niitä voi tulla vielä tätäkin vuotta enemmän. KHO:hon sisään tulevien juttujen määrästä kovaa vauhtia kasvava osa on niin sanottuja ulkomaalaisasioita. Nyt niitä juttuja on paljon jo sisällä Helsingin hallinto-oikeudessa, ja ensi vuonna ulkomaalaisasiajuttuja voi olla hallinto-oikeudessa nelinumeroinen määrä. Muilla hallinto-oikeuksilla ei ole vielä lupaa käsitellä niitä asioista, mutta siihen asiaan on tulossa muutos ehkä ensi vuonna, minkä jälkeen osa muistakin hallinto-oikeuksista saa luvan käsitellä ulkomaalaisasioita. Sitä mukaa kuin Helsingin hovioikeudesta (ja aikanaan joistain muistakin hovioikeuksista) tulee ratkaisuja turvapaikka-asioissa, tulee osa jutuista päätymään edelleen KHO:n pöydille. Lähivuosina KHO:lla voi olla tarvetta tehdä useita turvapaikanhakuasioihin liittyviä ennakkopäätöksiä, jotta viranomaiset ja hovioikeudet saavat selvät linjaukset siitä, miten kyseisiä asioita pitäisi missäkin tilanteessa ratkoa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KHO:n asiamäärän kasvuun turvapaikkavalitusten johdosta viittasin myös omassa kommentissani aikaisemmin.

Viimeksi mainittu anonyymi puhuu välillä hallinto-oikeudesta ja välillä taas hovioikeudesta. Hovioikeuden ratkaisuista ei valiteta KHO:een.

Anonyymi kirjoitti...

Onko oikeuksien tehtävä rikkoa rajapyykkejä? Eikö ole parempi että rajapyykkejä ei rikottaisi.

Muutenhan raja on pyykitettävä uudestaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä käytäntö korkissa on hakemusasioiden esittelyn suhteen; jos esittely ei ole kolmijäsenisessä kokoonpanossa päättynyt, vaan sitä jatketaan myöhemmin seuraavassa esittelyssä? Onko asiassa odotettavissa siirto viisijäseniseen kokoonpanoon? Mistä yleensä asioiden esittelyn keskeytykset johtuvat? Olisi mielenkiintoista tutustua seikkaperäisesti asioiden mahdolliseen kulkuun nimenomaisesti ylimääräisen muutoksenhaun osalta.