1, Korkein oikeus antoi viime viikolla 10.1.2023 julkisuudessa melko laajaa huomiota herättäneen ennakkopäätöksen työsopimuksen irtisanomista koskevassa jutussa, jossa Helsingin yliopisto oli antanut potkut kasviekologian professorille taloudellisella, tuotannollisella ja toiminnan uudelleen järjestämistä koskevalla perusteella (KKO 2023:1). Professorin maksettavaksi tuli 100 000 euroa omia ja yliopiston oikeudenkäyntikuluja, jotka Professoriliitto ystävällisesti otti vastatakseen.
2. Ennakkopäätöksen eli prejudikaatin ydinsanoma on kirjoitettu ratkaisun otsikkoon näin:
Yliopisto oli irtisanonut professori A:n työsopimuksen työsopimuslain
7 luvun 3 §:n mukaisella taloudellisella, tuotannollisella ja toiminnan
uudelleen järjestelemisestä johtuneella perusteella. Yliopisto oli pian
tämän jälkeen kutsunut palveluksessaan ennestään olleen
yliopistonlehtori B:n kolmen vuoden määräajaksi tenure track
-apulaisprofessorin tehtävään samalle tutkimusalalle.
Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, ettei B:n
nimitys tenure track -apulaisprofessoriksi ollut merkinnyt
työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua uuden
työntekijän ottamista. A:n irtisanominen ei ollut ollut perusteeton.
3. Katsokaamme hieman tarkemmin, mistä jutussa oli kysymys,
Kanne
4. Professori A vaati, että hänen työnantajanaan ollut Helsingin yliopisto velvoitetaan
suorittamaan hänelle korvausta työsopimuksen perusteettomasta
päättämisestä. - KKO:n ratkaisun jälkeen mediassa on haastateltu irtisanottua professoria, jonka nimi on Hannu Hänninen.
5. Kanteen mukaan A oli toiminut yliopiston palveluksessa vuodesta 1997 alkaen vuoteen
2016 saakka, ensin kasvitieteen apulaisprofessorina ja vuodesta 1998
alkaen kasviekologian professorina. Vuodesta 2014 alkaen A oli toiminut
myös kasvibiologian osastonjohtajana eli pääaineen vastuuprofessorina.
Yliopisto oli yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen 12.4.2016 irtisanonut
A:n työsuhteen työsopimuslain 7 luvun 3 §:n nojalla päättymään
12.10.2016.
6. Kanteensa perusteena A totesi, että hänen työtehtävänsä eivät olleet
vähentyneet eikä hänen tutkimusalaansa eli kasviekologian tutkimusta ja
opetusta ollut lopetettu tiedekunnassa, vaikka hänen toimenkuvansa
kasviekologian professorina oli muodollisesti lakkautettu. Myös A:n
tutkimusaihe sisältyi edelleen yliopiston monissa yksiköissä
harjoitettuun tutkimukseen ja opetukseen.
7. Samoihin tehtäviin, joita A oli hoitanut, oli tiedekunnassa uuteen
tenure track -apulaisprofessuuriin palkattu B, jonka tieteenala ja
professuuri olivat samat kuin A:lla, mutta tutkimusaihe oli erilainen. A
olisi ollut sijoitettavissa siihen tehtävään, johon B kutsuttiin vuoden
2017 alusta lukien, tai muihin tehtäviin yliopistolla työsopimuslain 7
luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Vastine
8. Helsingin yliopisto vaati, että kanne hylätään. A oli irtisanottu samanaikaisesti lähes 400 muun henkilön kanssa, kun
yliopiston valtiolta saamaan perusrahoitukseen oli kohdistunut erittäin
suuret leikkaukset ja kun myös muu rahoitus oli samanaikaisesti
vähentynyt. Taloudellisen perusteen lisäksi yliopistolla oli ollut myös
tuotannollinen ja toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtunut peruste A:n
työsopimuksen irtisanomiselle, kun A:n toimenkuva ja työtehtävät
tiedekunnassa oli lakkautettu ja vähäiset jäljelle jääneet tehtävät oli
jaettu muiden hoidettaviksi välttämättömien säästöjen saavuttamiseksi.
Yliopistolla oli itsehallintonsa nojalla oikeus toteuttaa omaa
strategiaansa asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi ja työnantajana
oikeus tehdä työvoiman tarvetta vähentäviä uudistuksia.
9. A:n työsuhteen päättymisen jälkeen hänen aikaisemmin antamaansa
opetusta sisällöllisesti vastaava opetustyö oli hyvin vähäistä, ja tästä
opetuksesta vastasivat yliopiston vanhat työntekijät. A:n
hallinnolliset tehtävät oli jaettu muille työntekijöille. Kasviekologian
alan tutkimustyötä olivat jatkaneet jo aikaisemmin kyseistä tutkimusta
tehneet henkilöt. Kun A:n opetus- tai tutkimustehtäviä taikka
hallinnollisia tehtäviä ei ollut enää jäljellä, hänen toimenkuvansa
erillisenä tehtäväkokonaisuutena oli lakannut.
10. B:n nimittäminen kasvien evoluutiobiologian tenure track
-apulaisprofessorin tehtävään ei ollut merkinnyt uuden työntekijän
ottamista samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin. B oli ollut
vakituisessa työsuhteessa yliopistoon vuodesta 2013 lukien, eivätkä
hänen konkreettiset työtehtävänsä olleet muuttuneet nimityksen myötä.
B:lle ei ollut siirtynyt A:n tutkimusta, opetusta tai hallinnollisia
tehtäviä. Kysymys ei ollut samoista tai samankaltaisista tehtävistä,
eikä B:n tenure track -apulaisprofessuuria olisi voitu tarjota A:lle. B
oli saanut omaan tutkimukseensa viisivuotisen rahoituksen Euroopan
tiedeneuvostolta (ERC). B:n tutkimuksen jatkuminen oli ollut
yliopistolle strategisesti ja taloudellisesti tärkeää.
Helsingin käräjäoikeuden tuomio 6.6.2019
11. Käräjäoikeus, joka ratkaisi asian yhden tuomarin kokoonpanossa, totesi asiassa olleen riidatonta, että yliopiston
henkilöstövähennykset olivat johtuneet valtioneuvoston toteuttamista
rahoitusleikkauksista ja niiden edellyttämistä yliopiston talouden
sopeuttamistoimista. Säästötavoitteiden saavuttaminen oli edellyttänyt
työntekijöiden määrän vähentämistä kaikissa henkilöstöryhmissä.
Riitaista oli se, oliko A:n työ vähentynyt työsopimuslain 7 luvun 3
§:ssä edellytetyllä tavalla.
12. Asiassa esitetyn henkilötodistelun mukaan kasviekologian tutkimus ja
tieteenalan harjoittaminen jatkui yliopistolla entisellään. A:n
tutkimusalalle ei ollut muodostunut voimakasta tutkimusryhmää eikä sillä
ollut ollut lainkaan ulkopuolista rahoitusta A:n
irtisanomisajankohtana. A:n vetämän tutkimusryhmän työ oli jatkunut
yliopistolla, mutta A:n oma tutkimustyö oli päättynyt hänen
irtisanomisensa myötä. Kahta kurssia lukuun ottamatta A:n opettamat
opintojaksot olivat lakanneet tai ne oli sisällytetty muihin
opintokokonaisuuksiin. A:n hallinnolliset tehtävät olivat lakanneet tai
siirtyneet toisille työntekijöille.
13. Käräjäoikeus lausi perusteluissaan, että työn tarjoamisen edellytykset olivat
olennaisesti ja pysyvästi vähentyneet yliopistolle asetetun
säästötarpeen vuoksi. Yliopistolla oli itsehallintonsa perusteella ollut
oikeus päättää A:n toimenkuvan lopettamisesta erillisenä
tehtäväkokonaisuutena. A:n työ oli vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi,
ja irtisanomisella oli saavutettu todellista ja tavoiteltua säästöä.
14. Käräjäoikeus totesi, että valmistelut B:n kutsumiseksi tenure track
-apulaisprofessuuriin oli aloitettu keväällä 2016 ja B oli aloittanut
tehtävässä 1.1.2017. Käräjäoikeus totesi, että uuden työntekijän
ottamisella ei tarkoitettu ainoastaan työyhteisön ulkopuolisen henkilön
ottamista työnantajan palvelukseen, vaan myös työyhteisön sisäistä
työntekijän siirtämistä irtisanottavan työntekijän tilalle tämän
tehtäviin, ellei irtisanottavan työtä erillisenä tehtäväkokonaisuutena
samalla lakkautettu. Käräjäoikeus katsoi, että näin arvioituna B:tä
voitiin pitää uutena työntekijänä.
15. Käräjäoikeus lausui, että sekä A että B olivat kasviekologian
tutkijoita ja heidän tutkimusaiheillaan oli yhtymäkohtia. Heidän
tutkimustensa painopiste ja kohde olivat kuitenkin erilaiset. Siksi kyse
ei ollut samankaltaisesta tutkimuksesta. Asiassa oli selvitetty, ettei B
ollut opettanut A:n jäljelle jääneitä opetusjaksoja. Sillä, että B:n
opetukseen oli tosin sisältynyt osia A:n opetuksesta, ei ollut
merkitystä, koska yliopistolla on tietyt pakolliset kurssit. Saamansa
ERC-rahoituksen vuoksi B oli voinut käyttää vain noin viisi prosenttia
työajasta opetukseen. A:n hallinnolliset tehtävät eivät olleet
siirtyneet B:lle.
16. Edellä selostetuilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että A:n
pääasiallisia tehtäviä ei ollut siirretty B:lle. B:n tenure track
-apulaisprofessorin tehtävä ei ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2
momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla samankaltainen tehtävä kuin
se, jota A oli hoitanut.
17. Käräjäoikeus totesi vielä, ettei yliopistolla ollut ollut
työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukaista työntarjoamis- ja
uudelleensijoitusvelvollisuutta, kun työtä ei ollut ollut tarjolla.
18. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Helsingin hovioikeuden tuomio 3.12.2020
19. A:n valituksen johdosta hovioikeus totesi, että valtioneuvoston
toteuttamien rahoitusleikkausten johdosta asetetut säästötavoitteet
olivat koskeneet koko yliopistoa ja yliopistolla oli ollut vapaus
päättää toimintansa uudelleenjärjestelyistä tarvittavien säästöjen
saavuttamiseksi parhaaksi katsomallaan tavalla. Säästötavoitteiden
määritteleminen ja säästöjen saavuttamiseksi tehtävät
henkilöstöratkaisut olivat työnantajan päätäntävaltaan kuuluvia asioita.
Yliopistolla oli ollut peruste kohdistaa irtisanomisia myös
tiedekuntaan, jossa A oli työskennellyt, kun yliopiston tarjottavana
ollut työ oli vähentynyt työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentissa
tarkoitetulla tavalla.
20. Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus katsoi, että työsopimuslaissa
tarkoitettu uuden työntekijän ottaminen voi olla kysymyksessä myös
silloin, kun irtisanottavan työntekijän tilalle siirretään työnantajan
palveluksessa jo oleva toinen työntekijä, joka ei ole aikaisemmin tehnyt
kyseistä työtä. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätelmän siitä,
että B:tä voitiin pitää työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla uutena
työntekijänä.
21. Hovioikeus totesi, että B:n kolmen vuoden määräaikainen työsuhde
tenure track -apulaisprofessorina, mihin tehtävään B oli kutsuttu
yliopiston päätöksellä 28.12.2016, oli alkanut noin 2,5 kuukauden
kuluttua A:n työsuhteen päättymisestä. Hovioikeus katsoi näytetyksi,
että B oli ennen nimitystään tenure track -apulaisprofessuuriin ollut
kasviekologian yliopistonlehtorin tehtävässä. Siitä, että
apulaisprofessorin tehtävän avoimeksi julistamisen asemesta yliopisto
oli kutsunut B:n tehtävään tarkoituksenaan kiinnittää hänet yliopistoon
merkittävän rahoituksen saamisen jälkeen tai että kysymys oli B:n
etenemisestä omalla urallaan, ei voitu päätellä, ettei kyseessä olisi
ollut samankaltainen tehtävä kuin se, jota A oli hoitanut.
22. Hovioikeus katsoi, että tenure track -apulaisprofessuuri on
luonteeltaan pitkän koeajan kaltainen järjestely, jollaista
työsopimuslaissa ei tunnettu. Tällainen järjestely kutsumenettelyineen
ei ollut peruste poiketa työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin
säännöksistä.
23. Hovioikeus katsoi, että yhteneväisyyksiä tai eroavuuksia
työntekijöiden tutkimusaiheissa, joista yliopistolla ei työnantajana
ollut mahdollisuutta määrätä loukkaamatta perustuslain 16 §:n 3
momentissa turvattua tieteen ja ylimmän opetuksen vapautta, ei voitu
pitää merkityksellisenä seikkana arvioitaessa työtehtävien samuutta tai
samankaltaisuutta. Edelleen hovioikeus totesi, että perustuslain 16 §:n 3
momentin esitöiden mukaan ylimmän opetuksen vapaus sisälsi oikeuden
opiskella ja hankkia tietoja itseään kiinnostavista asioista ja oikeuden
opettaa haluamallaan tavalla niin sisällöllisesti kuin
menetelmällisesti (HE 309/1993 vp s. 64). Näin ollen myöskään A:n
opetustehtäviä ei voitu edellyttää siirretyn täysin muuttumattomina
B:lle, vaan oli arvioitava, olivatko A:n ja B:n tehtävät olleet
riittävän samankaltaisia.
24. Arvioidessaan A:n ja B:n tehtävien samankaltaisuutta hovioikeus
totesi, että sekä A:n että B:n työhön oli kuulunut opetusta, tutkimusta
ja hallinnollisia tehtäviä. Heidän tutkimusaiheensa ja opetustehtävänsä
olivat eronneet sisällöltään toisistaan, mikä johtui perustuslaissa
turvatusta tieteen ja ylimmän opetuksen vapaudesta. Muutoin tehtävät
olivat olleet siinä määrin samankaltaiset, että A:n tehtävän voitiin
katsoa hänen irtisanomisensa jälkeen säilyneen ainakin pääosin
muuttumattomana. B:n siirtäminen yliopistonlehtorin tehtävästä tenure
track -apulaisprofessorin tehtävään oli siten merkinnyt työsopimuslain 7
luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa kielletyllä tavalla uuden työntekijän
ottamista samankaltaisiin tehtäviin, joita A oli ennen irtisanomistaan
hoitanut. Siten yliopisto oli irtisanonut A:n työsopimuksen
perusteettomasti.
25. Hovioikeus velvoitti yliopiston suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. - Korvauksen suuruutta ja sitä, kuinka suurta korvausta A oli kanteessaan vaatinut, ei KKO:n ratkaisuselosteessa ilmoiteta, vaikka tämä olisi toki hyvä tietää.
KKO:n tuomio 10.1.2023, pääkohdat
26. KKO myönsi Helsingin yliopistolle valitusluvan. Valituksessaan yliopisto vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden ratkaisun varaan. A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
27. KKO totesi aluksi, että asiassa on ollut riidatonta, että yliopiston rahoitukseen oli
kohdistunut suuria leikkauksia, jotka olivat vuosina 2015-2016
edellyttäneet yliopistolta toimenpiteitä talouden sopeuttamiseksi ja
henkilöstön määrän vähentämiseksi. Tässä yhteydessä kasviekologian
professorin tehtävä oli lakkautettu ja tätä tehtävää hoitaneen A:n
työsopimus irtisanottu 12.4.2016 päättymään 12.10.2016. Riitaista
asiassa on ollut, oliko A:lle tarjolla olevan työn määrä todellisuudessa
vähentynyt ottaen huomioon, että tiedekunnassa oli keväällä 2016
aloitettu kasvien evoluutiobiologian tenure track -apulaisprofessuurin
täyttämiseen johtanut kutsumenettely.
28. KKO:n ratkaistavana oli kysymys, onko yliopistolla
ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu taloudellinen,
tuotannollinen tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuva
syy irtisanoa A:n toistaiseksi voimassa ollut työsopimus. Valituslupa
oli myönnetty rajoitettuna koskemaan sitä, onko yliopiston bio- ja
ympäristötieteelliseen tiedekuntaan tenure track -apulaisprofessorin
tehtävään vuoden 2017 alusta kutsuttua B:tä pidettävä työsopimuslain 7
luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna, A:n työtehtävien kanssa
samankaltaisiin tehtäviin palkattuna uutena työntekijänä.
29. Selostetuaan sovellettavia työsopimuslain säännöksiä, aikaisempaa oikeuskäytäntöä ynnä muuta (kappaleet 3-13) KKO päätyi toteamaan (kappaleessa 14), että myös B:n yliopistonlehtorin tehtävä oli ollut
yhteistoimintaneuvottelujen piirissä. B oli tenure track
-apulaisprofessoriksi nimityksensä hetkellä johtanut 11 henkilön
tutkimusryhmää, jonka hän oli rakentanut ajanjaksoille 2012-2016 ja
2017-2022 saamansa ERC-rahoituksen turvin. KKO totesi, että B
oli siten johtanut ryhmänsä tutkimustyötä ja hoitanut siihen liittyviä
kasviekologian alan asiantuntijatehtäviä monen vuoden ajan ennen
nimittämistään kasvien evoluutiobiologian tenure track
-apulaisprofessorin tehtävään. KKO lausui, että asiassa ei ollut väitettykään, etteikö hän
olisi jatkanut näiden tehtävien hoitamista apulaisprofessoriksi
nimittämisensä jälkeen. Alempien oikeusasteiden toteamalla tavalla A:n
jäljelle jääneet opetus- ja hallintotehtävät oli jaettu eri henkilöille.
Ne eivät siis kaikki siirtyneet B:lle.
30. KKO totesi lisäksi, että B:n kutsuminen tenure track
-apulaisprofessuuriin on yliopiston mukaan ollut yhteydessä hänen
saamaansa ja yliopiston kannalta merkittävään ERC-rahoitukseen, jonka
turvin hänen tutkimusryhmänsä on toiminut. Yliopisto on todennut
saadulla rahoituksella ja siihen liittyneellä nimityksellä olleen
yliopistolle suuri taloudellinen ja tärkeä strateginen merkitys.
31. KKO:n tatkaisuselosteessa kohdissa 5-7 selostetun oikeuskäytännön mukaisesti KKO piti tätä asiaa arvioitaessa olennaisena sitä, että A ja B ovat
yliopiston vakinaisina työntekijöinä olleet saman irtisanomisuhan
alaisia ja että yliopistolla on siten lähtökohtaisesti ollut oikeus
valita, kumpaan heistä irtisanominen kohdistetaan.
32. Asiassa ei ole tullut esille mitään sellaista, jonka perusteella
yliopiston voitaisiin katsoa valinneen irtisanottavan epäasiallisin
perustein, kun se on päätynyt irtisanomaan A:n työsopimuksen ja pitämään
B:n edelleen palveluksessaan. Näissä olosuhteissa se, että B on A:n
työsuhteen päättymisen aikaan nimitetty tenure track
-apulaisprofessoriksi, ei merkitse sellaista irtisanomissuojan
kiertämiseen tähtäävää keinotekoista järjestelyä, jollaista
työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetaan. Tätä
arviointia tukee myös se, että B:n nimitys ei ole tehnyt
merkityksettömäksi A:n työsopimuksen irtisanomisella tavoiteltua
säästöä, kun yliopistolle siitä aiheutunut menonlisäys on ollut vain
noin 10 000 euroa vuodessa.
33. Edellä selostetuin perustein KKO katsoi, ettei B:n
kutsuminen tenure track -apulaisprofessuuriin ole merkinnyt uuden
työntekijän palkkaamista samanlaisiin tehtäviin kuin ne, joita A oli
ennen irtisanomistaan hoitanut. Yliopistolla on siten ollut
työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu taloudellinen, tuotannollinen
tai toiminnan uudelleenjärjestelemisestä johtunut ja saman luvun 1
§:ssä tarkoitettu asiallinen ja painava peruste A:n työsopimuksen
päättämiselle.
33. Yliopistolain 32 §:n 3 momentissa säädetyn erityisen
irtisanomissuojan osalta KKO totesi, että tieteen vapauden
suojan on katsottu merkitsevän ennen muuta tutkijan oikeutta päättää
vapaasti muun ohella tieteellisen työnsä perusteista, tutkimusaiheesta,
tutkimuksen kysymyksenasetteluista sekä tutkimusmetodeista. Ylimmän
opetuksen vapaus merkitsee puolestaan sitä, että opettaja saa päättää
opetuksensa sisällöstä ja valita käyttämänsä opetusmenetelmät. Tieteen
ja ylimmän opetuksen vapaus ei merkitse sitä, ettei yliopisto muiden
työnantajien tavoin voisi järjestellä toimintaansa uudelleen ja siinä
yhteydessä toteuttaa välttämättömiä henkilöstöratkaisuja.
34. Edellä selostetuin tavoin A:n irtisanominen on perustunut
yliopiston rahoitukseen kohdistuneisiin leikkauksiin ja tästä johtuvaan
tarpeeseen vähentää henkilöstöä. Yliopiston palveluksessa ennestään
olleen B:n eteneminen samoihin aikoihin urallaan tenure track
-apulaisprofessorin tehtävään on ollut A:n irtisanomisesta erillinen
asia, joka ei vaikuta sen laillisuuteen. KKO katsoi, että A:n
työsopimus on irtisanottu asiallisilla perusteilla, joihin vetoaminen
ei loukkaa myöskään tutkimuksen tai opetuksen vapautta.
35. KKO kumosi hovioikeuden tuomion ja jätti asian käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.
KKO:n ratkaisuseloste
-----
36. Perusteellisesti kolmessa eri oikeuasteessa tutkittu asia, jossa on päädytty lopulta KKO:ssa oikeaan ratkaisuun. Oikean ratkaisun asiassa teki itse asiassa jo käräjäoikeuden käräjätuomari tuomiossaan. Siihen olisi ollut perusteltua tyytyä, mutta toki hävinneellä osapuolella on oikeus turvautua muutoksenhakukeinojen käyttämiseen. Lopullisen ratkaisun saamiseen meni kuitenkin vielä 3,5 vuotta käräjäoikeuden tuomion jäkeen. A irtisanottiin jo vuonna 2016, eli kaikkiaan riidan käsittelyyn ja oikeudenkäyntiin kului reilut 6 vuotta. Oikeudenkäynti Suomessa ei ole todellakaan joutuisaa.
37. Selvää on, ettei kuusi vuotta kestänyt ja kaikki kolme oikeuastetta läpikäynyt juttu ole ollut mitään halpaa lystiä riidan osapuolille, varsinkaan irtisanotulle professorille. Hänelle lopputuloksen odottelu lienee ollut suorastaan piinallista.
38. KKO:n ratkaisuselosteessa ei mainita mitään oikeudenkäyntikuluista ja niiden korvausvelvollisuudesta, kuten minusta pitäisi. Lehdistä, minä Helsingin Sanomista, saimme kuitenkin tietää, että jutun hävinneen professorin maksettaviksi jäivät paitsi omat myös yliopistolle maksettavaksi tuomitut kulut, yhteensä noin 100 000 euroa. Hirmuista, sanoisin!
39. Professorimme ei kuitenkaan joutunut kaivamaan kuvettaaan oikeudenkäyntikuluista selvitäkseen, sillä Professoriliitto oli jo oikeudenkäynnin alkuvaihessa luvannut ottaa vastatakseen professorin maksettavaiksi mahdollisesti tulevista juttukuluista, jos hän häviäisi jutun. Mieleen saattaa hiipiä ajatus, että ehkä liiton mainittu ilmoitus ja väliintulo on ollut yksi syy siihen, että juttua puitiin kolmessa eri oikeusasteessa perusteellisesti ja hitaati. Mene ja tiedä.
40. Mikähän jutussa mahtoi kestää lähes noin kauan? Kysymyksessä oli melko tavanomainen irtisanomisasia, jollaisia kaikki käräjäoikeudet joutuvat ratkaisemaan joka vuosi ja jossa oli kysymys oikeastaan vain siitä, oliko B:n nimitys tenure track -apulaisprofessoriksi merkinnyt laissa tarkoitettua uuden työntekijän ottamista. Kyse ei ollut niinkään näytön arvioinnista, vaan lähinnä lain tulkinnasta, ja siinä jo käräjäoikeus osui täysin oikeaan ratkasuun ja esitti sille myös riittävän kattavat perustelut. Kysymyksessä oli minusta asia, joka olisi voitu saattaa hovioikeusvaihe kokonaan ohittaen ns. ennakkopäätösvalituksella (OK 31 A luku) suoraan KKO:n käsiteltäväksi. Nyt jutussa edettiin ensin hovioikeuteen, joka yllättäen oli toisella kannalla kuin käräjäoikeus.
41. KKO hio perustelujaan pitkään ja ilmeisen hartaasti, jolloin niistä tuli toki seikkaperäiset - toki viittaukset oikeuskirjallisuuden kannanottoihin puuttuvat tämänkin ratkaisun perusteluista - mutta minusta tarpeettomat laajat - lyhyillä ja ytimekkäillä perusteluillakin olisi tultu toimeen oikein hyvin. Niiden takia ratkaisun ymmärrettävyys olisi yhtään kärsinyt, päin vastoin parantunut, tohtisin väittää.