194. KHO:n ja KKO:n valituslupapäätösten vertailua

1. Korkein oikeus (KKO) ja korkein hallinto-oikeus (KHO) ovat tätä nykyä molemmat lähinnä ennakkopäätöksiä antavia valituslupatuomioistuimia. KKO toteaa tämän verkkosivullaan reilusti sanomalla, että "korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin". KHO sitä vastoin ikään kuin sievistelee ja mainitsee ainoastaan, että se on valituslupatuomioistuin; KHO yrittää siten torjua ilmaisun, jonka mukaan se olisi ennakkopäätöstuomioistuin.

2. Tästä asiasta ei tällä kertaa enempää, palaan siihen joskus myöhemmin. Tarkastelen nyt hieman sitä, millaisia eroja ylimpien oikeuksien valituslupakäytännössä voidaan havaita. Aloitan  kommentoimalla KHO:n viime viikolla antamaa kahta kielteistä valitusluparatkaisua.

3. Korkein hallinto-oikeus antoi  24.4.2020 päätöksensä Afarak Group Oyj:n julkista ostotarjousvelvoitetta ja uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi koskevassa kahdessa asiassa. Ne ovat herättäneet yleistä kiinnostusta muun muassa yrityksen vähemmistöosakkeenomistajien osalta.

4. KHO ei myöntänyt Afarakin suuromistajalle Danko Koncarille valituslupaa. Näin ollen Helsingin hallinto-oikeuden maaliskuussa 2019 antamat päätökset jäivät voimaan. Kroatialainen Koncar on aiemmin  toiminut mineraaleja jalostavan erikoismetalliyhtiö Afarak Groupin eli entisen Ruukki Groupin toimitusjohtajana.

5. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi 1.3.2019 2019 Danko Koncarin valituksessaan esittämän vaatimuksen kumota Finanssivalvonnan (Fiva) päätös, jolla Koncar oli sakon uhalla velvoitettu tekemään julkinen ostotarjous Afarak Group Oyj:n osakkeista. Finanssivalvonta oli maaliskuussa 2018 velvoittanut Koncarin julkistamaan vuoden 1989 arvopaperimarkkinalain mukaisen pakollisen ostotarjouksen Afarak Group Oyj:n osakkeista ja yhtiön liikkeeseen laskemista sen osakkeisiin oikeuttavista arvopapereista, aloittamaan ostotarjousmenettelyn sekä toteuttamaan ostotarjouksen.

6. Velvoitteiden tehosteiksi Finanssivalvonta oli asettanut Koncarille 40 miljoonan euron suuruisen uhkasakon, jonka se oli myöhemmin eli heinäkuussa 2018 tuominnut maksettavaksi katsottuaan, että Koncar oli laiminlyönyt noudattaa hänelle asetettua julkista ostotarjousvelvoitetta. Koncar valitti Fivan:n päätöksistä Helsingin hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin hylkäsi molemmat valitukset.

7. KHO:n kielteiset valituslupapäätökset tehtiin viisijäsenissä jaostossa, jonka puheenjohtaja oli oikeusneuvos Irma Telivuo. Korkein oikeus sen sijaan ratkaisee valituslupahakemkset joko kolmi- tai kaksijäsenisessä kokoonpanossa, muttei koskaan viisijäsenisessä jaostossa; tämän vuoden alusta lähtien KKO on voi ratkaista ilmeisesti perusteettoman valituslupahakemuksen esittelijän esityksestä myös yksijäsenisessä kokoonpanossa (OK 2:9).

8. Korkein hallinto-oikeuskin voi toki KHO -lain mukaan ratkaista valituslupahakemuksia,  käytännössä yleensä näin myös tekee, kolmijäsenisessä ja eräissä poikkeustapauksissa myös kaksijäsenisessä kokoonpanossa. Ilmeistä on, että KHO:n viisijäseniseen jaostooon saatetaan vain kaikkein "kinkkisimmät"valituslupa-asiat; sellaisesta tapauksesta myös Danko Koncarin asiassa on luultavasti ollut kyse.

9. Mielenkiintoinen ero KKO:n ja KHO:n valitusluparatkaisujen välillä on myös kielteisen lupapäätöksen sisältö. KKO toteaa päätöksessään lakonisesti vain, että "valituslupaa ei myönnetä". Ts. ratkaisussa ei mainita edes lainkohtaa, jonka nojalla päätös on tehty, perusteluista puhumattakaan. Perustelujen puuttumista on aika ajoin kritisoitu, mutta KKO on ollut taipumaton. KKO:n omaksuma linja perustuu lähinnä vakiintuneeseen käytäntöön ja siihen, ettei Ruotsinkaan korkein oikeus perustele kielteisiä lupapäätöksiään mitenkään.  Selkeää lainsäädännön tukea KKO:n käytännölle ei voida löytää.

10. Korkein hallinto-oikeus sitä vastoin perustelee kielteisen valitusluparatkaisuna; ainakin ne, jotka se julkaisee palvelusivuilla kohdassa muita päätöksiä tai joissa se julkaisee tiedotteen. Perustelu on toki lyhyt,  mutta tämänkin on parempi kuin KKO:n omaksuma perustelematon ratkaisukäytäntö.

11. KHO:n Danko Koncarille antamissa lupapäätöksissä lausutaan näin:

Valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen.

Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta.


Sovelletut oikeusohjeet

Laki finanssivalvonnasta 73 § 2 momentti (1071/2017) 
Hallintolainkäyttölaki 13 § 2 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § 1 momentti

12. Hallintotuomioistuimen, siis myös KHO:n, päätöksen perustelemisesta säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 87 §:ssä. Tämä lainkohta koskee myös KHO:n valituslupa-asioissa antamia (kielteisiä) ratkaisuja. Varaventtiili löytyy kuitenkin lain 112 §:n 2 momentista, jonka mukaan valituslupaa koskeva (KHO:n) päätös voidaan perustella esittämällä pelkästään sovelletut laikohdat, jollei asian luonne edellytä muita perusteluja.

13. KHO voi siis harkintansa mukaan perustella valituslupapäätöksensä joko suppeasti tai hieman laajemmin. Sitä vastoin se ei voi, kuten KKO aina tekee, jättää päätöstän kokonaan perustelematta; sovellettu lainkohta tulee nimittäin aina ilmoittaa.

14. KHO ei julkaissut Danko Koncaria koskevia päätöksiä Finlexissä tai verkkosivullaan kohdassa muita päätöksiä.  Ratkaisuista on sen sijaan annettu 24.4.2020 tiedote.

15. Korkein oikeus ei julkaise kielteisiä valitusluparatkaisujaan kotisivullaan tai Finlexissä. Merkittävissä tai laajaa julkisuutta herättäneissä asioissa annetuista päätöksistä KKO kyllä antaa verkossa ja Twitterissä julkaistavan tiedotteen, jossa lyhyesti ilmoitetaan, ettei valituslupaa ole myönnetty. Päätöksen perusteluja ei tällöinkään mainita.

16. On mielenkintoista havaita, miten eri tavalla ylimmät tuomioistuimet käsittelevät valituslupa-asioita, perustelevat niissä antamiaan päätöksiä sekä saattavat niitä julkisuuteen.

17. Voisiko korkein oikeus joskus muuttaa käytäntöään ja ryhtyä edes lyhyesti perustelemaan  valitusluparatkaisujaan? Toivon niin, sillä perustuslain 21 §:n 2 momentin perustelemisvelvollisuutta koskeva säännös koskee luonnollisesti myös KKO:n valitusluparatkaisuja, sillä laissa ei ole niiden kohdalla toisin säädetty. Samaan hengenvetoon lisään, että epäilen suuresti muutoksen toteutumista.

193. Oulun käräjäoikeus. Toimintakertomus 2019

1. Edellisessä blogijtussa käsittelin tuomioistuinten viestintää yleensä ja hieman tarkemmin niiden julkaisemien toiminta- tai vuosikertomusten valossa. Tässä jutussa pohdin hieman käräjäoikeuksien ja erityisesti Oulun käräjäoikeuden muutama päivä sitten julkaisemaa kertomusta vuodelta 2019.

2. Käräjäoikeuksien toimintakertomusten taso vaihtelee paljon. Tilasto- ja numerotietoja esitellään laajasti, mutta niihin kertomusten sisältö yleensä myös loppuu. Parempiakin kertomuksia toki löytyy. Maan suurimman tuomioistuimen eli Helsingin käräjäoikeuden kertomukset ovat verkosta vuodesta 2015 lähtien; sen kertomusta vuoden 2019 ei ole vielä julkaistu.  Oulun käräjäoikeuden toimintakertomukset löytyvät verkosta niin ikään vuodesta 2015 alkaen. Keskityn tässä sen esittelyyn ja kommentointiin.

3. Viikko sitten Oulun käräjäoikeus julkaisi vuoden 2019 toimintakertomuksen.  Se on ulkoasultaan  varsin hyvä, sillä julkaisun teknisestä toteutumisesta eli taitosta ja painosta ovat vastanneet alalla toimivat yritykset. Graafiset esitykset, joita on paljon, helpottavat kertomuksen luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. Myös valokuvia on runsaasti mukana.

Toimintakertomus 2019

4. Kertomus alkaa laamanni Antti Savelan yksityiskohtaisella katsauksella tuomioistuimen viime vuoden toimintaan (s. 3-7). Oulun käräjäoikeuden tuomiopiiri laajeni viime vuoden alusta, sillä tuolloin siihen yhdistettiin Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden tuopiiiriin kuuluneet kunnat. Nyt tuomiopiiri käsittää koko Pohjois-Pohjanmaan maakunnan. Muutama vuosi aiemmin Oulun käräjäoikeuteen oli liitetty Kuusamon käräjäoikeus. Oulun käräjäoikeuden alueeseen kuuluu nyt yhteensä 30 kuntaa ja kaupunkia. Käräjäoikeuden pääpaikka on Oulu, toinen kanslia (sivukanslia) sijaitsee Ylivieskassa.  Istuntopaikat ovat Oulussa, Ylivieskassa ja Kuusamossa.

5. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, miten suuri on Oulun käräjäoikeuteen kuuluvien kuntien ja kaupunkien asukasluku, tätä julkaisussa ei kuitenkaan kerrotaa. Kertomuksesta saa myös turhaan etsiä maintaa siitä,  monesko Oulun käräjäoikeus on tällä hetkellä käräjäoikeuksien asukaslukuun perustuvassa suuruusjärjestyksessä. Ilmeisesti Oulun käräjäoikeus on rangissa sijalla 6 edellään Helsingin, Länsi-Uudenmaan (aikaisemmin Espoon), Itä-Uudenmaan (Vantaan), Varsinais-Suomen (Turun) ja Pirkanmaan (Tampereen) käräjäoikeudet.

6. On hyvä, että käräjäoikeuden nimenä on edelleen Oulun käräjäoikeus, eikä esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan käräjäoikeus.  Olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että kaikkien muidenkin käräjäoikeuksien nimissä olisi tullut pysyä kaupunkien nimissä eikä nimetä käräjäoikeuksia maakuntien mukaan. Mutta minkäs voit, tehty mikä tehty!

7. Käräjäoikeuksien suuruusjärjesystä voidaan  vaihtoehtoisesti mitata myös oikeuteen saapuvien asioiden tai käräjäoikeudessa työskentelevien tuomariden lukumäärän mukaan. Oulun käräjäoikeuden toimintakertomuksessa kerrotaan - ikään kuin ohimmennen - että oikeuden palveuksessa on laamannin lisäksi 31 vakinaisessa virassa olevaa käräjätuomaria; lisäksi ma. käräjätuomareita on viime vuonna ollut eri ajanjaksoina 12.

8. Minusta on hieman outoa, että kertomuksessa mainitaan vain laamannin nimi, muttei lainkaan käräjätuomareiden nimiä; yhdellä sivulla on tosin nimien kera kuva kahdesta käräjätuomarista, jotka ovat toimineet aktiivisesti käräjäoikeuden laatuhankkeiden parissa. Olisi paikallaan, että tuomioistuin ilmoittaa vuosikertomuksessaan kaikkien tuomareiden nimet ja kuvat.  Kertomuksen yhdellä sivuilla esitellään käräjäoikeuden organisaatiota kaaviokuvalla, mutta tässäkään yhteydessä ei ilmoiteta edes osastojen johtajina toimineiden käräjätuomareiden nimiä. -  Todettakoon, että Rovaniemen hovioikeuden toimintakertomuksessa 2018 on mainittu kaikkien tuomareiden ja esittelijöiden nimet.

9. Oulun käräjäoikeudessa oli viime vuonna 15 haastemiestä, 61 käräjäsihteeriä sekä 11 käräjänotaaria. Käräjäoikeuden palveluksessa oli 2019 yhteensä 122 henkilöä. Lautamiehinä toimi viime vuonna 104 henkilöä.

10. Laamanni Antti Savelan katsauksessa ja koko kertomuksessa pääpaino näyttää olevan oikeuteen saapuneiden eri asioiden lukumäärien ja käsittelyaikojen tarkastelussa. Tältä osin tehdään vertailuja  edellisen vuoden tilastotietoihin ja niihin tavoitteisiin, joita eri asioille oli ennakkoon asetettu. Muut käräjäoikeudet ja niiden tuomarit, Rovaniemen hovoikeus ja kenties koko tuomarikunta saattavat olla näistä tilasto- ja numerotiedoista kiinnostuneita, ulkopuolista lukijakuntaa ne sen sijaan kiinnostanevat vähemmän.

11. Tarkastellaanpa hieman mainittuja tilastotietoja ja aloitetaan riita-asioista. Viime vuonna Oulun käräjäoikeuteen saapui 591 laajaa-riita-asiaa, joita ratkaistiin 606 kappaletta. Vuoden lopussa käräjäoikeudessa oli vireillä 295 lajaa-riita-asiaa. Maallikoille ja monille juristeillekin olisi ollut syytä kertoa, mitä laajalla riita-asialla itse asiassa tarkoitetaan. Kyse ei ole tietyn suuruisen rahamäärän ylittävistä asioista, vaan siitä, että kanteessa mainittu asia on asianosaisten kesken riitainen. Laajojen riita-asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 6,4 kuuukautta, yli 12 kuukautta vireillä olevien asioiden osuus oli 14,2 prosenttia kaikista vireillä olevista laajoista riita-asioista.

12. Mielenkiintoista on havaita, miten paljon laajoja riita-asioita ratkaistiin Oulun käräjäoikeudessa käsittelyn eri vaiheissa. Mainituista asioista ratkaistiin pääkäsittelyssä ainoastaan 87 asiaa, eli 14,4 prosenttia, suullisessa valmistelussa 109 asiaa (18 %), kirjallisessa valmistelussa 284 asiaa (48,5 % ja sovittelussa 116 (19,1 %) asiaa. Laajoista riita-asioista peräti 46,9 prosenttia eli 284 asiaa päättyi sovintoon; vuonna 2018 vastaava osuus oli 45,2 prosenttia. Riita-asioiden sovittelu ja sovintoon pyrkiminen on ollut viimeisten 25 vuoden aikana Oulun käräjäoikeudessa "kovassa kurssissa". Tämä on ollut myös pitkään käräjäoikeuden palveluksessa olleen Antti Savelan keskeisenä tavoitteena ja suorastaan intohimona.

13. Oulun käräjäoikeuden ponnistelut sovittelun lisäämiseksi on noteerattu myös valtakunnan tasolla. Suomen Asianajajaliitto myönsi vuonna 2018 käräjäoikeudelle Oikeusteko-palkinnon merkittävästä työstä oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.

14. Suomessa on parin kolmen viimeisen vuoden kuluessa vaadittu esimerkiksi Suomen Asianajaliiton, Lakimiesliiton puheenjohtajan, joidenkin tuomareiden sekä oikeusministeriön lainvalmistelijoiden toimesta usein ns. kevennetyn siviiliprosessin käyttöönottoa. Tätä on perusteltu sillä, että riita-asioiden - siis kaikkien riita-asioiden - käsittely kestäisi aivan liian kauan, koska kaikissa asioissa (muka) olisi pakko noudattaa samanlaista menettelymuotoa pääkäsittelyineen päivineen. Olen itse yrittänyt toppuutella näitä pyrkimyksiä ja todennut, että OK:n riita-asioita koskevat säännökset ovat jo nykyisin joustavia ja mahdollistavat siten asian laatuun ja vaikeusasteeseen perustuvan käsittelyn; kaikissa asioissa ei siis suinkaan noudatta samanlaista (raskasta) menettelyä. Olen viitannut esimerkiksi OK 5 luvun 27a §:n säännöksiin siitä, että myös riitainen asia voidaan ratkaista jo kirjallisen aineiston perusteella.

15. Kuten edellä kappaleesta 12 esitetyistä tilastotiedoista ilmenee,  olen ollut oikeassa. Oulun käräjäoikeudessa, kuten varmaan kaikissa muissakin käräjäoikeuksissa, vain todella pieni osa (n. 15-20 %) vireille tulleista laajoista riita-asioista käsitellään ja ratkaistaan "raskaassa menettelyssä" eli pääkäsittelyssä. Valtaosa kyseisistä asioista ratkaistaan, usein sovinnolla, jo kirjallisessa valmistelussa tai viimeistään valmisteluistunnon jälkeen. Erityistä kevennettyä riita-asian oikeudenkäyntiä ei siis tarvita, koska OK:n joustavat säännökset mahdollistavat jo nyt asian laatuun ja vaikeusasteeseen perustuvan käsittelytavan.

16. Käräjäoikeuden toimintakertomuksessa esitellään tilastotietoja myös sen maaoikeusasioissa, hakemusasioissa, yrityssaneerausasioissa, velkajärjestelyasioissa sekä ulosottovalitusasioissa ratkaisemista asioista. Yrityssaneerausasioissa ja ulosottovalitusasioissa Oulun käräjäoikeuden tuomiopiiri käsittää myös Kainuun ja Lapin käräjäoikeuksien tuomiopiirin alueet, toisin sanoen Lapin ja Kainuun käräjäoikeudet eivät käsittele sanottuja asioita lainkaan.

17. Mutta kun puhutaan riita-asiasta ja kaikista Oulun käräjäoikeudessa käsiteltävistä asioista, niin ylivoimaisesti suurimman asiaryhmän modostavat kuitenkin kirjallisessa menettelyssä käsiteltävätä summaariset ja riidattomat riita- eli velkomusasiat. Niisssä asianosaisten kesken ei siis ole riitaa, vaan kysymys on ainoastaan vastaajana olevan velallisen maksukyvyttömyydestä tai - haluttomuudesta. Selkokielellä sanottuna summaarisissa asioissa kyse on saatavien perinnästä.

18. Näitä riita-asioita,  jotka pannaaan vireille OK 5 luvun 3 §:ssä mainituilla kevennetyllä haastehakemuksilla ja päättyvät lähes aina yksipuoliseen tuomioon, oli vuonna 2019 Oulun käräjäoikeudessa 27 764, josta lisäystä edelliseen vuoteen oli 1180 aiaa. Summaaristen asioiden osuus kaikista Oulun käräjäoikeuden käsittelemistä asioista vuonna 2019 oli peräti 74,8 prosenttia. Siis kolme neljännestä käräjäoikeuden kaikista asioista koski riidattomia asioita, joissa on kysymys yksinomaan saatavan perinnästä. Samanlainen tilanne on myös muissa käräjäoikeuksissa.

19. Järkevästi ajatellen riidattomien velkomusasioiden kierrättäminen käräjäoikeuden kautta  ulosottoviranomaiselle täytäntöönpanoa varten on täysin turhaa. Käräjäoikeuksien pitäisi tietenkin keskittyä yksinomaan riitaisten asioiden ja rikosjuttujen käsittelyyn. Ne kuormittavat tarpeettomasti käräjäoikeuksia. Summaariset velkomusasiat ovat lähes aina yksinkertaisia ja helppoja ratkaista, mitä osoittaa esimerkiksi se, että Oulun käräjäoikeudessa viime vuonna käräjäsihteerit ratkaisivat niistä 24 854, käräjänotaarit 1 844 ja käräjätuomarit vain 93 asiaa.

20. Lakia tulisikin kiireesti muuttaa siten, että summaarisia riita-asioita koskevat vaatimukset esitettäisiin käräjäoikeuden asemesta suoraan ulosottoviranomaiselle. Jos vastaaja vastustaisi hakemusta, asia siirrettäsiin riitaisena käräjäoikeuden käsittelyyn. Tätä on viimeisten 20-30 vuoden aikana esitetty monta kertaa, viimeksi vuonna 2014 kahden selvitysmiehen tekemässä ehdotuksessa (Oikeusministeriön selvitysiä ja ohjeita 52/2014). Selvitysmiehinä olivat johtava kihlakunnanvouti Timo Heikkinen ja, yllätys yllätys, Kemi-Tornion laamannina tuolloin ollut Antti Savela. Lähinnä KKO:n vastustuksen vuoksi selvitysmiesten ehdotus ei kuitenkaan edennyt pidemmälle. Nykyisin summaaristen velkomusasioiden käsittely on keskitetty yhdeksään käräjäoikeuteen, joista yksi on Oulun käräjäoikeus. Samalla sähköinen asiointi on tehty niissä pakolliseksi muille kuin yksityisille henkilöille. Käytännössä ko. asioita hoitavat yleensä aina perintätoimistot.

21. Edellä jo mainitsin, että riita-asioiden sovittelu on Oulun käräjäoikeudessa "kovassa kurssissa".  Käräjäoikeuden päällikkötuomari Antti Savela on tullut tunnetuksi sovittelun innokkaana puolestapuhujana. Tämä koskee myös erillistä tuomioistuinsovittelua, johon riita-asia voidaan siirtää, tai joka voidaan käynnistää myös ns. suoralla hakemuksella. Viime vuonna Oulussa riita-asioista siirrettiin tähän sovitteluun 157 asiaa, eli 26 prosenttia kaikista vireille tulleista laajoista riita-asioista; suoria sovitteluhakemuksia tehtiin 45 kappaletta. Lisäksi oli käytössä huoltajuusriitaisuuksia koskeva Follo-sovittelu, johon ohjattiin Oulussa 114 asiaa.

22. Itse suhtaudun tuomioistuinsovitteluun melko skeptisesti mm. sen vuoksi, että siinä ei ole kyse todella aidosta sovittelusta, vaan menettely muistuttaa paljolti oikeudenkäyntiä. Myös sovittelussa asianosaisia avustaa asianajaja tai lupalakimies, joten sovittelu ei ole kovin halpaa "lystiä";  avustajien ajankäyttöön perustuva palkkiolaskutus toimii sovittelussa samalla tavalla kuin oikeudenkäynnissäkin. Tuomioistuinsovittelussa on itse asiassa kysymys sovitteluoikeudenkäynnistä.

23. Varsinaisia rikosasioita Oulun käräjäoikeuteen saapui viime vuonna 3 066 juttua, niitä ratkaistiin 3 231 kappaletta; pakkokeinoasioita oli 465. Rikosjuttujen keskimääräinen käsittelyaika oli 4,0 kuukautta, missä on huomioitu myös kirjallisessa menettelyssä käsitellyt asiat. Suullisessa menettelyssä ratkaistujen rikosasioiden käsittelyaika oli 5,0 kuukautta. Suullisesssa menettelyssä eli pääkäsittelyssä ratkaistujen rikosasioiden osuus oli 55,4 prosenttia ja kirjallisessa menettelyssä käsiteltyjen asioiden puolestaan yllättävän suuri eli 44,9 prosenttia. Rikosjutuista käräjänotaarit ratkaisivat 1 283  ja käräjätuomarit 1 948 asiaa; käräjänotaarit ratkaisivat valtaosan kirjallisessa menettelyssä käsitellyistä jutuista. Lautamiehet osallistuivat myös Oulun käräjäoikedessa yllättävän harvoin rikosjuttujen käsittelyyn eli vain 172 asiassa, joka on 5,8 prosenttia kaikista pääkäsittelyssä ratkaistuista jutuista. Vahvennettua kokoonpanoa käytettiin 14 jutun käsitelyssä; kertomuksessa ei mainita, mitä vahvennetulla kokoonpanolla tarkoitetaan.

24. Vangitttuna olevien syytettyjen rikosasioita käsiteltiin Oulun käräjäoikeudessa viime vuonna ennätyksellisen paljon, tällaisia asioita oli 95. Tämä johtui, kuten kertomuksessa ohimennen mainitaan, Oulussa 2018 ja 2019 tapahtuneesta laajasta seksualirikosten sarjasta, joka herätti myös laajaa valtakunnallista huomiota. Näissä jutuissa syytettyinä olleita ulkomaalaistaustaisia miehiä syytettiin nuoriin tyttöihin kohdistuneista törkeistä raiskauksista ja törkeistä seksuaalisesta hyväksikäytöistä. Käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2019 laajimmasta seksuaalirikossarjasta kahdeksan miestä pitkiin vankeusrangaistuksiin. Uhrina oli sama, tekoaikana 12-13 vuotias tyttö.

25. Lautamiesten panos käräjäoikeuden lainkäytössä näyttää vähenevän Suomessa koko ajan. Kehitystä ei minusta voida minusta pitää hyvänä, eikä kymmenkunta vuotta sitten tehtyä lainmuutosta, jonka mukaan käräjäoikeudet saavat itse päättää, milloin lautamiehet ovat mukana oikeuden kokoonpanossa, järkevänä. Muissa pohjoismaissa alioikeuksien maallikkoedustus on edelleen kunniassa. Ruotsissa lautamiehet lienevät edelleen mukana kaikissa rikosjutuissa, jotka käräjäoikeus käsittelee useamman kuin yhden jäsenen kokoonpanossa; lautamiehet ovat näissä tapauksissa mukana myös hovioikeuden kokoonpanossa.

26. Toimintakertomus sisältää tietoa myös monista muista asioista, joita tässä ei mahdollista käydä läpi yksityiskohtaisesti. Oulun käräjäoikeudessa tuomareiden täydennyskoulutus on ollut aina ja varsinkin laamanni Harri Mäkisen toimikaudelta lähtien tärkeä asia. Tästä kerrotaan myös vuoden 2019 toimintakertomuksessa. Käräjäoikeus on järjestänyt koulutusta myös asianajajien ja syyttäjien kanssa. Toimintakertomuksessa käytetään tältä osin sanontaa "sidosryhmät". Itse vierastan kyseisen käsitteen käyttöä tuomioistuinten toiminnan yhteydessä, sillä riippumattomilla tuomioistuimilla ei voi ole samanlaisia sidosryhmiä kuin esimerkiksi liike-elämällä, kuntasektorilla, yhteisöillä tai viranomaisilla. Minusta olisi parempi yhteistyökumppaneista.

27. Oulun käräjäoikeus on osallistunut myös vuonna 2019 aktiivisesti Rovaniemen hovioikeuspiirin laatuhankkeisiin ja -koulutukseen. Tämä noteerattiin näkyvästi marraskuussa 2019, jolloin Rovaniemen hovioikeudessa vietettiin laatuhankkeen 20 -vuotisjuhlallisuuksia. KKO:n presidentti Tatu Leppänen luovutti tuolloin kaksi KKO-mitalia, toisen Lapin käräjäoikeuden laamanni Jyrki Kiviniemelle ja toisen Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savelalle. Mitaleita pidetään nähtävillä  käräjäoikeuksien toimitiloissa.

28. Tuomareiden aktiivinen osallistuminen laatuhankkeisiin ja koulutustilaisuksiin on tuottanut myös tulosta, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että Oulun käräjäoikeuden ratkaisuista valitettiin vuonna 2019 hovioikeuteen jonkin verran harvemmin kuin käräjäoikeuksien ratkaisuista keskimäärin Rovaniemen hovioikeuspiirin alueella tai koko maassa. Oulun käräjäoikeuden ratkaisut myös muuttuvat hovioikeudessa keskimääräistä harvemmin. Tätä koskevat tilastotiedot esitellään vuosikertomuksessa.

29. Oulun käräjäoikeudessa tuntuvat asiat ylipäätään olevan varsin hyvin. Ei siis mikään ihme, että laamanni Savela tuntuu oikein hyrisevän tyytyväisyyttä käräjäoikeuden tuomareiden ja koko henkilökunnan työtä ja toimintaa esitellessään.

30. Hieman huonosti käräjäoikeuden toiminnan kannalta on kuitenkin kaksi asiaa. Ensinnäkin käräjäoikeuden toimitilat ovat kärsineet jo pitkään sisätilaongelmista siinä määrin, että osalle henkilökuntaa on jouduttu etsimään väistötoimitiloja. Myös käräjiä on istuttu kolmessa väistötilasalissa. Uusi oikeustalo on kuitenkin suunnitteilla ja sen rakennustyöt pääsevät alkamaan vielä tänä vuonna. Uuden oikeustalon, jonne muuttavat aikanaan myös paikallinen hallinto-oikeus ja syyttäjävirasto, on määrä olla valmis vuonna 2022.

31. Toisena huolenaiheena laamanni Antti Savela mainitsee kertomuksessa AIPA- asiankäsittelyjärjestelmän edelleen viivästymisen. Se tosin ehdittiin ottaa hakemusasioissa käyttöön vuonna 2019, mutta järjestelmässä ilmenneiden puutteiden takia siitä on jouduttu toistaiseksi  luopumaan. AIPA:n viivästymisen on kerrottu johtuvan rahapulasta ja siitä, että pätevät koodarit siirtyvät muualle. Digitaaliseen ja paperittomaan oikeudenkäyntiin siirtyminen, joka on ollut myös yksi laamanni Antti Savelan tavoitteista, antaa siis yhä edelleen odottaa tuloaan.

32. Oulun käräjäoikeus on liittynyt 2018 Twitterin käyttäjäksi ensimmäisenä käräjäoikeutena Suomessa. Tästä ei vuoden 2019 kertomuksessa ole mainintaa, mutta asiaa on esitelty aiemmin  näyttävästi käräjäoikeuden palvelusivulla verkossa.

33. Laamanni Antti Savela on julkaissut käräjäoikeuden palvelusivulla kolme blogijuttua, jotka käsittelevät lähinnä käräjäoikeuden hallintoa ja tuomiopiirin laajennusta. Olisi suotavaa, mikäli mahdollista, että hän ehtisi ottaa blogissaan kantaa myös käräjäoikeuden lainkäyttöä koskeviin ajankohtaisiin kysymyksiin. Verkkosivulla käräjäoikeus voisi julkaista nykyistä paljon useammin tiedotteita merkittävissä asioissa antamistaan tuomioista; nyt siellä on ainoastaan yksi tällainen tiedote.

34. Tuskin mitään käräjäoikeuden toimintaa koskevaa katsausta voidaan nykyisin päättää ottamatta kantaa uuteen muoti-ilmiöön eli mediatuomareihin. Lienee sanomattakin selvää, että uudistushaluinen Oulun käräjäoikeus on myös tässä toiminnassa aktiivisesti mukana. Se on vuonna 2018 nimennyt keskuudestaan kaksi mediatuomaria, joista toinen vastaa toimittajien riita-asioita ja toinen puolestaan rikosasioiden käsittelyä koskeviin kysymyksiin. Itse suhtaudun (myös) mediatuomari-ilmiöön skeptisesti. Toistaiseksi sillä ei ole minusta saatu juuri mitään uutta aikaan. Toistaiseksi siis paljon melua melko tyhjästä, sanoisin. Saa nähdä, mitä tapahtuu jatkossa.

35. Yleiskuva Oulun käräjäoikeuden toimintakertomuksesta 2019 on varsin positiivinen. Jatkossa toivoisi, että toimintakertomuksessa tehtäisiin tarkemmin selkoa joistakin oikeuden kertomusvuonna käsittelemistä jutuista tai menettelyä koskevista epäkohdista, jotka voitaisiin lainsäädännöllä korjata. Nyt käräjäoikeus olisi esimerkiksi voinut kertoa edellä jo mainitusta Oulun seutua ja koko Suomea  järkyttäneestä laajasta seksuaalirikossarjasta, jonka käsittelystä käräjäoikeus selvisi epäilemättä hyvin.

192. Tuomioistuinten viestinnässä parannettavaa

1.  Ihmiset saavat käytännössä tietoa tuomioistuinten toiminnasta ja ratkaisuista lähinnä median (tiedotusvälineiden) välityksellä. Sanomalehdissä sekä radio- ja tv-kanavilla kerrotaan merkittävistä ja julkisuutta herättävistä oikeudenkäynneistä ja tuomioistuinten päätöksistä.

2. Tuomioistuimet itse viestivät omilla verkkosivuillaan oikeudenkäynneistä ja niissä annetuista  tuomioista ja päätöksistä. Julkisuuslaki (621/1999) velvoittaa tuomioistuimia edistämään avoimuutta ja tiedottamaan toiminnastaan oma-aloitteisesti (19 ja 20 §).

3. Korkeimman oikeuden (KKO) ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ennakkopäätökset saatetaan yleisön tietoon julkaisemalla ne ratkaisun  antamispäivänä tuomioistuimen verkkosivuilla. Lisäksi ylimmät  oikeudet julkaisevat verkossa ennakkopäätöksiä ja valitusluparatkaisuja koskevia tiedotteita. Myös erityistuomioistuimet (markkinaoikeus, vakuutusoikeus ja työtuomioistuin) harjoittavat samanlaista  tiedotustoimintaa, ja sama koskee, tosin vähäisemmässä määrin, myös hallinto-oikeuksia ja hovioikeuksia. Käräjäoikeuksien kohdalla ko. viestintä on ollut toistaiseksi melko vähäistä.

4. KKO:n ja KHO:n ennakkopäätöksiä ja muita ratkaisuja samoin kuin muiden tuomioistuinten päätöksiä on jo pitkään julkaistu oikeudellisen aineiston internet-palvelu Finlexissä. Sieltä löytyvät siis myös kaikkien erityistuomioistuinten sekä hallinto-oikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisuja. Jokainen tuomioistuin päätää itse, mitä ratkaisuja ne julkaisevat Finlexissä. Tästä johtuu, että hovioikeuksien ratkaisuja julkaistaan, ehkä osin resurssien puutteesta, Finlexissä vain harvoin. Tätä epäkohtaa on kummasteltu jo kauan, mutta siihen ei ole vain saatu aikaan tarvittavaa kohennusta; hovioikeuksista eniten Finlex-ratkaisuja julkaisee nykyisin Helsingin hovioikeus. Puutteena on pidettävä myös sitä, ettei käräjäoikeus julkaise Finlexissä ratkaisujaan. Käräjä- ja hovioikeudet lähettävät kyllä pyydettäessä ratkaisujaan, jos vain joku hoksaa tilata niitä.

5. Tuomoistuinten tiedotustilaisuudet ovat Suomessa hyvin harvinaisia. Muualla on usein tapana, että tuomioistuin pitää merkittävässä asiassa annetun tuomion julkistamisen yhteydessä tilaisuuden, jossa  ratkaisun antaneen kokoonpanon puheenjohtaja selostaa ratkaisun sisältöä ja vastaa toimittajien kysymyksiin. Näin ei Suomessa tapahdu.  Meillä on, ikävä kyllä, yleistynyt käräjä- ja hovioikeuksissa julkisuusperiaatteen kannalta outo käytäntö, jonka mukaan kaikissa vähänkin laajemmissa tai vaikeammissa asioissa tuomio annetaan ns. kansliatuomiona, jolloin ratkaisu lähetetään oikeuden kansliasta asianosaisten avustajille ja syyttäjlle. KKO:n ja KHO:n ratkaisut annetaan aina tuomioistuimen kansliasta.

6. Jotkut tuomioistuimet, aluksi KKO ja KHO, ovat viime vuonna avanneet käyttäjätilin Twitterissä. Hovioikeuksista Twitterissä näyttäisi olevan ainoastaan Helsingin hovioikeus. Käräjäoikeuksista Twitteriin liittyi 2019 ensimmäisenä Oulun käräjäoikeus.  Myöhemmin saman liikkeen teki Varsinais-Suomen käräjäoikeus. KKO ja KHO tiedottavat Twitteristä lähinnä ennakkopäätöksistään, mutta myös siitä, mitä muuta huomionarvoista niiden toiminnassa on tapahtunut. KKO:n twittertili on houkutellut tuplasti enemmän seuraajia kuin KHO:n vastaava tili, lukumäärät ovat tätä kirjoitettaessa 6208 (KKO) ja 2928 (KHO).

7. Muutamilla tuomareilla on oma Twitter-tili, joissa kerrotaan lähinnä small talk -tyyliin kuulumisia ja joskus myös hieman vakavampaankin asiaa. KKO:n jäsenistä Twitterissä näyttäisi olevan kolme ja KHO:n puolestaan yksi jäsen. Osa näistä tuomareista on mediatuomareita. Mediatuomareihin kuuluu lähinnä käräjäoikeustuomareita, joiden tehtävänä on auttaa tiedotusvälineitä ja niiden oikeustoimittajia ymmärtämään entistä paremmin tuomioistuinten toimintaa ja ratkaisuja. Mediatuomari-idea rantautui Suomeen pari vuotta sitten Ruotsista. On vaikea tässä vaiheessa vielä sanoa, mikä merkitys mediatuomareilla tulee olemaan. Oma käsitykseni on, että heidän panoksensa olisi käytännössä jäänyt melko vähäiseksi, mutta mediatuomarit itse ovat tästä asiasta varmaankin toista mieltä. Kokeneiden oikeustoimittajien ammattitaitoon ja -etiiikaan voi minusta luottaa ilman mediatuomareiden panostakin.

8. Kattavan yleiskuvan eri tuomioituinten toiminnasta voi saada vuosi- tai toimintakertomuksista, jollaisen jokainen tuomioistuin nykyään julkaisee verkossa. Aika harvat ihmiset ovat  luultavasti niihin tutustuneet. Kertomusten taso vaihtelee, kuten arvata saattaa, laidasta laitaan. KKO:n ja KHO:n toimintakertomukset tunnetaan parhaiten, mutta melko hyvän käsityksen saa myös markkinaoikeuden, vakuutusoikeuden ja työtuomioistuimen vuosikertomuksista. Hovioikeudet eivät ole toistaiseksi kiinnittäneet, ehkä jälleen resurssien puutteesta, riittävästi huomiota kertomustensa ulkoasuun. Tässä suhteessa hallinto-oikeuksien kertomukset ovat parempia. Poikkeuksena edellä mainitusta kuitenkin Rovaniemen hovioikeus, jonka julkaisemien toimintakertomusten ulkoasun suunnittelu on annettu graafikon tehtäväksi.

9. Jos vertailee suomalaisten tuomioistuinten toimintakertomuksia esimerkiksi ruotsalaisten tuomioistuinten vastaaviin julkaisuihin, saa vaikutelman, että Suomessa olisi vielä aika paljon parannettavaa, mitä tulee kertomusten sisältöön ja ulkoasuun. Meillä  kertomukset sisältävät kyllä runsaasti yksityiskohtaisia tilasto- ja numerotietoja esimerkiksi käsiteltävien asioiden lukumääristä ja käsittelyajoista. Mutta suurta yleisöä nämä nippelitiedot tuskin kovin paljon kiinnostavat. Ruotsalaisten oikeuksien kertomukset ovat informatiivisempia mitä tulee esimerkiksi tuomioistuimen eri asioissa omaksumiin käsittelytapohin. Niihin sisältyy usein tuomarieden laatimia kirjoituksia ko. asioista, eikä kertomuksissa tyydytä vain tilastotietojen kalseean esittelyyn, kuten Suomessa tapahtuu. Ruotsin ja Norjan ylimpien oikeuksien vuosikertomuksissa esitellään oikeuden kaikki jäsenet eli tuomarit valokuvien kera, kun taas Suomessa tyydytään yleensä kertomaan ainoastaan päällikkötuomarin nimi ja toteaamaan, kuinka monta tuomaria tuomioistuimessa työskentelee.

10. Suomessa olisi paljon petrattavaa, jotta tuomioistuinten vuosi- tai toimintakertomukset saataisiin nykyistä paremmiksi, mikä lisäisi yleisön tuomioistuinten toimintaa kohtaan tuntemaa kiinnostusta ja luottamusta. Pitäisi miettiä ensinnäkin sitä, keitä kaikkia varten toimintakertomuksia oikeastaan laaditaan. Vaikuttaa siltä, että Suomessa tuomioistuimet laativat toimintakertomuksia lähinnä tuomioistumissa työskenteleville tuomareille, asianajajille ja syyttäjille sekä muille tuomioistuinten toiminnasta kiinnostuneille lakimiehille. Hyvä niinkin, mutta itse asiassa kertomusten tehtävänä olisi tuottaa tietoa ja viestiä tuomioistuinten asioista ennen muuta  "kaikelle kansalle" eli suurelle yleisölle. Jos tämä pidettäisiin mielessä, toimintakertomusten sisältö olisi luultavasti hieman erilainen kuin nyt.

191. Kun komentaja rivistä lipesi

1. HX-hävittäjähanke on puolustusministeriön hanke, jonka tarkoitus on hankkia Suomeen uusia monitoimihävittäjiä nykyisten Hornet-hävittäjien tilalle. Hankinta on toteutuessaan Suomen kaikkien aikojen kallein ostos, sillä hankittavat 64 hävittäjää maksaisivat arviolta n. 10 miljardia euroa.  HX-hävittäjähanke on alkanut syksyllä 2015 ja hallituksen on määrä  päättää hankinnasta vuonna 2021. Hankkeen aikataulun mukaan uudet koneet saapuisivat Suomeen vuosina 2025–2030.

2. Puolustusvoimissa HX-hankkeen parissa on työskennellyt jo vuosia noin 70 ihmistä. Hankkeen ohjelmajohtajana on toiminut Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja, kenraalimajuri evp Lauri Puranen.

3. Huhtikuussa 2016 lähetettyyn tietopyyntöön vastattiin loppuvuonna 2016 seuraavien hävittäjien osalta: F/A-18 (Boeing),  F-35 (Lockheed Martin),  JAS Gripen (Saab),  Rafale  (Dassault) ja Eurofighter  Typhoon (BAE Systems). Tarjouspyynnöt lähetettiin 26.4.2018 Yhdysvaltain, Ranskan, Ruotsin ja Britannian viranomaisille, jotka toimittivat ne edelleen lentokonevalmistajille^.Kaikki viisi valmistajaa, joille tarjouspyyntö oli jätetty, antoivat vastauksensa Suomen alustavaan tarjouspyyntöön tammikuun loppuun 2019 mennessä.

4. Syksyllä 2019 Puolustusvoimat pyysi valmistajilta tarjouksen tarkennuksen, ja lopulliset tarjoukset saadaan valmistajilta vuoden 2020 loppupuolella. Kaikki ehdokkaana olevat koneet saapuivat Suomeen Pirkkalan tukikohtaan talvella 2020 aloitettuihin testeihin.

5. Jarmo Ilmari Lindberg (synt. 10.6.1959) on suomalainen kenraali ja entinen puolustusvoimain komentaja. Hän on taustaltaan hävittäjälentäjä, joka sai lempinimen Charles 1970 -luvulla kuuluisan amerikkalaisen lentäjän Charles Lindberghin mukaan. Jarmo Lindberg nousi nuorimpana kenraalikuntaan vuonna 2005, jolloin hänet nimitettiin prikaatikenraaliksi. Vuosina 2008-2012 Lindberg toimi ilmavoimien komentajana ja vuosina 2012-2014 puolustuvoimien sotatalouspäällikkönä. Maaliskuussa 2014 hänet nimitettiin puolustusvoimien komentajaksi Ari Puheloisen jäädessä eläkkeelle. Jarmo Lindberg eläköityi itse elokuun alussa 2019, jolloin hän allekirjoitti puolutusministeriön kanssa karenssisopimuksen. Sen mukaan hänellä ei ollut lupa aloittaa aiempiin tehtäviinsä liittyvää elinkeino- tai ammatinharjoittamista karenssiaikana.

6. Kuluvan viikon keskiviikkona 15. 4. saatiin todellinen uutispommi, kun hävittäjähankinnoista kilpaileva Lockheed Martin tiedotti puolustusministeriölle, että Jarmo "Charles" Lindberg oli siirtynyt yhtiön lobbariksi tehtävänään konsultoida juuri Suomen hävittäjähankintaa.

7. Ilmeni, että kenraali Lindberg oli tammikuussa 2020 - siis jo ennen mainitun kuuden kuukauden karenssiajan päättymistä - perustanut lobbaustehtävää silmällä pitäen  Suomalainen kenraalikonsultointi oy:n nimisen yhtiön. Hän ei ollut tuolloin tai myöhemminkään ilmoittanut puolustusministeriölle ryhtyvänsä Lockheed Martinin konsultiksi.

8. Selvää on, että entisen ilmavoimien ja koko Puolutusvoimien komentajana toimineen kenraalin siirtyminen hävittäjähankinnan tullessa ratkaisevaan vaiheeseen on moraalisesti sangen arveluttava asia, joka on herättänyt Suomessa kovaa krittikkiä.  Kenraali on vaihtanut puolta eli siirtynyt ostajan joukoista myyjän riveihin. Virassaan Lindbergilla oli mahdollisuus - sitä hän tuskin on jättänyt käyttämättä - nähdä kaikkien hävittäjäkisassa mukana olleiden valmistajien tarjoukset ja nyt, eli vain puolen vuoden kuluttua eläköitymisestään, hän konsultoi yhtä tarjouksen tehnyttä valmistajaa. Eihän tässä ole minkäänlaista tolkkua!

9. Sillä seikalla, että Lindberg on juuri ja juuri eli ns. rimaa hipoen noudattanut sovittua kuuden kuukauden karenssiaikaa - tosin perustanut konsulttiyrityksensä jo ko. ajan kuluessa - ei ole kovin paljon merkitystä. Sopimusehtoja hän ei ole muodollisesti rikkonut, mutta asevelihenkeä sitäkin selvemmin. Voidaan jopa sanoa, että lobbariksi ryhtyessään kenraali on livennyt rivistä. Kenraali ei voi piiloutua sen taakse, että hän on noudattanut karenssiaikaa.

10. Lockheed Martinin hävittäjää on suorituskyvyltään pidetty hävittäjäkisan yhtenä voittajaehdokkaana. On selvää, että mistään pikkukorvauksesta kenraali ei ole lobbaustehtävään ryhtynyt, vaan hänen palkkiossaan täytyy olla kysymys todella huomattavista summista. Sen vuoksi on käynyt toteen raamatullinen ilmaisu: (Maanpuolustus)henki on kenties ollut altis (vahva), mutta liha liian heikko. Houkutus on muodostunut kenraalille liian suureksi, hän on halunnut panna kerrankin kunnolla rahoiksi!

11. Karenssiaikoja tällaisissa tapauksissa tulisi tietenkin pidentää nykykäytäntöön verrattuna huomattavasti. Tästä on puhuttu jo pitkään ja hartaasti, mutta mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut.  Ministerit ovat voineet siirtyyä suoraan elinkeinoelämän palvelukseen (esimerkkinä Jyri Häkämies) tai muut johtavat poliitikot (esimerkkinä Laura Räty ja Lasse Männistö) terveys-tai sairaalafirmojen leipiin jne.

12. HX-hävittäjähankkeessa muutkin valmistajat ovat toki käyttäneet korkea-arvosia suomalaissotilaita lobbareina, Boeing entistä eli vuosina 2001-2009 puolustusvoimien komentajana toiminutta Juhani Kaskealaa ja Saab Uudenmaan prikaatin entistä komentajaa Karl Gustav Storgårdsia.

13. Suomi kävi eilen vastaiskuun. Puolustusministeri Antti Kaikkonen nimittäin ilmoitti - keskusteltuaan ensin presidentti Sauli Niinistön kanssa - että Suomi lopettaa ulkopuolisten konsulttien käytön hävittäjähankkeen tapaamisissa kokonaan. HX-hankkeen valmistelussa tulee jatkossa pidättyä "kaikista yhteyksistä" hankkeen tarjoavia edustavien konsulttiyritysten ja konsulttien kanssa. Kaikkosen mukaan määräys koskee kaikkia tapaamisia ja muita yhteyksiä ja astuu voimaan välittömästi.

14. Tämä on oikea ja välttämätön päätös, mutta sillä ei voida mitätöidä niitä tapaamisia, joita HX-konsulteilla ja mahdollisesti myös Jarmo Lindbergillä on jo ollut Suomessa hankintaa hoitavien johtohenkilöiden kanssa. Epävirallista yhteydenpitoa lienee mahdollista myös edelleen jatkaa kabineteissa ja kulisseissa, tätä Antti Kaikkosen ukaasi ei pysty estämään. Jarmo Lindbergin lobbaushankkeen paljastuttua - mutta ennen ministeri Kaikkosen asiaan puuttumista - puolustusminnisteriön hankejohtajana toimiva kenraalimajuri (evp) Lauri Puranen ehti kommentoida Lindbergin uutta pestiä varsin innostuneen oloisesti.

15. Kenraali Lindbergin lobbariksi ryhtyminen saattaa vaarantaa koko hävittäjähankinnan. Muut tarjoajat voivat kenties vaatia Lockheedin sulkemista hankinnasta. Toinen asia on, tulisiko koko hävittäjäkauppaa tulossa olevan talouslaman vuoksi siirtää esimerkiksi viidellä vuodella eteenpäin, jolloin hallitus tekisi hankintapäätöksen vasta esimerkiksi vuonna 2026. Kyllä ne Hornetit pysyvät taivaalla vallan mainiosti vielä monta vuotta. Kanada on tehnyt järkevästi, sillä se ei hanki uusia hävittäjiä, vaan päivittää nykyisin käytössä olevia ja pidentää siten vanhojen hävittäjien käyttöikää 10 vuodella.

16. Niin tai näin, mutta  vakavasta asiasta joka tapauksesta on kysymys. Piilokorruptiota ja etiikkaa tutkinut emeritusprofessori Ari Salminen totesi eilen Yle Uutisille, että eettisesti arvioiden tapaukseen tulee suhtautua erittäin vakavasti, sillä tärkeää on myös se, miltä asia näyttää ulkoapäin tarkasteltuna. Silloin vaikuttaa siltä, että yksi yhtiö eli Lockheed Martin on voinut saada tietynlaista etua, joka voi olla jopa ratkaiseva tekijä hävittäjien valmistajaa valittaessa.

17. Voisiko tai tulisiko  Suomen "rangaista" Lockheed Martinia niin, ettei sen tarjoamaa konetta missään tapauksessa valittaisi uudeksi hävittäjäksi? Toinen mahdollisuus on se, että voittaakseen hävittäjäkisan Lockheed Martinin tulisi alentaa tarjoushintaansa rutkasti, jotta se voisi vielä saada "armon" Suomen silmissä.

190. Apulaisoikeuskansleri pohti tuomarin viestintää asianosaiselle

1. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen julkaisi pari päivää sitten 31.3.2020 antamansa päätöksen kanteluun, jossa käräjätuomarin väitettiin menetelleen viestinnässän riita-asian kantajaan nähden puolueellisesti (OKV114/1/2019).

2. Päätös on julkaistu otsikolla "Tuomarin epämuodollinen viestintä ei saa vaarantaa puolueettomuutta". - Itse kyllä käyttäisin sanan "epämuodollinen" sijasta sanaa "epävirallinen".

3. Kantelijan mukaan Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari oli kantajan oikeudenkäyntiasiamiehelle lähettämässään sähköpostissa marraskuussa 2018  kertonut ennakkokantansa kantajan riita-asiassa esittämiin vaatimuksiin, jonka vuoksi kantelija oli seuraavana päivänä peruuttanut kanteensa, jota hän itse piti perusteltuna.

4. Käräjätuomari kiisti ottaneensa spä-viestissä kantaa asiassa mahdollisesti annettavaan ratkaisuun tai oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen taikka menetelleensä viestissään muutonkaan epäsopivalla tavalla. Hän oli lähettänyt kantelijan oikeusavustajalle sp-postiviestin, jossa sanottiin mm. näin:

"...ottamatta mitenkään kantaa haastehakemuksessanne esittämiinne näkemyksiin vahvistusintressistä tai mieleen tulevasta vaatimusten mahdollisesta ennenaikaisuudesta, tiedustelen, haluatteko, että asiassa annetaan haaste siitä huolimatta, että tällaisessa asiassa oikeudenkäyntikulujen korvausta koskeva kysymys saatetaan aikanaan joutua arvioimaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n säännöksen perusteella". 

5. Käräjätuomari katsoi, että tuomari voi tarkistaa kantajalta mieltään askarruttavan seikan muutoinkin kuin haastehakemuksen täydentämistä koskevalla kehotuksella (OK 5 luvun 8 §), esimerkiksi sähköpostilla tai puhelimitse.

6. Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksensä perusteluissa, että perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Haastehakemuksen vireilletulo on tarkoin oikeudenkäymiskaaressa (OK) säännelty.

7. Päätöksen mukaan OK:n säännökset sallivat kyllä valmisteluvaiheessa epämuodollisen yhteydenpidon osapuolten ja tuomarin välillä esimerkiksi sähköpostitse tai puhelimitse. Tällainen yhteydenpito ei kuitenkaan saa vaarantaa tuomarin puolueettomuutta ja objektiivisuutta, päätöksessä  korostetaan.

9. Päätöksen mukaan ko. yhteydenpidon on oltava lähtökohdiltaan muodollista ja sen ei tule luoda tulkinnanvaraisuutta asianosaiselle esimerkiksi siitä, että tuomari olisi pelkän kanteen perusteella muodostanut vahvoja ennakkokäsityksiä oikeudenkäyntikulujen tuomitsemisesta tai asian ratkaisun lopputuloksesta. Tällaisella yksityiskohtaisesti sääntelemättömällä, epämuodollisella alueella tulisi liikkua erityisen varovaisesti.

10. Johtopäätöksenään apulaisoikeuskansleri lausui, että käräjätuomari oli ottanut kantelijan asian ripeästi käsittelyyn. Tuomarin antamasta selvityksestä kävi ilmi, että hänen pyrkimyksensä oli käsitellä kantelijan asia mahdollisimman joutuisasti ja kustannustehokkaasti. Tuomarin lähettämästä sähköpostiviestistä oli kuitenkin voinut syntyä kantelijalle vaikutelma, että käräjätuomari piti kantelijan kannetta perusteettomana. Tuomarin tulee epämuodollisessa viestinnässään asianosaisiin olla erityisen varovainen, jotta puolueettomuus ei vaarantuisi, apulaisoikeuskansleri lausui loppukaneettinaan.

Apulaisoikeuskanslerin päätös

11. Mitä tästä olisi sanottava?  Apulaisoikeuskansleri on aivan oikein korostanut, että (myös) epävirallisissa ("epämuodollisissa") yhteydenotoissaan ja viesteissään asianosaisille tuomarin tulee noudattaa tarpeellista varovaisuutta ja menetellä siten, ettei hänen puolueettomuutensa asianosaisen silmissä vaarannu.  Tässä suhteessa käräjätuomarin menettelyyn voidaan kenties kohdistaa arvostelua.

12. Toisaalta on syytä muistaa, ettei kanten peruuttaminen merkinnyt lopullista oikeudenmenetystä kantelijalle. Kanteen peruuttaminen ei ole estänyt häntä nostamasta kannetta uudelleen ja nyt kenties paremmin perusteltuna. Kun kanne peruutetiin, kantelija ei myöskään joutunut maksamaan oikeudenkäyntimaksua, joka on käräjäoikeudessa riita-asioiden osalta nykyisin 510 euroa.  Sen hän olisi joutunut pulittamaan, jos kannetta ei olisi peruutettu ja tuomari olisi OK 5 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla hylännyt kanteen haastetta antamatta selvästi perusteettomana. Puhumattakaan oikeudenkäyntikuluista ja niiden korvausvastuusta, joita kantajalle olisi aiheutunut, jos asian käsittelyä olisi jatkettu ja hän olisi - kuten luultavasti olisi tapahtunut - hävinnyt jutun.

13. Summa summarum voidaan väittää, että tuomari teki  itse asiassa kantelijalle hyvän työn tai palveluksen (service) puuttumalla heti asiaan, jolla ei ilmeisesti olisi ollut oikeudenkäynnissä menestymisen mahdollisuutta.

189. KKO 2020:28. Kutsu yhtiökokoukseen. Yhtiöjärjestyksen tulkinta

1. Korkeimman oikeuden (KKO) viime viikolla eli tarkemmin sanottuna 9.4.2020 antamassa ennakkopäätöksessä  KKO 2020:28 on kysymys kiinteistöosakeyhtiön yhtiöjärjestyksen tulkinnasta osakehuoniston yhtiön haltuun ottamista koskevassa asiassa.

2. Kiinteistöosakeyhtiön yhtiökokous oli 10.10.2017 päättänyt ottaa osakkeenomistajan yhtiössä olevat osakkeet, jotka oikeuttivat kahden varastohuoneen ja myymälähuoneiston hallintaan, erääntyneiden yhtiövastikkeiden vuoksi yhtiön hallintaan enintään kolmeksi vuodeksi.  Kokouskutsu oli toimitettu osakkeenomistajille viikkoa ennen kokousta 3.10.2017. 

3. Kiinteistöosakeyhtiön yhtiöjärjestyksen 12 §:n mukaan kutsu yhtiökokoukseen annetaan viimeistään viikkoa ennen kokousta. Yhtiöjärjestyksen 15 §:ssä oli lisäksi määrätty, että hallintaan ottamisen osalta sovellettiin muilta osin asunto-osakeyhtiölakia.

4.  Asunto-osakeyhtiölain 6 luvun 20 §:n mukaan kutsu yhtiökokoukseen on toimitettava vähintään kahta viikkoa ennen kokousta.

5. Osakkeenomistaja vaati yhtiötä vastaan nostamassaan moitekanteessaan yhtiökokouksen sanotun päätöksen julistamista pätemättömäksi, koska yhtiökokouskutsua ei ollut toimitettu yhtiöjärjestyksen 15 §:n mukaisesti huoneistoa hallintaan ottoa käsiteltäessä sovellettavaksi tulevan asunto-osakehyhtiölain mukaisessa kahden viikon vähimmäisajassa.

6. Pirkanmaan käräjäoikeus, jonka 28.3.2018 antamaa tuomiota Turun hovioikeus ei 29.11.2018 muuttanut, julisti yhtiökokouksen päätöksen pätemättömäksi, koska kokouskutsua ei ollut toimitettu asunto-osakeyhtiölain mukaisessa kahden viikon vähimmäisajassa.

7. KKKO myönsi kiinteistöosakeyhtiölle valitusluvan. Yhtiö vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja osakkeenomistajan moitekanne hylätään. Osakkeenomistaja vaati valituksen hylkäämistä. 

8. Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevin perustein, että kutsu oli voitu toimittaa yhtiöjärjestyksen määräyksen mukaisesti viimeistään viikkoa ennen yhtiökokousta. KKO kumosi hovioikeduen tuomion ja hylkäsi osakkeenomistajan ajaman moitekanteen.

KKO:n ratkaissuseloste

9. Asiassa oli siis kyse kokouskutsuaikaa koskevan yhtiöjärjestyksen määräykseen otetun lakiviittauksen tulkinnasta. Tooisin sanoen siitä, oliko kokouskutsu yhtiökokoukseen toimitettava 1) yhtiöjärjestyksen 15 §:ssä viitatun asunto-osakehtiölain mukaisessa  määräajassa eli viimeistään kahta viikkoa ennen kokousta, vai 2) yhtiöjärjestyksen 12 §:n mukaisesti vähintään viikkoa ennen kokousta, kun yhtiökokouksessa oli määrä käsitellä huoneiston hallintaan ottamista koskevaa asiaa.

10. Kummankin vaihtoehdon tueksi oli esitettävissä perusteita. Minusta ratkaisussa onkin itse asian ohella merkille pantavaa nimenomaan  KKO:n perusteluissaan omaksuma pro et contra -argumentointi, jossa avoimesti ilmoitetaan mainitut seikat ja punnitaan niitä vastakkain. En ryhdy mainittuja seikkoja tarkemmin tässä erittelemään, vaan viittaan siihen, mitä KKO:n tuomion perustelukappaleissa 19-22 on esitetty.

11. KKO:n mukaan yhtiöjärjestyksen 12 §:n määräys viikon kutsuajasta koski sanamuotonsa mukaan kaikkia yhtiökokouksessa käsiteltäviä asioita eikä yhtiöjärjestyksen muista määräyksistä tai sen 15 §:ssä olevasta viittauksesta asunto-osakeyhtiölakiin ollut saatavissa vahvaa tukea kahden viikon kutsuajan soveltamiselle ko. asiassa. Myös perustelujen kappaleessa 21 mainitut reaaliset argumentit puolsivat yhtiöjärjestyksen  12 §:ssä olevan nimenomaisen  yhden viikon määräyksen soveltamista,

188. Hannukaisen kaivoslupa nurin hallinto-oikeudessa

Varatuomari Aimo Guttorm on laatinut tämän oikeustapauskommentin.

1. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi 1.4.2020 antamallaan päätöksellä Turvallisuus- ja kemikaliovirasto Tukesin kaivosviranomaisena 18.9.2017 antaman päätöksen, joka koskee Hannukainen Mining Oy:lle myönnettyä lupaa käynnistää Kolarin kunnassa sijaitsevan Hannukaisen kaivoksen toiminta uudelleen. Hannukaisen kaivoshankkeen lupakäsittelyyn sovellettiin voimassa olevan kaivoslain (621/2011) siirtymäsäännöksen (KaivosL 178 §) nojalla kumottua kaivoslakia vuodelta 1965 siirtymäsäännöksen määräykset huomioon ottaen.

2. Hallinto-oikeus kumosi Tukesin päätöksen jäljempänä mainittujen menettelyvirheiden perusteella ja palautti asian Tukesille käsiteltäväksi uudelleen uuden kaivoslain mukaisessa järjestyksessä sekä määräsi Tukesin maksamaan oikeudenkäyntikulujen korvauksia asianosaisille.

3. Jos kaivospiiriasia (uudessa laissa kaivoslupa) oli vireillä ennen uuden kaivoslain voimaantuloa 1.7.2011, asia käsitellään ja ratkaistaan vanhan kaivoslain mukaisessa järjestyksessä. Hannukaisen malmiesiintymän oikeudet kuuluivat aiemmin ruotsalaisomisteiselle Northland Mines Oy:lle, joka oli jättänyt vuonna 2010 työ- ja elinkeinoministeriölle hakemuksen kaivospiiriin määräämisestä. Esiintymän oikeudet ovat sittemmin siirtyneet Northland Mines Oy:n konkurssin jälkeen Hannukainen Mining Oy:lle.

4. Vanhan kaivoslain mukaan kaivosviranomainen määrää hakemuksesta kaivospiiriin. Päätöksessä kaivospiiriin saadaan ottaa sellaiset alueet, jotka ovat välttämättömät esiintymän hyväksi käyttämistä varten, niin kuin esimerkiksi teollisuus-, varasto-, jäte- ja asuntoalueet. Päätös kaivospiirin määräämisestä toimitetaan maanmittauslaitokselle, joka antaa toimitusmääräyksen kaivospiiritoimituksen suorittamisesta. Toimituksessa hakijalle annetaan kaivoskirja todistukseksi kaivosoikeudesta sekä määrätään lunastuskorvaukset maanomistajille. Kaivosoikeuden haltijalla on käyttöoikeus kaivospiirin alueeseen sekä oikeus hyödyntää kaikki kaivospiirissä tavatut kaivosmineraalit. Hannukaisen kaivoshankkeen kaivospiiritoimitus on käynnistynyt ja sen ensimmäinen toimituskokous on pidetty. Toimitusta ei saa päättää ennen kuin kaivospiirimääräys saa lainvoiman.

5. Uudessa kaivoslaissa puhutaan kaivoluvasta, joka oikeuttaa hyödyntämään luvassa määrätyllä kaivosalueella tavatut kaivosmineraalit ottaen huomioon mm. lupamääräykset. Vastaavasti uudessa kaivoslaissa puhutaan kaivostoimituksesta. Kaivosalueeksi ja kaivoksen apualueeksi tarvittavien alueiden käyttöoikeuksien, muiden erityisten oikeuksien lunastaminen ja korvaukset vahvistetaan kaivostoimituksessa.

6. Nyt käsillä oleva tapaus on ensimmäinen suuri kaivoshanke Suomessa, joka on uuden kaivoslain voimaantulon jälkeen ollut Tukesin ratkaistavana. Hannukaisen kaivoksen kokonaislouhintamäärä vuodessa tulisi olemaan yhtä suuri kuin Talvivaaran (Terrafame) kaivoksen kokonaislouhinta oli vuonna 2016. Haitallisten ympäristöpäästöjen osalta Hannukaisen kaivos on Suomen suurimman kaivoksen, Kevitsan kaivoksen, luokkaa.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös

7. Hallinto-oikeus siis katsoi, että Tukesin päätös on lainvastainen, koska eräitä kaivospiirin ulkopuolelle sijoittuvien rakennettujen kiinteistöjen omistajia ei pidetty lupamenettelyssä asianosaisina. Tästä seurasi, että kaikille asianosaisille ei ole lupamenettelyssä asianmukaisesti varattu mahdollisuutta lausua kaivosyhtiön vastineista. Tukesin antama päätös oli lainvastainen myös siksi, että päätöstä ei ollut perusteltu asianmukaisesti ja koska yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisten määräysten antamisessa oli puutteellisuuksia. Hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että koska päätöksen tultua mainituilla perusteilla kumotuksi, lausuminen muista valitusperusteista ei ollut tarpeen.

8. Tukes oli pitänyt virheellisesti asianosaisina vain kaivospiirialueen kiinteistönomistajia sekä tahoja, jotka harjoittavat kaivospiirialueella elinkeinotoimintaa.

9. Tukes ei pitänyt lupamenettelyssä asianosaisina mm. kaivosalueen välittömässä läheisyydessä rakennettuja kiinteistöjä omistavia tahoja. Mainitut kiinteistöt sijaitsevat noin 400 – 1 000 metrin
etäisyydellä suunnitellusta avolouhoksesta. Vanhassa kaivoslaissa ei ole määritelty sitä, ketä on pidettävä asianosaisena kaivospiirin määräämisessä. Uudessa kaivoslaissa asianosaisen käsite on laajempi kuin hallintolain 11 §:ssä. Hallinto-oikeus katsoi, että kaivoslain mukaista lupa-asiaa käsiteltäessä kaivoksen lähialueen kiinteistönomistajien asema ei voi olla erilainen riippuen siitä, sovelletaanko asiassa uuden vai vanhan kaivoslain säännöksiä. Oikeus katsoi, että kaivospiirin lähialueen (400-1000 metrin etäisyydellä) kiinteistönomistajilla on asiassa asianosaisina valitusoikeus, mutta etäämmällä olevilla tahoilla, esimerkiksi 8 km:n päässä olevilla Ylläksen matkailuyrittäjillä, ei ollut valitusoikeutta asianosaisina.

10. Hallinto-oikeuden mukaan Tukesin olisi hallintolain (34.1 §) mukaisesti tullut varata kaivospiirin läheisyydessä sijaitsevien vapaa-ajan kiinteistöjen omistajille asianosaisina tilaisuus vastaselitysten antamiseen yhtiön vastineista, jotka ovat vaikuttaneet asiaan, johdosta. Asian käsittelyssä oli tältä osin tapahtunut virhe.

11. Kaivosluvassa (kaivospiiriä koskevassa päätöksessä) on uuden kaivoslain 52 §:n 3 momentin mukaan annettava lupamääräyksiä siten, että kaivostoiminnasta ei aiheudu huomattavaa haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle taikka kohtuudella vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta. Yksityinen etu voi olla esimerkiksi taloudellinen taikka alueiden käyttöön, asuinympäristön viihtyisyyteen tai yksilön terveyteen liittyvä intressi. Yleinen etu taas voi koskea
esimerkiksi teollista toimintaa, raaka-ainehuoltoa, elinkeinotoiminnan ja työllisyyden edistämistä, terveyshaittojen ehkäisyä, yleistä turvallisuutta sekä luonto-, kulttuuri- ja maisema-arvoja (HE 273/2009 vp).

12. Hallinto-oikeus katsoi, että Hannukaisen kaivoshankkeen sijainnin vuoksi kaivospiirin määräämistä koskevassa päätöksessä on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa kaivostoiminnan yhteensovittamisesta alueen elinkeinotoiminnan, maiseman, luonnonarvojen ja lähialueen vapaa-ajankiinteistöjen käytön kanssa siten, että toiminnasta ei aiheudu kaivoslaissa tarkoitettua kiellettyä seurausta. Kun otetaan huomioon muun muassa Ylläksen alueella harjoitettava matkailu, alueen luonto, maisema-arvot ja virkistyskäyttö sekä lähialueen vapaa-ajanasutus, Tukesin valituksenalaisessa päätöksessä antamat määräykset eivät ole riittäviä haitallisten vaikutusten estämiseksi ja ehkäisemiseksi.

13. Perusteluvelvollisuudella on keskeinen merkitys asianosaisen oikeusturvan kannalta. Asianosaisen on saatava tietää, mitkä seikat ovat johtaneet häntä koskevan ratkaisun tekemiseen. Riittävät perustelut antavat edellytyksiä harkita muutoksenhaun tarvetta. (HE 72/2002 vp).

14. Tukes on esitettyjen muistutusten ja mielipiteiden osalta perusteluinaan viitannut lähinnä yhtiön niiden osalta antamiin vastineisiin. Hallinto-oikeuden mukaan edellytetään kuitenkin, että kaivosviranomainen esittää päätöksessään omaan arvioonsa perustuvan itsenäisen perustelunsa mielipiteissä ja muistutuksissa esitettyihin yksilöityihin vaatimuksiin. Viranomainen ei voi tyytyä ainoastaan viittaamaan luvanhakijan selityksiin. Hallinto-oikeuden mukaan tarkoituksena ei ole, kuten Tukesin päätöksissään tekee, että kaivosoikeuden tai kaivosluvan haltijaa ainoastaan informoidaan kaivosluvan haltijan velvollisuuksia koskevan kaivoslain 18 §:n sisällöstä.

15. Hallinto-oikeus katsoo, että Tukesin päätöksen perusteluissa ei myöskään ole hallintolain 44 ja 45 §:n edellyttämällä tavalla tuotu selvästi esille sitä lupaharkintaa, jonka perusteella Tukes on arvioinut antamansa edellä selostetut lupamääräykset riittäviksi. 

16. Hallinto-oikeuden päätöstä ei voida pitää kovinkaan yllättävänä. Korkein hallinto-oikeus nimittäin on antanut vuonna 2017 ratkaisun (KHO - muu päätös 6029/2017), jossa Tukesin osuudesta kaivosten vaikutusten arvioinnissa ja perusteluvelvollisuudesta on lausuttu hallinto-oikeuden ratkaisussa käsitellyn suuntaisesti. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä oli kysymys Kuusamossa mm. Juomasuon kaivospiiriä koskevasta yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisten määräysten antamisesta. Yllättävää sen sijaan on se, että kaivosyhtiö on hakemuksessaan tyytynyt varsin suppeaan käsitykseen vaikutukseltaan suuren kaivoshankkeen asianosaisten piiristä, mihin Tukes on päätöksessään yhtynyt, mitä voitane pitää kenenkään etujen mukaisena.

17. Hallinto-oikeuden päätös on työ- ja elinkeinoministeriössä nyt vireillä olevaan kaivoslain uudistamishankkeeseen  nähden mielenkiintoinen, sillä lain uudistamisen yhtensä tavoitteena on parantaa kaivosalueen lähellä olevien kiinteistönomistajien asemaa ja parantaa asianosaisten tiedonsaantioikeutta kaivoshankkeesta.

Aimo Guttorm

187. Valeasianajajan rangaistuksesta KKO:n ratkaisu (KKO 2020:27)

1. Helsingin käräjäoikeus oli kesäkuussa 2017 lukenut A:n syyksi yhdeksän törkeää petosta sekä yhdessä kohdassa lisäksi asianajajista annetun lain säännösten rikkomisen.

2. Käräjäoikeus katsoi valeasianajajana esiintyneen A:n hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä 15.4.2011 ja 20.3.2014 välisenä aikana erehdyttäneen yhdeksää eri asianomistajaa esiintymällä joko oikeustieteen kandidaattina tai oikeustieteen kandidaattina ja asianajajana ja saaneen asianomistajat palkkaamaan hänet asiamiehekseen ja avustajakseen riita- tai rikosasian oikeudenkäynneissä ilman, että hänellä oli todellisuudessa ollut kelpoisuutta hoitaa kyseisiä tehtäviä. A:lla ei ollut myöskään ollut Suomessa ylempää oikeustieteellistä korkeakoulututkintoa tai siihen rinnastettavaa tutkintoa ulkomailla, eikä hän siten ollut saanut toimia oikeudenkäyntiavustajana Suomen tuomioistuimissa. Petoksilla oli aiheutettu yhteensä hieman alle 40 000 euron suuruinen vahinko asianomistajille. Petokset oli tehty käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta, ja tekoja oli niiden suunnitelmallisuus ja vahingollisuus huomioon ottaen myös kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeinä.

3. Käräjäoikeus katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen sekä rikoslain 6 luvun säännöksiin nähden oli 1 vuosi 5 kuukautta vankeutta. Koska A oli ensikertalainen, käräjäoikeus tuomitsi rangaistuksen  ehdollisena.

4. Yhden syytekohdan asianomistaja (B ) valitti Helsingin hovioikeuteen vaatien rangaistuksen korottamista ja sen määräämistä ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi. A vaati vastavalituksessaan vaatinut rangaistuksen alentamista. Hovioikeus korotti  rangaistuksen 1 vuodeksi 8 kuukaudeksi ehdollista vankeutta.

5. Tuomittu A ja asianomistaja B valittivat korkeimaan oikeuteen. Korkein oikeus myönsi heille valitusluvan rangaistuksen määräämisen osalta. Asiaa käsiteltiin ensin viisijäsenisessä kokoonpanossa.

6. KKO totesi, että rangaistusta määrätessään käräjä-ja hovioikeus eivät ole tuomionsa perusteluissa käsitelleet eritellysti B:hen kohdistunutta eikä muihinkaan asianomistajiin kohdistuneita petosrikoksia ja niiden rangaistusarvoa. Tuomioissa ei ole myöskään yksilöity, mistä rikoksesta olisi tullut ankarin rangaistus, joka rikoslain 7 luvun 5 §:n mukaan on otettava lähtökohdaksi yhteistä rangaistusta mitattaessa.

7. Hovioikeus oli arvioinut rangaistuksen korottamista koskevissa perusteluissaan A:n menettelyn moitittavuutta yhteisesti kaikkien rikosten osalta. Hovioikeus totesi, että kaikissa A:n syyksi luetuissa petosrikoksissa on ollut kysymys samanlaisesta menettelystä. Rikokset ovat ajoittuneet kolmen vuoden ajanjaksolle. A:n vastaanottamat toimeksiannot ovat olleet paitsi riita-asioita myös vakavia rikosasioita, ja petokset ovat aiheuttaneet yksityishenkilöille taloudellista vahinkoa ja sen vaaraa. KKO:n jaosto katsoi, että hovioikeuden perusteluista ei käynyt  ilmi, että rangaistuksen korottaminen olisi perustunut vain sen rikoksen arviointiin, joka on koskenut muutoksenhakijana ollutta B:tä.

8.  KKO:ssa oli siten kysymys siitä, millä tavalla useasta rikoksesta mitattavan yhteisen rangaistuksen määräämiseen muutoksenhakutuomioistuimessa vaikuttaa se, että vain yhden rikosasian asianomistaja on hakenut muutosta vaatien rangaistuksen korottamista.

9. Korkeimman oikeuden presidentti määräsi sanotun kysymyksen ratkaistavaksi vahvennetussa jaostossa, johon kuuluu 11 jäsentä. Määräys perustuu korkeimmasta oikeudesta annetun lain 7 §:ään ja korkeimman oikeuden työjärjestyksen 16 §:ään. Edellisen lainkohdan mukaan presidentti voi päättää lainkäyttöasian siirtämisestä tarpeellisilta osiltaan käsiteltäväksi täysistunnossa tai vahvennetussa jaostossa, jossa on 11 jäsentä, jos asian tai sen osan ratkaisua harkittaessa osoittautuu, että jaosto on poikkeamassa korkeimman oikeuden aikaisemmin omaksumasta kannasta.

10. Kuten jäljempänä ilmenee, korkein oikeus on pohtinut sanottua kysymystä jo ratkaisussaan KKO 2001:108, jota viisijäseninen jaosto ei nyt ilmeisesti hyväksynyt. Tämän vuoksi kysymys oli saatettava ratkaistavaksi vahvennetussa kokoonpanossa. KKO:n täysistunto (plenum) olisi ollut liian järeä kokoonpano, sillä kyse on kuitenkin melko teknisluonteisesta asiasta.

11. Ennakkopäätöksessä KKO 2001:108 oli siis myös kyse tapauksesta, jossa yhden asianomistajan muutoksenhaku kohdistui vain osaan vastaajan syyksi luetuista eri asianomistajiin kohdistuneista rikoksista, joista oli määrätty yhteinen rangaistus.

12. KKO totesi tuolloin, että muutoksenhaun kohdistuessa yhteiseen rangaistukseen tuomioistuimen on, katsoessaan, että korotettavaksi vaadittu yhteinen rangaistus on liian alhainen, rikoslain 7 luvun 5 §:n säännöstä noudattaen muodostettava uusi yhteinen rangaistus, vaikka muutoksenhaku koskisi vain jotakin tai joitakin niistä rikoksista, joista yhteinen rangaistus määrätään. Siten tällöinkin on arvioitava kaikkien samalla kertaa syyksi luettujen rikosten lukumäärää, vakavuutta ja keskinäistä yhteyttä.

13. KKO:n kokoonpanoon kuuluivat ratkaisussa 2001:108 oikeusneuvokset Taipale, Möller, Vuori, Koskelo ja Aarnio. Heistä kukaan ei ole enää KKO:n jäsenenä.

14. KKO päätti muuttaa vuonna 2001 omaksumaansa kantaa. Se päätyi asianomistajan puhevaltaa ja muutoksenhakutuomioistuimen tutkimisvaltaa koskevat yleiset näkökohdat huomioon ottaen  katsomaan, että tuomioistuin ei voi yhden asianomistajan valituksen johdosta arvioida muiden kuin valituksen kohteena olevan rikoksen yksittäistä rangaistusarvoa.

15. KKO totesi, että A:n syyksi oli käräjäoikeudessa luettu yhdeksän törkeää petosta ja asianajajista annetun lain säännösten rikkominen ja vain yhden syytekohdan asianomistaja (B) oli hovioikeudessa ja edelleen KKO:ssa vaatinut yhteisen rangaistuksen korottamista. Tämän vuoksi A:lle käräjäoikeudessa määrättyä yhteistä rangaistusta voidaan B:n valituksen johdosta korottaa vain häneen kohdistuneen rikoksen perusteella ottaen huomioon sen yhteyden muihin vastaajan syyksi luettuihin rikoksiin.

16. KKO lisäsi kuitenkin, että muutoksenhakutuomioistuimen - tässä tapauksessa siis lähinnä hovioikeuden - tehtävänä on kuitenkin myös tällöin rikoslain 7 luvun 5 §:ää soveltaessaan arvioida se teko, josta olisi sen harkinnan mukaan tuleva ankarin rangaistus, ja mitattava kaikista vastaajan syyksi luetuista rikoksista yhteinen rangaistus mainitussa säännöksessä mainitut seikat huomioon ottaen. Valitukseen perustuva muutos voi kuitenkin kohdistua valituksen kohteena olevaa rikosta koskevan harkinnan ohella vain arviointiin sen ja muiden syyksi luettujen rikosten keskinäisestä yhteydestä. Yhden asianomistajan muutoksenhaku voi vaikuttaa tällä tavalla yhteisen rangaistuksen määräämiseen laajemmin kuin mitä seuraisi vain häneen kohdistuneen rikoksen uudesta arvioinnista.

17. Vahvennettu jaosto ratkaisi ainoastaan mainitun kysymyksen ja siirsi  muilta osin kysymyksen rangaistuksen määräämisestä viisijäsenisen jaoston ratkaistavaksi. Ratkaisuselosteesta ei ilmene, ketkä vahvennetun jaoston 11 jäsenistä kuuluivat viisijäseniseen kokoonpanoon.

Ratkaisuseloste KKO 2020:27

18. Vaikka asia on mainitun kysymyksen osalta ratkaistu vahvennetussa kokoonpanossa, sitä ei voida silti pitää kovin merkittävänä merkittävä eikä KKO:n uusi linjaus, jos sellaisesta voidaan puhua, eroa loppujen lopuksi kovin paljon vuoden 2001 ratkaisusta. Asia on siirretty vahvennettuun kokoonpanoon siksi, että vuonna 2001 omaksuttua oikeusohjetta voitiin tarkistaa. Se, mitä KKO on lausunut edellä kappaleessa 16, ei kovin helposti avaudu ulkopuoliselle lukijalle - oikeusohje on nimittäin aika mutkikkaasti kirjoitettu.

19. Netistä löytyvien lehtitietojen mukaan vastaaja A oli tekoaikaan lähes 60 -vuotias venäläistaustainen mies, joka oli suorittanut Venäjällä juristitutkinnon ja joka oli arvellut, että tutkinto oikeuttaisi hänet toimimaan avustajana myös Suomen tuomioistuimissa. Omien sanojensa mukaan hän oli vain halunnut auttaa oikeuteen joutuneita ihmisiä, joiden useimpien äidinkieli oli venäjä. Hän oli toiminut avustajana Helsinghissä, Vantaalla, Turussa ja Kotkassa. Hovioikeus oli tuominnut hänet yhteensä lähes 50 000 euron suuruisiin vahingonkorvauksiin asianomistajille.

20. Korkein oikeus ratkaisee asioita tai, kuten nytkin tapahtui, joitakin oikeusjuttuihin kuuluvia yksittäisiä kyysmyksiä, vain hyvin harvoin vahvennetussa kokoonpanossa. Vielä harvinaisempia ovat KKO:n lainkäyttöä koskevat täysistuntoratkaisut. Toinen asia on, että KKO:n käsittelemät oikeushallintoasiat ja virkanimitysasiat päätetään usein plenumissa.