62. Valtakunnansyyttäjä pidätetty virasta

1. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on "hyllytetty" eli pidätetty virantoimituksesta toistaiseksi. Asiasta päätti eilen oikeusministeriö (OM). Valtakunnansyyttäjänvirasto (VKSV), jota valtakunnansyyttäjä johtaa, kuuluu näet hallinnollisesti oikeusministeriön alaisuuteen. 

2. OM:n tiedotteen mukaan syynä hyllytyspäätökseen on Matti Nissiseen kohdistuva rikostutkinta, joka on parhaillaan syyteharkinnassa oikeuskanslerinvirastossa. Syytepäätös on lehtitietojen mukaan odotettavissa jo ensi viikolla. Rikosepäily koskee virkavelvollisuuden tahallista rikkomista tapauksessa, jossa Nissisen epäillään esteellisenä ohjanneen syyttäjälaitoksen koulutusta oman veljensä omistamaan yhtiöön (Deep Lead). Matti Nissisen veli Vesa Nissinen on ollut yhtiön hallituksen puheenjohtajana. Syyttäjälaitoksen on kerrottu hankkineen 2007-2015  yhteensä noin 74 000 eurolla syyttäjien koulutusta Deep Lead -yritykseltä.

3. Alun perin Matti Nissistä epäiltiin asian johdosta "vain" tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Esitutkinnan aikana rikosnimike on muuttunut ja koskee nyt tahalista virkarikosta. Matti Nissinen, jonka ei ole epäilty saaneen tapauksen johdosta itse hyötyä, on koko ajan kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Esitutkinnan alkaessa hän on tosin julkisuudessa myöntänyt olleensa asiassa esteellinen.

4. Olen käsitellyt Matti Nissistä koskevaa rikosepäilyä aiemmin jo kahdesti

- blogijuttu nro 32/23.3.2017, Valtakunnansyyttäjää epäillään virkarikoksesta
- blogijuttu nro 58/19.7.2017, Ylintä syyttäjää epäillään korruptiosta

5. Mati Nissinen jäi palkattomalle virkavapaalle maaliskuussa, kun KRP:n suorittama esitutkinta käynnistyi. Virkavapautta jatkettiin kesäkuussa niin, että se päättyy elokuun lopussa, iis tänään. Nissinen ei hakenut lisää virkavapautta, vaan olisi halunnut palata hoitamaan virkaansa. Tähän oikeusministeriö ei kuitenkaan suostunut, vaan päätti "hyllyttää" Nissinen virastaan toistaiseksi eli käytännössä asian jatkokäsittelyn ajaksi. Virasta pidätetylle virkamiehelle maksetaan puolet palkasta.

6. OM:n tiedotteen mukaan Nissisen edellytykset hoitaa valtakunnansyyttäjän virkaa rikosasian käsittelyn ajan ovat heikentyneet. Tämä on ymmärrettävä näkemys, sillä ylimmän syyttäjän viranhoito edellyttää hyvää arvostelukykyä, jota melko vakavasta virkarikoksesta epäillyltä virkamieheltä voidaan perustellusti epäillä puuttuvan.

7. Valtakunnansyyttäjän tehtäviä on Nissisen virkavapauden aikana hoitanut apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen. Nissisen viransijaisen nimittämisestä päättää valtioneuvoston esityksestä tasavallan presidentti. Valtioneuvoston on tarkoitus antaa sanottu esitys ensi viikolla. Selvää on, että Raija Toiviainen nimitetään valtakunnansyyttäjän sijaiseksi.

8. Matti Nissinen on tunnettu asiantuntevana, helposti lähestyttävänä ja joviaalina virkamiehenä ja syyttäjänä. On harmillista, että asiat ovat nyt ajautuneet tähän pisteeseen. Nissinen on joutunut  johtamaan syyttäjälaitosta koko ajan laitokselle kohdennettujen  aivan liian vähäisten resurssien puristuksessa. Tämä sama "tauti" on vaivannut VKSV:n ja koko syyttäjälaitoksen toimintaa siitä lähtien kuin VKSV vuonna 1998 perustettiin. Luultavasti osin tämän takia eli turhautuneena Matti Nissinen haki 2015 poliisiylijohtajan virkaa, mutta hakemus ei herättänyt vastakaikua sisäministeriössä ja valtioneuvostossa.

61. KKO 2017:57. Ryöstöön yllyttäjä syyllistyi samalla teolla myös yllytetyn pakottamiseen

1. Korkein oikeus (KKO) antoi toissa päivänä ennakkopäätöksenä julkaistun ratkaisun KKO 2017:57, joka koskee yllytystä ryöstöön, pakottamista ja lainkonkurrenssia. 

2. Ratkaisun ydin (clou) löytyy ratkaisuselosteen otsakkeesta: A oli uhkaamalla katkoa B:n sormet pakottanut B:n ryöstämään elintarvikeliikkeen. A tuomittiin yllytyksestä ryöstöön ja B ryöstöstä. KKO:n tuomiosta ilmevillä perusteilla A:n katsottiin syyllistyneen myös pakottamiseen. 

3.Jutussa syyttäjä oli Pirkanmaan käräjäoikeudessa vaatinut A:lle syytekohdassa 1 rangaistusta pakottamisesta, kun tämä oli oikeudettomalla uhkauksella pakottanut B:n ryöstämään Siwa-myymälän uhkaamalla katkoa B:n sormet, jollei B onnistu hankkimaan A:lle rahaa. Lisäksi syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta syytekohdassa 3 yllytyksestä ryöstöön, kun tämä oli tahallaan taivuttanut edellä kuvatulla pakottamisella B:n tekemään ryöstön ja saanut B:ltä anastetun omaisuuden. Vielä syyttäjä oli vaatinut syytekohdassa 2 B:lle rangaistusta ryöstöstä. Syytteen mukaan B oli uhkaamalla välittömästi käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa pakottanut Siwan myyjän luovuttamaan kassasta rahaa, johon B:llä ei ollut laillista oikeutta. 

4. Pirkanmaan käräjäoikeus, käräjätuomari Kimmo Valkiala ja kaksi lautamiestä,  hylkäsi 17.9.2014 antamallaan tuomiolla A:han kohdistetut syytteet pakottamisesta ja yllytyksestä ryöstöön. Käräjäoikeuden mukaan asiassa esitetty selvitys ei riittänyt osoittamaan, että A olisi menetellyt siten kuin syytteessä oli väitetty. Sen sijaan käräjäoikeus tuomitsi B:n syytekohdan 2 mukaisesti ryöstöstä. 

5. Syyttäjä valitti tuomiosta hovioikeudelle. Turun hovioikeus (Leena Virtanen-Salonen, Virpi Vuorinen ja Juha Suvanto) ratkaisi asian 4.3.2016 antamallaan tuomiolla. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisua ja tuomitsi A:n pakottamisesta ja yllytyksestä ryöstöön. Hovioikeus katsoi, ettei esitetyn selvityksen perusteella A:n syyllisyydestä jäänyt varteenotettavaa epäilyä. - Hovioikeuden ratkaisu saatiin vasta 1,5 vuoden kuluttua käräjäoikeuden tuomiosta.

6. Tässä kohdin voidan huomauttaa, että KKO:n ratkaisuseloste on alempien oikeuksien ratkaisujen osalta varsin suppea. Ratkaisuseloste on laadittu ko. osin todella lyhyen mallin mukaisesti. Lukijaa olisi kiinnostanut esimerkiksi tietää, kuinka pitkän vankeusrangaistuksen hovioikeus A:lle langetti  ja oliko rangaistus kenties ehdollinen. Toisaalta KKO:n ratkaisuselostetta ja perustelutapaa voidaan pitää hyvänä sikäli, ettei se ole liian pitkä ja tarpeettoman seikkaperäinen, vaan lyhyt ja napakka. KKO.n ratkaisuselosteet ja perustelut ovat nykyisin useimmiten niin "hirvittävän" pitkiä, että niitä läpikäydessään lukija helposti väsähtää, ellei jopa nukahda. Mutta jos se jotakuta lohduttaa, niin KHO:n ratkaisujen perustelut vasta pitkiä ovat! Tuskinpa kovin moni ulkopuolinen lukija viitsii ja jaksaa edes yrittää aloittaa niitä kovin tarkkaan lukea. 

7. KKO:ssa oli kysymys siitä, oliko A syyllistynyt ryöstön yllytyksen lisäksi myös B:hen kohdistuneeseen pakottamiseen. Ratkaisuselosteen otsikossa mainitaan asiasana "lainkonkurenssi", johon viitataan myös ratkaisun perusteluissa (kappale 11). Tämän rikosoikeudellisen termin sisältö on kuitenkin jäänyt perusteluissa kertomatta. Sama havainto voidaan tehdä ratkaisuselosteen otsikossa mainitusta sanasta "toissijaisuuslauseke", sillä senkään sisältöä tai merkitystä ei perusteluissa selosteta. 

8. Lainkonkurrenssissa on kysymys siitä, että samaan tekoon voidaan periaatteessa soveltaa useampia rangaistussäännöksiä. Tietyissä tilanteissa yhden tunnusmerkistön soveltaminen tekee kuitenkin muiden tunnusmerkkien soveltamisen tarpeettomaksi. Joissakin tapauksissa tunnusmerkistöt sisältävät nimenomaisen maininnan eli ns. toissijaisuuslausekkeen, että teosta rangaistaan, "jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa tai yhtä ankaraa ranaistusta". Toissijaislausekkeet voivat kuitenkin olla tutlkinnanvaraisia. RL 25 luvun 8 §:n säännös pakottamisen kriminalisoinnista on juuri tällainen tapaus, johon sisältyy sanottu toissijaisuuslauseke. Muitakin eli lähinnä oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä kehitettyjä ja kehittyneitä sääntöjä on olemassa. Niinpä rikoksen tavallinen tekomuoto (esim. pahoinpitely) kataa aina lievän eli privilegioidun tekomuodon (esim. lievän pahoinpitelyn). Ryöstö kattaa pahoinpitelyn ja varkauden, täytetty teko kattaa yrityksen jne. 

9. Perustelukappaleessa 10 KKO toteaa, että sekä pakottamisen (RL 25:8) että tapaukseen sovellettavan ryöstöä koskevaan säännöksen  (RL 31:1.1:n 2 kohta) tunnusmerkistöön sisältyy toisen oikeudeton pakottaminen väkivallalla tai muutoin rinnasteisella tavalla uhkaamalla. Tunnusmerkistöt ovat yhteneviä myös siltä osin, että teon tavoitteena on saada oikeudettomasti teon kohde tekemään tao luopumaan jostain vastoin tahtoaa. Silloin kun pakottaminen tapahtuu samalla teolla ja sillä tavoitellaan omaisuuden anastamista, pakottamisen katsotaan sisältyvän ankarammin rangaistavaan ryöstöön, kuten ratkaisussa KKO 1978 II 114 on katsottu. Ts. rikokset ovat tuolloin keskenään lainkonkurrenssissa. 

10. Toisaalta lainkonkurrenssia arvioitaessa on otettava huomioon kulloinkin käsiteltävän tosiseikat ja niiden kriminalisointien kenties erilaiset suojelukohteet, miltä osin KKO viittaa  perustelukappaleessa 11 ratkaisuihin KKO 204:7 ja 2003:115. Se, että nyt esillä olevassa tapauksessa (A:n) rikokset on toteutettu samalla teolla ja yhtenevin tarkoituksin anastaa omaisuutta, puhuu sen puolesta, että A:n teko tulisi lukea syyksi vain yllytyksenä ryöstöön.Toisaalta KKO:n on ottanut huomioon (kappale 13), että pakottaminen on kohdistunut nimenomaisesti B:hen ja loukannut hänen vapauttaan, kun taas yllytys ryöstöön on kohdistunut B:hen vain välillisesti ryöstön varsinaisena kohteen ollessa Siwa-myymälä, sen henkilökunta ja omaisuus. Ryöstöön yllyttämisellä loukatun oikeushyvän haltijana on siten ollut eri taho kuin pakottamisessa. Tunnusmerkistöissä on myös osaksi eri suojelukohde, kun ryöstöä koskevalla rangaistussäännöksellä suojellaan vapauden lisäksi varallisuutta. 

11. Näillä perusteilla KKO päätyi siihen, ettei A:n B:hen kohdistama pakottaminen sisälly yllytykseen ryöstöön eikä pakottaminen siis ole lainkonkurrenssissa ryöstöön yllytyksen kanssa. A:n syyksi oli siten luettava ryöstöön yllytyksen lisäksi myös pakottaminen, kuten hovioikeuskin oli tehnyt. KKO katsoi myös, ettei hovioikeuden A:lle tuomitsemaa yhteistä vankeusrangaistusta - jonka pituutta me emmem siis ole saaneet tietää  - ollut aihetta alentaa. 

12. Vaikka KKO:n perustelut ovatkin tavanmukaista suppeammat, on niissä silti harrastettu tarkkaa ja suorastaan pikkunäppärän tuntuista rikosoikeudellista pohdintaa ja linjanvetoa. Ulkopuolisesta mainitunlainen pohdinta saattaa tuntua hieman tarpeettomalta hiustenhalkomiselta, mutta "loppupeleissä" lain tulkinta ja soveltaminen edellyttää usein tuollaista tarkkuutta. Oikeuskäytännössä tuomioistuimet joutuvat varsin usein puntaroimaan lainkonkurrenssia ja monia muita vastaavanlaisia kysymyksiä, joten on paikallaan, että KKO ohjaa ennakkopäätöksillään ratkaisutoimintaa ja lain soveltamista.

KKO 2017:57

13. KKO:n kantaan voidaan kyllä yhtyä. Minua jäi vain hieman askarruttamaan perustelujen kappaleessa 13 esitetty maininta, jonka mukaan yllytys ryöstöön on kohdistunut B:hen vain välillisesti, koska ryöstön varsinaisena kohteena oli ollut Siwan myymälä, sen henkilökunta ja omaisuus. Ryöstön kohteena on toki ollut myymälä, mutta eikö rikoksen yllytys kohdistunut tässä tapauksessa, kuten yllytyksessä yleensäkin, välittömästi siihen henkilöön, jota yllytetään tekemään rikos? 

60. Ylen kohujuttu kokemattomista tuomareista

1. TV1:n uutistoimitus esittää aika usein hieman raflaavanomaisia ja sensaationhaluisia juttuja tuomioistuimia "riivaavista" epäkohdista. Ne vaikuttavat aika ajoin huitaisten tehdyiltä eikä niissä ole kyetty tai haluttu selvittää ja kertoa ihmisille edes kaikkia perusasioita. Oikeudenkäyntejä ja tuomioistuimia tuntevat katsojat huomaavat usein, ettei näissä Ylen kertomissa tapauksissa ole itse asiassa mitään kovin outoa tai kummallista.

2. Toissa viikolla Yle uutiset kertoi laajasti, miten "kolmen käräjoikeuden tuomiot muuttuvat hovioikeudessa muita enemmän" . Uutisjutussa, jota toistettiin pari kolme kertaa tv:n uutislähetyksissä, lukijoita ja katsojia kehotettiin katsomaan kartasta, miten usein "sinun käräjäoikeutesi" ratkaisu muuttuu hovissa. Kun ketään oikeusoppinutta ei ilmeisesti saatu kommentoimaan tätä "kohujuttua", laati asianomainen toimittaja muutaman tunnin kuluttua uuden raflaavan otsikon verkkoon: "Kukaan ei tunnu tarkalleen tietävän, mistä alueelliset erot käräjätuomioiden muutosprosenteissa johtuvat". 

3. En yhtään ihmettele, ettei kukaan Yle uutisten usein käyttämistä asiantuntijoita - ei edes professori Matti Tolvanen Itä-Suomesta - innostunut sanotusta uutisjutusta. Se oli nimittäin niin huterasti tehty, ettei siitä ilmennyt tarkempia tietoja monista niistä asioista, jotka tulisi ensin tietää, jotta väitteeseen ja asiaan voitaisiin kunnolla ottaa kantaa. Pitäisi esimerkiksi tietää, mitä uutisjutussa tarkoitetaan "muutoksella", joita hovioikeus on tehnyt tai voi yleensä tehdä ratkaisuun. Onko kysymyksessä vain tuomion lopputuloksen muuttamisesta vai ainoastaan perusteluihin tehdyistä muutoksesta taikka kenties molemmista. Pitäisi myös tietää, tarkoitettiinko uutisjutussa yksinomaan rikosjuttuja vai myös riita-asioissa annettuja tuomioita ja niihin hovioikeudessa tehtäviä muutoksia. Samoin tulisi tietää, kuinka suuri määrä tai osuus eri käräjäoikeuksien riita-asioissa antamista tuomioista muuttuu hovioikeudessa ja kuinka suuri vastaavasti rikosjutuissa annetuista tuomioista.

4. Mennäänäänpä sitten Yle uutisten eiliseen kohujuttuun. Toimittaja Päivi Happosen toimittamassa ja Ylen verkossa julkaistussa jutussa, josta oli tehty ykkösuutinen sekä kello 18 että 20.30 TV1:n uutislähetyksessä, kerrottiin Helsingin käräjäoikeuden yhdestä  - siis todellakin vain yhdestä (1) - talousrikostuomiosta, jota kuvattiin "hämmentäväksi". Tapaus on toimittajan mukaan hämmentävä siksi, että käräjäoikeuden kolmesta tuomarista puheenjohtajana toiminut kokenut tuomari oli laajassa asiassa ja tuomiossa lähes kaikesta eri mieltä kuin kaksi muuta eli "nuorta ja kokematonta" käräjätuomaria. Tästä yhdestä tapauksesta vedetiin Ylen uutisjutussa sitten johtopäätös, että Helsingin käräjäoikeudessa kokemattomat tuomarit osallistuvat usein hyvin vaativien  oikeusjuttujen käsittelyyn, jolloin kansalaisten oikeusturva voi vaarantua. Jutun pääpointti oli ilmeisesti siinä, ettei kokemattomille tuomareille pitäisi "jakaa" laajoja ja vaativia juttuja.

5. Uutisjutun otsikko oli laadittu raflaavaan muotoon: Lähes 6 vuotta linnaa ja 7 miljoonaa korvauksia - Asianajaja erimielisistä tuomareista: "Tällaiseen tuomioon en ole koskaan törmännyt".  Helsingin käräjäoikeudessa työskentelee noin sata tuomaria. Heistä noin joka viides on määräaikaisissa työsuhteissa, jotka ovat pituudeltaan muutamasta kuukaudesta noin vuoteen, sanottiin johdannossa.

6. Uutisjuttua varten toimittaja oli haastatellut juonnon mukaan "yli 20 vuotta tuomarina työskennellyt Helsingin käräjäoikeuden tuomaria", joka ei kuitenkaan halunnut esiintyä ohjelmassa omalla nimellään, "ettei hänelle tulisi ongelmia tulevissa työtehtävissä". Haastatellun tuomarin ääni oli jutussa muutettu. Ko. tuomarin anti uutisjutussa oli varsin vähäinen. Hän sanoi vain olevansa huolissaan siitä, että hyvin vaativia oikeusjuttuja jaetaan liian usein tuomareille, joilla ei ole riittävästi kokemusta. "Näissä tilanteissa kansalaisten oikeusturva voi vaarantua. Moni kokenut tuomari on meillä huolissaan tästä tilanteesta", tuomari opasti. 

7. Toimittajan mukaan Helsingin käräjäoikeudessa on käytäntö, jonka mukaan tuomarilla on oltava kahden vuoden kokemus käräjätuomarin työstä, jotta hän pääsee hoitamaan pakkokeinojuttuja eli määräämään esimerkiksi epäiltyjä tutkintavankeuteen. Samanlaista käytäntöä ei ole muissa jutuissa. 

8. Tämän johdosta voidaan huomauttaa, että pakkokeinoasioissa, jotka saattavat Helsingin käräjäoikeudessa olla toisinaan hankalia, tuomari esiintyy ja päättää asiasta yksin, ts. oikeuden kokoonpanoon ei kuulu muita tuomareita. Sen vuoksi on paikallaan, että tuomarilta edellytetään vähintään kahden vuoden kokemusta käytännön tuomarin työstä. On ymmärrettävää, että kolmen tuomarin kokoonpanossa, jonka puhenjohtajana on "kokenut tuomari", kaksi muuta jäsentä voi olla kokemattomampia. Ts. kaikkien kokoonpanoon kuuluvien tuomareiden ei tarvitse olla yhtä kokeneita. Hovioikeuden kolmen jäsenen kokoonpanoon kuuluvista  jäsenistä yksi voi olla olla ma. tuomarina toimiva esittelijä.

9. Tämän alkusoiton jälkeen toimittaja käsitteli edellä mainittua talousrikosjuttua. Kyse on Helsingin käräjäoikeuden keväällä puutavarakauppaan liittyvässä talousrikosjutussa antamasta tuomiosta, joka on toimittajan mukaan herättänyt poikkeuksellisuutensa takia ihmetystä.

10. Sanottu juttu käsiteltiin kolmen lakimiestuomarin kokoonpanossa. Ts. asiaa ei syytettyjen viety ns. lautamieskokoonpanoon, jossa kokoonpanoon olisi kuulunut yksi ammattituomari ja kaksi tai kolme lautamiestä. Kokoonpanoa valittaessa otettiin siis huomioon mm. juuri syytettyjen oikeusturva, jonka toimittaja väitti tuomiossa vaarantuneen. 

11. Mainitussa tapauksessa oikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari olisi hylännyt kaikki syytteet. Kaksi tuomaria sen sijaan katsoi, että syytetyille tulee langettaa vankeustuomioita, joista pisin oli viisi vuotta ja kahdeksan kuukautta. Lisäksi jutussa määrättiin yhteensä 6,8 miljoonan euron vahingonkorvaukset.

12. Tähän välihuomautus sikäli, että ennen vankeusrangaistusten langettamista käräjäoikeuden enemmistö eli kaksi jäsentä katsoi neljän syytetyn syyllistyneen useimpiin rikoksiin, joista syyttäjät - heitä oli jutussa kaksi - olivat vaatineet heille rangaistusta. Käräjäoikeus tuomitsi yhden syytetyn avuannosta törkeästä petoksesta 8 kk ehdolliseen vankeusrangaistukseen, yhden eli ns. päätekijän neljästä törkeästä petokssta 5 v 8 kk vankeuteen, yhden vastaajan  törkeästä petoksesta 3 vuodeksi vankeuteen ja neljännen syytetyn törkeästä petoksesta 1 v 6 kk vankeuteen. 

13. Käräjäoikeuden ratkaisu on toimittajan mukaan äärimmäisen poikkeuksellinen - alussa se oli siis vain (tavallisen) poikkeuksellinen - koska puheenjohtajatuomari on laajassa tuomiossa lähes kaikesta eri mieltä kuin kaksi nuorta tuomaria. Nämä tuomarit olivat toimineet käräjätuomareina vain joitakin kuukausia. 

14. Olen uutisjutun jälkeen tutustunut pikaisesti tuomioon ja saanut siitä tietää myös tuomareiden nimet. Oikeuden puheenjohtaja on 49-vuotias lakimies, joka on toiminut käräjätuomrina vuodesta 2011, aikaisemmin hän on ollut mm. hovioikeuden esittelijänä.  Ei siis vielä mikään "huippukokenut" tuomari, sanoisin. Toimittajan kokemattomiksi moittimista tuomareista toinen on 32-vuotias ja toinen 31-vuotias. Molemmat ovat toki nuoria, mutta toisaalta ilmeisesti päteviä, sillä eihän heitä muuten olisi otettu käräjäoikeuteen ma. tuomareiksi! - Itse lopetin 20 vuotta kestäneen tuomarin urani 47-vuotiaana.

15. Ylen uutisjutussa haastateltiin myös kahta mainitussa talousrikosjutussa toiminutta asianajajaa, joista kumpikin oli ollut syytetyn avustajana. Asianajaja Jussi Sarvikivi sanoi ohjelmassa, että hän ei ole törmännyt kertaakaan tällaiseen tuomioon, jossa kokoonpanon yksi tuomari on tuomiossa lähes kaikesta eri mieltä kuin kaksi muuta tuomaria. Olen kollegoiltakin kysellyt, eikä heilläkään ole vastaavanlaista ratkaisua tiedossa, kertoi Sarvikivi. 

16. Myös pääsyytetyn avustajana toiminut asianajaja Mikko Ruuttunen ihmetteli uutisjutussa tuomiota, koska  "siinä oli kolme ammattituomaria, jotka näkivät sen asian niin totaalisen eri tavalla".  Ruuttusen mukaan tuomareiden erimielisyys kertoo jutun epäselvyydestä, jolloin epäselvyyden olisi tullut johtaa syytteiden hylkäämiseen. 

17. Käräjäoikeuden mainittu tuomio ei ole lainvoimainen, sillä jutun kaikki osapuolet ovat valittaneet siitä Helsingin hovioikeuteen.

18. Ylelle haastattelun antanut nimetön ja "oma-äänetön" tuomari toivoi uutisjutussa, että Helsingin käräjäoikeudessa otettaisiin huomioon nykyistä paremmin tuomareiden kokemus. Virkaiältään nuorille tuomareille ei pitäisi jakaa kaikkein vaikeimpia ja laajimpia juttuja. Se ei ole myöskään reilua heitä itseään kohtaan. Tuomarit kun eivät voi valita, millaisia juttuja he hoitavat, totesi ko. tuomari.

19. Minusta oli yllättävää, että yhdestä tuomiosta ja oikeudenkäynnistä oli tehty Ylellä näin suuri juttu ja numero, joka ajettiin TV1:n pääuutislähetyksessä kello 20.30 ulos oikein ykkösuutisena; politiikan syksy ei ole ilmeisesti päässyt vielä kunnolla vauhtiin, kun pitää tyytyä tällaisiin ei-uutisiin.

20. Se, että käräjäoikeus äänestää tuomioissaan, ei ole miten epätavallista tai poikkeuksellista. Niin tekevät kaikki käräjäoikeudet ja hovioikeudet, myös korkein oikeus äänestää. On tapauksissa, joissa KKO on langettanut murhajutussa syytetylle elinkautisen vankeusrangaistuksen 3-2 -äänestyksen jälkeen; vähemmistö olisi hylännyt syytteen näytön puuttuessa. 

21. Minusta äänestysratkaisut ovat jopa lainkäytön eräänlainen suola, sillä ne osoittavat, etteivät tuomarit suinkaan aina ole juttujen ratkaisuista samaa mieltä keskenään. Itse äänestin aikoinani kollegiaalisissa tuomioistuimissa keskimääräistä useammin, ja kirjoitin myös hovioikeuden ja KKO:n esittelijänä ollessani aika usein ratkaisuun näkyviin oman mietintöni, joka poikkesi enemmän tai vähemmän tuomareiden näkemyksestä. 

22. Yle uutiset on minusta hakoteillä erityisesti siinä, että se on lähtenyt voimallisesti kritisoimaan kokemattomiksi moittimiensa nuorten tuomareiden menettelyä ja sen myötä arvostelemaan koko tuomion oikeellisuutta. Kokemattomuus ei suinkaan tarkoita välttämättä sitä, että tuomari olisi tumpelo tai epäpätevä. Itse tuomioistuimissa toimiessani ja myös sen jälkeen olen havainnut, että myös virkaiältään kokeneet tuomarit voivat olla joskus jutuisssa niin sanotusti "ulalla" ja mennä tuomioissaan pahasti metsään. Toisaalta on monia nuoria tuomareita, jotka ovat erinomaisen päteviä ja hakkaavat ratkaisujen perustelujen mukaan asiaa arvioitaessa virkaiältään  20-30 vuotta vanhemmat kollegansa mennen tullen.

23. Käräjäoikeuden tai minkään muunkaan tuomioistumen ratkaisujen oikeellisuutta ei tietenkään voida mitata tai arvioida tuomarin kokemuksen tai virkaiän mukaan. Tämä on paha virhe, jonka toimittaja ja koko Yle uutisten tomitus ovat kommentoitavassa jutussa tehneet. "Perusteluistaan tuomio punnitaan". Tämä vanha kokemussääntö Yle uutiset eilen tyystin sivuutti ja unohti. Sen kertomassa uutisessa ei mainittu tai viitattu edes puolella sanalla ko. talousrikosjutussa annetun ratkaisun perusteluihin, ei enemmistön eikä vähemmistön. Tuskinpa toimittaja on vaivautunut perusteluja edes lukemaan. Oli siten iso kömmähdys ja virhe lähteä arvioimaan ja kritisoimaan uutislähetyksen ykkösuutisena käräjäoikeuden tuomion oikeellisuutta yksinomaan kahden tuomarin virkaiän ja väitetyn kokemattomuuden perusteella. 

24. Käräjäoikeuden tuomiossa on 259 sivua, joista oikeuden varsinaiset perustelut alkavat sivulta 49.  Päällisin puolin enemmistön perustelut näyttävät asiallisilta ja normaalikäytännön mukaan laadituilta. Minun tehtäväni ei ole lähteä pohtimaan asiakysymyksiä eli todisteiden harkintaa ja rikosoikeuden soveltamista; minähän en ole tässä tuomiota moittimassa.

25.Tuomarit ovat viranhoidossaan itsenäisiä ja riippumattomia, tämä koskee myös kokoonpanon kuuluvien tuomareiden keskinäistä suhdetta. Kokoonpanon puheenjohtaja ei voi siten sanella yksin tuomion sisältöä, eikä muiden tuomareiden, olivatpa he kuinka nuoria tai kokemattomia tahansa, tarvitse olla samaa mieltä puheenjohtajan kanssa. Yle uutisten jutussa mainitussa taoauksessa on käynyt luultavasti niin, että puheenjohtaja ei ole saanut perusteluillaan saanut kahta muuta tuomaria vakuuttuneeksi siitä, että syytteet tulisi hylätä. En usko, että nämä "nuoret tuomarit" olisivat vain pahuuttaan tai piruuttaan olleet eri mieltä puheenjohtajan kanssa ja kirjoittaneet omille kannanotoilleen  200 sivua pitkät perustelut.

26. Yle uutisten jutussa nimettömänä asiasta kertonut tuomari oli huolissaan siitä, että  vaativia oikeusjuttuja "jaetaan" usein tuomareille, joilla ei ole riittävästi kokemusta. Hän varoittelee myös jutun lopussa, ettei kaikkein vaikeimpia ja laajimpia juttuja pitäisi "jakaa" virkaiältään nuorille tuomareille. 

27. Tarkasti ottaen juttuja ei itse asiassa jaeta suoraan tuomareille jonkinlaisella sumplintaan perustuvalla sulle mulle -periaatteella. Sana "jakaminen" on tässä yhteydessä hieman harhaanjohtava, mutta se on kuitenkin yleisessä käytössä, joten käytän sitä nyt myös tässä yhteydessä. Asiasta eli juttujen jakamisesta ei muistaakseni ole oikeudenkäymiskaaressa (OK) tai rikosprosessilaissa (OL) nimenomaisia säännäksiä, vaan siitä on annettu määräyksiä ainoastaan kunkin tuomioistuimen, myös jokaisen hovioikeuden ja KKO:n, työjärjestyksessä. Ne on yleensä julkaistu tuomioistuimen kotisivulla.

28. Helsingin käräjäoikeuden työjärjestyksessä, joka on vahvistettu 20.12.2016, todetaan, että asiat jaetaan osastoille siten kuin laamanni on siitä erikseen määrännyt. Osastoilla yleiseen jakoon kuuuvat asiat jaetaan kaikille tuomareille vuoroperiaatteen mukaisesti. Erityisasiantuntemusta edellyttävät asiat jaetaan ko. asiaryhmää käsittelevien tuimareiden kesken vuoroperiaatteen mukaisesti. Ruotsinkieliset asiat jaetaan lähtökohtaisesti tuomareille, joiden äidinkieli on ruotsi. Vuoroperiaatteesta voidaan poiketa erityisen laajojen asioiden osalta ja silloin, kun yksittäisen tumarin työtilanne tai tuomarin siirtyminen pois osastolta sitä edellyttävät tai muusta painavasta ja hyväksyttävästä syystä. Osaston johtaja voi edellä mainitut jakoperusteet huomioon ottaen päättä asioiden keskittämisestä osastolla. Laamanni voi määrätä yksittäisen lainkäyttöasian ratkaisukokoonpanoon jäsenet eri lainkäyttöosastoilta.

29. Laamanni tai johtoryhmä määrää ilmeisestituomioistuimen tuomarit eri osastoille. Saapuvat jutut jaetaan kirjaamosta eri osastoille edellä mainitun vuoroperiaatteen mukaisesti ja mahdollisimman tasaisesti. Vuoroperiaatteen tarkoituksena on edellää jo mainitun sumplimisen yms. epäasiallisen toiminnan ehkäiseminen ja asioiden jakautuminen osastoille ja eri kokoonpanoille määrätyllä tavalla sattumanvaraisesti. Tätä tarkoittaen on joskus käytetty myös termiä juttuarvonta. Pirkanmaan käräjäoikeudessa on 4.5.2117 vahvistettu varsin kattava työjärjestys, joka sisältää myös parin sivun pituiset yksityiskohtaiset säännökset asioiden jaosta lainkäyttöosastoille.

30. TV1:n eilisessä pääuutislähetyksessä (klo 20.30) haasteltiin Helsingin käräjäoikeuden laamannia Tuomas Nurmea. Hän on 62-vuotias, sitkeän ja hiema kuivahkon tuntuinen tyyppi, jonka ulkomuodon perusteella voisi kuvitella harrastavan vaikkapa maratonjuoksua. Olen kuullut, että Nurmi on saanut johtamansa käräjäoikeuden, joka on Suomen suurin,  toimintaan uutta potkua ja tehokkuutta, missä suhteessa hän eroaa edukseen parista edeltäjästään.

31. Nurmen haastattelu jäi liian lyhyeksi, sillä häneltä olisi voitu kysyä esimerkiksi myös siitä, mistä oikeastaan johtuu, että Helsingin käräjäoikeudessa on runsaasti ma. tuomareita, Yle uutisten mukaan heitä olisi viidennes oikeuden tuomareista. Samoin laamannilta olisi voitu kysyä, miten ja millä perusteella tuomarit jaetaan eri osastoille ja noudatetaanko käräjäoikeudessa osastokiertoa, jolloin tietyn osaston tuomarit esimerkiksi parin vuoden kuluttua siirtyvät toiselle osastolle.

32. Tuomas Nurmi kertoi, että  jutut jaetaan tuomareille, oikeastaan ensin osastoille, ennnalta määrätyllä ja sattumanvaraisella tavalla. On kuitenkin tiettyjä asiaryhmiä, joihin kuuluvat jutut jaetaan ainoastaan niitä käsitteleville tuomareille. Tällaisia asiaoita ovat esimerkiksi lapsioikeusasiat, huumausainerikokset, asuntokauppa-asiat ja eräät muutkin asiat. Näitä asioita käsittelevät niihin perehtyneet tuomarit. Laajimmissa ja vaativimmissa asioissa katsotaan erikseen, keille niitä jaetaan. Tällöinkin on lähtökohtana, että kulloinkin pyritään hakemaan mahdollisimman ammattitaitoinen ja osaava kokoonpano.Tavoitteena on, että nykyistä suurempi määrä asioista voitaisiin käsitellä käräjäoikedessa kolmen ammattituomarin kokoonpanossa. Tuomareille suunnattu koulustustarjonta on Nurmen mukaan varsin laajaa. Helsingin käräjäoikeus järjestää myös itse hyvin paljon koulutusta omille tuomareilleen.

33.Yle uutisten toimituksen harkintakyky on tapauksessa pettänyt. Se on tehnyt yhdestä ainoasta oikeusjutusta aivan liian pitkälle meneviä meneviä johtopäätöksiä, suorastaan sensaation eli selkokielellä sanottuna kärpäsestä härkäsen. Käräjäoikeuksien äänestysratkaisut eivät ole käytännössä mitenkään harvinaisia tai poikkeuksellisia. Käräjäoikeudessa juttuja ei jaella noin vain summan mutikassa suoraan tuomareille, ei vanhoille eikä nuorille. Jakamisessa noudatetaan tuomioistuimen vahvistamia sääntöjä. Tuomion oikeellisuutta ei ole mielekästä arvioida, puntaroida ja kritisoida tuomareiden virkaiän ja kokemuksen pituuden perusteella. Keskeneräistä tai lainvoimaa vailla olevaa tuomiota ei ole ylipäätään perusteltua lähteä väittämään silmittömän kiihkon vallitessa oudoksi tai vääräksi sen mukaan, onko tuomio yksimielinen vai äänestyksen tulos. Perusteluistaan tuomio tunnetaan ja punnitaan, eli ratkaisun oikeellisuutta on syytä arvioida ainoastaan tuomioon kirjoitettujen perustelujen perusteella.

34. Ylen jutussa haastateltiin myös Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja Jarkko Ruoholaa. Myös hän tuntui tarkertuneen uutisjutussa ahkerasti käytettyyn kokenut -sanaan. Ruohola lausui, että tumareiden kokemattomuus on yksi syy siihen, miksi yritykset käyttävät niin usein käräjäoikeusprosessin sijasta välimiesmenettelyä. Ruohola jätti sanomatta, että yritykset tekevät näin, koska niiden oikeusjutuissaan käyttämät asianajajat, Jarkku Ruohola muiden mukana, näin suosittelevat yrityksiä tekemään.

35. Ruoholan mukaan välimiesmenettelyn käyttöön on useita syitä kuten menettelyn salaisuus ja nopeus - välitystuomiosta ei voida valittaa - mutta että ilman muuta yksi syy on se, että yritykset - siis niiden asianajajat - eivät aina luota siihen, että käräjäoikeuksissa olisi riittävän kokeneita tuomareita. Välimiesmenttelyssä käytetyt välimiehet puolestaan ovat kokeneita, Ruohola laukoo.

36. Itse käyttäisin kyllä kokeneen tuomarin ja välimiehen asemesta sanontaa pätevä tuomari/välimies. Kokemus tai virkaiän pituus ei nimittäin yksin ratkaise tuomarin tai välimiehen pätevyyttä, joka on kaiken aa ja oo. Myös kokeneet tuomarit voivat usein olla vähemmän päteviä, nuoret ja kokemattomammat tuomarit taas yllättävän päteviä.

37. Välimiesprosessissa asianosaiset valitsevat itse omat "tuomarinsa" eli välimiehet. Asiaosaamisen lisäksi välimiehiltä voidaan kyllä odottaa myös prosessioikeuden hallintaa ja osaamista. Selkeästi suurin osa välitystuomioita vastaan nostetuista moitekanteista perustuu käytännössä väitettyihin prosessuaalisiin virheisiin, joihin välimiehet ovat menttelyn aikana tai tuomiota tehdessään syyllistyneet. Tämä koskee erityisesti väittämistaakkanormin sivuuttamista ja täysin passiivista aineellista prosessinjohtoa. Nämä kysymykset tuntuvat olevan monille välimiehille, myös asianjaja-välimiehelle, joskus ylivoimaisen vaikeita asioita. Väitetään, että välimiesmenettelyssä välimies voi harjoittaa paljon passiivisempaa aineellista prosessinjohtoa kuin käräjäoikeuden tuomari. Tälle väitteelle ei kuitenkaan saada minkäänlaista tukea laista (VML) tai sen esitöistä. Väite tai käsitys on muutenkin täysin harhaanjohtava ja kestämätön.

38. Vasta blogikirjoituksen julkipanon jälkeen huomasin - saamani kommentin johdosta - että uuteen tuomioistuinlakiin (673/2016), joka tuli voimaan kuluvan vuoden alussa, on otettu säännöksiä asioiden jakamisesta tuomioistuimessa. Se koskee kaikkia tuomioistuimia. Lain 8 luvun 7 §:n mukaan asiat on jaettava valmisteltaviksi ja ratkaistaviksi työjärjestyksessä vahvistettujen perusteiden mukaisesti. Näiden perusteiden on oltava selkeitä ja niiden on turvattava asianosaisten oikeus saada asiansa ratkaistuksi riippumattomasti, puolueettomasti ja joutuisasti. 

39. Mainitun luvun 8 §:ään on otettu säännökset asian uudelleen jakamisesta, joka voi tapahtua vain, jos siihen on tuomarin sairaudesta, asian viivästymisestä, tuomarin työmäärästä tai muusta vastaavasta seikasta johtuva painava syy. Asian uudelleen jakamisesta päättää päällikkötuomari, KKO:ssa ja KHO:ssa presidentti. Päätös on perusteltava. Luvun 9 §:ssä säädetään tuomioistuimen työjärjestyksestä ja siitä, että työjärjestyksen tulee olla julkinen ja sen oltava jokaisen saatavilla.

40. OTM Antto Orasmaa on kirjoittanut Lakimieslehden numerossa 7-8/2016 seikkaperäisen ja valaisevan artikelin asioiden jakamisesta Suomen yleisissä tuomioistuimissa ja hallintotuomioistuimissa (ss. 1170-1186).

59. SPOY:n seminaari 23.8.2017

Hyvät Suomen Prosessioikeusyhdistyksen jäsenet!

Ilmoittautuminen keskiviikkona 23. elokuuta pidettävään yhdistyksen seminaariin on käynnistynyt. Seminaari pidetään viime vuoden tapaan Helsingin käräjäoikeuden auditoriossa (ns. ”sininen kuutio”), ja se alkaa kello 13 ja päättyy kello 17. Seminaariin osallistuminen on maksutonta.

Seminaarin aiheena ovat tällä kertaa laajojen rikosasioiden käsittelyyn liittyvät ongelmat. Seminaariin on lupautunut puhujaksi mm. hovioikeudenneuvos Niklas Wågnert Svean hovioikeudesta. Hän kertoo Svean hovioikeuden En skräddarsydd rättegång -projektista (ks. projektista http://www.svea.se/Domstolar/sveahovratt/Nyheter/En%20skr%C3%A4ddarsydd%20r%C3%A4tteg%C3%A5ng%20-%20och%20v%C3%A4gen%20dit.pdf sekä Niklas Wågnert: En skräddarsydd rättegång i stora brottmål. Svensk Juristtidning 2017 s. 23-30. Artikkelin sähköinen versio löytyy osoitteesta http://svjt.se/. Palvelun käyttö on maksutonta, mutta edellyttää rekisteröitymistä).

Lisäksi seminaarissa on puhujina tuomioistuin- ja syyttäjälaitoksen sekä asianajajakunnan edustajia, oikeustieteellisen tutkimuksen näkökulmaa edustava henkilö ja hallintolainkäytön edustaja, joka tarkastelee laajojen asioiden käsittelyyn liittyviä haasteita hallintolainkäytön näkökulmasta.

Ilmoittautuminen tapahtuu seuraavasta linkistä, mutta ennen ilmoittautumisen tekemistä pyydän ottamaan huomioon jäljempänä mainittavat näkökohdat:

https://konsta.utu.fi/Default.aspx?tabid=88&tap=4080

Ilmoittautuminen on sitova, eli sitä ei voida peruuttaa, eikä käytössä ole myöskään varapaikkajärjestelmää, kuten viime vuonna oli. Mikäli siis tilaisuuteen ilmoittautunut henkilö ei saavu seuraamaan seminaaria auditorioon, hän vie paikan joltakulta muulta. Toivon, että otatte nämä seikat huomioon, kun pohditte sitä, ilmoittaudutteko seuraamaan tilaisuutta henkilökohtaisesti.

Tilaisuus on tarkoitus välittää videoteitse sellaisiin oikeushallinnon alan virastoihin, joista tällainen toivomus esitetään. Jos aiot seurata tilaisuutta etäyhteyden välityksellä, älä siis ilmoittaudu linkistä – linkki on tarkoitettu vain niille henkilöille, jotka aikovat seurata seminaaria Helsingin käräjäoikeuden auditoriossa.

Sellaisia oikeushallinnon alan virastoissa toimivia henkilöitä, jotka tahtovat yhteyden muodostamiseksi tarpeelliset tiedot, pyydetään lähettämään asiaa koskeva tiedustelu minulle.

Ystävällisesti tervehtien,
Timo Saranpää, yhdistyksen sihteeri


Timo Saranpää on 14.8. toimittanut tiedotteeseen seuraavan täydennyksen:

Paikka: Helsingin käräjäoikeuden auditorio; videoyhteys sellaisiin oikeushallinnon alan virastoihin, joista esitetään yhteydenottopyyntö. Tätä koskevat tiedustelut ma. esittelijäneuvos Timo Saranpäälle (timo.saranpaa@oikeus.fi). Oikeushallinnon alalla toimivilla on mahdollisuus rajoitetusti seurata tilaisuutta myös omalta koneelta, myös tätä koskevat tiedustelut Saranpäälle. 

Ohjelma
Klo 13.00 – 13.10: Tilaisuuden avaus, ma. esittelijäneuvos Timo Saranpää ja laamanni Tuomas Nurmi

Klo 13.10 – 14.00: Hovrättsråd Niklas Wågnert, Svea hovrätt: En skräddarsydd rättegång i stora brottmål 

Klo 14.00 – 14.30: Kahvitauko

Klo 14.30 – 16.45: Paneelikeskustelu ja yleisökeskustelu, puheenjohtajana laamanni Tuomas Nurmi
Kihlakunnansyyttäjä Tuire Tamminiemi, Helsingin syyttäjänvirasto
Asianajaja Jouko Pelkonen, Asianajotoimisto Apajalahti, Etelämäki, Pelkonen & Niemi Oy
Käräjätuomari Anu Juho, Helsingin käräjäoikeus
Hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen, Vaasan hovioikeus
Laamanni, Professor of Practice Pekka Määttä, Kainuun käräjäoikeus ja Turun yliopisto 
Ylituomari Veijo Tarukannel, Itä-Suomen hallinto-oikeus 


Klo 16.45 – 17.00: Tilaisuuden päätös ja tulevaisuudennäkymiä