1. B oli 2.9.2013 tuomittu
Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa 2 vuoden 2 kuukauden
vankeusrangaistukseen 6.4.2013 tehdystä 14-vuotiaaseen asianomistajaan
kohdistuneesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. B:n
saamasta tuomiosta on syyskuussa 2013 uutisoitu useissa kansallisissa
tiedotusvälineissä. Uutisoinnin yhteydessä on mainittu muun ohessa B:n
nimi, ikä 26-vuotta, uhrin ikä sekä tekopaikkakunta ja -ajankohta.
2. A on toiminut ylläpitäjänä Facebook-yhteisöpalvelimen avoimessa ryhmässä, jonka nimi on ollut "Pedofilian uhrien puolesta". Sivusto on A:n mukaan ollut sisällöltään informatiivinen ja lastensuojelua tukeva. Sen tarkoituksena on lisäksi ollut kiinnittää huomiota seksuaalirikoksista tuomittaviin rangaistuksiin.
3. A on 17.1.2014 ladannut kohdassa 2 mainitulle sivustolle linkin MTV.fi -sivustolla 4.9.2013 olleesta uutisesta, jossa oli kerrottu B:n saamasta seksuaalirikostuomiosta. A on liittänyt uutislinkin yhteyteen B:n valokuvan, jonka hän oli saanut B:n avoimesta Facebook-profiilista, ja lisäksi kirjoittanut: "B on ilmeisesti jo vapautunut?".
4. Kohdassa 3 kerrotun julkaisun yhteyteen on syntynyt vilkasta keskustelua. Keskusteluun on osallistunut myös B, joka on ilmoittanut olevansa syytön ja pyytänyt sivuston ylläpitäjää poistamaan hänen valokuvansa julkaisusta. Kun näin ei ole tapahtunut, B on tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Julkaisu on lopulta poistettu sivustolta, ja myös itse sivusto on sittemmin suljettu.
5. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus ja Itä-Suomen hovioikeus, tuomio 16.2.2016, ovat tuominneet A:n 40 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen B:n yksityiselämän loukkaamisesta sekä velvoittaneet A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi kärsimyksestä 1 000 euroa. Ratkaisujen mukaan B:n valokuvan julkaisemista ei ole pidetty tarpeellisena yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi. Kuvan ja uutisen linkittämisen yhdessä on katsottu loukkaavan B:n yksityiselämää tavalla, jota tuomioistuimet eivät pitäneet hyväksyttävänä.
6. KKO myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati syytteen hylkäämistä. A on myöntänyt menetelleensä edellä kohdassa 3 kerrotulla tavalla. Hän on kuitenkin katsonut, ettei hänen menettelynsä täytä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistöä. Esitetty tieto ei ole liittynyt B:n yksityiselämään, vaan on koskenut julkista tietoa tämän syyllistymisestä rikokseen. Tiedot olivat joka tapauksessa menettäneet yksityisen luonteensa eri tiedotusvälineiden uutisoitua laajasti B:n tekemästä rikoksesta. Valokuvan B oli puolestaan itse ladannut avoimelle Facebook-sivulleen. A on ainoastaan linkittänyt yhteen kaksi muutoinkin saatavilla ollutta tietoa. Menettely ei myöskään ole ollut omiaan aiheuttamaan B:lle vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Julkaisu on joka tapauksessa liittynyt yhteiskunnalliseen keskusteluun, eikä ole selvästi ylittänyt sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
7. KKO pohdiskeli asiaa pro et contra eli perusoikeuksina turvattujen yksityisyyden suojan ja sananvapauden toteutumisen kannalta. KKO totesi, että vaikka rikos ei ole siihen syyllistyneen yksityisasia, yksityiselämään sisältyvä oikeus elää rauhassa kuuluu kuitenkin lähtökohtaisesti myös rikoksesta tuomitulle.
8. KKO:n mukaan rikoksentekijää koskevien tietojen saatavuus internetissä ei johtanut siihen, että tiedot olisivat olleet vapaasti eri tahojen julkaistavissa eri yhteyksissä. Kuvan julkaisemisella ei myöskään voitu katsoa olevan merkitystä aihepiiristä käytävän yleisen keskustelun kannalta. Julkaisun pääpaino oli kohdistunut tekijän henkilöön ja siitä oli puuttunut toimituksellinen sisältö. Erityisesti valokuvan julkaiseminen tällaisessa yhteydessä oli voimakkaasti loukannut tekijän yksityisyyttä.
9. KKO totesi, että A:n menettely oli tapauksen olosuhteet huomioon ottaen selvästi ylittänyt sen, mitä on pidettävä hyväksyttävänä. A:n menettely täytti siten yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön (RL 28 luv. 8 §:n 1 mom.). KKO hylkäsi A:n valituksen, joten hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi.
KKO 2018:51
10. Kaikki kolme oikeusastetta ratkaisivat tapauksen samalla tavalla, jos katsotaan lopputulosta. Rangaistukseksi määrättiin 40 päiväsakkoa ja syytetty velvoitettiin suorittaman asianomistajalle korvaukseksi kärsimyksestä 1 000 euroa. Tuomioistuinkäsittely kesti kolme ja puoli vuotta.
11. Tapauksen selvyydestä huolimatta KKO on nähnyt vaivaa laajojen perustelujen laadinnassa, jossa on kosketeltu myös ihmisoikeustuomioistumen ja unionin tuomioistuimen käytäntöä sekä viitattu kahteen KKO:n omaan ennakkopäätökseen, joista toinen on ratkaisu KKO 2015:136. Mikäpäs siinä, tämähän on ylimmän oikeuden rooi ja tehtävä, mutta ehkä tässä tapauksessa olisi voitu aivan hyvin selvitä ja saada sanoma perille, vaikka perustelut olisivat olleet suppeammat.
2. A on toiminut ylläpitäjänä Facebook-yhteisöpalvelimen avoimessa ryhmässä, jonka nimi on ollut "Pedofilian uhrien puolesta". Sivusto on A:n mukaan ollut sisällöltään informatiivinen ja lastensuojelua tukeva. Sen tarkoituksena on lisäksi ollut kiinnittää huomiota seksuaalirikoksista tuomittaviin rangaistuksiin.
3. A on 17.1.2014 ladannut kohdassa 2 mainitulle sivustolle linkin MTV.fi -sivustolla 4.9.2013 olleesta uutisesta, jossa oli kerrottu B:n saamasta seksuaalirikostuomiosta. A on liittänyt uutislinkin yhteyteen B:n valokuvan, jonka hän oli saanut B:n avoimesta Facebook-profiilista, ja lisäksi kirjoittanut: "B on ilmeisesti jo vapautunut?".
4. Kohdassa 3 kerrotun julkaisun yhteyteen on syntynyt vilkasta keskustelua. Keskusteluun on osallistunut myös B, joka on ilmoittanut olevansa syytön ja pyytänyt sivuston ylläpitäjää poistamaan hänen valokuvansa julkaisusta. Kun näin ei ole tapahtunut, B on tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Julkaisu on lopulta poistettu sivustolta, ja myös itse sivusto on sittemmin suljettu.
5. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus ja Itä-Suomen hovioikeus, tuomio 16.2.2016, ovat tuominneet A:n 40 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen B:n yksityiselämän loukkaamisesta sekä velvoittaneet A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi kärsimyksestä 1 000 euroa. Ratkaisujen mukaan B:n valokuvan julkaisemista ei ole pidetty tarpeellisena yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi. Kuvan ja uutisen linkittämisen yhdessä on katsottu loukkaavan B:n yksityiselämää tavalla, jota tuomioistuimet eivät pitäneet hyväksyttävänä.
6. KKO myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati syytteen hylkäämistä. A on myöntänyt menetelleensä edellä kohdassa 3 kerrotulla tavalla. Hän on kuitenkin katsonut, ettei hänen menettelynsä täytä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistöä. Esitetty tieto ei ole liittynyt B:n yksityiselämään, vaan on koskenut julkista tietoa tämän syyllistymisestä rikokseen. Tiedot olivat joka tapauksessa menettäneet yksityisen luonteensa eri tiedotusvälineiden uutisoitua laajasti B:n tekemästä rikoksesta. Valokuvan B oli puolestaan itse ladannut avoimelle Facebook-sivulleen. A on ainoastaan linkittänyt yhteen kaksi muutoinkin saatavilla ollutta tietoa. Menettely ei myöskään ole ollut omiaan aiheuttamaan B:lle vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Julkaisu on joka tapauksessa liittynyt yhteiskunnalliseen keskusteluun, eikä ole selvästi ylittänyt sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
7. KKO pohdiskeli asiaa pro et contra eli perusoikeuksina turvattujen yksityisyyden suojan ja sananvapauden toteutumisen kannalta. KKO totesi, että vaikka rikos ei ole siihen syyllistyneen yksityisasia, yksityiselämään sisältyvä oikeus elää rauhassa kuuluu kuitenkin lähtökohtaisesti myös rikoksesta tuomitulle.
8. KKO:n mukaan rikoksentekijää koskevien tietojen saatavuus internetissä ei johtanut siihen, että tiedot olisivat olleet vapaasti eri tahojen julkaistavissa eri yhteyksissä. Kuvan julkaisemisella ei myöskään voitu katsoa olevan merkitystä aihepiiristä käytävän yleisen keskustelun kannalta. Julkaisun pääpaino oli kohdistunut tekijän henkilöön ja siitä oli puuttunut toimituksellinen sisältö. Erityisesti valokuvan julkaiseminen tällaisessa yhteydessä oli voimakkaasti loukannut tekijän yksityisyyttä.
9. KKO totesi, että A:n menettely oli tapauksen olosuhteet huomioon ottaen selvästi ylittänyt sen, mitä on pidettävä hyväksyttävänä. A:n menettely täytti siten yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön (RL 28 luv. 8 §:n 1 mom.). KKO hylkäsi A:n valituksen, joten hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi.
KKO 2018:51
10. Kaikki kolme oikeusastetta ratkaisivat tapauksen samalla tavalla, jos katsotaan lopputulosta. Rangaistukseksi määrättiin 40 päiväsakkoa ja syytetty velvoitettiin suorittaman asianomistajalle korvaukseksi kärsimyksestä 1 000 euroa. Tuomioistuinkäsittely kesti kolme ja puoli vuotta.
11. Tapauksen selvyydestä huolimatta KKO on nähnyt vaivaa laajojen perustelujen laadinnassa, jossa on kosketeltu myös ihmisoikeustuomioistumen ja unionin tuomioistuimen käytäntöä sekä viitattu kahteen KKO:n omaan ennakkopäätökseen, joista toinen on ratkaisu KKO 2015:136. Mikäpäs siinä, tämähän on ylimmän oikeuden rooi ja tehtävä, mutta ehkä tässä tapauksessa olisi voitu aivan hyvin selvitä ja saada sanoma perille, vaikka perustelut olisivat olleet suppeammat.
