YSE 1998
1. Korkein oikeus (KKO) antoi toissa päivänä 28.3. kanteen ennenaikaisuutta ja yleisten sopimusehtojen tulkintaa koskevan ennakkopäätöksen (KKO 2017:14).
2. KKO:n ratkaisuselosteen mukaan Tricon Oy tilaajana ja PauKo Oy urakoitsijana olivat vuonna 2011 ovat solmineet kahden kerrostalon purkamista koskevan aliurakkasopimuksen. PauKo Oy on vaatinut tammikuussa 2012 vireille panemassaan kanteessa, että Tricon Oy velvoitetaan suorittamaan sille maksu eräistä urakkaan kuulumattomista lisätöistä sekä urakkahinnan viimeinen maksuerä.
4. Tricon Oy on vaatinut, että kanne hylätään ennenaikaisena, koska urakan loppuselvitystä ei ollut tehty urakkaan sovellettavien Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 (YSE-ehdot) edellyttämällä tavalla. Kohteessa ei ollut suoritettu vastaanottotarkastusta, PauKo Oy ei ollut antanut Tricon Oy:lle lopputilitystä eivätkä osapuolet olleet läpikäyneet kohdetta koskevaa taloudellista loppuselvitystä.
5. Espoon käräjäoikeus käsitteli asian kolmen tuomarin kokoonpanossa laamanni Olli Saunanojan puheenjohdolla. Käräjäoikeus ratkaisi 27.3.2014 antamallaan välituomiolla kysymyksen siitä, oliko kanne ennenaikainen. Käräjäoikeus totesi, että osapuolet eivät olleet laatineet eivätkä edes yrittäneet laatia sopimusehtojen mukaisia urakasta laadittavia asiakirjoja, osapuolten riitaisia ja riidattomia näkemyksiä ei ollut kirjattu, vastaanottotarkastusta ei ollut pidetty eikä taloudellista loppuselvitystä ollut laadittu. Näiden seikkojen perusteella ja viitaten ratkaisusta KKO 1995:81 ilmenevään oikeusohjeeseen käräjäoikeus hylkäsi kanteen ennenaikaisena.
6. PauKo Oy:n valituksesta Helsingin hovioikeus, jonka puheenjohtajana toimi paria kuukautta myöhemmin korkeimman oikeuden jäseneksi nimitetty hovioikeudenneuvos Tuomo Antila, totesi 20.4.2015 antamassan tuomiossa, että PauKo Oy:n lopputilitykseksi katsoma laskelma oli päivätty vasta kanteen vireillepanon jälkeen eikä asiassa ollut edes väitetty, että PauKo olisi vaatinut vastaanottotarkastuksen toimittamista tai esittänyt loppuselvitystä ennen kanteen nostamista. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että kanne tuli käräjäoikeuden lausumin tavoin hylätä ennenaikaisena.
7. Korkein oikeus myönsi PauKo:Oy:lle valitusluvan. Valituksessaan PauKo vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Yhtiö katsoi, että kanne ei ole ennenaikainen. Se on vedonnut toisaalta siihen, että YSE-ehtojen mukainen tilisuhteiden järjestäminen ei ole edellytyksenä riitautetun saatavan perimiselle, ja toisaalta siihen, että se oli vaatinut taloudellisen loppuselvityksen järjestämistä sinä aikana, kun asia on ollut vireillä käräjäoikeudessa.
8. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli siten kysymys siitä, oliko kanne ennenaikainen vai ei, eli oliko Tricon Oy:n ja PauKo Oy:n välisten tilisuhteiden järjestäminen YSE-ehdoissa edellytetyllä tavalla edellytyksenä sille, että Tricon voidaan urakoitsija PauKon kanteesta velvoittaa suorittamaan urakkasopimukseen perustuvia saatavia.
9. Tiukan äänestyksen 3-2 jälkeen KKO päätyi siihen, että urakkasopimusta oli perusteltua tulkita PauKo Oy:n esittämällä tavalla siten, että sopimusehdot eivät estäneet urakoitsijaa vaatimasta suoritusta urakkasopimukseen perustuvisra erääntyneistä saatavistaa jo ennen loppuselvityksen tekemistä. Alempien oikeuksien ei siten olisi pitänyt hylätä kannetta ennanaikaisena, vaikka se oli pantu vireille ennen taloudelliseen loppuselvittelyyn tähtääviin toimenpiteisiin ryhtymistä. KKO kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot ja palautti asian uutta käsittelyä varten käräjäoikeuteen.
10. KKO:n enemmistöön kuuluivat oikeusneuvokset Koponen, Littunen ja Huovila, vähemmistön puolestaan presidentti Esko ja oikeusneuvos Rajalahti.
KKO 2017:14
11. Tapauksessa on kysymys kanteen ennenaikaisuudesta, joka on ratkaistu Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) tulkinnan avulla. Kanteen ennenaikaisuus tarkoittaa sitä, että kantajalta puuttuu oikeusuojan tarve eli riittävä oikeudellinen intressi. jotta asia voitaisiin ottaa oikeudenkäynnissä tutkittavaksi.
12. Tyypillinen tapaus kanteen ennenaikaisuudesta on siinä vaaditun suoritusvelvoitteen eli saatavan erääntymättömyys. Saatavan eräntyminen, samoin kuin sen vanhentumattomuus, on kanteen aineellisoikeudellinen hyväksymisedellytys, ei kanteen tutkimisen edellytys. Kanne, joka perustuu erääntymättömään saatavaan, on siten hylättävä ennenaikaisena ("sillä kertaa"), jolloin kantaja voi nostaa uuden kanteen saatavan erääntymisen jälkeen. Jos suoritus- eli velvoittamiskanteen ennenaikaisuus ilmenee vasta oikeudenkäynnin aikana, kantajalla on, jos hän haluaa, periaatteessa mahdollisuus muuttaa kanteensa saatavaa koskevaksi vahvistuskanteeksi. Tästä ei ko. tapauksessa kuitenkaan ole ollut kysymys.
13. Esillä olevassa tapauksessa kanteessa vaaditut saatavat ovat olleet erääntyneitä; vastaajayhtiö (Tricon Oy) ei ole tehnyt väitettä niiden erääntymättömyydestä. Kuten KKO:n ratkaisun perusteluista ilmenee (kohta 8), asianosaiset voivat tietyissä rajoissa sopia siitä, että saatavan erääntyneisyys ei vielä riitä, jos kanteen nostamisen edellytykseksi on sovittu jokin pätevä lisäedellytys. Tässä tapauksessa kyse on ollut siitä, tuliko kanteessa mainitut urakkaan perustuvat saatavat selvittää ensin yleisissä sopimusehdoissa mainitussa menettelyssä eli taloudellisessa loppuselvityksessä ennen kuin niitä koskeva kanne saatiin nostaa. Ts. rajoittivatko kyseiset sopimusehdot kanteen nostamista, kun loppuselvitystä ei ollut tehty.
14. KKO:n vähemmistö, samoin kuin käräjäoikeus ja hovioikeus, on vastannut sanottuun kysymykseen myöntävästi, enemmistö sen sijaan kielteisesti. Molempia kannaottoja voidaan perustellusti puoltaa, jolloin kyseessä on tilanne, joka edellyttää tuomion perusteluilta pro et contra -tyyppisen metodin käyttämistä. Minusta enemmistön oikeudellinen päättely ja argumentointi on vähemmistön pohdintaa vakuuttavampi.
15. Aluksi enemmistö on pohtinut asiaa ratkaisussa KKO 1995:81 ilmaistun oikeusohjeen valossa (perustelujen kappaleet 14-19). Kyse oli siitä, voitiinko sanottua oikeusohjetta soveltaa myös tässä uudessa tapauksessa. Enemmistö on päätynyt kantaansa hyvin argumentoiden siihen, että vuoden 1995 ratkaisussa oli kyse merkittävällä tavalla erilaisesta tilanteesta kuin esillä olevassa tapauksessa, joten nyt annettavaa ratkaisua ei voitu perustaa siitä ilmenevään oikeusohjeeseen.
16. Toiseksi enemmistö on analysoinut tilisuhteen järjestämistä koskevia yleisiä sopimusehtojen sanamuotoa ja sisältöä (kappaleet 20-23). Pohdinnan mukaan ehtojen sanamuoto ei tue käsitystä, jonka mukaan ennen loppuselvitystä esitettyä kannevaatimusta olisi pidettävä ennenaikaisena. Enemmistö totesi, että rakennuskohteen vastaanottotarkastusta (68 §), urakkasuoritusten tarkastusta (71 §) ja taloudellisesta lopppuselvitystä (73§ §) koskevissa ehdoissa on määrätty puhevallan menettämisestä siinä tapauksessa, että sopijapuoli laiminlyö esittää vaatimuksensa selvitysmenettelyssä, mutta niihin ei sisälly nimenomaisia määräyksiä siltä varalta, että toinen osapuoli vaatii sopimuksen mukaisia saataviaan jo ennen mainittuja selvityksiä.
17. Kolmanneksi enemmistön perusteluissa on käsitelty tilisuhteen selvittämistä koskevien sopimusehtojen tarkoitusta. YSE-ehtojen mukaisen loppuselvityksen jälkeen vireille pannuissa oikeudenkäynneisttä on alusta asti mahdollista keskittyä pelkästään riitaisiksi jääneiden kysyysen selvittämiseen. Tämä etu menetään, mikäli urakkasopimuksen perustuva kanne pannaan vireille ennen loppuselvitystä. Tämän vuoksi loppuselvitystä koskevien sopimusehtojen tarkoitus puoltaisi sopimuksen tulkintaa Tricon O:n esittämällä tavalla.
18. Seuraavaksi enemmistö kiinnitti huomiota YSE-ehtojen 11 luvussa oleviin erimielisyyksien ratkaisemista ja saataavn perintää koskeviin sopimusehtoihin. Perusteluissa todetaan että jos tarkoituksena olisi ollut, ett erääntyneiden urakkasaatavien saattamista tuomioistuimen ratkaistavaksi olisi ollut tarkoitus rajoittaa Tricon Oy:n katsomin tavoin, olisi luontevaa ottaa asiasta nimenomainen määräys YSE-ehtojen 11 lukuuun. Kun tällaista määräystä ei ole mainitussa luvussa tai YSE-ehdoissa muutoinkaan, 11 luvun sopimusehdot tukevat enemmistön mielestä PauKo Oy:n puoltamaa tulkintaa.
19. Loppukaneettinaan eli johtopäätöksenään enemmistö päätyi siihen, että urakkasopimusta oli perusteltu tulkita PauKo Oy.n esittämällä tavalla, eli siten, että sopimusehdot eivät estäneet urakoitsijaa vaatimasta suoritusta urakkasopimukseen perustuvista erääntyneistä saatavistaan jo ennen loppuselvityksen tekemistä. Perustelujen mukaan tätä vaihtoehtoa tuki myös se, että velkojalla on oikeusjärjestyksen mukaan lähtökohtaisesti oikeus velkoa erääntynyttä saatavaa tuomioistuimessa ja saada siitä täytäntöönpanokelpoinen suoritustuomio. Reaalisena asia-argumenttina enemmistö viittasi lisäksi siihen, että varsinkin pitkäkestoisissa urakoissa urakotsijan asemaa heikentäisi merkittävästi se, jos riitautettua saatavaa koskevaa vaatimusta ei olisi mahdollista saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi ennen urakan loppuunsaattamista ja sitä seuraavaa tilisuhteiden järjestämistä.
20. Korkeimman oikeuden vähemmistön ja enemmistön välinen näkemysero voidaan kiteyttää siten, että vähemmistön mukaan urakoitsijan saatavien suora eli siis jo ennen YSE-ehdoissa mainittua loppuselvitystä oikeudessa tapahtuva vaatiminen edellyttäisi, että sanotusta mahdollisuudesta olisi osapuolten kesken nimenomaan sovittu. Enemmistö puolestaan katsoi, että saatavan perinnän ja sitä tarkoittavan kanteen nostamisen rajoittaminen ennen loppuselvityksen suorittamista on mahdollista vain, jos siitä on urakan osapuolten kesken nimenomaan sovittu. Hyväksyn enemmistön kannan, koska se on vähemmistön kantaa suoraviivaisempi ja sen tueksi voidaan vedota kanneoikeuden yleisiin periaatteisiin sekä saatavan perintää koskeviin vahvoihin asia-argumentteihin.
21. Eräänlainen kompromissiratkaisu asiassa olisi ollut se, että kannetta ei olisi hylätty ennenaikaisena, mutta kanteen käsittelyä olisi siirretty tai se olisi jätetty OK 14 luvun 4 §:n nojalla lepäämään ja odottamaan osapuolten välillä tehtävän loppuselvityksen valmistumista.
22. Korkeimman oikeuden tuomio on, kuten ylimmän oikeusasteen ratkaisut nykyisin yleensä aina, sangen seikkaperäisesti perusteltu. Perustelut sisältävät 32 kohtaa tai kappaletta. Lukuisat väliotsikot parantavat ratkaisun luettavuutta. Vertailun vuoksi todettakoon, että ratkaisua KKO 1995:8, johon perusteluissa viitataan, on perusteltu vain kahdessa kappaleessa. KKO:n ratkaisujen perustelut ovat laajentuneet huomattavasti, ehkä jopa liikaa, jos niitä vertaa esimerkiksi Ruotsin korkeimman oikeuden tuomioihin, joissa selvitään usein paljon lyhyemmillä ja tiiviimmin kirjoitetuilla perusteluilla. Vm. tapa on omiaan edistämään perustelujen ymmärrettävyyttä.
23. Hovioikeuden 20.4.2015 antamasta tuomiosta ehti kulua lähes kaksi vuotta korkeimman oikeuden ratkaisuun. Näin tapahtuu lähes aina muissakin tapauksissa. Voidaan sanoa, että Suomen ylin oikeus on hidas ja tehoton, jos tilannetta vertaa ko. suhteessa Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön. Ruotsissa ylimmän oikeuden tuomio saadaan yleensä jo noin vuoden kuluttua hovioikeuden ratkaisun antamisesta. Näin siitä huolimatta, että Ruotsin korkeimmassa oikeudessa tuomitsemistoimintaan osallistuu ainostaan 14 jäsentä, mutta Suomen korkeimmassa oikeudessa vastaava jäsenmäärä on19. Mistä kyseinen voisi ero johtua? Olen käsitellyt kysymystä blogikirjoituksessa nro 3/27.9.2016 "Korkein oikeus Suomessa ja Ruotsissa".
Nissinen harrastaa kalastusta ja kirkkovenesoutua
1. Keskusrikospoliisi (KRP) tiedotti tänään, että se on aloittanut esitutkinnan valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen toimista syyttäjälaitoksen koulutushankintojen tiimoilta. Nissisen epäillään osallistuneen esteellisenä syyttäjien johtamiskoulutushankintoja koskeviin päätöksiin yhtiöltä, jossa valtakunnansyyttäjän veli on ollut hallituksen puheenjohtaja. Syyttäjälaitoksen hankinnat ovat yhteismäärältään noin 74 000 euroa ja ajoittuvat vuosille 2007-2015.
2. KRP:n julkaiseman tiedotteen mukaan Nissistä koskeva rikosepäily tuli poliisin tietoon julkisuudessa esitettyjen tietojen sekä Poliisihallitukselle tehdyn tutkintapyynnön perusteella. Asiassa on tehty maaliskuun alussa ensin esitutkintaa edeltävä esiselvitys, jonka perusteella valtakunnansyyttäjää on syytä epäillä tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista, sanotaan tiedotteessa.
3. Syyttäjälaitos on hankkinut vuosina 2007–2015 yhteensä yli 74 000 eurolla koulutuksia Deep Lead -nimiseltä yritykseltä, jossa Matti Nissisen Nissisen veli Vesa Nissinen on hallituksen puheenjohtajana. Ko. yhtiön perustajiin kuuluva Vesa Nissinen on Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen johtajana toimiva eversti. Hän on ollut aikaisemmin Puolustusvoimien komentajan erityisavustajana.
4. Matti Nissisen ei epäillä saaneen hankinnoista hyötyä, vaan hänen epäillään olleen esteellisyysarvioinnin suhteen huolimaton. Häntä epäillään tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Matti Nissisen menettely osallistua kyseisiä hankintoja koskevaan päätöksentekoon on mitä ilmeisimmin hyödyttänyt hänen veljensä omistamaa ja johtamaa yhtiötä.
5. Suomen Kuvalehdelle (SK) helmikuussa antamassaan haastattelussa Matti Nissinen kertoo avoimesti, mistä tapauksessa on kyse. Hän oli käynyt veljensä yhtiön johtamiskoulutuksessa vuonna 2007 ollessaan valtionsyyttäjän virassa. Koulutuksen käytyään Matti siirtyi Itä-Suomen syyttäjänviraston johtavaksi kihlakunnansyyttäjäksi, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 2010, jolloin hänet nimitettiin kaikkien syyttäjien esimiehenä toimivaksi valtakunnansyyttäjäksi. Itä-Suomen johtavana syyttäjänä Matti hoiti asiat niin, että myös viraston apulaispäälliköt ja hallintosihteeri kävivät Deep Leadin koulutuksessa.
6. Suomen Kuvalehdelle Matti Nissinen myönsi auliisti, että hän oli edellä mainitulla tavalla toimiessaan tehnyt virhearvioinnin, sillä hän oli ko. tilanteessa ollut "ilman muuta esteellinen" ja että "juristina minun olisi pitänyt ymmärtää, että siinä syntyi jääviystilanne". Nissinen kertoi, että hän oli ollut "liian innostunut johtamisen kehittämisestä", jolloin esteellisyysnäkökohdat jäivät huomioimatta. Nissinen totesi nyt, että hänen ollessaan virassa Itä-Suomessa edellä mainitut koulutukseen osallistumiset olisi pitänyt pyörittää valtakunnansyyttäjänviraston (VKSV) kautta, jolloin hänellä ei olisi ollut asiassa roolia.
7. Valtakunnansyyttäjäksi tultuaan Matti Nissinen oli, kuten hän on itse SK:lle kertonut, innostanut myös VKSV:n johtavia viranhaltijoita suoritamaan Deep Leadin johtamiskoulutuksen. VKSV:n ilmoituksen mukaan Deep Lead -valmennusta on vuosina 2012-2016 annettu viraston entisen johtoryhmän jäsenille sekä eri syyttäjänvirastoille niin, että koulutus on maksanut kaikkiaan 46 136,09 euroa. Päätökset koulutukseen osallistumisesta oli VKSV:n osalta tehnyt apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, mutta Nissinen myöntää osallistuneensa asian käsittelyyn.
8. Suomen Kuvalehden numerossa 27.2. kerrotaan, että Vesa Nissinen ja kahden muuan henkilön kirjoittamassa teoksessa "Syväoppimisesta syväjohtamiseen", joka ilmestyi vuonna 2015, Matti Nissinen on kuvaillut useassa kohdassa johtamiseen liittyviä teemoja. Deep Leadin koulutukseen on osallistunut useita päällikkötason syyttäjiä VKSV:sta sekä esimerkiksi Helsingin, Länsi-Uudenmaan ja Itä-Suomen syyttäjänvirastoista. Osanottajien kokemukset koulutuksen tasosta ovat vaihdelleet. Jotkut syyttäjät ovat pitäneet saamaansa koulutusta hyvänä, mutta toisaalta ja etenkin Helsingin syyttäjävirastossa on esitetty voimakasta arvostelua ko. koulutusta kohtaan. "Täyttä roskaa", tokaisi eräs valmennuksessa ollut syyttäjä omana mielipiteenään.
9. Matti Nissinen sanoo kuulleensa Krp:n käynnistämästä esitutkinnasta eilen keskiviikkona. Aiemmin tekemänsä päätöksen mukaisesti hän haki saman tien oikeusministeriöltä virkavapautta. Nissinen myöntää, että hänen menettelynsä on ollut virheellistä. Hän jättää muiden päätettäväksi, onko kyseessä rikos.”Totean, että hallinnollinen menettelyvirhe ja virkarikos ovat kaksi eri asiaa”, Nissinen sanoo.
10. Matti Nissinen vakuuttaa, että hän on julkisuudessakin kertonut kaiken, mitä hän asiasta tietää. Hän korostaa, että epäselvät koulutushankinnat koskevat ainoastaan VKSV:a ja Itä-Suomen syyttäjänvirastoa. Muut syyttäjänvirastot ovat päättäneet omasta koulutuksestaan itsenäisesti. ”Olen valmis auttamaan kaikin tavoin esitutkinnan edistymistä. On tärkeää, että asiasta selvitetään eikä tästä tule syyttäjälaitokselle mainehaittaa, kun minun henkilökohtaisia menettelyjä selvitetään.”
11. Matti Nissinen on hakenut virkavapautta toukokuun loppuun asti. Tutkinnanjohtajana asiassa on KRP:n rikostarkastaja Erkki Rossi, joka on juristi itsekin. Hän arvioi, että asian esitutkinta saadaan valmiiksi toukokuun loppuun mennessä.
12. Matti Nissinen puolustelee asian ilmitulon jälkeen menettelyään sillä, että hän on "koulutusmyönteinen ja kehittämishaluinen ihminen". Nissinen SK:lle 27.2.2017: "Siinä tapahtuu uskoon tulemiseen verrattava kokemus, kun vuorovaikutuskäyttäytymistä koskevassa tutkimuksessa tulee itse syvällisen oivalluksen äärelle. En pysty pitämään sisälläni sellaista uskoon tulemista, kun keskusteluun tulee vaikkapa johtamisvalmennus. Olen ehkä laajemmin ajatellen tästä viasta johtuen nyt tässä tilanteessa".
13. Höpö höpö, seli seli ja katin kontit, sanon minä! Tuollainen puhe on turhaa jälkiviisastelua ja -puolustelua. Valtakunnan ylin syyttäjä on tiennyt ja ymmärtänyt, hänen olisi kaiken järjen mukaan ainakin pitänyt ymmärtää, että hän on ollut mainitussa tilanteessa hallintolain 28 §:n nojalla selvääkin selvemmin esteellinen. En siten usko, että Nissisen harkintakyky olisi ko. asiassa pettänyt niin pahasti, ettei hän olisi tajunnut olleensa esteellinen. Tapaus haiskahtaa korruptiolta.
14. Täytyykin hieman ihmetellä KRP:n julkaisemaa lyhyttä tiedotetta, jossa kahteen otteeseen korostetaan, että Matti Nissistä epäillään ainoastaan huolimattomuudesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Minusta esitutkinnassa tulisi kyllä selvittää, onko tapauksessa ollut kyse todellakin vain huolimattomuudesta, vai voitaisiinko Nissisistä epäillä tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Vaikka Nissinen ei ole itse hyötynyt menettelystään, siitä ovat hyötyneet hänen veljensä ja tämän johtama ja omistama yhtiö.
15. Asian selvittäminen ei saisi jäädä pelkästään esitutkinnan varaan, vaan KRP:n tulee saattaa Nissisen epäilty virkarikosasia syyteharkintaan. Syyteharkinnan tekee tässä tapauksessa oikeuskansleri. Jos virkasyyte nostetaan, asia käsitellään suoraan korkeimmassa oikeudessa. Syyttäjänä jutussa toimii joko oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies.
16. 61-vuotias Matti Nissinen on toiminut erilaisissa syyttäjän viroissa vuodesta 1982 lähtien, siis 35 vuoden ajan. Hän on koulutukseltaan oikeustieteen lisensiaatti. Kaksi vuotta sitten toukokuussa Nissinen haki poliisiylijohtajan virkaa, muttei tullut valituksi. Lokakuussa 2015 Nissinen kritisoi Yle Uutisille Suomen hyvä veli -verkostoja ja tapaa täyttää korkeita virkoja poliittisin perustein. Matti Nissinen on, samoin kuin edeltäjänsä "Matti I" eli valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki virassa ollessaan, napissut julkisuudessa syyttäjälaitoksen niukoista henkilöresursseista, joka on johtanut syyteharkintojen toistuviin viivästymisiin.
17. Matti Nissinen on pitänyt VKSV:n kotisivulla julkaistavaa Rysän päältä -blogia vuodesta 2012 alkaen. Viime vuoden lokakuussa Nissinen julkaisi blogikirjoituksen otsikolla "Vain eettisesti vahva voi menestyä". Siinä Matti pohtii mm. sitä, miten tärkeää jokaisen - myös syyttäjien - olisi havahtua riittävän usein pohtimaan arkityönsä käytänteitä ja tilanteita myös eettisestä näkökulmasta. Tulisiko minun alkaa toimia jollakin tavalla toisin? Millaisen esimerkin annan? Syyttäjälaitoksella on, Matti Nissinen kirjoittaa, aivan erityinen asema ja tehtävä oikeusvaltiossa. Elämme luottamuksesta. Epäeettinen toiminta rapauttaa luottamusta meihin ja on syvässä ristiriidassa syyttäjälaitoksen yhteiskunnallisen aseman kanssa, Nissinen jatkaa.
18. Miten tulisi toimia nyt, kun syyttäjien etiikan merkitystä korostanut Matti Nissinen, valtakunnan ylin syyttäjä, on itse jäänyt kiinni todella "rysän päältä".? Mitä hänen täydellisen välinpitämätön suhtautumisensa esteellisyyssäännöksiin kertoo harkintakyvyn pettämisen lisäksi miehen omasta etiikasta ja miltä valtakunnansyyttäjän kiinni jääminen ko. säännösten rikkomisesta vaikuttaa koko syyttäjälaitoksen nauttiman luottamuksen kannalta? Tätä Nissisen kannattaisi vakavasti pohtia, vaikkei virkasyytettä nostettaisikaan. Voiko hän enää jatkaa korkeassa virassaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut? Vai tulisiko hänen väistyä sivuun 35 vuotta syyttäjän tehtävissä toimittuaan.
19. Itse suosittelisin Matille jälkimmäistä vaihtoehtoa. Minusta hänellä ei ole aivan uskomattomalta vaikuttavan "kuprunsa" takia enää sitä uskottavuutta ja luottamusta, jota valtakunnansyyttäjä työssään ehdottomasti tarvitsee. Kun Matti on kertomansa mukaan henkeen ja vereen "koulutusmyönteinen ja kehittämishaluinen" ihminen, hän voisi aivan hyvin siirtyä veljensä Vesan johtaman Deep Lead -yhtiön palvelukseen. Huipulle tähtäävät, mutta kovapäiset virkamiehet ja poliitikot tarvitsevat myös ilmeisesti jatkossa koulutusta ja valmennusta "syväjohtamisesta", mitä se sitten tarkoittaneekin.
Huolensa kullakin
1. Uusi tuomioistuinlaki tuli voimaan 1.1.2017. Laki koskee kaikkia tuomioistuimia, eli yleisten tuomioistuinten ohella myös hallinto- ja erityistuomioistuimia, ja sisältää yleiset säännökset tuomioistuimista ja tuomareista.
2. Uuden lain myötä eräät virkanimikkeet on lakkautettu ja ne ovat siirtyneet siten oikeushistoriaan. Virkanimikkeistä ovat poistuneet esimerkiksi hovioikeudenlaamannin ja vakuutusoikeuden laamannin nimikkeet. Hovioikeuden viskaalin ja asessorin nimikkeet ovat muuttuneet hovioikeuden esittelijäksi. Tämä on hieman ikävää erityisesti viskaalin nimikkeen osalta, sillä se on ollut käytössä jo varsin kauan, ainakin 50-luvulta lähtien.
3. Tuomioistuinlain 18 luvun 1 §:n mukaan hovioikeudessa, hallinto-oikeudessa, markkinaoikeudessa, työtuomioistuimessa ja vakuutusoikeudessa voi olla koulutustarkoituksessa määräajaksi täytettäviä asessorin virkoja, joihin nimitetään kolmeksi vuodeksi. Nimitystä voidaan erityisestä syystä jatkaa enintään kahdella vuodella. Aiemmin asessori on ollut hovioikeuden osaston virassa vanhin esittelijä.
4. Asessoriksi nimitettävän tulee täyttää tuomarin yleiset kelpoisuusvaatimukset, joista säädetään tuomioistuinlain 10 luvun 1 §:ssä. Muutoin asessorin virat ovat kaikkien lakimiesten haettavissa, eli järjestelmä on periaatteessa avoin. Asessoreiksi nimitettäviltä edellytetään kuitenkin vähintään kolmen vuoden kokemusta tuomarin, tuomioistuimen esittelijän tai valmistelijan, syyttäjän, asianajajan tai oikeusavustajan tehtävästä taikka muusta sellaisesta lakimiestehtävstä, jonka voidaan katsoa antavan valmiuksia tuomarin tehtävään; tuomioistuinharjoittelun suorittamista ja varatuomarin arvonimeä ei siis välttämättä edellytetä. Vielä edellytetään, että asessoriksi nimitettävä suorittaaa hyväksytysti esivalintakokeen, jossa osoitetaan tuomarin tehtävässä toimimista koskevien keskeisten säännösten ja yleisten periaatteiden tuntemus.
Asessoriksi nimitettävän tulee täyttää tuomioistuinlain 10 luvun 1 §:ssä säädetyt tuomarin yleiset kelpoisuusvaatimukset, joiden mukaan edellytetään oikeustieteen muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinnon suorittamista. Lisäksi edellytetään vähintään kolmen vuoden kokemusta tuomarin, tuomioistuimen esittelijän tai valmistelijan, syyttäjän, asianajajan tai oikeusavustajan tehtävästä taikka muusta sellaisesta lakimiestehtävästä, jonka voidaan katsoa antavan valmiuksia tuomarin tehtävään. Edellytyksenä on lisäksi, että asessoriksi nimitettävä suorittaa hyväksytysti kokeen, jossa osoitetaan tuomarin tehtävässä toimimista koskevien keskeisten säännösten ja yleisten periaatteiden tunte5. Asessorin koulutuksen tavoitteena on asessorin laintuntemuksen ja oikeudelllisen osaamisen syventäminen (tuomioistuinlaki 18:4). Asessorille pyritään antamaan hyvät valmiudet itsenäiseen oikeudelliseen ratkaisutoimintaan myös laajoissa ja vaikeissa asioissa. Asessorin on toimikautensa aikana osallistuttava koulutusohjelmaan hänelle laaditun henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaisesti.
6. Asessorin on kolmen vuoden vähimmäisajan toimittuaan suoritettava lopputyö tai loppukoe, jossa arvioidaan tuomarin tehtävässä vaadittavaa taitoa ja osaamista. Kokeen järjestää 1.1.2017 toimintansa aloittanut tuomarinkoulutuslautakunta. Koulutusohjelman ja lopputyön hyväksytysti suorittaneelle voidaan myöntää oikeus käyttää tuomarikoulutetun nimikettä. Oikeuden myöntää mainittu koulutuslautakunta hakemuksesta (tuomioistuinlaki 18:6).
7. Tuomarikoulutetun nimikkeen saaminen ei takaa tuomarin virkaan nimittämistä. Kysymyksessä ei ole tuomarintutkinto, joka olisi edellytys tuomarin virkaan nimittämiselle. Pätevyys tuomarin virkaan voidaan siten jatkossakin hankkia myös toimimalla muussa tuomarin tehtävään valmiuksia antavassa lakimiestehtävässä, kuten esimerkiksi asianajajana, lupalakimiehenä, oikeusavustajana, syyttäjänä jne. Asessorikoulutuksen hyväksytysti suorittaminen on kuitenkin käytännössä varsin merkittävä meriitti tuomareita rekrytoitaessa.
8. Ensimmäinen haku uusiin asessorin virkoihin on päättynyt, hakemuksia tuli lähes 150. Asessorin virkoja on yhteensä (vain) 18, ja ne sijoittuvat hovioikeuksiin, hallinto-oikeuksiin ja erityistuomioistuimiin.
9. Tuomarinkoulutuslautakunnan eilen julkaiseman tiedotteen mukaan asessorin virkaa hakeneista 77 % oli naisia ja 23 % miehiä. Tiedotteesta ei ilmene, kuinka monta hakijoista on asianajia tai oikeusavustajia taikka sellaisia, jotka eivät ole suorittaneet tuomioistuinharjoittelua. Kaikki virkoja hakeneet etenevät haun seuraavaan vaiheeseen eli edellä mainittuun esivalintakokeeseen, joka pidetään ylihuomenna perjantaina 24.3. Kirjallinen koe mittaa muun muassa hakijoiden oikeudellista osaamista ja kykyä hahmottaa laajasta aineistosta olennainen oikeudellinen tieto.
10. Kuten edellä esitetystä on ilmennyt, asessorin virkojen hakumenettelyn järjestää uusi riippumaton toimielin tuomarinkoulutuslautakunta. Lautakunta on toiminut kuluvan vuoden alusta. Se toimeenpanee myös tuomioistuinharjoittelua koskevan vuosittaisen keskitetyn haun. Lisäksi lautakunta suunnittelee ja antaa ohjeita tuomioistuinten henkilöstön koulutuksesta. Valtioneuvosto asettaa lautakunnan viideksi vuodeksi kerrallaan. Enemmistö lautakunnan jäsenistä on tuomareita. Lisäksi lautakunnassa on syyttäjien, asianajajien, oikeustieteellisen koulutuksen ja oikeusministeriön edustajat. Lautakunnan puheenjohtaja on oikeusneuvos Kirsti Uusitalo KKO:sta ja varapuheenjohtajana oikeusneuvos Eija Siitari KHO:sta.
11. Ulkopuolisen on hieman vaikea vielä tässä vaiheessa arvioida tuomareiksi aikovien uutta koulutusohjelmaa ja sen vaikutuksia. Vaarana saattaa olla, että tuomarinurasta tulee käytännössä yhä suljetumpi eli sellainen, joka suosii tuomarinimityksissä vielä selvemmin lähinnä tuomioistuinlaitoksessa uransa aloittaneita lakimiehiä. Tavoitteena on kuitenkin jo 20-30 vuoden ajan ollut, että tuomarinura olisi nykyistä avoimempi, eli sille pääsisivät myös sellaiset kyvykkäät lakimiehet, jotka eivät ole toimineet tuomioistuinten esittelijöinä tai asessoreina taikka läpikäyneet edes tuomioistuinharjoittelua. Nykyisin tuomarinura on avoin - ironista kyllä - käytännössä vain KKO:ssa ja KHO:ssa.
12. Eräänä yksityiskohtana tulee mieleen, että varatuomarin arvonimi ja sen myöntäminen tuomioistuinharjoittelun suorittaneille jatkuu; olen kritisoinut tätä käytäntöä. Minusta olisi toki johdonmukaista, että jos varatuomarin nimike halutaan (jostakin syystä) säilyttää, se myönnettäisiin, ei suinkaan jo lyhyen tuomioistuinharjoittelun, vaan vasta kolmen vuoden asessorin koulutusohjelman hyväksytysti suorittaneille juristeille, sillä vasta ko. ohjelma "tekee heistä varatuomareita" eli pätevöittää hakemaan vakinaisen tuomarin virkaa.
1. Korkein oikeus (KKO) alensi tänään antamallaan ennakkopäätöksellä amfetamiinia maahan tuoneen miehen törkeästä huumausainerikoksesta saamaa vankeusrangaistusta peräti kolmella vuodella. Ratkaisullaan KKO halusi ohjata huumerikoksista tuomittavien rangaisusten mittaamista siten, että rangaistuksen ei tule perustua yksinomaan rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään.
KKO 2017:9
2. Kuriirina toiminut mies oli kuljettanut saamiensa ohjeiden mukaan ja palkkiota vastaan lähes kahdeksan kilon amfetamiinierän sisältäneen henkilöauton Virosta Suomeen, mutta jäänyt kiinni satamassa. KKO piti oikeudenmukaisena seuraamuksena rikoksesta 5 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta. Helsingin hovioikeus ja Helsingin käräjäoikeus olivat tuominneet miehen vankeuteen 8 vuodeksi 6 kuukaudeksi.
3. Tähän asti huumerikoksista tuomittavat rangaistukset ovat perustuneet yleensä Helsingin hovioikeuden vuonna 2006 laatimaan taulukkoon, jonka mukaan vankeutta tuomitaan sen mukaan mistä aineesta on ollut kyse ja kuinka paljon sitä on ollut. KKO huomattaa tänään antamansa ratkaisun perusteluissa, että se on jo aiemmin eräissä tuomiossaan ottanut huomioon syytettyjen erilaisen aseman huumerikoksissa ja antanut sille merkitystä rangaistuksen mittaamisessa (perustelujen kohta 13). Ratkaisuissa KKO 2006:58 ja 2008:18 KKO on lausunut nimenomaisesti kuriirille tuomittavasta rangaistuksesta (kohta 14).
4. Kun tämän ratkaisuohjeiden sanoma ei ole KKO:n mielestä ilmeisesti mennyt kunnolla perille alempien tuomioistuinten päätöksenteossa, se on nyt antamassaan ratkaisussa päättänyt "terästää" kantaansa ja irtaantua selvin sanoin edellä mainitusta kaavamaisesta "taulukkoajattelusta".
5. Perustelujen kappaleessa 8 korkein oikeus lausuu näin:
Rangaistuksen määrääminen perustuu asianomaista rikosta koskevassa säännöksessä säädettyyn rangaistusasteikkoon. Sen pohjalta tapahtuvassa mittaamisharkinnassa ovat keskeisessä asemassa kysymyksessä olevaa rikosta koskevat rangaistuksen mittaamista ohjaavat Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut. Jos sellaisia ei ole, huomioon voidaan ottaa myös muut samaa rikosta koskevat Korkeimman oikeuden ratkaisut, joissa Korkeimmassa oikeudessa on ollut kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta. Jos Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä ei ole jonkin rikoksen osalta laisinkaan tai jos se on niukkaa, huomiota voidaan kiinnittää myös rangaistuskäytäntöä kuvaaviin tilastollisiin tai muihin selvityksiin, mikäli niistä ilmenevää rangaistustasoa voidaan pitää edellä mainitut rangaistuksen mittaamisperusteet huomioon ottaen oikeudenmukaisena (KKO 2011:102 kohta 19).
6. Marssijärjestys rangaistuksen mittaamisessa on siis sellainen, että ensin tuleevat KKO:n rangaistuksen mittaamista koskevat ennakkopäätökset, toiseksi KKO:n muut mittaamisratkaisut ja vasta kolmanneksi rangaistuskäytäntöä kuvaavat tilastolliset ja muut selvitykset, siis myös edellä tarkoitetut mittaamistalukot.
7. Ko. tapauksessa KKO otti rangaistusta mitatessaan huomioon teon kohteena olleen huumausaineen määrän ja laadun lisäksi kuriirin epäitsenäisen ja muita osallisia rajoitetumman aseman huumausaineiden maahantuonnissa. Näin tehdessään KKO tuomitsi kuriirin rangaistukseen, joka oli huomattavasti eli kolme vuotta alempi kuin tällaisen huumausaine-erän laittomasta maahantuonnista olisi muutoin tuomittu.
8. . KKO:n mukaan huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei siis tule perustua yksin ja kaavamaisella tavalla rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään. Etenkin törkeimmissä huumausainerikoksissa teon rangaistusarvoon vaikuttavat merkittävästi myös muut seikat. Erityisesti laajamittaiseen huumausaineiden laittomaan maahantuontiin osallistuu yleensä useita henkilöitä selvästi erilaisissa tehtävissä, jolloin tehtävän osoittama syyllisyys voi vaihdella rikokseen osallisten välillä huomattavasti.
9. Kysymyksessä on rangaistuksen mittaamista koskevasta tärkeästä linjanvedosta sekä alempien tuomioistuinten mittaamiskäytännön ohjaamisesta ja yhtenäistämisestä. Tämän vuoksi KKO ratkaisi asian vahvennetussa jaostossa, johon kuului viiden jäsenen sijasta 11 jäsentä.
1. Oikeuskanslerin virkaan jätettiin määräaikaan mennessä yhdeksän hakemusta. Hakijoiden joukossa ovat muun muassa alivaltiosihteeri, OTT Tuomas Pöysti, apulaisoikeusasiamies, OTL Maija Sakslin (kuva oikealla) ja KHO:n ma. oikeusneuvos, OTL Mikko Puumalainen (kuva vasemmalla).
2. Myös Turun yliopiston professorit Veli-Pekka Viljanen ja Raimo Siltala hakivat virkaa. Muut hakijat olivat OKa-viraston kansliapäällikkö, OTL Kimmo Hakonen, hovioikeudenneuvos, OTT Jukka Lindstedt, valiokuntaneuvos Matti Marttunen ja esittelijäneuvos Maija Salo.
3. Nykyinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka jää eläkkeelle toukokuun alussa. Oikeuskanslerin nimityksestä päättää tasavallan presidentti valtioneuvoston ehdotuksesta. Nimitysasia valmistellaan oikeusministeriössä.
4. Hakijalistan nähtyäni olin hieman pettynyt, sillä hakijoiden joukossa ei minusta ole sellaisia erityisen päteviä juristeja, joiden voisi ajatella hoitavan todella taidolla ja tehokkuudella oikeuskanslerin vaativaa virkaa. Jäin kaipaamaan hakijoiden joukosta esimerkiksi oikeusasiamies Petri Jääskeläisen nimeä. Mutta niillä mennään, mitä sattuu olemaan! Aiemmista oikeuskanslereista mm. Jaakko Jonkka ja Jorma. S. Aalto olivat lainkäyttöön hyvin perehtyneitä prosessualisteja, ja Paavo Nikulakin, joka oli kansanedustaja, ehti käväistä jossakin vaiheessa lyhyen aikaa tuomarina Kouvolan hovioikeudessa. Mutta toki myös lähinnä vain hallinto-oikeuteen hyvin perehtynyt pätevä lakimies voi tulla oikeuskanslerin nimitysmenettelyssä kysymykseen.
5. Oikeuskanslerin virastoa hakijoista edustavat esittelijäneuvos Maija Salo (57) ja kansliapäällikkö Kimmo Hakonen (56). Jälkimmäinen on Lapin yliopistosta valmistunut oikeustieteen lisensiaatti, joka on työskennellyt aiemmin lähinnä polisihallinnon eri viroissa. Martti Marttunen on 38-vuotias oikeustieteen tohtori, joka on väitellyt rikosoikeudesta. Hän on ollut lainsäädäntöneuvoksena ja toimii nykyisin valiokuntaneuvoksena eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.
6. Veli-Pekka Viljanen (57) on valtiosääntöoikeuden professori Turun yliopistosta. Hänet tunnetaan apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasen aviomiehenä ja perustuslakivaliokunnan pitkäaikaisena asiantuntijana. Professori Raimo Siltala (56) on myös oikeusteoreetikko - vieläpä pätevä sellainen - joka toimii niin ikään Turun yliopistossa ollen yleisen oikeustieteen professori. Siltala toimi viitisentoista vuotta sitten lyhyen aikaa OKa -viraston esittelijänä, mutta tämä tuskin on ratkaiseva meriitti.
7. Hakijoista myös Jukka Lindstedt (58) ja Tuomas Pöysti ovat väitelleet oikeustieteen tohtoriksi. Lindstedtillä on pitkä ja monipuolinen ura. Hän on toiminut mm. oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena, yhden kauden eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä (2005-2009), Tarja Halosen aikana tasavallan presidentin kansliassa oikeudellisena neuvonantajana, KHO:n ma. hallintoneuvoksena (2012) ja nykyisin Helsingin hovioikeuden hovioikeudenneuvoksena. Lindstedt on pyrkinyt monta kertaa KKO:n jäseneksi, mutta ei ole tullut virkaan nimitetyksi. Lindstedtin ura näyttää jämähtäneen jotenkin paikoilleen, en tiedä miksi. Hän väitteli vuonna 1999 oikeustieteen tohtoriksi rikosoikeutta ja oikeushistoriaa käsittelevällä tutkimuksella, jonka nimenä on "Kuolemaan tuomitut".
8. Tuomas Pöysti on 46 -vuotias oikeustieteen tohtori ja Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden tohtori. Hän on kotoisin Rovaniemeltä ja valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi ja OTT:ksi Lapin yliopistosta. Ellen väärin muista, Pöystin väitöstilaisuus pidettiin kuitenkin Helsingissä. Pöysti on ehtinyt olla mukana monenlaisissa tehtävissä ja järjestöissä, myös hänen julkaisuluettelonsa on laaja. Lakimiesmatrikkelissa (2015) Pöystin tiedot ovat kenties kaikkein pisimmät käsittäen tiheää tekstiä lähes puolitoista sivua. Harrastuksikseen Pöysti ilmoittaa matrikkelissa juoksun (puolimaraton ja maastojuoksu) ja muuun yleisurheilun, jakapallovalmennuksen ja toiminnan HJK:ssa, hiihdon (tietenkin kun on rovaniemeläisiä), marjastuksen, kalastuksen, metsässä samoilun, kv. politiikan, filosofian sekä ranskan kielen ja kulttuurin; eihän tuosta listasta puutu oikeastaan enää kuin estejuoksu ja sienestys! Pöystin vaimo on ranskalainen taitelija.
9. Tuomas Pöystin laaja väitöskirja, jonka nimeä on nyt muista - en ole kirjaa ikinä edes lukenut (oli se nimittäin niin monimutkaisen tuntuista tekstiä) - käsitteli oikeusinformatiikkaa. Oikeusinformatiikkaa on Lapin oikiksessa harrastettu, kiitos professori Ahti Saarenpään, alusta lähtien eli 30 vuoden ajan todella lujasti. Lapin tiedekunnassa on ilmeisesti edelleen Suomen ainoa oikeusinformatiikan professuuri. Tuomas Pöysti haki noin 15 vuotta sitten sanottua professorin virkaan ja hän olikin kahdesta viranhakijasta selvästi pätevin. Mutta niin vain kävi, että tiedekunta ei - jostakin syystä - halunnut nimittää Helsinkiin muuttanutta Pöystiä, vaan "sen toisen" hakijan. Ehkä pelättiin, ettei Pöysti olisi tullut Rovaniemelle virkaa hoitamaan, vaan olisi hakenut heti virkavapautta.
10. Tuomas Pöysti on tehnyt mittavan uran valtiovarainministeriön hallitussihteerinä, neuvottelevana virkamiehenä ja controllerinä sekä VTV:n eli Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajana (2007-2015). Pöysti ilmoittautui vuonna 2015 korkeimman oikeuden KKO) jäsenen eli oikeusneuvoksen virkaan, muttei tullut virkaan nimitetyksi; hänellä kun ei ole juuri minkäänlaista kokemusta lainkäytön alalta eikä hän ole edes varatuomari. Tämän jälkeen Pöysti siirtyi sote-uudistuksen pariin, missä tarkoituksessa hän luopui pääjohtajan virastaan ja hänet nimitettiin valtioneuvoston alivaltiosihteeriksi, jonka vastuulla on ollut nyt kaksi vuotta sote-uudistuksen vetäminen. Virallisesti Pöysti on sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen ja itsehallintoalueiden perustamisen sekä aluehallintouudistuksen valmistelun projektinjohtaja. Pöysti johtaa alivaltiosihteerin nimikkeellä ammattijohtajana ministeriöiden yhteistä valmistelutyötä. Pöystin mukaan hänen sopimuksensa on kestoltaan 2+2 vuotta. Ensimmäiset kaksi vuotta, jotka Pöysti on toiminut sosiaali- ja terveysministeriössä, tulevat täyteen syksyllä, minkä jälkeen hänen olisi määrä jatkaa toiset kaksi vuotta valtiovarainministeriössä.
10. Miksi Tuomas Pöysti haluaisi hypätä kesken kaiken pois sote-uudistuksen valmistelusta? Tätä on lehdissä ihmetelty, ja ylipäätään juuri Pöystin ilmoittautuminen oikeuskanslerin viran hakijaksi, on ylittänyt viranhakua koskevan uutiskynnyksen. Iltalehdessä eilen Pöysti kertoi, ettei hänellä ole mitään "työntöä" pois projektijohtajan tehtävästä eikä hän ole myöskään turhautunut uudistuksen valmistelussa. Pöysti ei kuitenkaan kertonut, miksi hän kuitenkin haluaa pois Juha Sipilän hallituksen merkittävimmän ja vaikeimman hankkeen valmistelusta. Olisiko Pöystille hallituksen piiristä kenties lupailtu jotain korkeaa virkanimitystä, jos hän hoitaa sote-uudistuksen kunnolla "maaliin", kuten pääministeri Sipilällä on tapana sanoa? Sote-uudistus, samoin kuin maakuntauudistuskin, on kuitenkin vielä monilta osin raakilevaiheessa, joten ei kai hallituksessa ja oikeusministerissä olla niin tyhmiä, että tehokas projektinjohtaja päästettäisiin kesken kaiken valmistelusta pois nimittämällä hänet oikeuskansleriksi.
11. Vahvimmat ehdokkaat uudeksi oikeuskansleriksi ovat etukäteen ajatellen Maija Sakslin ja Mikko Puumalainen.
12. Maija Sakslin on 56- vuotias oikeustieteen lisensiaatti. Hän on ollut eduskunnan oikeusasiamiehenä vuodesta 2010 alkaen, hänen toinen nelivuotiskautensa on määrä jatkua 31.3.2018 asti. Sakslinista ei kovin paljon muuta tiedetäkään, hän ei ole antanut tietojaan Lakimiesmatrikkelia varten. Eduskunnan oikeusasiamiehen sivuilla kerrotaan - kunhan nuo tiedot sieltä pikku etsiskelyn jälkeen vain löytää - että Sakslin on toiminut pitkään Kelassa eli Kansaneläkelaitoksessa, viimeiset 10 vuotta Kelan tutkimusosastolla oikeudellisesta tutkimuksesta vastaavana tutkijana. Olen antanut itselleni ymmärtää, että Sakslin olisi ollut kallellaan vasemmistoon, mutta tämä seikka ei toki ole syy, minkä vuoksi Sipilän porvarihallitus ei voisi nimittää häntä oikeuskanslerin korkeaan virkaan.
13. Mikko Puumalainen on niin ikään 56 -vuotias oikeustieteen lisensiaatti, joka toimii tällä hetkellä korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) määräaikaisena oikeusneuvoksena; KHO:ssa on 1,5 vuoden ajan ollut kaikkiaan kahdekan ma. oikeusneuvosta lähinnä turvapaikka-asioiden valitusten käsittelyä silmällä pitäen. Puumalainen on suorittanut 1993 LL.M. tutkinnon Lontoon yliopistossa. Hän on toiminut lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriössä sekä EU-asiantuntijana, kaupallisena neuvoksena ja neuvottelevana virkamiehenä valtioneuvoston kansliassa. Puumalainen oli Suomen ensimmäinen vähemmistövaltuutettu vuosina 2002-2007. Hän oli 2007 oikeusministeri Tuija Braxin "löytö" apulaisoikeuskansleriksi; kertoisiko tämän jotain myös Mikko Puumalaisen ideologisesta suuntauksesta? Vaikea sanoa. Vuoden 2014 loppupuolella Mikko Puumalainen ("Puumis") haki ja sai virkavapautta väitöskirjan tekemistä varten, mutta väitöstutkimus ei ole vielä valmistunut. Vuoden 2016 alusta lähtien Puumalainen on ollut KHO:n ma. oikeusneuvoksen virassa.
14. Mikko Puumalainen on pari kolme kertaa herättänyt kannanotoillaan julkista huomiota. Vähemmistövaltuutettuna Puumalainen piti 2004 Tatu Vanhasen lausuntoja afrikkalaisten alhaisemmasta älykkyysosamäärästä kiihottamisena kansanryhmää vastaan, mutta syytettä Tatu, joka on Matti Vanhasen isä, ei sentään saanut. Keväällä 2014 apulaisoikeuskansleri Puumalainen herätti laajaa huomiota ns. Suvivirsi-asiassa. Hän katsoi koulujen uskonnollisten tilaisuuksien olevan ongelmallisia uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden kannalta. Hän kehotti Opetushallitusta tarkistamaan kouluille annettua uskonnollisia tilaisuuksia koskevaa ohjeistusta. Opetushallitus ja monet poliitikot, mutta myös aivan "tavalliset ihmiset", kritisoivat Puumalaisen lausuntoa. Puumalaisen katsottiin haluavan kieltää Suvivirren veisaamisen kouluissa. Kenties tästä kritiikistä hieman suivaantuneena Pumalainen anoi virkavapautta apulaisoikeuskanslerin virasta. Nyt hän haluaa palata Valtioneuvoton linnaan Oka -viraston bossina.
15. Saapa nähdä, miten virantäytössä tulee käymään. Nimitetäänkö virkaan Maija Sakslin, Mikko Puumalainen vai kenties Tuomas Pöysti? Kaikki kolme ovat virkaan päteviä, mutta Sakslinin ja Puumalaisen pitkäaikainen kokemus ylimmän laillisuusvalvojan tehtävistä merkitsee todennäköisesti sitä, että lopullinen valinta tapahtuu heidän välillään.
Oikeuskanslerinvirasto sijaitsee Valtioneuvoston linnassa
1. Valtioneuvoston oikeuskansleri (lyhenne OKA, ruots. justitiekansler) on ylintä laillisuusvalvontaa suorittava virkamies Suomessa. Myös Ruotsissa ja Virossa on samankaltainen oikeuskanslerin virka. Oikeuskanslerin ohella valtioneuvossa on lisäksi apulaisoikeuskansleri ja hänen sijaisensa.
2. Oikeuskanslerin toimiala on osittain sama kuin eduskunnan oikeusasiamiehen (lyhenne EOA). Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen tehtävien jaosta säädetään 1990 annetussa laissa (124/1990). Oikeuskansleri voi ajaa virkarikossyytettä esimerkiksi ministeriä vastaan valtakunnanoikeudessa. Ylimmän syyttäjän tehtävät siirtyivät oikeuskanslerilta valtakunnansyyttäjälle 1997. Autonomian aikana oikeuskansleria edelsi virkanimike prokuraattori. Ruotsin vallan aikana oikeuskanslerista käytettiin toisinaan nimitystä kruununjuristi.
2a. Kaikissa muissa kuin edellä mainituissa kolmessa Euroopan valtioissa on pärjätty hyvin yhdellä ylimmällä laillisuusvalvojalla. Meilläkin kannattaisi harkita, tulisimmeko toimeen yhdellä ylimmällä laillisuusvalvojalla eli eduskunnan oikeusasiamiehellä. Tätä olen ehdottanut aiemminkin, mutta toki tiedän, ettei ehdotusta tulla hyväksymään; näin käy yleensä muillekn järkeville ehdotuksille. Oikeuskansleri voisi keskittyä puuhailemaan valtioneuvoston neuvonantajana, tarkastamaan hallituksen yleiskokouksen esityslistoja ja antamaan lausuntoja lakiesitysten perustuslainmukaisuudesta.
3. Oikeuskansleri siis valvoo valtioneuvoston toimien lainmukaisuutta, ja hänellä on läsnäolo- ja puheoikeus valtioneuvoston istunnoissa. Hän myös antaa lainopillisia neuvoja valtioneuvostolle ja ottaa vastaan kansalaisten kanteluja lainvastaisesta viranomaistoiminnasta. Uutta hallitusta muodostettaessa oikeuskansleri poseeraa yhteiskuvassa ministereiden kanssa, askeleen tai pari kauempana ministereiden rivistöstä. Minusta tämä on hieman koomista! Linnan itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla kanslerikaksikko tepastelee saliin ja kättelemään presidenttiparia Linnan Esplanadin puoleisesta ovesta hallituksen ministereiden jälkeen.
4. Ministerit voivat kysyä oikeuskanslerin kantaa laillisuusasioista muotovapaasti asioiden valmisteluvaiheessa. Tätä neuvonta- ja ohjaustehtävää tarkoitetaan, kun sanotaan, että oikeuskansleri on "kruununjuristi". Ko. nimike periytyy 1700-luvulta Ruotsin vallan ajoilta; oikeuskanslerin edeltäjänä Ruotsissa toimi vuodesta 1713 lähtien "kuninkaan korkein asiamies", jonka korvasi vuoden 1719 kansliajärjestyksessä justitiae cantzleren eli juuri oikeuskansleri.
5. Minusta tässä kohdin näyttäisi olevan toimivaltaa koskeva ristiriita, sillä oikeuskanslerilla on eräänlainen kaksoisrooli: yhtäältä oikeuskansleri toimii hallituksen, ministereiden ja ministeriöiden neuvonantajana, toisaalta hänen tulisi valvoa ministerien ja valtioneuvosten virkamiesten toimien lainmukaisuutta. Ei siis mikään ihme, että oikeuskanslerin ministereihin kohdistuva laillisuusvalvonta on tahtonut aika ajoin olla hieman sitä sun tätä, siis liian tehotonta. Tiedän toki, että esimerkiksi nykyinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei ole pykälien valossa "nähnyt" asiassa ristiriitaa. Asioita ei kuitenkaan kannattaisi tyytyä tarkastelemaan yksinomaan lakitekstin perusteella, vaan arvioinnissa olisi syytä käyttää myös tavallista arkijärkeä.
6. Oikeuskansleri johtaa valtioneuvoston yhteydessä toimivaa oikeuskanslerinvirastoa, joka valmistelee hänen ja apulaisoikeuskanslerin ratkaistavaksi kuuluvat asiat ja muut hänen toimialansa tehtävät. Tasavallan presidentti nimittää oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin sekä oikeuskanslerinviraston kansliapäällikön. Itsenäisen Suomen ensimmäisenä oikeuskanslerina 1918 toimi Pehr Evind Svinhufvud. Tähän mennessä kaikki oikeuskanslerit ovat olleet miehiä. Oikeuskanslerina ovat olleet mm. Paavo Nikula (1998-2007), Jorma S. Aaalto (1986-1998), Kai Korte (1982-1986) ja Risto Leskinen (1970-1982).
7. Oikeuskanslerina on toiminut 2007 lähtien oikeustieteen tohtori Jaakko Jonkka. Hän oli 2001-2007 apulaisoikeuskanslerina ja 1998-2001 eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä. Jonkka väitteli 1991 oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeuden alalta. Hänen väitöskirjansa, jonka nimenä oli Syytekynnys, käsitteli todistusoikeutta, tarkemmin sanottuna syytteen nostamiseen vaadittavan näytön riittävyyttä.
8. Jaakko Jonkalla on pitkä kokemus ylimmän laillisuusvalvojan tehtävistä. Hän avusti EOA:n kanslian esittelijäneuvoksen virassa ollessaan oikeusasiamies Jacob Södermania, kun vm. syytti 1993 valtakunnanoikeudessa ministeri Kauko Juhantaloa lahjusrikosjutussa. Jaakko Jonkka on pätevä juristi. Hän on tutkijatyyppi, joka olisi menestynyt erinomaisesti myös tutkijana ja professorina. Oikeuskanslerina Jonkka on ollut hieman väritön, häntä on toisinaan arvosteltu liiallisesta varovaisuudesta silloin, kun kyse on ollut ministereiden tai korkeiden virkamiesten virkatoimien laillisuuden tutkinnasta. Jonkan ansioksi on kuitenkin luettava esimerkiksi se, että hän "narautti" ex-pääministeri Matti Vanhasen esteellisyydestä.
9. Joulukuussa 2016 sairauslomalla ollut Jonkka kertoi Hesarin toimittaja Petri Sajarille, että Juha Sipilän hallitus on sivuuttanut hyvän lainvalmistelun periaatteita ja Jonkan huomautuksia lakiesitysten korjaustarpeesta vetoamalla kiireeseen ja poliittiseen paineeseen. Hallituksen esityksissä on lehtijutun mukaan ajoittain ollut suuria ongelmia perustuslain, esimerkiksi perus- ja ihmisoikeuskysymyksien suhteen, jolloin esitykset ovat kaatuneet eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Jonkan mukaan myös edellisillä hallituksilla oli ollut samanlaisia ongelmia lainvalmistelun kanssa. Oppositio vaati Jonkan lausunnon takia hallitukselta selvitystä lainvalmisteluperiaatteista ja vastausta siitä, kunnioittaako hallitus oikeusvaltioperiaatteita.
10. Pääministeri Sipilä selvitti asiaa eduskunnan täysistunnossa kiistäen Jonkan väitteet, minkä jälkeen asia näyttää hautautuneen ja jäävän sillensä. Emeritusprofessori Markku Helin ilmaisi huolensa ajattelusta, jonka mukaan hallituksen pitäisi aina noudattaa oikeuskanslerin mielipidettä. Helinin mukaan Suomi lakkaisi olemasta demokratia, jos oikeuskansleri tai muu virkamies voisi määrätä, millaisen esityksen hallitus saa viedä eduskuntaan. Lakiesityksen perustuslainmukaisuus ratkaistaan perustuslakivaliokunnassa.
11. Helin näyttää liioittelevan asiaa. Oikeuskansleri Jonkka ei ole toki esittänyt HS:lle tai muulloinkaan, että oikeuskanslerin pitäisi saada määrätä "millaisia lakiesityksiä" hallitus saa antaa eduskunnalle. Kyse on ainoastaan siitä, että hallitus, ministerit tai ministeriöiden virkamiehet eivät ole lakien valmistelussa aina kiinnittäneet riittävää huomiota perustuslaillisiin ongelmiin ja kysymyksiin. Toimittaja Sajarin laatima lehtijuttu oli turhan kärkevä, kuten jo jutun otsikosta "Hallituksen painostus jyräsi oikeuskanslerin pyrkimykset korjata ongelmallisia lakiesityksiä" ilmenee. Itse asiassa kyse on ollut vain parista kolmesta yksittäistapauksesta, joista ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
12. Jaakko Jonkka, joka täytti helmikuun alkupuolella 64 vuotta, jää eläkkeelle toukokuun alusta. Aika varhainen eläkkeelle siirtyminen, sanoisin. Mutta onhan Jonkka jo tullut toimineeksi lähes 20 vuotta maan ylimpänä laillisuusvalvojana. On ymmärrettävää, että tuossa ajassa tyyppi kuin tyyppi voi aivan hyvin saada laillisuusvalvonnasta tarpeekseen. Eläkepäivillään Jonkka aikoo kirjoittaa oikeustieteellisen tutkimuksen oikeuskanslerin tehtävistä ja toiminnasta. OIkein hyvä tutkimusteema.
13. Tänään uutisoitiin, että avoinna olevaa oikeuskanslerin virkaa on hakenut yhdeksän lakimiestä, Minulla oli tarkoituksena jo tässä jutussa kirjoittaa hakijoista, mutta kun tästä "esipuheesta" tuli jo näin pitkä, esittelen viranhakijoita vasta seuraavassa jutussa.
