186. KKO 2020:25. Rikoksentekijää ei voitu luovuttaa Romaniaan vankilaolosuhteiden puutteiden takia.

1. Korkein oikeus ei tänään antamallaan ennakkopäätöksellä KKO 2020:25 muuttanut Helsingin käräjäoikeuden päätöstä asiassa, jossa oli kyse Romanian kansalaisen (A) luovuttamisesta Romaniaan vankeusrangaistuksen suorittamista varten. Käräjäoikeus oli 12.2.2020 hylännyt syyttäjän tekemän luovuttamispyynnön.

2. A oli käräjäoikeudessa vaatinut luovutuspyynnön hylkämistä, koska hän joutuisi Romaniassa vankilaolosuhteiden vuoki epäinhimilisen ja ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Vankilasellit olivat liian pieniä eivätkä muutoinkaan vastanneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännössä asetettuja vaatimuksia.

3. Romanian viranomaisten siassa esittämän selvityksen mukaan A todennäköisesti suorittaisi osan rangaistuksestaan vankilassa, jossa vankien käytössä oleva henkilökohtainen tila on vähemmän kuin kolme neliömetriä.

4. KKO katsoi käräjäoikeuden tavoin, että Romanian viranomaisten selvityksestä ilmenevät vankeusolosuhteet loivat EIT:n  oikeuskäytännön perusteella vahvan olettaman ihmisoikeusloukkauksesta. Olettama ei kumoutunut pelkästään sillä viranomaisselvityksestä ilmenneellä seikalla, että kyseisessä vankilassa sellien ovia pidetään päivisin auki eikä vankien ole välttämätöntä viettää selleissä aikaa kuin öisin.

Ratkaiususeloste KKO 2020:25

5. A:n luovuttamisesta kieltäydyttiin EU-luovuttamislain 5 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla. Sen mukaan luovuttamisesta tulee kieltäytyä, jos on perusteltua syytä epäillä, että luovutettavaksi pyydettyä uhkaisi kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu tai että hän joutuisi alkuperänsä, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisensa, uskontonsa, vakaumuksensa tai poliittisen mielipiteensä vuoksi henkeään tai vapauttaan uhkaavan tai muun vainon kohteeksi, taikka voidaan perustellusti olettaa, että hän joutuu ihmisoikeuksien tai perustuslaissa turvatun oikeusturvan, sananvapauden tai yhdistymisvapauden loukkauksen kohteeksi.

6. KKO nojautui päätöksessään myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklaan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaan sekä Unionin tuomioistuimen ja EIT:n ratkaisuihin. Ihmisoikeustuomioistuin on suuren jaoston tuomiossa  20.10.2016 Mursic v. Kroatia katsonut, että 27 päivän ajanjaksoa sellissä, jossa valittajalla oli käytössään vähemmän kuin kolme neliömetriä henkilökohtaista tilaa, ei voitu pitää lyhyenä, satunaisena ja vähämerkityksellisenä.

7. Ainoana toimivaltaisena tuomioistuimena luovuttamisasioissa on nykysin Helsingin käräjäoikeus. Menettelyn nopeuttamiseksi on säädetty, että muutosta käräjäoikeuden päätökseen haetaan, ei hovioikeudelta, vaan suoraan korkeimmalta oikeudelta. Muutoksenhaku edellyttää KKO:n  OK 30:3:n nojalla myöntämää valituslupaa. Muutoksenhakuaika on ainoastaan seitsemän päivää. KKO voi käsitellä muutoksenhaun vaihtoehtoisesti myös kolmijäsenisessä kokoonpanossa. Ko. asia on kuitenkin käsitelty viisijäsenisessä kokoonpanossa.

8. Tämä tapaus on ollut varsin selvä ja helppo ratkaista. Aian periaatteellisen merkityksen vuoksi  KKO on kuitenkin ottanut sen tutkittavakseen, jotta ratkaisu on voitu julkaista ennakkopäätöksenä.

9. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa tarkastetaan 21. maaliskuuta OTM Karri Tolttilan väitöskirja "Eurooppalainen pidätysmääräys ja rikoksentekijän luovuttamisen aineelliset edellytykset". Virallisina vastaväitäjinä ovat professori Minna Kimpimäki ja dosentti Allan Rosas, kustoksena professori Sakari Melander.

10. Anonyymi valisti hetki sitten kommentissaan, että Karri Tolttilan väitöstilaisuus on koronaepidemian vuoksi peruutettu ja siirretty myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan. Harmillista!

185. Tuomarin esteellisyys. KHO 2020:25

1. Itä-Suomen hallinto-oikeuden suullisen käsittelyn toimittamiseen osallistunut hallinto-oikeuden jäsen oli jälkeenpäin todennut oman esteellisyytensä ja vetäytynyt asian käsittelemisestä enemmälti. Valittajan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä oli sittemmin ratkaissut kaksi muuta suulliseen käsittelyyn osallistunutta hallinto-oikeustuomaria.

2. Asiassa oli ratkaistava, rasittiko sinänsä lainmukaisen ja esteettömän kokoonpanon 2.10.2018 antamaa hallinto-oikeuden päätöstä virhe, kun esteellinen tuomari oli osallistunut asian suulliseen käsittelyyn.

3. Korkein hallinto-oikeus totesi tänään 16.3.2020 antamansa päätöksen prusteluissa, että tuomioistuimen puolueettomuus kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ytimeen. Suullisen käsittelyn toimittaminen puolestaan on keino saada asian ratkaisemiseksi tarpeellista selvitystä hallinto-oikeuden käyttöön sekä samalla myös keskeinen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tae. Suullinen käsittely tarjoaa osapuolille tilaisuuden esittää perustelunsa ja vastaperustelunsa välittömästi tuomioistuimelle sekä samalla mahdollisuuden tulla henkilökohtaisesti kuulluksi ja kuulla todistajia. Suullisessa käsittelyssä läsnä olevilla on mahdollisuus vaikuttaa asian selvittämiseen. Suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole rinnastettavissa sellaisiin kiireellisiin kysymyksiin, jotka myös esteellinen tuomari saa oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n nojalla ratkaista.

4. Valittajan valitus Maahanmuuttoviraston päätöksestä oli sinänsä ratkaistu esteettömässä ja hallinto-oikeuslain 12 a §:n 1 momentin 8 kohdan mukaisessa kahden jäsenen kokoonpanossa. Ottaen huomioon edellä suullisen käsittelyn merkityksestä lausutun korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että esteellisen hallinto-oikeuden jäsenen osallistuminen asian käsittelyyn oli vaarantanut hallinto-oikeuden puolueettomuuden. Asiassa oli tapahtunut menettelyvirhe, kun asia oli ratkaistu uutta suullista käsittelyä toimittamatta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös oli kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

5. KHO:n soveltamat oikeussäännökset:
Euroopan unionin perusoikeuskirja 47 artikla 2 kohta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä ja poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (ns. uudelleenlaadittu menettelydirektiivi) 46 artikla 1 kohta a alakohta
Suomen perustuslaki 21 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 76 § 1 momentti
Oikeudenkäymiskaari 13 luku 1 §
Unionin tuomioistuimen tuomio 1.7.2008, Chronopost ja La Poste v. UFEX ym. (C-341/06 P ja C-342/06 P, EU:C:2008:375), tuomio 26.7.2017, Sacko (C-348/16, EU:C:2017:591) ja tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses (C-64/16, EU:C:2018:117).

6. KHO:n ratkaisu on perusteltu, sillä se toteuttaa oikeudenmukaisen ja puolueettoman oikeudenkäynnin vaatimukset. Itä-Suomen hallinto-oikeuden olisi tullut määrätä esteellisen tuomarin tilalle esteetön tuomari ja aloittaa suullinen käsittely uudelleen alusta (vrt. OK 13 luvun 9 §:n  1 momentin viimeinen virke).  Sillä seikalla, että hallinto-oikeus säilytti esteellisen tuomarin kokoonpanosta poistumisen jälkeen päätösvaltaisuutensa, ei ollut asiassa merkitystä.

184. Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. KKO 2020:22

1. Korkein oikeus (KKO) antaa silloin tällöin liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevia ennakkopäätöksiä; aiemmin  ko. rikoksesta käytettiin laissa nimikettä liikenteen vaarantaminen. Tällaisesta tapauksesta on kysymys  tänään annetussa ennakkopäätöksessä (prejudikaatissa) KKO 2020:22. Tarkemmin sanottuna ratkaisu koskee liikenneturvallisuuden vaarantamisen  ja sen törkeän tekomuodon välistä rajanvetoa. 

2. Rikoslain 23 luvun 1 §:n mukaan, joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

3. Liikenneturvallisuuden vaarantamisen törkeästä tekomuodosta säädetään saman luvun 2 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan, jos liikenneturvallisuuden vaarantamisessa moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta muun muassa (3 kohta) laiminlyö liikenneturvallisuuden vaatiman väistämisvelvollisuuden siten, että rikos on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, hänet on tuomittava törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta vähintään 30 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

4. KKO:n ratkaisemassa tapauksessa on kyse juuri väittämisvelvollisuuden laiminlyönnistä.

5. Tapauksessa syytetty A on Lahdessa 24.7.2017 aamulla noin kello seitsemän aikaan kuljettanut pakettiautoa Kyläkunnantiellä tarkoituksenaan ylittää sitä risteävä Helsingintie. A:n tulosuunnassa risteyksessä on ollut väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki eli niin sanottu kärkikolmio. Samaan aikaan B on kuljettanut Helsingintietä kevytmoottoripyörää kohti risteystä A:n kulkusuuntaan nähden oikealta. Helsingintiellä suurin sallittu nopeus on ollut 60 kilometriä tunnissa.

6. Ajo-olosuhteet ovat olleet hyvät, ja A:n näkyvyys risteyksessä B:n tulosuuntaan on ollut esteetön. A:n ollessa ylittämässä etuajo-oikeutettua Helsingintietä B:n kuljettama kevytmoottoripyörä on risteysalueella törmännyt A:n kuljettaman pakettiauton etuosaan. B on myöhemmin menehtynyt törmäyksessä saamiinsa vammoihin.

7. Syyttäjä oli Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa vaatinut A:lle rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. B:n oikeudenomistajat C, D ja E olivat vaatineet  A:lle rangaistusta myös törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

8. A on myöntänyt liikenneturvallisuuden vaarantamista ja kuolemantuottamusta koskevat syytteet, mutta kiistänyt asianomistajien rangaistusvaatimuksen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Hän oli kertomansa mukaan tehnyt havainnon moottoripyörästä, joka oli ollut vielä noin 140 metrin päässä risteyksestä, ja arvioinut ehtivänsä ylittää risteyksen ennen moottoripyörän saapumista risteykseen. A on katsonut, että hän ei ollut tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt väistämisvelvollisuuttaan.

9. Käräjäoikeus oli tuomiollaan 5.12.2017 lukenut A:n syyksi asianomistajien rangaistusvaatimuksen mukaisen törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen ja kuolemantuottamuksen sekä tuominnut A:n yhteiseen 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

10. Käräjäoikeus on katsonut esitetyn näytön perusteella selvitetyksi, että A oli havaittuaan 140–150 metrin etäisyydellä risteystä lähestyvän B:n kuljettaman moottoripyörän laiminlyönyt varmistua risteyksen ohittaneen pakettiauton jälkeen uudelleen moottoripyörän sijainnista ja siitä, että hän ehtii ylittämään risteyksen turvallisesti ennen lähestyvää moottoripyörää. Kyse oli ollut tärkeän huolellisuusvelvoitteen merkittävästä laiminlyönnistä. A:n olisi havaittuaan risteystä lähestyvän moottoripyörän tullut noudattaa erityistä, normaalia suurempaa varovaisuutta ja huolellisuutta, varsinkin kun risteyksen ohittanut pakettiauto oli hetkellisesti peittänyt näkyvyyden. Laiminlyödessään siten varmistua turvallisesta risteyksen ylityksestä moottoripyörän lähestymistä seuraamalla A:n menettelyssä oli ollut kyse tietoisesta kielletystä riskinotosta. A:n menettely oli selvitetyissä olosuhteissa lisännyt tuntuvasti yhteentörmäyksen todennäköisyyttä ja aiheuttanut vakavan vaaran B:n hengelle tai terveydelle.

11. Itä-Suomen hovioikeus, jonne A valitti,  oli 13..3.2018 antamallaan tuomiolla hylännyt törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevan rangaistusvaatimuksen ja lukenut A:n syyksi liikenneturvallisuuden vaarantamisen tuomiten A:n tästä ja käräjäoikeuden syyksilukemasta kuolemantuottamuksesta yhteiseen 80 päiväsakon sakkorangaistukseen. Hovioikeus katsoi, ettei A:n väistämisvelvollisuuden laiminlyönnissä ollut kyse tietoisesta riskinotosta vaan A:n riittämättömästä havainnoinnista ja hänen tekemästään virhearviosta risteysalueelle ajettaessa. A ei ollut väistämisvelvollisuuden lisäksi rikkonut mitään muuta liikennesääntöä. Hovioikeuden mukaan A:n huolimattomuus ei ollut ollut törkeää.

12. KKO myönsi valitusluvan asianomistajille C, D ja E, jotka toistivat käräjäoikeudessa esittämänsä rangaistusvaatimuksen, eli vaativat A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

13. KKO totesi perusteluissaaan ensiksi, että liikenneturvallisuuden vaarantamisen törkeän tekomuodon tunnusmerkistö edellyttää, että väistämisvelvollisuus laiminlyödään tai muuta lainkohdassa mainittua tai niihin rinnastettavaa liikennesääntöä rikotaan törkeästä huolimattomuudesta. Rikoslain 3 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä, ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.

14. Tämän jälkeen KKO mainitsi, että liikenneturvallisuuden vaarantamista tai sen törkeää tekomuotoa on käsitelty viimeksi awb ratkaisuissa KKO 2019:74 ja KKO 2010:19, joissa katsottiin vastaajan syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Ratkaisussa KKO 2019:74 vastaaja oli kuljettanut autoa siten, että hän oli kaupunkialueella sijaitsevissa suurissa ja vilkkaasti liikennöidyissä risteyksissä kääntynyt yöaikaan kahdesti kulkusuunnassa oikealle liikennevalo-opastimen näyttäessä punaista valoa. Ratkaisussa KKO 2010:19 taas poliisimies oli yrittänyt pysäyttää rattijuopumuksesta epäillyn vastaajan, joka oli kuitenkin jatkanut pysäytysmerkistä piittaamatta ajoaan. Poliisimies oli onnistunut välttämään yliajetuksi joutumisen hyppäämällä viime hetkellä syrjään.

15. Tässä kohtaa on syytä mainita, että olen kommentoinut edellä mainittua ratkaisua KKO 2019:74 tässä blogissa 6.9.2019 kirjoitus numero 163.

16. KKO lausui, että myös aikaisemmin voimassa olleessa törkeää liikenteen vaarantamista koskevassa tieliikennelain säännöksessä edellytettiin, että menettely oli omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Vaikka nykyisin törkeänä huolimattomuutena rangaistavaksi säädetty menettely oli tuossa säännöksessä ilmaistu termillä "piittaamattomuus", ei muutoksen tarkoituksena kuitenkaan ole ollut muuttaa asiallisesti syyksiluettavuusvaatimusta (HE 32/1997 vp s. 16).

17.  Ratkaisussaan KKO 1991:80 korkein oikeus oli katsonut vastaajan syyllistyneen törkeään liikenteen vaarantamiseen, kun vastaaja oli kuljettanut henkilöautoa 154 kilometrin tuntinopeudella tiellä, jolla oli 80 kilometrin tuntinopeusrajoitus. Tiellä oli ollut myös muuta liikennettä. Sen sijaan ratkaisuissaan KKO 1998:124 ja KKO 1993:41 korkein oikeus on katsonut, ettei liikenteen vaarantamista ollut pidettävä törkeänä. Ratkaisussa KKO 1998:124 vastaaja oli väsyneenä autoa kuljettaessaan törmännyt samaan suuntaan tien oikeanpuoleista ajokaistaa ajaneeseen polkupyöräilijään, jota hän ei ollut havainnut ennen törmäystä. Ratkaisussa KKO 1993:41 on ollut kysymys puolestaan siitä, että vastaaja oli muiden autossa olleiden kanssa keskustellessaan laiminlyönyt seurata edessään ollutta muuta liikennettä ja törmännyt edessään samaan suuntaan ajaneen, vasemmalle suuntamerkkiä näyttäneen henkilöauton perään. Korkein oikeus on mainituissa ratkaisuissa katsonut, ettei hetkellinen laiminlyönti osoittanut, että kuljettaja olisi suhtautunut hyväksyvästi tai välinpitämättömästi vakavan vaaran mahdollisuuteen toisen hengelle tai terveydelle.

18. Perustelujen kohdissa 14-25 korkein oikeus on arvoinut tapausta varsin seikkaperäisesti, mikä selittynee osin sillä, että asia on ollut tosiseikaston osalta selkeä ja myös juridisesti arvioiden suhteellisen helppo ja yksinkertainen ratkaista. Kohdissa 14-17 on aika paljon toistoa siitä, mitä ratkaisuun perusteluihin on jo aiemmin kirjoitettu.

19. Arvioinnissaan KKO on ottanut yksikohtaisesti kantaa myös niihin väitteisiin, joita A on valituksessaan esittänyt. A:n selitykset eivät ole saaneet KKO:lta osakseen ymmärrystä. En käy tässä yksitysikohtaisesti selostamaan KKO.n päätteloli kuljettanut pakettiautoa siten, että hän on törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt noudattaa väistämisvelvollisuutta risteyksessä osoittavaa liikennemerkkiä seurauksin, että B:n kuljettama kevytmoottoripyörä on etuajo-oikeutetulla Helsingintiellä törmännyt risteystä ylittämässä olleeseen A:n kuljettamaan pakettiautoon. A:n rikos on ollut edellä mainituilla perusteilla kokonaisuutena arvioiden omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa muiden tienkäyttäjien hengelle tai terveydelle.

20. KKO siis katsoi, että A oli siten yylllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja kuolemantuotttamukseen. Tähän lopputulokseen oli päätynyt vuonna 2017 myös Päijät-Hämeen käräjäoikeus. Itä-Suomen hovoikeus oli sen sijaan ollut sitä mieltä, että kysessä oli vain tavallinen liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

21. Tässä meillä on jälleen käsillä tapaus, jossa KKO on päätynyt samalle kannalle kuin käräjäoikeus, mutta eri kannalle kuin hovioikeus. Ehkä hovioikeuden kantaan on vaikuttanut osin se, ettäei syyttäjä ollut vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä liikennerikoksesta. Asianomistajan itsenäisen syyteoikeuden merkitystä ei kuitenkaan voida sivuuttaa.

Ratkaisuseloste KKO 2020:22

22. Rangaistuksen mittaamisen osalta KKO on todennut, että ainoastaan syytetty A oli hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, jossa hänelle on tuomittu rangaistus törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. KKO katsoi, että oikeudenmukaisena seuraamuksena A:n syyksi luetuista rikoksista ei ole pidettävä käräjäoikeuden A:lle tuomitsemaa yhteistä 60 päivän ehdollista vankeusrangaistusta lievempää rangaistusta.

23. Tätä toteamusta voidaan tulkita niin, että itse asiassa A olisi voitu KKO:n käsityksen mukaan tuomita käräjäoikeuden määräämää rangaistusta ankaramminkin, jos asianomistajat olisivat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta. Kun he eivät olleet niin tehneet, käräjäoikeuden tuomio oli tullut rangaistuksen mittaamisen osalta lainvoimaiseksi siten, ettei sitä voitu enää KKO:ssa koventaa. Prosessioikeudessa puhutaan mm. tällaista tilannetta tarkoittaen käsitteestä osittainen kainvoima.

24. Katsoisin, ettei ratkaisun merkitys ennakkopäätöksenä ole kovin suuri. Toisaalta on hyvä, että myös tällaisista aika selvistä tapauksista saadaan KKO:n hyvin perusteltuja ratkaisuja, jotka saatetaan vastaisen varalle, paitsi alempien tuomioistuinten ja muiden lainkäyttäjien, myös kaiken kansan tietoisuuteebn - nykyisin myös Twitterin välityksellä. Tieliikennettä on paljon ja siinä tapahtuu joka päivä runsaasti tilanteita, joissa autoilijan väistämisvelvollisuuden näyttelee merkittävää osaa.