1. Korkein oikeus (KKO) antaa silloin tällöin liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevia ennakkopäätöksiä; aiemmin ko. rikoksesta käytettiin laissa nimikettä liikenteen vaarantaminen. Tällaisesta tapauksesta on kysymys tänään annetussa ennakkopäätöksessä (prejudikaatissa) KKO 2020:22. Tarkemmin sanottuna ratkaisu koskee liikenneturvallisuuden vaarantamisen ja sen törkeän tekomuodon välistä rajanvetoa.
2. Rikoslain 23 luvun 1 §:n mukaan, joka
tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia
tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai
määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen
turvallisuudelle, on tuomittava
liikenneturvallisuuden vaarantamisesta
sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
3. Liikenneturvallisuuden vaarantamisen törkeästä tekomuodosta säädetään
saman luvun 2 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan, jos
liikenneturvallisuuden vaarantamisessa moottorikäyttöisen ajoneuvon
kuljettaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta muun muassa
(3 kohta) laiminlyö liikenneturvallisuuden vaatiman väistämisvelvollisuuden siten,
että rikos on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai
terveydelle, hänet on tuomittava törkeästä liikenneturvallisuuden
vaarantamisesta vähintään 30 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään
kahdeksi vuodeksi.
4. KKO:n ratkaisemassa tapauksessa on kyse juuri väittämisvelvollisuuden laiminlyönnistä.
5. Tapauksessa syytetty A on Lahdessa 24.7.2017 aamulla
noin kello seitsemän aikaan kuljettanut pakettiautoa Kyläkunnantiellä
tarkoituksenaan ylittää sitä risteävä Helsingintie. A:n tulosuunnassa
risteyksessä on ollut väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki
eli niin sanottu kärkikolmio. Samaan aikaan B on kuljettanut
Helsingintietä kevytmoottoripyörää kohti risteystä A:n kulkusuuntaan
nähden oikealta. Helsingintiellä suurin sallittu nopeus on ollut 60
kilometriä tunnissa.
6. Ajo-olosuhteet ovat olleet hyvät, ja A:n
näkyvyys risteyksessä B:n tulosuuntaan on ollut esteetön. A:n ollessa
ylittämässä etuajo-oikeutettua Helsingintietä B:n kuljettama
kevytmoottoripyörä on risteysalueella törmännyt A:n kuljettaman
pakettiauton etuosaan. B on myöhemmin menehtynyt törmäyksessä saamiinsa
vammoihin.
7. Syyttäjä oli Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa vaatinut A:lle
rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja
kuolemantuottamuksesta. B:n oikeudenomistajat C, D ja E olivat vaatineet
A:lle rangaistusta myös törkeästä liikenneturvallisuuden
vaarantamisesta.
8. A on myöntänyt liikenneturvallisuuden vaarantamista ja
kuolemantuottamusta koskevat syytteet, mutta kiistänyt asianomistajien
rangaistusvaatimuksen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Hän oli kertomansa mukaan tehnyt havainnon moottoripyörästä, joka oli
ollut vielä noin 140 metrin päässä risteyksestä, ja arvioinut ehtivänsä
ylittää risteyksen ennen moottoripyörän saapumista risteykseen. A on
katsonut, että hän ei ollut tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
laiminlyönyt väistämisvelvollisuuttaan.
9. Käräjäoikeus oli tuomiollaan 5.12.2017 lukenut A:n syyksi asianomistajien rangaistusvaatimuksen mukaisen
törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen ja kuolemantuottamuksen
sekä tuominnut A:n yhteiseen 60 päivän ehdolliseen
vankeusrangaistukseen.
10. Käräjäoikeus on katsonut esitetyn
näytön perusteella selvitetyksi, että A oli havaittuaan 140–150 metrin
etäisyydellä risteystä lähestyvän B:n kuljettaman moottoripyörän
laiminlyönyt varmistua risteyksen ohittaneen pakettiauton jälkeen
uudelleen moottoripyörän sijainnista ja siitä, että hän ehtii ylittämään
risteyksen turvallisesti ennen lähestyvää moottoripyörää. Kyse oli
ollut tärkeän huolellisuusvelvoitteen merkittävästä laiminlyönnistä. A:n
olisi havaittuaan risteystä lähestyvän moottoripyörän tullut noudattaa
erityistä, normaalia suurempaa varovaisuutta ja huolellisuutta,
varsinkin kun risteyksen ohittanut pakettiauto oli hetkellisesti
peittänyt näkyvyyden. Laiminlyödessään siten varmistua turvallisesta
risteyksen ylityksestä moottoripyörän lähestymistä seuraamalla A:n
menettelyssä oli ollut kyse tietoisesta kielletystä riskinotosta. A:n
menettely oli selvitetyissä olosuhteissa lisännyt tuntuvasti
yhteentörmäyksen todennäköisyyttä ja aiheuttanut vakavan vaaran B:n
hengelle tai terveydelle.
11. Itä-Suomen hovioikeus, jonne A valitti, oli 13..3.2018 antamallaan tuomiolla hylännyt törkeää
liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevan rangaistusvaatimuksen ja
lukenut A:n syyksi liikenneturvallisuuden vaarantamisen tuomiten A:n
tästä ja käräjäoikeuden syyksilukemasta kuolemantuottamuksesta yhteiseen
80 päiväsakon sakkorangaistukseen. Hovioikeus katsoi, ettei A:n
väistämisvelvollisuuden laiminlyönnissä ollut kyse tietoisesta
riskinotosta vaan A:n riittämättömästä havainnoinnista ja hänen
tekemästään virhearviosta risteysalueelle ajettaessa. A ei ollut
väistämisvelvollisuuden lisäksi rikkonut mitään muuta liikennesääntöä.
Hovioikeuden mukaan A:n huolimattomuus ei ollut ollut törkeää.
12. KKO myönsi valitusluvan asianomistajille C, D ja E, jotka toistivat käräjäoikeudessa esittämänsä rangaistusvaatimuksen, eli vaativat A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
13. KKO totesi perusteluissaaan ensiksi, että liikenneturvallisuuden vaarantamisen
törkeän tekomuodon tunnusmerkistö edellyttää, että
väistämisvelvollisuus laiminlyödään tai muuta lainkohdassa mainittua tai
niihin rinnastettavaa liikennesääntöä rikotaan törkeästä
huolimattomuudesta. Rikoslain 3 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan se,
pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä, ratkaistaan kokonaisarvostelun
perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun
huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys
ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja
tekijään liittyvät olosuhteet.
14. Tämän jälkeen KKO mainitsi, että liikenneturvallisuuden
vaarantamista tai sen törkeää tekomuotoa on käsitelty viimeksi awb ratkaisuissa KKO 2019:74 ja KKO 2010:19, joissa
katsottiin vastaajan syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden
vaarantamiseen. Ratkaisussa KKO 2019:74 vastaaja oli kuljettanut autoa
siten, että hän oli kaupunkialueella sijaitsevissa suurissa ja
vilkkaasti liikennöidyissä risteyksissä kääntynyt yöaikaan kahdesti
kulkusuunnassa oikealle liikennevalo-opastimen näyttäessä punaista
valoa. Ratkaisussa KKO 2010:19 taas poliisimies oli yrittänyt pysäyttää
rattijuopumuksesta epäillyn vastaajan, joka oli kuitenkin jatkanut
pysäytysmerkistä piittaamatta ajoaan. Poliisimies oli onnistunut
välttämään yliajetuksi joutumisen hyppäämällä viime hetkellä syrjään.
15. Tässä kohtaa on syytä mainita, että olen kommentoinut edellä mainittua ratkaisua KKO 2019:74
tässä blogissa 6.9.2019 kirjoitus numero 163.
16.
KKO lausui, että myös aikaisemmin voimassa olleessa törkeää liikenteen vaarantamista
koskevassa tieliikennelain säännöksessä edellytettiin, että menettely
oli omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.
Vaikka nykyisin törkeänä huolimattomuutena rangaistavaksi säädetty
menettely oli tuossa säännöksessä ilmaistu termillä "piittaamattomuus",
ei muutoksen tarkoituksena kuitenkaan ole ollut muuttaa asiallisesti
syyksiluettavuusvaatimusta (HE 32/1997 vp s. 16).
17. Ratkaisussaan KKO 1991:80 korkein oikeus oli katsonut vastaajan syyllistyneen
törkeään liikenteen vaarantamiseen, kun vastaaja oli kuljettanut
henkilöautoa 154 kilometrin tuntinopeudella tiellä, jolla oli 80
kilometrin tuntinopeusrajoitus. Tiellä oli ollut myös muuta liikennettä.
Sen sijaan ratkaisuissaan KKO 1998:124 ja KKO 1993:41 korkein oikeus on
katsonut, ettei liikenteen vaarantamista ollut pidettävä törkeänä.
Ratkaisussa KKO 1998:124 vastaaja oli väsyneenä autoa kuljettaessaan
törmännyt samaan suuntaan tien oikeanpuoleista ajokaistaa ajaneeseen
polkupyöräilijään, jota hän ei ollut havainnut ennen törmäystä.
Ratkaisussa KKO 1993:41 on ollut kysymys puolestaan siitä, että vastaaja
oli muiden autossa olleiden kanssa keskustellessaan laiminlyönyt
seurata edessään ollutta muuta liikennettä ja törmännyt edessään samaan
suuntaan ajaneen, vasemmalle suuntamerkkiä näyttäneen henkilöauton
perään. Korkein oikeus on mainituissa ratkaisuissa katsonut, ettei
hetkellinen laiminlyönti osoittanut, että kuljettaja olisi suhtautunut
hyväksyvästi tai välinpitämättömästi vakavan vaaran mahdollisuuteen
toisen hengelle tai terveydelle.
18. Perustelujen kohdissa 14-25 korkein oikeus on arvoinut tapausta varsin seikkaperäisesti, mikä selittynee osin sillä, että asia on ollut tosiseikaston osalta selkeä ja myös juridisesti arvioiden suhteellisen helppo ja yksinkertainen ratkaista. Kohdissa 14-17 on aika paljon toistoa siitä, mitä ratkaisuun perusteluihin on jo aiemmin kirjoitettu.
19. Arvioinnissaan KKO on ottanut yksikohtaisesti kantaa myös niihin väitteisiin, joita A on valituksessaan esittänyt. A:n selitykset eivät ole saaneet KKO:lta osakseen ymmärrystä. En käy tässä yksitysikohtaisesti selostamaan KKO.n päätteloli kuljettanut pakettiautoa
siten, että hän on törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt noudattaa
väistämisvelvollisuutta risteyksessä osoittavaa liikennemerkkiä
seurauksin, että B:n kuljettama kevytmoottoripyörä on
etuajo-oikeutetulla Helsingintiellä törmännyt risteystä ylittämässä
olleeseen A:n kuljettamaan pakettiautoon. A:n rikos on ollut edellä
mainituilla perusteilla kokonaisuutena arvioiden omiaan aiheuttamaan
vakavaa vaaraa muiden tienkäyttäjien hengelle tai terveydelle.
20. KKO siis katsoi, että A oli siten yylllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja kuolemantuotttamukseen. Tähän lopputulokseen oli päätynyt vuonna 2017 myös Päijät-Hämeen käräjäoikeus. Itä-Suomen hovoikeus oli sen sijaan ollut sitä mieltä, että kysessä oli vain tavallinen liikenneturvallisuuden vaarantaminen.
21. Tässä meillä on jälleen käsillä tapaus, jossa KKO on päätynyt samalle kannalle kuin käräjäoikeus, mutta eri kannalle kuin hovioikeus. Ehkä hovioikeuden kantaan on vaikuttanut osin se, ettäei syyttäjä ollut vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä liikennerikoksesta. Asianomistajan itsenäisen syyteoikeuden merkitystä ei kuitenkaan voida sivuuttaa.
Ratkaisuseloste KKO 2020:22
22. Rangaistuksen mittaamisen osalta KKO on todennut, että ainoastaan syytetty A oli hakenut muutosta käräjäoikeuden
tuomioon, jossa hänelle on tuomittu rangaistus törkeästä liikenteen
vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. KKO katsoi, että
oikeudenmukaisena seuraamuksena A:n syyksi luetuista rikoksista ei ole
pidettävä käräjäoikeuden A:lle tuomitsemaa yhteistä 60 päivän ehdollista
vankeusrangaistusta lievempää rangaistusta.
23. Tätä toteamusta voidaan tulkita niin, että itse asiassa A olisi voitu KKO:n käsityksen mukaan tuomita käräjäoikeuden määräämää rangaistusta ankaramminkin, jos asianomistajat olisivat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta. Kun he eivät olleet niin tehneet, käräjäoikeuden tuomio oli tullut rangaistuksen mittaamisen osalta lainvoimaiseksi siten, ettei sitä voitu enää KKO:ssa koventaa. Prosessioikeudessa puhutaan mm. tällaista tilannetta tarkoittaen käsitteestä osittainen kainvoima.
24. Katsoisin, ettei ratkaisun merkitys ennakkopäätöksenä ole kovin suuri. Toisaalta on hyvä, että myös tällaisista aika selvistä tapauksista saadaan KKO:n hyvin perusteltuja ratkaisuja, jotka saatetaan vastaisen varalle, paitsi alempien tuomioistuinten ja muiden lainkäyttäjien, myös kaiken kansan tietoisuuteebn - nykyisin myös Twitterin välityksellä. Tieliikennettä on paljon ja siinä tapahtuu joka päivä runsaasti tilanteita, joissa autoilijan väistämisvelvollisuuden näyttelee merkittävää osaa.