1. Intiasta kotoisin olevan mies (A) körötteli viime tammikuun 18. päivänä Venäjältä Sallan rajanylityspaikan kautta Suomeen. Koska reissu oli "hauska näin", hän päätti ottaa autoonsa muutaman tien varressa kyytiä vartoilevan liftarin, eli kolme intialaista, yhden pakistanilaisen ja yhden srilankalaisen mieheen. Kuljettajalla tai hänen kyydissään olleilla miehillä ei ollut maahantuloon vaadittavaa viisumia. He päättivät lähteä Suomeen saadakseen täältä turvapaikan. A ei ennestään tuntenut kyytiinsä ottamia miehiä, vaan hän poimi heidät autoonsa Venäjän rajatarkastuspisteeltä. Hän ei, kertommansa mukaan, saanut kuljetuksesta palkkiota. Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt miehille turvapaikkaa.
2. Miesten rajanylitys järjestyi, koska venäläiset viranomaiset eivät viime marras ja helmikuun välisenä aikana puutuneet ulkomaalaisten ilman matkustusasiakirjoja tapahtuviin rajanylitysyrityksiin kuten Suomen ja Venäjän välinen rajasopimus olisi edellyttänyt. Sallan Kelloselän ja Inarin Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen kautta Suomeen päästettiin Venäjältä noin 1 700 turvapaikanhakijaa, joilla ei ollut tarvittavia asiakirjoja. Muurmanskin seudulla toimivat rikollisjengit loivat viranomaisten hiljaisella hyväksynnällä puitteet turvapaikanhakijoiden pääsylle rajanylityspaikoille mm. myymällä näille vanhoja ja huonokuntoisia autoja. Jalkaisin rajaa ei ollut lupa ylittää ja rajaviranomainen oli hieman aikaisemmin kieltänyt myös polkupyörällä tapahtuvan rajanylityksen. Suomalaiset rajaviranomaiset takavarikoivat Suomeen viisumitta tulleiden turvapaikanhakijoiden käyttämät kulkuneuvot, joita tulli huutokauppasi syyskuun alussa Raja-Joosepin raja-asemalla.
3. A ei siis saanut Suomesta hakemaansa turvapaikkaa. Sitä vastoin häntä vastaan nostettiin syyte laittoman maahantulon järjestämisestä (RL 17:8). Oman maahantulonsa osalta A ei ollut syyllistynyt rikokseen, mutta hän ei olisi saanut tuoda Suomeen ulkomaalaisia, joilla ei ollut maahantuloon vaadittavaa viisumia tai muuta matkustusasiakirjaa. Lapin käräjäoikeus, joka käsitteli syyteasian laamanni Jyrki Kiviniemen johtamassa kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanossa, katsoi 12.2.2016 A:n syyllistyneen sanottuun rikokseen, mutta jätti hänet rangaistukseen tuomitsematta. Käräjäoikeuden mukaan teko oli tapahtunut humanitaarisista syistä ja pakkotilaa läheisesti muistuttavissa oloissa. Oikeuden mielestä A oli todennäköisesti itsekin ollut rikollisorganisaatioiden hyväksikäytön uhri eikä ollut voinut vaikuttaa siihen, ketkä tulivat hänen autoonsa. Käräjäoikeus tuomitsi kuitenkin A:n auton rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi.
4. Korkein oikeus myönsi syyttäjälle ja A:lle valitusluvan OK 30a luvussa tarkoitettuun ennakkopäätösvalitukseen. Asia ei siis edennyt korkeimpaan oikeuteen hovioikeusmenettelyn kautta. Määräaika ennakkopäätösvalitusta varten on 30 päivää siitä päivästä, jona käräjäoikeuden ratkaisu julistettiin tai annettiin.
5. Korkein oikeus ratkaisi asian tänään antamallaan tuomiolla.
6. Korkein oikeus pohti aluksi, oliko A syyllistynyt rangaistavaan tekoon; ks. perustelujen kappaleet 5-21. Rikoslain 17:8.1:n mukaan kyse ei ole laittoman maahantulon järjestämisestä, jos teko on tehty hyväksyttävistä syistä. Näitä voivat olla esimerkiksi humanitaariset tai perhesiteistä johtuvat syyt. Korkein oikeus päätyi katsomaan, ettei tapauksessa ollut mainitunlaisia hyväksyttäviä syitä. Painavia humanitäärisiä perusteita ei ollut eikä matkustajia uhannut Venäjän rajalla välitön vaara, eikä heidän oloistaan kotimaassa ollut mitään tietoa.
7. Tämän jälkeen korkein oikeus mietiskeli rangaistuksen määräämistä (perustelujen kappaleet 22- 27.) Syyttäjä oli vaatinut A:lle vähintään 60 päivän vankeusrangaistusta ja oheissakkoja. A puolestaan vaati korkeimmassa oikeudessa, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta, koska rikos oli ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen ja tehty, kuten jo käräjäoikeus oli katsonut, humanitaarisistä syistä.
8. Korkein pohti rangaistuksen tuomitsematta jättämistä RL 6 luvun 12 §:n 1 momentin valossa, muttei lämmennyt A:n esittämille perusteille. Korkeimman oikeuden mukaan tekoa ei voitu pitää vähäisenä, koska A oli tuonut Suomeen viisi henkilöä ilman vaadittavia viisumeita. Oikeus muistutti, että laittoman maahantulon järjestämisestä rangaistaan yleensä ankarasti, koska Suomella on velvollisuus valvoa Euroopan unionin ja Schengen-alueen ulkorajaa. Toisaalta A:n syyllisyyttä vähensi se, että hänen tarkoituksenaan oli auttaa muita turvapaikanhakijoita eikä hän ollut toiminut suunnitelmallisesti tai saanut hyötyä. Tämän vuoksi korkein oikeus päätyi siihen, että A:n kohdalla oli perusteltua poiketa tyypillisesti laittoman maahantulon järjestämisestä tuomittavasta vankeusrangaistuksesta. Korkein oikeus tuomitsi A:n 30 päiväsakkoon, á 6 euroa, eli euroa eli maksamaan 180 euroa.
9. Korkein oikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisua myös rikoksentekovälineenä käytetyn auton menettämisen osalta. Se päätti, että A sai pitää autonsa, sillä asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella voitiin arvioida, että autoa käytettäisiin uudelleen rikosten tekemiseen, jos se jäisi A:n haltuun.
10. Vaikka A:n teko kokonaisuutena arvoituna oli vähäinen ja rangaistuksen tuomitsematta jättämistä olisi muutoinkin voitu pitää perusteltuna, korkein oikeus on ilmeisesti päättänyt osoittaa "vastaisen varalle", etteivät turvapaikanhakijoiden mainitunlaiset "kimppakyydit" jää Suomessa rankaisematta. Todelliset syylliset jäivät kuitenkin tässä tapauksessa rankaisematta ja syytteeseen panematta. Laitonta maahantuloa Sallassa ja Inarissa ei olisi päässyt tapahtumaan, jos venäläiset viranomaiset olisivat noudattaneet laillista ja käytännössä jo pitkään vallinnutta käytäntöä ja evänneet A:lta samoin kuin kaikilta muiltakin ilman tarvittavia matkustusasiakirjoja liikkeellä olleilta henkilöiltä pääsyn Sallan ja Inarin rajanylityspaikoille.
11. Suomi ja Venäjä tekivät 10. huhtikuuta 180 päivän ajaksi sopimuksen Sallan ja Inarin Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen liikenteen rajoittamisesta siten, että rajanylityspaikat ovat avoinna vain Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaisille ja heidän kanssaan makustaville perheenjäsenille näiden kansalaisuudesta riippumatta. Suomi olisi halunnut pitää mainitut rajanylityspaikat auki myös muiden EU-maiden ja Sveitsin kansalaisille, mutta tähän Venäjä ei suostunut. Sopimuksen voimassaolo päättyi reilu viikko sitten. Suomi ei ole "nähnyt mitään perustetta" jatkaa sopimusta, koska nyt itäraja on pitänyt hyvin. - Niinpä, jos itäraja alkaa taas "jostakin syystä" vuotaa, voidaan periaatteessa yrittää käynnistää uudet sitkeät neuvottelut uudesta rajasopimuksesta.
11. Suomi ja Venäjä tekivät 10. huhtikuuta 180 päivän ajaksi sopimuksen Sallan ja Inarin Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen liikenteen rajoittamisesta siten, että rajanylityspaikat ovat avoinna vain Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaisille ja heidän kanssaan makustaville perheenjäsenille näiden kansalaisuudesta riippumatta. Suomi olisi halunnut pitää mainitut rajanylityspaikat auki myös muiden EU-maiden ja Sveitsin kansalaisille, mutta tähän Venäjä ei suostunut. Sopimuksen voimassaolo päättyi reilu viikko sitten. Suomi ei ole "nähnyt mitään perustetta" jatkaa sopimusta, koska nyt itäraja on pitänyt hyvin. - Niinpä, jos itäraja alkaa taas "jostakin syystä" vuotaa, voidaan periaatteessa yrittää käynnistää uudet sitkeät neuvottelut uudesta rajasopimuksesta.
