304. Oikeusneuvos Pertti Välimäki 1950-2022

1. Helsingin Sanomissa oli eilen 30.5. oikeusneuvos Juha Häyhän ja kansliapäällikkö Pekka Timosen nekrologi oikeusneuvos Pertti Välimäestä, joka kuoli 71-vuotiaana 10. toukokuuta. Kun tunsin Välimäen, en tosin erityisen hyvin, ajattelin kirjoittaa omat muistikuvani Välimäestä ja siitä, millaisia ajatuksia hänen toimintansa minussa herätti.

2. Pertti Välimäki auskultoi eli suoritti tuomioistuinharjoittelun Janakkalan tuomiokunnassa Riihimäellä 1970-luvun puolivälissä ja sai varatuomarin arvon 1976. Itse auskultoin ja olin puoli vuotta notaarina samassa tuomiokunnassa kymmenkunta vuotta aiemmin, varatuomarin tittelin sain 1968. Tuomiokunnan päällikkönä oli tuolloin legendaarisen ukkotuomarin maineessa ollut Niilo Lahti (1912-1998), hän oli rikosoikeuden professori Raimo Lahden setä. Niilo Lahti muisteli joskus entisiä notaarejaan, joista suurimman vaikutuksen tuntui tehneen muuan Pekka Paavola, josta tuli myöhemmin Tampereen kaupunginjohtaja.

3. Pertti Välimäki kirjoitti ylioppilaaksi Myllykosken yhteiskoulusta 1969, mutta päätyi vuonna 1974 valmistumisensa jälkeen auskultoimaan Kanta-Hämeeseen Riihimäelle. Hänestä tuli vuonna vuonna 1975 Riihimäellä muutama vuosi aiemmin toimintansa aloittaneen Asianajotoimiston Tulokas & Ilonen lakimies ja vuonna 1977 toimiston osakas. Kanta-Hämeestä kotoisin olevat juristit Pekka Ilonen, syntynyt Lammilla,  ja Tuuloksessa syntynyt Mikko Tulokas olivat perustaneet sanotun toimiston Riihimäelle, jossa ei tuolloin ollut juuri muita toimistoja. Omilta notaarinajoilta muistan Riihimäen asianajajista Ilmari Mustosen, Erkki Mustalan ja lakitieteen lisensiaatti Kullervo Pellisen. Nimismiehenä oli varatuomari, oikeustieteen lisensiaatti Urho Arento.

4. Mikko Tulokas (1946-2021) toimi Asianajotoimisto Tulokas & Ilonen osakkaana 1971-76, mutta siirtyi 1980 harjoittamaan asianajoa Helsinkiin perustamastaan toimistosta käsin. Tulokas väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1979 öljyvahinkoja käsittelevällä tutkimuksellaan ja toimi advoseerauksen ohella Helsingin yliopistossa vuoteen 1980 asti siviilioikeuden vt.assistenttina, yliassistenttina ja apulaisprofessorina. Mikko Tulokas nimitettiin vuonna 1992 korkeimman oikeuden jäseneksi. Tulokas muistetaan julkisuudessa parhaiten taitavana ja erittäin usein käytettynä välimiehenä. Joka vuosi verotustietojen julkaisemisen aikaan mediassa kauhisteltiin Tulokkaan "ruhtinaallisen" suuria välimiespalkkioita, jotka ylittivät roimasti hänen virkapalkkansa määrän. Mikko Tulokas kuoli 75-vuotiaana heinäkuussa 2021. Hänen nekrologinsa on julkaistu Helsingin Sanomissa elokuussa 2021.

5. Varatuomari Pekka Ilonen aloitti asianajouransa 1973 Asianajotoimisto Tulonen & Ilosen osakkaana. Sittemmin 1977 toimiston toiseksi osakkaaksi Mikko Tulokkaan tilalle tuli, kuten jo edellä kerroin,  Pertti Välimäki, jonka kanssa Ilosen yhtiökumppanuus jatkui vuoteen 1989 saakka. Tämän jälkeen Ilonen toimi omassa toimistossaan vuoteen 2006, jolloin toimisto yhdistyi Asianajotomisto Ilonen & Romo Oy:öön. Ilonen lopetti asianajon vuonna 2010, hän kuoli tammikuussa 2019 Riihimäellä 70-vuotiaana. Pertti Välimäen yhdessä kahden muun juristin kanssa laatima Ilosen nekrologi julkaistiin Helsingin Sanomissa helmikuussa 2019.

6. Pertti Välimäki toimi ex-vaimoni - tarkemmin sanottuna ensimmäisen ex-vaimoni - avustajana ja asiamiehenä Riihimäen käräjäoikeudessa 1980-alussa käsitellyssä asumuserojutussa. Tuohon aikaan asumuseroasiat tuli käsitelllä oikeuden istunnossa, jos puolisoilla oli lapsia ja erossa piti päättää heidän huollostaan. Kun vaimoni kyseli, kenet hän voisi ottaa avustajakseen, suosittelin Pertti Välimäkeä, jonka tiesin päteväksi lakimieheksi, vaikken häntä juuri tuntenutkaan. Näin kävi, oikeudenkäynti käräjillä eteni ja päättyi sopuisasti. 

7. Tapasin Pertti Välimäen joskus 1980-luvun loppupuolella paikallisessa pubissa Riihimäellä ja päädyimme tarinoimaan ja valomerkin jälkeen jatkoille Välimäen kotiin nauttimaan konjakkia.  Ilmeni, että Välimäki pohti vakavissaan asianajon lopettamista ja jatko-opintojen aloittamista Helsingin yliopistossa. Itse olin samaan aikaan siirtymässä tuomarin tehtävistä yliopiston professoriksi Lappiin. Välimäki kyseli jatko-opintojen suorittamiseen liittyviä asioita ja jopa sitä, kannattaisiko hänen vielä liki nelikymppisenä tuollaista askelta enää ottaa. Vastasin,  että ilman muuta kannattaa! 

8. Näin myös tapahtui, sillä Pertti Välimäki lopetti vuonna 1989 asianajotoiminnan kokonaan ja aloitti  jatko-opintonsa, jotka johtivat 90-luvulla siihen, että hän toimi 10 vuotta myös tutkijana ja opettajana pääosin Helsingin yliopistossa. Välimäki valitsi leipälajikseen perintö- ja perheoikeuden ja väitteli vuonna 1995 oikeustieteen tohtoriksi osituksen sovittelua käsittelevällä tutkimuksellaan. Hänet nimitettiin siviilioikeuden dosentiksi vuonna 2000 ja hän toimi vuosina 1995-96 myös Lapin yliopiston ma. professorina, mikä on aina syytä erityisesti mainita. Välimäki julkaisi oikeustieteellisiä artikkeleja ja monografioita mm. pesänselvityksestä ja pesänjaosta sekä edunvalvonnan alalalta.

9. Oikeustieteen professuureja on vähän ja niinpä Pertti Välimäen veri takaisin käytännön oikeuselämään pariin. Tämäkin siirtymä onnistui Välimäeltä joutuisasti, sillä hänet otettiin vuonna 1999 KKO:een esittelijäneuvoksen vakanssille ja jo seuravana vuonna hänet nimitettiin KKO:n ylimääräikseksi jäseneksi ja samana vuonna vakinaiseksi jäseneksi oikeusneuvoksen virkaan. Välimäki jäi eläkkeelle vuonna 2016. Hän julkaisi vielä viime vuonna laajan tutkimuksen pesänjakajan roolista ja tehtävistä. 

10. Kuten tiedämme, KKO käytännöllisesti katsoen täydentää itse itseään, eli tekee virkaesityksen jäsenensä nimittämisestä tasavallan presidentille eikä presidentti koskaan siitä poikkea; viimeksi tuollainen poikkeus tapahtui vuonna 1970, jolloin presidentti Urho Kekkonen nimitti vastoin KKO:n yksimielistä kantaa oikeusneuvoksen virkaan Olavi Heinosen. Niin sitten kävi, kuten Pertti Välimäki on Pekka Ilosen nekrologisaan itse todennut, että kummastakin Riihimäellä toimineesta Ilosen yhtiökumppanista, Mikko Tulokkaasta ja Välimäestä tuli myöhemmin KKO:n jäsenen, Tulokkaasta 1992 ja Välimäestä vuonna 2000, joten he istuivat "korkissa" samaan aikaan. Mikko Tulokkaalla ei varmaankaan ollut mitään entisen yhtiökumppaninsa nimitystä vastaan, mutta toki Välimäki sai oikeusneuvoksen viran yksinomaan omilla ansioillaan, tästä voimme olla varmoja.

11. KKO:n tuomarina Välimäki seurasi eri oikeudenalojen kehitystä ja oikeustieteellistä tutkimusta tarkasti. Tämä näkyy mm. siitä, että hän omaksui nopeasti uudenlaisen pro et contra -perustelumetodin käytön, josta olen julkaissut yhdessä Petri Martikaisen kanssa kaksi kirjaa, ensimmäisen Pro et contra -nimisen kirjan vuonna 2003 ja toisen kirjan Tuomion perusteleminen vuonna 2010. Ehkäpä noista kirjoista osaltaan johtui, että KKO:n perustelutyyli muuttui vuodesta 2011 lähtien lähes tyystin, kuten Heikki Kemppinen osoittaa viime vuonna julkaistussa väitöskirjassaan. KKO:n perusteluissa alkoi esiintyä väliotsikoita ja kappaleita, joissa yhtäältä käsiteltiin ratkaisua tukevia ja toisissa puolestaan lopputulosta vastaan puhuvia seikkoja; tällaisten ratkaisujen tekemisen Pertti Välimäki näyttää usein KKO:ssa osallistuneen. Tämän jälkeen perusteluissa seuraa punnintajakso, jossa kerrotaan, minkä vuoksi ratkaisussa on päädytty juuri lopputuloksesta ilmenevään ratkaisuun, vaikka myös toisenlaisen kannan tueksi olisi ollut varteenotettavia syitä.

12. Oikeusneuvos Pertti Välimäki on jättänyt eräällä tavalla konkreettisesti pysyvän jäljen KKO:n aikakirjoihin. Kaksi hänen laatimaansa artikkelia löytyy nimittäin KKO:n kotisivuilta. Toinen niistä käsittelee KKO:n valituslupajärjestelmää ja valituslupahakemuksen sisältöä, ja toinen sitä, miten siviilijuttua pitäisi ajaa KKO:ssa ja sitä ennen. Jälkimmäinen artikkeli perustuu Välimäen KKO:n asianajopäivässä 9.11.2012 pitämään esitelmään.

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/muutoksenhakijalle/artikkelit/valituslupahakemuksensisallosta.html#

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/muutoksenhakijalle/artikkelit/mitensiviilijuttuapitaisiajaakkossajasitaennen.html# 

13. Etenkin jälkimmäinen artikkeli oli minusta niin mainio, että päätin jatkaa saman asian tarkastelua omassa blogikirjoituksessani 2.4.2012 numero 714 otsikolla "Hieman lisiä oppiin siviilijutun ajamisesta oikeudessa".  Olin muutamassa kohdin hieman toisella kannalla kuin Pertti Välimäki, mutta pääosin saatoin yhtyä hänen esittämiinsä ajatuksiin ja näkemyksiin. Laitan tähän linkin myös omaan blogijuttuuni, jotta lukijoilla olisi tilaisuus vertailla esityksiä ja tehdä niistä kenties omia johtopäätöksiä; keskustelu jatkukoon, vaikka Suomessa sitä saa kyllä yleensä turhaan toivoa.

http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2013/04/714-hieman-lisia-oppiin-siviilijutun.html

14. Pertti Välimäki ei oikeusneuvokseksi edettyään ylistynyt, vaan tervehti aina iloisesti, kun kadulla  sattui vastaan tulemaan. Pertti oli kilpasuunnistaja ja muutenkin innokas kuntoilija, joka harrasti mm. murtomaahiihtoa. Riihimäen varuskunnan pururadan ladulla hän ohitti ylämäkeä perinteisellä tyylillä raskaasti puuskuttavan meikäläisen kevyesti luistellen. Pertti muutti kymmenkunta vuotta sitten Riksulasta Lahteen. Hänen poikansa Mikko Välimäki on teknologiaoikeuteen erikoistunut filosofian tohtori ja juristi. 

303. Hesarin kampanjointi käräjäoikeuden lautamiesjärjestelmän lakkauttamiseksi perusteetonta

1.Suomessa on tämän kuun aikana keskusteltu ärhäkkäästi käräjäoikeuden  lautamiesjärjestelmästä ja vaadi1ttu jopa sen pikaista lakkauttamisesta. Tämä ei ole sinänsä mitään uutta, sillä usein aiemminkin meillä, toosin kuin muissa maissa, on ilmennyt samaan tavoitteeseen tähtääviä pyrkimyksiä. Tällä kerralla tikunnokkaan on nostettu yhden alioikeuden eli Keski-Suomen käräjäoikeuden toukokuun ensimmäisellä viikolla raiskausjutussa antama syytteen hylkäävä tuomio, jossa kaksi lautamiestä äänesti kumoon virkatuomarin erilaisen kannan. Kyse on itse vain lautamiesten perustelujen yhdestä ainoasta virkkeestä.

2. Etenkin Helsingin Sanomat (HS, Hesari) on tehnyt aika ajoin näyttäviä kampanjoita käräjäoikeuden lautamiesjärjestelmää vastaan. Minulle on kertynyt vuosien aikana mapillinen lautamiehiä koskevia lehtileikkeitä, joita suurin osa on julkaistu juuri Hesarissa. Täytyy myöntää, että lehti on heiluttanut tahtipuikkoa varsin onnistuneella tavalla, sillä niin kiltisti lehden pillin mukaan oikeusministerit sekä kansanedustajat ja eduskunta ovat asiassa tanssineet.  Joutuu kysymään, olisiko toiminnassa kyse  jonkinlaisesta mediakratiasta eli ns. neljättä valtiomahtia edustavan lehdistön pyrkimyksestä päästä  konkreettisesti yhteiskunnallisen vallankäyttäjän asemaan.

3. Niin tai näin, mutta tosiasia on, että lautamiesten osallistumista tuomitsemistoimintaan on 2000-luvulla vähennetty erilaisilla lainmuutoksilla todella tuntuvasti. Kun vuonna 2008 käräjäoikeuksissa istuttiin vielä noin 30 000 sellaista rikosjuttua, joita lautamiehet olivat ratkaisemassa, oli määrä vuonna 2019 pudonnut hieman yli 2 100 asiaan.  Tuomioistuintilastoinnin heikkouksien takia tuoreempia tietoja asiasta ei ole julkisesti saatavilla. On ymmärrettävää, että lautamiehet ovat olleet tilanteesta huolissaan lähinnä ammattitaitonsa ruostumista peläten. 

4. Pohdin tässä ja myöhemmin parissa muussa kirjoituksessa, miten tähän tilanteeseen on jouduttu ja onko lautamiesjärjestelmälle todella syytä antaa HS:n ja muutaman lakimiesjärjestön toivoma ja pontevasti ajama lopullinen kuolinisku. Onko lautamiesten käytössä nykymaailmassa mitään järkeä, "virkaa" tai arvoa, mihin seikkoihin lautamiesten mukanaolo alioikeuksissa on perustunut ja mitä vastasyitä voidaan esittäää,  keitä nuo "poloiset" lautamiehet oikeastaan ovat, ovatko he pikkupoliitikkoja, jollaisina heidät on usein haluttu nähdä,  millainen on maallikkojen asema ja merkitys muissa pohjoismaissa ja yleensä länsimaissa ja onko muualla tehty yhtä pontevia hyökkäyksiä tai kampanjoita maallikkojen poistamiseksi oikeussaleista ja tuomaripöydän takaa.

5. Minulla on omakohtaisia kokemuksia lautamiesten kanssa toimimisesta, sillä ennen yliopiston professoriksi siirtymistä olin 20 vuotta töissä eri tuomioistuimissa. Olen työskennellyt mm.  hovioikeudenneuvoksena ja sen jälkeen 12 vuotta käräjäoikeuden päällikkötuomarina, jonka virkanimikkeenä oli silloin kihlakunnantuomari; "ukkotuomariksi" sain nimityksen 35 -vuotiaana. Olen istunut käräjiä varmaankin noin 150 lautamiehen kanssa ja voin sanoa, että kokemukseni lautamiehistä ovat hyvin myönteisiä. Lautamiessysteemi ei ole aikansa elänyt enkä luopuisi siitä, sen lakkauttautuminen olisi todellinen emämunaus ja osoitus suomalaisen oikeuskulttuurin kypsymättömyydestä.

6. Tämä alkulämmittelyn jälkeen voimme siirtyä päivän epistolatekstiin, jota ehkä myös nuhdesaarnaksi voitaisiin kutsua.

7. Helsingin Sanomissa julkaistiin kuluvan kuun 16. päivänä oikeustoimittaja Susanna Reinbothnin  puolentoista sivun juttuun otsikolla "Lautamiesten päätöksistä on noussut kohuja". Jutussa ruodittiin lähinnä Keski-Suomen käräjäoikeuden kuun ensimmäisellä viikolla antamaa tuomiota hylätä raiskaussyyte ns. lautamiespäätöksellä eli ratkaisulla, jossa kahden lautamiehen syytteen hylkäävä kanta voitti lopputuloksesta eri mieltä olleen käräjätuomarin mielipiteen. - Samaa tuomiota oli jo aiemmin kritisoitu Hesarin lisäksi myös mm. Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä, palaan niihin myöhemmin.

8. Seuraavana päivänä 17.5. julkaistu HS:n pääkirjoitus otsikolla "Suomalaista oikeusvaltiota pitää huoltaa koko ajan" alkaa myös mainitun käräjäoikeuden raiskaustuomion kritiikillä. Pääkirjoituksen laatija moittii samaa virkettä lautamiesten ratkaisun perusteluissa kuin toimittaja Reinboth edellisenä päivänä omassa jutussaan. - Harvoin, tuskin koskaan, yksi ainoa virke suomalaisen tuomioistuimen päätöksessä on saanut näin suurta julkista huomiota osakseen! Voi sanoa, että ko. päätöksestä on nostettu mediassa hirveä kohu.

9. Pääkirjoituksen viimeisessä kappaleessa lehti opastaa eduskuntaa "keskustelemaan kunnolla lautamiesjärjestelmästä", vaikka nykyinen hallitus onkin sitoutunut säilyttämään sen. Toisaalta pääkirjoituksen laatija hieman toppuutteelee kiihkeäksi äitynyttä kohua jatkaessaan, että päätöksiä ei pidä tehdä yksittäisten tapausten pohjalta - vaikka HS juuri niin pääkirjoituksesaan tekee - mutta pitkä historia ei ole hyvä peruste, jos järjestelmä koetaan aikansa eläneeksi, kirjoitus neuvoo.

10. Hesarin vyörytys lautamiesjärjestelmän lakkauttamiseksi jatkui jo seuravana päivänä 18. 5., jolloin lehdessä julkaistiin toimittaja Susanna Reinbothin laatima uusi niinikään puolentoista sivun juttu näkyvällä otskilla "Yksi puolue suojelee lautamiesjärjestelmää"; jutun yhteydessä julkaistu kuva, jossa on kasattu päällekkäin neljä Suomen Laki -nimistä lakikirjaa, vaikuttaa luvalla sanoen tylsältä. Nato-kysymyksen ollessa kuummmillaan toimittaja oli haastatellut seitsemän eri eduskuntapuolueen kansanedustajia ja päätynyt siihen johtopäätökseen, että "keskustaa lukuun ottamatta muut puolueet ovat valmiita keskustelemaan lautamiesjärjestelmän lakkauttamisesta" - eivät siis sentään olleet aivan suoralta kädeltä lakkauttamaan sitä. Itse asiassa kaikkien poliitikkojen lausumat olivat varsin maltillisia, sillä niissä oltiin lähinnä vain valmita keskustelamaan ja selvittämään asiaa.

11. Jälkimmäistä juttua varten toimittaja oli haastatellut myös Tuomariliiton, Syyttäjäyhdistyksen ja Asianajajaliiton edustajia, eli Minna Hällströmiä, Jukka Haavistoa ja Hanna Räihä-Mäntyharjua sekä Tuomioistuinviraston ylijohtaja Riku Jaakkolaa, joista kolme ensiksi mainittua ilmoitti halustaan luopua lautamiehistä. Heidän lausumiinsa viitaten jutussa todetaan suorasukaisesti, että lautamiehet osallistuvat enää vain vaativiin rikosjuttuihin, kuten seksuaali- ja väkivaltarikosten käsittelyyn, missä tarvitaan ammattilaisia, "sanovat oikeussalien ammattilaiset". 

12. Kuten myöhemmin juttusarjassa osoitan, mainittu väite ei pidä paikkaansa, sillä vaativia rikosjuttuja ja toisinaan myös suhteellisen lieviäkin rikosssyytteitä käräjäoikeudet ratkaisevat usein myös kolmen ammattituomarin kokoonpanossa, siis kokonaan ilman lautamiehiä. Lautamieskokonpano ei siis ole suinkaan ainoa vaihtoehto käsitellä ja ratkaista vaativia eli törkeitä rikosjuttuja, kuten toimittaja antaa jutussaan ymmärtää.

13. Vapaassa maassa lehdistön oikeutena ja velvollisuutena on luonnollisesti puuttua erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, paljastaa poliitikkojen, lainsäätäjän, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminnassa olevia heikkouksia, töppäyksiä tai suoranaisia rikoksia, vaatia lakien muuttamista jne. Toisaalta on syytä edellyttää, että tämä tapahtuu tasapuolisesti eli vastakkaisia näkemyksiä esiintuoden ja pro et contra punniten, ei yksipuolisesti kritisoiden. 

14. Tältä kannalta HS:n kamppanjassa herättää ihmetystä moni asia. Ensikin selkeä yksipuolisuus, mikä ilmenee esimerkiksi siitä, että lehti vaikenee tyystin niistä seikoista, jotka ovat vahvasti puoltaneet ja puoltavat myös jatkossa lautamiesjärjestelmän säilyttämistä. Lehti näyttäisi unohtaneen objektiivisen tiedonvälityksen vaatimukset ryhtymällä ankaraksi kriitikoksi, jonka syyttävä sormi osoittaa vain pariin viime aikoina tehtyy lautamiespäätökseen. On hämmästyttää, että näiden poikkeuksellisten yksittäisten tapausten perusteella lehti vaatii suomalaiseen oikeuslaitokseen ja -elämään satoja vuosia kuuluneen tärkeän elemetin lakkauttamista. Onko lehti menettänyt suhteellisuuden tajunsa kokonaan? Lehti ei tule mollanneeksi vain tuota "kirottuna" pitämäänsä järjestelmää, vaan myös konkreettisia päätöksiä virkavastuulla tehneitä lautamiehiä, joita ei ole jutunteossa lainkaan kuultu, arvostelukyvyttämyydestä.

15. Palaan vielä toimittaja Reinbothin ensimmäiseen juttuun 16.5. Siitä ilmenee, että lehti on kaivanut Oikeusrekisterikeskuksen avulla käräjäoikeuksista lautamiespäätöksiä eli ratkaisuja, joissa lautamiesten kanta on vastoin virkatuomarin kantaa tullut käräjäoikeuden päätökseksi. En tiedä, kuinka kauas taaksepäin etsintää on suoritettu, mutta joukossa on esimerkiksi yksi tapaus jo 14 vuoden takaa. Tarkoitan  Pääministerin morsian -kirjasta nostettuja syytteitä silloisen pääministerin Matti Vanhasen yksityiselämään loukkaavasta tiedon levittämisestä; syytteet hylättiin Helsingin käräjäoikeudessa vuonna 2008 lautamiesten äänin, yksi lautamies ja käräjätuomari olivat eri kannoill. Käräjäoikeuden ratkaisun lopputulos muuttui langettavaksi tuomioksi Helsingin hovioikeudessa, jonka antaman tuomion korkein oikeus myöhemmin pysytti. 

16. Selvitys näyttää tuottaneen vesiperän, sillä lehti ja Oikeusrekisterikeskus löysivät vain kymmenen (10) tuomiota, jossa lautamiehet ovat äänestäneet käräjätuomarin kannan kumoon. Johtopäätös on siten selvä: Lautamiehet äänestävät vain aniharvoin, siis todella erittäin harvoin virkatuomarin nurin, kuten HS on joutunut jutussaan myöntämään. Jo yhden vuoden aikana käräjäoikeuksien lautamieskokoonpanossa annetaan yli 2 000 rikostuomiota ja viidessä vuodessa niitä kertyy 10-12 000. 

17. Onko kanslaisten oikeusturva todella vaarassa, jos näin suuresta tuomioryppäästä vain 10 ratkaisua perustuu lautamiespäätöksiin, joista voidaan sitä paitsi valittaa ja käytännössä myös aina valitetaan hovioikeuteen? On selvää, kuten HS:n jutussakin todetaan, että myös kolmen virkatuomarin kokoonpanot tekevät muun muassa seksuaalirikosjutuissa äänestyspäätöksiä. Miksi siis pitää nostaa hirveän suuri haloo ja meuhkaaminen yhdestä ainoasta tai vaikkapa kymmenestä 20-30 vuoden aikana annetusta lautamiespäätöksestä? Tätä on vaikea ymmärtää. Tuollaiset kieltämättä epäonnistuneet perustelulausumat, jollainen Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomiosta löytyy, voitaisiin kuitata olankohautuksella ja sellaista sattuu -toteamuksella, sillä vastaavanlaisia kömmähdyksiä tekevät myös ammattituomarit, tämän voin oman kokemukseni perusteella entisenä hovioikeuden tuomarina ja KKO:n esittelijänä sanoa. Syyttäjän valituksesta hovioikeus voi kumota käräjäoikeuden antaman lautamiespäätöksen, jos siihen on aihetta, joten asianomistajan oikeusturva ei ole lautamiesten ratkaisun takia lopullisesti mennyt tai vaarantunut. Jos käräjäoikeus olisi tuominnut vastaajan raiskauksesta, olisi tämä puolestaan valittanut päätöksestä hovioikeuteen.

18. Selvityksessä mainituista tapauksista kahta lukuun ottamatta muut tuomiot koskivat seksuaalirikoksia. Neljässä asiassa asetelma oli samanlainen kuin Keski-Suomen käräjäoikeuden tapauksessa, eli lautamiehet hylkäsivät syytteen vastoin virkatuomarin kantaa. Niissä on ollut kysymys näytön arviointia koskevasta erimielisyydestä. Tämä ei ole mitenkään epätavallista raiskausjutuissa, joissa usein on kyse sana vastaan sana -tilanteesta, kun muuta todistelua ei juuri ole saatavissa. Toisaalta yhdessä selvityksessä mainitussa tapauksessa tuomari olisi hylännyt syytteen, mutta lautamiehet antoivat langettavan tuomion. Yhdessä jutussa erimielisyys koski "vain" tuomittuja korvauksia, joiden osalta lautamiehet olivat lievemmällä kannalla kuin käräjätuomari. Selvitys näyttäisi kumoavan yhden ennakkoluulon, nimittäin sen, että lautamiehet eivät näytä olevan, vaikka usein muuta väitetään, mitenkään verenhimoisia antamaan esimerkiksi seksuaalirikosjutuissa virkatuomareita hanakammin syypääksi julistavia tuomioita. He eivät liioin näyttäisi olevan rangaistuksen mittaamisessa käräjätuomareita ankarammalla kannalla.

19. HS kertoi Keski-Suomen käräjäoikeuden nyt jo lähes maankuulusta raiskaustuomiota ensimmäisen kerran 6.5. toimittaja Lasse Kerkelän laatimassa jutussa melkoisen raflaavalla otsikolla "Raiskaussyyte hyättiin, koska uhri osallistui myöhemmin tv-sarjaan - Oikeuspsykologi tyrmää tuomion perustelun: "Ihan käsittämätöntä".  Palaan myöhemmin tarkemmin asiaan, mutta kiinnitän jo tässä vaiheessa huomiota siihen, että lehti oli hastatellut juttua varten ainoastaan oikeuspsykologi Julia Korkmania ja jutun syyttäjää, muttei varannut ratkaisun antaneille lautamiehille tai käräjäoikeuden laamannille taikka Maallikkotuomarit ry:n edustajille tilaisuutta tulla kuulluksi. Minusta tällainen jutunteko on erikoista ja epätasapuolista uutisointia ja sitä paitsi kyseisten lautamiesten selvää kritisoinitia. Yhden puheiden mukaan älköön ketään tuomittako, opastettiin tuomareita jo vanhoissa tuomarinohjeissa, ja sama sääntö olisi syytä omaksua myös median jutunteossa. 

20. Helsingin Sanomat julkaisi kyllä 6.5. jälkeen kolme päivää myöhemmin   9.5. mielipidesivullaan kolmen Maallikkotuomarit ry:n edustajan kirjoituksen otsikolla "Lautamiesjärjestelmää ei pidä tuomita yksittäisen päätöksen päätöksen perusteella". Kirjoitus on asiallinen ja siinä korotetaan, että lautamiesjärjestelmä on edelleen hyvin toimiva ja myös useimpien ammattittuomareiden arvostama järjestelmä. HS:n mielipidesivulla on tämän jälkeen julkaistu kaksi muuta lautamiesten kirjoitusta asiasta. Tämä on toki hyvä, mutta kyllä lehden olisi tullut haastatella lautamiesjärjestön edustajaa jo aiemmin kolmessa laajassa uutisjutussaan tai ainakin josssakin niistä. Näin ei tehty, vaan lehti kyseli jutusta ja sen tuomiosta ainoastaan järjestelmän vastustajilta. Ei hyvä!

21. Samaan syntiin lankesivat Keski-Suomen käräjäoikeuden päätöksen uutisoinnin osalta myös Ilta-Sanomat, Iltalehti sekä Keskisuomalainen, jotka myös julkaisivat 6.5. kriittisen uutisjutun käräjäoikeuden tuomiosta; Jyväskylässä näyttääkin 6.5. olleen todellista lehtimiesten vilskettä!  Ilta-Sanomat haastatteli juttuaan varten oikeuspsykologi Julia Korkmanin lisäksi rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasta. Hän antoi vain lyhyen lausunnon ilmoittaen samalla, ettei vastusta lautamiesten käyttöä. Tolvasen kanta on ymmärrettävää, sillä oikeusneuvos  Markku Arposen johtaman Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean jäsenenä hän kannatti, kuten kaikki muutkin komitean 13 jäsentä ja kolme pysyvää asiantuntijaa (itse olin yksi heistä), vuonna 2003 julkaistussa mietinnössä lautakuntajärjestelmän säilyttämistä (KM 2003:3). Julia Korkman suhtautui myös tässä haastattelussa umpikielteisesti lautakuntajärjestelmään vaatien sen lakkauttamista.

22. Suorastaan hämästyttävä, etten sanoisi pyöristyttävä, oli HS:n mielipidesivulla 17.5. nimimerkillä "Seitsemän turhautunutta käräjätuomaria" julkaistu kirjoitus otsikolla "Lautamiesjärjestelmä on monin tavoin ongelmallinen ja siitä on luovuttava". Miten näin merkittävässä asiassa voidaan maan suurimmassa sanomalehdessä ylipäätään julkaista anonyymi kirjoitus, jossa hyökätään raivokkaasti perinteistä oikeusjärjestelmää ja samalla  pääkaupunkiseudun käräjäoikeuksissa toimivia lautamiehiä vastaan? Mistä  me tiedämme, ovatko kaikki noista "seitsemästä seinähullusta"  todella käräjätuomareita tai kuinka kauan he ovat sanotussa virassa toimineet? Kirjoitus vilisee SF-filmeistä 1930 -luvulla tuttuja kliseitä ja moitteita nukkuvista, ristikoita tekevistä, lehtiä lukevista ja puhelimiaan istunnossa selailevista lautamiehistä. Jos tällaista käytäntöä jonkun tai joidenkin tuomareiden istunnossa tosiaan esiinttyy, niin kyllä tuomarilla olisi syytä katsoa peiliin. Jos tuomarin prosessin johtaminen on passiivista ja uneliasta ja jos hän suhtautuu tehtäviinsä ylimielisesti tai lautamiehiä vähätellen, ei ole mikään ihme, että myös hänen vieressään istuvat lautamiehet alkavat vähitellen tympääntyä asian pitkäveteiseen käsittelyyn ja tuomariin.

23. Mainitun tuomariseitsikon, jota voidaan luonnehtia todelliseksi "poskisolistiseitsikoksi", kirjoitus tulee jättää omaan mitättömään arvoonsa. Otan kuitenkin kiinni sen viimeisessä kappaleessa esitetystä väitteestä, jonka mukaan "myös kansainvälisessä vertailussa lautamiesjärjestelmä herättää kummeksuntaa". Väite kuvastaa seitsikon tietämättömyyden tasoa, mutta puutun siihen myös siksi, että edellä mainituissa kolmessa HS:n reportaasissa tai muidenkaan lehtien kirjoituksissa ei ole, ihme kyllä, kiinnitetty minkäänlaista huomiota siihen, miten maallikkoedustukseen on suhtauduttu muiden maiden tuomioistuinlaitoksissa. Lehdet, radioasemat ja tv-kanavat antavat meillä tavallaan ymmärtää, että maallikot eivät muissa maissa osallistuisi lainkaan tuomitsemistoimintaan, vaan lautamiesjärjstelmässä olisi kysymys yksinomaan suomalaisesta ilmiöstä ja "kummallisuudesta". 

24. Näin asia ei tietenkään ole. Otan oikeusvertailun tarkemmin esille myöhemmin juttusarjassani, mutta mainitsen jo tässä vaiheessa, että maallikot osallistuvat käytännöllisesti katsoen kaikissa pohjois- ja länsimaissa tuomioistuinten lainkäyttöön, eri muodoissa tietenkin; nimike lautamies on käytössä Suomen lisäksi vain Ruotsissa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa maallikot eli jury tai valamiehistö ratkaisee yksin ilman tuomarin mukanaoloa vakavien rikosjuttujen näyttökysymyksen. Monissa maissa lautamiehet osallistuvat alioikeuksien lisäksi myös ylioikeuksien lainkäyttöön; näitä maita ovat esimerkiksi Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa, Ranska ja Hollanti. Näissä maissa ja muuallakin maallikkoedustuksen arvostus on korkealla eikä missään olla tiettävästi luopumassa maallikkojen käytöstä. Ruotsissa lautamiehiä käytetään selvästi enemmän eli useammissa jutuissa kuin Suomessa ja siellä heitä on myös hovioikeuksissa. Poikkeuksen tekee ainoastaan piskuinen Suomi, joka ikään kuin hampaat irveessä ja maan suurimman sanomalehden yllyttämänä hamuaa irti vuosisataisesta perinteestä. 

25. Jatkan esitystä lautamiehistä myöhemmin juttusarjan toisessa osassa. Hyvää päivänjatkoa! Toivottavasti Havis Amandan ympärille pystytetyt vaneriseinät kestävät suuren yleisön ilonpidon paineet, jos Suomi illalla voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden! 

302. KKO 2022:37. Törkeä huumausainerikos. Rikollisryhmän jäsenyys. Rangaistuksen mittaaminen

1. Korkeimman oikeuden (KKO) tänään antamassa ennakkopäätöksessä KKO 2022:37 oli kysymys siitä, oliko vastaaja tehnyt hänen syykseen luetun törkeän huumausainerikoksen osana järjestäytyneen rikollisryhmän (Cannonball MC, CMC) toimintaa. Käräjäoikeus ja hovioikeus vastasivat kysymykseen myöntävästi, mutta KKO kieltävästi. KKO:ssa 4-1 -äänestys mainitusta kysymyksestä.

2. Päijät-Hämeen käräjäoikeus  - asia on ratkaistu lautamieskokoonpanossa - totesi 27.3.2020 antamassaan tuomiossa, että A ja B olivat tunnustaneet yhdessä kasvattaneensa kannabiskasveja. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että kasveja oli ollut kasvun eri vaiheissa yhteensä 82 kappaletta. Kasvattamiseen oli osallistunut myös kolmas henkilö. Huumausainetta oli ollut odotettavissa vähän yli 2 kilogramman määrä, eli kysymys oli ollut suuresta määrästä huumausainetta. Vastaajat olivat viljelleet kannabista myynti- tai levitystarkoituksessa. Kysymyksessä oli törkeä huumausainerikos. Syytekohdassa 2 käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli viljellyt asunnossaan yhteensä 48 kannabiskasvia myynti- tai levitystarkoituksessa ja syyllistynyt huumausainerikokseen. Syytekohdassa 8 A oli tunnustanut pitäneensä ilman lupaa hallussaan patruunoita.

3. Käräjäoikeus lausui syytekohtaa 1 koskevan koventamisperusteen osalta, että A oli Cannonball MC:n (CMC) jäsen ja B prospect-jäsen. CMC oli rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu järjestäytynyt rikollisryhmä, jonka jäsenet harjoittavat taloudellisen hyödyn saamiseksi muun muassa huumausainekauppaa.

4. A tai B eivät olleet ennen CMC:hen liittymistä syyllistyneet huumausainerikoksiin. Huumausainerikokset edellyttivät tyypillisesti usean henkilön kiinteää ja suunnitelmallista yhteistoimintaa. Huumausainerikollisuus oli CMC:lle tyypillinen rikollisuuden muoto tulojen saamiseksi organisaatiolle. Kummallakaan vastaajista ei ole ollut tekoaikaan yhteiskunnan tukien lisäksi tuloja. Tekoon oli ryhdytty myynti- tai levitystarkoituksessa, mikä tuki vahvasti sitä käsitystä, että teko tulisi hyödyttämään myös CMC-organisaatiota huumausaineista saatujen tulojen muodossa. Lisäksi tekoon oli ryhdytty CMC:n kahden eri osaston jäsenen toimesta, mikä puolsi vahvasti sitä käsitystä, että teko oli tehty CMC:n toiminnassa.

5. Käräjäoikeus katsoi, että syytekohdan 1 rikos oli tehty osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. A tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta, huumausainerikoksesta ja lievästä ampuma-aserikoksesta koventamisperustetta soveltaen 2 vuodeksi vankeuteen.

6. A valitti Itä-Suomen hovioikeuteen vaatien, ettei mainittua koventamisperustetta sovelleta. Hovioikeus ei 20.11.2020 antamassaan tuomiossa muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. 

7. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A vaati valituksessaan, ettei rangaistuksen määräämisessä sovelleta koventamisperustetta. Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

8. KKO:n enemmistä katsoi seikkaperäisten perustelujen huipentumana (kappaleet 26-28), että koventamisperusteen soveltaminen edellyttää, että syyttäjä on esittänyt riittävän ja objektiivisesti todennettavissa oleviin seikkoihin perustuvan näytön rikoksen ja rikollisryhmän yhteydestä. Pelkästä rikollisryhmän yleisestä luonnehdinnasta ei lähtökohtaisesti voida vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä ainakaan, jollei tarkasteltavana oleva rikos yksiselitteisesti ilmennä rikollisryhmän tavoitteita, sen piirissä tehtyjä rikoksia ja tavanomaista toimintamallia. Enemmistön mukaan tässä asiassa ei ole esitetty selvitystä, joka viittaisi CMC-ryhmän olleen millään tavalla mukana rikoksen valmistelussa tai toteuttamisessa taikka joka osoittaisi ryhmän saavan hyötyä rikoksesta. Huumausainekauppa on CMC:n pääasiallinen tulonlähde, mutta ilmeisenä ei voida pitää sitä, että verraten pienimuotoinen kannabiksen kasvattaminen kuuluisi ryhmän tyypilliseen ja merkitykselliseen ydintoimintaan.Enemmistö katso jääneen näyttämättä, että A on tehnyt syytekohdassa 1 kuvatun törkeän huumausainerikoksen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Koventamisperusteen soveltamisen edellytykset eivät siten täyty.

9. Rangaistuksen osalta enemmistö totesi mm., että A on tuomittu aikaisemmin kaksi kertaa ehdolliseen vankeuteen ja kerran yhdyskuntapalveluun. Näistä tuomioista kaksi on annettu yli viisi vuotta ennen nyt käsiteltävänä olevien rikosten tekemistä ja kolmas yli kolme vuotta ennen rikosten tekemistä. Kaikissa aikaisemmissa tuomioissa on kysymys varsin lievistä ja huumausainerikoksiin verrattuna laadultaan erilaisista rikoksista. A:lle aikaisemmin tuomitut vankeusrangaistukset eivät tässä tapauksessa ole esteenä ehdollisen vankeuden tuomitsemiselle. Tuomittava rangaistus ei ole pituutensa puolesta aivan lähellä kahta vuotta eikä rikosten vakavuuteen tai A:n syyllisyyteen liity ehdotonta vankeutta erityisesti puoltavia seikkoja. Näin ollen vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi. Enemmistö totesi, että ehdollisen vankeuden lisäksi asiassa voisi tulla harkittavaksi yhdyskuntapalvelu rikoslain 6 luvun 10 §:ssä tarkoitettuna oheisseuraamuksena. A on rikostensa johdosta ollut vapautensa menettäneenä yli kolmen kuukauden ajan. Enemmistö päätyi katsomaan, ettei oheisseuraamuksen määrääminen sen vuoksi ollut aiheellista. 

10. KKO alensi hovioikeuden A:lle tuomitseman ehdottoman 2 vuoden vankeusrangaistuksen 1 vuodeksi 7 kuukaudeksi vankeutta ja määräsi sen ehdolliseksi. Koeaika alkoi KKO:n tuomion antamisesta ja päättyy 31.12.2024. 

11. KKO:n kokoonpanossa oli naisenemmistö, sillä jaoston viidestä jäsenestä vain yksi oli mies, nimittäin oikeusneuvos Jussi Tapani. Hän hyväksyi asian esittelijänä toimineen oikeussihteeri Heikki Kemppisen mietinnön, jonka mukaan hovioikeuden tuomion lopputuoksen muuttamiseen ei ollut aihetta. Kemppinen väitteli viime vuonna Helsingin yliopistossa oikeustieteen tohtoriksi rangaistuksen mittaamista koskevalla rikosoikeudellisella tutkimuksellaan.

12. Olisin itse samaa mieltä kuin KKO:n vähemmistö ja jutun esittelijä, joka lausui mietintönsä loppukaneettina seuraavaa:

Korkein oikeus todennee yhteenvetona, että koventamisperusteen soveltamista tukee tässä tapauksessa se, että A on CMC:n jäsenenä yhdessä toisen CMC:n eri osastoa edustavan jäsenen kanssa kasvattanut avoimesti ja suhteellisen pitkään huomattavan määrän kannabista merkittävää taloudellista hyötyä tavoitellen. CMC:n on tässä asiassa katsottu olevan järjestäytynyt rikollisryhmä, jonka jäsenet harjoittavat taloudellisen hyödyn saamiseksi muun muassa huumausainekauppaa. Vaikka huumausaine ei ole tässä tapauksessa ollut laadultaan erittäin vaarallista eikä määrä ole ollut huomattavan suuri, syyksiluettu törkeä huumausainerikos ei menettelyltään eroa ratkaisevalta osin CMC:n toiminnasta esitetystä selvityksestä. Kun menettelyä arvioidaan kokonaisuutena, siihen sisältyisi omaan lukuun tehtynä siinä määrin merkittäviä riskejä, että kahden CMC:n jäsenen tämänkaltaista toimintaa pelkän väitetyn aikaisemman tuttavuuden perusteella ei voida pitää uskottavana.

Korkein oikeus todennee, ettei asiassa ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että A:n syyksi kohdassa 1 luettu törkeä huumausainerikos on tehty osana järjestäytyneenä rikollisryhmänä pidettävän CMC:n toimintaa. Hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei siten ole aihetta.

13. KKO:n ratkaisuseloste 

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202237.html

 

301. Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen. Säilössä pitäminen. Eurooppalainen pidätysmääräys. KKO 2022:36

1. Korkein oikeus (KKO) antoi tänään ennakkopäätöksen KKO 2022:36, joka koskee Eurooppalaisen pidätysmääräyksen tulkintaa. Asiassa oli kysymys siitä, onko luovuttamisen täytäntöönpano määräajassa estynyt ylivoimaisen esteestä ja onko säilössäpidon jatkamista koskenut päätöksentekomenettely ollut asianmukainen. Lisäksi asiassa oli kyse luovuttamispäätösten täytäntöönpanon siirtämisestä tai jatkamisesta.

2. Ennakkopäätöksen otsikon kerrotaan tapauksesta, että Romanian kansalainen A oli määrätty luovutettavaksi vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa varten Romaniaan ja pidettäväksi säilössä, kunnes hänet luovutetaan. Luovuttamispäätöstä ei kuitenkaan ollut pantu täytäntöön, viimeksi sen johdosta, että A oli hakenut turvapaikkaa Suomesta. A:ta oli jatkuvasti pidetty säilössä Keskusrikospoliisin päätöksenteon varassa.

3. Asiaa oli tätä ennen käsitelty kaksi kertaa Helsingin käräjäoikeudessa ja kahdesti myös KKO:ssa, ks.  KKO:2021:24 ja KKO:2021:86. KKO pyysi asiassa EU-tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiasta-

4. KKO päätyi ratkaisussaan johtopäätökseen, että turvapaikkahakemusta ei voitu pitää EU-luovuttamislain 46 §:ssä tarkoitettuna ylivoimaisena esteenä. Menettely ylivoimaisen esteen toteamiseksi ja säilössäpidon jatkamiseksi ei myöskään täyttänyt eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen vaatimuksia. A:n säilössä pitämiselle ei ole ollut laillisia edellytyksiä alkuperäisen määräajan päättymisen eli 25.4.2021 jälkeen. 

5. KKO:ssa oli itse asiassa valittajina kaksi Romaniasta olevaa kansalaista eli A:n lisäksi myös B, joka oli niin ikään määrätty luovutettavaksi ja otettu säilöön. Luovutetuksi määrätyt A ja B oli vapautettu säilöstä jo sen jälkeen, kun EU-tuomioistuin oli 28.4.2022 antanut vastauksen KKO:n ennakkorakaisupyyntöön. KKO katsoi mm. ratkaisuunsa KKO 2020:66 viitaten, että se voi tästä huolimatta antaa lausunnon siitä, onko A:n ja B:n säilössä pitämisen jatkamaiselle ollut lailliset perusteet.

6. KKO:n ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202236.html 

7. Melkoinen soppa yhdestä luovutuspäätöksestä on saatukin aikaan!

300. Työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen. Luottamusmies. KKO 2022:35

Eilen 20.5.2022 korkein oikeus (KKO) antoi tuomion, jossa työnantajaliittoon kuulumattoman yrityksen kaksi edustajaa tuomittiin työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkauksesta sakkoon sillä perusteella, että he olivat lakkauttaneet yrityksessä luottamusmiehen tehtävän (KKO 2022:35). Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä tapauksesta oli kysymys. 

1. Työnantajaliittoon kuulumattoman yrityksen edustajat A ja B olivat lakkauttaneet yrityksessä luottamusmiehen (X) tehtävän. Syyttäjä nosti A:ja B:tä vastaan syytteen työrikoksesta.

2. Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi 8.5.2019 A:n ja B:n rikoslain (RL) 47 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkauksesta 10 päivän sakkorangaistukseen eli maksamaan sakkoa, A:n 690 euroa ja B:n 240 euroa.

3. A ja B valittivat Turun hovioikeuteen. Hovioikeus totesi  29.12.2020 antamassaan tuomiossa, että työsopimuslain (TSL) 13 luvun 11 §:n ja 7 luvun 10 §:n perusteella rikoslain rangaistussäännöksessä mainitulla luottamusmiehellä tarkoitettiin ainoastaan työehtosopimuksen perusteella valittua luottamusmiestä. Asiassa oli siten arvioitava, oliko yhtiö järjestäytymättömänä työnantajana ollut velvollinen sallimaan luottamusmiehen asettamisen yhtiöön.

4. Hovioikeus totesi, että sovellettavaksi tuleva RL 47 luvun 5 § on sanamuodoltaan yksiselitteinen, mutta se sai sisältönsä työoikeudellisesta normistosta. Hovioikeus katsoi, että oli epäselvää, mitä TSL:n yleissitovuutta koskevassa 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettiin niillä työsuhteen ehdoilla ja työoloilla, joita yleissitovuuden nojalla oli noudatettava. Tällainen epäselvyys ei voinut koitua rikosasian vastaajan vahingoksi. Kirjoitetun lain perusteella ei ollut yksiselitteisesti pääteltävissä, että järjestäytymätön työnantaja olisi velvollinen sallimaan luottamusmiehen asettamisen ja sen estäessään syyllistyisi rikokseen. Hovioikeus hylkäsi syytteen.

5. Hovioikeudessa äänestys 2-1. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos totesi, että X oli toiminut yhtiössä muussa kuin työehtosopimukseen perustuvassa luottamusmiestehtävässä. Rangaistussäännöstä voitiin soveltaa myös tällä tavalla valittuun luottamusmieheen. Käräjäoikeuden tuomiota ei siten ollut syytä muuttaa.

6. KKO myönsi valitusluvan syyttäjälle ja X:lle, jotka vaativat valituksissaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että A ja B tuomitaan rangaistukseen syytteen mukaisesti. A ja B vaativat vastauksessaan, että valitukset hylätään. 

7. KKO totesi, että hovioikeus oli hylännyt syytteen sillä perusteella, että työoikeudellisen sääntelyn nojalla oli epäselvää, onko järjestäytymätön työnantaja työehtosopimuksen yleissitovuuden perusteella velvollinen sallimaan luottamusmiehen asettamisen. KKO katsoi, että sovellettavana olevan tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa olennaista ei ole se, mikä työehtosopimuksen yleissitovuuden ulottuvuus on yksittäistapauksessa ollut. Lähtökohtana on sen sijaan jo perustuslain ja Suomea velvoittavien kansainvälisten ILO:n sopimusten perusteella, että järjestäytyneillä työntekijöillä on oikeus valita vapaasti luottamusmies.

8. A ja B olivat riidattomasti saaneet tiedon X:n valinnasta luottamusmieheksi ja tämän jälkeen lakkauttaneet luottamusmiehen tehtävän yhtiössä. Näin tehdessään he ovat estäneet sen, että työntekijät ovat voineet asettaa työpaikalle luottamusmiehen. A ja B ovat olleet rikoslain 47 luvun 5 §:ssä tarkoitettuja työnantajan edustajia.

9. A:n ja B:n tahallisuuden osalta KKO toteasi, että rangaistussäännös on sanamuodoltaan yksiselitteinen. Kun lisäksi huomioitiin vastaajien asema yhtiössä, työlainsäädännön väitetyllä epäselvyydellä ei ollut tässä tapauksessa merkitystä tahallisuuden arvioinnissa.

10. KKO katsoi johtopäätöksenään, että A ja B ovat yhtiön edustajina lakkauttaneet yhtiössä luottamusmiehen tehtävän ja siten estäneet sen, että työntekijät tai heidän ammattijärjestönsä asettavat tai valitsevat työpaikalle luottamusmiehen. Menettelyllään A ja B olivat syyllistyneet työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamiseen.

11. KKO totesi, että kun vain vastaajat olivat hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomioon, asiassa ei voitu A:n ja B:n vahingoksi korottaa käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta, - reformatioin in peius-kielto siis - eikä käräjäoikeuden A:lle ja B:lle tuomitsemaa 10 päiväsakon sakkorangaistusta ollut syytä alentaa. Vastaajien päiväsakon rahamäärä määräytyi sen mukaan, mikä se on ollut käräjäoikeuden tuomiota annettaessa, koska rahamäärästä ei voida poiketa hovioikeudessa yksin muutosta hakeneiden vastaajien vahingoksi.

12. KKO kumosi hovioikeuden tuomion ja luki A:n ja B:n syyksi työntekijöiden järjestäytymisoikeuden loukkaamisen. Tuomittavan rangaistuksen osalta asia jätettiin käräjäoikeuden tuomion varaan. 

13. KKO:n ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202235.html 

14. KKO ei voinut syytetyn eduksi voimassa olevan reformatio in peius -kiellon eli huonontamiskiellon takia korottaa sytetyille käräjäoikeudessa tuomittuja rangaistuksia, koska vain syytetyt olivat hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomioon. Mainittu  kielto esti myös päiväsakon rahamäärän korottamisen. On selvää, että käräjäoikeus oli tuominnut vastaajat liian lievään rangaistukseen eli vain 10 päiväsakkoon.

15. Tapaus kuuluu sarjaan, jossa KKO kumoaa hovioikeuden tuomion ja ratkaisee asian samalla tavalla kuin käräjäoikeus. Tämä ei ole mitenkään harvinaista.

 

299. Syytetyn poissaolo käräjäoikeuden pääkäsittelystä ei estänyt asian tutkimista. KKO 2022:34

Kolme päivää sitten annetussa KKO:n ennakkopäätöksenä julkaistussa päätöksessä katsottiin, että  rikosasia voitiin tutkia ja ratkaista, vaikka syytteen kiistänyt vastaaja oli jäänyt käräjäoikeuden pääkäsittelyyn saapumatta; vastaajan asiamies oli käsittelyssä saapuvilla (KKO 2022:34). Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä tapauksessa on kysymys.

1. Syyttäjä vaati Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta huumausaineen käyttörikoksesta (syytekohta 1), rattijuopumuksesta (syytekohta 2), kolmesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta (syytekohdat 3, 4 ja 6) sekä näpistyksestä (syytekohta 5). A oli esitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä epäiltyihin rikoksiin.

2. A oli kutsuttu käräjäoikeuden pääkäsittelyyn rikosoikeudenkäyntilain (ROL) 8 luvun 11:ssä säädetyllä uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. A ei saapunut käräjäoikeuden pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti. Paikalla pääkäsittelyssä oli A:lle oikeusapulain nojalla määrätyn oikeudenkäyntiavustajan sijasta toinen asianajaja, jonka käräjäoikeus hyväksyi määrätyn avustajan sijaiseksi, ja joka kiisti A:n puolesta syyttäjän rangaistusvaatimuksen.

3. Käräjäoikeus tutki ja ratkaisi 29.1.2020 asian A:n henkilökohtaisesta poissaolosta huolimatta. Käräjäoikeus katsoi asiassa näytetyksi, että A oli menetellyt syytteessä kerrotulla tavalla ja syyllistynyt niihin rikoksiin, joista syyttäjä oli vaatinut hänelle rangaistusta. Käräjäoikeus tuomitsi A:n yhteiseen 80 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

4.  A valitti Vaasaan hovioikeuteen ja vaati ensisijaisesti, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi tai toissijaisesti, että syyte hylätään taikka rangaistusta joka tapauksessa alennetaan. A kertoi, ettei hänen avustajansa ollut neuvotellut hänen kanssaan ennen pääkäsittelyä. A vaati myös, että häntä itseään kuulustellaan todistelutarkoituksessa, joko käräjäoikeudessa palauttamisen jälkeen tai hovioikeuden toimittamassa pääkäsittelyssä.

5. Vaasan hovioikeus katsoi päätöksessään 2.6.2020, että asia ei ollut laadultaan sellainen, että käräjäoikeus olisi voinut tutkia ja ratkaista sen oikeudenkäynnistä ROL 8 luvun 11 §:n 1 momentin nojalla ilman A:n läsnäoloa. A oli jo esitutkinnassa kiistänyt rikosepäilyt. Käräjäoikeuden ei olisi tullut haastaa häntä pääkäsittelyyn ratkaisun uhalla. Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden tekemä oikeudenkäyntivirhe oli vaikuttanut jutun lopputulokseen. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen.

6. KKO myönsi syyttäjälle valitusluvan. Syyttäjä vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovoikeuteen uudelleen käsiteltävksi. A vaati vastauksessaan, että syyttäjän valitus hylätään. 

7. KKO:ssa oli kysymys ensiksi siitä, okuji A voitu kutsua käräjäoikeuden pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta (ROL 8:11).  Toiseksi kysymys oli syytä, onko asia voitu tutkia ja ratkaista, vaikka A ei ollut henkilökohtaisesti paikalla pääkäsittelyssä (ROL 6:1).

8. Ensiksi mainitun kysymyksen osalta KKO totesi yleisesti, että ROL 8 luvun 11 §:n mukainen poissaolokäsittely merkitsee poikkeusta pääsäännöstä, jonka mukaan rikosasian vastaajaa on kuultava henkilökohtaisesti pääkäsittelyssä (perustelukappale 10). Poissaolokäsittelyn edellytyksiä on siten tulkittava lähtökohtaisesti suppeasti. Rikosprosessin tehokkuutta ja toimivuutta koskevat näkökohdat puoltavat kuitenkin vastaajan henkilökohtaisesta läsnäolovelvollisuudesta luopumista silloin, kun asiassa esitettävä selvitys on laadultaan yksiselitteistä ja laajuudeltaan riittävän kattavaa ja tyydyttävää siten, että asia on vastaajan poissaolosta huolimatta mahdollista selvittää niin, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

9.  KKO katsoi, että tässä tapauksessa syyttäjän haastehakemuksessaan ilmoittama näyttö on ollut kaikilta osin vastaajan arvioitavissa ja ennakoitavissa jo ennen pääkäsittelyä. Haastehakemuksesta on ilmennyt myös syyttäjän seuraamuskannanotto, jonka perusteella syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Syytteen sekä ilmoitetun todistelun laatuun ja laajuuteen nähden A:n voidaan olettaa ymmärtäneen häntä kohtaan esitetyn rangaistusvaatimuksen sekä sen tueksi ilmoitetun todistelun sisällön ja merkityksen (perustelukappale 18).

10. Asiassa ei KKO:n mukaan ollut ilmennyt myöskään A:n henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyviä tai muita erityisiä seikkoja, jotka olisivat edellyttäneet hänen kuulemistaan henkilökohtaisesti. KKO katsoi siten, että A oli voitu kutsua pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta (perustelukappale 19). 

11. Edellä mainitun toisen kysymyksen osalta KKO totesi, että tuomioistuimen on ROL 6 luvun 1 §:n mukaan vielä ennen pääkäsittelyn aloittamista selvitettävä, voidaanko asia ottaa lopullisesti käsiteltäväksi. Kysymyksessä olevassa tapauksessa A ei ollut ennen pääkäsittelyä toimittanut käräjäoikeuteen kirjallista vastausta tai muita kirjelmiä, joiden perusteella tarvetta hänen henkilökohtaiseen läsnäoloonsa olisi tullut arvioida toisella tavalla kuin pääkäsittelykutsua laadittaessa. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että A olisi etukäteen ilmoittanut käräjäoikeudelle tai asiamiehelleen esteestä saapua pääkäsittelyyn tai pyytänyt pääkäsittelyn siirtämistä (perustelukappale 21).

12. KKO totesi, että  käräjäoikeuden pääkäsittelyssä oli ollut paikalla A:n oikeusapulain nojalla määrätyn avustajan sijaisena toinen asianajaja, joka on vastannut A:n puolesta syytteeseen ja kiistänyt syyttäjän rangaistusvaatimukset asiallisesti vastaavin perustein kuin esitutkinnassa. Asiamies on myös ottanut kantaa seuraamusvaatimukseen. A on valituksessaan hovioikeuteen vedonnut siihen, ettei avustajan sijaisena toiminut asiamies ollut tavoittanut häntä ja ettei hän ollut keskustellut asiamiehensä kanssa. 

13. Tämän johdosta KKO totesi, että asiamiehellä on tästä huolimatta ollut mahdollisuus riitauttaa asiassa esitetty näyttö sekä nimetä uutta näyttöä mukaan lukien A:n mahdollinen kuuleminen todistelutarkoituksessa sekä ottaa kantaa seuraamusvaatimukseen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n puolesta ei ollut esitetty tällaisia vaatimuksia, joten pääkäsittelyssä ei ole ilmennyt seikkoja, jotka olisivat antaneet aihetta arvioida A:n henkilökohtaisen läsnäolon tarpeellisuutta toisin. Asiassa ei ollut myöskään ilmennyt aihetta epäillä, etteikö A olisi ollut tietoinen pääkäsittelyn ajankohdasta käräjäoikeudessa tai että hänellä olisi ollut laillinen este saapua pääkäsittelyyn. Näillä perusteilla KKO katsoi, että asia on voitu tutkia ja ratkaista A:n henkilökohtaisesta poissaolosta huolimatta.

14. Johtopäätöksenään KKO katsoi, että A oli voitu kutsua pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta ja että asian tutkiminen ja ratkaiseminen pääkäsittelyssä ei ollut vaatinut hänen henkilökohtaista läsnäoloaan. Käräjäoikeudessa ei siten ole tapahtunut oikeudenkäyntivirhettä eikä asian palauttaminen käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi ole ollut perusteltua.

15. KKO kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian Vaasan hovioikeuteen, jonka tuli huomioon ottaen palauttamisen syyn omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen. 

16. KKO:n ratkaisuseloste 

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2022/20220034

17. KKO:n ratkaisu, joka on seikkaperäisesti perusteltu, oli tarpeen julkaista ennakkopäätöksenä, koska rikosasian vastaajien poissaoloja käräjä- samoin kuin hovioikeuden pääkäsittelyissä tapahtuu yllättävän usein. Tässä tapauksessa sitä paitsi hovioikeus on, ilmeisesti asiaa kovinkaan perusteellisesti tutkimatta, päätynyt virheelliseen johtopäätökseen. 

18. Lopuksi totean, että kyseinen tapaus olisi erinomaisen sopiva prosessioikeuden tenttikysymykseksi.

 

298. Työsopimuksen irtisanominen. Työntarjoamisvelvollisuus. KKO 2022:33

1. Tapauksessa A oli työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa valtakunnallisena konserniyhtiönä toimivan B Oy:n palveluksessa 20.5.1986 lukien.

2. Yhtiö on 25.8.-7.10.2015 käytyjen 800 toimihenkilöä koskeneiden yhteistoimintaneuvottelujen päätteeksi irtisanonut yhteensä 69 työntekijää. A:n työsopimus on 21.10.2015 irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syistä siten, että työsuhde on päättynyt 21.4.2016.

3. Yhtiö oli lähettänyt kaikille taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanotuille työntekijöille viikon välein kirjeellä tiedon kaikista yhtiössä avoinna olevista työpaikoista. Työntekijöitä oli kehotettu ilmoittamaan työnantajalle, mistä avoinna olevista työtehtävistä he olivat kiinnostuneita. Ilmoitusten perusteella työnantaja oli päättänyt, mitä työtehtäviä työntekijälle tarjottiin.

4. A:n Pirkanmaan käräjäoikeudessa nostama kanne on perustunut siihen, että B Oy:llä ei ole ollut työsopimuslaissa tarkoitettua asiallista ja painavaa syytä irtisanoa hänen työsopimustaan. A:lle olisi ollut irtisanomistilanteessa tarjottavissa hänen koulutustaan, ammattitaitoaan ja kokemustaan vastaavaa työtä tai muuta työtä, johon hän olisi ollut kohtuudella koulutettavissa, ja hän olisi ollut sijoitettavissa tällaiseen työhön. Hänelle ei ollut myöskään irtisanomisajan kuluessa ennen työsuhteen päättymistä tarjottu edellä mainittua työtä TSL 7 luvun 4 §:n edellyttämällä tavalla, vaikka yhtiöllä oli ollut jatkuvasti lukuisia työpaikkoja auki. Yhtiö oli lähettänyt kerran viikossa listauksen kaikista yhtiössä avoinna olevista työpaikoista. Tämä työntekijän omaan aktiivisuuteen perustuva menettely ei kanteen mukaan täyttänyt vaatimusta työn yksilöidystä ja henkilökohtaisesta tarjoamisesta.

5. B Oy oli palkannut 26.11.2015 Kokkola-Pietarsaareen palveluesimiehen, maaliskuussa 2016 Pieksämäelle palveluesimiehen ja keväällä 2016 Pirkanmaalle myyntipäällikön. Yhtiössä oli lisäksi maaliskuussa 2016 ollut avoinna palveluesimiehen tehtävä Tampereella. Kyseisiä tehtäviä ei ollut tarjottu A:lle, vaikka hän olisi niihin soveltunut.

6. Yhtiö on kiistänyt kanteen. A ei ollut osoittanut kiinnostustaan tarjottuihin työtehtäviin. Yhtiön käytäntönä oli ollut, että taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanotuille työntekijöille oli lähetetty henkilökohtaisesti viikon välein kirjeellä tieto kaikista yhtiössä avoinna olevista työpaikoista. Näin irtisanotulla henkilöllä oli mahdollisuus hakea vähintään sellaista työtä, joka vastaa hänen koulutustaan, ammattitaitoaan ja kokemustaan. Toimintatapa soveltui erityisesti yhtiön kaltaisille isoille, valtakunnallisille yrityksille. 

7. Pirkanmaan käräjäoikeus hylkäsi 20.6.2019 A:n kanteen katsoen yhtiön täyttäneen TSL 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaisen työntarjoamisvelvollisuutensa. 

8. Turun hovioikeus, jonne A valitti, ei 4.9.2020 muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

9. KKO myönsi A:lle valitusluvan siltä osin, oliko B Oy täyttänyt TSL 7 luvun 4 §:n mukaisen työntarjoamisvelvollisuutensa lähettämällä A:lle edellä mainittuja rekrytointikirjeitä. A uudisti valituksessaan käräjäoikeudessa esittämänsä kanteen. B Oy vaati valituksen hylkäämistä.

10.  KKO katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että suuren valtakunnallisen yrityksenkään osalta pelkästään kaikkien avoimeksi tulleiden työpaikkojen tarjoamista työntekijälle kirjeitse ei voidan pitää TSL 7 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna työn tarjoamisena (perustelukappale 16). Näin ollen B Oy ei ollut täyttänyt TSL:n mukaista työntarjosmisvelvoitettaan, eikä yhtiöllä siten ollut TSL:ssa edellytettyä asiallista ja painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen (perustelukappale 20). 

11. A:n vaatiman korvauksen osalta KKO totesi, että A:lle oli maksettu työsuhteen päättymisen jälkeisellä kahdentoista kuukauden tarkastelujaksolla ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa yhteensä 23 511,96 euroa. A on työskennellyt B Oy:ssä huomattavan pitkän ajan ja hänen työttömyytensä on pitkittynyt. Asiassa ei kuitenkaan ollut riittävää selvitystä siitä, että A:ta olisi irtisanomisen yhteydessä kohdeltu loukkaavasti tai epäasiallisesti tai että vähennys muista syistä tulisi jättää tekemättä tai tehdä säädettyä pienempänä. Näin ollen A:lle tuomittavasta korvauksesta 43 280,40 euroa oli vähennettävä 75 prosenttia hänelle edellä mainitulta ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta eli 17 633,97 euroa. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 25 646,43 euroa. B Oy oli TSL 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 17 633,97 euroa työllisyysrahastolle.

12. KKO muutti hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 25 646,43 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 22.12.2017 lukien. B Oy velvoitetaan maksamaan työllisyysrahastolle sille kuuluvana osuutena A:n korvauksesta vähennetty määrä 17 633,97 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua KKO:n tuomion antamispäivästä lukien.

13. KKO:n julkaisema ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/3c1dcz5j6.html

297. Viestintäsalaisuuden loukkaus. Välillinen tekeminen. KKO 2022:32

1. Syyttäjä vaati Lapin käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta viestintäsalaisuuden loukkauksesta. Syytteen mukaan A oli oikeudettomasti käyttänyt B:n työsähköpostiosoitetta pitämällä sähköpostia auki ja luetuttamalla sitä työntekijällään sen jälkeen, kun B:n työsuhde oli päättynyt.

2. Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 27.1.2020 selvitetyksi, että B:n sähköpostia oli seurattu noin viikon ajan sen selvittämiseksi, oliko B:llä ollut asiakastoimeksiantoja, joita hän oli hoitanut omaan lukuunsa työnantajalta salassa. Seuraaminen oli tapahtunut B:n työnantajn edustajan A:n kehotuksesta, ja sen olivat suorittaneet A:n alaiset työntekijät. Käräjäoikeus katsoi, että A oli syyllistynyt RL 38 luvun 3 §:ssä säädettyyn viestintäsalaisuuden loukkaukseen välillisenä tekijänä avaamalla oikeudettomasti B:n sähköposteja 18.7.–26.7.2016 välisenä aikana.

3. A valitti tuomiosta Rovaniemen hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä.

4. Hovioikeus katsoi tuomiossaan 20.11.2020 A:n menettelyn täyttäneen viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistön. Hovioikeuden mukaan B:n työsähköpostiliikenteen seurannan välittömänä tekijänä toiminut taho oli A:n esimiehenä antamien ohjeiden ja työpaikan yleisten menettelytapojen perusteella voinut pitää sähköpostin seurantaa työvelvollisuuksiinsa kuuluvana ja siten omasta näkökulmastaan oikeutettuna, jolloin toiminnan välittömänä tekijänä olleen henkilön menettelyä tämän henkilöllisyydestä riippumatta ei voitu pitää tahallisena. A:n katsominen välilliseksi tekijäksi ei tässä tapauksessa edellyttänyt välittömän tekijän nimeämistä. A voitiin tuomita välillisenä tekijänä viestintäsalaisuuden loukkauksesta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

5. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A vaati valituksessaan, että syyte viestintäsalaisuuden loukkauksesta hylätään. Syyttäjä ja B vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

6. KKO:ssa oli kysymys siitä, onko A syyllistynyt rikoslain 38 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun viestintäsalaisuuden loukkaukseen. Mikäli A:n menettely täyttää tunnusmerkistön, arvioitavaksi tulee myös se, onko hänen menettelyssään kysymys toimimisesta välillisenä tekijänä vai tekijänä.

7. KKO totesi, että RL 38 luvun 3 §:n viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistössä tarkoitettu suojauksen murtamisen edellytys täyttyy silloin, kun toiselle kuuluvaa käyttäjätunnusta käytetään luvatta, jos se mahdollistaa tiedon hankkimisen suojatusta viestistä. Toiselle kuuluvaa sähköpostiosoitetta on pidettävä tällaisena käyttäjätunnuksena.

8. Asiassa oli riidatonta, että B:n työsuhteen päättämisen jälkeen B:n työsähköpostiosoitetta on pidetty A:n kehotuksen mukaisesti auki, ja muiden työntekijöiden tehtävänä on ollut seurata sähköpostiosoitteen viestejä. Työsuhteen aikana A:lla on ollut suostumus käyttää B:n työsähköpostiosoitetta työtehtävien hoitamista varten tämän poissa ollessa. Työsuhteen päättymisen yhteydessä tai sen jälkeen B ei kuitenkaan ole antanut erillistä suostumusta työsähköpostiosoitteensa käyttöön. Asiassa ei ole edes väitetty, että hänelle olisi tarjottu mahdollisuus tällaisen suostumuksen antamiseen.

9. Alemmat oikeudet olivat katsoneet, että tekijävastuu on tässä tapauksessa ollut välillistä, eli A on toiminut välillisenä tekijänä, ja hänen edustamansa yhtiön työntekijät ovat olleet välittömiä tekijöitä.

10. KKO totesi, että syytteen teonkuvauksen perusteella A:n menettelyä on luontevinta arvioida varsinaisena tekemisenä. A on työnantajan edustajana antanut työntekijöille kehotuksen B:n sähköpostin auki pitämisestä tarkoituksena seurata sähköpostiliikennettä. Työntekijät ovat tämän jälkeen hankkineet tiedon sähköpostiosoitteen viesteistä. KKO katsoi katsoo, että A:n tekijävastuun täyttymiseksi on riittävää, että hänen menettelynsä seurauksena työsähköpostiosoitetta on pidetty auki ja saatu tieto sähköpostiosoitteen viesteistä. A on siten käyttänyt B:n työsähköpostiosoitetta luvatta ja hankkinut tiedon sähköpostissa olleista viesteistä.

11. Johtopäätöksenään KKO katsoi, että A oli18.–26.7.2016 syyllistynyt rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiseen viestintäsalaisuuden loukkaukseen pitämällä B:n työsähköpostiosoitetta luvatta auki ja hankkimalla tiedon sähköpostiosoitteen viesteistä. A oli tällä menettelyllään oikeudettomasti suojauksen murtamalla hankkinut tiedon toiselle osoitetusta sähköisesti tallennetusta ulkopuoliselta suojatusta viestistä. KKO ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.

12. KKO:n  tuomiosta julkaisema ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202232.html 

13. Selvä tapaus, jossa kaikki kolme oikeusastetta päätyivät samaan langettavaan lopputulokseen, tosin alemmat oikeudet katsoivat A;n syyllistyneen tekoon välillisenä tekijänä, KKO varsinaisena tekijänä.

14. Mutta millaiseen rangaistuksen tuomioistuimet A:lle tuomitsivat? Tämä ei ilmene KKO:n julkaisemasta ratkaisuelosteesta, vaan rangaistus, aivan ilmeisesti sakko ja sen määrä, on jostakin syystä jätetty selosteesta pois. Tämä on harmillista, sillä kyllä yleisö, jolle seloste on laadittu, olisi kiinnostunut myös tuomitusta rangaistuksesta. Rikosasiassa ei sitä paitsi ei voida antaa pelkää vahvistustuomiota, jolla vahvistettaisiin ainoastaan vastaajan syyllisyys tai syyttömyys ko. rikokseen. 

15. RL 38 luvun 3 §:ssä kriminalisoidusta viestintäsalaisuuden loukkauksesta on säädetty rangaistukseksi sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

296. Huolimaton käräjätuomari tuomittiin virkarikoksesta varoitukseen. KKO 2022:31

1. Korkein oikeus (KKO) antoi tänään 4.5.2022 ennakkopäätöksen tuomarin virkarikosta koskevassa asiassa (KKO 2022:31). Tapauksessa käräjätuomari oli tuominnut syytetyn vanhentuneesta rikoksesta.  Syyteoikeuden vanhentuminen oli johtunut siitä, että ko. tuomari oli laiminlyönyt antaa haasteen riittävän joutuisasti.

2. KKO:n tuomiosta julkaisema ratkaisuseloste on otsikoitu näin 

Käräjätuomari oli laiminlyönyt antaa haasteen rikosasiassa joutuisasti, minkä vuoksi syyteoikeus oli vanhentunut ennen haasteen tiedoksiantoa. Tämän jälkeen käräjätuomari oli tuominnut vastaajan vankeusrangaistukseen rikoksesta, jonka syyteoikeus oli vanhentunut.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevin perustein, että käräjätuomari oli syyllistynyt tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Vrt. KKO:2020:78. KKO katsoi, ettei  rangaistuksen tuomitsematta jättämiselle ei ollut edellytyksiä, ja seuraamukseksi määrättiin varoitus.

3.  Käräjäoikeuden tuomareiden virkarikosasiat käsitellään ensi asteena hovioikeudessa.  Tässä asiassa Helsingin hovioikeus katsoi  18.1.2021 antamassaan tuomiossa syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli käräjätuomarin virkaa toimittaessaan laiminlyönyt antaa haasteen rikosasiassa viipymättä siten, ettei käräjäoikeuteen käsiteltäväksi toimitettu rikos vanhene hänestä riippuvasta syystä. A oli vienyt asian pääkäsittelyyn, jossa hän oli käsitellyt syyteoikeudeltaan vanhentunutta asiaa, sekä  29.9.2016 antamallaan tuomiolla tuominnut syytetty B:n vahingonteosta, jonka syyteoikeus oli ollut vanhentunut. Hovioikeus katsoi myös selvitetyksi, että A oli rikkonut olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hänellä olisi ollut kyky ja tilaisuus sitä noudattaa. A:n menettely oli siten ollut huolimatonta.

4. Syyttäjä oli vaatinut A:n tuomitsemista sakkoon. A puolestaan kiisti syytteen ja vaati joka tapauksessa, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta, koska teko oli vähäinen. 

5. Arvioidessaan kysymystä siitä, oliko A:n teko kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hovioikeus totesi, että virkavelvollisuuden rikkominen oli kohdistunut tuomarin tehtävän kannalta keskeiseen ja sisällöltään selkeään sääntelyyn. A oli ensin laiminlyönyt antaa haasteen viipymättä, vaikka haastehakemuksesta oli ollut nähtävissä, että syyteoikeus oli vanhentumassa lähiaikoina.

6. Toiseksi A oli tuominnut B:n teosta, jonka syyteoikeus oli ollut vanhentunut. Rangaistuksen tuomitseminen teosta, josta lain mukaan ei voi seurata rangaistusta, on lähtökohtaisesti vakava virhe, jonka ennakoitava seuraus on se, että rikoksesta tuomittu joutuu suorittamaan rangaistuksen. Virheen tekeminen tämänkaltaisen virkatoimen yhteydessä on omiaan heikentämään luottamusta lainkäytön asianmukaisuuteen. Toisin kuin KKO:n ratkaisussa KKO 2020:78, tässä asiassa oli ollut kysymys vain yhdestä syytekohdasta ja syyttäjän rangaistusvaatimus oli pysynyt koko ajan samana. Siten A:lla oli ollut mahdollisuus havaita syyteoikeuden vanhentuminen koko käsittelyn ajan.

7. Hovioikeus katsoi, että edellä kerrotut seikat perustelivat teon haitallisuutta ja vahingollisuutta eivätkä siten puoltaneet teon vähäisyyttä. Toisaalta mikään asiassa ei viitannut siihen, että A olisi suhtautunut virkavelvollisuuksiinsa välinpitämättömästi. Tämä seikka puolsi teon vähäisyyttä. Myös se seikka, että B:hen ei tosiasiallisesti ollut kohdistettu rangaistuksen täytäntöönpanotoimia, vähensi sekä virheen haitallisuutta ja vahingollisuutta että A:n menettelyn moitittavuutta. 

8. Hovioikeus perusteli ratkaisuaan vielä muutenkin laajasti ja tuomitsi A:n RL 40 luuvn 10 §:n nojalla tuottamuksellisestä virkavelvollisuuden rikkomisesta  saamaan  varoitukseen.

9. Syyttäjä vaati KKO:lle tekemässään valituksessa, että A:lle tuomittu rangaistus kovennetaan sakoksi.  A vaati valituksessaan, että syyte hylätään, ja toissijaisesti, että hänet jätetään teon vähäisyyden vuoksi rangaistukseen tuomitsemattta.

10. KKO perusteli ratkaisuaan varsin laajasti eli peräti viiden sivun verran! En ryhdy niitä tässä toistamaan, vaan totean, että KKO päätyi  johtopäätöksenään samaan lopputulokseen kuin  hovioikeuskin. Ts.  tuomari oli syyllisytnyt tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, josta hänet tuomittiin saamaan varoitus, kuten hovioikeuskin oli tuominnut. Sakko olisi ollut teosta liian ankara rangistus, mutta toisaalta tuomaria ei voitu jätä rangaistukseen tuomitsematta, sillä hänen tekonsa ei ollut vähäinen.

11. KKO:n tuomiosta julkaisema ratkaisuseloste 

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202231.html 

12. Minusta tuomari A:n syyksi luettu tuottamuksellinen virkarikos on kokonaisuudessaan varsin vakava, joten syyttäjän vaatimaa sakkorangaistusta ei olisi voitu pitää virheellisenä tai kohtuuttomana, jos siihen olisi päädytty. 

13. Hovioikeus ja etenkin KKO ovat perustelleet sinänsä sekä syyllisyyskysymyksen että seuraamuksen osalta varsin selvää ja yksinkertaista asiaa ehkä turhankin laajasti - vähempikin olisi toki riittänyt.   Suomessa juristeille ja tuomareille on opetettu, että mitä vaikeammasta asiasta on kyse, sitä seikkaperäisemmät perustelut ratkaisu edellyttää. Kääntäen siis: suhteellisen helppo ja yksinkertainen asia ei edellytä laajoja perusteluja. Ko. asiassa tätä ohjetta ei ole noudatettu, mikä on sinänsä inhimillistä, sillä selvän asian ratkaisulle on helppo työ kirjoittaa pitkät perustelut 😇

295. Lehden päätoimittajaan ja toimittajaan kohdistunut syyte hylättiin. KKO 2022:30

 

1. Korkein oikeus (KKO) hylkäsi viime viikon torstaina 28.4.2022 Nya Ålandin päätoimittajaan ja toimittajaan kohdistuneen syytteen yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä (KKO 2022:30). KKO:n julkaisemassa tiedotteessa asiasta lausutaan seuraavaa:

2. KKO:n mukaan päätoimittaja ja toimittaja eivät olleet syyllistyneet rikokseen, kun he olivat julkaisseet sanomalehden verkkolehdessä artikkelin, jossa oli kerrottu ahvenanmaalaista miestä vastaan aloitetusta poliisitutkinnasta sekä tämän avioliitosta. Artikkelin mukaan miestä epäiltiin muun muassa törkeästä petoksesta, joka oli kohdistunut hänen iäkkääseen, terveydentilaltaan heikentyneeseen puolisoonsa. Miestä ei mainittu nimeltä, mutta artikkeli sisälsi linkin lähteenä käytettyyn toiseen verkkojulkaisuun, jossa nimi oli mainittu.

3. KKO katsoi, että artikkelissa oli esitetty yksityiselämää koskevia tietoja ja että toimittajat olivat linkin avulla toimittaneet miehen nimen sanomalehden lukijoiden saataville.

4. Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei rikoslain mukaan pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

5. KKO piti yleiseltä kannalta tärkeänä, että haavoittuvien henkilöiden taloudellista hyväksikäyttöä koskevia rikosepäilyjä voidaan käsitellä julkisesti. Lähteenä käytetty verkkojulkaisun artikkeli oli osaksi perustunut kyseisen miehen haastatteluun, jossa hän oli vastannut avioliittoaan ja rikosepäilyjä koskeviin kysymyksiin. Toimittaja ja päätoimittaja olivat siten voineet olettaa, että linkitetyssä artikkelissa ollut nimitieto oli julkaistu yhteisymmärryksessä kyseisen henkilön kanssa. KKO katsoi, että nimitiedon paljastaminen linkittämällä ei ollut selvästi ylittänyt sitä, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä.

6. Turun hovioikeus oli tuominnut toukokuussa 2020 Nya Ålandin toimittajan ja päätoimittajan sakkoihin. Ahvenanmaan käräjäoikeus oli sitä vastoin maaliskuussa 2018 hylännyt syytteet.

7. KKO:n ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/sv/index/ennakkopaatokset/hd202230.html