125. Markku Fredman: KKO 2018:77 Erityinen kotietsintä, laite-etsintä, pakkokeinoratkaisujen perusteleminen

1. Olen kahdessa aiemmassa Prosessioikeusblogin kirjoituksessa selostanut kotietsintöjen jälkikontrollin sisällyttämistä Suomen lainsäädäntöön ja kuinka tuota sääntelyä on sittemmin sovellettu lain sanamuotoa laajemmin.  Blogissa nro 38 oli kyse tapauksesta KKO 2017:20, jossa epäillyn asuntoon tehtiin kotietsintä laittoman aseen löytämiseksi.

2. Blogissa nro 52 oli kyse ratkaisusta KKO 2017:40, jossa korkein oikeus laajensi kotietsinnän jälkikontrollia koskevat säännökset koskemaan myös liiketilassa – tilitoimistossa – tehtyä paikanetsintää. Hovioikeus oli asiassa todennut, että paikanetsintää ei voitu saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi.

3. Korkein oikeus kiinnitti tuolloin huomiota Suomen kansallisen lain ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ilmenevään eroon. Suomessa kotietsinnäksi kutsutaan menettelyä, jossa tunkeudutaan kotirauhan piiriin. Sen sijaan EIT on vakiintuneesti katsonut, että myös yrittäjän toimitilat kuuluvat ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan suojan piiriin. Korkein oikeus totesi pakkokeinolain johtavan ristiriitaan ihmisoikeussopimuksen tulkintakäytännön kanssa, jos säännöstä tulkittaisiin sanamuotonsa mukaisesti niin, että yrityksen toimitiloissa suoritettu etsintä voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi vain silloin, kun kyse on ollut pakkokeinolaissa käytetyn käsitteistön mukaisesta erityisestä kotietsinnästä.

4. Ratkaisun KKO 2017:40 jälkeen on Helsingin hovioikeus julkaissut ratkaisunsa HelHO 2018:6, jossa asuntoon oli tehty etsintä asukkaan omien ampuma-aseiden ottamiseksi poliisin haltuun. Etsintä oli suoritettu ampuma-aselain ja poliisilain nojalla, eli kyse ei ollut lainkaan pakkokeinolain mukaisesta rikoksen tutkinnassa käytetystä pakkokeinosta. Asukas saattoi etsinnän laillisuuden käräjäoikeuden tutkittavaksi. Käräjäoikeus jätti A:n vaatimukset tutkimatta.

5. Hovioikeus totesi, että asunnossa suoritettava etsintä oli aseiden haltuunottoa koskevassa tilanteessa menettelyltään käytännössä samanlainen riippumatta siitä, oliko etsinnän perusteena pakkokeinolaki vai poliisilaki. Kodin suojaan puuttumiselta voitiin kummassakin tapauksessa edellyttää oikeusturvatakeita, joita ei ollut perusteltua arvioida eri tavoin yksinomaan puuttumisen perusteesta riippuen. Hovioikeus päätyi tulkitsemaan pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ää perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti laajentavasti ja katsoi, että säännöksen perusteella tuomioistuimen tutkittavaksi voitiin saattaa myös poliisilain 2 luvun 6 §:n perusteella kotirauhan suojaamassa tilassa suoritettu etsintä.

6. Korkein oikeus on tänä vuonna myöntänyt kaksi valituslupaa etsintöjen jälkikontrolliin liittyen. Toisessa on kysymys siitä, voitiinko kulkuneuvoon suoritettu paikanetsintä saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Toinen on edellä mainittu Helsingin hovioikeuden ampuma-asetapaus HelHO 2018:6.

7. Lisäksi valituslupa oli myönnetty erityistä kotietsintää koskevassa tapauksessa, jossa hovioikeus oli peruuttanut etsintävaltuutetun määräyksen. Korkein oikeus on ratkaissut asian sitä julkaisematta. Finlexistä kuitenkin ilmenee, että kun asianosaiset olivat korkeimmassa oikeudessa vedonneet uuteen seikkaan sekä uuteen kirjalliseen todisteeseen ja henkilötodisteluun, asia palautettiin hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

8. Tämän blogikirjoituksen varsinaisena aiheena olevassa ratkaisussa KKO 2018:77 on ollut kyse melko erikoisesta etsinnästä. Tapaus liittyy rikosylikomisario Jari Aarnion virkarikostutkintaan. Aarnion kanssa yhteistyössä ollut ns. Malmin nainen oli epäiltynä Kuopiossa hasiksen myymisestä sikäläisille markkinoille. Kuopion poliisi käynnisti häneen kohdistuneen telekuuntelun, mutta se lopetettiin jo seuraavana päivänä kun tutkinnanjohtajalle oli ilmennyt, että kyseessä olikin Aarnion johtaman Helsingin huumepoliisin kohde. Kuopio luopui tutkinnasta ja käsitys lienee ollut, että myyntiasia tutkitaan Helsingissä ja vain aineen levitys Kuopiossa. Lopputulos oli se, ettei asiaa tutkittu lainkaan. Kun asia ilmeni Aarnion virkarikosjutun tutkinnassa, kohdistui Kuopion huumepoliiseihin melko laaja virkarikosepäily ja huumetutkijoita pidätettiin ja tehtiin useita etsintöjä.

KKO 2018:77

9. Aarnion juttua tarkkaan seurannut Helsingin Sanomien toimittaja Susanna Reinboth tietää kirjoittaa, että kaikkiaan neljä poliisia vei heihin kohdistuneet etsinnät tuomioistuimen tutkittaviksi. Helsingin käräjäoikeus oli päätynyt siihen, että Kuopion poliisin tutkinnanjohtajaan kohdistunut kotietsintä oli laillinen, mutta kolmeen tutkintaryhmän jäseneen kohdistuneet laittomia. Hovioikeus taas katsoi, että tutkinnanjohtajaan ja yhteen tutkintaryhmän jäseneen kohdistuneet etsinnät olivat laillisia, mutta kahteen muuhun tutkintaryhmän jäseneen kohdistuneet etsinnät eivät. KKO ratkaisi nyt ensimmäisen jutun. Se liittyi siihen tutkintaryhmän jäseneen A, jonka etsinnät hovioikeus oli katsonut laillisiksi. KKO:ssa on vielä vireillä Kuopion jutun tutkinnanjohtajan ja kahden muun tutkintaryhmän jäsenen valituslupahakemukset.

10. Ratkaistussa tapauksessa tutkinnanjohtajana toimiva syyttäjä oli käräjäoikeudessa 16.9.2014 esittämässään laite-etsintää koskevassa vaatimuksessa pyytänyt laite-etsintämääräystä ja etsintävaltuutetun määräämistä koskien seuraavia kohteita:

11. Hallinnon tietotekniikkakeskus Haltikin palvelimilla tai sen ylläpitämissä sähköisissä tietovarastoissa sijaitsevat X:n poliisilaitoksen käytössä olevien tai olleiden sähköisten tietovarastojen sisältämät kansiot ja yksittäiset tiedostot, joiden nimissä tai tietosisällöissä esiintyi tiettyjä hakemuksessa lueteltuja hakutermejä;
henkilökohtaiseen käyttöön varatut verkkolevyjen osat (K-levyt) ja poliisi.fi-loppuiset sähköpostitilit, joiden käyttäjät olivat A, B, C ja D; sekä
keskusrikospoliisin Salpa (Salaiset pakkokeinot) -järjestelmän asiakirjat ja poliisin telekuuntelujärjestelmän tiedot, jotka liittyivät hakemuksessa yksilöityyn puhelinliittymään kohdistettuihin telepakkokeinoihin ajalla 1.1.2012 – 31.5.2013.

12. Syyttäjä oli edelleen 19.9.2014 esittämässään vaatimuksessa pyytänyt määräystä erityisen kotietsinnän suorittamiseen Kuopion poliisilaitoksella sijaitsevassa A:n työhuoneessa ja hänen käytössään mahdollisesti olevassa kassakaapissa, pukukaapissa ja muissa tiloissa, joissa A säilytti hallinnassaan tai käytössään olevaa omaisuutta.

13. Tämän blogin aihepiirin kannalta mielenkiintoisia ovat ratkaisuun liittyvät prosessuaaliset kysymykset. Ensinnäkin kysymys on ollut siitä, miten tulee suhtautua laite-etsinnän jälkikontrollia koskevaan vaatimukseen.

14. Tässä tapauksessa on ollut kyse erityisestä laite-etsinnästä, jolle on alunperinkin pitänyt saada käräjäoikeuden lupa (PKL 8:29). Eli voidaanko käräjäoikeuden arvioitavaksi saattaa saman käräjäoikeuden päättämän erityisen etsinnän edellytysten olemassaolo? Tällöinhän käräjäoikeus arvioi itse myöntämänsä etsintäluvan laillisia perusteita.

15. Helsingin käräjäoikeudessa ei oltu nähty ongelmaa todeta, että sen tekemään päätökseen perustuneelle laite-etsinnälle ei ollut ollut laillisia edellytyksiä, siltä osin kuin se oli kohdistunut valittajaa koskevan rikosepäilyn perusteella henkilökohtaiseen käyttöön varattujen verkkolevyjen osiin (K-levyt) sekä poliisi.fi-loppuiseen sähköpostitiliin, jonka käyttäjä valittaja A oli. Käräjäoikeus oli katsonut, ettei myöskään sen 19.9.2014 tekemään päätökseen perustuneen erityisen kotietsinnän ja laite-etsinnän toimittamiselle ollut ollut laillisia edellytyksiä. Hovioikeus, jonne tutkinnanjohtajat valittivat, kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja totesi, että käräjäoikeuden 16.9.2014 tekemän päätöksen mukaiselle laite-etsinnälle sekä 19.9.2014 tekemän päätöksen mukaiselle erityiselle kotietsinnälle ja laite-etsinnälle oli ollut lailliset edellytykset.

16. Tapausselostuksen mukaan asian aiemmissa vaiheissa ei ole kyseenalaistettu oikeutta saattaa laite-etsintä käräjäoikeuden arvioitavaksi. Tämän johdosta korkein oikeus pyysi ennen asian ratkaisemista A:lta lausuman siitä, voidaanko laite-etsinnän lainmukaisuus saattaa pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla tuomioistuimen tutkittavaksi. A antoi pyydetyn lausuman, joka toimitettiin tutkinnanjohtajille tiedoksi.

17. Korkein oikeus arvioi jälkikontrollikysymystä perusteellisesti. Ensin päätöksessä todetaan, että laite-etsinnällä tarkoitetaan tietokoneessa, telepäätelaitteessa tai muussa laitteessa tai tietojärjestelmässä etsinnän toimittamishetkellä olevaan tietosisältöön kohdistettavaa etsintää. Päätös paikkaan kohdistuvan etsinnän toimittamisesta saadaan tietyin rajoituksin ulottaa koskemaan myös etsinnän toimittamispaikassa olevaa teknistä laitetta tai tietojärjestelmää. Kun laite-etsintä toimitetaan paikkaan kohdistuvan etsinnän yhteydessä, sovelletaan viimeksi mainitun toimittamista koskevia säännöksiä. Jos kysymys on takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaisista tiedoista, noudatetaan päätöksenteossa soveltuvin osin erityistä kotietsintää koskevia säännöksiä.

18. Korkein oikeus jatkaa, että pakkokeinolain mukaan sen vaatimuksesta, jonka luona kotietsintä on toimitettu, tuomioistuimen on todettava, ovatko kotietsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa taikka onko kotietsinnässä menetelty kyseisen luvun säännösten edellyttämällä tavalla.

19. Tämän jälkeen KKO selostaa kuinka jälkikontrolli säädettiin pakkokeinolakiin. Lopputuloksesta KKO toteaa, että oikeus saattaa etsinnän toimittamisen lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi koskee lain sanamuodon mukaan vain kotietsintää. Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KKO 2017:40 (kohta 17) katsonut, että tilitoimistolla oli oikeus saattaa toimitiloissaan suoritettujen etsintöjen lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi riippumatta siitä, pidettiinkö etsintöjä pakkokeinolain käsitteistön mukaan erityisinä kotietsintöinä vai paikanetsintöinä.

20. Sen jälkeen KKO arvioi miten tulee suhtautua laite-etsintään, jota ei välttämättä tehdä paikkaan kohdistuvan etsinnän yhteydessä vaan voidaan tehdä ns. etäetsintänä tietoverkon avulla. Käräjäoikeuden 19.9.2014 tekemä päätös on koskenut erityistä kotietsintää ja sen yhteydessä toimitettavaa laite-etsintää. Käräjäoikeuden 16.9.2014 tekemä päätös on puolestaan koskenut itsenäisenä etäetsintänä toimitettua laite-etsintää, jonka kohteeksi on oletettu joutuvan pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua takavarikkokiellossa olevaa tietosisältöä.

21. Korkein oikeus totesi, että ennen pakkokeinolain kokonaisuudistuksen voimaantuloa 1.1.2014 tekniseen laitteeseen kohdistuvan etsinnän katsottiin sisältyvän kotietsintään. Etenkin erityisessä kotietsinnässä edellä kuvattu erottelu etsinnän kohdistumisesta yhtäältä tilaan ja toisaalta siellä olevan laitteen tietosisältöön ei käytännön tilanteissa näyttäydy tarkkarajaisena. Erityistä kotietsintää koskevaan sääntelyyn sisältyvien erityisten oikeusturvatakeiden, kuten etsintävaltuutetun määräämisen, tarkoituksena on siten suojata tällaiseen tietosisältöön liittyvää salassapitovelvollisuutta ja -oikeutta.

22. Korkein oikeus katsoi, että lähtökohtaisesti kotietsinnän aiheuttama kotirauhan ja muun yksityiselämän loukkaus on riippumaton siitä, toimitetaanko samassa yhteydessä laite-etsintä vai ei. Etsinnän kohdistuminen paikan ohella myös sieltä löytyvien laitteiden sisältämiin tietoihin ja viesteihin on omiaan lisäämään pakkokeinon yksityiselämälle sekä kirjeenvaihdolle ja muille luottamuksellisille viesteille aiheuttaman loukkauksen tuntuvuutta. Kotietsinnän ja laite-etsinnän keskinäinen yhteys tekee perustelluksi tulkinnan, jonka mukaan kotietsinnän yhteydessä toimitettuun laite-etsintään tulee sovellettavaksi kotietsintää koskeva pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n säännös oikeudesta saattaa etsinnän toimittamisen lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi. Erityisen kotietsinnän yhteydessä toimitetun laite-etsinnän edellytykset ja siinä noudatettu menettely tulee siten voida saattaa jälkikäteen tuomioistuimen tutkittavaksi.

23. KKO:n mukaan samankaltainen takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaiseen tietoon kohdistuva suojelutarve voi liittyä myös itsenäisenä toimitettuun laite-etsintään. KKO viittasi siihen, että EIT on tapauksessa Bernh Larsen Holding AS ym. v. Norja 14.3.2013 ottanut kantaa tilanteeseen, jossa etsintä oli toimitettu muualla kuin etsinnän kohteen hallitsemissa tiloissa. Yhtiöön kohdistuneen verotarkastuksen toimittamiseksi annetun määräyksen veroviranomaisten pääsystä kolmen yhtiön yhteisesti käyttämälle ja muun kuin tutkinnan kohteena olleen yhtiön tiloihin sijoitetulle palvelimelle koskeneen kaikkien kolmen yhtiön kodin ja kirjeenvaihdon suojaa.

24. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaiseen aineistoon oletettavasti ulottuvaa laite-etsintää ei ole perusteltua asettaa erityiseen kotietsintään nähden eri asemaan jälkikäteisten oikeusturvakeinojen suhteen.

25. Korkein oikeus katsoi, että laite-etsinnän kohdistuessa nyt käsillä olevassa tapauksessa edellä mainittuihin kohteisiin oikeussuojan tarve on ilmeinen ja laite-etsintää on pidettävä A:n luona toimitettuna siten, että hänellä on oikeus saattaa etsinnän toimittamisen edellytykset tuomioistuimen tutkittavaksi.

26. Tämän jälkeen KKO arvioi, oliko asiat saatettu asianmukaisesti tuomioistuinkäsittelyyn ja kun estetä ei sen osalta ilmennyt, päädyttiin arvioimaan tehtyjen etsintöjen edellytysten olemassaoloa.

27. Korkein oikeus aloitti toteamalla, että kotietsinnän tulee perustua tiettyyn rikokseen kohdistuvaan epäilyyn, joten etsintään ryhdyttäessä on oltava selvillä, minkä rikoksen tutkimiseksi etsintä toimitetaan ja mihin epäily rikoksesta ja sen mahdollisesta tekijästä perustuu. Kotietsinnän edellytysten olemassaoloa arvioidaan etsinnästä päättämisen hetkellä tiedossa olleiden seikkojen perusteella. KKO korosti, että tuomioistuin pakkokeinovaatimusta käsitellessään selvittää ne tosiasiatiedot, joihin rikosepäilyn väitetään perustuvan. Yksin vaatimuksen esittävän virkamiehen viittausta tutkinnassa saatuihin tietoihin tai hänen niiden perusteella tekemäänsä johtopäätöstä ei voida pitää riittävänä selvityksenä sanotun edellytyksen täyttymisestä. Merkityksellistä on, että vaatimuksen tueksi esitetään konkreettisia seikkoja, joiden perusteella syytä epäillä -arvio on mahdollista tehdä.

28. Edellä olevasta voidaan siis havaita, että nyt annettu ennakkopäätös ei koske vain kotietsintää vaan sillä on kaikkia tuomioistuimessa käsiteltäviä pakkokeinoasioita koskeva ohjaava merkitys oikeuslähteenä.

29. Valittaja A katsoi, ettei asiassa ole ollut konkreettisia seikkoja, joiden perusteella häntä olisi ollut syytä epäillä virkarikoksista. Etsinnät ovat olleet suhteellisuusperiaatteen vastaisia ja aiheuttaneet haittaa A:n maineelle.

30. Korkein oikeus selostaa ratkaisunsa kohdassa 44 tietoja, joita tutkinnanjohtaja oli A:n menetellystä käräjäoikeudelle kertonut. Korkein oikeus totesi, että A on asiassa esitetyn selvityksen mukaan kuulustellut asian pääepäiltyä ja hänet on nimetty telekuuntelun ja -valvonnan yhteyshenkilöksi sekä asiassa kertyneiden telekuuntelutallenteiden tarkastajaksi. Hän oli toimittanut Malmin naiseksi kutsutun henkilön nimellä otsikoidut televalvontatiedot Helsingin poliisilaitokselle, vaikka telekuunteluluvan myöntäneelle käräjäoikeudelle oli sen jälkeen esitetty liittymien käyttäjän jääneen edelleen tuntemattomaksi.

31. Korkein oikeus katsoi, että asiassa on laite-etsinnästä päättämisen hetkellä ollut riittäviä syitä epäillä, että Kuopion poliisilaitoksella oli laiminlyöty epäiltyä törkeää huumausainerikosta koskevan esitutkinnan toimittaminen tavalla, joka voi täyttää törkeän virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön. A on edellä selostetuin tavoin ollut mukana laiminlyödyksi epäillyssä esitutkinnassa siten, että myös häntä on tuolloin käytettävissä olleiden tietojen perusteella ollut syytä epäillä osallisuudesta virkarikokseen. KKO otti huomioon etsinnän kohteena olevan aineiston laadun sekä sen, miten virkarikosta koskeva rikosepäily oli ilmennyt osana rikosylikomisario Aarnioon kohdistuvaa laajaa ja varsin poikkeuksellista rikostutkintaa. Asiassa oli myös voitu olettaa, että hakemuksessa yksilöityihin laitteisiin ja niiden tietosisältöihin kohdistuvat etsinnät ovat tuloksellisia. Etsintöjen laajuus on ollut tarkkarajaisesti määritelty. Rikosepäily on koskenut poliisimiesten tekemäksi epäiltyä vakavaa rikosta. Siihen liittyvä selvittämisintressi on siten ollut erityisen suuri. Kun laite-etsintä on toimitettu etäetsintänä, siitä A:lle aiheutuvaa haittaa ei voida perustellusti pitää vähäistä suurempana.

32. Myös poliisilaitoksen tiloihin tehty erityinen etsintä katsottiin vastaavilla perusteilla lailliseksi.

33. Laite-etsintää koskevan jälkikontrollin vahvistamisen lisäksi korkeimman oikeuden ratkaisu on ennakkopäätös erityisesti pakkokeinoasioita ratkaiseville käräjätuomareille. KKO näyttää mallia siitä, millä tavoin pakkokeinopäätökset tulee perustella. Toivottavaa on, että käräjäoikeuksissa käytetyt fraasikokoelmat joutuvat nyt silppuriin ja pakkokeinoratkaisut kirjoitetaan KKO:n opastamaan tyyliin yksilöllisesti. Ratkaisu on oikeusohje myös laamanneille, joiden tulee ymmärtää, ettei nykyistä määrää pakkokeinoratkaisuja voida tehdä entisillä resursseilla, koska nyt annetun ennakkopäätöksen myötä edellytetään huomattavasti tarkempaa ja yksilöllisempää perustelukäytäntöä ja siten ajankäyttö kutakin asiaa kohden lisääntyy.

34. Prosessuaalisesti ratkaisusta voi tehdä myös muutaman havainnon. Pakkokeinolaissa mainitaan tahona, joka voi saattaa etsinnän jälkikäteen käräjäoikeuden arvioitavaksi vain se, jonka luona etsintä on toimitettu. Lain mukaan rikoksesta epäillyllä ei ole tätä oikeutta, ellei etsintää ole toimitettu hänen luonaan. Nyt siis myös tämän käsitteen tulkinta on osoittautunut sangen laajaksi. Tapauksessa KKO 2017:40 tutkittiin osakeyhtiön nimissä tehty vaatimus kun sen vuokraamissa toimistotiloissa oli tehty etsintä. Tällä logiikalla varmaankin poliisilaitos olisi voinut olla hakijana sen tiloissa tehdyn etsinnän osalta. Laajasta tulkinnasta voidaan puhua silloin, jos poliisimies on henkilö, jonka luona etsintä toimitetaan silloin kun etsinnän kohteena on hallinnon tietotekniikkakeskuksen palvelimilla sijaitsevat Kuopion poliisilaitoksen käytössä olleiden sähköisten tietovarastojen sisältämät kansiot.

35. Voidaankin todeta korkeimman oikeuden laajentaneen lain sanamuotoon nähden huomattavasti sitä tahoa, jolla on puhevalta vaatia tehdyn etsinnän jälkiarviointia tuomioistuimessa. Voidaan kysyä miksi lakiin ei kirjata hakijakelpoisiksi myös tutkittavana olevasta rikoksesta epäiltyjä henkilöitä, mitä myös KKO:n mainitsema EIT:n ratkaisu norjalaistapauksessa puoltaisi. Esimerkiksi lääkäriasemaa ylläpitävä yrityksellä saattaa olla maineeseensa liittyviä hyviä syitä olla protestoimatta, jos sen tiloihin tehdään perusteeton etsintä. Sen sijaan se rikoksesta epäilty, jota koskevia tietoja lääkäriasemalta on haettu, saattaa kokea tärkeäksi saada vahvistuksen siitä, että esitutkintaan takavarikoitu potilastieto on hankittu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla laittomasti.

36. Näyttää siltä, että etsintöjen jälkikontrolliasiat ja pakkokeinolakiin jääneiden aukkojen paikkailu työllistävät korkeinta oikeutta melkoisesti. Asia voidaan nähdä osana keskustelua lainvalmistelun tasosta. Olen itse osallistunut nyt kyseessä olevien pykälien valmisteluun ja ollut kuultavana eduskunnan valiokunnissa lakia säädettäessä. Parempaan ei ole pystytty. Harmittaa.

                                                                                                   Markku Fredman

124. Tuomari Robert Liljenfeldtin kirjoituksista kokoomateos

1. Vaasan hovioikeudessa pitkän uran tehneen Robert Liljenfeldtin lainopilliset kirjoitukset on koottu reilut 450 sivua käsittäväksi Rättsliga uppsatser -nimiseksi niteeksi. Toimitustyöstä ovat vastanneet hovioikeudenneuvos Timo Saranpää ja esittelijä Jurkka Jämsä; Saranpää on kirjoittanut kirjan esipuheen.

2. Robert Liljenfeldt syntyi vuonna 1950 Mustasaaren kuntaan sittemmin liitetyssä Sulvassa, jossa hän edelleen asuu. Hän valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1975 ja suoritti siellä vuonna 1982 oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon pääaineenaan rikosoikeus; lisensiaattitutkimus käsitteli rikoksen yritystä.

3. Suoritettuaan tuomioistuinharjoittelunsa Korsholman tuomiokunnassa LiIjenfeldt otettiin heinäkuussa 1976 Vaasan hovioikeuden vt. ylimääräiseksi viskaaliksi. Hovioikeudessa Liljenfeldt pysytteli käytännöllisesti katsoen uransa, vaikka käväisi pari kertaa hoitamassa määräaikaisen päällikkötuomarin virkaa hovioikeuspiirin alioikeuksissa. Vuonna 2005 Robert Liljenfeldt eteni uransa huipulle, sillä hän sai nimityksen osaston johtajana toimivan hovioikeudenlaamannin virkaan. Tätä tehtävää hän hoiti 1.3.2017 asti, jolloin siirtyi eläkkeelle; 40 vuotta kestänyt ura oli päättynyt.

4. Tapasin Robertin ensimmäisen kerran juuri Vaasan hovioikeudessa, sillä aloitin 1. joulukuuta 1976 itsekin työt siellä, en kuitenkaan esittelijänä, vaan ap. hovioikeudenneuvoksena. Tätä ennen olin käynyt Vaasassa vain kerran perheen kanssa Vaskiluodossa olleessa huvipuistossa. Robert (Robban, Roope) osoittautui sanavalmiiksi, välittömäksi ja huumorintajuiseksi kaveriksi.

5. Robertin mukana hovioikeuteen tuli myös hänen viehättävä tyttöystävänsä Raija Särkioja, jonka kanssa myöhemmin avioitui. Raija on kotoisin Lumijoelta. Kuinka ollakaan, myös Raijasta tuli aikanaan Vaasan hovioikeuden laamanni; tämä tapahtui vuonna 2011. Hän ei halunnut jäädä hovioikeuteen ilman Robertia, joten Liljenfeldtin pariskunta, joka oli aikoinaaan tullut hovioikeuden palvelukseen yhdessä, myös poistui sieltä samanaikaisesti 1.3.2017. Vaasan hovioikeudessa ei ole enää laamannia, sillä vuoden 2017 alusta voimaan tulleen tuomioistuinlain (673/2016) myötä hovioikeudenlaamannin virat on lakkautettu.

6. Liljenfeldteillä on kaksi tytärtä, joista Riikka on seurannut vanhempiensa uranvalintaa. Hänet nimitettiin pari kuukautta sitten Uppsalan käräjäoikeuden tuomariksi, jonka virkanimikkeenä on rådman (raatimies). Tuomarikoulutuksen aikana Riikka Liljenfeldt (36) toimi mm. Ruotsin korkeimman oikeuden esittelijänä.

7. Itse olin Vaasan hovioikeudessa vain pari vuotta, jonka jälkeen siirryin - olinhan jo 35-vuotias - ukkotuomarin tehtäviin, ensin Kauhajoelle ja myöhemmin Ikaalisiin. Robertin edesottamuksia olen seurannut myöhemmin lähinnä hänen lainopillisten kirjoitustensa välityksellä. Kävin kyllä vaimoni kanssa Liljenfeldtien kotona Sulvassa ja he puolestaan vierailivat Ikaalisissa.  

8. Robert on kunnostautunut myös tuomareiden jatkokoulutuksessa, jossa onkin ollut paljon työsarkaa ihmisoikeussopimuksen voimaantulon ja Suomessa 30 viimeisen vuoden aikana toteutettujen laajojen oikeudenkäyntiuudistusten vuoksi. Lainvalmisteluhankkeista muistan Robertin toimineen puheenjohtajana OM:n työryhmässä, joka laati mietinnön tuomareiden esteellisyyssäännösten muuttamisesta.

9. Vaasan hovioikeus kohosi viimeistään 90 -luvulla Suomen parhaan hovioikeuden asemaan, mitä esimerkiksi tuomioiden perustelemiseen tulee. Lukiessani hovioikeuden tuomioita olen tuon tuostakin ihmetellyt, miten ilahduttavan muutos ratkaisujen perustelemisessa onkaan tapahtunut. Yhtenä esimerkkinä tästä voin mainita Vaasan hovioikeuden ns. Ulvilan murhajutussa antaman tuomion, jolla syyte hylättiin; jaoston puheenjohtajana toimi Robert Liljenfeldt.

10. Nyt julkaistu nide käsittää 30 Robert Liljenfeldtin vuosina 1981-2015 kirjoittamaa artikkelia ja kirjoituksia. Puolet niistä on kirjoitettu suomeksi ja toinen puoli ruotsiksi, joka on Robertin äidinkieli. Suurin osa kirjoituksista käsittelee prosessioikeutta. Osan kirjoituksista Liljenfeldt on laatinut yhdessä jonkun toisen Vaasan hovioikeudessa työskennelleen tuomarin kanssa. Kirjoitukset on ryhmitelty teoksessa sopivalla tavalla neljään osastoon, eli rikosoikeuteen, hovioikeusmenettelyyn, oikeudenkäyntiä koskeviin ihmisoikeuksiin ja yleiseen prosessioikeuteen. Useimmat kirjoitukset liittyvät oikeudenkäyntimemettelyn, etenkin hovioikeusprosessin kehittämiseen, sekä perus- ja ihmisoikeuksien merkityksen korostamiseen lainkäytössä.

11. Robert Liljenfeldtin kirjalliselle tuotannolle on ominaista syvällinen perehtyminen prosessioikeuden yleisiin oppeihin ja muiden Pohjoismaiden, etenkin Ruotsin, oikeusjärjestelmiin sekä käytännön tuomarintyössä hankitun kokemuksen mukanaan tuoma kyky hyödyntää ulkomaista oikeutta, samoin kuin ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja, kotimaisen oikeuden tulkinnassa ja sitä koskevissa kehittämishankkeissa. 

12. Robert Liljenfeldtiä voidaan luonnehtia tuomarikunnassa aika poikkeukselliseksi hahmoksi,  ja, kuten ex-presidentti Erkki Rintala on alempana mainitussa lehtikirjoituksessaan todennut, hovioikeuden todelliseksi tukirangaksi. Kaikki eivät ole ehkä aina pitäneet Robertin sarkastisesta huumorista ja osin särmikkäästä esiintymistavasta. 

13. Itse en kuulu näihin "nirppanokkiin", koska minusta tietty särmikkyys ja tiukkuus esimerkiksi prosessinjohdossa päin vastoin kuuluu hyvän tuomarin ominaisuuksiin.Tuomarin tulee toki kohdella asianosaisia ja heidän avustajiaan ystävällisesti, mutta toisaalta hän ei voi olla näille "mielin kielin" joka tilanteessa, sillä se saattaa vain johtaa tarpeettoman aineiston esittämiseen ja sen myötä oikeudenkäyntien kohtuuttomiin pitkittymisiin. Tällaisista oikeudenkäynneistä on meillä saatu viime aikoina runsaasti ikiäviä esimerkkejä.

14. Vaasan hovioikeuden eläkkeellä oleva presidentti Erkki Rintala (83) on kirjoittanut kokoomateoksen johdosta Pohjalainen -lehdessä 2.10. julkaistun kirjoituksen, jonka sisältöön Liljenfeldtin tuntevat lakimiehet voinevat mielihyvin yhtyä.

Erkki Rintalan kirjoitus  

15. Vaasan hovoikeudelle on syytä nostaa hattua kokoomateoksen julkaisusta.  Se on oiva kunnianosoitus Robert Liljenfeldtille. Presidentti Tapani Vasama mainitsee kirjaa koskevassa lähetekirjeessään, että kirja on sijoitettu kunniapaikalle hovioikeuden kirjastoon, jonka kehittämiseen Robert Liljenfeldt on pitkäaikaisena kirjastonhoitajana antanut merkittävän panoksen. Hyvä näin, sillä Vaasan hovioikeuden kirjastoa voidaan täysin perustellusti pitää yhtenä parhaasta suomalaisista tuomioistuinkirjastoista. (Se voittaa mennen tullen Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan kirjasto-osaston.)

16. Ihmettelen hieman sitä, että Vaasan hovioikeuden internet-kotisivulle ei ole otettu minkäänlaista mainintaa Rättsliga uppsatser -teoksen ilmestymisestä. Mutta ehkäpä tämä puute kohta korjaantuu. 

 

123. Talvivaaran ympäristörikosasiassa KKO:n valituslupa

1. Korkein oikeus (KKO) myönsi 2.11. Talvivaaran ympäristörikosasiassa rajoitetun valitusluvan Talvivaara Sotkamo Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana toimineelle Pekka Perälle ja yhtiön tuotantojohtajana toimineelle Lassi Lammassaarelle.

2. KKO ei tee valitusluvan myöntämisestä erillistä päätöstä, vaan toimittaa ainoastaan valitusluvan hakijoille ilmoituksen asiasta. KKO julkaisi täsä tapauksessa kuitenkin asiaa koskevan tiedotteen.

KKO:n tiedote

3. KKO:n myöntämä rajoitettu valituslupa koskee kahta kysymystä.

4. Ensinnäkin valituslupa koskee ympäristön turmelemista koskevan rangaistussäännöksen tulkintaa. Tulkittavana on se, täytyykö rikostunnusmerkistö tilanteessa, jossa kaivoksen jätevesipäästöissä on ollut ympäristölle haitallisia aineita huomattavasti enemmän kuin kaivoksen ympäristölupahakemuksessa oli arvioitu, jos ympäristöluvassa ei kuitenkaan ole asetettu kyseisille aineille tarkkoja päästörajoja. 

5.Toiseksi Pekka Perälle on tiedotteen mukaan myönnetty valituslupa "hovioikeuden menettelyä koskevasta kysymyksestä".

6. Koska tiedote on vm. osin mitäänsanomaton, eli siitä ei ilmene, mitä ko. hovioikeuden menettelyllä tarkoitetaan, tiedustelin asiaa KKO:n kirjaamosta. Kirjaaja Mirja Nurminen ilmoitti ystävälisesti, että kyse on asianosaisille tehdyn ilmoituksen mukaan siitä, onko Perä tuomittu muusta teosta kuin siitä, josta hänelle on vaadittu rangaistusta, kun hänen syykseen on luettu se, että hän oli laiminlyönyt huolehtia siitä, että kipsisakka-allasta käytetään ympäristöluvan mukaisesti, hyväksymällä syksyllä 2012 raffinaattiliuoksen johtamisen kipsisakka-alaaseen.

7. Selkokielellä sanottuna Pekka Perälle on siis myönnetty valituslupa siitä, onko hovioikeus kenties rikkonut ns. syytesidonnaisuusnormia, josta säädetään ROL 11 luvun 3 §:ssä. Ts. onko Perän syyksi luettu hovioikeudessa sellainen teko, jota ei ole syytteen teonkuvauksessa mainittu. Luutavasti väitetty menettelyvirhe, jos sellainen on tapahtunut, koskee kokonaisuuden kannalta kuitenkin siinä määrin vähäistä asiaa, ettei se vaikuttane syyksilukemiseen tai rangaistuksen mittaamiseen.

8. Asiassa on kysymys Talvivaaran kaivostoiminnan käynnistymisen jälkeen kaivoksen jätevedessä ilmenneistä ympäristölle haitallisen korkeista määristä natriumia, sulfaattia ja mangaania. 

9. Rovaniemen hovioikeus on tuomiossaan 22.3.2018  katsonut, ettei ympäristölupa oikeuta päästöjä, jos toteutuneet päästöt poikkeavat olennaisesti ympäristölupaharkintaa varten ilmoitetuista tiedoista. Hovioikeus on tuominnut Perän törkeästä ympäristön turmelemisesta 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja Lammassaaren ympäristön turmelemisesta 60 päiväsakkoon.

10. Kainuun käräjäoikeus oli  toukokuussa 2016 tuominnut  Pekka Perän ympäristön turmelemisesta 90 päiväsakkoon ja Lassi Lammassaaren niin ikään ympäristön turmelemisesta 60 päiväsakkoon. Talvivaara-yhtiön toimitusjohtajana ja tuotannonjohtajana toimineen Karri Natusen käräjäoikeus tuomitsi ympäristön turmelemisesta 60 päiväsakkoon.

11. KKO ei vielä 2.11. ratkaissut Harri Natusen sille tekemää valituslupahakemusta. Hovioikeus oli 22.3.2018 korottanut Natusen ympäristön turmelemisesta tuomitun sakkorangaistuksen 100 päiväsakkoon.

12. Rovaniemen hovioikeus antoi 22.3.2018 tuomionsa yhteydessä varsin yksityiskohtaisen tiedotteen asiasta.

Hovioikeuden tiedote

122. KKO 2018:71. Vastuu pankkikortin ja -tunnuksen huolimattomasta säilyttämisestä

1. Korkein oikeus (KKO) on antanut tänään 1.11. mielenkiintoisen ennakkopäätöksen, joka koskee pankkikortin haltijan vastuuta kortin ja siihen liittyvän pin-tunnuksen säilyttämisessä (KKO 2018:71). Tapauksessa KKO joutui harkitsemaan huolimattomaksi ja törkeän huolimattomaksi katsottavan säilyttämisen välistä eroa.

2. Rovaniemeläisen asianajajan (A)  pankkikortti oli ollut hänen lompakossaan asianajotoimiston työpöydällä ja pin-koodi pankin kirjekuoressa työpöydän laatikossa. A oli 22.7.2011 poistunut toimistostaan noin kymmenen minuutin ajaksi ja jättänyt ulko-oven lukitsematta. Asianajotomisto sijaitsee Rovanieemen keskustassa olevan kerrostalon toisessa kerroksesssa. Tuona aikana tuntemattomaksi jäänyt tekijä oli varastanut kortin ja pin-koodin ja nostanut kyseisenä päivänä kortilla rahaa 4 960 euroa. 

3. Pankki (Danske Bank) vaati, että A velvoitetaan maksupalvelulain 62 §:n nojalla korvaamaan sille kortilla oikeudettomasti nostetut varat, koska A oli säilyttänyt korttia ja pin-koodia törkeän huolimattomasti. A tunnusti toimineensa huolimattomasti mutta kiisti sen olleen törkeää.


4. Tapauksessa oli kysymys rajanvedosta huolimattoman ja törkeän huolimattoman toiminnan välillä. Maksupalvelulain mukaan pankkikortin haltija vastaa pankkikortin oikeudettomasta käytöstä täysimääräisesti, mikäli hän on säilyttänyt korttia ja sen pin-koodia siten, että menettely on tahallista tai törkeän huolimatonta. Mikäli huolimattomuus ei ole törkeää, pankkikortin haltija vastaa oikeudettomasta käytöstä vain rajatulla euromäärällä.


5. KKO katsoi 3-2 -äänestyksen jälkeen, ettei A:n menettely osoittanut niin moitittavaa piittaamattomuutta turvallisuusmääräyksistä ja lisääntyneestä kortin väärinkäytön riskistä, että hänen huolimattomuuttaan olisi pidettävä törkeänä. Sen vuoksi hän vastasi kortin oikeudettomasta käytöstä vain lain tarkoittamalla rajatulla euromäärällä, joka tässä tapauksessa oli 150 euroa. 

Ratkaisuseloste KKO 2018:71

6. Lapin käräjäoikeus (käräjätuomari Timo-Juhani Laurila) oli (jo) vuonna 2014 antamassaan tuomiossa päätynyt samaan lopputulokseen. Rovaniemen hovioikeus, jonne pankki valitti, oli sen sijaan hyväksynyt pankin vaatimuksen kokonaisuudessaan; hovioikeudessa äänestys 2-1. Hovioikeuden tuomio on annettu 20.12.2016.

7. Myös KKO joutui äänestämään tuomiosta. Enemmistöön kuuluivat oikeusneuvokset  Hirvelä, Kantor ja Jokela, vähemmistöön oikeusneuvokset Engstrand ja Koponen. Vähemmistö piti miehen menettelyä törkeän huolimattomana.

8. Kysymyksessä on ns. kiikun kaakun -tapaus, jossa maksuvälineen haltijan huolimattomuuden laadusta voidaan esittää eri suuntaan meneviä näkökohtia. Tämä ilmenee myös siitä, että sekä hovioikeudessa että KKO:ssa ratkaisusta on jouduttu äänestämään. 

9. Itse olisin KKO:n vähemmistön kannalla. A on työhuoneesta poistuessaan jättänyt lompakossa olleen maksukortin työpöydäll ja pankilta tulleessa kirjeessä olevan tunnusluvun sen välittömään läheisyyteen. A:n toimisto sijaitsee Rovaniemen keskustassa sijaitsevan kerrostalon toisessa kerroksessa, jossa käy ulkopuolisia ihmisiä ja jonne ulkopuolisilla on myös kortin anastushetkellä ollut esteetön pääsy. Tapahtumahetkellä A:n toimisto on ollut tyhjillään ja sen porraskäytävään johtanut ovi on ollut lukitsematta. Näissä olosuhteissa A:n toiminta on poikennut selvästi ja olennaisella tavalla siitä, mitä huolelliselta menettelyltä on voitu vaatia.