1. Korkein oikeus (KKO) antoi 9. kesäkuuta ennakkopäätöksenä julkaistun ratkaisun, jossa on kysymys siitä, oliko kuolinpesän osakkaalla oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi, kun pesään määrätty pesänselvittäjä, jolle kanteen nostaminen lain mukaan kuului, oli ilmoittanut, ettei hän ryhdy kannetta ajamaan (KKO 2022:39). Katsotaanpa mistä asiassa on kysymys.
Taustaa
2. Toukokuussa 2016 kuolleen X:n kuolinpesään oli käräjäoikeuden elokuussa 2016 antamalla päätöksellä määrätty pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi asianajaja S. Kuolinpesän osakkaita olivat muun muassa X:n lapset A ja B.
3. Elinaikanaan vuonna 2012 X oli myynyt B:lle sekä tämän lapsille C:lle ja D:lle omistamansa puoliosuuden kiinteistöstä.
Kanne käräjäoikeudessa
4. A nosti omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun Satakunnan käräjäoikeudessa kanteen B:tä, C:tä
ja D:tä vastaan. A vaati kanteessaan, että edellä mainittu kauppa
julistetaan pätemättömäksi, koska X oli ollut kykenemätön tekemään oikeustoimia; kanteessa vedottiin oikeustoimilain 31 ja 33 §:ään. A katsoi, että hänellä oli oikeus ajaa
kannetta, koska pesänselvittäjä oli antanut hänelle osoituksen kanteen
ajamiseksi.
5. B ja C vaativat, että kanne oli jätettävä tutkimatta, koska kanneoikeus
kuolinpesää koskevissa asioissa perintökaaren 19 luvun 13 §:n mukaan kuului yksinomaan pesänselvittäjälle. D ei vastannut kanteeseen.
6. Pesänselvittäjä S ilmoitti lausunnossaan antaneensa A:lle osoituksen
kanteen ajamiseen, koska kuolinpesässä ei ollut varoja, asia ei ollut
selvä ja pesän kannalta oli edullista, että A ajaa kannetta omalla
riskillään mahdollisen hyödyn tullessa pesälle.
Käräjäoikeuden päätös
7. Satakunnan käräjäoikeus (käräjätuomari Väinö Ilveskoski) totesi 5.6.2020 antamassaan päätöksessä, että A ja B olivat X:n kuolinpesän osakkaita.
A:n B:hen kohdistaman kanteen perusteena oleva väite oikeustoimen
pätemättömyydestä kuului pesänjakajan ratkaistavaksi. Pesänselvittäjä ei
ollut voinut antaa A:lle osoitusta kanteen nostamiseen B:tä vastaan
pesänjakajan toimivaltaan kuuluvassa asiassa.
8. C ja D eivät olleet kuolinpesän osakkaita. A oli tältä osin esittänyt
kanneoikeutensa tueksi lähtökohtaisesti samoja seikkoja, joita
ennakkopäätöksessä KKO 2006:29 ei ollut pidetty riittävinä. Myös
ennakkopäätöksen KKO 2020:9 mukaan osakkaan kanneoikeuden puolesta
puhuvien seikkojen tuli olla erityisen painavia. Käräjäoikeus katsoi,
ettei A ollut esittänyt sellaisia erityisiä syitä, jotka puoltaisivat
hänen kanneoikeuttaan.
9. Näillä perusteilla käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta.
Vaasan hovioikeuden päätös
10. A valitti Vaasan hovioikeuteen. Hovioikeus (tuomarit Antti Vaittinen, Timo Saranpää ja Sirpa Virkkala) ratkaisi asian 8.7.2021 antamallaan päätöksellä.
11. Hovioikeus totesi perusteluissaan, että oikeustoimilain 3 luvun säännöksiin perustuva
oikeustoimen peräyttämistä koskeva kanne liittyi kuolinpesän laajuuden
selvittämiseen ja kuului pesänselvittäjän toimivaltaan. Pesänselvittäjä
oli yleistoimivaltansa nojalla voinut päättää pesän selvittämisen
kannalta tarpeellisista toimenpiteistä ja siten antaa osoituksen A:lle
kanteen ajamiseksi omissa nimissään ja kuolinpesän hyväksi.
12. Hovioikeus katsoi, ettei ennakkopäätöstä KKO 2006:29 voitu tulkita
niin, että osakkaalla ei voitaisi katsoa olevan oikeutta ajaa omissa
nimissään ja kuolinpesän hyväksi kannetta, jonka ajamisesta
pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ja jonka ajamiseen hän oli antanut
osoituksen. Hovioikeus katsoi, että ennakkopäätöksiä KKO 2006:29 ja KKO
2020:9 oli perusteltua tulkita yhdessä niin, että perintökaaren 19 luvun
13 §:n mukaisesta pääsäännöstä poikkeaminen edellyttää painavia
perusteita.
13. Hovioikeuden mukaan osakkaan omissa nimissään, mutta kuolinpesän
hyväksi ajaman kanteen tutkittavaksi ottaminen edellytti, että
osakkaalla on oikeussuojan tarve. Lisäksi vaadittiin, että osakkaan
kanteella voidaan päätyä selvityksessä varmempaan lopputulokseen kuin
pesänselvittäjän käyttäessä kanneoikeutta. Edelleen oli edellytettävä,
että pesänselvityksen joutuisuuteen ja tehokkuuteen liittyvät näkökohdat
eivät puhu kanneoikeutta vastaan.
14. Hovioikeus totesi, että tässä tapauksessa pesänselvittäjän osoituksen
antamisen syynä oli ollut muun muassa kuolinpesän likvidien varojen
puute. Osoitusta ei voitu katsoa annetun siinä tarkoituksessa, että
pesänselvittäjän ajettavaksi kuuluva kanne olisi siirretty pesän
osakkaan omalla oikeudenkäyntikuluvastuulla ajettavaksi.
15. Sillä, voitiinko kanteessa tarkoitettu, varallisuusarvoltaan
merkittävä oikeustoimi peräyttää ja näin saada varat kuolinpesään, oli
merkitystä A:n perintöosuuden suuruuden kannalta. Tämän vuoksi ja kun
pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta kannetta, A:lla oli sellainen
oikeussuojan tarve, jota kanteen tutkiminen edellyttää.
16. Tässä tapauksessa kanteen käsitteleminen ennen pesänselvityksen
päättämistä edisti selvityksen päätymistä oikeaan lopputulokseen.
Hovioikeuden mukaan pesänselvitysjärjestelmän tavoitteet puolsivat A:n kanteen tutkimista.
17. Hovioikeus katsoi, että asiassa oli esitetty riittävän vahvoja
perusteita poiketa perintökaaren 19 luvun 13 §:ssä pääsäännöksi
määritellystä pesänselvittäjän kanneoikeudesta. Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
18. Hovioikeus on julkaissut ratkaisun kotisivuillaan ja se on otettu myös Finlexiin (VaaHO 2021:10):
https://www.finlex.fi/fi/oikeus/ho/2021/vaaho20210288
19. Kuten havaitaan, KKO on huomattavasti tiivistänyt hovioikeuden laajoja perusteluja. Hovioikeus on mm. viitannut oikeuskirjallisuuden kannanottoihin, mutta tämä ei ole kelvannut KKO:lle, sillä se on ratkaisuselosteessaan "siivonnut" viittaukset kokonaan pois.
Asian käsittely KKO:ssa
20. KKO myönsi valitusluvan B:lle, C:lle ja D:lle, jotka valituksessaan vaativat, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan. A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
21. KKO:n ratkaistavana oli valituksen
perusteella kysymys siitä, voiko A kuolinpesän osakkaana ajaa omissa
nimissään mutta pesän lukuun kiinteistön kaupan pätemättömäksi
julistamista koskevaa kannetta pesän ollessa pesänselvittäjän
hallinnossa, kun pesänselvittäjä on ilmoittanut, ettei ryhdy ajamaan
kannetta, ja antanut A:lle osoituksen ajaa kannetta.
22. KKO totesi aluksi, että perintökaaren (PK) 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan osakkaat yhdessä
edustavat kuolinpesää kolmatta vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää
koskevissa asioissa silloin, kun pesä on osakkaiden yhteishallinnossa.
Pykälän 2 momentin mukaan yhdelläkin osakkaalla on kuitenkin oikeus ajaa
kannetta pesän hyväksi. Kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän
hallinnossa pesän edustamista ja puhevallan käyttöä koskee PK
19 luvun 13 §, jonka mukaan pesänselvittäjä edustaa kuolinpesää
kolmatta henkilöä vastaan sekä kantaa ja vastaa pesää koskevissa
asioissa.
23. KKO jatkoi, että PK 19 luvun 13 §:ssä ei ole säädetty pesänselvittäjän
edustusvaltaa selvästi yksinomaiseksi siten, että kannetta pesän hyväksi
ei voisi ajaa joku muukin (KKO 2006:29, kohta 4 ja KKO 2020:9, kohta
10). KKO oli kuitenkin ratkaisussaan KKO 2020:9 (kohta 10)
todennut, että pesänselvittäjän yksinomainen kanneoikeus on selvä
pääsääntö. Tätä osoittavat pykälän sanamuoto sekä PK 18 luvun
2 §:n ja 19 luvun 13 §:n rakenne. Kun osakkaiden yhteisestä, PK 18 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetystä kanneoikeudesta on
haluttu poiketa, siitä on nimenomaan säädetty pykälän 2 momentissa.
Vastaavaa poikkeusta ei ole säädetty lain 19 luvun 13 §:ssä tarkoitetun
tilanteen varalta.
24. KKO oli ratkaisussaan KKO 2006:29 punninnut osakkaan
kanneoikeutta puoltavia ja sitä vastaan puhuvia näkökohtia tilanteessa,
jossa kuolinpesä oli pesänselvittäjän hallinnossa ja pesänselvittäjä oli
kieltäytynyt ajamasta selvitykseen kuuluvaa velkomuskannetta kolmatta
vastaan. Osakkaan kanneoikeutta puoltavana oli pidetty sitä, että
kanneoikeuden avulla voitaisiin varmistaa, että pesään voidaan saada
kaikki siihen kuuluva omaisuus. Osaltaan tällainen voi edistää sitä,
että selvityksessä päädytään oikeaan lopputulokseen ja että selvityksen
jälkeen perinnönjaossa tulevat jaetuksi kaikki jäämistövarat (kohta 5).
Kun osakas ajaa kannetta omissa nimissään kuolinpesän hyväksi,
kuolinpesällä ja muilla osakkailla ei myöskään ole vaaraa joutua
korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikuluja (kohta 6). Myös osakkaan
oikeussuojaa koskevien näkökohtien katsotiin puoltavan kanneoikeutta.
Pesänselvittäjän hallinnon päätyttyä osakas voi nostaa kanteen PK 18 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla. Tällä oikeudella ei ole
kuitenkaan enää merkitystä, jos esimerkiksi määräaika on kulunut
umpeen. Jos pesänselvittäjä on väärin perustein kieltäytynyt ajamasta
kannetta, osakas voi päästä oikeuksiinsa vain selvittäjää vastaan
nostettavalla vahingonkorvauskanteella. Tämä oikeusturvatie voi
kuitenkin olla työläs. Näin ollen osakkaiden suora kanneoikeus on
osakkaiden oikeusturvan kannalta tehokkaampi kuin selvittäjähallinnon
päätyttyä tarjolla olevat oikeussuojakeinot; näin siis todettiin ratkaisun KKO 2006:29 perusteluissa (kohta 7).
25. Toisaalta KKO oli edellä mainitussa ratkaisussaan
lausunut, että pesänselvitysjärjestelmän tarkoituksena on keskittää
kuolinpesän hallintoa ja selvittämistä koskeva päätöksenteko
pesänselvittäjälle. Päätöksenteon keskittäminen tehostaa ja jouduttaa
pesän selvittämistä ja sitä seuraavaa perinnönjaon aloittamista. Jos
osakas saisi pesänselvittäjän hallinnon kestäessä kanneoikeuden
selvitykseen kuuluvassa asiassa, se olisi omiaan viivyttämään
selvitystä. Koska oikeudenkäynnin lopputulos vaikuttaisi myös
selvityksen lopputulokseen, selvittäjän olisi usein odotettava
oikeudenkäynnin päättymistä. Hän ei kuitenkaan voisi vaikuttaa
oikeudenkäynnin kestoon. Osakkaan kanneoikeus olisi
pesänselvitysjärjestelmän tarkoituksen vastainen (kohta 8). Osakkaan
kanneoikeus voisi myös johtaa siihen, että pesänselvittäjät käyttäisivät
kanneoikeuttaan yleisestikin vain sellaisissa jutuissa, jotka he
arvioisivat pesän varmasti voittavan. Epävarmemmat jutut he jättäisivät
osakkaiden omalla oikeudenkäyntikuluriskillä ajettaviksi. Tämä voisi
johtaa siihen, että yhä useammin pelkän kuluriskin takia selvityksessä
ei päädyttäisi oikeaan lopputulokseen (kohta 9).
26. KKO oli kyseisessä ratkaisussa (KKO 2006:29) suorittamassaan
punninnassa päätynyt siihen, että osakkaan kanneoikeutta vastaan puhuvat
seikat painavat enemmän, koska silloin selvitysjärjestelmän
päätarkoitus voidaan saavuttaa eikä osakkaan kohtuullisia
oikeusturvavaatimuksia kuitenkaan loukata (kohta 10). KKO katsoi, että koska kuolinpesä oli edelleen pesänselvittäjän
hallinnossa, kyseisessä tapauksessa kuolinpesän osakkaalla ei ollut
oikeutta ajaa kuolinpesän puolesta pesänselvitykseen kuuluvaa
velkomuskannetta kolmatta vastaan, vaikka pesänselvittäjä oli
kieltäytynyt ajamasta kannetta (kohta 12).
27. Myös ratkaisussa KKO 2020:9 KKO oli katsonut, että
kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa osakkailla ei ollut
oikeutta ajaa kolmansia vastaan selvitykseen kuuluvaa
vahingonkorvauskannetta omissa nimissään kuolinpesän hyväksi, vaikka
pesänselvittäjä oli hyväksynyt kanteen ajamisen ja toiminut asiassa
osakkaiden asiamiehenä.
28. Edellä esitetyn perusteella KKO totesi - siis tässä uudessa asiassa - että kuolinpesän
ollessa pesänselvittäjän hallinnossa on vahvana pääsääntönä se, että
oikeus ajaa pesän puolesta kannetta pesänselvitykseen kuuluvassa asiassa
on yksin pesänselvittäjällä. Kannevallan keskittäminen
pesänselvittäjälle on yleensä omiaan edistämään
pesänselvitysjärjestelmän joutuisuuden ja tehokkuuden tavoitteita. Sen
vuoksi osakkaalla voidaan pesänselvittäjän hallinnon aikana katsoa
olevan kanneoikeus vain poikkeuksellisissa tapauksissa eli lähinnä
silloin, kun osakkaan kanneoikeuden hyväksyminen on
pesänselvitysjärjestelmän tavoitteiden kannalta selvästi
tarkoituksenmukaista ja osakkaan kohtuullisten oikeusturvavaatimusten
turvaamiseksi tarpeen.
29. KKO:n mukaan edellä esitetystä seuraa, että pesänselvittäjän antamalle
kanneosoitukselle ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä harkittaessa
osakkaan asiavaltuuden olemassaoloa. Kysymys asiavaltuudesta on
ratkaistava lakia soveltamalla, eikä se voi ratketa suoraan osoituksen
perusteella. - Asiavaltuudesta käytetään myös termiä asialegitimaatio, blogistin huomautus.
30. Tämän jälkeen KKO on intoutunut arvioimaan ko. tapauksessa esillä ollutta tilannetta laajasti (perustelukappaleet 15-21). En ryhdy tässä puntarointia selostamaan, vaan viittaan jäljempänä olevaan linkkiin, josta ratkaisuseloste on luettavissa (kohta 32).
31. Johtopäätöksenään KKO päätyi katsomaan (kappale 21), että käsillä oli sellainen
poikkeustilanne, jossa osakkaan kanneoikeuden hyväksyminen on
pesänselvitysjärjestelmän tavoitteiden kannalta selvästi
tarkoituksenmukaista sekä kuolinpesän osakkaan kohtuullisten
oikeusturvavaatimusten turvaamiseksi tarpeen. Siksi oli perusteltua
poiketa pääsäännöstä, jonka mukaan oikeus ajaa kannetta pesänselvittäjän
hallinnon aikana on yksin pesänselvittäjällä. Näin ollen osakas A:n B:tä, C:tä
ja D:tä vastaan nostama kanne tuli tutkia. KKO ei muuttanut hovioikeuden päätöksen lopputulosta.
32. KKO:n ratkaisuseloste
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202239.html
Muutamia näkökohtia ratkaisusta
33. KKO:n ratkaisu on epäilemättä oikea ja se on puntaroinut molempia ratkaisuvaihtoehtoja pro et contra laajasti, ensin yleiseltä kannalta ja sen jälkeen esillä olevan tapauksen faktojen valossa.
34. Samaan lopputulokseen päätyi jo Vaasan hovioikeus, joka myös perusteli ratkaisuaan vähintään yhtä laajasti kuin KKO; myös hovioikeuden perustelut ovat sangen laadukkaat. Miksi hovioikeuden perustelut eivät kuitenkaan kelvanneet KKO:lle, vaan se perusteli asian kokonaan uudelleen? Tämä johtui siitä, että juridista ratkaisua voidaan perustella monella eri tavalla, vaikka lopputuloksesta ollaan samaa mieltä, eikä maan ylimmän oikeuden pirtaan oikein sovi tyytyä vain toteamaan, että se on lopputuloksesta samaa mieltä kuin hovioikeus; se haluaa sanoa myös perusteluista viimeisen sanan. Perusteluistaan tuomio punnitaan, on oikeustieteessä sattuvasti lausuttu, ja juuri tämä on se pointti, joka on ollut ratkaisevaa myös tässä tapauksessa. KKO on katsonut, että se pystyy perustelemaan ratkaisun vielä paremmin kuin hovioikeus!
35. Oudolta kuitenkin vaikuttaa KKO:n tapa kertoa ratkaisussaan myös hovioikeuden perustelut tavallaan uudelleen ja lyhentää tai tiivistää niitä todella huomattavalla tavalla, vaikka perustelujen ajatus säilyisikin ennallaan. Mikä ajatus tässä mahtaa olla takana? Vaikea sanoa, mutta kyse saattaa olla siitä, että KKO:n mielestä hovioikeus on perustellut ratkaisuaan liian laajasti tai seikkaperäisesti, toisin sanoen selvästi lyhemmät peruselut olisivat KKO:n mielestä riittäneet. Kysymys voi olla myös vain siitä, että hoviokeuden laajojen perustelujen selostaminen sellaisenaan olisi vienyt KKO:n ratkaisusssa liiaksi tilaa.
36. On syytä todeta, ettei tämä ollut suinkaan ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään kerta, kun KKO ratkaisunsa kertoelmaosassa lyhentää, karsii ja/tai tiivistää hovioikeuden perusteluja, putsaa niistä "huonot" kohdat pois, sivuuttaa ("unohtaa") kokonaan jotkin osat tai kirjoittaa niin kuin hovioikeuden olisi sen mielestä tullut perustelut kirjoittaa. Näin nimittäin tapahtuu varsin usein, lähes jutussa kuin jutussa, toisissa vähän ja joissakin toisissa laajasti.
37. Eräässä kohdin hovioikeuden perustelut ovat minusta kuitenkin KKO:n perusteluja jopa ansiokkaammat. Tarkoitan oikeuskirjallisuuden kannanottoihin viittaamista. On selvää, että esillä oleva juridinen ongelma on havaittu myös perintöoikeutta käsittelevässä oikeuskirjallisuudessa, jossa siihen ovat tarttuneet esimerkiksi sellaiset perintöoikeuteen erikoistuneet oikeusoppineet kuten esimerkiksi Aulis Aarnio, Urpo Kangas, Pertti Välimäki ja Tapani Lohi. Hovioikeus on viitannut perusteluissaan dosentti Tapani Lohen Lakimieslehdessä vuonna 2020 julkaistun ratkaisun KKO 2020:9 kommenttiin, ks. Lohi, KKO 2020:9 - Kuolinpesän osakkaiden kanneoikeudesta pesänselvittäjän hallinnon aikana. Kommentti on seikkaperäinen ja siinä käsitellään myös edellä mainittua ratkaisua KKO 2006:29. Kommentissa viitataan useiden muiden asiantuntijoiden kysymystä koskeviin teoksiin ja artikkeleihin.
38. Pidän valitettavana, että KKO on tyystin sivuuttanut oikeustieteessä esitetyt kannanotot ja jopa karsinut hovioikeuden perustelujen selostamisen yhteydestä ne kokonaan näkyvistä. Jos vastaavanlainen asia olisi ratkaistu esimerkiksi Ruotsin tai Norjan korkeimmassa oikeudessa, olisi ylin oikeus ilman muuta viitannut siihen, mitä sikäläisessä oikeuskirjallisuudessa on kysymyksestä asiasta kirjoitettu. Suomen korkein oikeus ei näytä vieläkään oikein mieltävän oikeuskirjallisuuteen viiittaamisen tarkoitusta ja vuorovaikutusta ja keskustelua, jota maan ylimmän tuomioistuimen on syytä käydä oikeustieteen edustajien kanssa. Jonkin verran viittaukset oikeuskirjallisuuteen KKO:n ratkaisuissa ovat kyllä lisääntyneet, mutta paljon useammin niihin voitaisiin ja olisi syytä viitata.
39. Hovioikeus on selostanut perusteluissaan myös emeritusprofessori Aulis Aarnion kantaja A:n toimeksiannosta antamaa oikeustieteellistä asiantuntijalausuntoa kuolinpesän osakkaan kanneoikeudesta. Siinä Aarnio on selostanut perintökaaren asiaa koskevaa sääntelyä sekä KKO:n ennakkopäätöksissä (mm. KKO 2006:29 ja KKO 2020:9) ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjä näkökohtia. Johtopäätöksenään Aarnio on pitänyt kantaja A:n valituksessaan esittämiä näkemyksiä pesänosakkaan kanneoikeudesta perusteltuina. Hovioikeus on tehnyt oikein ottaessaan oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvan lausunnon perusteluissaan esille. Sen sivuuttamiseen tai salaamiseen ei olisi ollut mitään syytä, vaikka tuomioistuimen velvollisuuksiin kuuluukin tuntea laki ja soveltaa sitä viran puolesta (jura novit curia).