Tänään 19.2.2025 annetussa ratkaisussa KKO 2025:24 on kysymys siitä, olivat edellytykset asianomistajan tuomitsemiseksi hänelle esteettömän poissaolon varalta asetettuun uhkasakkoon olleet olemassa
1. A oli velvoitettu asianomistajana saapumaan 13.3.2023 Oulun käräjäoikeuden rikosasian pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti esteettömän poissaolon varalta asetetun 500 euron sakon uhalla.
2. Käräjäoikeuden pääkäsittely oli alkanut kello 10.00. A ei ollut saapunut pääkäsittelyyn sen alkaessa eikä hän ollut ennakolta ilmoittanut avustajalleen tai käräjäoikeudelle syytä poissaololleen. A:ta oli yritetty tavoitella puhelimitse siinä kuitenkaan onnistumatta. Myöskään nouto ei ollut onnistunut, koska A:ta ei ollut tavoitettu hänen kotiosoitteestaan.
3. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n hänelle asetettuun 500 euron uhkasakkoon ja määrännyt hänet noudettavaksi seuraavaan istuntoon. Käräjäoikeus oli todennut, että A ei ollut ilmoittanut syytä poissaololleen eikä käräjäoikeudella ollut ollut muutoinkaan tiedossa, että A:lla olisi ollut laillinen este poissaololleen. Lisäksi A:n henkilökohtainen läsnäolo pääkäsittelyssä oli ollut edelleen välttämätöntä. Keskusteltuaan asianosaisten kanssa käräjäoikeus oli kuitenkin päättänyt aloittaa pääkäsittelyn ja käsitellä asian siltä osin kuin se oli mahdollista ilman A:n henkilökohtaista läsnäoloa.
4. Myöhemmin pääkäsittelyn aikana poliisi oli ilmoittanut käräjäoikeuden puheenjohtajalle, että A oli ottanut yhteyttä ja pyytänyt poliisilta kyytiä käräjäoikeuden pääkäsittelyyn. Poliisi oli tuonut A:n pääkäsittelyyn kello 13.20, jolloin A oli kuultu. Pääkäsittely oli päättynyt kello 15.25.
5. A on Rovaniemen hovioikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut uhkasakon poistamista tai ainakin sen alentamista. Hovioikeus on päätöksessään 15.8.2023 katsonut, että edellytykset uhkasakon tuomitsemiselle olivat olleet olemassa. A:ta oli ennen uhkasakon tuomitsemista yritetty noutaa istuntoon siinä onnistumatta. A oli kuitenkin saatu kuultua todistelutarkoituksessa saman istuntopäivän aikana eikä hänen poissaolonsa ollut aiheuttanut istunnon lykkääntymistä. Hän oli oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä poliisiin päästäkseen istuntopaikalle. Kun lisäksi otettiin huomioon A:n vähävaraisuus, hovioikeus on katsonut, että asiassa oli olemassa oikeudenkäymiskaaren 32 luvun 1 §:ssä tarkoitettu erityinen syy tuomita uhkasakko asetettua lievempänä. Hovioikeus on tuominnut A:n 200 euron uhkasakkoon.
6. KKO myönsi A:lle valitusluvan. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, onko uhkasakon tuomitsemiselle ollut edellytykset.
7. KKO totesi, että oikeudenkäymiskaaren (OK) 12 luvun 31 §:n mukaan milloin asianosainen tai hänen laillinen edustajansa, joka asetetusta uhkasakosta huolimatta on jäänyt saapumatta tuomioistuimeen, saadaan tuoduksi samaan oikeudenkäyntitilaisuuteen, häntä ei tuomita uhkasakkoon poissaolosta. Uhkasakkoa ei myöskään tuomita, jos kysymys asianosaisen tai hänen laillisen edustajansa kuulemisesta raukeaa tai jos poissaolevan asianosaisen laillisesta esteestä esitetään selvitystä siten kuin OK 12 luvun 30 §:ssä säädetään.
8. KKO lausui, että uhkasakon tarkoituksena on tehostaa henkilölle asetettua velvollisuutta saapua tuomioistuimeen henkilökohtaisesti ja siten turvata pääkäsittelyn kulkua niin, että se voidaan toimittaa ajallaan eikä sitä tarvitse asianosaisen tai todistajan esteettömän poissaolon vuoksi tarpeettomasti peruuttaa, keskeyttää tai lykätä. Tätä tarkoitusta ilmentää edellä viitattu OK 12 luvun 31 §:n säännös. Uhkasakkoa ei ole tarkoitettu rangaistukseksi luvattomasta poissaolosta. OK 12 luvun 31 §:ssä säädettyjen tilanteiden varalta voi usein olla perusteltua lykätä uhkasakon tuomitsemista tilanteessa, jossa henkilö ei ole saapunut pääkäsittelyyn sen alkaessa, mutta pääkäsittely on kuitenkin päätetty aloittaa.
9. Ko. asiassa pääkäsittely on aloitettu ja asiaa on käsitelty siltä osin kuin se on ollut mahdollista ilman A:n henkilökohtaista läsnäoloa. Myöhemmin samana päivänä A oli tuotu käräjäoikeuteen ja häntä oli kuultu.
10. Pääkäsittelyä ei ole jouduttu peruuttamaan, keskeyttämään tai lykkäämään A:n poissaolon vuoksi ja se on ollut kesken siinä vaiheessa, kun A on tuotu pääkäsittelyyn. Kysymys on siten ollut OK 12 luvun 31 §:ssä tarkoitetusta samasta oikeudenkäyntitilaisuudesta, johon A on saatu tuotua. Näin ollen A:ta ei olisi tullut sanotun säännöksen nojalla tuomita uhkasakkoon.
11. Edellä todetuilla perusteilla KKO katsoi, että perusteita tuomita A hänelle asetettuun uhkasakkoon ei ole ollut. KKO kumosi hovioikeuden päätöksen.
12. Yksinkertainen ja selvä asia, jota käräjäoikeus ja hovoikeus eivät kuitenkaan ole ratkaisseet oikein. Käräjäoikeus ei ole lausunut mitään siitä, että A oli loppujen lopuksi noudettu pääkäsittelyyn; se on luultavasti ajatellut, että tehty mikä tehty ja että A saa syyttää itseään kun ei tullut oikeuteen, vaikka hänet oli kutsuttu henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn. Hovioikeus on ollut armeliaampi alentaessaan uhkasakon 500 eurosta 200 eutoon. Se ei ole kuitenkaan hoksannut OK 12 luvun 31 §:n säännöstä ja sitä, että A oli saatu tuotua (noudettu) samaan ja edelleen vireillä olleeseen pääkäsittelyyn, jolloin edellytyksiä uhkasakon tuomitsemiselle ei ole ollut.
13. Asian käsittely käräjäoikeuden jälkeen uhkasakon osalta hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa olisi voitu vältää, jos käräjäoikeus olisi tavallaan mitätöinyt antamansa uhkasakon tuomitsemispäätöksen. Kun asianomistaja saatiin tuoduksi pääkäsittelyyn, käräjätuomarin olisi tullut tiedustella syyttäjältä ja puolustukselta, onko heillä mitään sitä vastaan, että uhkasakkopätös poistetaan eikä siitä mainita mitään myöskään käsittelypöytäkirjassa. Kuten KKO:n päätöksestä voidaan havaita, tämä menettely olisi ollut asiallisesi oikea ja sillä olisi vältetty selvän ja yksinkertaisen asian vieminen hovioikeuden ja edelleen KKO:n käsiteltäväksi.
