1. Korkein oikeus (KKO) antoi tänään ennakkopäätöksen KKO 2022:9 ulosottovalitusta koskevassa asiassa, jonka keskeisenä kysymyksenä on todistustaakka ja se, oliko kantaja esittänyt riittävän eli uskottavan näytön todistustaakasta selvityäkseen. KKO:ssa ollut 3-2 -äänestys koski nimenomaan erimielisyyttä siitä, oliko kantaja selviytynyt todistustaakastaan.
2. Ratkaisun perusteluissa todistustaakka ja näyttökynnys eivät valitettavasti ole tulleet riittävän näkyvästi esille. KKO:n ratkaisun johdosta julkaisemassa twiitissäkin puhutaan yksinomaan vaihdantasuojasta. Ratkaisuselosteen otsikossa kuitenkin mainitaan asiasana todistustaakka. - Katsokamme, mistä asiassa on ollut kysymys.
3. KKO:n ennakkopäätöksen otsikko on kirjoitettu näin:
Ulosottomies oli ulosmitannut B:n veloista puoliosuuden asunto-osakkeista sillä perusteella, että hänet oli merkitty asunto-osakeyhtiön osakeluetteloon osakkeiden puoliosuuden omistajaksi. Ulosottovalituksessa toinen yhteisomistaja A väitti ostaneensa B:n osuuden jo ennen ulosmittausta. Kun A ei esittänyt selvitystä siitä, että hän olisi saanut osakekirjan hallintaansa ennen ulosmittausta, Korkein oikeus hylkäsi A:n ulosottovalituksen. (Ään.) VelkakirjaL 22 § 1 mom
4. KKO:n ratkaisuselosteesta ilmenee, että B on yhdessä äitinsä A:n kanssa omistanut huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet asunto-osakeyhtiössä, puoliksi kumpikin. Huoneisto on ollut A:n käytössä. Ulosottomies on 5.8.2016 ulosmitannut B:n veloista tämän nimissä olleen osuuden osakkeista. Ulosottomies on uudelleen 30.5.2018 ulosmitannut saman osuuden B:n muista veloista.
5. A on 18.6.2018 Helsingin käräjäoikeudelle toimittamassaan ulosottovalituksessa vaatinut, että ulosmittauspäätökset kumotaan. A on kertonut ostaneensa B:n omistaman osuuden asunto-osakkeista 2.7.2015 eli jo ennen ensimmäistä ulosmittausta. Ulosmittaus on siten kohdistunut sivullisen omaisuuteen.
6. Käräjäoikeus (käräjätuomari Nina Immonen) on päätöksessään 25.1.2029 katsonut, että aiempi ulosmittauspäätös 5.8.2016 oli tullut lainvoimaiseksi, ja jättänyt valituksen sitä koskevilta osin tutkimatta. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella käräjäoikeus on katsonut, että 2.7.2015 päivättyä kauppaa ei ollut tehty tai ainakaan täytetty ennen ensimmäistä ulosmittauspäätöstä 5.8.2016. Tämän vuoksi B ei ollut voinut velkojia sitovasti enää ulosmittauspäätöksen jälkeen luovuttaa omistamaansa puoliosuutta asunto-osakkeista A:lle. B:n omistusosuus osakkeista oli siten voitu myös 30.5.2018 ulosmitata hänen veloistaan. Käräjäoikeus on hylännyt A:n valituksen ulosmittauspäätöksen 30.5.2018 osalta.
7. A valitti Helsingin hovioikeuteen, joka ei 9.1.2020 muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua (tuomarit Sandvik, Kontio ja Isaksson).
8. KKO myönsi A.lle valitusluvan, Valituksessaan A vaati, että hovoikeuden päätös ja ulosottoviraston päätös 30.5.2028 kumotaan. Ulosottovirasto vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
9. KKO:ssa oli A:n valituksen johdosta arvioitavana se, onko kysymyksessä oleva puoliosuus asunto-osakkeista voitu 30.5.2018 ulosmitata B:n veloista.
10. KKO:n päätöksen perusteluissa on aluksi selvitetty sovellettavien säännösten sisältöä ja oikeuskäytäntöä (perustelukappaleet 6-9). Ulosottokaaren (UK) 4 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan sivulliselle kuuluvaa omaisuutta ei saa ulosmitata, paitsi jos se ulosottoperusteen mukaan vastaa hakijan saatavasta tai kuuluu velalliselta ulosmitattuun esineeseen sen ainesosana tai tarpeistona. UK 4 luvun 37 §:n mukaan velallinen ei saa ulosmittauspäätöksen jälkeen hävittää taikka ilman ulosottomiehen lupaa luovuttaa tai pantata ulosmitattua omaisuutta tai muutoin määrätä siitä. Kiellon vastainen toimi on velkojiin nähden tehoton. Luovutuksensaaja tai muu sivullinen voi kuitenkin saada vilpittömän mielen suojaa niin kuin erikseen säädetään.
11. Lain perusteluissa (HE 13/2005 vp s. 44) on todettu, että se, milloin omaisuus kuuluu sivulliselle ja milloin velalliselle, ratkeaa myös ulosotossa lähtökohtaisesti tavanomaisten siviilioikeudellisten sääntöjen mukaan. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä (ks. KKO 2012:17, kohta 6 ja KKO 2020:64, kohta 9) on katsottu, että kun kysymys sivullisen oikeudesta tulee tuomioistuimen tutkittavaksi, ei ole enää samoja menettelyn tehokkuuteen perustuvia syitä kuin ulosottomenettelyssä rajoittaa omistusoikeutta arvioitaessa merkityksellisten seikkojen piiriä helposti selvitettäviin ja havaittaviin seikkoihin UK 4 luvun 10 §:ssä säädetyin tavoin. Perusteltua on, että omistusta arvioidaan tällöin yleisten varallisuusoikeudellisten sääntöjen mukaan.
12. KKO totesi, että irtaimen omaisuuden luovutuksensaaja saa suojaa luovuttajan
ulosmittausvelkojia vastaan eli vaihdantasuojaa yleensä jo pätevän
luovutussopimuksen perusteella (esim. KKO 2012:17, kohta 11).
Velkakirjalain 22 §:n 1 momentin mukaan juoksevan velkakirjan luovutus
ei kuitenkaan ole luovuttajan velkojia sitova, ellei se, jolle luovutus
on tapahtunut, ole saanut velkakirjaa haltuunsa. Velkakirjalain 22 §:n säännöstä sovelletaan myös, kun luovutus
koskee osakekirjaa.
11. KKO jatkoi, että ensimmäinen ulosmittaus 5.8.2016 on perustunut siihen, että asunto-osakeyhtiön osakeluettelon mukaan osakkeiden puoliosuus on tuolloin ollut velallisen eli B:n omistuksessa. Ulosottomies on saanut tiedon sivullisomistajaa koskevasta väitteestä vasta nyt kysymyksessä olevan toisen ulosmittauksen 30.5.2018 jälkeen, kun A on 18.6.2018 jättänyt käräjäoikeudelle ulosottovalituksen. Kun B:n nimissä ollut osuus osakkeista on 5.8.2016 ulosmitattu, UK4 luvun 37 §:stä on seurannut, että B ei ole enää tuon ajankohdan jälkeen voinut luovuttaa osuuttaan A:lle ulosottovelkojiaan sitovasti.
12. KKO lausui, että esitettyjen väitteiden perusteella asiassa olikin ratkaisevaa, onko A:n ja B:n välillä sovittu jo ennen ensimmäistä ulosmittausta 5.8.2016, että osakkeet siirtyvät kokonaan A:n omistukseen, ja onko A saanut osakekirjan sitä ennen myös haltuunsa niin kuin velkakirjalain 22 §:n 1 momentissa velkojia sitovalta luovutukselta edellytetään.
13. Korkein oikeus totesi, että UK 11 luvun 15 §:n 1 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 13 §:n viittaussäännösten perusteella sovellettavaksi tulevan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti A:n on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa perustuu; mainittu OK:n säännös koskee siis todistustaakkaa riita-asiassa (JV:n huomautus). Saman pykälän 2 momentin mukaan seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön.
14. JV: OK 17 luvun 2 §:n 2 momenissa ilmaistaan riita-asioiden näyttökynnys eli se, kuinka paljon tai minkä vahvuista näyttöä asianosaisen on esitettävä, jotta hänen voidaan katsoa selviytyneen todistustaakastaan. Jotta näin olisi asia, asianosaisen on tullut esittää uskottava näyttö.
15. Mutta annetaanpa KKO:n jatkaa: Kaupan osapuolena A:lla on myös mahdollisuus esittää näyttöä kaupan tekemisestä ja osakekirjan hallinnan siirtämisestä. Kun kauppakirjan mukaan asunto-osakkeet ovat siirtyneet A:n yksinomaiseen omistukseen, voidaan edellyttää, että hän kykenee näyttämään pitäneensä osakekirjaa tosiasiallisesti hallussaan tai määräysvaltaansa käyttäen luovuttaneen sen jonkin kolmannen tahon hallintaan. A:n on siten esitettävä asiassa selvitys, joka osoittaa, että luovutussopimuksen mukaan asunto-osakkeiden omistusoikeus on siirtynyt hänelle ja että hän on saanut osakekirjan myös hallintaansa ennen ensimmäistä ulosmittausta 5.8.2016.
16. Tämän jälkeen KKO pohdiskelee perusteluissa välitsikon "Osakkeiden luovutuksesta esitetty selvitys ja sen arviointi" alla näyttökysymyksiä; KKO karttaa jostakin syystä käsitettä "näyttö" ja puhuu sen sijaan "selvityksestä" (perustelukappaleet 13-22, tässä kappaleet 17-26):
17. A:n ja B:n välillä tehty kauppakirja on päivätty 2.7.2015. Kauppakirjan mukaan omistusoikeus kaupan kohteeseen on siirtynyt ostajalle kaupantekotilaisuudessa. Osakekirjaan tehdyn siirtomerkinnän mukaan B on siirtänyt osakekirjan A:lle kaupantekopäivänä. Kauppakirjan mukaan kauppahinta on sovittu maksettavaksi 30.9.2015 mennessä.
18. A ja B ovat kertoneet, että tosiasiassa kauppahinta oli tullut suoritetuksi jo ennen kaupantekoa A:n B:n puolesta suorittamilla lukuisilla erinäisillä maksuilla. Maksuista esitetyt tositteet eivät osoita, että ne olisivat olleet kauppahinnan osasuorituksia, mikä olisikin ristiriidassa sen kanssa, että kauppakirjan mukaan kauppahinta maksettaisiin myöhemmin. Kauppahinnan maksamisella ei sinänsä ole välitöntä merkitystä osakkeiden luovutuksensaajan vaihdantasuojan kannalta, mutta sillä on merkitystä todistustosiseikkana arvioitaessa osakekaupan tapahtumista ja sen ajankohtaa.
19. A on maksanut varainsiirtoveron osakekaupasta vasta 17.6.2016 eli vähän ennen osakkeiden ulosmittausta. B:n on selvitetty ilmoittaneen 21.7.2016 eli juuri ennen ulosmittausta isännöitsijätoimistolle osakkeiden omistusoikeuden siirtymisestä A:lle. Siirron merkitsemiseen tarvittavat asiakirjat on kuitenkin esitetty isännöitsijätoimistolle vasta 17.8.2016 eli ulosmittauksen jälkeen. Tämä on ensimmäinen ajankohta, jona asiassa esitetty selvitys selvästi osoittaa jonkun ulkopuolisen henkilön nähneen kauppaa koskevia asiakirjoja. Tällöinkin asiakirjat on toimittanut B esiintyen ostajan eli A:n puolesta.
20. A:n on tässä asiassa lainvoimaisesti katsottu saaneen jo syksyllä 2016 tiedon siitä, että B:n nimissä ollut osuus on ulosmitattu. Hän on kuitenkin vasta toisen ulosmittauksen jälkeen 18.6.2018 vireille panemassaan, nyt kysymyksessä olevassa ulosottovalituksessa vedonnut osakkeiden omistusoikeuteensa. Asiassa ei ole esitetty A:n ja B:n kertomusten ja heidän itsensä laatimien tai laadituttamien asiakirjojen lisäksi selvitystä siitä asiassa keskeisestä seikasta, että osakekauppa olisi tehty kauppakirjan päiväyksen mukaisesti jo ennen ulosmittausta. Siihen, että kauppa on tosiasiassakin tuolloin tehty, lähinnä viittaa varainsiirtoveron maksaminen, mutta tämäkin on edellä todetulla tavalla tapahtunut väitettyyn kaupan ajankohtaan nähden varsin myöhään ja vain vähän ennen ulosmittausta.
21. Korkein oikeus katsoo jääneen vähintäänkin epäselväksi, onko B luovuttanut A:lle omistusoikeuden osakeosuuteensa ainakaan ennen sen ulosmittausta 5.8.2016.
22. A:n suoja B:n ulosottovelkojia vastaan edellyttää ennen ulosmittausta tapahtuneen luovutussopimuksen lisäksi sitä, että A on ennen ulosmittausta saanut osakekirjan hallintaansa eli niin sanottua traditiota. Hallinnan luovutus edellyttää ulkoisesti havaittavaa osakekirjan erottamista luovuttajan tosiasiallisesta määräysvallasta ja luovuttamista saajan hallintaan. Tavallisesti tämä tapahtuu osakekirjan siirtämisellä luovuttajalta luovutuksensaajalle. Jos osakekirja on kolmannen hallussa, traditio toteutetaan ilmoittamalla tälle luovutuksesta. Tradition tapahtuminen on siten yleensä vaikeuksitta osoitettavissa.
23. Traditiovaatimus vaihdantasuojan edellytyksenä koskee myös sellaista tilannetta, jossa osakkeen yhteisomistaja saa omistukseensa toisen yhteisomistajan osuuden osakkeista. Vaatimus ei täyty sillä, että myyjänä ollut osapuoli pitää osakekirjaa edelleen hallussaan, mutta kaupan jälkeen ostajan lukuun. Vain sellaisessa tapauksessa, että osakekirja olisi ennestään ollut ostajan hallussa, traditiota ei vaadita. Tässä asiassa ei ole väitettykään, että osakekirja olisi ennen kauppaa ollut A:n hallussa.
24. Pelkästään se, että osakekirjassa on 2.7.2015 päivätty merkintä osakkeiden siirrosta B:ltä A:lle, ei riitä tämän jutun olosuhteissa osoittamaan, että A olisi saanut hallintaansa osakekirjan jo ennen ulosmittausta 5.8.2016.
25. Selvitykseksi osakkeiden hallinnan saamisesta A on korkeimmassa oikeudessa esittänyt kopioita asiakirjasta, jossa on Suomen Hypoteekkiyhdistyksen virkailijan merkintä ”Jätetty Hypoteekkiyhdistykseen 22.9.2015”. Merkinnästä ei ilmene, mitä asiakirjoja tuolloin on otettu vastaan eikä myöskään, missä tarkoituksessa ja kenen nimissä ne on luovutettu. Asiassa todisteiksi esitetyt valokopiot eivät luotettavasti osoita, että merkintä olisi tehty alkuperäiseen osakekirjaan. Asiakirjakopioita ei voida pitää näyttönä siitä, että juuri A olisi kyseisten asunto-osakkeiden yksinomaisena omistajana ja osakekirjan haltijana jättänyt asiakirjat luottolaitokselle. Vastaanottokuittauksen päiväyksen ajankohtana ja vielä vuosi sen jälkeen osakkeet ovat nimittäin osakerekisterin mukaan olleet A:n ja B:n yhteisomistuksessa. Korkein oikeus toteaa, ettei tämä asiakirja osoita A:n saaneen osakekirjaa hallintaansa ennen ulosmittausta.
26. A on lisäksi korkeimmassa oikeudessa esittänyt Suomen Hypoteekkiyhdistyksen 23.3.2021 päivätyn saldotodistuksen, jonka mukaan A on pantannut kysymyksessä olevat osakkeet lainansa vakuudeksi. Todistuksesta ei ilmene, milloin panttaus on tapahtunut, eikä sekään osoita A:n saaneen osakekirjaa hallintaansa ennen ulosmittausta 5.8.2016.
27. Johtopäätöksenään KKO lausui seuraavaa:
Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, ettei A ole näyttänyt saanensa luovutuksen nojalla osakekirjaa hallintaansa ennen ensimmäistä ulosmittausta 5.8.2016. Osakkeet eivät siten ole tuolloin olleet A:n omistuksessa sillä tavalla, että osakkeiden osuuden luovutus velkakirjalain 22 §:n mukaan sitoisi luovuttajan velkojia. B:n omistusosuus on siten voitu 5.8.2016 ja edelleen 30.5.2018 ulosmitata B:n veloista.
28. KKO ei muuttanut hovioikeuden päätöksen lopputulosta, jolla A:n tekemä ulosottovalitus oli hylätty.
29. KKO:ssa äänestys 3-2. Enemmistöön kuuluivat jäsenet Jokela, Sippo ja Uusitalo, vähemmistööön jäsenet Hirvelä ja Kantor.
30. Vähemmistö hyväksyi asiassa esittelijänä toiminen esittelijäneuvos Hinkkasen mietinnön, joka oli seuraavansisältöinen:
A:n ja B:n välillä tehty kauppakirja on päivätty 2.7.2015. Kauppakirjan mukaan omistusoikeus kaupan kohteeseen on siirtynyt ostajalle kaupantekotilaisuudessa. Korkein oikeus todennee, että kauppakirjan päiväys yksin ei tämän jutun olosuhteissa muodosta uskottavaa näyttöä luovutuksen ajankohdasta. Kauppahinnan maksustakaan ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella kaupan ajankohtaa voitaisiin arvioida.
Kirjallisena todisteena esitetyn kuitin mukaan A on kuitenkin maksanut osakkeista varainsiirtoveroa 17.6.2016 eli ennen ensimmäisen ulosmittauksen toimittamista. Kirjallisena todisteena esitetyn sähköpostiviestin mukaan myös osakkeiden omistusoikeuden siirtymisestä on ilmoitettu isännöitsijätoimistolle osakeluetteloon merkitsemistä varten 21.7.2016 eli ennen ensimmäistä ulosmittauspäätöstä.
Asiassa on siten esitetty ulkopuolisiin lähteisiin perustuvaa selvitystä osakekauppaan liittyvistä toimista eli varainsiirtoveron maksusta ja luovutusilmoituksesta, jotka on riidatta tehty ennen ensimmäistä ulosmittausta. Korkein oikeus katsonee siten selvitetyksi, että osakkeiden kauppa on tehty ennen ensimmäistä ulosmittausta 5.8.2016. Se, että asiakirjat on lopulta esitetty isännöitsijätoimistolle vasta ulosmittauksen jälkeen tai että asiakirjat on toimittanut isännöitsijäntoimistolle A:n puolesta hänen poikansa B, ei anna aihetta arvioida ajankohtaa toisin.
Esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen kohtien 18–20 osalta. Esittelijä esitti, että kohtien 21–23 asemesta Korkein oikeus lausuisi seuraavaa:
Korkein oikeus todennee, että traditiota koskevan näytön arvioinnissa on otettava huomioon se, että osakekaupan ja ulosoton kohteena on ollut ainoastaan B:n omistama puoliosuus osakkeista ja että A on jo ennen osakekauppaa riidattomasti omistanut puolet osakkeista. Yhteisomistussuhteelle on annettava merkitystä arvioitaessa, mitä selvitystä A toisaalta kykenee esittämään ja toisaalta mitä selvitystä häneltä voidaan edellyttää osakkeiden hallinnan siirrosta.
Osakekirjaan tehdyn siirtomerkinnän lisäksi osakekirjojen hallinnan luovutuksesta on asiassa esitetty selvityksenä jäljennös osakekirjasta, jossa on Hypoteekkiyhdistyksen puolesta tehty merkintä ”Jätetty Hypoteekkiyhdistykseen 22.9.2015”. Merkinnästä ei ilmene, kenen toimesta osakekirja on tuolloin Hypoteekkiyhdistykselle jätetty ja missä tarkoituksessa. A on myös esittänyt Suomen Hypoteekkiyhdistyksen 23.3.2021 päivätyn saldotodistuksen, jonka mukaan hän on pantannut kysymyksessä olevat osakkeet lainansa vakuudeksi. Todistuksesta ei ilmene, milloin panttaus on tapahtunut.
Korkein oikeus todennee, että mikäli osakekirja on ollut Hypoteekkiyhdistyksen hallussa 22.9.2015 lähtien, on erittäin epätodennäköistä, että asiakirjaan on voitu tehdä tätä aikaisempaan ajankohtaan päivätty siirtomerkintä. Lisäksi kun A on 22.9.2015 ollut joka tapauksessa ja riidattomasti vähintään osakkeiden puoliosuuden omistaja, ei panttaus tuolloin tai myöhemminkään ole voinut tapahtua ilman hänen disponointiaan tai muuta myötävaikutusta. Tähän nähden sille, ettei osakekirjaan tehdystä merkinnästä ilmene kenen toimesta osakekirja on Hypoteekkiyhdistykselle jätetty tai ettei Hypoteekkiyhdistyksen myöhemmin päivätystä saldotodistuksesta ilmene, milloin A on osakekirjan pantannut, ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä. Asiakirjat tukevat siten A:n väitettä, että hän on saanut osakekirjat hallintaansa ennen ensimmäistä ulosmittausta.
Kun kaupan ajankohdasta on esitetty uskottava näyttö ja osakkeiden myöhempää käyttöä koskeva kirjallinen todistelu lisäksi osoittaa, että A:lla on ollut osakekirjat kaupan jälkeen hallussaan, Korkein oikeus katsonee näyttöä kokonaisuutena arvioiden tulleen selvitetyksi, että A on saanut osakekirjat haltuunsa ennen ensimmäistä ulosmittausta 5.8.2016.
Korkein oikeus todennee, että A on siten ollut jälkimmäisen ulosmittauksen hetkellä eli 30.5.2018 osakkeiden omistaja ja saa suojaa B:n ulosmittausvelkojia vastaan. Ulosmittaus 30.5.2018 on kohdistunut sivullisen omaisuuteen, joten se kumottaneen. Samoin kumottaneen hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset siltä osin kuin ne koskevat mainittua ulosmittausta.
31. KKO:n ratkaisuseloste
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko20229.html
32. KKO:n ratkaisun johdosta julkaiseman twittin teksti
"Ratkaisussa KKO 2022:9 oli kyse vaihdantasuojasta. Kun henkilö, joka väitti ostaneensa ulosmitatut osakkeet ennen ulosmittausta, ei esittänyt selvitystä siitä, että hän olisi saanut osakekirjan hallintaansa, KKO hylkäsi ulosottovalituksen".
Käsite "vaihdantasuoja" lienee muille kuin juristeille jokseenkin outo ja tuntematon käsite, joten sen sijasta olisi ehkä parempi puhua sivullisen henkilön suojasta ulosotossa.
33. Asia koski ulosottovalitusta, jossa oli kyse siitä, oliko osakkeiden ulosmittaus kohdistunut ulosottokaaren (UK) 4 luvun 9 §:n 1 momentin vastaisesti sivullisen henkilön omistamaan osakkeiden puoliosuuteen. Osakekirjan luovutukseen sovelletaan velkakirjan 22§:n säännöstä, jonka mukaan juoksevan velkakirjan luovutus ei ole luovuttajan velkojia sitova, ellei se, jolle luovutus on tapahtunut, ole saanut velkakirjaa haltuunsa.
34. Tapauksessa sivullisen henkilön A:n suoja B:n ulosottovelkojia vastaan on edellyttänyt ennen 5.8.2016 suoritettua ulosmittausta tapahtuneen luovutussopimuksen lisäksi sitä, että A on ennen ulosmittausta saanut osakekirjan hallintaansa eli niin sanottua traditiota.
35. Kuten KKO:n ratkaisuselosteesta ilmenee ja edellä tämän kirjoituksen alussa mainitaan, keskeinen kysymys koskee sitä, onko sivullinen A, jolla on todistustaakka molemmista seikoista eli luovutussopimuksen ajankohdasta ja traditiosta, täyttänyt todistustaakkavelvoitteensa.
36. Tämän vuoksi olisi ollut paikallaan, että KKO:n perusteluissa olisi kiinnitetty enemmän huomiota todistustaakkaa ja näyttökynnystä koskeviin kysymyksiin; ne mainitaan nyt perusteluissa ikään kuin vain ohimennen. Olisi ollut syytä käsitellä, mitä tarkoitetaan OK 17 luvun 2 §:n 2 momentissa mainitulla käsitteellä "uskottava näyttö"; se on säädetty vuonna 2015 OK 17 luvun uudistuksen yhteydessä riita-asioiden näyttökynnykseksi.
37. Uuden OK 17 luvun esitöiden perusteella voitaisiin sanoa, että "uskottavalla näytöllä" tarkoitettaisiin samaa kuin "järkevä näyttöenemmyys " (HE 46/206 s. 46). Nämä käsitteet eivät ole kuitenkaan yksiselitteisiä, vaan jättävät tuomioistuimelle käytännössä aika paljon harkintavaltaa. Kuitenkin on selvää, että näyttökynnys (uskottava näyttö) ei voi tarkoittaa pelkästään yksinkertaista näyttöenemmyyttä suhteessa asianosaisen vastapuolen esittämään vastanäyttöön.
38. Suomessa ei ole vuonna 2015 omaksuttu riita-asioissa näyttöenemmyysperiaatetta, jonka mukaan tuomion perusteeksi otettaisiin seikka, joka on esitettyjen todisteiden valossa todennäköisimmin totta. Näyttöenemmyysperiaatteen kannattajista voidaan mainita etenkin oikeustieteen tohtori ja hovioikeudenneuvos Timo Saranpää, joka väitteli vuonna 2010 Lapin yliopistossa tohtoriksi juuri näyttöenemmyysperiaatetta käsittävällä tutkimuksellaan. Saranpää kannatti lähinnä edellä mainittua järkevää näyttöenemmyyttä, mutta järkevyyskään ei ole välttämättä aina yksiselitteisesti määriteltävissä.
39. Toisaalta riita-asioissa ei rikosasioiden tavoin vaadita, että varteenotettavat epäilyt todistelun kohteena olevan oikeustosiseikan olemassaolosta kyetään sulkemaan pois. Lain esitöissä näyttökynnystä "uskottava näyttö" on kuvattu niin, että se on korkeampi kuin todennäköiset syyt, mutta alempi kuin rikosasioissa langettavaan tuomioon vaadittava näyttö.
40. Ratkaisussa KKO 2022:9 KKO:n jäsenten erimielisyys koskee todistustaakan rasittamalta A:lta edellytetyn näytön riittävyyttä. Äänestyksen myötä esille on tuotu sekä näytön riittävyyttä puoltavia että sitä vastaan puoltavia näkökohtia. Kuten KKO:n enemmistö on todennut, A:lla on ollut tosiasiallinen mahdollisuus näytön esittämiseen.
41. En ryhdy todistusharkintaa puolin ja toisin ruotimaan - pitäähän lukijallekin toki jättää jotain pohdiskeltavaa. Pidän kuitenkin KKO:n enemmistön perusteluja vakuuttavampina kuin vähemmistön. Vähemmistö on esittänyt eräitä varteenotettavia näkökohtia kantansa tueksi, mutta enemmistö on ne vakuuttavasti perustellen torjunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti