1. Korkein oikeus (KKO) antaa nykyisin aikaisempaan käytäntöön verrattuna varsin usein rangaistuksen määräämistä ja mittaamista koskevia ennakkopäätöksiä. Viimeksi näin tapahtui eilen 16.2.2022, jolloin vuorossa oli rangaistuksen määrääminen ja mittaminen kiristystä koskevasa jutussa (KKO 2022:7). Katsotaanpa hieman, mistä asiassa oli kysymys.
2. Mieshenkilö A:n syyksi oli luettu noin kolmen vuoden aikana tehdyt, eri
asianomistajiin kohdistuneet 41 kiristystä ja 37 kiristyksen yritystä,
joiden tekotapa oli samankaltainen. A oli saatuaan seuranhakupalstan
välityksellä yhteyden asianomistajaan esiintynyt ensin nuorena tyttönä
lähettäen asianomistajalle viestejä sekä valokuvia ja sitten tytön
vanhempana esiintyen vaatinut asianomistajalta rahaa vastineeksi siitä,
ettei tee asianomistajasta rikosilmoitusta tai julkista asiaa.
Rikoksilla oli aiheutettu asianomistajille yhteensä 60 000 euron
vahinko.
3. Pohjanman käräjäoikeus, joka käsitteli asian yhden tuomarin kokoonpanossa - siis ilman lautamiehiä - tuomitsi A:n 31.10.2019 antamallaan tuomiolla yhteiseen 1 vuoden 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja oheisseuraamuksena 60 tuntia yhdyskuntapalvelua.
4. Vaasan hovioikeus, jonne syyttäjä valitti rangaistuksen määräämisestä, tuomitsi 25.6.2020 antamallaan tuomiolla A:n 2 vuoden 2 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
5. KKO myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati, että rangaistusta alennetaan ja lievennetään ehdolliseksi.
6. KKO perusteli ratkaisuaan seikkaperäisesti, kuten sillä nykyään on yleensä aina tapana, KKO:n tuomiossa on 22 perustelukohtaa tai -kappaletta. En ryhdy tässä perusteluja tarkemmin selostamaan, vaan viittaan jäljempänä mainitusta linkistä katsottavissa olevaan KKO:n ratkaisuun.
7. Rangaistuksen mittaamista koskevassa johtopäätöksessään KKO totesi, että ottaen huomioon kokonaisuudessaan tekojen suuri määrä, pitkä tekoaika, teoilla saatu merkittävä taloudellinen hyöty sekä lukuisille asianomistajille aiheutettu taloudellinen vahinko ja henkinen kärsimys, oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:n syyksi luetuista kiristysrikoksista ennen mahdollisen lieventämisperusteen vaikutusta on 2 vuotta 4 kuukautta vankeutta (kohta 20). Hovioikeus oli alentanut rangaistusta 4 kuukaudella, koska A:n on katsottu nopeuttaneen ja helpottaneen asian selvittämistä. KKKO katsoi, ettei lieventämisperusteen soveltamista ollut aihetta arvioida toisin kuin hovioikeus. Oikeudenmukainen yhteinen rangaistus oli siten 2 vuotta vankeutta (kohta 21).
8. Pohtiessaan rangaistuksen mahdollista ehdollisuutta KKO totesi johtopäätöksenään, että tuomittaessa kahden vuoden pituinen vankeus täysikäisenä rikoksen tehneelle vastaajalle vankeuden ehdolliseksi määrääminen edellyttää painavia perusteita. Se, että A:ta ei ollut ennen nyt kysymyksessä olevia tekoja tuomittu rikoksista, ja se, että teoista on kulunut jo lähes viisi vuotta, eivät KKO:n mukaan olleet riittäviä perusteita vankeuden ehdolliseksi määräämiselle. Kun asiassa ei ole ilmennyt muitakaan tällaisia perusteita, vankeus oli tuomittava A:lle ehdottomana (kohta 23).
9. KKO muutti hovioikeuden tuomiota siten, että A:lle tuomittu yhteinen rangaistus alennettiin 2 vuoteen ehdotonta vankeuta.
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko20227.html
10. Varsin selvä tapaus. Ehdollinen vankeus olisi rikosten määrä ja laatu huomioon ottaen ollut tekijälle liian lievä rangistus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti