1. Puolustusministeriö, sisäministeriö ja oikeusministeriö asettivat lokakuussa 2015 työryhmät valmistelemaan tiedustelutoimintaa koskevat ehdotukset, puolustusministeriö sotilastiedustelua, sisäministeriö siviilitiedustelua ja oikeusministeriö siviili- ja sotilasviranomaisten tiedustelutoiminnan valvonnan järjestämiseksi. Työryhmät luovuttivat 19.4.2017 mietinnöt toimeksiantajillee, Ministeriöt ovat pyytäneet mm. korkeimman oikeuden (KKO) lausuntoa ko. mietinnöistä.
2. Korkein oikeus on 31.8.2017 antanut sisäministeriölle pyydetyt lausunnot mietinnöstä siviilitiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi, tiedustelutoiminnan valvontaa koskevasta mietinnöstä ja mietinnöstä sotilastiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi. Lausuntojen yleisessä osassa KKO on huomauttanut tuomioistuinten kannalta seuraavista tiedustelutoimintaa koskevista näkökohdista.
3. KKO korostaa, että tuomioistuimia ei tule käyttää salaisten pakkokeinojen hyväksyttävyyden tukena, jos sovellettava lainsäädäntö ja tuomioistuinten tietopohja eivät mahdollista todellista kontrollia. Yleispiirteinen lainsäädäntö ja puutteellinen tietopohja voivat johtaa näennäiskontrolliin.
4. Ehdotuksen mukaan tiedustelutoimintaan liittyvät lupa-asiat keskitettäisiin Helsingin käräjäoikeuteen. KKO pitää ehdotusta perusteltuna tuomioistuimen asiantuntemuksen turvaamiseksi. Tarvitaan kuitenkin myös muita toimenpiteitä sen turvaamiseksi, että tuomioistuin kykenee arvioimaan esimerkiksi sitä, täyttääkö lupahakemuksen kohteena oleva tiedustelumenetelmän käyttö suhteellisuusperiaatteen asettamat vaatimukset.
5. KKO toteaa, että tuomioistuimilla ei ole kysymyksessä olevaan tiedustelutoimintaan sellaista kosketusta, joka antaisi niille asiantuntemusta arvioida eri tiedustelumenetelmien tehokkuutta ja käyttökelpoisuutta. Tilanne on olennaisesti toinen kuin tuomioistuinten arvioidessa salaisten pakkokeinojen käyttöä rikosten selvittämisessä tai paljastamisessakin. Työnsä kautta tuomarit oppivat tuntemaan useiden rikosten tyypillisiä tekotapoja ja myös poliisin käyttämiä tutkintamenetelmiä ja niiden tehokkuutta eri tilanteissa. Varsinkin huumausainerikosten tutkinnan menetelmät ja rikosepäilyjen perusteet ovat verraten hyvin tuomareiden arvioitavissa, mikä mahdollistaa todellisen käyttökynnyksen kontrollin, jos annetut tiedot ovat paikkansa pitäviä. Esimerkiksi terrorismiepäilyjen perusteista tai tällaisten rikosten tutkintamenetelmistä tuomareille ei nykyisen työnsä perusteella ole kertynyt tietoja, eikä heillä sen vuoksi ole entuudestaan riittävää osaamista perusteltujen päätösten tekemiseen.
6. KKO korostaa sitä, että tuomioistuimia ei tule käyttää salaisten pakkokeinojen hyväksyttävyyden tukena, jos sovellettava lainsäädäntö ja tuomioistuinten tietopohja eivät mahdollista todellista kontrollia. Yleispiirteinen lainsäädäntö ja puutteellinen tietopohja voivat johtaa näennäiskontrolliin, jossa päätösten perusteet ovat tosiasiassa hakijoina toimivien viranomaisten antamia ilman tuomioistuinten niihin kohdistamaa asianmukaista arviointia. On vaativaa arvioida esimerkiksi sitä, onko lupahakemuksen kohteena olevan tiedustelumenetelmän käyttö suhteellisuusperiaatteen mukaista, jos ei kykene kunnolla arvioimaan mahdollisuutta käyttää vaihtoehtoisia tiedonhankinnan menetelmiä.
7. Ehdotetun lainsäädännön mukaisia lupa-asioita käsitteleville tuomareille tulisi järjestää riittävästi koulutusta, jossa käsitellään avoimesti ja konkreettisesti tiedustelutoimintaa ja -menetelmiä. Tuomareita tulisi perehdyttää myös tiedustelumenetelmien käyttöön liittyviin perus- ja ihmisoikeuskysymyksiin, kuten asiaa koskevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntöön. KKO:n mukaan yksi tapa syventää tuomareiden asiantuntemusta olisi pyrkiä järjestämään vierailuja, yhteisiä seminaareja tai muita tilaisuuksia, joissa suomalaiset tuomarit voivat vaihtaa kokemuksia sellaisten ulkomaisten tuomareiden kanssa, joilla on kokemusta vastaavanlaisen tiedustelulainsäädännön soveltamisesta.
- Lausunto mietinnöstä siviilitiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi
- Lausunto tiedustelutoiminnan valvontaa koskevasta mietinnöstä
- Lausunto mietinnöstä sotilastiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi
8. Mainitut kolme ministeriötä ovat pyytäneet asiasta lausunnot myös korkeimmalta hallinto-oikeudelta. KHO on antanut lausuntonsa 15.6.2017.
10 kommenttia:
Hyviä kommentteja ja näkemyksiä KKO:lta. Vihdoinkin tuomioistuinlaitos näyttää havahtuneen,mikä tulisi olla tuomioistuinlaitoksen rooli erilaisista pakkokeinoista päätettäessä. Nythän käräoikeuden ovat vain pakkokeinoista päättämistä esittävän poliisin " käsikassaroita" ja " kumileimasimia". Kun poliisin arvovalta ja luotettavuus erilaisten aarnio-,auer-, Facebook-, tietojärjestelmäjuttujen myötä rapisee, on tuomioistuinten päätösvaltaa erilaisten pakkokeinojen käyttäjänä pakko tehostaa ja korostaa. Poliisitoimen valvontavastuu siirtyy väkisinkin nykyistä enemmän tuomioistuimille. Valitettavasti!
Aika tiukkaa tekstiä korkeimmalta oikeudelta. Olen itse pohtinut samankaltaisia asioita Deffarin artikkelissa Pakkokeinoasiat Helsingin käräjäoikeudessa Defensor Legis 3/2017
Kuka kouluttaa tuomarit? Jos Supo kouluttaa, niin tosiasiassa Supo voi syöttää tuomareille omat tulkintansa. Jos tuomari ei arvosta yksityisyyden suojaa, niin Supo tosiasiassa luo Helsingin käräjäoikeuden tulkintalinjan.
Missä Supo, siellä ongelma!
Missä Supo, siellä ongelma!
Myös Suomen Tuomariliitto on omissa lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota samantyyppisiin näkökohtiin kuin KKO.
Liialliseen keskittämiseen ja indokrinoivaan koulutukseen liittyy edellä kommenteissa todettuja vaaroja. Kaikki tuomarit eivät riittävässä määrin miellä rooliaan kansalais- ja ihmisoikeuksien turvaajana.
Lisäksi noihin asioihin liittyy tuomarille suuria paineita: jos supo väittää vaarallisen terrorihankkeen olevan vireillä ja tuomari evää luvan ja sitten tapahtuu jotain vakavaa tuomarin asema on vaikea, varsinkin jos tieto vuodetaan iltapäivälehdistöön.
Koho antoi lausuntonsa jo alkukesästä: http://www.kho.fi/material/attachments/kho/liitteet_kho/7n2RIKZHD/PLM_SM_OM_15062017.pdf
Näkökulmat osin toisia, mutta vahvan kriittistä joka tapauksessa. Ei näytä kuitenkaan tyrmäävän ydintä.
Lienee myös paikallaan pohtia, miten suojella kansainvälisiin terroristijärjestöihin kosketuksiin joutuvaa tuomaria.
Katselin noin vuosi sitten ruotsalaisen alueellisen käräjäoikeuden pakkokeinotuomarin videohaastattelua. Hän kertoi että niillä Tukholman käräjäoikeuden tuomareilla, jotka käsittelevät Ruotsin turvallisuuspoliisin Säpon pakkokeinoja, on ihan oma henkilösuojausluokka (suojattu identiteetti jne.) joka on korkeampi kuin tavallisten pakkokeinotuomareiden.
"jos supo väittää vaarallisen terrorihankkeen olevan vireillä ja tuomari evää luvan ja sitten tapahtuu jotain vakavaa tuomarin asema on vaikea"
Laki olisi saatava sellaiseen muotoon, että valinta on enemmän lain noudattamisen ja rikkomisen välillä kuin arvio menetelmistä verrattuna saavutettuun etuun. Jos tuomarilla ei ole selkeitä työkaluja arviointiin syntyy mahdollisuus ja koettu tarve vaikuttaa tuomarin harkintaan. Pidemmällä aikavälillä salaisen toiminnan vuoksi vain yhden suuntainen vaikutus väkisin ohjaa ratkaisuja ja toimintaakin.
En kannata missään muodossa, että etenkään jo salatun kansalaisen oikeuksia rajoittavan toiminnan ylimpänä viranomaisena lakia valvovat viranomaiset ja tuomarit olisivat salattuja. Identiteetin salaaminen voi johtaa vähenevään haluun valvoa kansalaisoikeuksien toteutumista, kun ainoa taho joka tietäisi ratkaisuista ja samalla ainoa joka kykenisi kritiikkiin on taho, jonka pyyntöjä tuomarit joutuvat myös epäämään. Kielteisen ratkaisun saanut viranomainen voi tilanteeseen liittymättömissäkin asioissa osoittaa muille näkyvää kritiikkiä ja närää, jonka syy voisi muuten olla tai tuomari voisi osoittaa ilmeiseksi, kun viranomaisen yhteys tuomariin tunnetaan.
Ote HE203/2017 vp:stä (YLEISPERUSTELUT) 27.1.2018 klo 6.40
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_203+2017.aspx
Kohta 2.4.6.4 Tiedonhankinnasta ilmoittaminen;
"EIS 6 artiklan 1 kappaleen tarkoituksena on muun ohessa suojata osapuolia salaiselta oikeudenkäytöltä. Asianosaisten tasa-arvo, aseiden yhtäläisyys ja kuulemisperiaatteet ovat tärkeitä tekijöitä arvioitaessa sitä, onko oikeudenkäyntiä pidettävä kokonaisuudessaan oikeudenmukaisena. Ne edellyttävät asianosaisen mahdollisuutta esittää asiansa olosuhteissa, jotka eivät aseta häntä vastapuoleen verrattuna asiallisesti huonompaan asemaan. Asianosaisten yhdenvertaisuus edellyttää asianosaisten tasavertaista ja puolueetonta kohtelua tuomioistuimessa. Tiedonsaantioikeutta edellyttävät myös epäillyn oikeus puolustuksensa tehokkaaseen valmisteluun ja vastatodisteluun. Toisaalta on huomattava, ettei aseiden yhtäläisyysperiaatetta loukata sillä, että oikeudenkäyntiaineistosta puuttuu jotakin. Toisin on arvioitava sitä tilannetta, että toisella asianosaisella on käytössään tai tiedossaan jokin toiselta salassa oleva tai salassa pidetty seikka. Lisäksi on otettava huomioon se lähtökohta, että oikeudenkäyntivaiheessa viranomaisella ei ole oikeutta suorittaa arviota jonkin tiedon merkityksestä, vaan se on asianosaisen nimenomainen oikeus. "
Osaatko Jyrki avata, onko tuo aseiden yhtäläisyysperiaate lainopillinen termi ja mitä se tarkoittaa?
Lähetä kommentti