1. Oikeustieteen maisteri, varatuomari Tuukka Vähätalo, 34, väittelee 25.3. Lapin yliopistossa otsikossa mainitusta teemasta, joka käsittelee yhtäältä eurooppaoikeutta ja toisaalta kansallista prosessioikeutta. Väitöskirjan alaotsikkona on "Tutkimus Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU-oikeuden vaikutuksista niiden kanssa ristiriitaisten kansallisten tuomioiden lopullisuuteen". Kyseessä on artikkeliväitöskirja.
Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-302-0
2. Väitöskirja tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa ylihuomenna perjantaina 25. maaliskuuta klo 12 alkaen - akateeminen vartti tietenkin huomioon ottaen - luentosalissa LS 2. Virallisena vastaväittäjänä toimii Turun yliopiston ja Åbo Akademin emeritusprofessori Allan Rosas, joka tunnetaan parhaiten Euroopan unionin tuomioistuimen pitkäaikaisena tuomarina (2002-2019), ja kustoksena prosessioikeuden professori Mikko Vuorenpää Lapin yliopistosta.
3. Väitöstilaisuutta voi seurana etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/
4. Väittelijä Tuukka Vähätätalo valmistui oikeustieteen maisteriksi (OTM) Turun yliopistosta vuonna 2013. Sen jälkeen hän on työskennellyt viisi vuotta lainvalmistelutehtävissä oikeusministeriössä ja saanut 2015 varatuomarin arvon suoritettuaan tuomioistuinharjoittelun Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa. Hän on suorittanut lakimiesharjoittelun 2015 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Strasbourgissa ja 2017 Euroopan unionin tuomioistuimessa Luxemburgissa. Nykyisin hän työskentelee asessorina Helsingin hovioikeudessa.
5. Leikkimielisesti voitaisiin sanoa, että perjantaina Rovaniemellä on kyse kolmen kovan turkulaisen kohtaamisesta, sillä sekä väittelijä, vastaväittäjä että kustos ovat vaikuttaneet vahvasti mm. Turussa, missä ovat myös valmistuneet juristeiksi. Allan Rosas ja Mikko Vuorenpää asuvat edelleen Turussa, Tuukka Vähätalo puolestaan Helsingissä.
6. Minun ensimmäinen työpaikani oli muuten Turussa, tarkemmin sanottuna Turun ja Porin lääninhaliuksen yhteydessä toimineessa lääninoikeudessa, ja tuomarinvalan vannoin samalla reissulla Turun hovioikeudessa. Professorina ollessani esiinnyin kaksi kertaa oikeudenkäyntiavustajana Turun hovioikeudessa pidetyssä pääkäsittelyssä, jolloin päämieheni voitti toisen jutun, mutta hävisi toisen.
7. Kun kysymyksessä on nimenomaan Lapin yliopistossa tarkastettavasta väitöskirjasta saaneen todeta, että 20 vuotta kestäneen tuomarinurani jälkeen toimin Lapin oikeustieteiden tiedekunnassa 24 vuotta lainkäytön professorina. Olen Suomen ensimmäinen, mutta samalla viimeinen lainkäytön professori! On siten miellyttävää, että Lapissa julkaistaan edelleen merkittäviä prosessioikeuden väitöskirjoja. Omalta ajaltani siellä tulevat mieleen Sakari Laukkasen (1995), Mia Mari Spolanderin (2007), Antti Tapanilan (2007) ja Timo Saranpään (2010) mainiot prosessioikeuden väitökset, joissa toimin työnohjaajana ja kustoksena.
8. Mutta palatkaamme vielä Tuukka Vähätalon väitökseen. En ole itse ollut milloinkaan innostunut artikkeliväitöskirjoista, mutta Vähätalon tutkimus muodostaa poikkeuksen, sillä hänen kolme teemaa sivuavaa aihetta, joista kaksi on julkaistu Oikeustiede-Jurisprudentia -teoksessa, ovat todella korkeatasoisia. Osin niiden pohjalta kirjoitettu väitöstutkimuksen neljäs osa eli selkeästi pääosa, osoittaa lopullisesti Vähätalon taidot todellisena huippututkijana.
9. Toki erinomaisestakin väitöskirjasta pitää on syytä etsiä edes jokin pieni puute, olkoon se nyt vaikka asiahakemiston puuttuminen. Tosin sen laatiminen artikkeliväitöskirjassa ei ole helppo tehtävä.
10. Jos lukija haluaa perehtyä tarkemmin Tuukka Vähätalon väitökseen, niin hän voi aloittaa sen lukemalla Vähätalon Lapin yliopiston nettisivuilla tutkimuksesstaan julkaiseman oman tiedotteen, kas näin
11. Itse en ole ikinä tavannut Tuukka Vähätaloa enkä tiennyt hänestä paljon mitään. Sen vuoksi olin iloisesti yllättynyt, kun väitöskirjapaketti tipahti postiluukustani reilu viikko sitten. Saatekirjeessään Tuukka kertoi aina arvostaneensa minua prosessualistina ja lausui kiitoksensa siitä merkittävästä panoksesta, jonka olen antanut suomalaiselle prosessioikeudelle ja lainkäytölle. Vau! Jos näin on, niin eihän minun aherrukseni prosessioikeuden saralla ole kait aivan hukkaan voinut mennä!
12. Väitöskirjan saatuani ryntäsin Googleen etsimään tietoja väitöskirjan kirjoittajasta, jolloin törmäsin ensimmäiseksi pianisti Tuukka Vähätaloon. Ihmettelin, että olenkohan nyt oikeassa miehessä, mutta pitihän se lopulta uskoa, että olin. Tuukka Vähätalo on näet paitsi juristi ja oivalllinen oikeustieteen tutkija, myös varsin menestynyt konserttipianisti! Pianontaitajia on ollut juristeissa ennenkin ja on varmasti edelleen. Mieleen tulevat esimerkiksi professori Matti Ylöstalo, joka siviilioikeuden suullisessa tentissä soitteli pianoa Ritarikadun kodissaan heitelleen samalla olkansa yli pirullisia kysymyksiä tenttijöille, sekä Helsingin hovioikeuden presidentti Y.J.Hakulinen, yksi idoleistani tuomarikunnasta. Hakulinen oli vielä presidenttinä, kun itse olin hovioikeudessa viskaalina.
13. Näin on blogijuttu valmis. Onnittelen Tuukkaa hienosta väitöstutkimuksesta!
7 kommenttia:
Parhaimmat kiitokset, Jyrki! Enää alle 2 päivää niin lauteilla ollaan… Yt Tuukka V
Katsoin juuri väitöksen striimin. Ei tullut Tuukalle hiki noilla lauteilla. Väitöskirjan aihe ja toteutus huomioiden Tuukasta kuulemme vielä. -Tuukalla on asessorin määräaikainen virka HelHO:ssa. Hän tuli siihen lainvalmistelusta ja julkaistujen artikkelien jälkeen. Tuukka toi HO:n tuomareiden keskusteluihin oma osaamisensa, personnallisuutensa ja kykynsä tuosta vain tarkistaa eurooppaoikeuden lähteet kussakin käsiteltävässä asiassa. Kun hän oli mukana tekemässä ratkaisua, muillekin jäsenille tuli vaikeassakin kysymyksessä tuntu, että nyt oltiin tekemässä ratkaisua suuremmalla varmuudella.
- Tuli mieleen, ettei HO ole ensimmäinen työyhteisö, jossa osaaminen ja kyky on tullut näytetyksi. Tuukkaa mentoroineet ovat siis vinkanneet, että kolme asessorivuotta antavat hyvän (muodollisenkin) lisän uralle....
Asessori, lat. adsessor, tarkoittaa sananmukaisesti "se, joka istuu vieressä", tuomioistuimessa siis tuomarin vieressä koulutustarkoituksessa istuvaa lakimiestä.
Asessorin päätehtävänä lienee lähinnä hovioikeuden (tai hallinto-oikeuden, vakuutusoikeuden taikka markkinaoikeuden) esittelijänä toimiminen, mutta koulutuksen loppuvaiheessa hän voi kuulua jäsenenä ratkaisukokoonpanoon. Näin olen ymmärtänyt.
Asessorin koulutusohjelman ja lopputyön tai loppukokeen hyväksytysti suorittaneelle voidaan myöntää oikeus käyttää tuomarinkoulutetun nimikettä.
Minusta ko. nimike "tuomarikoulutettu" on aika outo! Olisi tietenkin parempi, Ruosin mallin mukaisesti, että asessoriksi kutsuttaisiin vasta tuomarikoulutuksen hyväksytysti suorittanutta lakimiestä, ei siis koulutuksessa vasta olevaa juristia.
No, Suomessa on aika paljon vastaavanlaisia ihmeellisyyksiä, ei tämä ole suinkaan ainoa!
Kiitokset anonyymille positiivisesta kommentista sekä Jyrkille vielä blogikirjoituksesta! Jyrkin viimeisimpään kommenttiin on sen verran tarkennettava, että asessori kyllä toimii nimenomaan tuomarina koko toimikautensa ajan (valmistelusta vastaavana jäsenenä, ns. välijäsenenä ja ajan oloon myös kollegion puheenjohtajana), ei esittelijänä. Eri asia on, että asessori joutuu omissa vvj-jutuissaan hoitamaan samalla myös 'esittelijän työt', sillä vahvana lähtökohtana on, että asessorit - toisin kuin hovioikeudenneuvokset - eivät saa esittelijää avukseen, tämä kai lähinnä koulutuksellisten näkökohtien takia (HelHO:ssa tästä lähtökohdasta poikettaneen tällä hetkellä viimeisenä asessorivuotena, jos sen jää suorittamaan hoviin, sekä jutun erityispiirteiden sitä vaatiessa jo aiemminkin, jos tietty juttu selvästi vaatii myös esittelijän mukaan). Tosiasiallisen työnkuvan lisäksi asessori on toki myös lain silmissä tuomari (erit. tuomioistuinlain 1 luvun 5 §:n 1 momentin 9 kohta).
Uskotaan, että asessorit ovat tuomareita! Tämä todetaan myös tuomioistuilain 4 §:ssä.
Hieman omalaatuinen asessorin asema toki on, sillä hän on itse asiassa varsinaisesti vasta tuomarikoulutettava, kuten tuomioistuinlain 18 luvun säännöksistä voidaan päätellä. Asessoreja siis koulutetaan tuomareiksi. Asessorin on suoritettava koulutuksen päätteeksi loppukoe tai lopputyö ja kaiken "huipuksi" hänelle voidaan myöntää TUOMARIKOULUTETUN nimike.
"Aidoilta" tuomareilta ei vastaavanlaisia kokeita ym. edellytetä, täydennyskoulutukseen he ovat toki velvollisia osallistumaan.
Ruotsissa asessorin tehtävät ovat osin toisenlaiset, näin olen ymmärtänyt. Siellä asessorin nimikkeen (arvon) saa vasta tuomarikoulutuksen hyväksytyn suorittamisen jälkeen, Suomessa tuomarikoulutettavat ovat "heti" koulutuksen aloittaessaan asessoreja.
Mutta leivotaanhan Suomessa juristeista jo yhden vuoden kestäneen tuomioistuinharjoittelun jälkeen varatuomareita! Ruotsissa tuo titteli poistettiin jo 1920 -luvulla. Lisäksi Suomessa lautamiehille voidaan myöntää herastuomarin arvonimi.
No, suomalaiset ovat tunnetusti tittelinkipeää väkeä!
Minusta varatuomarin tittelin myöntäminen tuomioistuinharjoittelun suorittaneille juristeille tulisi poistaa.
Jos tuo arvonimi halutaan kuitenkin jostakin syystä säilyttää, niin se voisi olla sopiva nimike tuomioistuinlain 18 luvussa mainitun koulutuksen hyväksytysti suorittaneille tuomarikoulutetuille, siis asessoreille!
Kyllä tässä vanhanakin vielä kaikenlaista uutta kehitettävää näköjään keksii!
Tästä linkistä selviää, millainen on ruotsalainen domarbanan ja mikä on asessorin asema siinä.
https://www.domstol.se/om-sveriges-domstolar/jobba-hos-oss/sa-blir-du-domare/domarbanan/
Lähetä kommentti