1. Apulaisoikeuskanslerin sijainen Petri Martikainen kiinnitti 3.1.2022 antamassaan päätöksessä Itä-Uudenmaan käräjätuomarin huomiota huolellisuuteen tuomion laatimisessa. Hän saattoi lisäksi Etelä-Suomen syyttäjäalueen aluesyyttäjän tietoon näkemyksensä, että syyttäjälle säädetty velvollisuus huolehtia vastaajan oikeusturvan toteutumisesta olisi käsillä olleessa tapauksessa edellyttänyt muutoksenhakua käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen.
2. Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomioon kirjatun mukaan vastaaja oli syyllistynyt kunnianloukkaukseen syyttäjän esittämän teonkuvauksen mukaan, kuitenkin siten, että käräjäoikeus oli tuomiossa esitetyillä perusteilla pitänyt tekoa törkeänä. Käräjäoikeuden tuomion perusteella näytti kuitenkin siltä, että vastaaja oli tuomittu törkeästä kunnianloukkauksesta asianomistajan rangaistusvaatimuksen perusteella rangaistukseen ilman, että asiassa olisi esitetty kyseistä rikosta koskevaa teonkuvausta. Epäselväksi oli tämän vuoksi jäänyt muun ohella se, mistä vastaaja oli käräjäoikeudessa tarkalleen ottaen tuomittu.
3. Helsingin hovioikeus ei kuitenkaan 20.12.2019 antamallaan päätöksellä myöntänyt vastaajalle tämän hakemaa jatkokäsittelylupaa, jonka perusteella hovioikeus olisi ryhtynyt yksityiskohtaisesti tutkimaan asiaa ja käräjäoikeuden menettelyä.
4. Korkein oikeus kumosi 17.6.2020 antamallaan päätöksellä hovioikeuden päätöksen, myönsl vastaaja/kantelijalle jatkokäsittelyluvan ja palautti asian hovioikeuden käsiteltäväksi.
5. Korkein oikeus totesi perusteluissaan muun ohella, että käräjäoikeuden tuomioon kirjatun mukaisesti asianomistajan esittämät rangaistusvaatimukset eivät sisältäneet lainkaan teonkuvauksia, vaan niissä ainoastaan viitattiin syyttäjän kunnianloukkausta koskevaan teonkuvaukseen. Asianomistaja oli kuitenkin vaatinut vastaajalle rangaistusta rikoksista, joiden tunnusmerkistöt erosivat syyttäjän esittämästä kunnianloukkausta koskevasta tunnusmerkistöstä. Korkeimman oikeuden mukaan käräjäoikeuden olisi tullut kyselyoikeuttaan käyttämällä vaatia asianomistajaa täsmentämään, millä perusteella vastaajan menettely täytti rangaistusvaatimuksissa viitattujen rikosten tunnusmerkistön. Johtopäätöksenään korkein oikeus lausui, että käräjäoikeuden tuomion perusteella vastaaja oli tuomittu törkeästä kunnianloukkausrikoksesta asianomistajan rangaistusvaatimuksen perusteella rangaistukseen ilman, että asiassa oli esitetty kyseistä rikosta koskevaa teonkuvausta. Näin ollen asiassa oli korkeimman oikeuden mukaan jäänyt myös epäselväksi, mistä menettelystä vastaaja oli itse asiassa käräjäoikeudessa tuomittu.
6. Korkeimman oikeuden palautuspäätöksen jälkeen hovioikeus otti asian käsiteltäväkseen ja palautti 7.7.2021 antamallaan päätöksellä asian vuorostaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Hovioikeus totesi mm., että keskeisenä puutteena käräjäoikeuden tuomiossa on ollut epäselvyys sitä, mistä menettelystä vastaaja oli käräjäoikeudessa tuomittu.
7. Apulaisoikeuskanslerin sijainen pyysi kantelun johdosta selvityksen aluesyyttäjältä ja käräjäoikeuden puheenjohtajana toimineelta käräjätuomarilta sekä lausunnon Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden laamannilta ja apulaisvaltakunnansyyttäjältä.
8. Päätöksessään apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että käräjäoikeuden tuomio
oli ollut korkeimman oikeuden asiassa esittämin ja käräjätuomarin
selvityksessään myöntämin tavoin epäselvä ja puutteellinen, eikä se
siten täyttänyt käräjäoikeuden tuomiolle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 11 luvussa asetettavia vaatimuksia.
Käräjätuomari ei selvityksessään tuonut ilmi mitään sellaista, mikä
oikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla olisi selittänyt hänen
huolimattomuuttaan. Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti käräjätuomarin vakavaa huomiota huolellisuuteen tuomion laatimisessa.
9. Kantelija oli pyytänyt aluesyyttäjää valittamaan käräjäoikeuden tuomiosta, mutta tätä aluesyyttäjä ei ollut tehnyt. Apulaisoikeuskanslerin sijainen toi esille, että laki edellyttää syyttäjän huolehtivan rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta siten, että myös vastaajan edut turvataan. Hän totesi käräjäoikeuden tuomion olleen siinä määrin oikeudellisesti ongelmallinen, että aluesyyttäjän olisi tullut tämä havaita ja huolehtia vastaajan oikeusturvan toteutumisesta valittamalla käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Apulaisvaltakunnansyyttäjä, joka katsoi lausunnossaan, että kantelija oli tuomittu käräjäoikeudessa teosta, josta häntä ei ollut syytetty, oli samaa mieltä.
10. Tapaus osoittaa, miten tärkeätä sekä syyttäjän ja tuomarin on kiinnittää rikosjutun oikeudenkäynnissä riittävää huomiota tiettyihin perusasioihin, joita ovat mm. syytteen teonkuvauksen yksilöinti (ROL 5:3 ja 7:2), syytesidonnaisuus (ROL 11:3), kyselyoikeuden käyttäminen eli aineellisen prosessinjohdon harjoittaminen (ROL 5:5.2), tuomion perusteleminen (ROL 11:4) sekä syyttäjän velvollisuus hakea muutosta vastaajan eduksi (ROL 1:13).
11. Varsin pitkäksi venähtäneen asian vatvominen ja käsittely aina korkeinta oikeutta myöten ja kantelumenettelyyn asti olisi voitu välttää, jos hovioikeus olisi joulukuussa 2019 myöntänyt vastaajalle jatkokäsittelyluvan ja ottanut asian tutkittavakseen välittömästi tai palauttanut sen käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
1 kommentti:
Hovioikeudellekin olisi pitänyt antaa pyyhkeitä, jos jatkokäsittelylupahakemuksesta ilmeni virhe.
Lähetä kommentti