1. Korkein oikeus (KKO) katsoi tänään antamassaan ennakkopäätöksessä KKO 2022:2, että Marja-Matti -nimisen yrityksen omistaja oli syyllistynyt vuonna 2016 yhden rikoksen sijasta 26 ihmiskaupparikokseen thaimaalaisten marjanpoimijoiden asiassa. KKO kovensi yrittäjän hovioikeudessa samaa rangaistusta ja tuomitsi hänet 1 vuodeksi ja 10 kuukaudeksi ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
2. Yrittäjä oli värvännyt 26 asianomistajina jutussa olevaa marjanpoimijaa vuonna 2016 Thaimaasta Suomeen sekä kuljettanut, vastaanottanut ja majoittanut heidät omistamallaan kiinteistöllä sijaitseviin majoitustiloihin.
3. Keski-Suomen käräjäoikeus ja myöhemmin Vaasan hovioikeus, jonne käräjäoikeuden tuomiosta valitettiin, katsoivat yrittäjän antaneen asianomistajille virheellisiä tietoja majoitusolosuhteista ja ansaintamahdollisuuksista sekä käyttäneen hyväkseen heidän riippuvaista asemaansa ja turvatonta tilaansa. Yrittäjä oli saattanut heidät luonnonmarjojen ja -sienten keräämistä sisältävään pakkotyöhön ja muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.
4. Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi 19.1.2018 antamallaan tuomiolla poimintayrittäjän 26 ihmiskaupparikoksesta sekä törkeästä petoksesta ja jätelain rikkomisesta yhteiseen 1vuoden 8 kuukauden mittaiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä velvoitti yrittäjän maksamaan korvauksia poimijoille.
5. Yrittäjä valitti tuomiosta Vaasan hovioikeuteen, syyttäjä ja poimijat tekivät vastavalitukset.
6. Hovioikeus katsoi yrittäjän syyllistyneen kaikkien 26 asianomistajan osalta yhteen ihmiskaupparikokseen. Hovioikeus, joka ratkaisi jutun 26.2.2020 hovioikeuden presidentin johtamassa kokoonpanossa, alensi käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta ja tuomitsi yrittäjän kaikista hänen syykseen luetuista teoista 1 vuoden 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden määräämän liiketoimintakiellon ja poimijoille määrätyt korvaukset saamatta jääneistä ansioista ja henkisestä kärsimyksestä.
7. KKO myönsi 10.9.2020 poimijoille ja syyttäjälle valitusluvan rikosten yksiköintiä ja rangaistuksen määräämistä koskeviin kysymyksiin. Yrittäjälle KKO myönsi valitusluvan rangaistuksen määräämisen osalta. KKO:ssa käsiteltiin siis vain kysymystä siitä, oliko yrittäjä syyllistynyt menettelyllään yhteen vain useampaan ihmiskaupparikokseen, sekä sitä, mikä rangaistus rikoksista oli määrättävä.
8. KKO toimitti asiassa suullisen käsittelyn 3.6.2021. Tämän jälkeen asiassa seurasi esittelymenettely, jossa asia ratkaistiin; KKO ei nykyisin ilmoita ratkaisuselosteissaan päivää, jolloin esittely on pidetty.
9. Rikoksen yksiköinnin osalta KKO katsoi - toisin kuin hovioikeus, mutta samalla tavalla kuin käräjäoikeus oli tehnyt - että kyseessä oli 26 eri rikosta, koska teko kohdistui keskeisesti 26 asianomistajan henkilöön ja loukkasi uhrien vapautta, itsemääräämisoikeutta ja henkilökohtaista turvallisuutta. Yhtä suurta painoarvoa ei tullut antaa syille, jotka puolsivat teon katsomista yhdeksi rikokseksi. Näitä syitä olivat se, että yrittäjän menettely oli ollut ajallisesti ja paikallisesti yhtenäinen kokonaisuus ja perustunut kaikkien asianomistajien kohdalla samaan tavoitteeseen taloudellisen edun saavuttamisesta.
10. KKO:n argumentoinnissa on siten noudatettu pro et contra -metodia, mikä voidaan panna tyydytyksellä merkille. KKO nojautui aikaisempaan oikeuskäytäntöönsä viitaten mm. ennakkopäätöksiin KKO 2010:88 (kohta 66) ja KKO 2010:1.
11. KKO tuomitsi yrittäjän 26
ihmiskaupparikoksesta, jätelain rikkomisesta ja törkeästä petoksesta
vankeuteen 1 vuodeksi ja 10 kuukaudeksi.
KKO siis korotti alempien oikeuksien tuomitsemaaa vankeusrangaistusta. Rangaistuksen korottaminen (koventaminen) ei johtunut yksinomaan siitä, että KKO katsoi yrittäjän syyllistyneen yhden sijasta 26 ihmiskaupparikokseen.
12. Rikoskokonaisuuden vakavuuden ja rangaistuksen pituuden vuoksi KKO - toisin kuin alemmat oikeudet - tuomitsi rangaistuksen ehdottomana yrittäjän ensikertalaisuudesta huolimatta. KKO on perustellut myös rangaistuksen määräämistä, mittaamista ja rangaistuslajin valintaa varsin laajasti (perustelukappaleet 18-38). Myös tältä osin perusteluissa on käytetty pro et contra -metodia.
13. KKO ei ollut ratkaisussa yksimielinen, sillä tosin kuin enemistö (Koponen, Uusitalo ja Tammi-Salminen), kaksi jäsentä (Häyhä ja Ilveskero) tuomitsi rangaistuksen ehdollisena.
14. Hovioikeus oli jo aiemmin määrännyt yrittäjän liiketoimintakieltoon ja maksamaan poimijoille korvauksia saamatta jääneistä ansioista ja henkisestä kärsimyksestä. Koska yrittäjälle tuomittu rangaistus oli alle kaksi vuotta vankeutta, häntä ei tuomittu menettämään sotilasarvoaan.
https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2022/20220002
15. Voidaan panna merkille, että KKO toimitti asiassa suullisen käsittelyn, vaikka KKO:ssa oli kysymys enää rangaistuksen määräämisestä ja rangaistuslajin (ehdollinen vai ehdoton) valinnasta.
16. Asian kokonaiskäsittelyaika on ollut varsin pitkä, sillä ihmiskaupparikokset ovat tapahtuneet jo vuonna 2016 ja käräjäoikeuden tuomio on annettu tammikuussa 2018. KKO:ssa asian käsittely on edennyt verkkaisesti: Valituslupa myönnettiin 10.9.2020, suullinen käsittely toimitettiin 3.6.2021 ja ratkaisu annettiin vasta tänään 26.1.2022. Nopeampaan käsittelyyn olisi pitänyt päästä, koska asiassa oli kysymys vain rikoksen yksiköinnistä ja rangaistuksen määräämisestä.
17. Pitkä käsittelyaika olisi minusta voitu ja myös pitänyt ottaa huomioon pohdittaessa rangaistuslajia eli kysymystä vankeuden ehdollisuudesta tai ehdottomuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti