1. Korkein oikeus (KKO) antoi eilen 18.tammikuuta ennakkopäätöksenä julkaistun tuomion, jossa on kysymys tavallisen ja törkeän huummausainerikoksen välisestä rajanvedosta amfetamiinin hallussapitoa koskevassa asiassa (KKO 2021:3).
2. Tapauksessa A oli joulukuussa 2016 pitänyt laittomasti ja levitystarkoituksessa hallussaan 95,5 grammaa pitoisuudeltaan 14-prosenttista ja 20,7 grammaa pitoisuudeltaan 7-prosenttista amfetamiinia sekä 0,7 grammaa amfetamiinia, jonka pitoisuutta ei ollut mitattu.
3. Syyttäjä vaati A:lle Helsingin käräjäoikeudessa rangaistusta törkeästä huumausainerikoksesta, koska rikoksen kohteena oli ollut suuri määrä huumausainetta, josta pääosa erittäin vaarallista huumausainetta, ja rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä levittämistarkoitus huomioon ottaen.
4. A tunnusti käräjäoikeudessa menetelleensä syytteen teonkuva-uksessa todetulla tavalla ja myönsi syyllistyneensä törkeään huumausainerikokseen. Käräjäoikeus katsoi, ettei A:n myöntäminen sitonut sitä. Asiassa oli kysymys siitä, oliko A:n syyksi luettava teko törkeä, kun hänen hallussaan olleesta amfetamiinista 95,5 grammaa oli ollut pitoisuudeltaan 14-prosenttista ja 20,7 grammaa pitoisuudeltaan 7-prosenttista.
5. Käräjäoikeus totesi 18.12.2018 antamassaan tuomiossa, että korkein oikeus oli ennakkopäätöksessä KKO 2002:5 pitänyt hyväksyttävänä lähtökohtana sitä, että 100 grammaa amfetamiinia voidaan yleensä pitää törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistön täyttävänä suurena määränä huumausainetta. KKO:n mukaan huomiota on kuitenkin kiinnitettävä myös huumausaineen pitoisuuteen. Korkean tai erityisen alhaisen pitoisuuden verrattuna katukaupassa yleisesti levitettävän aineen pitoisuuteen tulee vaikuttaa arviointiin. Nämä näkökohdat vaikuttavat myös rangaistuksen mittaamiseen joko rangaistusta korottavasti tai sitä alentavasti.
6. Ennakkopäätöksessä KKO 2018:45 korkein oikeus on pitänyt amfetamiinin tavanomaisena käyttövahvuutena noin 25 prosenttia. Ennakkopäätöksessä vastaajan hallussa ollut 3,88 kilogrammaa 13-prosenttista amfetamiinia oli muunnettu keskimääräisen vahvuiseksi 25-prosenttiseksi amfetamiiniksi, jolloin sen määrä on ollut noin kaksi kilogrammaa.
7. Käräjäoikeus lausui että korkeimman oikeuden käytännössä on siten katsottu, että huumausaineen pitoisuudella on merkitystä myös arvioitaessa huumausainerikoksen törkeysastetta ja että amfetamiinin keskimääräisenä pitoisuutena on edelleen pidettävä 25 prosenttia. Kun A:n hallussa ollut amfetamiini muunnettiin keskimääräiseen 25 prosentin pitoisuuteen, oli sen määrä noin 60 grammaa eli selvästi alle oikeuskäytännössä törkeän huumausainerikoksen alarajana pidetyn 100 gramman määrän.
8. Käräjäoikeus (käräjätuomari Hanna Holst ja lautamiehet) katsoi, että A:n hallussa oli sinänsä ollut erittäin vaarallista huumausainetta, mutta amfetamiinin pitoisuus huomioon ottaen hänellä ei ollut ollut hallussaan suurta määrää erittäin vaarallista huumausainetta eikä tekoa ollut sen vuoksi pidettävä myöskään kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen huumausainerikokseen ja tuomitsi hänet siitä vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Asian käsittely KKO:ssa
9. KKO myönsi syyttäjälle valitusluvan ennakkopäätösvalitukselle (OK 30 A luku). Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:n syyksi luetaan törkeä huumausainerikos. A ei vastannut valitukseen.
10. Syyttäjä vetosi KKO:ssa uusina kirjallisina todisteina KRP:n rikosteknisen laboratorion huumausaineiden pitoisuusmäärityksiä koskeviin taulukoihin vuosilta 2016 ja 2017. KKO katsoi, että syyttäjällä oli oikeudenkäymiskaaren (OK) 30 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu pätevä aihe vedota huumausaineiden pitoisuusmäärityksiä koskevaan selvitykseen käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen vasta KKO:ssa ja otti ko. uuden kirjallisen todistelun huomioon.
11. Pääasian osalta KKO totesi aluksi, että syyttäjän valituksen perusteella KKO:ssa oli kysymys siitä, onko A menettelyllään syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen. Arvioitavana on tällöin erityisesti se, onko teon kohteena ollut RL 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettu suuri määrä huumausainetta.
12. Mainitun lainkohdan mukaan törkeän huumausainerikoksen yhtenä tunnusmerkkinä on se, että huumausainerikoksen kohteena on suuri määrä huumausainetta. Tekijän tuomitseminen törkeästä huumausainerikoksesta edellyttää ankaroittamisperusteen täyttymisen lisäksi, että huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
13. Lainkohdan perusteluissa (HE 180/1992 vp s. 22) on todettu, että huumausaineen suurta määrää ei voida ilmaista täsmällisesti esimerkiksi kiloissa. Se, mitä voidaan pitää suurena määränä huumausainetta, vaihtelee aineittain, ja arvi-oinnissa on kiinnitettävä huomiota myös huumausaineen voimakkuuteen. Perusteluissa mainitaan huumausainetta käytet-äessä tavanmukaiset kerta-annokset yhtenä tapana suhteuttaa eri aineiden määriä toisiinsa.
14. KKO:n ratkaisukäytännössä on katsottu, että 100 gramman amfetamiinimäärää voidaan lähtökohtaisesti pitää törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistön täyttävänä suurena määränä huumausainetta. KKO on kuitenkin todennut, että huomiota tulee kiinnittää myös huumausaineen pitoisuuteen. Korkean tai erityisen alhaisen pitoisuuden verrattuna katukaupassa yleisesti levitettävän aineen pitoisuuteen tulee vaikuttaa teon törkeysarviointiin (KKO 2002:5). KKO:n ratkaisukäytännössä suuren määrän arviointia eri huumausaineissa on suhteutettu toisiinsa myös tavanomaisten käyttöannosten avulla siten, että suuren määrän on katsottu yleensä tarkoittavan useita satoja käyttöannoksia (KKO 2009:53, kohta 16 ja KKO 2014:34, kohdat 13 ja 16).
15. KKo on lisäksi katsonut, että huumausainerikoksen kohteena olevan huumausaine-erän pitoisuuteen on syytä kiinnittää huomiota myös rikoksesta tuomittavaa rangaistusta mitattaessa, ainakin silloin, jos aine-erän pitoisuus selvästi poikkeaa tavanomaiseksi katsottavasta pitoisuudesta (KKO 2004:73, kohta 4).
16. Rangaistusta mitattaessa huumausaine-erä on voitu laskennallisesti muuntaa edellä tarkoitettuun keskimääräisenä pidettyyn pitoisuuteen ja arvioitu sen nojalla käyttöannosten määrää (KKO 2006:82, kohta 7, KKO 2018:45, kohta 10 sekä KKO 2018:76, kohta 13). Laskennallinen muuntaminen on mahdollistanut eri tapauksissa esillä olleiden huumausaine-erien suuruuden ja niistä tuomittujen rangaistusten vertailun.
17. Korkein oikeus on edellä selostetuissa asioissa esitetyn selvityksen perusteella todennut amfetamiinin keskimääräisen pitoisuuden vaihtelevan noin 20 ja 40 prosentin välillä. Tavanomaisena käyttövahvuutena on pidetty 25 prosenttia. Pitoisuudeltaan tavanomaisesta poikkeava amfetamiini on oikeuskäytännössä laskennallisesti muunnettu 25 prosentin vahvuiseksi.
18. Johtopäätöksenään KKO totesi, että huumausaineen pitoisuus on sen ratkaisukäytännössä otettu huomioon sekä arvioitaessa sitä, onko rikoksen kohteena ollut suuri määrä huumausainetta, että määrättäessä teosta rangaistusta. Tämä on perusteltua tekojen yhdenmukaisen arvioinnin sekä oikeuskäytännön yhtenäisyyden ja ennakoitavuuden vuoksi. Silloin kun rikosoikeudellista vastuuta koskevia säännöksiä täsmennetään oikeuskäytännön tulkinnoilla, tulkintojen tulee olla kohtuudella ennakoitavissa. Rangaistuksen määräämisessä on lisäksi otettava huomioon myös muut rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä tekijän syyllisyyteen vaikuttavat seikat.
19. Tämän yleisen osan jälkeen KKO arvioi nyt esillä ollutta asiaa ja totesi aluksi, että syyttäjä on valituksessaan katsonut, että amfetamiinin tavanomainen vahvuus on käyttäjätasolla tosiasiassa alhaisempi kuin 25 prosenttia. Amfetamiinin pitoisuus on korkein sitä maahan tuotaessa, ja jakeluketjussa alaspäin mentäessä jokainen siihen osallistuva jatkaa ainetta jonkin verran, jolloin sen pitoisuus käyttäjätasolla on alhaisimmillaan. Syyttäjän mukaan käyttäjätasolta takavarikoidun amfetamiinin pitoisuus on keskimäärin selvästi alle 20 painoprosenttia, yleensä kuitenkin vähintään 10 painoprosenttia.
20. Syyttäjän uusina todisteina esittämistä KRP:n rikosteknisen laboratorion huumausaineiden pitoisuusmäärityksiä koskevista taulukoista ilmenee, että laborato¬riossa tutkittujen poliisin takavarikoimien amfetamiininäytteiden pitoisuustulosten keskiarvot ovat vuosina 2009 ja 2010 olleet 20 prosenttia ja laskeneet noin 15 prosenttiin vuosina 2011-2013. Tämän jälkeen keskiarvot ovat taas nousseet 25 prosentin tuntumaan. Vuonna 2016 keskiarvo on ollut 25 prosenttia ja seuraavana vuonna 17 prosenttia. Poliisin takavarikoimien 100 - 1 000 gramman amfetamiininäytteiden keskipitoisuus on vuonna 2016 ollut 46 prosenttia ja 21 prosenttia vuonna 2017. Alle 100 gramman määriä koskevien näytteiden osalta vastaavina vuosina keskipitoisuudet ovat olleet 19 prosenttia ja 16 prosenttia. Tutkittujen näytteiden pitoisuuksien vaihteluväli on ollut suuri, 1-98 prosenttia.
21. KKO:n mukaan mittaustulokset osoittavat, että huumausainemarkkinoilta takavarikoidun amfetamiinin pitoisuus vaihtelee vuosittain huomattavasti. Pitoisuuden kannalta merkitystä on myös sillä, minkä suuruisen erän takavarikosta on kysymys. Syyttäjän esittämä uusi todistelu ei KKO:n mukan osoita, että amfetamiinin keskimääräinen pitoisuus olisi pitkän aikavälin tarkastelussa vakiintunut sellaiselle tasolle, että KKO:n oikeuskäytännössä noudatetusta 25 prosentin keskimääräisestä laskennallisesta pitoisuudesta olisi syytä luopua. Näin ollen amfetamiinin keskimääräisenä pitoisuutena voidaan edelleen pitää 25 prosentin pitoisuutta.
22. A on pitänyt laittomasti hallussaan 95,5 grammaa pitoisuudeltaan 14-prosenttista ja 20,7 grammaa pitoisuudeltaan 7-prosenttista amfetamiinia sekä 0,7 grammaa amfetamiinia, jonka pitoisuutta ei ole mitattu. Kuten käräjäoikeus on todennut, 95,5 gramman ja 20,7 gramman erien osalta amfetamiinia olisi 25 prosentin keskimääräiseen käyttövahvuuteen muunnettuna ollut noin 60 grammaa. Tästä määrästä A olisi saanut edelleen levitettäväksi noin 300 painoltaan 0,2 gramman tai noin 120 isompaa 0,5 gramman tavanomaista käyttöannosta.
23. RL 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetun suuren määrän arvioinnin lähtökohtana on KKO:n ratkaisukäytännössä pidetty amfetamiinin osalta edellä todetuin tavoin 100 gramman määrää (KKO 2002:5). Sadasta grammasta pitoisuudeltaan keskimääräistä 25 prosenttista amfetamiinia olisi saatavissa noin 500 tavanomaista käyttöannosta. A:n hallussaan pitämästä amfetamiinista saatavissa olleiden tavanomaisten käyttöannosten määrä olisi jäänyt selvästi tätä alhaisemmaksi. KKo katsoi, ettei A:n hallussa pitämää amfetamiinin määrää ole pidettävä suurena määränä huumausainetta.
24. Amfetamiini on rikoslain 50 luvun 2 §:ssä tarkoitettu erittäin vaarallinen huumausaine. Lisäksi A on pitänyt laittomasti hallussaan myös 1,1 grammaa ekstaasia (MDMA), joka myös on erittäin vaarallinen huumausaine. Huumausaineen suuri määrä tai erityinen vaarallisuus ovat sanotussa rangaistussäännöksessä vaihtoehtoisia törkeän tekomuodon täyttäviä perusteita. Vaaralliseen huumausaineeseen kohdistuva rikos voi olla törkeä, vaikka sen kohteena ei ole ollut suuri määrä huumausainetta (KKO 2014:34). Törkeän huumausainerikoksen syyksi lukeminen edellyttää ankaroittamisperusteen täyttymisen lisäksi rikoksen katsomista kokonaisuutena arvostellen törkeäksi.
25. KKO totesi, ettei A ole pitänyt hallussaan suurta määrää huumausainetta. Hallussapidon kohteena on sinänsä ollut erittäin vaarallisia huumausaineita ja A on tunnustanut pitäneensä aineita hallussaan levittämistarkoituksessa. KKO katsoi, että A:n syyksi jäävää rikosta ei ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä, mutta hänen hallussaan olleiden huumausaineiden vaarallisuus ja levittämistarkoitus on otettava huomioon rangaistuksen mittaamisessa siten kuin käräjäoikeus on tehnyt. Valitus oli näin ollen hylättävä. KKO ei muttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
-----
26. Summa summarum. Vaikka amfetamiini on laissa tarkoitettua erittäin vaarallista huumausainetta ja vaikka A:n hallussaan pitämää 116 grammaa amfetamiinia voitiin sinänsä pitää suurena määränä, rikosta ei kuitenkaan voitu kokonaisuudessan arvostellen pitä törkeänä, sillä amfetamini oli ollut keskimääräistä laimeampaa. Syyttäjän esittämä uusi todistelu (KRP:n mittaustulokset) ei osoittanut, että amfetamiinin keskimääräinen pitoisuus olisi pitkän aikavälin tarkastelussa vakiintunut sellaiselle tasolle, että KKO:n aiemmassa oikeuskäytännössä noudatetusta 25 prosentin keskimääräisestä laskennallisesta pitoisuudesta oli syytä luopua.
27. KKO on ottanut kantaa amfetamiinin vahvuuteen jo aikaisemmin sanotun huumausaineen hallussapidon törkeysastetta arvioidessaan. Näistä aiemmista ennakkopäätöksistä käräjäoikeus mainitsee kaksi (KKO 2002:5 ja KKO 2018:45) ja KKO itse neljä muuta ratkaisua. Ennakkopäätöksen otsikkoon (rubriikkiin) olisi voitu ottaa viittaus joihinkin niistä.
28. KKO:n oikeudellinen päättely on avointa ja perusteellista jopa siinä märin, että toistoa esiintyy aika paljon. Käräjäoikeuden perustelut mainitaan ratkaisuselostessa itse asiassa kahteen kertaan, ensin käräjäoikeuden tuomion selostuksen yhteydessä ja sen jälkeen uudeelleen jaksossa Asian taustaa ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa. KKO:n kannattaisi yleensäkin pyrkiä hieman tiiviimmän kirjoitus- ja perustelutyylin käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti