1. Korkein oikeus (KKO) antoi toissa päivänä 28.3. kanteen ennenaikaisuutta ja yleisten sopimusehtojen tulkintaa koskevan ennakkopäätöksen (KKO 2017:14).
2. KKO:n ratkaisuselosteen mukaan Tricon Oy tilaajana ja PauKo Oy urakoitsijana olivat vuonna 2011 ovat solmineet kahden kerrostalon purkamista koskevan aliurakkasopimuksen. PauKo Oy on vaatinut tammikuussa 2012 vireille panemassaan kanteessa, että Tricon Oy velvoitetaan suorittamaan sille maksu eräistä urakkaan kuulumattomista lisätöistä sekä urakkahinnan viimeinen maksuerä.
4. Tricon Oy on vaatinut, että kanne hylätään ennenaikaisena, koska urakan loppuselvitystä ei ollut tehty urakkaan sovellettavien Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 (YSE-ehdot) edellyttämällä tavalla. Kohteessa ei ollut suoritettu vastaanottotarkastusta, PauKo Oy ei ollut antanut Tricon Oy:lle lopputilitystä eivätkä osapuolet olleet läpikäyneet kohdetta koskevaa taloudellista loppuselvitystä.
5. Espoon käräjäoikeus käsitteli asian kolmen tuomarin kokoonpanossa laamanni Olli Saunanojan puheenjohdolla. Käräjäoikeus ratkaisi 27.3.2014 antamallaan välituomiolla kysymyksen siitä, oliko kanne ennenaikainen. Käräjäoikeus totesi, että osapuolet eivät olleet laatineet eivätkä edes yrittäneet laatia sopimusehtojen mukaisia urakasta laadittavia asiakirjoja, osapuolten riitaisia ja riidattomia näkemyksiä ei ollut kirjattu, vastaanottotarkastusta ei ollut pidetty eikä taloudellista loppuselvitystä ollut laadittu. Näiden seikkojen perusteella ja viitaten ratkaisusta KKO 1995:81 ilmenevään oikeusohjeeseen käräjäoikeus hylkäsi kanteen ennenaikaisena.
6. PauKo Oy:n valituksesta Helsingin hovioikeus, jonka puheenjohtajana toimi paria kuukautta myöhemmin korkeimman oikeuden jäseneksi nimitetty hovioikeudenneuvos Tuomo Antila, totesi 20.4.2015 antamassan tuomiossa, että PauKo Oy:n lopputilitykseksi katsoma laskelma oli päivätty vasta kanteen vireillepanon jälkeen eikä asiassa ollut edes väitetty, että PauKo olisi vaatinut vastaanottotarkastuksen toimittamista tai esittänyt loppuselvitystä ennen kanteen nostamista. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että kanne tuli käräjäoikeuden lausumin tavoin hylätä ennenaikaisena.
7. Korkein oikeus myönsi PauKo:Oy:lle valitusluvan. Valituksessaan PauKo vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Yhtiö katsoi, että kanne ei ole ennenaikainen. Se on vedonnut toisaalta siihen, että YSE-ehtojen mukainen tilisuhteiden järjestäminen ei ole edellytyksenä riitautetun saatavan perimiselle, ja toisaalta siihen, että se oli vaatinut taloudellisen loppuselvityksen järjestämistä sinä aikana, kun asia on ollut vireillä käräjäoikeudessa.
8. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli siten kysymys siitä, oliko kanne ennenaikainen vai ei, eli oliko Tricon Oy:n ja PauKo Oy:n välisten tilisuhteiden järjestäminen YSE-ehdoissa edellytetyllä tavalla edellytyksenä sille, että Tricon voidaan urakoitsija PauKon kanteesta velvoittaa suorittamaan urakkasopimukseen perustuvia saatavia.
9. Tiukan äänestyksen 3-2 jälkeen KKO päätyi siihen, että urakkasopimusta oli perusteltua tulkita PauKo Oy:n esittämällä tavalla siten, että sopimusehdot eivät estäneet urakoitsijaa vaatimasta suoritusta urakkasopimukseen perustuvisra erääntyneistä saatavistaa jo ennen loppuselvityksen tekemistä. Alempien oikeuksien ei siten olisi pitänyt hylätä kannetta ennanaikaisena, vaikka se oli pantu vireille ennen taloudelliseen loppuselvittelyyn tähtääviin toimenpiteisiin ryhtymistä. KKO kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot ja palautti asian uutta käsittelyä varten käräjäoikeuteen.
10. KKO:n enemmistöön kuuluivat oikeusneuvokset Koponen, Littunen ja Huovila, vähemmistön puolestaan presidentti Esko ja oikeusneuvos Rajalahti.
KKO 2017:14
11. Tapauksessa on kysymys kanteen ennenaikaisuudesta, joka on ratkaistu Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) tulkinnan avulla. Kanteen ennenaikaisuus tarkoittaa sitä, että kantajalta puuttuu oikeusuojan tarve eli riittävä oikeudellinen intressi. jotta asia voitaisiin ottaa oikeudenkäynnissä tutkittavaksi.
12. Tyypillinen tapaus kanteen ennenaikaisuudesta on siinä vaaditun suoritusvelvoitteen eli saatavan erääntymättömyys. Saatavan eräntyminen, samoin kuin sen vanhentumattomuus, on kanteen aineellisoikeudellinen hyväksymisedellytys, ei kanteen tutkimisen edellytys. Kanne, joka perustuu erääntymättömään saatavaan, on siten hylättävä ennenaikaisena ("sillä kertaa"), jolloin kantaja voi nostaa uuden kanteen saatavan erääntymisen jälkeen. Jos suoritus- eli velvoittamiskanteen ennenaikaisuus ilmenee vasta oikeudenkäynnin aikana, kantajalla on, jos hän haluaa, periaatteessa mahdollisuus muuttaa kanteensa saatavaa koskevaksi vahvistuskanteeksi. Tästä ei ko. tapauksessa kuitenkaan ole ollut kysymys.
13. Esillä olevassa tapauksessa kanteessa vaaditut saatavat ovat olleet erääntyneitä; vastaajayhtiö (Tricon Oy) ei ole tehnyt väitettä niiden erääntymättömyydestä. Kuten KKO:n ratkaisun perusteluista ilmenee (kohta 8), asianosaiset voivat tietyissä rajoissa sopia siitä, että saatavan erääntyneisyys ei vielä riitä, jos kanteen nostamisen edellytykseksi on sovittu jokin pätevä lisäedellytys. Tässä tapauksessa kyse on ollut siitä, tuliko kanteessa mainitut urakkaan perustuvat saatavat selvittää ensin yleisissä sopimusehdoissa mainitussa menettelyssä eli taloudellisessa loppuselvityksessä ennen kuin niitä koskeva kanne saatiin nostaa. Ts. rajoittivatko kyseiset sopimusehdot kanteen nostamista, kun loppuselvitystä ei ollut tehty.
14. KKO:n vähemmistö, samoin kuin käräjäoikeus ja hovioikeus, on vastannut sanottuun kysymykseen myöntävästi, enemmistö sen sijaan kielteisesti. Molempia kannaottoja voidaan perustellusti puoltaa, jolloin kyseessä on tilanne, joka edellyttää tuomion perusteluilta pro et contra -tyyppisen metodin käyttämistä. Minusta enemmistön oikeudellinen päättely ja argumentointi on vähemmistön pohdintaa vakuuttavampi.
15. Aluksi enemmistö on pohtinut asiaa ratkaisussa KKO 1995:81 ilmaistun oikeusohjeen valossa (perustelujen kappaleet 14-19). Kyse oli siitä, voitiinko sanottua oikeusohjetta soveltaa myös tässä uudessa tapauksessa. Enemmistö on päätynyt kantaansa hyvin argumentoiden siihen, että vuoden 1995 ratkaisussa oli kyse merkittävällä tavalla erilaisesta tilanteesta kuin esillä olevassa tapauksessa, joten nyt annettavaa ratkaisua ei voitu perustaa siitä ilmenevään oikeusohjeeseen.
16. Toiseksi enemmistö on analysoinut tilisuhteen järjestämistä koskevia yleisiä sopimusehtojen sanamuotoa ja sisältöä (kappaleet 20-23). Pohdinnan mukaan ehtojen sanamuoto ei tue käsitystä, jonka mukaan ennen loppuselvitystä esitettyä kannevaatimusta olisi pidettävä ennenaikaisena. Enemmistö totesi, että rakennuskohteen vastaanottotarkastusta (68 §), urakkasuoritusten tarkastusta (71 §) ja taloudellisesta lopppuselvitystä (73§ §) koskevissa ehdoissa on määrätty puhevallan menettämisestä siinä tapauksessa, että sopijapuoli laiminlyö esittää vaatimuksensa selvitysmenettelyssä, mutta niihin ei sisälly nimenomaisia määräyksiä siltä varalta, että toinen osapuoli vaatii sopimuksen mukaisia saataviaan jo ennen mainittuja selvityksiä.
17. Kolmanneksi enemmistön perusteluissa on käsitelty tilisuhteen selvittämistä koskevien sopimusehtojen tarkoitusta. YSE-ehtojen mukaisen loppuselvityksen jälkeen vireille pannuissa oikeudenkäynneisttä on alusta asti mahdollista keskittyä pelkästään riitaisiksi jääneiden kysyysen selvittämiseen. Tämä etu menetään, mikäli urakkasopimuksen perustuva kanne pannaan vireille ennen loppuselvitystä. Tämän vuoksi loppuselvitystä koskevien sopimusehtojen tarkoitus puoltaisi sopimuksen tulkintaa Tricon O:n esittämällä tavalla.
18. Seuraavaksi enemmistö kiinnitti huomiota YSE-ehtojen 11 luvussa oleviin erimielisyyksien ratkaisemista ja saataavn perintää koskeviin sopimusehtoihin. Perusteluissa todetaan että jos tarkoituksena olisi ollut, ett erääntyneiden urakkasaatavien saattamista tuomioistuimen ratkaistavaksi olisi ollut tarkoitus rajoittaa Tricon Oy:n katsomin tavoin, olisi luontevaa ottaa asiasta nimenomainen määräys YSE-ehtojen 11 lukuuun. Kun tällaista määräystä ei ole mainitussa luvussa tai YSE-ehdoissa muutoinkaan, 11 luvun sopimusehdot tukevat enemmistön mielestä PauKo Oy:n puoltamaa tulkintaa.
19. Loppukaneettinaan eli johtopäätöksenään enemmistö päätyi siihen, että urakkasopimusta oli perusteltu tulkita PauKo Oy.n esittämällä tavalla, eli siten, että sopimusehdot eivät estäneet urakoitsijaa vaatimasta suoritusta urakkasopimukseen perustuvista erääntyneistä saatavistaan jo ennen loppuselvityksen tekemistä. Perustelujen mukaan tätä vaihtoehtoa tuki myös se, että velkojalla on oikeusjärjestyksen mukaan lähtökohtaisesti oikeus velkoa erääntynyttä saatavaa tuomioistuimessa ja saada siitä täytäntöönpanokelpoinen suoritustuomio. Reaalisena asia-argumenttina enemmistö viittasi lisäksi siihen, että varsinkin pitkäkestoisissa urakoissa urakotsijan asemaa heikentäisi merkittävästi se, jos riitautettua saatavaa koskevaa vaatimusta ei olisi mahdollista saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi ennen urakan loppuunsaattamista ja sitä seuraavaa tilisuhteiden järjestämistä.
20. Korkeimman oikeuden vähemmistön ja enemmistön välinen näkemysero voidaan kiteyttää siten, että vähemmistön mukaan urakoitsijan saatavien suora eli siis jo ennen YSE-ehdoissa mainittua loppuselvitystä oikeudessa tapahtuva vaatiminen edellyttäisi, että sanotusta mahdollisuudesta olisi osapuolten kesken nimenomaan sovittu. Enemmistö puolestaan katsoi, että saatavan perinnän ja sitä tarkoittavan kanteen nostamisen rajoittaminen ennen loppuselvityksen suorittamista on mahdollista vain, jos siitä on urakan osapuolten kesken nimenomaan sovittu. Hyväksyn enemmistön kannan, koska se on vähemmistön kantaa suoraviivaisempi ja sen tueksi voidaan vedota kanneoikeuden yleisiin periaatteisiin sekä saatavan perintää koskeviin vahvoihin asia-argumentteihin.
21. Eräänlainen kompromissiratkaisu asiassa olisi ollut se, että kannetta ei olisi hylätty ennenaikaisena, mutta kanteen käsittelyä olisi siirretty tai se olisi jätetty OK 14 luvun 4 §:n nojalla lepäämään ja odottamaan osapuolten välillä tehtävän loppuselvityksen valmistumista.
22. Korkeimman oikeuden tuomio on, kuten ylimmän oikeusasteen ratkaisut nykyisin yleensä aina, sangen seikkaperäisesti perusteltu. Perustelut sisältävät 32 kohtaa tai kappaletta. Lukuisat väliotsikot parantavat ratkaisun luettavuutta. Vertailun vuoksi todettakoon, että ratkaisua KKO 1995:8, johon perusteluissa viitataan, on perusteltu vain kahdessa kappaleessa. KKO:n ratkaisujen perustelut ovat laajentuneet huomattavasti, ehkä jopa liikaa, jos niitä vertaa esimerkiksi Ruotsin korkeimman oikeuden tuomioihin, joissa selvitään usein paljon lyhyemmillä ja tiiviimmin kirjoitetuilla perusteluilla. Vm. tapa on omiaan edistämään perustelujen ymmärrettävyyttä.
23. Hovioikeuden 20.4.2015 antamasta tuomiosta ehti kulua lähes kaksi vuotta korkeimman oikeuden ratkaisuun. Näin tapahtuu lähes aina muissakin tapauksissa. Voidaan sanoa, että Suomen ylin oikeus on hidas ja tehoton, jos tilannetta vertaa ko. suhteessa Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön. Ruotsissa ylimmän oikeuden tuomio saadaan yleensä jo noin vuoden kuluttua hovioikeuden ratkaisun antamisesta. Näin siitä huolimatta, että Ruotsin korkeimmassa oikeudessa tuomitsemistoimintaan osallistuu ainostaan 14 jäsentä, mutta Suomen korkeimmassa oikeudessa vastaava jäsenmäärä on19. Mistä kyseinen voisi ero johtua? Olen käsitellyt kysymystä blogikirjoituksessa nro 3/27.9.2016 "Korkein oikeus Suomessa ja Ruotsissa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti