1. Oikeuden perusteokset -sarjassa on viimeisten 15-20 vuoden aikana ilmestynyt eri oikeudenaloja käsitteleviä laajoja, tekisi mieli sanoa jopa "järkälemäisiä", yleisesityksiä tai käsikirjoja, joihin on koottu tietopaketteja siitä, millainen on esimerkiksi Suomen rikos-, varallisuus-, ympäristö- tai työoikeus. Ensimmäisenä tässä sarjassa ilmestyi muistaakseni Perusoikeudet -niminen kirja vuonna 1999.
2. Prosessioikeutta koskevan perusteoksen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 2003. Kirjan päätoimittajana oli tuolloin professori Juha Lappalainen ja muina kirjoittajina olivat Dan Frände, Risto Koulu, Johanna Niemi-Kiesiläinen, Jaakko Rautio ja Juha Sihto, jotka edustivat kaikki Helsingin tiedekuntaa, sekä allekirjoittanut. Tulin siis mukaan työhön tavallaan Helsingin ulkopuolelta; olin tosin silloin Helsingin yliopiston dosentti. Kirjoitin kirjaan n. 250 sivua käsittävän Johdatus prosessioikeuteen -nimisen luvun. Kirjan toiseen painokseen, joka ilmestyi 2007, saatiin mukaan kaksi uutta kirjoittajaa eli Erkki Havansi ja Anna Nylund.
3. Prosessioikeus -kirjassa, jonka kustantaja on nykyisin Alma Talent, käsittellään siviili- ja rikosasioiden oikeudenkäyntiä yleisissä tuomioistuimissa koskevia säännöksiä ja periaatteita eli ns. klassista prosessioikeutta. Hallintoprosessioikeus ja hallintotuomioistuimissa tapahtuva hallintolainkäyttö jää kokonaan kirjan ulkopuolelle, mikä johtuu jo siitä, että hallintoprosessioikeutta opetaan Suomessa, ei ihme kyllä prosessioikeuden, vaan historiallisista syistä johtuen hallinto-oikeuden yhteydessä. Tältäkin osin olisi jo korkea aika syytä tehdä muutos, mutta se ei ole Suomessa helppoa. Prosessioikeuteen lajassa mielessä luetaan myös insolvenssi- eli maksukyvyttömyysoikeus, joka käsittää ulosotto- ja konkurssioikeuden sekä yrityssaneerauksen ja yksityishenkilön velkajärjestelyn. Insolvenssioikeutta koskevan perusteoksen ensimäinen painos on vuodelta 2002, tänä vuonna siitä ilmestyy 1300 sivua käsittävä 4. uudistettu painos.
4. Kun Prosessioikeus -kirjan ensimmäisessä painoksen laatimiseen osallistui seitsemän kirjoittajaa, on talvella ilmestyneessä kirjan 5. painoksessa mukana kaikkiaan 13 kirjoittajaa. Päätoimittajana on nyt Dan Frände, ja kirjoittakunnasta ovat poistuneet Juha Sihto ja hieman yllättäen myös Erkki Havansi, joka oli mukana vielä kirjan 4. painoksessa. Juha Lappalainen ja allekirjoittanut ovat luopuneet teoksen aktiivisesta päivittämisestä, meidän kirjoittamia tekstejä ovat päivittäneet Tuomas Hupli, Jaakko Rautio ja Mikko Vuorenpää. Kirjan lukuja ja jaksoja on jouduttu edellisestä painoksesta muokkaamaan etenkin todistusoikeutta koskevan laajan uudistuksen (OK 17 luku) johdosta. Neljä kirjoittajaa on kantanut päävastuun kirjan sisällöstä: Juha Lappalainen siviilijuttujen käsittelyn, tuomio-oppien ja todistusoikeuden, Dan Frände mm. rikosprosessioikeuden, Risto Koulu lähinnä kansainvälisen prosessioikeuden ja Jaakko Rautio esimerkiksi todistusmeenettelyn uudistuksen, KKO-menettelyn ja ylimääräisten muutoksenhakukeinojen osalta.
5. Kirjan rakenteesta toteaisin sen verran, että kun vielä teoksen 2. ja 3. painoksessa kansainvälistä siviiliprosessioikeutta ja kansainvälistä rikosprosessioikeutta käsiteltiin erikseen kirjan viimeisessä luvussa, on nämä osuudet 4. painoksesssa ja nyt myös 5. painoksessa "ympätty" kansallista prosessioikeutta koskevien lukujen yhteyteen. Toki kv. prosessioikeuden merkitys on jatkuvasti ollut korostumassa, mutta silti pidän kirjan alkuperäistä rakennetta, jossa kv. prosessioikeutta käsiteltiin omassa luvussaan, kirjan selkeyden ja luettavuuden kannalta parempana ratkaisuna. Kaikki kv. prosessiokeutta koskevat jaksot eivät sitä paitsi näyttäisi sopivan erityisen hyvin ao. luvun tai jakson yhteyteen. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa jaksot "Todistelu vieraassa valtiossa" (s. 693-710), joka on liitetty todistuskeinoja koskevaan jaksoon (s. 637-693), sekä aika laaja esitys otsikolla "Suomalaisen rikosprosessin kansainvälisiä ulottuvuuksia" (s. 931-974, joka on sisällytetty esitutkintaa ja pakkokeinoja koskevaan VIII lukuun.
6. Minusta jatkossa kannattaisi harkita vaihtoehtoa, jonka mukaan kansainvälisestä prosessioikeudesta laadittaisiin kokonaan oma perusteos, johon voitaisin mahdollisesti sisällyttää myös kansainvälistä hallintoprosessia ja kansainvälistä insolvenssioikeutta koskevat esitykset.
7. Kirjan jokaisella kirjoittajalla on oma kirjoitustyylinsä ja esitystapansa, mikä ilmenee esimerkiksi erilaisessa tavassa viitata oikeuskirjallisuuden kannanottoihin ja oikeuskäytäntöön, eli lähinnä korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiin sekä ihmisoikeustuomioistuimen ja EU-tuomioistuimen ratkaisuihin. Kirjassa selostetaan ja tulkitaan voimassa olevaa oikeutta sellaisenaan ja verrattain "tasapaksulla" tavalla, eli ns. laidasta laitaan kiinittämättä juurikaan huomiota eri säännöstöjen ja sääntöjen periaatteelliseen tai käytännölliseen merkitykseen.
8. Teoreettisiin pohdintoihin ja säännöstöjen historialliseen kehitykseen kirjassa ei juuri ole puututtu; kirjasta olisi tällöin tullut vielä laajempi. Sama koskee myös säännöstöjen tai yksittäisten sääntöjen tai oikeuskäytännön kriittistä tarkastelua ja käytännössä esiintyvien epäkohtien esiintuomista; kriittinen ote ("kriittinen prosessioikeus") jää kirjasta siis yleensä puuttumaan. Myös oikeusvertailu esimerkiksi Ruotsiin puuttuu nähdäkseni lähes tyystin, mitä voidaan pitää puutteena. Itse olen kyllä tuonut johdanto-osassa varovasti esiin myös joitakin kriittisiä näkökohtia. Kirjan ensimmäiseen painokseen sisältyivät kirjoittamani jaksot Suomen prosessioikeuden kehityksestä ja prosessioikeuden tutkimuksesta, mutta nämä jaksot haluttiin, ikävä kyllä, poistaa kirjan seuraavista painoksista.
9. Muutama esimerkki asíoista, joissa kritiikkiä olisi voitu esittää. Kirjassa selostetaan ryhmäkannetta (s. 1288-1297), jota koskeva laki tuli voimaan 1.10.2007. Sivulla 1290 mainitaan kainosti yhdessä virkkeessä, että "yhtään ryhmäkannetta ei Suomessa ole vielä (lokakuun 2016 mennessä) nostettu". Ei ole mainitun ajankohdan jälkeenkään nostettu ja ilmeisesti ei tulla jatkossakaan nostamaan, ellei lakia muuteta. Ryhmäkannelaista on tullut desuetudo. Tämä johtuu siitä, että laki sallii ainoastaan viranomaisen eli kuluttaja-asiamiehen nostaman ryhmäkanteen; ryhmään kuluvilla kuluttajilla ei le sanottua oikeutta.Tätä olisi voitu kirjassa kritisoida pontevasti ja esittää ne keinot, joiden avulla ryhmäkannelaki saataisiin myös käytännössä toimimaan. Lainsäätäjään olisi voitu kohdistaa kritiikkiä myös mm. hovioikeuden jatkokäsittelyluvan soveltamisalan "hirmuisen" laajennuksen osalta, sillä se on omiaan kaventamaan merkittävästi valittajien oikeusturvaa, ja oikeuskäytäntöön puolestaan esimerkiksi hovioikeuksien sitkeään tapaan laiminlyödä pääkäsittelyn toimittaminen, vaikka korkein oikeus on vuosien saatossa lukuisilla ennakkopäätöksillän yrittänyt kiinnittää epäkohtaan hovioikeuksienhuomiota.
10. Prosessioikeus -kirja, samoin kuin kaikki muutkin Oikeuden perusteokset -sarjaan kuuluvat teokset, on kirjoitettu, ei maallikoille tai suurelle yleisölle, vaan selvästi lakimiehille eli lähinnä yleisissä tuomioistuimissa työskenteleville tuomareille, asianajajille ja syyttäjille sekä tutkijoille ja oikeustieteen opiskelijoille. Kirja on kuulunut ensimmäisen painoksen ilmestymisestä lähtien prosessioikeuden (tai lainkäytön) tutkintovaatimuksiin Helsingin ja Lapin yliopistojen oikeustieteellisissä tiedekunnissa. Koska kirjan kirjoittajakuntaan ei ole kuulunut yhtään "turkulaista", kirja ei ole sitä vastoin sisältynyt Turun yliopiston prosessioikeuden tenttivaatimuksiin. Itä-Suomen yliopiston prosessioikeuden tutkintovaatimuksista minulla ei ole tietoa.
11. Prosessioikeus -kirja on paisunut 1500 sivun mitttaiseksi eli inhimillisesti katsoen ainakin opiskelijoille aivan liian laajaksi mm. kansainvälisen prosessioikeuden kattavan selostamisen takia. Minusta jatkossa voitaisiin tehdä niin, prosessioikeudesta laadittaisiin viisi eri perusteosta, joista yksi käsittelisi siviiliprosessioikeutta, toinen rikosprosessioikeutta, kolmas hallinto-prosessioikeutta, neljäs insolvenssioikeutta ja viides kansainvälistä prosessioikeutta.
Talo, jossa tapauksessa mainittu asunto sijaitsee
1. Korkeimman oikeuden (KKO) 28.4.2017 antaman ja ennakkopäätöksenä julkaiseman ratkaisun mukaan asunto-osakeyhtiö sai ottaa osakehuoneiston hallintaansa sillä perusteella, että huoneiston haltija oli pitkään laiminlyönyt yhtiöjärjestyksessä olleen määräyksen noudattamisen (KKO 2017:22). Määräys koski asukkaan ikärajaehtoa. KKO kumosi Turun hovioikeuden tuomion, jolla päätös hallintaan ottamisesta oli katsottu pätemättömäksi.
2. Huoneiston haltijana ollut mies oli vuonna 2012 ostanut tamperelaiselta Asunto Oy Sammon Ilmattarelta osakehuoneiston alle 30-vuotiaana. Hän oli asunut asunnossa sen valmistumisesta 30.11.2012 alkaen. Vuonna 2013 asuntoon oli muuttanut hänen lisäkseen alle 30-vuotias vuokralainen.
3. Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä olleen määräyksen mukaan yhtiön asunnoissa saivat kuitenkin asua vain sellaiset henkilöt, jotka olivat täyttäneet 55 vuotta tai sellaiset ruokakunnat, joiden joku jäsen täytti saman ehdon. Kun mies oli asunut huoneistossaan noin kahden vuoden ajan, yhtiökokous päätti 15.9.2014 ottaa asunnon haltuunsa yhtiöjärjestyksen jatkuvan laiminlyönnin takia.
4. Pirkanmaan käräjäoikeudessa mies ja vuokralainen vaativat, että yhtiökokouksen päätös julistetaan pätemättömäksi, koska huoneistoa ei ollut heidän mielestään käytetty oleellisesti vastoin yhtiöjärjestyksen määräystä ja rikkomuksella oli vain vähäinen merkitys.
5. Käräjäoikeus (käräjätuomari Virpi Pirhonen), joka ratkasi asian 9.4.2015 antamallaan tuomiolla, katsoi kuitenkin, että yhtiökokouksen sanottu päätös oli pätevä. Käräjäoikeus hylkäsi miehen ja vuokralaisen nostaman kanteen.
6. Turun hovioikeus (hovioikeudenneuvokset Arto Suomi, Arja Maunula ja Pekka Varjus) jonne mies ja vuokralainen valittivat, sen sijaan kumosi 20.11.2015 käräjäoikeuden tuomion ja katsoi yhtiökokouksen päätöksen pätemättömäksi. Hovioikeus totesi, että yhtiöjärjestyksen määräyksen rikkomuksella oli vain vähäinen merkitys.
7. KKO myönsi asunto-osakeyhtiölle valitusluvan. KKO totesi ratkaisunsa perusteluissa, että asunto-osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan yhtiökokous voi päättää ottaa osakkeenomistajan hallinnassa olevan osakehuoneiston enintään kolmen vuoden ajaksi yhtiön hallintaan, jos osakehuoneistoa käytetään oleellisesti vastoin yhtiöjärjestyksestä ilmenevää käyttötarkoitusta tai muuta yhtiöjärjestyksen määräystä, jollei rikkomuksella ole mainitun pykälän 2 momentin mukaan vain vähäinen merkitys.
8. KKO:n mukaan ko. tapauksessa asuminen oli ollut kiistatta yhtiöjärjestyksen määräyksen vastaista eikä se ollut tilapäistä. Nämä seikat puolsivat tulkintaa, että rikkomuksella oli vähäistä suurempi merkitys yhtiön toiminta-ajatuksen kannalta. KKO arvioi myös rikkomuksen vähäisyyttä puoltavia seikkoja, kuten sitä, ettei asumisesta ollut väitettykään syntyneen välitöntä häiriötä ja että yhtiöjärjestyksessä edellytyksenä oli vain se, että yksi asukkaista oli täyttänyt 55 vuotta. KKO piti vähäisyyttä vastaan puhuvia seikkoja painavampina ja katsoi, että yhtiön tuli voida puuttua selvän, yhtiön toiminta-ajatuksen kannalta keskeisen määräyksen vastaiseen menettelyyn.
9. Muun muassa näistä syistä johtuen yhtiöjärjestyksen määräyksen rikkomusta ei KKO:n mukaan voitu pitää vähäisenä eikä yhtiökokouksen päätöstä pätemättömänä. KKO kumosi hovioikeuden tuomion ja hylkäsi huoneiston omistajan ja vuokralaisen kanteen. Koska asia oli oikeudellisesti epäselvä, KKO päätti, että kulut kuitattiin, eli riidan osapuolet saivat vastata itse oikeudenkäyntikuluistaan.
KKO 2017:22
10. KKO:n ratkaisukokoonpanoon kuuluivat oikeusneuvokset Häyhä, Rautio, Pynnä, Antila ja Leppänen. Esittelijänä oli esittelijäneuvos, OTT Juha Mäkelä.
11. KKO jouti äänestämään ratkaisusta (3-2). Oikeusneuvokset Pynnä ja Leppänen pitivät rikkomuksen vähäisyyttä puoltavia seikkoja painavimpina kuin rikkomuksen vähäistä suuremman merkityksen puoltavia seikkoja, joten huoneiston hallintaan ottamiselle ei ollut perusteita. Vähemmistö hylkäsi yhtiön valituksen ja pysytti hovioikeuden tuomion voimassa.
12. Oikeuden myllyt jauhavat tunnetusti hitaasti. Näin tapahtui myös tässä tapauksessa, jossa lopullisen ratkaisun saanti kesti lähes kolme vuotta yhtiökokouksen ao. päätöksestä. Sinänsä asiaa tuskin voidaan erityisen merkittävänä, vaikka korkein oikeus onkin julkaissut siitä tiedotteen. KKO julkaisee nykyisin tiedotteita paljon useammin kuin aikaisemmin, mikä on tietenkin hyvä asia. Kun vastaavanlaisia "kärähämiä" syntyy käytännössä asunto-osakeyhtiöissä luultavasti aika usein, on paikallaan, että KKO myönsi valitusluvan ja otti asian tutkittavakseen.
13. Asiassa olisi aivan hyvin ja perustellusti päätyä myös toisenlaiseen ratkaisuun eli yhtiökokouksen päätöksen kumoamiseen. Tämä ilmenee myö siitä, että eri oikeusasteet päätyivät erilaiseen lopputulokseen ja KKO joutui äänestämään ratkaisusta. Asian oikeudellinen epäselvyys johti myös oikeudenkäyntikulujen kuittaamiseen. Tätä seikkaa KKO:n julkaisemassa ratkaisuselosteessa ei tosin mainita, mutta asia käy ilmi Tamperella ilmestyvät Aamulehden ratkaisua koskevasta uutiskommentista.
14. Parasta KKO:n enemmistön ja vähemmistön seikkaperäisissä perusteluissa on se, että tuomarit ovat ilmaisseet tulkintansa ja oikeudellisen päättelynsä perusteet avoimesti ja, mikä tärkeintä, pro et contra -metodin edellyttämällä tavalla eli punnitsemalla vastakkain rikkomuksen vähäisyyttä puoltavia ja toisaalta sitä vastaan puhuvia seikkoja.
Timo Saranpää:
Hyvät Suomen Prosessioikeusyhdistyksen (SPOY) jäsenet!
Ohessa tiedoksenne katsaus yhdistyksen toiminnan kannalta ajankohtaisiin asioihin:
1. Toimikunnan järjestäytyminen; yhdistyksen puheenjohtajan ja sihteerin valinta; toimikunnan täydentäminen
SPOY:n toimikunta on kuluvan vuoden helmikuussa pitänyt järjestäytymiskokouksen, jossa yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savela ja sihteeriksi hovioikeudenneuvos Timo Saranpää Vaasan hovioikeudesta. Yhdistys toimii rekisteröimättömänä, yhdistyksen jäseniltä ei peritä jäsenmaksua eikä yhdistyksellä ole muuta rahaliikennettä, joten yhdistykselle ei valittu rahastonhoitajaa.
Toimikuntaa päätettiin täydentää hallintolainkäytön edustajalla, jollaiseksi on lupautunut Ahvenanmaan hallintotuomioistuimessa toimiva hallintotuomari Emil Waris.
2. Yhdistyksen toiminnan painopisteen suuntaamiseen ja yhdistyksen jäsenyyteen liittyvät asiat
Järjestäytymiskokouksessa päätettiin, että yhdistyksen toiminta keskittyy rikos-, siviili- ja hallintoprosessioikeuteen sekä näille prosessilajeille yhteisiin kysymyksiin. Yhdistyksen keskeisenä tavoitteena on prosessioikeuden harrastuksen ja sitä kohtaan tunnetun kiinnostuksen, osaamisen ja ammattitaidon kehittäminen, prosessioikeustutkimuksen kehityksen ja tutkimustulosten tunnetuksi tekeminen sekä rikos- ja siviiliprosessioikeuden ja hallintoprosessioikeuden välisen vuoropuhelun ja tietämyksen lisääminen. Sovittiin, että yhdistykselle laaditaan säännöt, joita luonnostelemaan valittiin tutkijatohtori Hannele Tolonen ja Timo Saranpää.
Yhdistyksen jäseniä ovat toimikunnan linjauksen mukaan sellaiset henkilöt, jotka osallistuvat yhdistyksen järjestämiin seminaareihin ja jotka ovat ilmoittautuneet yhdistyksen sähköpostilistalle. Yhdistyksen jäsenyyden edellytyksenä on oikeustieteellisen tutkinnon suorittaminen, mutta myös opiskelijat voivat osallistua yhdistyksen järjestämiin tilaisuuksiin, jolloin heidätkin voidaan lukea jäseniksi.
3. Yhdistyksen toiminnasta
Toimikunta päätti, että yhdistys järjestää vuosittain samanlaisen seminaarin kuin vuoden 2016 elokuussa.
Yhdistyksen seuraava seminaari järjestetään keskiviikkona 23.8.2017, eli se ajoittuu saman viikon torstaina ja perjantaina (24.-25.8.2017) Helsingissä järjestettävän Pohjoismaisen juristikokouksen yhteyteen. Seminaarin teemana on laajojen rikosasioiden käsittely käräjä- ja hovioikeudessa; alustajaksi kutsutaan myös hallintolainkäytön edustaja, joka tarkastelee laajojen juttujen menettelykysymyksiä hallintoprosessin näkökulmasta. Muina alustajina toimivat tuomioistuin-, syyttäjä- ja asianajajakunnan edustajat sekä yliopistotutkija.
Seminaari järjestetään vuoden 2016 seminaarin tavoin Helsingin käräjäoikeuden auditoriossa ("Sininen kuutio"), josta se voidaan erikseen välittää videoteitse oikeushallinnon alan virastoihin ja muihin laitoksiin, joihin videoyhteys on mahdollista muodostaa. Auditorio on varattu yhdistyksen käyttöön kyseisenä päivänä kello 13-17. Seminaarista tiedotetaan kuitenkin tarkemmin tuonnempana.
Toimikunta keskusteli myös siitä, voitaisiinko yhdistystoiminnan merkeissä järjestää omakustanteisia matkoja joihinkin mielenkiintoisiin kohteisiin koti- ja ulkomailla. Sovittiin, että tähän kysymykseen palataan jäljempänä. Yhdistyksen lukuun on kuitenkin tarkoitus osallistua Norjan Bergenissä vuonna 2018 järjestettävään Pohjoismaisen prosessioikeusyhdistyksen kokoukseen. Lisäksi selvitetään sitä, millä tavalla yhdistys voisi tehdä yhteistyötä muiden kansainvälisten prosessioikeusyhdistysten kanssa.
Toimikunta keskusteli vielä siitä, onko yhdistykselle tarpeen perustaa blogi. Toimikunnan kokouksen jälkeen ja siinä tehdyn päätöksen mukaisesti toimikunta on lähestynyt lainkäytön professori (em.) Jyrki Virolaista, jonka kanssa on sovittu siitä, että yhdistys voi toiminnassaan hyödyntää hänen Prosessioikeus-blogiaan (http://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.fi). Professori Virolainen on lupautunut julkaisemaan blogissaan muidenkin henkilöiden kuin itsensä laatimia prosessioikeudellisia kirjoituksia. Lisäksi professori Virolaisen kanssa on sovittu siitä, että jossakin vaiheessa kyseisen blogin kirjoitusvastuu siirtyy täysipainoisesti yhdistykselle, mutta blogin yhteydessä kuitenkin mainitaan professori Virolaisen nimi. Oletettavaa onkin, että yhdistyksen toiminnasta tapahtuvaa sähköistä tiedottamista tullaan jatkossa hoitamaan osaksi kyseisen blogin avulla.
4. Tulevia prosessioikeudellisia tapahtumia
Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa tarkastetaan lauantaina 13.5.2017 OTK, VT Satu Saarensolan väitöskirja "Oikeudenkäyntikulut ja kohtuullisuus. Tutkimus kulujen jakautumisesta taloudellisesti tai muutoin eriarvoisten asianosaisten kesken". Tilaisuus alkaa kello 13 Turun yliopiston päärakennuksen T1 Tauno Nurmela -salissa. Saarensolan väitöskirjan vastaväittäjänä toimii dosentti Timo Saranpää ja tilaisuuden kustoksena toimii professori Tuomas Hupli Turun yliopistosta.
Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa tarkastetaan perjantaina 9.6.2017 OTM Jukka Ahtisen väitöskirja "Rikosasian vastaajaa avustavan asianajajan lojaliteettivelvollisuus". Tilaisuus alkaa kello 12 luentosalissa 2, osoitteessa Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Ahtisen väitöskirjan vastaväittäjänä toimii laamanni, asianajaja, OTT Matti Kunnas ja tilaisuuden kustoksena toimii professori Tuula Linna Lapin yliopistosta.
5. Yhdistyksen sähköpostilistalle liittyminen
Sellaisia henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita liittymään SPOY:n sähköpostilistalle, pyydetään ottamaan yhteyttä sihteeri Timo Saranpäähän sähköpostilla (timo.saranpaa@oikeus.fi).
1. Oikeusministeriö on kaikessa hiljaisuudessa muuttamassa ehdotustaan uudeksi oikeuskansleriksi. Näin uutisoi tämänpäiväinen Helsingin Sanomat toimittaja Petri Sajarin kirjoittamassa jutussa, jonka otsikko on "Presidentti puuttui virkanimitykseen".
2. Viiime viikolla eli tarkemmin sanottuna tiistaina 18.4. oikeusministeriön kansliapäällikkö Asko Välimaa lähetti oikeuskanslerin virkaa hakeneille juristeille, joita on kaikkiaan yhdeksän, sähköpostiviestin, jonka mukaan oikeusministeri Jari Lindström tulee esittämään valtioneuvoston 20.4. pidettävässä yleisistunnssa oikeuskansleriksi Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professoria Veli-Pekka Viljasta.
3. HS:n jutun mukaan nimityspäätöksen tekevä presidentti Sauli Niinistö oli kuitenkin ilmoittanut pääministeri Juha Sipilälle olevansa tyytymätön ministeriön ehdotukseen ja Veli-Pekka Viljasen nimitykseen. Lehden saamien tietojen mukaan oikeusministeriö on nyt ottanut Niinistön kannasta vaarin ja olisi esittämässä uudeksi oikeuskansleriksi oikeustieteen tohtori, alivaltiosihteeri Tuomas Pöystiä (46). Presidentti Niinistö kommentoi asiaa viestintäpäällikkönsä välityksellä lyhyesti siten, että presidetti odottaa asiassa hallituksen esitystä, jonka sisältöä hän ei (muka) tiedä.
4. HS:n kolmesta eri lähteestä saamien tietojen mukaan presidentti haluaa, jostakin syystä, jota ei ole kerrottu julkisuuteen, oikeuskansleriksi nimenoman Tuomas Pöystin. Pääministri Sipilän määräyksestä ko. nimitysasia poistettiin hallituksen yleisistunnon asialistalta, joten Asko Välimaan ei auttanut muu kuin ilmoittaa viranhakijoille 19.4., että sori vaan, asian käsittelyyn tuleekin viikon lisäaika.
5. Nykyisin on hyvin poikkeuksellista, että ministeriössä valmisteltu virkanimitysasia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi. Aikaisemmin tämä sen sijaan oli lähes maan tapa.Estettä sille, että hallituksen yleisistunto voisi poiketa ministerin virkanimitysestyksestä, ei ole. Tasavallan presidentin ei myöskään tarvitse noudattaa asiassa hallituksen esitystä. Asian palauttamisella uudelleen valmisteltavaksi halutaan estää erimielisyyden julkiseksi tuleminen.
6. Miksi oikeusministeriö ja ministeri Jari Lindström halusi nimittää oikeuskansleriksi juuri Veli-Pekka Viljasen ja miksi tämä ei kelvannut presidentti Niinistölle? Veli-Pekka Viljanen on valtiosääntöoppinut, joka on keskittynyt tutkimukseen ja opetukseen. Hän kuuluu perustuslakivaliokunnan vakituisesti käyttämiin asiantuntijoihin. Hän on perehtynyt perus- ja ihmisoikeuskysymyksiin. Oikeuskanslerin tehtäviin puolestaan kuuluu valvoa mm. juuri perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Tältä kannalta arvioiden ministeriön ehdotus vaikuttaa perustellulta.
7. Veli-Pekka Viljanen (58) on kuitenkin tutkija ja teoreetikko, mutta hänellä ei ole juurikaan näyttöä käytännön oikeuselämästä ja lainkäytöstä. Viljasen kirjallinen tuotanto ei ole kovin laajaa. Hän on kyllä toiminut kymmenisen vuotta oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena eli lakiehdotusten valmistelijana. Viljasen aviopuoliso Ritva Viljanen on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja sisäministeriön entinen kansliapäällikkö. Puoluekannaltaan Ritva Viljanen on sosialidemokraatti, joten on oletettavaa, että myös Veli-Pekka Viljanen on ideologisesti "kallellaan" samaan suuntaan. Suomessa elätetään nyt kuitenkin porvarahallituksen aikaa, mikä on otettava huomioon myös oikeuskanslerin nimittämisasiassa.
8. Olen ruotinut oikeuskanslerin virkaa hakeneiden juristien ansioita aika laajasti blogijutussa numero 29/7.3.2017 Kenestä uusi oikeuskansleri, lukekaapa sieltä! Tuomas Pöystin koulutusta ja meriittejä, jopa harrastuksia, olen käsitellyt kirjoituksen kohdissa 8-10. Kun Pöysti on toiminut pari vuotta Sote-uudistuksen päävalmistelija, on selvää, että oikeuskanslerin viran uskomista hänelle pidetään palkkiona tästä toiminnasta. Pöysti on kutenkin pätevä juristi, joka on toiminut esimerkiksi VTV:n eli Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajana. Uskon, että Tuomas Pöysti toisi oikeuskanslerinvirastoon ja oikeuskanslerin toimintaan uusia tuulia ja näkemyksiä, joita on jo jonkin aikaa ehditty odottaa.
9. Lopuksi on muistettava yksi asia, nimittäin se, että Rovaniemellä syntynyt Tuomas Pöysti on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi ja oikeustieteen tohtoriksi Lapin yliopiton oikeustieteiden tiedekunnasta. Ylioppilaaksi Pöysti valmistui Ounasvaaran yhteiskoulusta. Lapin poika oikeuskansleriksi, vau!
10. Oikeuskanslerin nimitysasia siirtyy nyt ensi vikolla uudeksi oikeusministeriksi valittavan Antti Häkkäsen (kok) käsiin. On uumoiltu, että Häkkänen järjestää kanslerin virkaan haluavien hakijoiden uudet haastattelut. Tämä olisi paikallaan, sillä oikeuskansleri on maan tärkeimpiä ja arvovaltaisempia juristeja, jonka nimityksessä ei pidä hötkyillä.
