1. Tekoaikaan 20-vuotias A ja 15-vuotias B olivat seurustelleet ja olleet useita kertoja yhteisymmärryksessä sukupuoliyhteydessä.Yhdynnät olivat olleet olleet suojaamattomia, ja B oli tullut raskaaksi sekä sittemmin synnyttänyt osapuolten yhteisen lapsen.
2. Satakunnan käräjäoikeus katsoi tuomiosssaan 18.2.2021, että asianosaisten suuren ikäeron vuoksi rikoslain 20 luvun 7 a §:n rajoitussäännös ei soveltunut A:n menettelyyn, joka siten täytti lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Vasan hovioikeus ei 26.5.2021 ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
3. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli A:n valituksen johdosta ratkaistavana se, oliko A:n menettelyä pidettävä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä vai soveltuuko siihen rikoslain 20 luvun 7 a §:n rajoitussäännös. Mikäli rajoitussäännös ei tule sovellettavaksi, kysymys on myös siitä, onko asiassa perusteita jättää A rangaistukseen tuomitsematta tai lieventää rangaistusta4. KKO katsoi, että teko ei ollut loukannut B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja että osapuolten välinen ikäero ei ollut rikoslain 20 luvun 7 a §:ssä tarkoitetulla tavalla suuri. B oli voinut myös ikänsä ja osapuolten välisestä suhteen laadusta esitetty selvitys huomioon ottaen päättää tasavertaisesti sukupuoliyhteyksiin osallistumisesta, joten osapuolten henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessäkään ei katsottu olleen suurta eroa. KKO hylläsi syytteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
5. RL 20 luvun 7a §:n ns. rajoitussäännöksen mukaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei kuitenkaan pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti