1. Korkein oikeus (KKO) antoi 9. kesäkuuta ennakkopäätöksenä julkaistun ratkaisun, jossa on kysymys siitä, oliko kuolinpesän osakkaalla oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi, kun pesään määrätty pesänselvittäjä, jolle kanteen nostaminen lain mukaan kuului, oli ilmoittanut, ettei hän ryhdy kannetta ajamaan (KKO 2022:39). Katsotaanpa mistä asiassa on kysymys.
Taustaa
2. Toukokuussa 2016 kuolleen X:n kuolinpesään oli käräjäoikeuden elokuussa 2016 antamalla päätöksellä määrätty pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi asianajaja S. Kuolinpesän osakkaita olivat muun muassa X:n lapset A ja B.
3. Elinaikanaan vuonna 2012 X oli myynyt B:lle sekä tämän lapsille C:lle ja D:lle omistamansa puoliosuuden kiinteistöstä.
Kanne käräjäoikeudessa
4. A nosti omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun Satakunnan käräjäoikeudessa kanteen B:tä, C:tä ja D:tä vastaan. A vaati kanteessaan, että edellä mainittu kauppa julistetaan pätemättömäksi, koska X oli ollut kykenemätön tekemään oikeustoimia; kanteessa vedottiin oikeustoimilain 31 ja 33 §:ään. A katsoi, että hänellä oli oikeus ajaa kannetta, koska pesänselvittäjä oli antanut hänelle osoituksen kanteen ajamiseksi.
5. B ja C vaativat, että kanne oli jätettävä tutkimatta, koska kanneoikeus
kuolinpesää koskevissa asioissa perintökaaren 19 luvun 13 §:n mukaan kuului yksinomaan pesänselvittäjälle. D ei vastannut kanteeseen.
6. Pesänselvittäjä S ilmoitti lausunnossaan antaneensa A:lle osoituksen kanteen ajamiseen, koska kuolinpesässä ei ollut varoja, asia ei ollut selvä ja pesän kannalta oli edullista, että A ajaa kannetta omalla riskillään mahdollisen hyödyn tullessa pesälle.
Käräjäoikeuden päätös
7. Satakunnan käräjäoikeus (käräjätuomari Väinö Ilveskoski) totesi 5.6.2020 antamassaan päätöksessä, että A ja B olivat X:n kuolinpesän osakkaita. A:n B:hen kohdistaman kanteen perusteena oleva väite oikeustoimen pätemättömyydestä kuului pesänjakajan ratkaistavaksi. Pesänselvittäjä ei ollut voinut antaa A:lle osoitusta kanteen nostamiseen B:tä vastaan pesänjakajan toimivaltaan kuuluvassa asiassa.
8. C ja D eivät olleet kuolinpesän osakkaita. A oli tältä osin esittänyt kanneoikeutensa tueksi lähtökohtaisesti samoja seikkoja, joita ennakkopäätöksessä KKO 2006:29 ei ollut pidetty riittävinä. Myös ennakkopäätöksen KKO 2020:9 mukaan osakkaan kanneoikeuden puolesta puhuvien seikkojen tuli olla erityisen painavia. Käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut esittänyt sellaisia erityisiä syitä, jotka puoltaisivat hänen kanneoikeuttaan.
9. Näillä perusteilla käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta.
Vaasan hovioikeuden päätös
10. A valitti Vaasan hovioikeuteen. Hovioikeus (tuomarit Antti Vaittinen, Timo Saranpää ja Sirpa Virkkala) ratkaisi asian 8.7.2021 antamallaan päätöksellä.
11. Hovioikeus totesi perusteluissaan, että oikeustoimilain 3 luvun säännöksiin perustuva oikeustoimen peräyttämistä koskeva kanne liittyi kuolinpesän laajuuden selvittämiseen ja kuului pesänselvittäjän toimivaltaan. Pesänselvittäjä oli yleistoimivaltansa nojalla voinut päättää pesän selvittämisen kannalta tarpeellisista toimenpiteistä ja siten antaa osoituksen A:lle kanteen ajamiseksi omissa nimissään ja kuolinpesän hyväksi.
12. Hovioikeus katsoi, ettei ennakkopäätöstä KKO 2006:29 voitu tulkita niin, että osakkaalla ei voitaisi katsoa olevan oikeutta ajaa omissa nimissään ja kuolinpesän hyväksi kannetta, jonka ajamisesta pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ja jonka ajamiseen hän oli antanut osoituksen. Hovioikeus katsoi, että ennakkopäätöksiä KKO 2006:29 ja KKO 2020:9 oli perusteltua tulkita yhdessä niin, että perintökaaren 19 luvun 13 §:n mukaisesta pääsäännöstä poikkeaminen edellyttää painavia perusteita.
13. Hovioikeuden mukaan osakkaan omissa nimissään, mutta kuolinpesän hyväksi ajaman kanteen tutkittavaksi ottaminen edellytti, että osakkaalla on oikeussuojan tarve. Lisäksi vaadittiin, että osakkaan kanteella voidaan päätyä selvityksessä varmempaan lopputulokseen kuin pesänselvittäjän käyttäessä kanneoikeutta. Edelleen oli edellytettävä, että pesänselvityksen joutuisuuteen ja tehokkuuteen liittyvät näkökohdat eivät puhu kanneoikeutta vastaan.
14. Hovioikeus totesi, että tässä tapauksessa pesänselvittäjän osoituksen antamisen syynä oli ollut muun muassa kuolinpesän likvidien varojen puute. Osoitusta ei voitu katsoa annetun siinä tarkoituksessa, että pesänselvittäjän ajettavaksi kuuluva kanne olisi siirretty pesän osakkaan omalla oikeudenkäyntikuluvastuulla ajettavaksi.
15. Sillä, voitiinko kanteessa tarkoitettu, varallisuusarvoltaan merkittävä oikeustoimi peräyttää ja näin saada varat kuolinpesään, oli merkitystä A:n perintöosuuden suuruuden kannalta. Tämän vuoksi ja kun pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta kannetta, A:lla oli sellainen oikeussuojan tarve, jota kanteen tutkiminen edellyttää.
16. Tässä tapauksessa kanteen käsitteleminen ennen pesänselvityksen päättämistä edisti selvityksen päätymistä oikeaan lopputulokseen. Hovioikeuden mukaan pesänselvitysjärjestelmän tavoitteet puolsivat A:n kanteen tutkimista.
17. Hovioikeus katsoi, että asiassa oli esitetty riittävän vahvoja perusteita poiketa perintökaaren 19 luvun 13 §:ssä pääsäännöksi määritellystä pesänselvittäjän kanneoikeudesta. Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
18. Hovioikeus on julkaissut ratkaisun kotisivuillaan ja se on otettu myös Finlexiin (VaaHO 2021:10):
https://www.finlex.fi/fi/oikeus/ho/2021/vaaho20210288
19. Kuten havaitaan, KKO on huomattavasti tiivistänyt hovioikeuden laajoja perusteluja. Hovioikeus on mm. viitannut oikeuskirjallisuuden kannanottoihin, mutta tämä ei ole kelvannut KKO:lle, sillä se on ratkaisuselosteessaan "siivonnut" viittaukset kokonaan pois.
Asian käsittely KKO:ssa
20. KKO myönsi valitusluvan B:lle, C:lle ja D:lle, jotka valituksessaan vaativat, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan. A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
21. KKO:n ratkaistavana oli valituksen perusteella kysymys siitä, voiko A kuolinpesän osakkaana ajaa omissa nimissään mutta pesän lukuun kiinteistön kaupan pätemättömäksi julistamista koskevaa kannetta pesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa, kun pesänselvittäjä on ilmoittanut, ettei ryhdy ajamaan kannetta, ja antanut A:lle osoituksen ajaa kannetta.
22. KKO totesi aluksi, että perintökaaren (PK) 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan osakkaat yhdessä edustavat kuolinpesää kolmatta vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa silloin, kun pesä on osakkaiden yhteishallinnossa. Pykälän 2 momentin mukaan yhdelläkin osakkaalla on kuitenkin oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi. Kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa pesän edustamista ja puhevallan käyttöä koskee PK 19 luvun 13 §, jonka mukaan pesänselvittäjä edustaa kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantaa ja vastaa pesää koskevissa asioissa.
23. KKO jatkoi, että PK 19 luvun 13 §:ssä ei ole säädetty pesänselvittäjän edustusvaltaa selvästi yksinomaiseksi siten, että kannetta pesän hyväksi ei voisi ajaa joku muukin (KKO 2006:29, kohta 4 ja KKO 2020:9, kohta 10). KKO oli kuitenkin ratkaisussaan KKO 2020:9 (kohta 10) todennut, että pesänselvittäjän yksinomainen kanneoikeus on selvä pääsääntö. Tätä osoittavat pykälän sanamuoto sekä PK 18 luvun 2 §:n ja 19 luvun 13 §:n rakenne. Kun osakkaiden yhteisestä, PK 18 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetystä kanneoikeudesta on haluttu poiketa, siitä on nimenomaan säädetty pykälän 2 momentissa. Vastaavaa poikkeusta ei ole säädetty lain 19 luvun 13 §:ssä tarkoitetun tilanteen varalta.
24. KKO oli ratkaisussaan KKO 2006:29 punninnut osakkaan kanneoikeutta puoltavia ja sitä vastaan puhuvia näkökohtia tilanteessa, jossa kuolinpesä oli pesänselvittäjän hallinnossa ja pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta selvitykseen kuuluvaa velkomuskannetta kolmatta vastaan. Osakkaan kanneoikeutta puoltavana oli pidetty sitä, että kanneoikeuden avulla voitaisiin varmistaa, että pesään voidaan saada kaikki siihen kuuluva omaisuus. Osaltaan tällainen voi edistää sitä, että selvityksessä päädytään oikeaan lopputulokseen ja että selvityksen jälkeen perinnönjaossa tulevat jaetuksi kaikki jäämistövarat (kohta 5). Kun osakas ajaa kannetta omissa nimissään kuolinpesän hyväksi, kuolinpesällä ja muilla osakkailla ei myöskään ole vaaraa joutua korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikuluja (kohta 6). Myös osakkaan oikeussuojaa koskevien näkökohtien katsotiin puoltavan kanneoikeutta. Pesänselvittäjän hallinnon päätyttyä osakas voi nostaa kanteen PK 18 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla. Tällä oikeudella ei ole kuitenkaan enää merkitystä, jos esimerkiksi määräaika on kulunut umpeen. Jos pesänselvittäjä on väärin perustein kieltäytynyt ajamasta kannetta, osakas voi päästä oikeuksiinsa vain selvittäjää vastaan nostettavalla vahingonkorvauskanteella. Tämä oikeusturvatie voi kuitenkin olla työläs. Näin ollen osakkaiden suora kanneoikeus on osakkaiden oikeusturvan kannalta tehokkaampi kuin selvittäjähallinnon päätyttyä tarjolla olevat oikeussuojakeinot; näin siis todettiin ratkaisun KKO 2006:29 perusteluissa (kohta 7).
25. Toisaalta KKO oli edellä mainitussa ratkaisussaan lausunut, että pesänselvitysjärjestelmän tarkoituksena on keskittää kuolinpesän hallintoa ja selvittämistä koskeva päätöksenteko pesänselvittäjälle. Päätöksenteon keskittäminen tehostaa ja jouduttaa pesän selvittämistä ja sitä seuraavaa perinnönjaon aloittamista. Jos osakas saisi pesänselvittäjän hallinnon kestäessä kanneoikeuden selvitykseen kuuluvassa asiassa, se olisi omiaan viivyttämään selvitystä. Koska oikeudenkäynnin lopputulos vaikuttaisi myös selvityksen lopputulokseen, selvittäjän olisi usein odotettava oikeudenkäynnin päättymistä. Hän ei kuitenkaan voisi vaikuttaa oikeudenkäynnin kestoon. Osakkaan kanneoikeus olisi pesänselvitysjärjestelmän tarkoituksen vastainen (kohta 8). Osakkaan kanneoikeus voisi myös johtaa siihen, että pesänselvittäjät käyttäisivät kanneoikeuttaan yleisestikin vain sellaisissa jutuissa, jotka he arvioisivat pesän varmasti voittavan. Epävarmemmat jutut he jättäisivät osakkaiden omalla oikeudenkäyntikuluriskillä ajettaviksi. Tämä voisi johtaa siihen, että yhä useammin pelkän kuluriskin takia selvityksessä ei päädyttäisi oikeaan lopputulokseen (kohta 9).
26. KKO oli kyseisessä ratkaisussa (KKO 2006:29) suorittamassaan punninnassa päätynyt siihen, että osakkaan kanneoikeutta vastaan puhuvat seikat painavat enemmän, koska silloin selvitysjärjestelmän päätarkoitus voidaan saavuttaa eikä osakkaan kohtuullisia oikeusturvavaatimuksia kuitenkaan loukata (kohta 10). KKO katsoi, että koska kuolinpesä oli edelleen pesänselvittäjän hallinnossa, kyseisessä tapauksessa kuolinpesän osakkaalla ei ollut oikeutta ajaa kuolinpesän puolesta pesänselvitykseen kuuluvaa velkomuskannetta kolmatta vastaan, vaikka pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta kannetta (kohta 12).
27. Myös ratkaisussa KKO 2020:9 KKO oli katsonut, että kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa osakkailla ei ollut oikeutta ajaa kolmansia vastaan selvitykseen kuuluvaa vahingonkorvauskannetta omissa nimissään kuolinpesän hyväksi, vaikka pesänselvittäjä oli hyväksynyt kanteen ajamisen ja toiminut asiassa osakkaiden asiamiehenä.
28. Edellä esitetyn perusteella KKO totesi - siis tässä uudessa asiassa - että kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa on vahvana pääsääntönä se, että oikeus ajaa pesän puolesta kannetta pesänselvitykseen kuuluvassa asiassa on yksin pesänselvittäjällä. Kannevallan keskittäminen pesänselvittäjälle on yleensä omiaan edistämään pesänselvitysjärjestelmän joutuisuuden ja tehokkuuden tavoitteita. Sen vuoksi osakkaalla voidaan pesänselvittäjän hallinnon aikana katsoa olevan kanneoikeus vain poikkeuksellisissa tapauksissa eli lähinnä silloin, kun osakkaan kanneoikeuden hyväksyminen on pesänselvitysjärjestelmän tavoitteiden kannalta selvästi tarkoituksenmukaista ja osakkaan kohtuullisten oikeusturvavaatimusten turvaamiseksi tarpeen.
29. KKO:n mukaan edellä esitetystä seuraa, että pesänselvittäjän antamalle kanneosoitukselle ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä harkittaessa osakkaan asiavaltuuden olemassaoloa. Kysymys asiavaltuudesta on ratkaistava lakia soveltamalla, eikä se voi ratketa suoraan osoituksen perusteella. - Asiavaltuudesta käytetään myös termiä asialegitimaatio, blogistin huomautus.
30. Tämän jälkeen KKO on intoutunut arvioimaan ko. tapauksessa esillä ollutta tilannetta laajasti (perustelukappaleet 15-21). En ryhdy tässä puntarointia selostamaan, vaan viittaan jäljempänä olevaan linkkiin, josta ratkaisuseloste on luettavissa (kohta 32).
31. Johtopäätöksenään KKO päätyi katsomaan (kappale 21), että käsillä oli sellainen poikkeustilanne, jossa osakkaan kanneoikeuden hyväksyminen on pesänselvitysjärjestelmän tavoitteiden kannalta selvästi tarkoituksenmukaista sekä kuolinpesän osakkaan kohtuullisten oikeusturvavaatimusten turvaamiseksi tarpeen. Siksi oli perusteltua poiketa pääsäännöstä, jonka mukaan oikeus ajaa kannetta pesänselvittäjän hallinnon aikana on yksin pesänselvittäjällä. Näin ollen osakas A:n B:tä, C:tä ja D:tä vastaan nostama kanne tuli tutkia. KKO ei muuttanut hovioikeuden päätöksen lopputulosta.
32. KKO:n ratkaisuseloste
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202239.html
Muutamia näkökohtia ratkaisusta
33. KKO:n ratkaisu on epäilemättä oikea ja se on puntaroinut molempia ratkaisuvaihtoehtoja pro et contra laajasti, ensin yleiseltä kannalta ja sen jälkeen esillä olevan tapauksen faktojen valossa.
34. Samaan lopputulokseen päätyi jo Vaasan hovioikeus, joka myös perusteli ratkaisuaan vähintään yhtä laajasti kuin KKO; myös hovioikeuden perustelut ovat sangen laadukkaat. Miksi hovioikeuden perustelut eivät kuitenkaan kelvanneet KKO:lle, vaan se perusteli asian kokonaan uudelleen? Tämä johtui siitä, että juridista ratkaisua voidaan perustella monella eri tavalla, vaikka lopputuloksesta ollaan samaa mieltä, eikä maan ylimmän oikeuden pirtaan oikein sovi tyytyä vain toteamaan, että se on lopputuloksesta samaa mieltä kuin hovioikeus; se haluaa sanoa myös perusteluista viimeisen sanan. Perusteluistaan tuomio punnitaan, on oikeustieteessä sattuvasti lausuttu, ja juuri tämä on se pointti, joka on ollut ratkaisevaa myös tässä tapauksessa. KKO on katsonut, että se pystyy perustelemaan ratkaisun vielä paremmin kuin hovioikeus!
35. Oudolta kuitenkin vaikuttaa KKO:n tapa kertoa ratkaisussaan myös hovioikeuden perustelut tavallaan uudelleen ja lyhentää tai tiivistää niitä todella huomattavalla tavalla, vaikka perustelujen ajatus säilyisikin ennallaan. Mikä ajatus tässä mahtaa olla takana? Vaikea sanoa, mutta kyse saattaa olla siitä, että KKO:n mielestä hovioikeus on perustellut ratkaisuaan liian laajasti tai seikkaperäisesti, toisin sanoen selvästi lyhemmät peruselut olisivat KKO:n mielestä riittäneet. Kysymys voi olla myös vain siitä, että hoviokeuden laajojen perustelujen selostaminen sellaisenaan olisi vienyt KKO:n ratkaisusssa liiaksi tilaa.
36. On syytä todeta, ettei tämä ollut suinkaan ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään kerta, kun KKO ratkaisunsa kertoelmaosassa lyhentää, karsii ja/tai tiivistää hovioikeuden perusteluja, putsaa niistä "huonot" kohdat pois, sivuuttaa ("unohtaa") kokonaan jotkin osat tai kirjoittaa niin kuin hovioikeuden olisi sen mielestä tullut perustelut kirjoittaa. Näin nimittäin tapahtuu varsin usein, lähes jutussa kuin jutussa, toisissa vähän ja joissakin toisissa laajasti.
37. Eräässä kohdin hovioikeuden perustelut ovat minusta kuitenkin KKO:n perusteluja jopa ansiokkaammat. Tarkoitan oikeuskirjallisuuden kannanottoihin viittaamista. On selvää, että esillä oleva juridinen ongelma on havaittu myös perintöoikeutta käsittelevässä oikeuskirjallisuudessa, jossa siihen ovat tarttuneet esimerkiksi sellaiset perintöoikeuteen erikoistuneet oikeusoppineet kuten esimerkiksi Aulis Aarnio, Urpo Kangas, Pertti Välimäki ja Tapani Lohi. Hovioikeus on viitannut perusteluissaan dosentti Tapani Lohen Lakimieslehdessä vuonna 2020 julkaistun ratkaisun KKO 2020:9 kommenttiin, ks. Lohi, KKO 2020:9 - Kuolinpesän osakkaiden kanneoikeudesta pesänselvittäjän hallinnon aikana. Kommentti on seikkaperäinen ja siinä käsitellään myös edellä mainittua ratkaisua KKO 2006:29. Kommentissa viitataan useiden muiden asiantuntijoiden kysymystä koskeviin teoksiin ja artikkeleihin.
38. Pidän valitettavana, että KKO on tyystin sivuuttanut oikeustieteessä esitetyt kannanotot ja jopa karsinut hovioikeuden perustelujen selostamisen yhteydestä ne kokonaan näkyvistä. Jos vastaavanlainen asia olisi ratkaistu esimerkiksi Ruotsin tai Norjan korkeimmassa oikeudessa, olisi ylin oikeus ilman muuta viitannut siihen, mitä sikäläisessä oikeuskirjallisuudessa on kysymyksestä asiasta kirjoitettu. Suomen korkein oikeus ei näytä vieläkään oikein mieltävän oikeuskirjallisuuteen viiittaamisen tarkoitusta ja vuorovaikutusta ja keskustelua, jota maan ylimmän tuomioistuimen on syytä käydä oikeustieteen edustajien kanssa. Jonkin verran viittaukset oikeuskirjallisuuteen KKO:n ratkaisuissa ovat kyllä lisääntyneet, mutta paljon useammin niihin voitaisiin ja olisi syytä viitata.
39. Hovioikeus on selostanut perusteluissaan myös emeritusprofessori Aulis Aarnion kantaja A:n toimeksiannosta antamaa oikeustieteellistä asiantuntijalausuntoa kuolinpesän osakkaan kanneoikeudesta. Siinä Aarnio on selostanut perintökaaren asiaa koskevaa sääntelyä sekä KKO:n ennakkopäätöksissä (mm. KKO 2006:29 ja KKO 2020:9) ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjä näkökohtia. Johtopäätöksenään Aarnio on pitänyt kantaja A:n valituksessaan esittämiä näkemyksiä pesänosakkaan kanneoikeudesta perusteltuina. Hovioikeus on tehnyt oikein ottaessaan oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvan lausunnon perusteluissaan esille. Sen sivuuttamiseen tai salaamiseen ei olisi ollut mitään syytä, vaikka tuomioistuimen velvollisuuksiin kuuluukin tuntea laki ja soveltaa sitä viran puolesta (jura novit curia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti