1. Kaupunki oli antanut vaikeavammaiselle B:lle tietopaketin henkilökohtaisen avustajan työsuhteeseen liittyvistä asioista. Tietopaketissa annetun ohjeen mukaan työntekijäin ryhmähenkivakuutus ei ollut lakisääteinen vakuutus vaan työnantaja voi ottaa avustajalleen vakuutuksen vapaaehtoisesti omalla kustannuksellaan. B ei ollut ottanut avustajanaan toiminutta työntekijää (X) varten mainittua vakuutusta, vaikka hänellä olisi työsuhteen aikana voimaan tulleen uuden työehtosopimuksen perusteella ollut velvollisuus siihen. Työntekijän kuoltua hänen oikeudenomistajansa (A) vaati kaupungilta vahingonkorvausta saamatta jääneestä vakuutuskorvauksesta.
2. Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että kaupunki oli käyttänyt julkista valtaa antaessaan B:lle ohjeen ryhmähenkivakuutuksen ottamisesta ja että kaupunki ei ollut noudattanut julkisen vallan käytölle kohtuudella asetettavia vaatimuksia, kun se oli laiminlyönyt muuttaa ohjetta uuden työehtosopimuksen voimaantulon johdosta ja ilmoittaa muutoksesta B:lle.
3. Korkein oikeus velvoitti kaupungin korvaamaan työntekijän oikeudenomistajalle saamatta jäänyt
vakuutuskorvaus 23 830 euroa viivästyskorkoineen. Korvausvelvollisuus on yhteisvastuullinen toisessa asiassa korvausvelvolliseksi tuomitun B:n kanssa. Vm. ratkaisu on julkaistu ennakkopäätöksenä KKO 2022:22.
4. Lainkohdat: Vahingonkorvauslaki 3 luku 2 §, L vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 d .
5. KKO:n ratkaisuseloste
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202221.html
6. Keski-Suomen käräjäoikeus oli 26.3.2020 hylännyt A:n kaupunkia vastaan ajaman kanteen.
7. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan ennakkopäätösvalitukseen (OK 30 A luku), jolloin hovoikeusoikeusvaihe ohitettiin asiassa kokonaan (ns. ohivaalitus)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti