254. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka 1953-2022

 

1.  Entinen oikeuskansleri Jaakko Ilari Jonkka kuoli tiistaina 4.1.2022 Helsingissä 68-vuotiaana vaikean sairauden murtamana. Asiasta kertoi ensimmäisenä oikeuskanslerinvirasto Twitter-tilillään. Jonkka toimi oikeuskanslerina vuosina 2007-2017. Valtioneuvoston oikeuskansleri on eduskunnan oikeusasiamiehen ohella maan ylin laillisuusvalvoja.

2. Jaakko Jonkka syntyi helmikuussa 1953 Satakuntaan kuuluvassa Laviassa. Hänen isänsä oli maanviljelijä ja äiti siivooja. Jonkka kirjoitti ylioppilaaksi Lavian yhteiskoulusta vuonna 1972. Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Turun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta 1977. Varatuomari Jonkasta tuli tuomioistuinharjoittelun ja vaadittujen käräjäpäivien istumisen jälkeen vuonna 1981.

3. Jonkka toimi aluksi Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan assistenttina ja amanuenssina 1977-1978 ja tämän jälkeen syyttäjänä, 1978-1981 Jyväskylän nimispiirin apulaisnimismiehenä ja 1981-1984  Lahden kaupunginviskaalina. Syyttäjän tehtävistä hän siirtyi  yliopistotutkijaksi ja toimi 1985-1992 Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan  prosessioikeuden assistenttina. Hän suoritti 1987 oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon.  

4. Jonkka väitteli oikeustieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1991 todistusoikeutta käsittelevällä väitöskirjallaan, jonka nimenä on "Syytekynnys. Tutkimus syytteen nostamiseen vaadittavan näytön arvioinnista". Virallisina vastaväittäjinä toimineet professorit Juha Lappalainen ja Hannu Tapani Klami pitivät lausunnossaan väitöskirjaa korkeatasoisena tutkimuksena. Se hyväksyttiin tiedekunnassa arvosanalla eximia.

5. Jonkka nimitettiin vuonna 1992 Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentiksi.  Hänet promovoitiin Turun yliopiston oikeustieteen kunniatohtoriksi vuonna 2009. Suomen Asianajajaliitto myönsi vuonna 2017 Jonkalle Oikeusteko-palkinnon. Lokakuussa 2021 Lakimiesliito myönsi Jonkalle arvostetun K.J. Ståhlberg -mitalin, joka on myönnetty aiemmin mm. professori Aulis Aarniolle, prosessioikeuden professori Erkki Havansille, korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelolle ja tasavallan presidentti Sauli Niinistölle.

6. Väitöskirjan lisäksi Jonkka on julkaissut teokset Rikosprosessin yleisistä opeista (1992) ja Todistusharkinnasta (1993), Poliisin johtamisjärjestelmä ja sisäinen laillisuusvalvonta (2004) sekä vuonna 2020 Oikeusvaltion puolesta: Emeritusoikeuskanslerin puheenvuoroja. 

7. Jonkka on julkaissut myös useita oikeustieteellisiä artikkeleja laillisuusvalvonnasta, syyttäjien toiminnasta, todistusoikeudesta ja rikosprosessioikeudesta. Minun 60-vuotisjuhlakirjaani  Matkalla pohjoiseen (2003) hän kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin otsikolla Näkökohtia näyttökynnyksestä (s. 141-156), joka on selväpiirteinen yhteenveto hänen todisteiden arviointia ja näyttökynnystä koskevasta ajattelustaan.

8. Jonkan väitöskirjaa pidetään edelleen korkealaatuisena tutkimuksena, ei vain syytekynnyksestä, vaan yleensä todistusharkinnan teorioista ja niiden käytäntöön soveltamisesta. Teos on ensimmäinen todistusoikeutta käsittelevä väitöskirja Lauri Hormian vuonna 1978 julkaiseman todistamiskieltoja käsittelevän väitöskirjan jälkeen. Jonkka kehitti tutkimuksessaan ns. punnintamallin, jossa vastakkaisina punnintapareina ovat yksilön oikeusturvavaatimus ja rikosvastuun toteuttamisvaatimus eli rikoksen selvittämisintressistä huolehtiminen. 

9. Perusajatuksena punnintamallissa on, että mitä tärkeämpää rikoksen selvittäminen on ja mitä enemmän aiottu toimenpide (esimerkiksi juuri syytteen nostaminen) sitä palvelisi, sitä korkeampi selvittämisintressin painoarvo kysymyksessä olevassa tapauksessa on. Vastaava pätee oikeusturvaintressin kohdalla: mitä tärkeämpää arvoa aiottu toimenpide loukkaisi ja mitä syvemmälle tuo loukkaus ulottuisi, sitä korkeammaksi oikeusturvaintressin painoarvo kohoaa. Aiotun toimenpiteen (syytteen nostamisen) oikeutus määräytyy selvittämisintressin ja oikeusturvaintressin keskinäisten painoarvojen punninnalla. Siis mitä korkeampi selvittämisintressin painoarvo on suhteessa oikeusturvaintressiin, sitä matalammalle abstraktin näyttökynnyksen reuna-alueella eli "harmaalla alueella" konkreettinen näyttökynnys on perusteltua sijoittaa - ja päinvastoin. Näin Jonkka kirjoitti em. artikkelissaan kirjassa Matkalla pohjoiseen (2003) s. 149-150.

10. Jonkalla olisi ollut oikeustieteilijänä ja prosessioikeuden tutkijana edessään hieno ura yliopiston opettajana ja professorina. Koska 1990-luvun alkupuolella oppiaineen kaikki professuurit oli jo täytetty, Jonkka siirtyi lainkäytön ja nimenomaan laillisuusvalvonnan tehtäviin. Siinä hän teki loistavan lähes 30 vuotta kestäneen uran, josta hänet parhaiten muistetaan.

11. Jonkka siirtyi aluksi eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan, jossa hän toimi esittelijäneuvoksena ja kansliapäällikkönä 1993-1998 ja sen jälkeen apulaisoikeusasiamiehenä 1998-2001. Seuraavaksi oli vuorossa valtioneuvoston oikeuskanslerinvirasto, jossa Jonkka oli ensin apulaisoikeuskanslerina 2001-2007 ja sitten Paavo Nikulan jälkeen kymmenen vuotta oikeuskanslerina 2007-2017. Eläkkeelle Jonkka siirtyi 30.4.2017.

12. Kun kansanedustaja ja ex-ministeri Kauko Juhantaloa syytettiin vuonna 1993 valtakunnanoikeudessa ns. koplausta koskeneesta virkarikoksesta, Jaakko Jonkka oli jutussa syyttäjänä toimineen eduskunnan oikeusasiamies Jacob Södermanin avustajana ja oikeana kätenä. Näyttökysymyksiin hyvin perehtyneen Jonkan kädenjälki näkyi syyttäjien Juhantaloa vastaan ajamassa syytteessä ja oikeudelle jättämästä syytekirjelmästä. Mahdollisesti oikeusasiamies Söderman otti Jonkan töihin toimistoonsa esittelijäneuvoksen vakanssille juuri tulevaa Juhantalo-juttua silmällä pitäen.

13. Toinen merkittävä tapaus, joka tulee tässä yhteydessä mieleen, oli eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimajan vuonna 1997 antama päätös kanteluihin, jotka koskivat lääninsyyttäjän oikeusneuvos Eeva Vuoren veropetosepäilystä tekemää syyttämättäjättämispäätöstä; olin itse yksi kantelijoista. Asian Lehtimajalle esitteli kansliapäällikkö Jaakko Jonkka. Lehtimaja päätyi katsomaan, että syyte Eeva Vuorta vastaan olisi tullut nostaa. 

14. Olen kertonut Vuoren puolisoiden huvilakaupasta, veropetosepäilyistä, lääninsyyttäjän päätöksestä sekä oikeusasiamiehen edellä mainitusta päätöksestä laajasti kirjassani Korkein oikeus kriisissä (1997). Oikeusasiamiehen päätös oli juridisesti ja todistusoikeuden kannalta niin hyvin perusteltu, että sitä olisi syytä hyödyntää - näin on luultavasti tehtykin  - syyttäjien ja tuomareiden täydennyskoulutuksessa. Päätöksessä on sovellettu johdonmukaisesti Jonkan väitöskirjassaan lanseeraamaa punnintamallia.

15. Oikeuskanslerinvirastoon siirryttyään Jonkka joutui puuttumaan kantelujen johdosta ja omasta aloitteestaan mitä erilaisimpiin tapauksiin. Oikeuskanslerin asema ja rooli valtakunnan ylimpänä laillisuusvalvojana voi joskus olla aika tuulinen, kuten ovat saaneet kokea monet oikeuskanslerit ennen Jonkkaa sekä hänen jälkeensäkin. Oikeuskansleri Kai Korte joutui tasavallan presidentti Mauno Koiviston silmätikuksi puututtuaan 1980-luvulla presidentin mielestä liian aktiivisesti ns. rötösherrajahtiin. Myös oikeuskanslerina 1986-1998 toiminutta Jorma S. Aaltoa - hänkin Jonkan tavoin prosessioikeudesta väitellyt oikeustieteen tohtori - arvosteltiin mediassa aika usein erilaisista asioista. Tähän nähden ei ollut mikään yllätys, että myös Jonkka sai silloin tällöin tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa "kuraa niskaansa". Vaatimattomista oloista lähtenyt Jonkka oli varovaisen virkamiehen perikuva, joka ei julkisuutta tavoitellut eikä arvostelusta hätkähtänyt. Hän säilytti maltillisen linjansa virkakautensa loppuun asti. - Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan hahmoista Jonkka muistutti luultavasti eniten sotamies Määttää; Jonkka itse oli sotilasarvoltaan jääkäri.

16. Oikeuskanslerina Jonkka joutui selvittelemään muun muassa poliitikkojen vaalirahaepäilyjä. Kantelin vuonna 2008 oikeuskanslerille siitä, etteivät oikeusministeriö ja sen asianomaiset virkamiehet olleet puuttuneet vuosien 2003 ja 2007 eduskuntavaalien yhteydessä epäkohtaan, vaikka oli täysin selvää, etteivät monien kansanedustajiksi valittujen tai vaaleissa ehdokkaina olleiden henkilöiden vaaliavustusilmoitukset täyttäneet laissa asetettuja vaatimuksia; kyse oli ministeriölle kuuluneen valvontavelvollisuuden laiminlyönneistä.  

17. Oikeuskansleri Jonkka antoi kantelun johdosta päätöksen marraskuun alussa 2008. Hän moitti oikeusministeriötä kovin sanoin siitä, että se oli toiminut vaalirahoituksen valvonnassa silmiinpistävän passiivisesti. Hän kritisoi ministeriötä myös siitä, että vaalirahoituksen ilmoittamista koskeva ohjeistus oli ollut epäyhtenäistä. Jonkan mukaan oli jokseenkin ennenkuulumatonta, että asianomainen virkamies - oikeusministeriön vaalijohtaja - arvioi julkisuudessa viran puolesta käsiteltäväkseen saamiensa asiakirjojen lainmukaisuutta, mutta ei kuitenkaan ilmoita havaintojaan asianomaisille eli puutteellisen vaalirahailmoituksen tehneille kansanedustajille ja vaadi ilmoitusten täydentämistä. 

18. Syyskuussa 2010 oikeuskansleri Jonkka teki eduskunnan perustuslakivaliokunnalle perustuslain 115 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen pääministerin tehtävistä 22.6.2010 luopuneen Matti Vanhasen virkatoimien tutkimiseksi. Jonkan mukaan Vanhanen oli ollut esteellinen osallistumaan valtioneuvoston yleisistuntoihin, joissa päätettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten myöntämisestä Nuorisosäätiölle; Matti Vanhanen on toiminut Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajana vuosina 1998-2003 ja sitä ennen varapuheenjohtajana. Jonkan mukaan asiaa eli Vanhasen esteellisyyttä olisi arvioitava myös rikosoikeudellisesti, ts. kyse oli siitä, tuliko Vanhanen mahdollisesti asettaa ministerivastuulain nojalla syytteeseen valtakunnanoikeudessa.

19. Matti Vanhasen tapausta käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa perusteellisesti aina KRP:n suorittamaa esitutkintaa myöten. Vihdoin helmikuussa 2011 valiokunta totesi eduskunnalle antamassaan lausunnossa, että Vanhanen oli rikkonut tuottamuksellisesti virkavelvollisuuttaan, mutta hänen menettelynsä ei ollut törkeän huolimatonta eivätkä perustuslain 116 §:ssä säädetyt ministerisyytteen nostamisen edellytykset siten täyttyneet. 

20. Joulukuussa 2016 oikeuskansleri Jonkka kertoi tiedotusvälineille, että Juha Sipilän hallitus oli sivuuttanut hyvän lainvalmistelun periaatteita ja hänen tämän johdosta antamansa huomautukset vetoamalla kiireeseen ja poliittiseen paineeseen. Jonkan mukaan hallituksen eduskunnalle antamissa lakiesityksissä oli ilmennyt suuria ongelmia etenkin perus- ja ihmisoikeuskysymysten suhteen, minkä johdosta osa lakiesityksistä oli kaatunut eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyssä. Jonkan mukaan jo edellisillä hallituksilla oli ollut lainvalmistelussa vastaavanlaisia ongelmia. Jonkan  lausunnon johdosta oppositio vaati hallitukselta selvitystä lainvalmistelun periaatteiden noudattamisesta ja vastausta siitä, kunnioittaako hallitus oikeusvaltioperiaatetta. Hallitus lupasi tehdä asiassa parhaansa.

21. Keväällä 2020 ilmestyneessä kirjassaan Oikeusvaltion puolesta Jonkka tarkastelee  Suomea ylimmän laillisuusvalvojan näkökulmasta. Hänen mukaansa ko. koronakeväänä  oikeusvaltio taiteili ohuella jäällä hallituksen rajatessa valmiuslailla ihmisille kuuluvia perusoikeuksia. Hän muistutti samalla, että oikeusvaltiota testataan joka päivä, olivatpa olosuhteet yhteiskunnassa miten hyvin tahansa. 

22. Jonkka pohtii kirjassaan myös valtakunnanoikeuden tarpeellisuutta ja sitä, tarvitaanko ministerivastuuasioissa nykyistä normaalia korkeampaa syytekynnystä. Jonkka sanoo pitävänsä suorastaan luonnottomana, että ministerivastuuasiassa eduskunnan suuri sali keskustelee puhtaasti oikeudellisista kysymyksistä ja äänestää siitä, onko perusteita jatkaa yksittäisen ministeriä koskeva rikosasian käsittelyä tuomioistuimessa. Jonkan mielestä järjestelmää olisi uudistettava siten, että syyteharkinnan tekisi esimerkiksi valtakunnansyyttäjä tai oikeuskansleri, mikä selkiyttäisi myös ministereiden oikeudellisen ja poliittisen vastuun eroa; valtakunnanoikeutta ei Jonkan mukaan tarvittaisi. 

23. Jaakko Jonkan mukaan vaalirahoituskohu osoitti, että myös Suomessa on korruptiota. Kun aikaisemmin on puhuttu lahjuksista ja rötösherrajahdista, kiinnittyy tarkastelu nykyisin rakenteellisen korruption ilmiöihin ja erilaisiin hyvä veli -verkostoihin.  Jonkka pitää kirjassaan poliittisia virkanimityksiä eräänä korruption muotona. Hän puuttuu myös virkanimityksissä esiintyviin epäkohtiin ja toteaa, että valtioneuvoston yleisistunnossa tehtävät ylimpien virkamiesten virkanimitykset olisi saatettava valitusoikeuden piiriin. Tämä olisi omiaan estämään "sulle mulle" -tyyppisiä virkanimityksiä ja lisäämään luottamusta virkanimitysten asianmukaisuuteen. - Jonkan esittämät muutosehdotukset ovat oikeusvaltion kannalta sangen tärkeitä, joten on mielenkiintoista nähdä, tapahtuuko asiassa uudistuksia vai halutaanko uudistustarpeista edelleen vaieta.

24. Kuten edellä jo mainitsin, Lakimiesliitto myönsi lokakuussa 2021 Jonkalle arvostetun K.J. Ståhlberg -mitalin, joka luovutettiin hänelle erillisissä tilaisuudessa. Kyseinen tunnustus myönnetään henkilölle, jonka toiminnalla on ollut huomattava merkitys kansallisesti tai kansainvälisesti yhteiskunnalle, lakimieskunnalle, oikeuselämälle tai oikeustieteelle.

25. Palkintoperusteissa Lakimiesliitto toteaa Jaakko Jonkan olevan Suomen merkittävimpiä oikeusvaltion rakentajia. Hänet tunnetaan myös rohkeista puheenvuoroistaan yhteiskunnallisiin epäkohtiin liittyen, lausutaan perusteluissa. 

26. Mitalin luovutuspuheessaan Lakimiesliiton puheenjohtaja Tuula Linna, joka on Helsingin yliopiston prosessioikeuden professori, korosti Jonkan työn merkitystä koko ammattikunnalle ja oikeusvaltiolle. Linna lausui lisäksi seuraavaa:

Lakimiesliiton hallitus on vakuuttunut siitä, että Ståhlberg-mitalin myöntäminen teille saa koko lakimieskunnan tuen ja tunnustuksen. Teidän uranne on aivan poikkeuksellinen: olette toiminut korkeissa viroissa ansiokkaasti ja samalla myös vaikuttanut akateemisessa elämässä. Toiminnallanne oikeuskanslerina ja yhteiskunnallisena keskustelijana on ollut huomattava merkitys sille, miten me suomalaiset hahmotamme oikeusvaltiota koskevat vaatimukset. Olette rohkeasti ja johdonmukaisesti vuosikymmenten ajan puolustanut oikeusvaltion perustaa ja kiinnittänyt huomiota oikeusvaltiota uhkaaviin ongelmiin. Suuren arvon annamme sille suoraselkäisyydelle ja moraaliselle ryhdikkyydelle, jolla olette nimittäneet asioita niiden oikeilla nimillä, kuten poliittisia virkanimityksiä ja lainvalmistelun laatuongelmia aikapaineen ja poliittisen ohjauksen alla. Pidämme teitä, emeritus oikeuskansleri Jaakko Jonkka, yhtenä Suomen historian merkittävimmistä oikeusvaltion rakentajista. On suuri ilo ja kunnia saada ojentaa teille K.J. Ståhlberg -mitali suomalaisten lakimiesten kiitoksena suuriarvoisesta työstänne yhteiseksi hyväksi.

27. Näihin sanoihin on helppo yhtyä. On hienoa, että Jaakko Jonkka sai tämän kunnianosoituksen elinaikanaan.