Oikeuskanslerinvirasto sijaitsee Valtioneuvoston linnassa
1. Valtioneuvoston oikeuskansleri (lyhenne OKA, ruots. justitiekansler) on ylintä laillisuusvalvontaa suorittava virkamies Suomessa. Myös Ruotsissa ja Virossa on samankaltainen oikeuskanslerin virka. Oikeuskanslerin ohella valtioneuvossa on lisäksi apulaisoikeuskansleri ja hänen sijaisensa.
2. Oikeuskanslerin toimiala on osittain sama kuin eduskunnan oikeusasiamiehen (lyhenne EOA). Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen tehtävien jaosta säädetään 1990 annetussa laissa (124/1990). Oikeuskansleri voi ajaa virkarikossyytettä esimerkiksi ministeriä vastaan valtakunnanoikeudessa. Ylimmän syyttäjän tehtävät siirtyivät oikeuskanslerilta valtakunnansyyttäjälle 1997. Autonomian aikana oikeuskansleria edelsi virkanimike prokuraattori. Ruotsin vallan aikana oikeuskanslerista käytettiin toisinaan nimitystä kruununjuristi.
2a. Kaikissa muissa kuin edellä mainituissa kolmessa Euroopan valtioissa on pärjätty hyvin yhdellä ylimmällä laillisuusvalvojalla. Meilläkin kannattaisi harkita, tulisimmeko toimeen yhdellä ylimmällä laillisuusvalvojalla eli eduskunnan oikeusasiamiehellä. Tätä olen ehdottanut aiemminkin, mutta toki tiedän, ettei ehdotusta tulla hyväksymään; näin käy yleensä muillekn järkeville ehdotuksille. Oikeuskansleri voisi keskittyä puuhailemaan valtioneuvoston neuvonantajana, tarkastamaan hallituksen yleiskokouksen esityslistoja ja antamaan lausuntoja lakiesitysten perustuslainmukaisuudesta.
3. Oikeuskansleri siis valvoo valtioneuvoston toimien lainmukaisuutta, ja hänellä on läsnäolo- ja puheoikeus valtioneuvoston istunnoissa. Hän myös antaa lainopillisia neuvoja valtioneuvostolle ja ottaa vastaan kansalaisten kanteluja lainvastaisesta viranomaistoiminnasta. Uutta hallitusta muodostettaessa oikeuskansleri poseeraa yhteiskuvassa ministereiden kanssa, askeleen tai pari kauempana ministereiden rivistöstä. Minusta tämä on hieman koomista! Linnan itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla kanslerikaksikko tepastelee saliin ja kättelemään presidenttiparia Linnan Esplanadin puoleisesta ovesta hallituksen ministereiden jälkeen.
4. Ministerit voivat kysyä oikeuskanslerin kantaa laillisuusasioista muotovapaasti asioiden valmisteluvaiheessa. Tätä neuvonta- ja ohjaustehtävää tarkoitetaan, kun sanotaan, että oikeuskansleri on "kruununjuristi". Ko. nimike periytyy 1700-luvulta Ruotsin vallan ajoilta; oikeuskanslerin edeltäjänä Ruotsissa toimi vuodesta 1713 lähtien "kuninkaan korkein asiamies", jonka korvasi vuoden 1719 kansliajärjestyksessä justitiae cantzleren eli juuri oikeuskansleri.
5. Minusta tässä kohdin näyttäisi olevan toimivaltaa koskeva ristiriita, sillä oikeuskanslerilla on eräänlainen kaksoisrooli: yhtäältä oikeuskansleri toimii hallituksen, ministereiden ja ministeriöiden neuvonantajana, toisaalta hänen tulisi valvoa ministerien ja valtioneuvosten virkamiesten toimien lainmukaisuutta. Ei siis mikään ihme, että oikeuskanslerin ministereihin kohdistuva laillisuusvalvonta on tahtonut aika ajoin olla hieman sitä sun tätä, siis liian tehotonta. Tiedän toki, että esimerkiksi nykyinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei ole pykälien valossa "nähnyt" asiassa ristiriitaa. Asioita ei kuitenkaan kannattaisi tyytyä tarkastelemaan yksinomaan lakitekstin perusteella, vaan arvioinnissa olisi syytä käyttää myös tavallista arkijärkeä.
6. Oikeuskansleri johtaa valtioneuvoston yhteydessä toimivaa oikeuskanslerinvirastoa, joka valmistelee hänen ja apulaisoikeuskanslerin ratkaistavaksi kuuluvat asiat ja muut hänen toimialansa tehtävät. Tasavallan presidentti nimittää oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin sekä oikeuskanslerinviraston kansliapäällikön. Itsenäisen Suomen ensimmäisenä oikeuskanslerina 1918 toimi Pehr Evind Svinhufvud. Tähän mennessä kaikki oikeuskanslerit ovat olleet miehiä. Oikeuskanslerina ovat olleet mm. Paavo Nikula (1998-2007), Jorma S. Aaalto (1986-1998), Kai Korte (1982-1986) ja Risto Leskinen (1970-1982).
7. Oikeuskanslerina on toiminut 2007 lähtien oikeustieteen tohtori Jaakko Jonkka. Hän oli 2001-2007 apulaisoikeuskanslerina ja 1998-2001 eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä. Jonkka väitteli 1991 oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeuden alalta. Hänen väitöskirjansa, jonka nimenä oli Syytekynnys, käsitteli todistusoikeutta, tarkemmin sanottuna syytteen nostamiseen vaadittavan näytön riittävyyttä.
8. Jaakko Jonkalla on pitkä kokemus ylimmän laillisuusvalvojan tehtävistä. Hän avusti EOA:n kanslian esittelijäneuvoksen virassa ollessaan oikeusasiamies Jacob Södermania, kun vm. syytti 1993 valtakunnanoikeudessa ministeri Kauko Juhantaloa lahjusrikosjutussa. Jaakko Jonkka on pätevä juristi. Hän on tutkijatyyppi, joka olisi menestynyt erinomaisesti myös tutkijana ja professorina. Oikeuskanslerina Jonkka on ollut hieman väritön, häntä on toisinaan arvosteltu liiallisesta varovaisuudesta silloin, kun kyse on ollut ministereiden tai korkeiden virkamiesten virkatoimien laillisuuden tutkinnasta. Jonkan ansioksi on kuitenkin luettava esimerkiksi se, että hän "narautti" ex-pääministeri Matti Vanhasen esteellisyydestä.
9. Joulukuussa 2016 sairauslomalla ollut Jonkka kertoi Hesarin toimittaja Petri Sajarille, että Juha Sipilän hallitus on sivuuttanut hyvän lainvalmistelun periaatteita ja Jonkan huomautuksia lakiesitysten korjaustarpeesta vetoamalla kiireeseen ja poliittiseen paineeseen. Hallituksen esityksissä on lehtijutun mukaan ajoittain ollut suuria ongelmia perustuslain, esimerkiksi perus- ja ihmisoikeuskysymyksien suhteen, jolloin esitykset ovat kaatuneet eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Jonkan mukaan myös edellisillä hallituksilla oli ollut samanlaisia ongelmia lainvalmistelun kanssa. Oppositio vaati Jonkan lausunnon takia hallitukselta selvitystä lainvalmisteluperiaatteista ja vastausta siitä, kunnioittaako hallitus oikeusvaltioperiaatteita.
10. Pääministeri Sipilä selvitti asiaa eduskunnan täysistunnossa kiistäen Jonkan väitteet, minkä jälkeen asia näyttää hautautuneen ja jäävän sillensä. Emeritusprofessori Markku Helin ilmaisi huolensa ajattelusta, jonka mukaan hallituksen pitäisi aina noudattaa oikeuskanslerin mielipidettä. Helinin mukaan Suomi lakkaisi olemasta demokratia, jos oikeuskansleri tai muu virkamies voisi määrätä, millaisen esityksen hallitus saa viedä eduskuntaan. Lakiesityksen perustuslainmukaisuus ratkaistaan perustuslakivaliokunnassa.
11. Helin näyttää liioittelevan asiaa. Oikeuskansleri Jonkka ei ole toki esittänyt HS:lle tai muulloinkaan, että oikeuskanslerin pitäisi saada määrätä "millaisia lakiesityksiä" hallitus saa antaa eduskunnalle. Kyse on ainoastaan siitä, että hallitus, ministerit tai ministeriöiden virkamiehet eivät ole lakien valmistelussa aina kiinnittäneet riittävää huomiota perustuslaillisiin ongelmiin ja kysymyksiin. Toimittaja Sajarin laatima lehtijuttu oli turhan kärkevä, kuten jo jutun otsikosta "Hallituksen painostus jyräsi oikeuskanslerin pyrkimykset korjata ongelmallisia lakiesityksiä" ilmenee. Itse asiassa kyse on ollut vain parista kolmesta yksittäistapauksesta, joista ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
12. Jaakko Jonkka, joka täytti helmikuun alkupuolella 64 vuotta, jää eläkkeelle toukokuun alusta. Aika varhainen eläkkeelle siirtyminen, sanoisin. Mutta onhan Jonkka jo tullut toimineeksi lähes 20 vuotta maan ylimpänä laillisuusvalvojana. On ymmärrettävää, että tuossa ajassa tyyppi kuin tyyppi voi aivan hyvin saada laillisuusvalvonnasta tarpeekseen. Eläkepäivillään Jonkka aikoo kirjoittaa oikeustieteellisen tutkimuksen oikeuskanslerin tehtävistä ja toiminnasta. OIkein hyvä tutkimusteema.
13. Tänään uutisoitiin, että avoinna olevaa oikeuskanslerin virkaa on hakenut yhdeksän lakimiestä, Minulla oli tarkoituksena jo tässä jutussa kirjoittaa hakijoista, mutta kun tästä "esipuheesta" tuli jo näin pitkä, esittelen viranhakijoita vasta seuraavassa jutussa.
Blogissa käsitellään rule of law -periaatteen ilmenemistä oikeudenkäynnissä, tuomioistuinten riippumattomuutta, oikeuden saatavuutta, asianosaisten tasavertaista asemaa, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisiä elementtejä sekä ihmis- ja perusoikeuksia ja niiden merkitystä lainkäytössä. Kirjoittaja Jyrki Virolainen on lainkäytön emeritusprofessori ja entinen tuomari.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihan OK esitys lyhyessä ajassa, mutta: Taas tuota kulunutta natinaa oikeuskanslerin "kaksoisroolista".
Kieltämättä vähän yllättävää, että VALTIONEUVOSTON oikeuskanslerin tärkeimmästä tehtävästä,valtioneuvoston valmistelutoiminnan ja päätöksenteon ENNAKOLLISESTA laillisuusvalvonnasta ei "tavallisen" lain tasolla sanota mitään. Ainut säännös on PeL 108 § 2 mom. Sehän on väljyydeltään vähän niin kuin aikaisemman HM:n 33 § eli avoin myös työmenetelmien suhteen. Sekin, että OKA antaa "Tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä" palvelee sitä, että VN:n käsittelyyn tulevien asioiden oikeudelliset pulmat käydään läpi etukäteen jotta niihin ei tarvitse puuttua jälkikäteen! Näin yksinkertainen se konstruktiona on. Huolestuttavaahan oikeusvaltiossa olisi, jos laillisuusmies joutuisi kertaakaan uransa aikana toteamaan, että hallituksen/TP:n jo tekemä päätös on lainvastainen.
Ymmärtääkseni Suomen kahden päällekkäisen laillisuusmallin idea juontaa osin juuriaan myös näiden nimityspuoleen - ja kysymykseen presidenttien valtaoikeuksista. Oikeuskanslerin nimittää tasavallan presidentti, ja oikeusasiamiehen valitsee eduskunta. Jos oikeuskanslerin valtaa kutistettaisiin, kutistettaisiin samalla epäsuorasti presidentin valtaa. Nyt sekä presidentillä (tosin vain osalla presidenteistä, jos oikeuskansleri pysyy virassaan jatkossakin 20 vuotta) että eduskunnalla on valtaa päättää siitä, millainen persoona valitaan ylimmäksi laillisuusvalvojaksi.
Lähetä kommentti