1. Eduskunnan täysistunto valitsi tänään apulaisoikeusasiamiehen tehtävään 1.10. alkaen OTT, dosentti Pasi Pölösen. Hän tulee Jussi Pajuojan tilalle, jonka toinen toimikausi päättyy syyskuun lopussa. Pölönen sai eduskunnan vaalissa 145 ääntä. Hänen toimikautensa kestää neljä vuotta.
2. Pasi Pölönen toimii tällä hetkellä oikeusasiamiehen kansliassa esittelijäneuvoksena. Hän on ollut vuodesta 2011 myös apulaisoikeusasiamiehen sijaisena. Apulaisoikeusasiamiehiä on kaksi. Toinen heistä on OTL Maija Sakslin, joka haki äskettäin oikeuskanslerin virkaa.
3. Eduskunnan ykkösoikeusasiamiehenä on toiminut vuoden 2010 alusta OTT Petri Jääskeläinen, joka oli aiemmin apulaisoikeusasiamiehenä ja sitä ennen valtionsyyttäjänä. Perustuslain mukaan oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiehen tulee olla eteviä laintuntijoita. Apulaisoikeusasiamiehet ratkaisevat heille kuuluvia asioita itsenäisesti ja samoin valtuuksin kuin oikeusasiamies.
4. Jussi Pajuoja (60) ei hakenut enää jatkokautta. Pasi Pölösen ainoa kilpahakija virkaan oli OTT, hovioikeudenneuvos Jukka Lindstedt, joka oli apulaisoikeusasiamiehenä vuosina 2005–2009. Ennen täysistuntoa apulaisoikeusasiamiehen valinta-asiaa käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa. Valiokunta oli 19.5. yksimielisesti Pasi Pölösen valinnan kannalla.
5. Pasi Pölönen, joka on nyt 45-vuotias, valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1995 ja väitteli vuonna 2003 eli 31-vuotiaana oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeuden alalta. Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentiksi Pölönen nimitettiin 2008. Hänen 600-sivuinen väitöskirjansa Henkilötodistelu rikosprosessissa (2003) on perusteellinen tutkimus todistusoikeuden keskeisistä kysymyksistä. Kirjasta otettiin 2014 näköispainos, mikä osoittaa, että kirjalla on ollut menekkiä ja sitä on luettu. Olin seuraamassa Pölösen väitöstilaisuutta helmikuussa 2003 ja osallistuin myös väitöskaronkkaan, joka pidetiin - jos nyt oikein muistan - Taiteilijakoti Lallukan juhlasalissa; hauskaa oli, sen ainakin muistan.
6. Yhdessä Jussi Pajuojan kanssa Pölönen on kirjoittanut teoksen Ylimmät laillisuusvalvojat (2011). Hän on myös yksi Euroopan ihmisoikeussopimus -nimisen kirjan 5. painoksen (2012) neljästä kirjoittajasta. Vuonna 2015 ilmestyi Pasi Pölösen ja OTT, käräjätuomari Antti Tapanilan yhdessä kirjoittama kirja Todistelu oikeudenkäynnissä. Itse olen kirjoittanut Pölösen kanssa kaksi oppikirjaa, ensin 2003 ilmestyneen Rikosprosessin perusteet ("RP I") ja sen jälkeen 2004 vielä paksumman eli lähes 700-sivuisen kirjan Rikosprosessin osalliset ("RP II"). Tässä yhteydessä tulin lopullisesti vakuuttuneeksi siitä, että Pasi on todella etevä laintuntija ja myös hyvä kirjoittaja.
7. Pasi Pölönen on toiminut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sihteeristön avustavana lakimiehenä 2003-2004 ja vuodesta 2015 lähtien sanotun tuomioistuimen ad hoc -tuomarina. Hänet valittiin tämän vuoden alusta vuonna 1898 perustetun Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen (SLY) puheenjohtajaksi. SLY julkaisee oikeusalan johtavaa aikakausikirjaa eli Lakimies-lehteä, kustantaa oikeustieteelllisiä väitöskirjoja ja muuta korkeatasoista tiedekirjallisuutta, järjestää koulutus- ja keskustelutilaisuuksia sekä tukee oikeustieteellistä tutkimusta. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajan toimi P.E. Svinhufvud (1898-1901) ja toisena puheenjohtajana K.J. Ståhlberg (1902-1910). Ei siis mikään turha lafka!
8. Pasi Pölösestä voisi myöhemmin tulla, paitsi ykkösoikeusasiamies, Pauliine Koskelon jälkeen seuraava suomalainen ihmisoikeustuomari, sillä niin hyvin hän on perehtynyt ihmisoikeuksiin ja EIT:n tulkintakäytäntöön. Mikään suuri ihme ei liioin olisi, jos Pasi nähtäisiin joskus KKO:n jäsenenä. Nykyisistä oikeusneuvoksista llkka Rautio toimi apulaisoikeusasiamiehenä 2001-2005, minkä jälkeen hän sai nimityksen korkeimpaan oikeuteen. Lauri Lehtimaja puolestaan nimitettiin KKO:n jäseneksi 1992 oikeusasiamiehen kanslian esittelijäneuvoksen paikalta eli samasta virasta, jota Pasi Pölönen on hoitanut toistakymmentä vuotta. Lehtimaja palasi eduskuntaan vuonna 1995, nyt oikeusasiamieheksi.
9. Onnittelen Pasia nimityksestä ja toivotan hänelle menestystä uudessa virassa.
1. Korkein oikeus (KKO) antoi viime tiistaina eli 23.5.2017 sangen merkittävän työoikeuden tulkintaa ja yhdistymisvapautta koskevan ennakkopäätöksen (KKO 2017:29), jolla saattaa olla suuri vaikutus myös paikallisen sopimisen edistämisessä.
2. Työnantajayhtiötä (vakuutusyhtiötä, jäljempänä yhtiö) sitovaan työehtosopimukseen osallisen työntekijäyhdistyksen jäsenet olivat valinneet yhtiöön luottamusmiehen. KKO katsoi, että tämän estämättä toiseen henkilöstöryhmään kuuluvilla työntekijöillä, jotka eivät olleet työehtosopimukseen osallisen työntekijäyhdistyksen jäseniä vaan kuuluivat toiseen työntekijäyhdistykseen, oli oikeus valita keskuudestaan työsopimuslain (TSL) 13 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu luottamusvaltuutettu, vaikka yhtiötä sitovaa työehtosopimusta osittain sovellettiinkin myös heidän työsuhteisiinsa. (äänestys 3-2).
3. Oikeutta käytiin tapauksesta, jossa työnantajaliittoon kuuluvalla työpaikalla sovellettiin vakuutusalan toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta. Yhtiössä oli tähän työehtosopimukseen perustuen valittu luottamusmies, jonka valintaan voivat osallistua vain kyseisen työehtosopimuksen solmineen ammattiliiton jäsenet.
4. Yhtiön ylempiin toimihenkilöihin kuuluvat työntekijät, jotka eivät kuuluneet kyseiseen liittoon, valitsivat 17.10.2011 edustajakseen TSL 13 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun luottamusvaltuutetun (A). Luottamusvaltuutettu on TSL:n mukainen työntekijöiden edustaja, jonka valintaan voivat osallistua myös ammattiliittoihin kuulumattomat työntekijät.
5. Työnantaja ilmoitti, että se ei pitänyt A:ta luottamusvaltuutettuna, koska työpaikalla jo oli työnantajaa sitovan työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies.
6. Tämän johdosta A nosti Espoon käräjäoikeudessa kanteen, jossa hän vaati vahvistettavaksi, että hänet oli valittu TSL:ssa tarkoitetuksi luottamusvaltuutetuksi yhtiöön. Yhtiö vastusti kanteen hyväksymistä. Keskeinen ratkaistava kysymys jutussa oli se, onko luottamusmiehellä yksinoikeus edustaa sellaisiakin työntekijöitä, jotka eivät ole voineet osallistua hänen valintaansa.
7. Espoon käräjäoikeus (käräjätuomari Outi Holmström) hylkäsi 16.9.2014 kanteen katsoen, ettei A:ta ole voitu valita luottamusvaltuutetuksi, koska työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies, joka edusti myös A:ta. Helsingin hovioikeus (hovioikeudenneuvokset Seppo Ovaskainen, Mirja-Leena Nurmi ja Juha Saarenvirta) katsoi tuomiossaan 4.11.2015, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.
8. Korkein oikeus myönsi A.lle valitusluvan. Perusteluissaan KKO pohti asiaa varsin seikkaperäisesti muun muassa perustuslain 13 §:n 2 momentissa säädetyn yhdistymisvapauden kannalta ja - tietenkin - avoimesti pro et contra -metodin edellyttämällä tavalla.
9. KKO totesi (kappale 27), että perustuslaista ja kansainvälisistä sopimuksissa turvatusta yhdistymisvapaudesta seuraa, ettei ammatillista järjestäytymisvapauttaan käyttävälle tulisi aiheutua tekemästään valinnasta haitallisia seuraamuksia ja ettei ammattiyhdistystoimintaan osallistuminen tai osallistumatta jättäminen ole hyväksyttävä peruste erilaiseen kohteluun työelämässä. KKO:n mukaan TSL 13 luvun 3 §:n 1 momentin säännöstä voidaan siten pitää ongelmallisena yhdistysmisvapauden näkökulmasta, mikäli sitä tutkitaan siten, että se estää henkilöstöryhmää, johon kuuluvat työntekijät eivät ole työehtosopimukseen osallisen työntekijäyhdistyksen jäseniä, valitsemasta keskuudestaan luottamusvaltuutettua, jos työpaikalla jo on työehtosopimuksen mukaisesti valittu luottamusmies.
KKO:n ratkaisuseloste
10. KKO viittasi perusteluissaan TSL:n säätämiseen johtaneeseen hallituksen esitykseen (HE 157/2000 vp s. 123), jossa on todettu, että jo mainitun 13 luvun 3 §:n 1 momentin sanamuodosta käy ilmi, että luottamusvaltuutettu olisi toissijainen työehtosopimuksessa tarkoitettuun luottamusmieheen nähden. Lakiesityksen mukaan luottamusvaltuutettua ei voitaisi valita erikseen, jos työntekijöillä on työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies. Lain esitöissä on siis valittu ko. säännöksen suppea (rajoitettu) tulkintavaihtoehto.
11. KKO on viitannut perusteluissaan myös oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin (kappale 24), mikä on KKO:n perustelukäytännössä varsin harvinainen ilmiö; muiden maiden ylimmissä tuomioistuimissa tämä on sen sijaan ns. jokapäiväistä leipää.
12. KKO totesi, että oikeuskirjallisuudessa mielipiteet säännöksen tulkinnasta ovat jakautuneet. Osa kirjoittajista on kannattanut rajoitetumpaa tulkintaa, ja jotkut kirjoittajat ovat olleet laajemman tulkinnan kannalla (ks. Kari-Pekka Tiitinen – Tarja Kröger, Työsopimusoikeus, 2012, s. 86 – 87, Hannu Rautiainen – Markus Äimälä, Työsopimuslaki, 2007, s. 342, Seppo Koskinen, Oikeus valita luottamusvaltuutettu, Edilex 2004 ja Kalevi Hölttä, Luottamusvaltuutetut järjestäytymättömien työntekijöiden edunvalvojiksi, Työoikeudellisen yhdistyksen vuosikirja 2001–2002, s. 54 – 56).
13. Mielenkiintoista - jopa hieman huvittavaa - on havaita, ettei KKO ole kertonut, mitä tulkintavaihtoehtoa - rajoitettua vai laajaa - kukin kirjoittaja ovat viitatuissa kirjoissaan tai artikkelissaan edustanut.
14. No, ei se mitään, sillä asian harrastajat toki tietävät, että ns. rajoitetun tulkinnan kannalla mainituista kirjoittajista ovat ilmeisesti olleet professori Seppo Koskinen ja OTT Kalevi Hölttä, jälkimmäinen on tunnettu ammattiyhdistysjuristi, joka on toiminut myös ammattiliiton johtotehtävissä. Laajemman tulkintavaihtoehdon kannalla puolestaan ovat professori Kari-Pekka Tiitisen lisäksi olleet Tarja Kröger, Hannu Rautiainen ja Markus Äimälä, sillä heidät tunnetaan työantajajärjestöjen lakimiehinä.
15. Korkeimman oikeuden enemmistö, oikeusneuvokset Mika Huovila, Tuomo Antila ja Päivi Hirvelä, kallistui pohdoinnoissaan laajemman tulkintavaihtehdon kannalle, mikä minusta on perustuslain yhdistymisvapauden periaatteen kannalta täysin perusteltu ratkaisu.
16. Loppukaneettinaan enemmistö lausui (kappale 31), että "työntekijöiden oikeus liittyä valitsemaansa ammattiyhdistykseen ja valita oma edustajansa on keskeinen osa perus- ja ihmisoikeuksina turvattua yhdistymisvapautta ja ammatillista järjestäytymisoikeutta. Korkein oikeus katsoo, että työsopimuslain 13 luvun 3 §:n 1 momenttia tulkittaessa on kahdesta mahdollisesta tulkintavaihtoehdosta perusteltua valita A:n kanteessaan esittämä vaihtoehto, joka paremmin turvaa ammatillisen järjestäytymisoikeuden toteutumisen. Tämän tulkintavaihtoehdon valitsemista puoltaa lisäksi se, että laajempi mahdollisuus valita luottamusvaltuutettu on omiaan takaamaan tehokkaammin kuin yhteistoimintaedustajan valitseminen joukkovähentämis- ja yhteistoimintamenettelydirektiivien taustalla olevien tavoitteiden mukaisen suojan myös sellaisille työntekijöille, jotka eivät kuulu työnantajaa sitovaan työehtosopimukseen osalliseen työntekijäyhdistykseen".
17. Näillä perusteilla enemmistö päätyi katsomaan, että TSL 13 luvun 3 §:n 1 momenttia on tulkittava siten, että siitä ei aiheudu estettä A:n valinnalle luottamusvaltuutetuksi. Enemmistö kumosi hovioikeuden tuomion ja vahvisti, että A on valittu 17.10.2011 LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiön ylempien toimihenkilöiden luottamusvaltuutetuksi.
18. Kuten edellä jo totesin, KKO joutui ratkaisua tehdessään äänestämään. Vähemmistöön jäivät oikeusneuvokset Hannu Rajalahti ja Gustav Bygglin, jotka katsoivat, ettei kanteen mukaisessa tilanteessa voida valita luottamusvaltuutettua, koska työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies edustaa kaikkia työehtosopimuksen soveltamisen piriin kuuluvia työntekijöitä. Vähemmistö nojautui myös työtuomioistuimen käräjäoikeudelle antamaan lausuntoon, jonka mukaan luottamusmies edustaa kaikkia työehtosopimuksen soveltamispiirin kuuluvia toimihenkilöitä. Lisäksi vähemmistö viittasi siihen, ylemmät toimihenkilöt, joihin myös A on kuulunut, olisivat voineet valita edustajakseen yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteistoimintaedustajan omaksi edustajakseen työpaikan yhteistoimintaneuvotteluihin. Vähemmistö pysytti hovoikeuden tuomion.
19. Minusta vähemmistö näyttäisi sivuuttaneen perustuslain yhdistymisvapauden periaatteen ja tulkinnallisen merkityksen lähes kokonaan. Vähemmistö on nojannut kantansa lähinnä vain siihen, mitä hallituksen esityksessä (HE 157/2000 vp) ja työtuomioistuimen käräjäoikeudelle antamassa lausunnossa 3.6.2014 on TSL 13 luvun 3 §:n tulkinnasta todettu. En pidä näin yksipuolista perustelua onnistuneena ja perusteltuna kannanottona.
20. Vähemmistöön kuuluneista jäsenistä oikeusneuvos Bygglin on toiminut aiemmin pitkään oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena. Tältä pohjalta voidaan otaksua, että hän on tottunut pitämään lakien esitöitä ja hallituksen esityksiä lakien tulkinnassa suuressa arvossa. Oikeusneuvos Rajalahti on pätevä lakimies ja taitava ja kokenut tuomari, mutta tämän tapauksen yhteydessä lienee syytä muistaa, että hän on toiminut aiemmin Ikaalisten kaupunginvaltuutettuna sosialidemokraattisen puolueen ehdokkaana. Tällaiset sinänsä vähämerkitykselliset seikat voivat ns. kiikun kaakun -tapauksissa olla ratkaisevia tekijöitä laintulkinnassa.
29. Suomen Yrittäjät ry:n johtoportaassa KKO:n ratkaisu on otettu vastaan riemumielin. Yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkynen toteaa tiedotteessaan, että KKO:n ratkaisu on erittäin merkittävä linjaus, joka pakottaa korjaamaan suomalaisen työelämän syrjivät valuviat. Tämän pitää johtaa siihen, että liittoihin kuulumattomien syrjintä loppuu. Tiedotteen mukaan ratkaisulla on merkittävä vaikutus paikallisen sopimisen edistämisessä. Paikallisen sopimisen laajentamiseen on esitetty sääntelymallia, jossa työntekijöiden edustajaksi kelpaisi vain ammattiliittoon kuuluva luottamusmies silloin, kun työehtosopimus sitä edellyttää. KKO:n ratkaisun perusteella tällainen sääntely olisi kuitenkin yhdistysmisvapauden vastaista, sanotaan tiedotteessa. Luottamusmies ei ole KKO:n ratkaisun mukaan ensisijainen suhteessa luottamusvaltuutettuun.
Suomen Yrittäjien tiedote
1. Oulun seudulla asianajajana toimineen noin 50-vuotiaan J:n syyksi on Oulun käräjäoikeudessa ja Rovaniemen hovioikeudessa luettu vuoden ja kolme kuukautta kestänyt lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen hyväksikäyttö.
2. Syytekohdassa 1 J:n syyksi on luettu lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (RL 20 luvun 6 §:n 1 momentti). J:n on katsottu tehneen tuolloin 15-vuotiaalle A:lle useita kertoja seksuaalisia tekoja. Teot ovat sisältäneet useita suutelemisia, kosketteluja rintaliivien alta rinnoista sekä A:n sukupuolielimen yksittäisen koskettelun ja samalla A:n käden laittamisen J:n sukupuolielimen kohdalle housujen päälle.
3. Syytekohdassa 2 J:n on todettu syyllistyneen seksuaaliseen hyväkskäyttöön (RL 20 luvun 5 §:n 1 momentti). J oli asemaansa hyväksikäyttäen ja käyttämällä törkeästi väärin A:n kypsymättömyyttä taivuttaneen tuolloin 15 – 16 -vuotiaan A:n useita kertoja sukupuoliyhteyteen ja ryhtymään muihin seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaaviin seksuaalisiin tekoihin, jotka koostuivat A:n suutelusta, tämän rintojen ja sukupuolielimen koskettelusta ja nuolemisesta sekä tämän selän, pakaroiden ja haarovälin silittelystä.
4. J on ollut A:n perhetuttu. A on vahtiessaan J:n lasta ollut toistuvasti tekemisissä J:n kanssa. J:n syyksi luetut teot olivat alkaneet A:n ollessa tutustumassa työelämään J:n asianajotoimistossa.
5. Oulun käräjäoikeus (käräjätuomari Kirsi Erkkilä ja lautamiehet) katsoi tuomiossaan 21.9.2015 , että oikeudenmukainen seuraamus J:n teoista oli 1 vuoden 10 kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus. Koska ehdollista vankeusrangaistusta oli yksin pidettävä riittämättömänä, käräjäoikeus tuomitsi J:lle oheisrangaistuksena 90 tuntia yhdyskuntapalvelua. Käräjäoikeus velvoitti J:n maksamaan A:lle korvaukseksi kivusta, särystä ja tilapäisestä haitasta 600 euroa ja henkisestä kärsimyksestä 6 000 euroa sekä korvaaman tämän oikeudenkäyntikulut 5 000 eurolla.
6. Rovaniemen hovioikeus (Auli Vähätörmä, Maarit Tukiainen ja Esko Arponen) katsoi tuomiossaan 8.6.2016, ettei J:n rangaistusta ollut aihetta korottaa. Rikoksen vakavuus ja teoista ilmenevä syyllisyys sinänsä puolsivat vankeuden tuomitsemista ehdottomana. J:tä ei kuitenkaan ollut aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Hovioikeus otti huomioon myös vankeusrangaistuksen ohessa tuomitun yhdyskuntapalvelun pituuden ja sen, että ehdollisen vankeuden koeaika oli lähes lain sallima enimmäismäärä. Näistä syistä vankeusrangaistusta ei ollut aihetta määrätä ehdottomaksi.
7. Korkein oikeus myönsi A:lle ja J:lle valitusluvan koskien yksinomaan rangaistuksen määräämistä. Valituksessaan A vaati, että rangaistusta korotetaan ja se joka tapauksessa määrätään ehdottomaksi. J puolestaan vaati, että syyte ja vahingonkorvaukset hylätään. J:n mukaan lieventäviä seikkoja olivat muun muassa asian saama julkisuus sekä tuomion kielteinen vaikutus asianajajan ammatin harjoittamiseen.
8. Korkein oikeus alensi J:lle tuomitun rangaistuksen 1 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi ja määräsi sen, kuten myös käräjäoikeus ja hovioikeus olivat tehneet, ehdolliseksi. Kun ehdollista vankeusrangaistusta oli pidettävä ykistään riittämättömänä seuraamuksena rikoksista, korkein oikeus tuomitsi J:lle sen ohessa yhdyskuntapalvelua 90 tuuntia.
KKO:n ratkaisuseloste
9. Korkein oikeus (oikeusneuvokset Bygglin, Jokela, Rudanko, Littunen ja Huovila) on perustellut rangaistuksen määrämistä ja vankeusrangaistuksen ehdollisuutta erittäin seikkaperäisesti 2li 20 kappaleen verran, mikä on positiivista. Näin korkein oikeus tekee nykyisin julkaistuissa ratkkaisussaan eli ennakkopäätöksissä säännönmukaisesti. Kehitystä on tapahtunut, sillä vielä noin 10-15 vuotta sitten tuomioistuimet, edes korkein oikeus, eivät perustelleet rangaistuksen määräämistä ja mittaamista juuri lainkaan tai tyytyivät hyvin niukkoihin perusteluihin.
10. Olen yhdessä OTL Petri Martikaisen kanssa kirjoittamassani kahdessa tuomion perustelemista käsittelevässä kirjassa (Pro et contra, 2003 ja Tuomion perusteleminen, 2010) kiinnittänyt huomiota, paitsi moniin muihin asioihin, myös rangaistuksen mittaamista koskevien perustelujen tärkeyteen. Tämän vuoksi on ilahduttavaa todeta, ettei työmme ole tässä(kään) suhteessa mennyt hukkaan, vaan perustelukäytännössä on tapahtunut selvää edistystä myös mittaamisperustelujen osalta. Perustelujen laatu on muutoinkin selvästi parantunut.
11. Perusteluissaan korkein oikeus mm. katsoi, ettei asian saama julkisuus ollut poikkeuksellisen laajaa, kuten J itse väitti. Lisäksi KKO:n mukaan asianajaja on ollut tietoinen, että kyseisiin rikoksiin syyllistyminen vaikuttaa kielteisesti hänen ammattinsa harjoittamiseen. KKO:n mukaan rangaistustuomiosta johtuva kielteinen vaikutus J:n muuhun liiketoimintaan tai hänen suhteisiinsa läheisiin henkilöihin eivät myöskään ole sellaisia J:n kannalta odottamattomia seurauksia, jotka tulisi ottaa rangaistuksen määräämisessä huomioon.
12. KKO:n tuomarit ovat oikeassa. Kyllä lähes viisikymppisen miehen, jolla on asianjajan pätevyys ja kokemus, pitäisi ennen 15-vuotiaaseen lapseen sekaantumistaan - menettelyä on kestänyt lähes 1,5 vuotta - ajatella tekonsa kaikkia seurauksia eikä ryhtyä himon vallassa suinpäin löysäilemään vyötään ja aukomaan sepalustaan! Jos tämä on tyystin unohtunut, niin eivät siinä jälkiselitykset enää mitään auta.
13. Itse asiassa myös ehdoton vankeusrangaistus olisi ollut asiassa hyvin perusteltavissa oleva vaihtoehto. KKO:n esittelijänä toiminut oikeussihteeri Eeva Palaja onkin mietinnössään esittänyt, että J:lle tuomittu rangaistus, jota esittelijän mielestä ei ollut syytä alentaa, olisi tullut määrätä ehdottomaksi.
14. Kuten esittelijä toteaa, oikeuskäytännössä ja myös KKO:n omissa ratkaisuissa on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena (ks. esim. KKO 2011:93 ja KKO 2016:39).
15. On merkille pantavaa, että KKO:n kokoonpano on perusteluissaan ensin alentanut J:n hovioikeudesta saamaa rangaistusta neljällä kuukaudella ja ottanut vasta tämän jälkeen kantaa rangaistuksen ehdollisuuteen. Minusta rangaistuskysymystä tulisi kuitenkin tarkastella kokonaisuutena, jolloin lähtökohdaksi olisi voitu ottaa kysymys siitä, tulisiko J tuomita ehdolliseen vai ehdottomaan rangaistukseen. KKO on voinut toki näin faktisesti tehdäkin, mutta jotta vankeusrangaistuksen pysyttäminen ehdollisena näyttäisi perustellulta ("kauniilta"), se on (muodollisesti) päättänyt ensin alentaa vankeuden määrää neljällä kuukaudella.
16. J:lle määrätty yhteinen rangaistus on mitattu kummankin rangaistusasteikon alapäästä. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä (RL 20:5.1) rangaistukseksi on säädetty sakkoa tai vankeutta enintään 4 vuotta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (RL 20:6.1) taas vankeutta vähintään 4 kk ja enintään 4 vuotta.
Ei vallan vahtikoira, vaan ärhäkkä paimenkoira
1. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö nimitti tänään valtioneuvoston uudeksi oikeuskansleriksi alivaltiosihteeri, oikeustieteen tohtori Tuomas Pöystin. Niinistö päätti nimityksestä valtioneuvoston esityksen mukaisesti. Edellinen oikeuskansleri jaakko Jonkka jäi eläkkeelle huhtikuun lopussa. Pöysti aloittaa tehtävässä ensi vuoden alusta lukien.
2. Oikeuskanslerin valintaprosessi oli varsin epätavallinen ja jopa hieman surkuhupaisa. Olen kertonut asiasta aiemmin kahdessa blogikirjoituksessa. Oikeusministeriö eli käytännössä ministeriön kansliapäällikk Asko Välimaa ehti jo huhtikuun puolivälissä eli tiistaina 18.4. ilmoittaa sähköpostitse kaikille virkaa hakeneille lakimiehille, että ministeriö tulee ehdottamaan torstaina 20.4. pidettävässä valtioneuvoston istunnossa virkaan valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljasta Turun yliopistosta. Välimaa ja hänen esimiehensä oikeusministeri Jari Lindström pitivät ilmeisesti Viljasen nimittämistä läpihuutojuttuna.
3. Seuraavanana päivänä eli 1keskiviikkona 19.4. Asko Välimaa kuitenkin ilmoitti yllättäen hakijoille, että nimitysasia onkin poistettu valtioneuvoston käsittelystä. Välimaan mukaan "nimitykseen tulee viikon lisäaika". Aivan ilmeisenä syynä asian saamaan uuteen käänteeseen oli se, että presidentti Sauli Niinistö viesti ministeriölle ja pääministeri Juha Sipilälle, ettei hän tule tule nimittämään virkaan Veli-Pekka Viljasta. Luultavasti siksi, että Viljanen oli aiemmin arvostellut Niinistön tiettyä julkista puhetta. Niinistö antoi ymmärtää, että hän tulisi nimittämään virkaan Tuomas Pöystin.
4. Tämän jälkeen tapahtui vielä niin, että hallituksen oikeusministeri vaihtui, sillä Jari Lindströmin (ps) tilalle uudeksi oikeusministeriksi nimitettiin 5.5. kokoomuksen kansanedustaja Antti Häkkänen. Häkkänen pähkäili - tai oli ainakin pähkäilevinään - nimitysasiaa parisen viikkoa, kunnes vihdoin tällä viikolla eli tarkemmin sanottuna eilen selvisi, että oikeusministeriön omaksuman uuden kannan mukaisesti valtioneuvosto tulee esittämään virkaan - yllätys yllätys - Tuomas Pöystiä. Näin myös tapahtui, valtioneuvoston yleisistunto esitti tänään Tuomas Pöystin nimittämistä ja presidentti Sauli Niinistö hyväksyi esityksen heti samana päivänä.
5. Oikeustieteen tohtori Tuomas Pöysti, joka on 47-vuotias, työskentelee nykyisin - on työskennellyt jo reilut kaksi vuotta - sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alivaltiosihteerinä ja on sote-uudistuksen pääarkkitehti. Pöysti on aiemmin toiminut muun muassa Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV:n) pääjohtajana (2007-2015) ja kansainvälissä tehtävissä Euroopan petoksentorjuntaviraston valvontakomiteassa.
6. Tuomas Pöysti on kotoisin Rovaniemeltä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Ounasvaaran lukiosta vuonna 1989 ja valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1995 Lapin yliopistosta. Oikeustieteen tohtorin tutkinnon hän suoritti 1999, siis 29- vuotiaana. Hänen väitöskirjansa nimenä on "Tehokkuus, informaatio ja eurooppalainen oikeusalue", Väitöskirja kuuluu infomaatio-oikeuden, laajassa mielessä hallinto-oikeuden alaan. Pöysti ei ole suorittanut tuomioistuinharjoittelua, joten hän ei ole varatuomari. Hän on Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden dosentti. Pöystin julkaisujen määrä on laaja.
7. Tuomas Pöysti sivuutti nimitysmenettelyssä, professori Veli-Pekka Viljasen lisäksi, mm. eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä toimivan Maija Sakslinin ja apulaisoikeuskanslerin virasta vapaana olevan ja KHO:n ma. oikeusneuvoksena tällä hetkellä työskentelevän Mikko Puumalaisen. Loppusuoralle nimitysprosessissa pääsi Pöystin ja Viljasen ohella OKa-viraston kansliapäällikkö, OTL Kimmo Hakonen, joka on niin ikään valmistunut lakimieheksi Lapin yliopistosta.
8. Tuomas Pöysti on tällä hetkellä virkamatkalla Yhdysvalloissa. Häntä haastateltiin tänään nimityspäätöksen jälkeen puhelimitse TV1:n kello 17 uutisissa. Pöysti sanoi tulevansa toimimaan oikeuskanslerina tavallan "hyvän paimenkoiran" ominaisuudessa. Pöysti kertoi, että hän voi puuttua asioihin ja hieman murahdella, tarvittaessa jopa näyttää hampaitaan; pääasia on, että "lauma" pysyy hyvin koossa. Pöysti ilmoitti tarkkailevansa lainvalmistelun laatua ja toimivansa ja ilmaisevansa kantansa selkeästi. Melko suorasukaista mutta kuitenkin järkeväntuntuista puhetta tulevalta oikeuskanslerilta. Paimenkoira-vertauksen osalta on kannattaa huomioida, että uuden ylimmän laillisuusvalvojan molemmat vanhemmat ovat ammatiltaan - eläinlääkäreitä.
9. Mutta miksi uusi oikeuskansleri aloittaa virassa vasta yli puolen vuoden kuluttua eli ensi vuoden alussa? Tämä on hämmästyttävää mm. siksi, että Pöystin edeltäjä eli oikeuskansleri Jaakko Jonkka lopetti käytännössä työnsä OKa-viraston päällkkönä jo parisen kuukautta sitten. Toki OKa-virastossa on myös apulaisoikeuskansleri, jona toimii nykyisin Risto Hiekkataipale. Hän on suurelle yleisölle ja jopa lakimieskunnalle jokseenkin tuntematon ja häntä pidetään myös hieman värittömänä. Miten apulaisoikeuskansleri pystyy selviytymään reilut yksin kunnolla edes valtioneuvoston ja eri ministeriöiden laillisuusvalvonnasta, johon kuuluu mm. valtioneuvoston yleisen istunnon laajoihin esityslistoihin ja niiden liitteisiin perehtyminen?
10. Ajatuksena on varmaankin ollut se, että hallitus on halunnut Tuomas Pöystin paimentavan erittäin merkittävän ja laajan sote-uudistuksen valmistelua ja läpivientiä koko loppuvuoden. Sote-uudistus joutuu mm. eduskunnan perustuslakivaliokunnan tiukkaan syyniin, jolloin valtioneuvostossa paras ja osaavin henkilö vastaamaan valiokunnan joskus kinkkisiin kysymyksiin ja arvosteluun on juuri Mr. Sote eli Tuomas Pöysti.
11. Eräät oikeusoppineet ovat jo ehtineet Helsingin Sanomien verkossa suorastaan pöyristyä tilanteesta, jota he pitävät täysin kestämättömänä perustuslain ja sen valvonnan kannalta. Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa etenkin valtioneuvoston (maan hallituksen) ja ministeriöiden sekä tasavallan presidentin virkatoimien lainmukaisuutta. Lisäksi hänen tehtävänään on valvoa perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.
12. Valtiosääntöprofessori Tuomas Ojanen on pohtinit, onko Pöystin nimityspäätös ylipäätään lainmukainen, sillä nyt syntynyt tilanne johtaa siihen, että Suomessa ei ole kahdeksaan kuukauteen oikeuskansleria. Lähtökohtana on kuitenkin se, että uuden oikeuskanslerin tulee aloittaa tehtävässä ilman, että viranhoidossa syntyy katkoa. Hallituksen toiminnan laillisuuden valvojan tehtävä on niin tärkeä, että tilanne, jossa tehtävänhoito on yli puoli vuotta väliaikaisen järjestelyn varassa, ei ole mitenkään ihanteellinen”, sanoo myös valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidén.
13. Turun yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori Janne Salminen puolestaan ihmettelee sitä, että oikeuskansleriksi nimitetty Pöysti hoitaa hallitukselle erittäin tärkeää sote-hanketta vuoden loppuun saakka, ja alkaa sen jälkeen oikeuskanslerina valvoa hallituksen virkatointen lainmukaisuutta. Salmisen mukaan tämä asettaa koko hallituksen valvonnan varsin outoon valoon. Pöystin toimintaa nykyisessä tehtävässä arvioidaan väistämättä sitä taustaa vasten, että hän vastaisuudessa toimii oikeuskanslerina, Salminen sanoo.
14. Kansliapäällikkö Asko Välimaa oikeusministeriöstä perustelee Pöystin aloittamista oikeuskanslerin virassa vasta tammikuun alussa sillä, että tarkoitukena on nimittää määräaikainen oikeuskansleri, jonka toimikausi kestäisi heinäkuun alusta vuoden loppuun. Välimaan mukaan asiaa on selvitetty oikeusministeriössä, eikä se ole hänen mukaansa perustuslain kannalta ongelmallinen.
15. Professoi Tuomas Ojanen ei kuitenkaan Välimaan perusteluja purematta niele. Hänen mielestään oikeuskanslerin tehtävän riippumattomuus edellyttää, että sitä ei hoideta tilapäisillä järjestelyillä muuta kuin esimerkiksi sairaustapauksissa. ”Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on siirtynyt eläkkeelle ja apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on virkavapaalla korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tällaisilla tilapäisillä järjestelyillä murennetaan oikeuskanslerin tehtävän riippumattomuutta, arvovaltaa ja laillisuusvalvonnan uskottavuutta”, sanoo Ojanen HS:lle.
16. Samaa mieltä Ojasen kanssa on apulaisprofessori Janne Salminen. ”Järjestely on perustuslain ja ennen kaikkea oikeuskanslerin tehtävän hoitamisen edellyttämän riippumattomuuden kannalta kyseenalainen. Kysymys ei ole mistä tahansa virkamiehestä, vaan nimenomaan hallituksen valvontaa varten perustetusta instituutiosta, jonka tehtävien asianmukaiseksi hoitamiseksi tarvitaan riippumattomuutta, jota tämänkaltaiset järjestelyt nakertavat edelleen”, Salminen sanoo HS:n em. jutussa.
17. Toden totta, melkoinen soppa Tuomas Pöystin nimityksestä ja hänen aloittamisajastaan näyttää olevan syntymässä. Ylimmän laillisuusvalvojan tehtävässä aiotaan pärjätä reilu puoli vuotta väliaikaisjärjestelyillä eli oikeuskanslerina toimisi jonkinlainen "pätkäkansleri". Pitäisikö Asko Välimaan kuitenkin tarttua puhelimen kampeen ja rimpauttaa Turkuun Veli-Pekka Viljaselle ja tiedustella tältä "kohteliaimmin", että olisiko mitenkään mahdollista, että professori ryhtyisi puoleksi vuodeksi ma. oikeuskansleriksi. Välimaa voisi lisätä, että "kun sinulla oli se oikeuskanslerin vakivirankin saanti aivan hilkulla"!
18. Mediassa ja etenkin sotessa on taitettu lujasti peistä myös Tuomas Pöystin mahdollisesta esteellisyydestä sosiaali- ja terveysministeriön alaisissa asioissa ja erityisesti sotea koskevissa kanteluasioissa. On odotettavissa, että soten timoilta tullaan tekemään lukuisia kanteluja, ei vain eduskjunnan oikeusasiamiehelle, vaan myös oikeuskanslerille. Tuomas Pöysti sanoi tänään, että mitään jääviyttä ei synny, vaikka hän on ollut "jossakin roolissa" lainvalmistelussa ja kysymys on lin toimeeenpanosta. Pöysti muistutti myös siitä, että hän voi siirtää joitakin soten tiimoilta tehtäviä kanteluasioita eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaistavaksi. Itse en kyllä suhtautuisi tulevan oikeuskanslerin mahdolliseen esteellisyyteen yhtä keveästi kuin viran tuleva haltija. Tuomas Pöysti ei nimittäin ole mikä tahansa lainvalmistelija, vaan koko sote-uudistuksen pääarkkitehti, joka on pitänyt uudistuksen kaikkia lankoja käsissään ja vastaa niistä.
19. Toisaalta ei syytä kovin suureen huoleen, sillä oikeukansleri ei ole Suomessa ainoa ylin laillisuusvalvoja. Samanlainen tehtävä on nimittäin myös eduskunnan oikeusasiamiehellä, joka voi käsitellä ja ratkaista myös ministereiden ja valtioneuvoston virkamiesten toimista tehtäviä kanteluja. Itse asiassa koko Euroopassa on vain kaksi maata, Suomi ja Ruotsi, joissa on kaksi ylinta laillisuusvalvontaviranomaista. Muissa maissa on pärjätty ja pärjätään jatkossakin oikein hyvin yhdellä korkealla laillisuusvalvojalla eli oikeusasiamiehellä.
20. Tästä tulikin mieleen, että eduskunta ja Suomi ovat saamassa uuden apulaisoikeusasiamiehen. Nykyisin tehtävää hoitanut Jussi Pajuoja ei hakenut itselleen jatkokautta. Hakijoita oli vain kaksi eli hovioikeudenneuvos Jukka Lindstedt, joka on toiminut jo kymmenisen vuotta sitten apulaisoikeusasiamiehenä, sekä EOA-viraston esittelijäneuvos, OTT Pasi Pölönen (45). Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi hakijoista lausunnon toissa päivänä eli 22.5. ja päätyi yksimielisesti Pasi Pölösen kannalle. Lopullisen valinnan tekee eduskunnan täysistunto. Lienee selvää, että Pölönen valitaan uudeksi apulaisoikeusasiamieheksi, jonka toimikausi alkaa 1.10. Pölönen on minusta erinomainen valinta uudeksi laillisuusvalvojaksi. Näin voin todeta mm. sillä perusteella, että olen kirjoittanut yhdessä hänen kanssaan kaksi prosessioikeutta käsittelevää oppikirjaa.
