1. A oli haastettu vastaajaksi törkeästä veropetoksesta Pohjanmaan käräjäoikeuden 6.4.2021 toimitettavaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti 400 euron sakon uhalla.
2. A:n avustajan ilmoitettua 12.3.2021 A:n olevan estynyt saapumaan pääkäsittelyyn käräjäoikeus oli 31.3.2021 peruuttanut ennakollisesti pääkäsittelyn, määrännyt uudeksi käsittelypäiväksi 8.6.2021 ja kehottanut A:ta kolme eri kertaa esittämään peruutetun pääkäsittelyn osalta selvityksen laillisesta esteestä saapua käräjäoikeuteen.
3. Kun selvitystä ei esitetty edes pääkäsittelyssä 8.6.2021, käräjäoikeus tuomitsi A:n hänelle asetettuun 400 euron suuruiseen uhkasakkoon.
4. A valitti Vaasan hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja tuomitun uhkasakon poistamista.
5. Hovioikeus on 13.10.2021 antamassaan tuomiossa katsonut, ettei A:lla ollut enää velvollisuutta saapua pääkäsittelyyn 6.4.2021 sen tultua peruutetuksi 31.3.2021. Hovioikeus vapautti A:n käräjäoikeuden tuomitsemasta uhkasakosta.
6. Korkein oikeus (KKO) myönsi syyttäjälle valitusluvan Syyttäjä vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja A:n maksettavaksi tuomitaan estettömän poissaolon varalta asetettu 400 euron uhkasakko. A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
7. KKO katsoi ratkaisustaan ilmenevin perustein, että käräjäoikeus on voinut tuomita vastaajalle esteettömän poissaolon varalta asetetun uhkasakon, kun selvitystä laillisesta esteestä ei esitetty.
8. KKO lausui perusteluissaan, että käsiteltävänä olevassa asiassa istunnon peruuttaminen on tapahtunut vastaajan esittämän nojalla ennakollisesti jo 31.3.2021 hänen avustajansa ilmoitettua olevan lähes varmaa, ettei Espanjassa asuva vastaaja saavu pääkäsittelyyn tuolloin vallinneen koronavirustilanteen ja terveydentilansa vuoksi.
9. Käräjäoikeuden puheenjohtaja on ennen pääkäsittelyn peruuttamista sähköpostitse 19.3. ja 25.3.2021 sekä pöytäkirjamerkinnän mukaisesti vielä tämän jälkeen puhelimitse muistuttanut vastaajan avustajaa velvollisuudesta esittää selvitystä laillisesta esteestä. Nämä käräjäoikeuden kehotukset selvityksen esittämiseen osoittavat, ettei käräjäoikeus ole hyväksynyt vastaajan ilmoitusta sellaisenaan lailliseksi esteeksi poissaololle.
10. Sanottujen oikeudenkäyntiavustajalle osoitettujen selvityksen esittämistä koskevien kehotusten vuoksi myöskään A ei ole perustellusti voinut jäädä siihen käsitykseen, että käräjäoikeus on hyväksynyt poissaolon syyksi ilmoitetut seikat riittäväksi selvitykseksi laillista esteestä ja ettei enempää selvitystä olisi jo tehdyn ilmoituksen lisäksi enää tarpeen esittää.
11. Vaikka alun perin 6.4.2021 toimitettavaksi määrätty pääkäsittely on ennakollisesti 31.3.2021 peruutettu ja uusi pääkäsittely on määrätty toimitettavaksi 8.6.2021, velvollisuus esittää selvitys laillisesta esteestä ei ole lakannut olemasta voimassa. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 30 §:n mukaisesti esteettömän poissaolon varalta tuomitun seuraamuksen määrääminen on mahdollista pääasian ratkaisemiseen saakka, jos käy ilmi, ettei asianosaisen poissaololle ollutkaan laillista estettä.
12. Kun A ei ole pääkäsittelyssä 8.6.2021 häneltä sitä tiedusteltaessa esittänyt selvitystä laillisesta esteestä, hänen on voitu katsoa olleen luvatta pois istunnosta 6.4.2021. Näin ollen käräjäoikeus on voinut tuomita hänelle esteettömän poissaolon varalta asetetun uhkasakon. Tämän vuoksi hovioikeuden tuomio on kumottava ja asia tulee jättää käräjäoikeuden tuomion varaan.
13. KKO kumosi hovoikeuden tuomion ja jätti asian käräjäoikeuden tuomion varaan.
14. Ratkaisusta julkaistulla ennakkopäätöksellä on haluttu ohjata tuomioistuimien lainkäyttöä tapaukseeen sovelletun lainkohdan eli oikeudenkäymiskaaren (OK) 12 luvun 30 §:n tulkinnan kannalta.
15. Käräjäoikeudessa asian ratkaissut käräjätuomari on tulkinnut säännöstä oikein, hovioikeus virheellisesti. Tämä ei näytä KKO:n ennakkopäätösten valossa olevan kovin harvinaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti