1. Kolmio- tai mustasukkaisuusdraama johti heinäkuussa 2018 Laihialla 60-vuotiaan naisen väkivaltaiseen kuolemaan ja sen jälkeen esitutkintaan ja oikeudenkäyntiin. Mediassa asian käsittelyä on seurattu tiiviisti. Vaasan hovioikeus pani oikeusjutulle toistaiseksi pisteen, kun se 26. helmikuuta 2021 hyväksyi käräjäoikeuden jutussa antaman ratkaisun, jolla 1971 syntynyt nainen tuomittiin taposta 10 vuodeksi vankeuteen. Tuomittu, joka on koko ajan kiistänyt syyllisyytensä, on hakenut valituslupaa; korkein oikeus ei ole vielä ratkaissut hakemusta.
2. Asiassa on kysymys näytön arvioinnista ja siitä, onko syytteen tueksi esitetty riittävän vahvaa näyttöä, jotta langettava tuomio on voitu antaa. Lain mukaan tuomion, jolla vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä (OK 17 luvun 3 §:n 2 mom).
3. Vaasan hovioikeus julkaisi ratkaisusta 26.2.2021 seuraavan tiedotteen:
Lehdistötiedote R 20/460
Vaasan hovioikeus on antanut ratkaisunsa Laihialla 6.-7.7.2018 tapahtuneessa tappoa koskevassa asiassa. Hovioikeudessa on ollut vastaajan valituksen johdosta arvioitavana se, onko vastaaja syyllistynyt tappoon.
Hovioikeus on hylännyt vastaajan valituksen. Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin katsonut vastaajan syyllistyneen tappoon ja pysyttänyt voimassa hänelle tuomitun 10 vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen sekä hänen asianomistajille maksettavaksi tuomitut korvaukset.
Vastaajan syyllisyyden tueksi on esitetty hovioikeudessa näyttöarvoltaan vahvaa ja yhdensuuntaista selvitystä, joka on yksiselitteisesti liittänyt hänet rikokseen ja sen tekoaikaan ja -paikkaan sekä osoittanut, että vastaajalla on ollut niin mahdollisuus kuin motiivikin surmata rikoksen uhri. Motiivilla ei kuitenkaan itsessään ole syytteen tueksi esitetyn näytön todistusvoimaa lisäävää vaikutusta.
Asiassa esitetty selvitys on ollut rikoksen laatuun nähden kattavaa, eikä sen perusteella ole aihetta olettaa, että syytteenalaiseen rikokseen olisi syyllistynyt joku muu henkilö kuin vastaaja, vaikka tutkinta on ollut osin puutteellista vastaajan vammojen ja hänen käytössään olleen Jopo-mallisen polkupyörän toimintakuntoisuuden kuin myös todistajan kuulustelun taltioinnin osalta.
Vastaajan eduksi vaikuttavat, syytteen teonkuvaukselle vaihtoehtoiset tapahtumainkulut on suljettavissa pois sellaisella varmuudella, joka ei jätä varteenotettavaa epäilyä hänen syyllisyydestään.
Syyte on näin ollen näytetty tuomitsemiskynnyksen ylittymisen edellyttämällä varmuudella toteen. Hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen näytön arvioinnin ja syyksilukemisen osalta.
Hovioikeuden ratkaisu ei ole lainvoimainen. Siihen voi hakea muutosta, mikäli korkein oikeus myöntää valitusluvan.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen,
hovioikeudenneuvos Timo Saranpää ja hovioikeudenneuvos Mika Kinnunen.
Ratkaisu on yksimielinen.
4. Tiedote on lyhyt, mutta näytön arvioinnin osalta asianmukaisesti laadittu. Tosin toteamus, jonka mukaan "tutkinta on ollut
osin puutteellista vastaajan vammojen ja hänen käytössään olleen
Jopo-mallisen polkupyörän toimintakuntoisuuden kuin myös todistajan
kuulustelun taltioinnin osalta", on ulkopuoiselle lukijalle, joka ei siis ole perehtynyt asiaan, hieman hämmentävä. Lausuma olisi edellyttänyt tuomion perusteluihin tutustumista, mutta tämä ei ollut tiedotteen julkaisuhetkellä mahdollista, sillä hovioikeus julkaisi tuomionsa vasta 19.4.2021 eli lähes kahta kuukautta tiedotteen antamisen jälkeen. Hovioikeuden perustelujen mukaan kyseisen todistajan (E) esitutkinnassa antama kertomus olisi tullut videoida. Tämä puute ei kuitenkaan alentanut todistajan kertomuksen luotettavuutta.
5. Tiedotteessa häiritsee, ainakin minua, pitkälle viety asianosaisten anonymisointi. Siinä ei esimerkiksi kerrota uhrin eikä vastaajan sukupuolta tai ikää, ei myöskään sitä, millä paikkakunnalla, paikassa ja olosuhteissa tai millä tavalla rikos on tehty. Myöskään rikoksen motiivia ei mainita. Kuten tuomion perusteluista ilmenee, uhri oli 60 -vuotias nainen ja vastaaja vuonna 1971 syntynyt nainen, joka oli seurustellut uhrin aviomiehen kanssa muutaman vuoden ajan. Rikos toteutettiin painamalla sängyssä vatsallaan maanneen uhrin päätä tyynyä ja patjaa vasten niin voimakkaasti, että uhri kuoli tukehtumiseen.
6. Kun muutama päivä sitten havaitsin hovioikeuden kotisivuilta tuomion, pitäisi ilmeisesti sanoa tuomiosta laaditun ratkaisuselosteen, en huomannut heti yhdistää asiaa Laihian tapaukseen, josta tiedotusvälineet olivat runsaasti uutisoineet. Ratkaisuun perehdyttyäni aloin etsiä siitä mahdollista annettua tiedotetta. Tiedotteen otsikossa ei ole mainintaa taposta tai näytön arvioinnista, vaan siinä mainitaan ainoastaan jutun diaarinumero R20/460, joka ei lukijalle kerro mitään jutun laadusta.
7. Minua hieman ihmetyttää tiedotteessa olevan maininta, jonka mukaan syyte on näytetty toteen "tuomitsemiskynnyksen ylittymisen edellyttämällä tavalla". Tuomitsemiskynnyksen mainitseminen ei olisi minusta ollut tarpeen, sillä kun vastaaja on tuomittu rikoksestaan 10 vuodeksi vankeuteen, on sanomattakin selvää, että näyttö on ylittänyt tuomitsemiskynnyksen, eli selkokielellä ilmaistuna näyttö on ollut riittävä langettavan tuomion antamiseen.
8. Tuomitsemiskynnys on oikeuskirjallisuudessa luotu käsite, joka on sinänsä osuva ja todistusoikeudellisissa julkaisuissa käyttökelpoinen termi; sen synonyyminä käytetään usein ilmaisua näyttökynnys. Jorma Rudanko pitää väitöskirjassaan "Näkökohtia todistusharkinnasta" (2021) näyttökynnystä tuomitsemiskynnystä parempana terminä. OK 17 luvun todistelua koskevat säännökset eivät kuitenkaan tunne käsitettä. Siinä on kysymys riittävästä näytöstä, jotta langettava tai rikokseen syypääksi julistava tuomio on mahdollista antaa. Sanonta "tuomitsemiskynnyksen ylittyminen" tai "tuomitsemiskynnyksen ylittymiseen vaadittava näyttö" esiintyy useita kertoja myös hovioikeuden perusteluissa; kerran jopa kahdesti samassa virkkeessä; tämä alkoi jo hipoa ärsyyntymiskynnykseni ylärajaa. Minusta oikeustieteessä luotuja käsitteitä, joita lainsäädäntö ei tunne, ei olisi syytä käyttää - ainakaan kovin usein samassa asiassa - yleisölle tarkoitetuissa tiedotteissa, koska asiat voidaan ilmaista niitäkin ja vieläpä yksinkertaisella ja selkeällä tavalla.
9. Hieman ihmetyttää tiedotteen otsikossa oleva sana "lehdistötiedote". Kun tiedote on julkaistu hovioikeuden verkkosivulla, se on toki tarkoitettu, ei vain lehdistölle, vaan "koko kansalle", eli esimerkiksi henkilöille, jotka joko säännönmukaisesti tai saattumalta seuraavat tuomioistuinten verkossa tapahtuvaa tiedottamista ja ratkaisuja.
10. Ehkä jatkan, ehkä en, tapauksen käsittelyä hovioikeuden perustelujen osalta myöhemmin eri blogikirjoituksessa. Jutun lopputuloksen suhteen minulla ei ole huomauttamista, mutta kuten sanonta kuuluu, vasta perusteluistaan tuomio tunnetaan. Laitan tähän linkin, josta voidaan kätdä lukemassa hovioikeuden nyt myös Finlexissä olevaa tuomiota, jonka asianumero on VaaHO 2021:4.
https://www.finlex.fi/fi/oikeus/ho/2021/vaaho2021108273
2 kommenttia:
Tänä vuonna ilmestyneessä väitöskirjassaan "Näkökohtia todistusharkinnasta" väitelijä Jorma Rudanko, entinen oikeusneuvos muuten, ei pidä termiä tuomitsemiskynnys todistusharkinnan yhteydessä sopivana ilmaisuna, vaan käyttää itse termiä näyttökynnys, ks. mt. s.156 alav.373. Tuomitsemisella tarkoitetaan, Rudanko toteaa, ratkaisua, jolla syytetty katsotaan syylliseksi (syyksilukeminen) ja hänelle määrätään oikeusseuraamus (rangaistuksen määrääminen).
"Minusta oikeustieteessä luotuja käsitteitä, joita lainsäädäntö ei tunne, ei olisi syytä käyttää - ainakaan kovin usein samassa asiassa - yleisölle tarkoitetuissa tiedotteissa, koska asiat voidaan ilmaista niitäkin ja vieläpä yksinkertaisella ja selkeällä tavalla."
Millä perusteella, jos oikeustieteen käsite on kuvaavampi kuin laissa käytetty, usein latteampi ilmaus, esim tässä "riittävä näyttö", joka on truismi, joka ei selitä mitä. Sen sijaan näyttökynnys kuvaa ilmiön maallikonkin ehkä ymmärtämällä tavalla.
Lähetä kommentti