1. Korkein oikeus (KKO) antoi muutama päivä sitten ennakkopäätöksen KKO 2021:18, joka koskee muutoksenhakuoikeutta kirjaamisviranomaisen lainhuudatusasiassa antamaan päätökseen. Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä asiassa on kysymys.
2. Kittilän kunnassa sijaitsevalle kiinteistölle X on lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin merkitty vallintarajoitus, jonka mukaan kiinteistö on porotilalain (590/1969) 26 §:n mukaisten rajoitusten alainen. Kyseisen lainkohdan mukaan oikeustoimi, jolla ilman asutushallituksen lupaa luovutetaan porotilan tai sen osan omistus- tai vuokraoikeus, on mitätön. Ilman asutushallituksen lupaa porotilaa ei saa myöskään osittaa. Asutushallituksen asemesta lupaviranomaisena toimii nykyisin Lapin ELY-keskus.
3. Kiinteistön X omistaneen henkilön kuoltua pesänjakaja on toimittanut osituksen ja perinnönjaon. Toimituksessa leski A on saanut avio-oikeutensa nojalla puolet kiinteistöstä ja perilliset B, C, D ja E perintönä kukin yhden kahdeksasosan siitä.
4. Leski ja perilliset hakivat kirjaamisviranomaisessa eli Maanmittauslaitoksen (MML) maanmittaustoimistolta lainhuutoa kiinteistöön edellä selostetun osituksen ja perinnönjaon perusteella siinä määrättyjen omistusosuuksien mukaisesti.
5. Kirjaamisviranomainen varasi ELY-keskukselle tilaisuuden antaa lausunto porotilalain 26 §:n vallintarajoitussäännösten soveltamisesta lupa-asioissa perhe- ja perintöoikeudellisissa saannoissa. ELY-keskus totesi lausunnossaan, että pesänjakajan suorittama toimitusjako on luvanvaraista osittamista ja lainhuutohakemuksen hyväksymiselle ei ollut edellytyksiä.
6. Kirjaamisviranomainen myönsi kuitenkin lainhuudon hakemuksen mukaisesti ja toimitti päätöksen ELY-keskukselle ja liitti toimituskirjaan valitusosoituksen. Kirjaamisviranomainen katsoi, että ELY-keskuksella oli valitusoikeus tärkeän julkisen edun valvojan ominaisuudessa.
7. ELY-keskus valiitti kirjaamisviranomaisen päätöksestä maaoikeutena toimivaan Lapin käräjäoikeuteen. Se tutki valituksen ja 25.9.2019 antamallaan päätöksellä hylkäsi sen.
8. ELY-keskus valitti maaoikeuden päätöksestä KKO:een. KKO myönsi ELY-keskukselle valitusluvan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla koskemaan kysymystä siitä, oliko keskuksella ollut oikeus hakea muutosta kirjaamisviranomaisen ko. päätökseen.
9. KKO totesi perusteluisaan, että maakaaren mukaisessa kirjaamisasiassa valitusoikeus voi olla vain hakijalla ja muilla asiaan osallisilla ja että muuna asiaan osallisena voidaan pitää sellaista henkilöä tai tahoa, joka voitaisiin maakaaren 6 luvun 6 §:n 2 momentin mukaisesti osoittaa panemaan vireille kanne lainhuudon hakijaa vastaan tai joka voisi olla lainhuudon hakijan nostamassa kanteessa vastapuolena, jos osoitus erilliseen oikeudenkäyntiin annettaisiin lainhuudon hakijalle. ELY-keskuksella ei porotilalain 26 §:n mukaisia lupa-asioita käsittelevänä viranomaisena ole tällaista oikeusasemaa suhteessa kirjaamishakemuksen perusteena olevaan saantoon.
10. KKO totesi edelleen, että kirjaamishakemusta käsiteltäessä ELY-keskukselle osoitettu lausuntopyyntö ei tee ELY-keskusta kirjaamismenettelyssä sellaiseksi asiaan osalliseksi, jolla olisi oikeus hakea muutosta kirjaamisviranomaisen päätökseen. Muutoksenhakuun sovellettavat säännökset huomioon ottaen ELY-keskukselle ei synny valitusoikeutta myöskään pelkästään yleisen intressin, kuten päätöksen laillisuuden selvittämisen tarpeen perusteella.
15. Näillä perusteilla KKO katsoi, että ELY-keskuksella ei ole ollut oikeutta hakea muutosta lainhuutoa koskevaan kirjaamispäätökseen. Kirjaamisviranomaisen ei olisi tullut antaa asiassa valitusosoitusta ELY-keskukselle, ja maaoikeuden olisi pitänyt jättää valitus tutkimatta.
16. KKO poisti kirjaamisviranomaisen ELY-keskukselle antaman valitusosoituksen ja jätti tutkimatta ELY-keskuksen maaoikeudelle tekemän valituksen.
---
17. Suhteellisen selvä asia, sanoisin. Kirjaamisviranomainen ja maaoikeus ovat erehtyneet pitämään ELY-keskusta muutoksenhakuun oikeutettuna elimenä sen vuoksi, että se on porotilalaissa tarkoitettu lupaviranomainen, jolta on pyydetty lainhuutoasian käsittelyssä lausunto.
18. KKO:n ratkauselosteessa mainitaan sana kirjaamisviranomainen ainakin 18 kertaa. Sitä vastoin perusteluissa ei mainita kertaakaan sitä, mikä viranomainen tai virasto toimii kirjaamisviranomaisena lainhuudatusasioissa. Tämä olisi ollut selvyyden vuoksi syytä todeta. Tämä viranomainen on Maanmittauslaitos (MML). Lainhuudatusta haetaan laitoksen palvelutoimistolta.
19. Kiinteistöjen kirjaamisasiat, siis lainhuudatukset ja kiinnitysasiat, siirtyivät käräjäoikeuksilta Maanmittauslaitokselle vuoden 2010 alusta. Tämä kevensi huomattavasti käräjäoikeuksien työmäärää. Muina asioina, joita käräjäoikeudet aiemmin käsittelivät, voidaan mainita mm. rangaistusmääräysasiat.
20. Alioikeuksille kuuluivat aiemmin myös maksamismääräysasiat. Itse asiassa nuo asiat, joissa on kyse lähes aina yksinomaan saatavien perinnästä, kuuluvat edelleen käräjäoikeuden toimivaltaan, vaikka maksamismääräyslaki kumotiin alioikeusuudistuksen yhteydessä.
21. Selvät ja riidattomat velkomisasiat, joissa siis on kyse vain perinnästä, pitäisi tietenkin siirtää tuomioistuimilta ulosottoviranomaiselle. Mutta jostain kumman syystä tähän ei ole haluttu mennä, vaan nämä asiat halutaan edelleen sitkeästi pitää käräjäoikeuksien toimivallan piirissä. Tämä on outoa myös siihen nähden, että nykyisin syyttäjä ja tietyissä tapauksissa jopa poliisi käyttää tuomiovaltaa ratkaisemalla vähäisempiä rikosasioita.
7 kommenttia:
>>> 2. .... Kyseisen lainkohdan mukaan oikeustoimi,
>>> jolla ilman asutushallituksen lupaa luovutetaan
>>> porotilan tai sen osan omistus- tai vuokraoikeus, on mitätön ...
>>> 6. Kirjaamisviranomainen myönsi kuitenkin lainhuudon
>>> hakemuksen mukaisesti ja toimitti päätöksen ELY-keskukselle
>>> ja liitti toimituskirjaan valitusosoituksen.
>>> Kirjaamisviranomainen katsoi, että ELY-keskuksella
>>> oli valitusoikeus tärkeän julkisen edun valvojan ominaisuudessa.
Siis kirjaamisviranomainen(kohta 6.) teki päätöksen vastoin ELY:n
mielipidettä ja lainkohtaa(2.) ja se on mielestänne oikein - niinkö?
KKO:n päätöksessä ja blogijutussa on käsitelty ainoastaan sitä, oliko ELY-keskuksella oikeus hakea muutosta kirjaamisviranomaisen päätökseen!Ei siis ratkaisun asiasisältöä.
Kirjaamisviranomainen on myöntänyt lainhuudon vastoin ELY-keskuksen kantaa eikä maaoikeus muuttanut päätöstä.
Mihin tarvitaan ennakkopäätösvalitusta eli ohivalitusta? Maaoikeudestahan hypätään muutenkin hovioikeuden ylitse KKO:hon.
Kappas vaan, niinhän se onkin! Eipä tuo juolahtanut blogistin mieleen, kiitos huomautuksesta.
Tapauksessa ei siis ole ollut kyse ohivalituksesta eli ennakkopäätösvalituksesta vaan normaalista valituslupahakemuksesta. Oikaisen asian blogijuttuun.
Jotkut sentään vielä näköjään lukevat näitä kirjoituksia!
Luin tämän blogisi mielenkiinnosta entisenä kirjaamisasioiden vastuutuomarina. Kirjoituksessa toteat, että KKO:n päätöksessä mainitaan useassa kohtaa kirjaamisviranomainen, mutta ei sanota, mikä se on. Aivan oikein totesit, että se on Maanmittauslaitos. Totesit myös, että lainhuutoa on haettava siltä maanmittaustoimistolta, jonka alueella kiinteistö on. Maanmittaustoimistoja ei enää ole, on vain yksi maanmittauslaitos, jonka toimialue on koko Suomi. Palvelutoimistoja on noin 20 ja lainhuutoa ym. voi hakea missä vain. Tosin palvelutoimistot eivät ole aina auki. Asiat tulevat nykyisin yleensä vireille sähköisesti ja paperipostit suositellaan lähetettäväksi Vaasaan, mutta voi niitä lähettää muihinkin palvelupisteisiin.
Hyvä tietää!
Palvelutoimistot vastaavat osin entisiä maanmittaustoimistoja.
KKO:n tuomio on kyllä varsin outo, jos sitä tarkastellaan hallintolainkäytln näkökulmasta. MML:n päätös oli tässä tapauksessa asiallisesti lain vastainen. Sen viranomaisen, jonka asiana on puolustaa porotila-asioissa yleistä etua, ei sallittu hakea muutosta. Käytännössä KKO otti kannan, jonka mukaan MML:n virkamiehen kannattaa aina ottaa hakijan näkemyksen mukainen kanta, jos haluaa välttää lisätyöt, sillä tällöin kenelläkään ei ole valitusoikeutta.
Jos olisi ymmärretty, että nykyisellään maanmittausalan hakemusasiat rinnastuvat hallintoasioihin, olisi tullut soveltaa KHO:n oikeuskäytäntöä, jonka mukaan tällaisissa asioissa viranomaisella on lähes aina valitusoikeus.
Maaoikeusprosessi on muutenkin kyllä outo, koska siinä epärehellisyys palkitaan. Jos maanmittaustoimituksessa tehdään kompromissi, jossa molemmat osapuolet antavat periksi, on mahdollista valittaa tästä vain sikäli kuin on itse antanut periksi. Tällöin pääsee "määräämään riidan kohteen" eikä vastavalitus ole mahdollinen. Maanmittaustoimitus saavuttaa lainvoiman siltä osin kuin vastapuoli antoi periksi. Myös tämä vääristynä syntyy siitä, kun sovelletaan siviilipuolen prosessisääntöjä hallintoasiaan.
Maanmittausasiat olisi syytä siirtää ratkaistaviksi hallinto-oikeuksissa.
Lähetä kommentti