1. Viime parjantaina 29. tammikuuta tarkastetiin Helsingin yliopistossa oikeustieteen lisensiaatti Jorma Rudangon väitöskirja Näkökohtia todistusharkinnasta. Väitöstilaisuuden kustoksena oli professori Dan Frände ja virallisena vastaväittäjänä dosentti, oikeustieteen tohtori Timo Saranpää Lapin yliopistosta; Saranpää toimii hovioikeudenneuvoksena.
2. Jorma Rudanko on eläkkeellä oleva 67 -vuotias tuomari, joka on työskennellyt tuomarina Vaasan hovioikeudessa ja sen jälkeen vuosina 2009-2017 korkeimman oikeuden jäsenä ja oikeusneuvoksena. Timo Saranpää väitteli vuonna 2010 todistusoikeuden alaan kuuluvalla väitöskirjallaan Näyttöenemmyysperiaate riiita-asiassa. Tämä oli Saranpään kolmas kerta vastaväittäjänä.
3. Jorma Rudanko suoritti oikeustieteen kandidaatin tutkinnon 1978 ja oli sen jälkeen oikeuskanslerinviraston esittelijänä 1978-79 ja vuosina 1980-1984 Helsingin yliopiston prosessioikeuden assistenttina ja amanuenssina. Tämän jälkeen hän siirtyi Vaasan hovioikeuteen esittelijäksi. Vuosina 1981-82 Rudanko suoritti tuomioistunharjoittelun Kauhajoen tuomiokunnan notaarina ja sai 1982 varatuomarin arvon. Oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon Rudanko suoritti 1988. Hänen serkkunsa on Aalto-yliopiston siviilioikeuden professori Matti Rudanko, joka jäi eläkkeelle 2018.
4. Tutustuin Rudankoon vuonna 1980 Helsingin yliopiston prosessioikeuden laitoksella hoitaessani Jouko Halilan eläköitymisen jälkeen avoimeksi tullutta prosessioikeuden professorin virkaa yhden lukukauden. Ajattelin, ettei auskultointi olisi Rudangolle pahitteeksi, sillä prosessioikeus on, kuten professori Tauno Ellilä luennoillaan usein teroitti, "käytännön ruljanssioppia°, siis varsin käytännönläheinen oppiaine ja oikeudenala. Niinpä otin 1981 Rudangon notaariksi Kauhajoelle, jossa olin kihlakunnantuomarina. En voinut tuolloin kuvitella, että Rudangosta tulisi joskus oikeusneuvos tai että hän väittelisi tohtoriksi vasta 40 vuotta myöhemmin. Joulukuun 1981 jälkeen en ole Rudankoa tavannut. Tähän nähden tuntui mukavalta, kun hän mainitsee väitöskirjansa esipuheessa myös minut ja vieläpä kahteen otteeseen.
5. Kauhajoki oli ja on varmaan nytkin monessa suhteessa vireä ja mukava paikkakunta, minulle jopa eräänlainen "Villi Länsi". Olin siellä kolme vuotta, ajanjaksosta jäi miellyttävät muistot, joita on vanhana kiikkustuolissa mukavaa muistella.
6. Tuomiokunnan kanslia oli kirkonkylän keskustassa osoitteessa Topeeka 45 uudehkon talon kolmannessa kerroksessa.
Toisessa kerroksessa oli kunnan kirjasto ja alimmassa kerroksessa Kantakrouvi, myös se tuli tutuksi. Käräjiä istuttiin Kauhajoen lisäksi Kurikassa, Teuvalla ja Isojoella, Viimeisen käräjäpäivän istuin joulukuussa 1981 Isojoella, jonne notaari Jorma Rudangon kanssa matkasimme autollani. Läksiäislahjaksi sain Kauhajoen lautamiehiltä Iisakki Järvenpää Oy:n kahdella puukolla, pikkupuukkoolla (jungilla) ja
isolla eli pitopuukkoolla, varustetun pohojalaisen helavyön.
7. Kauhajoki liittyy kiinteästi myös vastaväittäjä Timo Saranpäähän, sillä hän on syntynyt ja käynyt koulunsa siellä. Timo haki Lapin yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä, kiinnostui prosessioikeudesta ja toimi valmistumisensa jälkeen muutaman vuoden lainkäytön assistenttina ennen kuin muutti Vaasaan ja aloitti työt hovioikeuden esittelijänä. Saranpää nimitettiin hovioikeudenneuvokseksi 36 -vuotiaana vuonna 2017. Hän ei aivan onnnistunut rikkomaan "ennätystäni", sillä minä olin kyseisen viran aikonaan saadessani 33 -vuotias. Jorma Rudanko nimitettiin hovioikeudenneuvoksen virkaan kypsässä 46 vuoden iässä.
8. Väittelijä ja vastaväittäjä ovat siis kumpikin toimineet tuomareina samassa hovioikeudessa, Saranpään kohdalla viranhoito jatkuu edelleen. Rudanko ehti olla hovioikeudessa esittelijänä ja tuomarina hieman yli 20 vuotta. Minun kauteni hovioikeudessa kesti vain kaksi vuotta, mutta siinäkin ajassa opin paljon hovioikeuden työstä ja tutustuin moniin mielenkiintoisiin ihmisiin.
9. Tämän esipuheen jälkeen voimme palata viime perjantain väitöstilaisuuteen. Se pidettiin Porthanian luentosalissa III, jossa oikeustieteelliset väitökset lähes aina tapahtuvat. Itse väittelin samassa salissa 1977, ja vuonna 1998 toimin siellä oikeustieteeen lisensiaatti Tatu Leppäsen vastaväittäjänä.
10. Koronaepidemian takia salissa oli vain muutama väittelijän läheinen. Tilaisuus striimattiin ja sitä oli mahdollista katsella suorana verkossa. Itse tein näin ja voin sanoa, että väitöksen seuraaminen onnistui hyvin. Tilaisuus kesti kaksi tuntia ja 20 minuuttia.
12. Kello 12.15 saliin astelivat peräkanaa kustos, väittelijä ja vastaväittäjä. Herrat olivat pukeutuneet tummaan pukuun eivät frakkiin. Kaikilla oli maski kasvoillaan, jonka kustos ja vastaväittäjä ottivat pois paikalleen asetuttuaan. Luultavasti jännityksestä johtuen väittelijä ei tehnyt samoin, vaan piti lektionsa maski kasvoillaan; hän riisui sen vasta tämän jälkeen.
13. Kun kustos oli lausunut maagiset sanansa "Julistan väitöstilaisuuden avatuksi", väittelijä piti lektionsa, kuten tapana on, seisoviltaan ja paperista lukien. Hän kosketteli puheessaan tutkimuksensa yleisiä oppeja ja sen jälkeen lyhyesti todistusteorioita ja niiden vertailua. Hän nosti esiin mm. alkuperäistodennäköisyyden käsitteen ja kritisoi todistusharkinnan matemaattisia menetelmiä. Lopuksi väittelijä lausui muutaman sanan todistusharkinnan todisteiden uskottavuudesta. Hän ilmoiti kannattavansa OK 17 luvun uudistamisen yhteydessä lakiin otettua säännöstä, jossa uskottavuus on otettu riita-asioiden näyttökynnyksen kriteeriksi. Yleisvaikutelmaksi jäi, ettei väittelijä halunnut vielä lektiossa paljastaa kaikkia korttejaan.
14. Tämän jälkeen vastaväittäjä Saranpää luki seisten oman alkupuheevuoronsa, jota väittelijä kuunteli myös seisoviltaan. Saranpään mukaan väittelijän tarkoituksena on ollut selvittää, mitkä oikeustieteen tutkimuksessa kehitellyt monet todistusharkintateoriat voisivat olla hyödyllisä, kun näyttökysymystä pohtiva tuomari joutuu ratkaisemaan sen, mitä asiassa on pidettävä totena ja mitä ei. Vastaväittäjä nosti esiin väittelijän muutamia teesejä tai alakysymyksiä, joita väitöskirjassa on käsitelty ennen todistusharkintateorioiden analyysiä; vastaväittäjä puuttui mm. todistustaakan ja näyttökynnyksen suhteeseen sekä siihen, koskevatko todistustaakka ja näyttökynnys oikeustosiseikkojen ohella myös todistustosiseikkoja, kuten väitöskirjassa on esitetty. Vastaväittäjä loi myös katsauksen todistusoikeudesta aiemmin Suomessa julkaistuihin väitöskirjoihin ja muihin monografioihin.
15. Tämän jälkeen väittelijä ja vastaväittäjä istuutuivat ja herrat ryhtyivät vastaväittäjän johdolla tarkastelemaan tutkimuksen pääkysymyksiä ja joitakin yksityiskohtia.
16. Tilaisuus sujui leppoisissa merkeissä, sillä siinä ei kiihdytty tai ryhdytty vinoilemaan. Käsittely oli hymyssä suin tapahtuvaa sivistynyttä keskustelua, jossa toisen osapuolen kannanotoille osoitettiin ymmärrystä. Minua miellytti etenkin keskustelun alkuvaihe, jossa vastaväittäjä esitti tarkastuksen työjärjestyksen ja tiedusteli väittelijältä, sopiko se hänelle. Uutta minulle oli myös tapa, jolla vastaväittäjä ehdotti itseään liki 30 vuotta vanhemmalle väittelijälle sinunkauppoja, johon tämä oitis suostui. Tämän jälkeen vastaväittäjä pyysi väittelijää kertomaan hieman koulutuksestaan ja työkokemuksestaan sekä lausumaan muutaman sanan tutkimus -ja kirjoittamisprosessistaan. Vastaväittäjä kiinnitti huomiota myös väitöskirjaan huomattavaan pituuteen, johon väittelijä vastasi, että hän on kyllä esitarkastuksen jälkeen karsinut käsikirjoituksesta 300-400 sivua. Tämän vaiheen päätteeksi vastaväittäjä esitti väittelijälle retorisen kysymyksen: "Miten tutkija Rudanko ja tuomari Rudanko eroavat toisistaan".
17. Tarkastuksen päätteeksi vastaväittäjä esitti loppulausuntonsa, jota väittelijä kuunteli seisomaan nousten. Vastaväittäjä totesi esittäneensä tutkimusta vastaan muutamia kriittisiä huomautuksia, jotka eivät kuitenkaan vähentäneeet väitöskirja ansioita, joita vastaväittäjä ilmoitti pitävänsä kiistattomina. Vastaväittäjän mukaan teos ilmentää huomattavaa ja jopa poikkeuksellista oppineisuutta sekä erittäin laajaa ja syvällistä perehtyneistyyttä prosessioikeuden ja todistusoikeuden kysymyksiin. Tämn vuoksi vastaväittäjä ilmoitti esittävänsä oikeustieteelliselle tiedekunnalle Jorma Rudangon väitöskirjan hyväksymistä oikeustieteen tohtorin tutkintoa varten.
18. Kun kellään paikalla olevilla ei ollut esittää kysymyksiä tai huomautuksia väitöskirjan osalta, kustos julisti väitöstilaisuuden päättyneeksi.
19. Entäpä siten väitöskirjan sisältö ja pääväittämät? Niitä minulla olisi tarkoitus käsitellä myöhemmin erikseen, jos intoa ja voimia riittää. Pitänee ensin perehtyä hieman tarkemmin väitöskirjaan, siinä menee aikaa, kun teoksessa on 750 sivua. Väittelijän lektio ja vastaväittäjän tiedekunnalle antama lausunto julkaistaan aikanaan Lakimies-lehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti