215. KKO kovensi tynnyrihuumejutussa poliisille tuomittua rangaistusta. KKO 2020:95

1. Kor­kein oi­keus (KKO) on tänään 16.12. tuo­min­nut Hel­sin­gin po­lii­si­lai­tok­sen huu­me­ri­ko­syk­si­kön ri­ko­sy­li­kons­taa­pe­li­na toi­mi­neen Mi­kael Ru­ne­ber­gin ns. tynnyrihuumejutussa useis­ta vir­ka­vel­vol­li­suu­den rik­ko­mi­sis­ta ja yh­des­tä vir­ka­sa­lai­suu­den rik­ko­mi­ses­ta vii­den kuu­kau­den van­keus­ran­gais­tuk­seen. Van­keus­ran­gais­tus on eh­dol­li­nen, koetusaika päättyy vuoden 2021 lopussa.

2. Helsingin hovioikeus oli kesäkuussa 2019 tuominnut Runebergin asiassa sakkorangaistukseen, mutta hylännyt syyttäjän vaatimuksen hänen viraltapanostaan. KKO:ssa syyttäjä vaati, että sakkorangaistus kovennetaan ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi ja että Runeberg tuomitaan viralta pantavaksi. Helsingin käräjäoikeus oli ensimmäisenä oikeusasteena tuominnut Runebergin mainituista rikoksista huomattavasti ankarammin eli vankeuteen 3,5 vuodeksi.

3. Asia liittyy hovioikeuden edellä mainitulla tuomiolla ratkaisemaan laajaan hasiksen salakuljetusta koskeneeseen ns. tynnyrijuttukokonaisuuteen. Jutussa katsottiin muun muassa, että Runeberg oli syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomisiin osallistuessaan esimiehensä Jari Aarnion kanssa järjestelyihin, joissa käräjäoikeutta oli väärien ja harhaanjohtavien tietojen perusteella erehdytetty myöntämään oikeudettomia televalvonta- ja telekuuntelulupia. Rikokset oli tehty liki yhdeksän kuukauden aikana.

4. KKO:n mukaan Runebergin teot olivat osoittaneet piittaamatonta suhtautumista voimakkaasti perusoikeuksiin puuttuvien pakkokeinojen käyttöön. Moitittavuutta lisäsi se, että niiden toteuttamisessa oli käytetty hyväksi tuomioistuinta. Lisäksi kysymys oli ollut salaisista pakkokeinoista, joiden osalta tuomioistuimella ei välttämättä ole mahdollisuutta varmistaa hakijan sille ilmoittamien tietojen oikeellisuutta ja joissa luottamus viranomaistoiminnan asianmukaisuuteen on korostunut. Teot olivat olleet haitallisia myös poliisin toimintaa koskevan luottamuksen kannalta.

5. Virheellisin perustein käytettyjen pakkokeinojen lisäksi Runeberg oli käyttänyt laittomasti poliisin rekistereitä saadakseen salassa pidettäviä tietoja esimieheensä liittyneistä rikosepäilyistä. Osin hän oli tehnyt hakuja esimiehensä yllytyksestä. Runeberg oli kuitenkin tiennyt kyselyt laittomiksi, minkä vuoksi hän oli pyrkinyt naamioimaan hakuja virkatehtäviin liittyviksi.

6. Virkasalaisuuden rikkomiseen Runeberg syyllistyi paljastaessaan poliisin rekistereistä laittomasti saamiaan tietoja esimiehelleen.

7. KKO hylkäsi syyttäjän vaatimuksen viraltapanosta, koska Runeberg ei enää toiminut virassa, jossa hän oli rikokset tehdessään. Hänen ei myöskään ollut selvitetty siirtyneen toiseen vastaavanlaiseen virkaan.

8. Jutussa oli myönnetty osittainen valituslupa myös syytettynä olleelle Seija Kortekallio-Lammelle. KKO tutki, syyllistyikö Kortekallio-Lammi  ns. Malmin naisen rikoskumppanina törkeään huumausainerikokseen, mutta ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta syyksilukemisen eikä myöskään alentanut hovioikeuden tuomitsemaa kahden vuoden vankeusrangaistusta. Käräjäoikeus oli tuominnut Kortekallio-Lammen 7 vuodeksi vankeuteen. 

9. Myös Jari Aarnio ja hänen rikoskumppaninsa ex-jengipoomo Keijo Vilhunen olivat hakeneet KKO:ssa valituslupaa, mutta heille sitä ei vuosi sitten myönnetty. Molemmat olivat saaneet Helsingin hovioikeudessa 10 vuoden vankeusrangaistuksen hasistynnyreiden salakuljetuksesta Hollannista Suomeen.

10. Mikael Runebergin rangaistuksen osalta KKO:n tuomio on julkaistu oikeuskäytäntöä linjaavana prejudikaattina eli ennakkopäätöksenä KKO 2020:95.

KKO:2020:95

11. Mitäpä tuohon muuta voi sanoa, kuin että oikeus on toteutunut. Runebergin saamaa viiden kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta voidaan hänen syykseen luettujen rikosten vakavuus ja moitittavuus huomioon ottaen pitää varsin lievänä.