181. Naamioitumisesta oikeudessa

Mediassa on kerrottu Oulun käräjäoikeudessa tänään käsitellystä jutusta, jossa 23-vuotiasta maahanmuuttajamiestä syytetään viime lokakuussa Oulussa tehdystä 86 -vuotiaan naisen törkeästä raiskauksesta taloyhtiön pyykkituvassa. Mm. Twitterissä on paheksuttu sitä, että syytetty saapui oikeuden istuntoon ja esiintyi siellä ennen käsittelyn alkamista naamioituneena; ks. yllä olevaa Ilta-Sanomissa julkaistua kuvaa. Tällöin muistui mieleen, että olen vuonna 2013, tarkemmin sanottuna 17. kesäkuuta,  kirjoittanut blogijutun otsikolla "Miten pukeutua oikeudessa" (numero 745), jossa olen pohtinut hieman myös oikeudessa naamioitumista. Ajattelin kaivaa blogijutun esille ja julkaista sen tässä uudessa blogissani otsikolla "Naamioitumisesta oikeudessa". Artikkeli 17.6.2013, joka ei toki pyrkinyt täydellisyyteen, kuului näin:

1. Keskikesän suuren juhlan lähestyessä lienee itse kunkin syytä jo hieman höllätä kravattiaan ja siirtyä hieman kevyempien harrastusten ja aiheiden/aineiden pariin. Yksi sellainen pulpahti tänään pinnalle Yle Satakunnan uutisjutusta. Toimittaja hämmästeli Satakunnan käräjäoikeuden tuomaria, joka oli vaatinut oikeussaliin istuntoa seuraamaan saapunutta miestä ottamaan pipon pois päästään. Kehotus tuli miehelle yllätyksenä. Porilaismies oli näet vain seuraamassa istuntoa, eli hän ei ollut istunnossa käsitellyn asian osapuoli.

2. Noudattiko porilaismies tuomarin kehotusta? Tätä ei, ihme kyllä, jutussa kerrottu, mutta voimme olettaa, että kehotus on tepsinyt. Jos kehotusta ei olisi noudatettu, olisi puheenjohtaja voinut määrätä miehen poistumaan salista. Oikeuden puheenjohtajan velvollisuutena on ylläpitää istunnossa järjestystä ja valvoa hyvien tapojen ja vakiintuneen oikeussalietikeetin noudattamista.

3. Olisi odottanut, että toimittaja olisi kysynyt syytä kehotukseen asianomaiselta tuomarilta tai vaikkapa käräjäoikeuden päällikkötuomarina toimivalta laamannilta. Mutta näin ei tapahtunut, vaan toimittajapa otti yhteytty suoraan "pääkallon paikalle" eli oikeusministeriöön ja siellä hallitusneuvos Heikki Liljeroosiin.

4. Tämä samoin kuin se, että hallitusneuvos ylipäätään ryhtyi selostamaan asiaa toimittajalle, on minusta yllättävää - oikeastaan koko jutun isoin yllätys - sillä tapauksessa ei ollut kysymys hallinnosta, vaan lainkäytössä, jonka osalta oikeusministeriöllä ei ole mitään tekemistä, sillä tuomioistuimet eivät ole lainkäytössä oikeusministeriön alaisia. Vai olisiko oikeusministeriö antanut joskus tuomioistuimille ohjeita mainitunlaisissa asioissa? En oikein usko, että tällaiseen tuomioistuinten tontille menemiseen ministeriössä nykyisin sentään syyllistyttäisiin. Kun näin on asian laita, olisi hallitusneuvoksen tullut ohjata toimittaja kysymään asiaa suoraan Satakunnan käräjäoikeudesta. Tämä saattaa kuulostaa ehkä hieman tiukkapipoiselta kannanotolta, mutta tiettyä etikettiä olisi kuitenkin näissäkin asioissa syytä noudattaa.

5. Hallitusneuvos Heikki Liljeroos kertoi, että mitään lakiin perustuvia pukeutumiskoodeja tai - sääntöjä tässä asiassa ei ole olemassa. Pukeutumiseen liittyvät tavat perustuvat pitkälti olemassa olevaan kulttuuriin ja perinteeseen.

6. Liljeroosin mukaan Porin tapauksessa ei ole ollut kyse niinkään pukeutumisesta, vaan siitä, että oikeuden istunto etenee "mutkattomasti". Hm, mitenhän se, että yhdellä yleisön joukossa istuvalla henkilöllä on päässään pipo, voisi vaikuttaa kielteisesti käsittelyn mutkattomuuteen tai sujuvuuteen? Ehkäpä niin, että oikeuden puheenjohtajaa olisi "hatuttanut" koko käsittelyn ajan tämä takarivin taavi, joka siellä vain istuskelee muina miehinä rennosti pipo päässään!

7. Kyse on tietenkin hyvien tapojen noudattamisesta, tämän toimittajan olisi luullut ymmärtävän ilman kysymistäkin. Oikeuden istuntosali ei ole mikään hollitupa, jossa voitaisiin käyttäytyä tai pukeutuakaan miten tahansa. Kansanedustaja Pertti Veltto Viertanen tosin istuskelee eduskunnan täysistunnon eturivissä baskeri päässään, mutta eduskunta lienee tässäkin suhteessa aivan oma maailmansa. Kirkossa, saunassa ja oikeuden istunnossa miesten ei ole hyvien tapojen ja etiketin mukaista istua penkissä, lauteilla tai tuolilla pipo tai karva- taikka olkihattu päässään. Joutuisiko Veltto luopumaan baskeristaan, jos hän esiintyisi oikeudessa esimerkiksi todistajana? Mielenkiintoinen kysymys. 

8. Kuten Yle Satakunnan verkkojutussa todetiin, oikeussaleista näkee usein kuvia, joissa syytetyt ovat peittäneet kasvonsa esimerkiksi hupun tai vaikkapa sanomalehden sisään. Syytetyille on suotu tähän oikeus ennen varsinaisen käsittelyn alkua kuvaamisen ajaksi, jos he eivät halua tulla tunnistetuksi tai jos he ovat niin häpeissään, etteivät halua näyttää naamaansa. Kuvaamisen päätyttyä ja kameroiden poistuttua salista syytetyt joutuvat kuitenkin luopumaan hupustaan tai muista päähineistään. 

9. Huppujen sallimista oikeuden istunnossa on usein ihmetelty. Kyse on eräänlaisesta naamioitumisesta, jonka sallittavuudesta taitaa olla eduskunnan oikeusasiamiehen arvovaltainen kannanotto. Jotkut pitävät kuitenkin käytäntöä suoranaisena oikeuden halventamisena. Asiasta on - tietenkin - tehty myös ainakin yksi eduskuntakysely. Kansanedustaja Risto Kuisma (sd) nimittäin esitti vuonna 2010 oikeusministerin vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen (KK 883/2010 vp.): 


Huppu päässä tai muuten kasvot peitettyinä esiintyminen oikeudessa on oikeuden halventamista. Oikeusistunnot ovat julkisia, ja on väärin, että siellä hyväksytään esiintyminen pää peitettynä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin nykykäytäntö esiintymisestä oikeudenistunnoissa kasvot peitettyinä perustuu ja
mitä hallitus aikoo tehdä asiantilan korjaamiseksi?

10. Oikeusministeri Tuija Brax pyöritteli vastauksessaan - ettei se vain olisi ollut hallitusneuvos Liljeroosin kirjoittama - tuttuja näkökohtia kuvaamisen sallimisesta oikeudessa - vaikka tästä Kuisman kysymyksessä ei ollutkaan kysymys - ja totesi sen jälkeen ykskantaan, että asian varsinaisen käsittelyn aikana asianosainen ei voi esiintyä oikeudessa kasvot peitettyinä tai muuten naamioituneena. Braxin mukaan hallitus pitää nykyistä käytäntöä hyväksyttävänä eikä aio ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. - Brax ei siis itse asiassa vastannut lainkaan siihen, mitä Kuisma kysyi, sillä hänen vastauksestaan ei ilmene, miksi syytettyjen sallitaan peittää kasvonsa kuvaamisen ajaksi. 

11. Onko huppupäisenä esiintyminen sallittua muiden maiden tuomioistuimissa kuvaamisen aikana ja onko istuntosalisssa kuvaaminen istuntosalissa ylipäätään mahdollista? Jos istuntosalissa ei saa kuvata, niin silloin ei ole myöskään syytä kasvojen peittämiseen. Tämä on globaalinen kysymys, joka pitäisi hetimiten selvittää. 

12. Kysymykseen ja ongelmaan on olemassa sangen yksinkertainen ratkaisu. Jos kerran syytettyjen ja heidän huppujensa kuvaamista pidetään oikeudenkäynnin julkisuuden kannalta tärkeänä, niin tapahtukoon kuvaaminen hupuissa tai hupuitta erityisessä kuvaustilassa tai -huonessa, siis oikeussalin ulkopuolella. Siellä kuvaajat saisivat räpsiä kuvia huppupäisistä syytetyistä niin maan penteleesti! Toisaalta kuvaajia ei laskettaisi kuvaamaan asianosaisia käsittelyn aikana, ei edes käsittelyn alussa. - No niin, nyt tämäkin ongelma on sitten ratkaistu!

13. Muualla maailmassa huomiota kiinnitetään, ei asianosaisten, vaan tuomareiden pukeutumiseen. Tässä suhteessa monissa maissa pyritään yhdenmukaisuuteen, johon päästään siten, että kaikilla tuomareilla on yllään samanlainen kaapu tai viitta, peruukilla tai ilman. Tämä olisi kätevä ratkaisu varsinkin kesäisin, sillä kaavun alla voisi joko pitää kevyttä vaatetusta tai olla pitämättä kerrassaan mitään, jos siltä tuntuu. Omilta kaukaisilta tuomarinajoiltani muistelen houkutusta mennä kesäaikaan tuomaripöydän taakse t-paidassa ja shortseissa. Shortseissa oikeutta istuminen saattaisi onnistua, sillä istuvan tuomarin ei tarvitse istunnon aikana välttämättä kohottautua niin ylös, että housutkin tulevat tuomaripöydän takaa näkyviin. En kuitenkaan toteuttanut ajatustani.