1. Etelä-Karjalan käräjäoikeus on lainvoiman saaneella tuomiollaan
30.7.2015 lukenut A:n syyksi syytekohdassa 1 salakuljetuksen (tekoaika
31.7.2014) ja syytekohdassa 2 huumausainerikoksen (tekoaika 29.8.2014).
Käräjäoikeus on syytekohdassa 1 katsonut, että A:n internetistä postin
välityksellä itselleen ulkomailta toimitettavaksi tilaama
etyylifenidaatti oli lääkeaine, jonka maahantuonti ei lääkelain 19 §:n
nojalla ollut sallittua. A oli postin välityksellä sanottua ainetta
maahan tuodessaan syyllistynyt salakuljetukseen.
2. Syytekohdassa 2 käräjäoikeus on katsonut, että A oli syyllistynyt huumausainerikokseen kuljetettuaan maahan postin välityksellä etyylifenidaattia, joka oli tuotu maahan sen jälkeen, kun etyylifenidaatti oli 4.8.2014 lukien lisätty valtioneuvoston asetuksen luetteloon huumausaineista.
3. Käräjäoikeus on katsonut, että kummastakin teosta olisi yksittäin tullut tuomita 6 kuukauden vankeusrangaistus, ja tuominnut A:lle yhteisen 8 kuukauden vankeusrangaistuksen. Vankeusrangaistuksen asemesta A:lle on tuomittu 240 tuntia yhdyskuntapalvelua.
4. A on KKO:lle esittämänsä purkuhakemuksen perusteena esittänyt, että etyylifenidaattia ei ennakkopäätöksistä KKO 2016:34 ja KKO 2016:35 ilmenevällä tavalla ole voitu pitää lääkelain 3 §:ssä tarkoitettuna lääkkeenä, minkä vuoksi hän ei ollut voinut syyllistyä salakuljetukseen. Lisäksi hän oli tilannut molemmissa syytekohdissa tarkoitetut aineet vuonna 2014 samaan aikaan viikolla 30, mutta jälkimmäinen tilaus oli viipynyt matkalla ja saapunut 29.8.2014 eli vasta sen jälkeen, kun etyylifenidaatti oli 4.8.2014 lukien luokiteltu huumausaineeksi.
5. KKO katsoi ratkaisuselosteeta ilmenevillä perusteilla, että käräjäoikeudessa tuomitsemishetkellä on ollut selvää, että etyylifenidaatilla ei ole sellaisia välittömiä tai välillisiä hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle, että sitä olisi perusteltua pitää lääkelain 3 §:n tarkoittamana lääkkeenä. Tämä on sittemmin todettu myös ratkaisussa KKO 2016:35. Tuomiota annettaessa olleen tiedon perusteella tekoaikana voimassa ollut Fimean lääkeluettelopäätös on siten ollut etyylifenidaatin osalta ristiriidassa lääkelain 3 §:n kanssa. Käräjäoikeuden olisi näin ollen tullut jättää lääkeluettelopäätös soveltamatta perustuslain 107 §:n nojalla. Kun etyylifenidaattia ei ole voitu pitää lääkeaineena, syyte salakuljetuksesta olisi pitänyt hylätä.
Ratkaisuseloste KKO 2019:103
6. KKO katsoi näin ollen, että käräjäoikeuden tuomion syyksilukeminen salakuljetusta koskevassa syytekohdassa 1 on perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Edellytykset tuomion purkamiselle tältä siten täyttyivät.
7. KKO totesi, että virheellinen syyksilukeminen syytekohdassa 1 on vaikuttanut A:n vahingoksi hänelle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen pituuteen, joten käräjäoikeuden tuomio on purettava myös yhteisen vankeusrangaistuksen osalta.
8. KKO purki käräjäoikeuden tuomion 30.7.2015 salakuljetusta koskevan syytekohdan 1 ja A:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen osalta. Käräjäoikeuden tuomiota oikaistiin siten, että syyte salakuljetuksesta hylättiin ja A tuomittiin käräjäoikeuden syyksilukemasta ja 29.8.2014 tehdystä huumausainerikoksesta 6 kuukauden vankeusrangaistukseen, minkä asemesta hänelle tuomittiin 180 tuntia yhdyskuntapalvelua.
7. Selvä tapaus, jossa purun edellytykset syytetyn eduksi olivat olemassa. KKO suhtautuu yleensä pidättyvästi virheelliseksi tai vääräksi väitetyn lainsoveltamisen perusteella tehtäviin purkuhakemuksiin, kuten ratkaisun kohdassa 6 nimenomaan todetaan.
8. Mainitussa kohdassa KKO viittasi ennakkopäätökseen 2017:6, jossa purkuhakemuksen tueksi oli vedottu myös siihen, ettei salakuljetuksena syyksi luettujen tekojen kohteina ollut lääkkeitä tai lääkeaineita. KKO totesi päätöksessään että ristiriita hovioikeuden soveltaman lääkelain 3 §:n sisältämän lääkkeen määritelmän ja lääkedirektiivin välillä oli ilmennyt vasta hovioikeuden tuomion lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen annetusta Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisusta. KKO katsoi, että kysymys gammabutyrolaktonin lääkeluonteesta oli tuomitsemishetkellä ollut oikeudellisesti tulkinnanvarainen, minkä vuoksi hovioikeuden 19.6.2012 antama tuomio ei ollut perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.
9. Ratkaisussa on sovellettu perustuslain 107 §:ää, joka estää tuomioistuinta soveltamasta perustuslain tai lain kanssa ristiriidassa olevaa asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännöstä. Tässä tapauksessa Fimean lääkeluettelopäätös oli ristiriidassa lääkelain 3 §:n kanssa.
2. Syytekohdassa 2 käräjäoikeus on katsonut, että A oli syyllistynyt huumausainerikokseen kuljetettuaan maahan postin välityksellä etyylifenidaattia, joka oli tuotu maahan sen jälkeen, kun etyylifenidaatti oli 4.8.2014 lukien lisätty valtioneuvoston asetuksen luetteloon huumausaineista.
3. Käräjäoikeus on katsonut, että kummastakin teosta olisi yksittäin tullut tuomita 6 kuukauden vankeusrangaistus, ja tuominnut A:lle yhteisen 8 kuukauden vankeusrangaistuksen. Vankeusrangaistuksen asemesta A:lle on tuomittu 240 tuntia yhdyskuntapalvelua.
4. A on KKO:lle esittämänsä purkuhakemuksen perusteena esittänyt, että etyylifenidaattia ei ennakkopäätöksistä KKO 2016:34 ja KKO 2016:35 ilmenevällä tavalla ole voitu pitää lääkelain 3 §:ssä tarkoitettuna lääkkeenä, minkä vuoksi hän ei ollut voinut syyllistyä salakuljetukseen. Lisäksi hän oli tilannut molemmissa syytekohdissa tarkoitetut aineet vuonna 2014 samaan aikaan viikolla 30, mutta jälkimmäinen tilaus oli viipynyt matkalla ja saapunut 29.8.2014 eli vasta sen jälkeen, kun etyylifenidaatti oli 4.8.2014 lukien luokiteltu huumausaineeksi.
5. KKO katsoi ratkaisuselosteeta ilmenevillä perusteilla, että käräjäoikeudessa tuomitsemishetkellä on ollut selvää, että etyylifenidaatilla ei ole sellaisia välittömiä tai välillisiä hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle, että sitä olisi perusteltua pitää lääkelain 3 §:n tarkoittamana lääkkeenä. Tämä on sittemmin todettu myös ratkaisussa KKO 2016:35. Tuomiota annettaessa olleen tiedon perusteella tekoaikana voimassa ollut Fimean lääkeluettelopäätös on siten ollut etyylifenidaatin osalta ristiriidassa lääkelain 3 §:n kanssa. Käräjäoikeuden olisi näin ollen tullut jättää lääkeluettelopäätös soveltamatta perustuslain 107 §:n nojalla. Kun etyylifenidaattia ei ole voitu pitää lääkeaineena, syyte salakuljetuksesta olisi pitänyt hylätä.
Ratkaisuseloste KKO 2019:103
6. KKO katsoi näin ollen, että käräjäoikeuden tuomion syyksilukeminen salakuljetusta koskevassa syytekohdassa 1 on perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Edellytykset tuomion purkamiselle tältä siten täyttyivät.
7. KKO totesi, että virheellinen syyksilukeminen syytekohdassa 1 on vaikuttanut A:n vahingoksi hänelle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen pituuteen, joten käräjäoikeuden tuomio on purettava myös yhteisen vankeusrangaistuksen osalta.
8. KKO purki käräjäoikeuden tuomion 30.7.2015 salakuljetusta koskevan syytekohdan 1 ja A:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen osalta. Käräjäoikeuden tuomiota oikaistiin siten, että syyte salakuljetuksesta hylättiin ja A tuomittiin käräjäoikeuden syyksilukemasta ja 29.8.2014 tehdystä huumausainerikoksesta 6 kuukauden vankeusrangaistukseen, minkä asemesta hänelle tuomittiin 180 tuntia yhdyskuntapalvelua.
7. Selvä tapaus, jossa purun edellytykset syytetyn eduksi olivat olemassa. KKO suhtautuu yleensä pidättyvästi virheelliseksi tai vääräksi väitetyn lainsoveltamisen perusteella tehtäviin purkuhakemuksiin, kuten ratkaisun kohdassa 6 nimenomaan todetaan.
8. Mainitussa kohdassa KKO viittasi ennakkopäätökseen 2017:6, jossa purkuhakemuksen tueksi oli vedottu myös siihen, ettei salakuljetuksena syyksi luettujen tekojen kohteina ollut lääkkeitä tai lääkeaineita. KKO totesi päätöksessään että ristiriita hovioikeuden soveltaman lääkelain 3 §:n sisältämän lääkkeen määritelmän ja lääkedirektiivin välillä oli ilmennyt vasta hovioikeuden tuomion lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen annetusta Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisusta. KKO katsoi, että kysymys gammabutyrolaktonin lääkeluonteesta oli tuomitsemishetkellä ollut oikeudellisesti tulkinnanvarainen, minkä vuoksi hovioikeuden 19.6.2012 antama tuomio ei ollut perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.
9. Ratkaisussa on sovellettu perustuslain 107 §:ää, joka estää tuomioistuinta soveltamasta perustuslain tai lain kanssa ristiriidassa olevaa asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännöstä. Tässä tapauksessa Fimean lääkeluettelopäätös oli ristiriidassa lääkelain 3 §:n kanssa.
3 kommenttia:
Miten tapauksessa KKO 2017:6 on voitu tulla lopputulokseen, ettei tuomiota pureta, kun laki on ollut tulkinnanvarainen? Tilannehan on absurdi laillisuusperiaatteen ja epämääräisyyskiellon, sekä puolustuksen suosimisen periaatteen soveltamisen osalta!
Selviää KKO:n perusteluista.
Onkos tuo tosiaan niin, että ihmisten pitää olla selvännäkijöitä, eli tietää mitä aineita tulevaisuudessa tullaan lisäämään huumausaineluetteloon? Ymmärrän kyllä, että tilaaja on varmasti tiennyt aineen olevan huumaava, mutta kun ei asiasta tilaushetkellä ollut kuitenkaan mitään virallista päätöstä.
Lähetä kommentti