1. Viime viikolla on ilmestynyt kaksi kirjaa tasavallan presidentin Sauli Niinistön elämänvaiheista ja toiminnasta presidenttinä ja sitä ennen. Tämä on ymmärrettävää, sillä Niinistö täyttää 24. elokuuta 70 vuotta - kaksi päivää sen jälkeen kun hän on tavannut Vladimir Putinin Sotshissa.
2. Tietokirjailija ja entinen päätoimittaja Risto Uimonen on kirjoittanut kirjan Sauli Niinistö - tasavallan presintti. Se on tyypillisen "hymistelevä" esitys valtion päämiehestä.
3. Aamulehden toimittajat Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi, kumpikin palkittuja journalisteja, ovat puolestaan saaneet valmiiksi kirjan nimeltä Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra. Tämä kirja, joka on Into Kustannus Oy:n kustantama, sisältää myös kriittisiä arviointeja presidentistä. Tämän vuoksi ostin kirjan, jonka hinta on kohtuullinen eli 24,95 euroa.
4. Sauli Niinistö ei ole itse osallistunut kummankaan kirjan tekemiseen. Mörttinen ja Nurmi mainitsevat, että he tarjosivat Niinistölle tilaisuuden esittää oma näkemyksensä haastattelussa. Niinistö kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta.
5. Tänään keskiviikkona eli kaksi päivää kirjojen ilmestymisen jälkeen Sauli Niinistö ilmoitti, että kummassakin kirjassa on virheitä ja virhetulkintoja. Niinistö kirjoitti asiasta tänään tasavallan presidentin kanslian verkkosivuilla Presidentin kynästä -palstalla. Hän otti kantaa kahteen Mörttisen ja Nurmen kirjassa esitettyyn asiaan.
6. Niistä ensimmäinen koskee Sauli Niinistön ja työmarkkinaosapuolten tapaamista joulukuun alussa 2015. Marraskuussa 2015 Juha Sipilän hallituksen junailema kilpailukykysopimus (Kiky-sopimus) oli joutunut vastatuuleen ja sitä koskevat työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut olivat katkenneet. Tällöin Sauli Niinistö tuli hallituksen avuksi "kuin rintaman murentuessa apuun rientävä Antti Rokka", kuten kirjassa lennokkaasti kuvataan (s. 245).
7. Kirjan mukaan Niinistö kutsui joulukuun alkupäivinä EK:n ja SAK:n ylimmän johdon luokseen aamukahvitilaisuuteen Mäntyniemeen. Niinistö oli ilmoittanut aikeestaan etukäteen vain pääministeri Sipilälle. Tilaisuuteen osallistuivat elinkeinoelämän puolelta Jyri Häkämies, Matti Alahuhta, Antti Herlin ja Kari Jordan. SAK:ta ja palkansaajapuolta puolestaan edustivat Lauri Lyly, Riku Aalto, Ann Selin, Jarkko Eloranta ja ATK:n Markku Piirainen.
8. Kirjan ilmestymisen jälkeen Jyri Häkämies on kertonut, ettei Niinistö tehnyt aloitetta ko. neuvonpidosta, vaan aloite oli lähtöisin häneltä. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, sillä oleellista on, että presidentin kanslia kutsui osapuolet Mäntyniemeen. Sitä paitsi Niinitö vanhana juristina osaa kyllä konstit, joilla hän saa osapuolet tai toisen niistä aloitteen muodolliseksi esittäjäksi.
9. Mörttinen ja Nurmi kertovat suorin sanoin, että tapaaminen oli salainen neuvottelutilaisuus, jossa Niinistö laittoi peliin koko arvovaltansa vedoten sekä EK:hon että SAK:hon, jotta nämä solmisivat pääministerin vaatiman Kiky-sopimuksen (s. 244). Niinistö siis halusi saada osapuolet sopimaan Kikystä. Sitä, millä tavalla hän "runnasi" tahtonsa läpi, emme tiedä. Lauri Lylyn mukaan osanottajat olivat olleet Mäntyniemessä "aika pitkään".
10. Oliko tilaisuus salainen, kuten kirjassa kerrotaan? Sauli Niinistö on kiistänyt tämän jyrkästi. Hän selittää, että salaamisesta ei ollut kyse, sillä hän oli myöhemmin tuonut julki osanottajille Mäntyniemessä kertomansa huolen "muutamaa viikkoa myöhemmin". Tällä Niinistö tarkoittaa perinteistä Uudenvuodenpuhettaan, joka lähetettiin televisiossa ja radiossa 1. tammikuuta 2016. Mainittakoon, että osapuolet kertoivat virallisesti Kiky-neuvottelujen jatkumisesta vasta tammikuun puolivälin jälkeen 2016.
11.Täytyy ihmetellä presidentti Niinistön mainittua perustetta. Se, että hän kertoi samoja "huoliaan" pari kolme viikkoa Mäntyniemen mystisen keskustelutiaisuuden jälkeen julkisuudessa, ei tietenkään poista tilaisuuden salaista luonnetta! Se oli salainen, koska tilaisuuteen kutsuttiin vain tiettyjä henkilöitä eikä tilaisuudesta ollut lupa kertoa kellekään ulkopuoliselle.
12. Ihmetellä täytyy myös joidenkin poliittisten toimittajien samansuuntaisia väitteitä. Esimerkiksi I-S:n Timo Haapala ihmetteli tänään twiitissään sitä, että "miten tilaisuus voi olla salainen, jos koko ay-kerma oli paikalla"? Tämä retorinen tokaisu on saanut osakseen paljon "tykkäyksiä". Itse tyydyn sanomaan vain, että voi pyhä yksinkertaisuus, ovatko toimittajat todella noin naiiveja!
13. Jo se, että Mäntynimeen keskustelu- ja neuvottelutilaisuudesta eivät maan hallituksesta tienneet muut kuin pääministeri Juha Sipilä, osoittaa, että kyseessä oli nimenomaan erittäin salaiseksi tarkoitettu ja sellaisena myös pysynyt neuvonpito, jota kukaan läsnäolijoista ei saanut paljastaa ulkopuolisille. Kirjoittajat toteavat kirjassaan, että Mäntyniemen tilaisuudesta ei hiiskuttu edes valtiovarainministeri Stubbille eikä oppositiojohtaja Antti Rinteelle; kirjoittajien mukaan Niinistö halusi tällä tavoin nakertaa Alex Stubbin arvovaltaa.
14. Mäntynimen tilaisuus paljastui vasta Mörttisen ja Lauri Nurmen toissa päivänä ilmestyneestä kirjasta. Kirjoittajille siitä kertoivat SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ja kaksi anonyyminä pysyttelevää arvovaltaista vaikuttajaa. Tilaisuus pysyi siis salassa lähes kolme vuotta. Silti Niinistöllä on otsaa väittää, ettei tilaisuus ollut salainen! Perin outo ja kummallinen näkemys, en voi muuta sanoa. Uudenvuodenpuheessaan 1.1.2016 Niinistö ei maininnut tilaisuudesta sanaakaan.
15. Lauri Lylyn kirjoittajille antamista lausumista huokuu selkeä näkemys, jonka mukaan hallitukseen nähden presidentti ajoi ohituskaistaa ja että tilaisuudesta ei ollut lupa hiiskua kellekään ulkopuoliselle. Lylyn mukaan osantottojat olivat olleet Mänthyniemessä varsin pitkään, vaikka muodollisesti kyse olikin vain aamukahvitiaisuudesta.
16. Niinistö pääsi tavoitteeseensa, eli ilmeisesti melko pian "aamukahvien" jälkeen oli selvää, että osapuolet palaisivat neuvottelupöytään ja tulisivat hyväksymään Kiky-sopimuksen. Iiman presidentin asiaan puuttumista Kiky-sopimus olisi, kuten Lauri Lyly antaa ymmärtää, varsin todennäköisesti jäänyt hyväksymättä.
17. Mörttinen ja Nurmi pohtivat kirjassaan, ylittikö presidentti toimivaltansa kutsuessaan EK:n ja SAK:n johtajat Mäntyniemen neuvonpitoon (s. 245). Heidän mukaansa vastausta voi hakea pohtimalla, mitä olisi tapahtunut, jos tieto kokouksesta olisi vuotanut julkisuuteen joulukuussa 2015. Kirjoittajien mukaan seurauksena olisi ollut poliittinen myrsky, koska tasavallan presidentti oli puuttunut salaisesti sen hetkisen sisäpolitiikan tärkeimpään ja kiistanalaisimpaan asiaan kertomatta siitä edes omaa taustapuolueettaan edustavalle valtiovarainministerille tai opposition edustajille. Myös Lauri Lylyn ja kahden kirjassa anonyyminä haastatellun avainvaikuttajan kanta on samanlainen.
18. Minusta on selvää on, että presidentti puuttui Kiky-asiassa sangen arkaan ja riidanalaiseen sisäpoliittiseen asiaan, jomka osalta hänellä ei ollut minkäälaista toimivaltuutta. Hän ylitti kirkkaasti toimivaltansa rajat. Presidentti lähti ajamaan hallituksen valmisteleman Kiky-sopimuksen hyväksymistä, vaikka tiesi, miten ankarasti SDP ja muut oppositiopuolueet sopimusta vastustivat. Juuri tämän vuoksi tilaisuus piti pitää salassa eikä siitä saanut kertoa muille kuin pääministerille.
19. Me emme tiedä, miten innokkaasti Niinistö tilaisuudessa "runnasi" sopimuksen hyväksymistä, mutta tilaisuus kesti kauan ja Niinistö näki paljon vaivaa tavoitteeseen pääsemiseksi. Joka tapauksessa on selvää, että Niinistö on kansansuosioonsa ja karismaansa nojautuen käyttänyt suostutteluvaltaansa.
20. Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Rainio on kritisoinut Niinistön toimintatapaa. Raunion mukaan Niinistö on yrittänyt häivyttää vaikutelmaa, että hän olisi pyrkinyt sekaantumaan sisäpolitiikkaan. Voi kysyä, että kun tällaisia keskusteluja on käyty, niin miksi niistä ei ole informoitu suoraan, Raunio sanoo.
21. Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjoittaman kirjan pohjalta on Niinistön mukaan myös väitetty, että hän olisi painostanut Fortumia osallistumaan Pyhäjoen ydinvoimalahankkeeseen, joka on tarkoitus toteuttaa venäläisen Rosatomin ja Fennovoiman yhteisvoimin.
22. Sauli Niinistön mukaan väite on suorastaan käsittämätön. Sen tueksi ei ole edes yritetty esittää yhtään faktaa. "En ole millään tavalla ollut vaatimassa Fortumia mukaan hankkeeseen", Niinistö kirjoittaa tiedotteessaan.
23. Kyseistä asiaa käsitellään Mörttisen ja Nurmen kirjassa sivuilla 237-240 otsikon "Kiusallinen ydinvoimalahanke" alla. Voimalahanke on Venäjälle ja presidentti Putinille tärkeä. Suomessa Fennovoima oli vuonna 2015 kuitenkin vastatuulessa. Eduskunta oli asettanut hankkeen kotimaiselle omistukselle 60 prosentin alarajan, mutta kesäkuun lopussa 2015 näytti siltä, ettei ko. ehto täyty.
24. Fortumia yritettiin kaikin keinoin sada sijoittamaan ydinvoimalaan, mutta yhtiö ei näyttänyt olevan asiasta lainkaan kiinnostunut. Vihdoin elokuussa 2015 Fortum tiedotti, että se tulee 6,6 prosentin omistuksella mukaan "suomalaiselle yhteiskunnalle tärkeään" hankkeeseen. Kirjoittajien mukaan Fortum toi tällä lausumallan esiin, että valtiojohto oli pakottanut yhtiön osakkaaksi Rosatomin ydinvoimalaan.
25. Kirjoittajien mukaan "ulkopolitiikan päätöksentekoa tuntevat" ovat kertoneet, että presidentti Sauli Niinistö teki pääministeri Juha Sipilälle ja Fortumin hallituksen puheenjohtajalle Sari Baldaufille tiettäväksi tilanteen vakavuuden. Suomen ja Venäjän suhteet olisivat vahingoittuneet, jos Fortum ei olisi pelastanut hanketta. Samalla olisivat vaarantuneet Fortumin miljardiomistukset Venäjällä. Kirjoittajien mukaan pörssiyhtiö Fortumista oli tullut tasavallan presidentin yhtiö, Rosatom puolestaan on presidentti Putinin yhtiö.
26. Tiedotteessaan Sauli Niinistö ei ole kiistänyt keskustelleensa ydinvoimalahankkeesta ja Fortumin osaomistuksen tärkeydestä Juha Sipilän ja Sari Baldaufin kanssa. Hän on kimmastunut lähinnä vain väitteestä, jonka mukaan hän olisi painostanut Fortumia hankkeen osakkaaksi tai vaatinut Fortumin mukaantuloa. Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi eivät ole kuitenkaan kirjassaan väittäneet Niinistön syyllistyneen suoranaiseen painostamiseen.
27. Kirjassa esitettyjen tietojen perusteella olen tullut vakuuttuneksi siitä, että Sauli Niinistö on tässäkin tapauksessa käyttänyt edellä mainittua suostutteluvaltaansa. Tähän viittaa myös kirjassa mainittu Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmarkin lausuma (s. 240). Kirjan tekijöiden mukaan heillä on useita muitakin toisistaan riippumattomia lähteitä, jotka ovat kertoneet, että Sauli Niinistö toi tilanteen vakavuuden maan hallituksen ja Fortumin johdon tietoon, ennen kuin yhtiö pitkin hampain muutti asiassa mieltään.
28. Keskustelun, suostuttelun ja painostuksen ero saattaa käytännössä olla hiuksenhieno. Vaikka Niinistö ei omasta mielestään ole syyllistynyt kummassakaan edellä mainitussa tapauksessa minkäänlaiseen painostukseen, hänen keskustelukumppaneillaan saattaa olla asiasta aivan erilainen käsitys. He ovat voineet kokea karismaattisen Niinistön toimintatavan painostukseksi. Kun presidentti oli ilmaissut kantansa, voidaan perustellusti olettaa, että sillä on voinut olla hänen keskustelukumppaneilleen suuri vaikutus, tai että Niinistön lausumat on koettu painostamisena.
29. Kyse on lisäksi ollut asioista, joissa presidentillä ei ole ollut lakiin perustuvaa toimivaltuuksia (valtaoikeuksia), ja keskustelut on käyty hyvin suppeassa piirissä ja ulkopuolisilta täysin salassa. Avoimuus on puuttunut tyystin. Urho Kekkonen ylitti usein valtaoikeutensa, mutta hän teki sen avoimesti, ei Tamminiemessä vieraidensa kanssa kahvia salaa ryystäen.
30. Miksi presidentin pitää ryhtyä käyttämään salaista kulissi- ja suostutteluvaltaa ja puuttumaan asioihin, jotka eivät hänelle perustuslain mukaan kuulu? Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu ulkopolitiikan johtaminen, ei sisäpolitiikkaan sekaantuminen tai valtionyhtiöiden toiminnan ohjaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti