72. KKO 2017:72. Oikeusvoima ulosotossa.

1.  Oikeusvoima on juridinen käsite, jolla tarkoitetaan tuomioistuimen antaman lainvoimaisen ratkaisun sitovaa vaikutusta myöhemmässä oikeudenkäynnissä.  

2. Oikeusvoima, joka ilmenee ne bis in idem -periaatteesta ("ei kahdesti samassa asiassa"), merkitsee käytännössä sitä, ettei tuomioistuin saa ottaa uudestaan käsiteltäväksi sellaista asiaa, joka on jo lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu (oikeuvoiman negatiivinen vaikutus, res judicata).  Oikeusvoiman positiivisella vaikutuksella puolestaan tarkoitetaan sitä, että aiempi tuomio on pantava myöhemmin annettavan tuomion perustaksi (oikeustosiseikkana) sellaisenaan eli asiaa uudelleen tutkimatta, jos aiemmassa tuomiossa ratkaistu kysymys on myöhemmässä oikeudenkäynnissä ennakkokysymyksenä.

3. Oikeusvoimavaikutus voi aktualisoitua myös ulosotossa. Tästä voidaan mainita esimerkkinä tapaus, jonka korkein oikeus (KKO ) on ratkaissut eilen 24.10. antamallaan ennakkopäätöksellä (prejudikaatilla) KKO 2017:72. Tapauksessa ulosottomies  oli ulosmitannut velalliselta veronpalautuksen saatavasta, jonka käräjäoikeus oli katsonut vanhentuneeksi aikaisemman (palkan ulosmittaus) ulosottovalituksen yhteydessä antamassaan päätöksessä. Kysymys oli siitä, estikö käräjäoikeuden lainvoimainen päätös samaa saatavaa koskevan uuden ulosmittauksen. Katsotaanpa hieman lähemmin, mistä tapauksessa on ollut kysymys. 

KKO 2017:72

4. Länsi-Uudenmaan ulosottovirasto oli 6.6.2013 antamallaan päätöksellään ulosmitannut Lindorff Oy:n kuudesta saatavasta A:n palkkaa. Näitä saatavia koskevien ulosottoasioiden ulosmittauksesta tehdyn A:n valituksen johdosta ollessa edelleen vireillä ulosottovirasto oli toisella eli 2.11.2013 antamallaan päätöksellä ulosmitannut myös A:n saaman veronpalautuksen LIndorff Oy:n edellä mainittujen saatavien perimiseksi.

5. Espoon käräjäoikeus on 12.6.2013 vireille tulleessa A:n palkan ulosmittauspäätöstä koskeneessa ulosottovalitusta koskevassa asiassa antamassaan lainvoimaisessa päätöksessä 22.11.2013 katsonut, että ulosoton hakijan Lindorff Oy:n edellä mainittujen ulosottoasioiden mukaiset saatavat olivat vanhentuneet. Tämän vuoksi käräjäoikeus on kumonnut ulosottoviraston 6.6.2013 toimittaman palkan ulosmittauksen.

6. A vaati Epoon käräjäoikeudelle 27.11.2013 tekemässään veronpalautusta koskeneessa ulosottovalituksessaan ulosottoviraston 2.11. 2013 toimittaman ulosmittauksen kumoamista, koska Lindorff Oy:n ko. saatavat olivat, kuten käräjäoikeus oli jo 22.11.2013 antamallaan päätöksellä todennut,  vanhentuneet ennen ulosmittausta. A:n mukaan vanhentumiskysymystä ei aikaisemman eli 22.11.2013 annetun ratkaisun oikeusvoimavaikutuksesta johtuen voitu tutkia uudelleen. 

7. Ulosottomies katsoi käräjäoikeudelle antamassaan lausunnossa, että aikaisemman päätöksen oikeusvoima rajoittui vain siinä ratkaistussa kysymyksessä olevaan ulosmittaukseen. Lindorff Oy puolestaan lausui, että vanhentumiskysymys oli ratkaistava uudelleen, koska aikaisempien päätösten oikeusvoimavaikutus ei ulottunut ko. veronpalautusta koskevaan ulosmittaukseen.

8. Espoon käräjäoikeus antoi päätöksen A:n veronpalautuksen ulosmittausta koskevaan valitukseen vasta 25.2.2015, eli vuosi ja kolme kuukautta valituksen tekemisestä. Käräjäoikeus tutki saatavien vanhentumiskysymyksen uudelleen, koska aikaisemmin annetulla lainvoimaisella ratkaisulla, joka oli koskenut A:n palkan ulosmittauksesta, ei ollut sitovaa vaikutusta veronpalautuksen ulosmittauksesta tehtyä ulosottovalitusta käsiteltäessä. Kätäjäoikeus katsoi, etteivät saatavat olleet vanhentuneet, joten se hylkäsi A:n valituksen.

9. A valitti hovioikeuteen. Helsingin hovioikeus katsoi 31.12.2015 antamassaan päätöksessä, että käräjäoikeuden 25.2.2015 antamassa päätöksessä oli kysymys samoista saatavista kuin käräjäoikeuden 22.11.2013 antamassa päätöksessä. Saatavia oli säännöllisin väliajoin haettu uosottoteitse A:lta. Velkoja ja velallinen olivat kaikilta osin pysyneet samoina. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että kysymys ei kuitenkaan ollut saman ulosottohakemuksen uudistamisesta, koska ulosottopäätöksissä 2.11.20013 ja 6.6.2013 ulososoton kohteena olivat olleet eri varat siten, että ensiksi mainittu päätös oli koskenut A:n veronpalautusta ja jälkimmäinen puolestaan A:n palkan ulosmittausta. Hovioikeus hylkäsi A:n valituksen.

10. KKO myönsi A:lle vuoden 2016 alkupuolella valitusluvan (VL 2016-79). Eilen antamassaan päätöksessä KKO viittaa ulosottokaaren (UK) 3 luvun 31 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan ulosottomiehen päätös on voimassa siinä ulosottoasiassa, jossa se on annettu. Toisin kuin käräjäoikeus ja hovioikeus olivat katsoneet, KKO päätyi esittämillään perusteilla siihen, että tapauksessa on ollut kysymys samasta ulosottoasiasta, koska velkojan ja velallisen lisäksi myös saatavat, joiden perimiseksi ulosmittauksia oli haettu, olivat samoja. Se seikka, että ulosmittausta oli haettu ensin A:n palkasta ja sen jälkeen A:n veronpalautuksesta, ei vaikuttanut asiaan. 

11. KKO operoi perusteluissaan ulosottoasian sisäisen oikeusvoimavaikutuksen käsitteellä, jonka ulosottomiehen ulosottoasiassa tekemä lopullinen asiaratkaisu UK 3:31.2:n nojalla saa aikaan ja joka sitoo ulosottomiestä itseään. Samanlainen sisäinen sitovuus on myös muutoksenhakutuomioistuimen (ensiasteena siis käräjäoikeuden) samassa ulosottoasiassa ulosottovalituksen johdosta antamalla päätöksellä.

12. Koska käräjäoikeus oli ko. ulosottoasioita koskeneessa lainvoimaisessa päätöksessään 22.11.2013 katsonut, että ulosottoperusteena olevat Lindorff Oy.n saatavat olivat vanhentuneet, mainittu ratkaisu KKO:n mukaan sitoi myöhemmin vireille tulleessa toisessa asiassa eivätkä alemmat tuomioistuimet olisi siten saanet tutkia vanhentumiskysymystä uudestaan. KKO kumosi ulosmittauspäätökset ja alempien oikeuksien ratkaisut.

13. Käräjäoikeuden  22.11.2013 antamalla päätöksellä oli siis positiivinen oikeusvoimavaikutus myöhemmin eri hakemuksella vireille tulleessa asiassa. KKO:n päätös noudattelee ratkaisun KKO 2007:40 perusteluissa esitettyjä kannanottoja. Vm. ratkaisua on kommentoinut yliopistolehtori, OTT Heidi Lindfors teoksessa Pekka Timonen (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein  I/2007 s. 267-269. 

14. On yllättävää, että lopullisen ratkaisun saaminen tässä sinänsä melko yksinkertaisessa asiassa kesti todella kauan eli lähes neljä vuotta. Ulosmittaus oli marraskuussa 2013, käräjäoikeus ratkaisi ulsottovalituksen vasta helmikuussa 2015, hovioikeus käräjäoikeuden päätöksestä tehdyn valituksen joulukuussa 2015 ja KKO puolestaan hovioikeuden pätöksestä tehnyn valituksen vasta nyt lokakuussa 2017.

15. KKO:n ratkaisukokoonpanoon on kuulunut oikeusneuvos Tatu Leppänen, joka nimitettiin KKO:n jäsenen virkaan 1.9.2016 alkaen. Leppästä voidaan pitää ulosottoasioiden eksperttinä, sillä hän on yhdessä Tuula Linnan kanssa vastannut uuden ja varsin laajan ulosottokaaren (UK) valmistelusta. Linna ja Leppänen ovat laatineet yhdessä useita ulosotto-oikeuden oppikirjoja, joista viimeksi ovat ilmestyneet teokset Ulosotto-oikeus I (2014), jossa käsitellään ulosottomenettelyä, ja Ulosotto-oikeus II (2015), joka koskee puolestaan ulosmittausta ja myyntiä. Tänä vuonna ilmestyy vielä Tuula Linnan yksin kirjoittama kirja Ulosotto-oikeus III (Erityiset täytäntöönpanolajit ja oikeussuojakeinot).