1. Kunniamurha on kunniaväkivallan äärimmäinen muoto, jossa yhteisö, usein suku tai perhe, surmaa jäsenensä tai hyväksyy tämän tappamisen säilyttääkseen kunniansa. Murhan kohteeksi valikoituu henkilö, tavallisesti nainen, jonka katsotaan rikkoneen kunniasääntöjä, minkä puolestaan katsotaan oikeuttavan surmatyön.
2. Kunniamurhat ovat tyypillisiä klaaniyhteiskunnille, muslimeille ja kunniakulttuureille, joissa järjestäytyneen yhteiskunnan ote ihmisistä on vähäinen. YK:n piirissä on arvoitu, että maailmasssa tapahtuu vuoittain noin 5 000 kunniamurhaa. Amnesty International pitää mainittua lukua liian pienenä, sillä se on arvioinut, että yksinomaan Pakistanissa tehdään vuosittain 1 000 kunniamurhaa. Ruotsissa on viimeksi kuluneen 10-20 aikana tapahtunut joitakin kunniamurhia tai sen valmistelutekoja.
3. Rikosoikeudessa lähtökohtana on perinteisesti ollut, että rangaistusvastuuta ei ole ulotettu rikoksen yritystä aikaisempaan vaiheeseen. Näin sen vuoksi, että suunnittelu- tai valmisteluvaiheessa konkreettinen vaara rikoksen toteuttamisesta on yleensä vähäinen. Muun muassa koulusurmat sekä eräät rahankuljetusryöstöt ovat kuitenkin antaneet myös Suomessa lainsäätäjälle aiheen kriminalisoida tiettyjen törkeiden rikosten valmistelu.
4. Tiettyjen vakavampien rikosten valmistelu on ollut Suomessa rangaistavaa jo aika kauan. Tällaisia rikoksia ovat terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu (RL 34 A luvun 2 §) ja huumausainerikosten vamistelu (RL 50 luvun 3a §).
5. Koulusurmat ja kymmenkunta vuotta sitten sattuneen rahanryöstön valmistelun johdosta rikoslakiin päätettiin ottaa säännökset törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelun kriminalisoinnista. Aseistautuneet ryöstäjät yllättivät ensin Suomen Pankin rahankuljetusauton vartijat ja anastivat autosta suuren summan rahaa. Sama rikollisryhmä saatiin myöhemmin 2007 kiinni Liedosta vahvasti aseistautuneena ja ryöstösuunnitelma hallussaan. Jälkimmäisestä teosta ei kuitenkaan voitu tuomita rangaistusta, sillä ryöstön suunnittelu ja valmistelu ei ollut tuolloin rangaistava teko.
6. Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu on säädetty Suomessa rangaistavaksi 1.8.2013 alkaen. Rikoslain 21 luvun 6 a §:n 1 momentin mukaan törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta tuomitaan muun muassa se, joka mainitun luvun 1 §:ssä tarkoitetun tapon tekemistä varten
1) pitää hallussaan ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä taikka välinettä, joka soveltuu erityisesti käytettäväksi välineenä rikoksessa,
2) sopii toisen kanssa tai laatii yksityiskohtaisen suunnitelman mainitun rikoksen tekemisestä tai
3) palkkaa, käskee tai muuten yllyttää toista mainitun rikoksen tekemiseen taikka lupautuu tai tarjoutuu tekemään sen.
Rangaistukseksi rikoksesta on säädetty ko. lainkohdassa vankeutta enintään neljä vuotta. Panttivangin ottamisen ja törkeän ryöstön valmistelusta säädetty enimmäisrangaistus on kuitenkin kolme vuotta vankeutta.
7. RL 21 luvun 6a §:n 2 momentin mukaan, jos vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen taikka jos henkilö on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta, estänyt sen jatkumisen tai muuten poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen valmistelussa, 1 momentin valmistelun rangaistavuutta koskevaa säännöstä ei kuitenkaan sovelleta.
8. Rikoksen valmistelulla tarkoitetaan rikokseen tähtäävää toimintaa, jolla luodaan edellytyksiä rikoksen myöhemmälle toteuttamiselle. Tavoitteena on toteuttaa valmisteltava rikos. Valmistelutoimet ovat yritystä varhaisempia tekoja, joissa rikoksen tekemistä ei ole vielä aloitettu. Rangaistavaa valmistelua voi olla vasta jokin konkreettinen ulkomaailmassa ilmenevä teko eli valmistelutoimi.
9. Korkein oikeus (KKO) on antanut tänään 5.7.2017 ensimmäisen ennakkopäätöksen törkeän henkeen tai tarveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua koskevassa asiassa (KKO 2017:52). KKO ei käytä ratkaisussaan nimenomaan termiä kunniamurha tai sen valmistelu, koska sanaa kunniamurha ei mainita laissa eikä se siten ole virallinen käsite.
10. Tapauksessa on ollut kysymys tapahtumasarjasta, jossa Irakista Suomeen vuonna 2010 tullut ja Helsingissä asuva mies (A) oli syytteen mukaan toistuvasti uhannut 16-vuotiasta sisartaan (B) tappamisella tai väkivallalla. Tapauksen taustalla ovat olleet perheen sisällä velloneet kiistat, joita B:n käytös oli aiheuttanut. Syyttäjän mukaan A uhkasi B:n henkeä, koska tämä ei noudattanut kulttuuriin ja uskontoon liittyviä sääntöjä. Syytteen mukaan A oli sopinut Irakissa asuvan isänsä kanssa B:n tappamisesta ja lupautunut isän yllyttämänä tekemään surmateon.
11. Tapahtumat olivat kärjistyneet 17.4.2015, jolloin B oli jäänyt palaamatta kaupungilta kotiin, jolloin A oli alkanut etsiä siskoaan; B:stä oli 20.4.2015 tehty poliisille katoamisilmoitus. Syyttäjä Eija Velitskin nostaman syytteen mukaan A oli laatinut yksityiskohtaisen suunnitelman ja etsinyt sisartaan usean vuorokauden ajan ja suunnitellut sekä kuvaillut erilaisia B:n surmaamistapoja. A oli lähettänyt B:lle sekä useille muille henkilöille tekstiviestejä, joissa hän oli uhannut eri tavoin sisarensa henkeä tai fyysistä koskemattomuutta. A oli 22..4.2015 saanut ystävältään C:ltä tietää B:n olinpaikan. C oli hakenut B:n Vuosaaresta sijaitsevasta hampurilaisravintolasta ja vienyt tämän veljensä A:n luokse.
12. Helsingin käräjäoikeus (käräjätuomari Petteri Plosila ja lautamiehet) tuomitsi 29.6.2015 A:n a) sisareensa kohdistuvan törkeästä henkeen tai tarveyteen kohdisttuvan rikoksen valmistelusta sekä b) tämän pahoinpitelystä yhteiseen 2 vuoden 1 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
13. A valitti käräjäoikeuden tuomiosta Helsingin hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä. Hovioikeus (laamanni Jukka Heikkilä sekä hovioikeudenneuvokset Seppo Ovaskainen ja Birgitta Lemström) hylkäsi 29.1.2016 antamallaan tuomiolla A:ta vastaan ajetun syytteen rikoksen eli kunniamurhan valmistelun osalta, mutta tuomitsi A:n B:n pahoinpitelystä 6 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Hovioikeus määräsi A:n ehdollisen rangaistuksen tehosteeksi valvontaan.
14. Syyttäjä valitti tuomiosta KKO:een ja vaati, että A tuomitaan rangaistukseen myös 17.-22.4.2015 tehdystä törkeän henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Korkein oikeus myönsi 2.6.2016 syyttäjälle valitusluvan ja toimitti 13.3.2017 asiassa suullisen käsittelyn.
15. Korkein oikeus (KKO) käsitteli asiaa ainoastaan rikoksen (kunniamurhan) valmistelua koskevan syytteen osalta. KKO lausuu tänään antamansa tuomion perusteluissa (kappale 5) ja laatimansa ratkaisuselosteen otsikossa, että KKO.ssa oli kysymys kunniamurhan valmistelun tunnusmerkistön täyttymisestä siltä osin, oliko vastaajalla (= syytetyllä) ollut tarkoitus tappaa sisarensa ja oliko hän syyllistynyt ko. rikoseen sopimalla isänsä kanssa tai laatimalla yksityiskohtaisen suunnitelman sisarensa B:n tappamisesta tai lupautumalla tekemään teon.
16. Mutta kuten KKOn perusteluista selkeästi ilmenee, KKO:n käsittelyssä ja ratkaisussa ei ole ollut kysymys vain tunnusmerkistön täyttymistä koskevasta rikosoikeudellisesta kysymyksestä, vaan myös ja jopa ensi sijassa syyttäjän rangaistusvaatimuksen tueksi esittämän näytön arvioinnista ja siitä, ylittyikö langettavan tuomion antamiseen tarvittava näyttökynnys niin, ettei A:n syyllisyydestä jäänyt järkevää epäilyä. Viittaan esimerkiksi ratkaisun perustelukappaleisiin 9, 39 ja 40.
17. KKO:n mukaan asiassa keskeisellä sijalla oli muun muassa se, oliko A syyttäjän väittämin tavoin tietyn ajan sisällä laatinut yksityiskohtaisen suunnitelman henkirikoksesta. Kun asia liittyi konkreettisen teon sijaan sen valmisteluun, on näyttöä KKO:n mukaan arvioitava erityisen huolellisesti. Perusteluissaan KKO lausuu (kappale 9), että tällaisessa (rikoksen valmistelua koskevassa) tapauksessa myös näytölliset vaikeudet usein korostuvat, minkä vuoksi myös rikosvastuun edellytyksiä on tulkittava "kohtalaisen suppeasti". KKO viittaa tässä kohdin lainvalmisteluasiakirjoihin eli hallituksen esitykseen (HE 141/2012 vp s. 34) ja lakivaliokunnan mietintöön (LaVM 8/2013 vp s.4), joissa on korostettu RL 21 luvun 6 a §:n suppeaa ja sen tarkoituksen mukaista tulkintaa.
18. KKO:n mukaan A:n sisarelleen lähettämistä viesteistä oli nähtävissä uhkausten ja suuttumuksen lisäksi jossain määrin myös huolestuneisuus perheenjäsenistään. Mies oli uhkaillut vakavuudeltaan vastaavan kaltaisilla viesteillä lukuisia muitakin ihmisiä ja sisarensa B:n mukaan häntäkin jo aiemmin. Toisaalta A oli myös useaan otteeseen todennut, ettei sisarelle tapahtuisi mitään, jos hän palaisi kotiin. A oli myös todennut käyttäneensä voimakasta kieltä ja tehneensä siinä virheen.
19. Ottaen huomioon uhkausten vaihteleva laatu ja kohdistumisen useisiin eri tahoihin, viesteistä ei KKO:n mukaan voitu riittävän luotettavasti päätellä, että mies oli päättänyt yksityiskohtaisen suunnitelman turvin tappaa sisarensa. Koska syyte koski nimenomaan tappamisen valmistelua, KKO päätyi hovioikeuden tavoin hylkäämään syytteen.
20. Loppukaneettinaan KKO lausuu perusteluissaan (kappale 40) näin:
Punnitessaan vastakkain syytettä tukevaa ja sitä vastaan puhuvaa näyttöä Korkein oikeus toteaa, että A:n sisareensa aikaisemmin kohdistama väkivalta sekä hänen lähettämistään viesteistä ja hänen puheistaan ja käyttäytymisestään ilmenevä aggressiivisuutensa osoittavat yleistä valmiutta käyttää jonkinasteista väkivaltaa sisartaan kohtaan. Yleinen valmius väkivallan käyttöön ei kuitenkaan vielä riitä osoittamaan, että hän olisi tehnyt yksityiskohtaisen suunnitelman sisarensa tappamisesta. Todisteina esitetyt viestitkin osoittavat pikemminkin kiihtymystilassa tapahtunutta uhoamista kuin yksityiskohtaisen surmaamissuunnitelman olemassaoloa. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että A:n ei ole näytetty tehneen yksityiskohtaista suunnitelmaa sisarensa surmaamisesta.
Ratkaisu KKO 2017:52
KKO:n tiedote
21. Voitaisiinko korkeimman oikeuden ratkaisua kritisoida jonkinlaisesta helläkätisyydestä ja syytetyn todella törkeältä vaikuttavan teon vähättelystä? Mahdollisesti, sillä asiassa olisi minusta voitu päätyä myös toisenlaiseen lopputulokseen. Korkeimman oikeuden tuomarit ovat ehkä kiiinnittäneet liiaksi huomiota siihen, miten A selitti menettelyään KKO:ssa maaliskuussa pidetyssä suullisessa käsittelyssä. Minulle jäi ratkaisun lukemisen perusteella vaikutelma, että KKO on tulkinnut RL 21 luvun 6 a §:n 1 momentin säännöksiä liian suppeasti ja tavalla, jonka mukaan valmistelutoimen tulisi edetä lähes rikoksen yritysasteelle, jotta sitä voitaisiin pitää rangaistavana valmisteluna.
22. Syytetyn siskoa B:tä kuultiin KKO:n suullisessa käsittelyssä videoyhteyden välityksellä, jolloin hän mm. kertoi, että veli oli uhannut leikata hänen päänsä irti. Mutta samaan hengenvetoon tyttö oli todennut, että "mut ei se sitä tarkoittanut" ja että "mä tunnen mun veljen, ei se tekis mitään sellaista". Kuten KKO perusteluissaan toteaa, pian mainittujen uhkailujen jälkeen suoritetussa esitutkinnassa tyttö oli kertonut tilanteen uhkaavuudesta täysin toisella tavalla. Myös todistajina kuullut kaksi poliisimiestä kertoivat KKO:n istunossa, että A oli ollut uhkailuissaan aivan tosissaan. Kenties KKO:n tuomarit ovat ajatelleet, että A:n B:n pahoinpitelystä saama 6 kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus oli riittävä rangaistus A:n koko menettelystä.
21. Yle Uutiset on julkaissut nauhoitukseen perustuvan selosteen siitä, mitä A, B ja todistajat kertoivat KKO:n suullisessa käsittelyssä 13.3.2017; lue tästä.
22. Olisiko A:n toistuvat tappo- ja pahoinpitelyuhkaukset voitu lukea hänen syykseen valmistelun asemesta laittomana uhkauksena, josta säädetään rangaistus RL 25 luvun 7 §:ssä, jos siitä olisi vaihtoehtoisesti vaadittu hänelle rangaistusta? Todennäköisesti olisi, sillä A oli uhannut B:tä väkivaltaisilla rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Laittomasta uhkauksesta on säädetty rangaistukseksi sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta, joten se on selvästi lievempi rikos kuin RL 21:6a §:ssä kriminalisoitu rikoksen valmistelu, jonka maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta.
23. Kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski tunnetaan taitavana, mutta myös aika kunnianhimoisena syyttäjänä, joka on "saalistanut" urallaan vyölleen useita "kovia päänahkoja". Velitski muistetaan esimerkiksi Pikku-Erikan tapauksesta, jossa tytön isä ja tämän naisystävä tuomittiin Velitskin ajaman syytteen mukaisesti murhasta. Velitski on ajanut syytettä myös Tapanilan aseman raiskausjutussa, autoilijan tapposyytettä ns.Töölön pyöräjutussa, Kokkolan koulumurhan valmistelua koskevassa jutussa jne. Nyt esillä olevassa tapauksessa Velitski on myös tavoitellut "suurta kalaa", sillä hänelle ei riittänyt, että A tuomittaisiin ainoastaan laittomasta uhkauksesta, vaan Velitski on halunnut, että irakilaismiehelle saadaan langettava tuomio ja kunnon rangaistus astetta vakavammasta ja törkeämmästä rikoksesta. Syyttäjän suunnitelma ei jäänyt valmisteluasteelle, vaan eteni yritykseksi. Yritys oli kova ja hyvä, mutta ei aivan onnistunut.
Punnitessaan vastakkain syytettä tukevaa ja sitä vastaan puhuvaa näyttöä Korkein oikeus toteaa, että A:n sisareensa aikaisemmin kohdistama väkivalta sekä hänen lähettämistään viesteistä ja hänen puheistaan ja käyttäytymisestään ilmenevä aggressiivisuutensa osoittavat yleistä valmiutta käyttää jonkinasteista väkivaltaa sisartaan kohtaan. Yleinen valmius väkivallan käyttöön ei kuitenkaan vielä riitä osoittamaan, että hän olisi tehnyt yksityiskohtaisen suunnitelman sisarensa tappamisesta. Todisteina esitetyt viestitkin osoittavat pikemminkin kiihtymystilassa tapahtunutta uhoamista kuin yksityiskohtaisen surmaamissuunnitelman olemassaoloa. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että A:n ei ole näytetty tehneen yksityiskohtaista suunnitelmaa sisarensa surmaamisesta.
32 kommenttia:
Perjantaina tulee tuomio ns. sarjakuristajaa koskevasta vakavan rikoksen valmistelusta. Siinä lienee lopputulos vielä suuremmalla syyllä sama.
Onpa todella surullinen ja törkeä tapaus ja käsittämätön ratkaisu KKO:lta. Ilmeisesti tyttö olisi pitänyt yrittää keinolla millä hyvällä tappaa, jotta tuomio olisi tullut. Ratkaisu rohkaissee muita kunniamurhaa suunnitttelevia uussuomalaisia menettelemään samalla tavalla, koska mitään rangaistusta rikollisesta teosta ei seuraisi.
Menettely on tietysti ollut moitittavaa, mutta juridisesti on tehtävä vissi ero uhkausten - vakavienkin - ja rikoksen yksityiskohtaisen suunnitelman välillä. Miksi syyttäjä ei syyttänyt toissijaisesti laittomasta uhkauksesta, josta olisi tullut lisäkakkua?
On selvää, että tapauksessa ei ollut olemassa riittävän yksityiskohtaista suunnitelmaa sisaren surmaamisesta. Tämän puolesta puhuu jo se, että ampumaasetta, jota tekijä oli hankkimassa ei ollut löydetty. Muutenkin tekijän viestit ja uhkaukset olivat useita vaihtoehtoja sisältäviä tekomuotoja, joilla oli selvästi ollut tarkoitus pelotella sisarta palaamaan kotiin ja noudattamaan islamin lain sääntöjä.
Sen sijaan toinen peruste rikoksen valmistelun tuomitsemiselle, eli oliko tekijä sopinut isänsä kanssa tai lupautunut rikoksen tekemiseen, näyttäisi selvemmin toteen näytetyltä. Tekijä oli itse poliisille kertonut puheistaan isänsä kanssa eikä niiden sisällöstä jäänyt asiassa epäselvyyksiä, mitä oli tarkoitettu. Tässä suhteessa KKO:n tuomio vaikuttaa hyvin helläkätiseltä.
Olen samaa mieltä siitä, että syyttäjä olisi voinut syyttää A:ta vaihtoehtoisesti laittomasta uhkauksesta, jonka tunnusmerkistö näyttäisi aika selvästi A:n menettelyssä toteutuneen.
Olen lisännyt mm. tästä seikasta blogikirjoitukseen "yön yli" nukuttuani pari kappaletta loppuun ja myös kirjoituksen alkupuolella pari uutta kappaletta.
Minäkin ihmettelin hieman KKO:n helläkätisyyttä, kun se ei ole noteerannut kunnolla sitä seikkaa ja faktaa, että A:n isä oli yllyttänyt poikaansa surmatekoon ja A oli oman kertomansa mukaan luvannut isälleen, että hän täyttää tämän toivomuksen tai pyynnön.
Ei tuollaiselta sopimukselta tai lupaukselta toki voida edellyttää esim. kirjallista muotoa tai vastaavaa. A on kertonut isänsä osuudesta asiaan ja heidän välisestä sopimuksestaan vaikka tappaa B tarviitaessa ulkopuolisille henkilöille ja myös vielä Vuosaaren hässäkän yhteydessä kahdelle paikalle hälyytetyille ja jutussa todistajina kuulluille poliisille.
KKO on vedonnut tältä osin lakonisesti lähinnä vain siihen, että A oli "kiihtyneessä tilassa".
Markku Fredman on kirjoittanut törkeiden rikosten valmistelusta
http://www.fredman-mansson.fi/fi/henkilosto/markku-fredman/blogit/107-toerkeiden-rikosten-valmistelun-kriminalisoinnista
Miksei syyttäjä syyttänyt myös isää?
Blogisti kuvaili Pikku-Erikan ym. juttuja "koviksi päänahoiksi". Myös asianosaisen avustajalle tämän tyyppiset jutut ovat vähintäänkin kuvaannollisesti kultakaivoksia. Jutut on yleensä hyvin tutkittuja, ja julkisuutta saa kohtuullisen vähällä vaivalla verrattuna esimerkiksi talousrikoksiin. Maallikoille murha- ym.jutut näyttäytyvät vaativina, joten sukulais- ja tuttavapiirissäkin voi paistatella lähes huippujuristina.
Toistuvasta, vakavasta laittomasta uhkauksesta voi antaa reippaankin rangaistuksen. Samalla se olisi ollut selkeä viesti sukulaismiehille, ettei tälläinen peli vetele Suomessa. Tuomioistuimen harkintavallan kannalta on ongelmallista, jos syyttäjä ei hoksaa esittää kaikkia vaihtoehtoisia syytevaatimuksia.
Näinhän se on, sillä syytesidonnaisuusperiaate, josta säädetän ROL 11 luvun 3 §:ssä, estää tuomioistuinta tuomitsemasta eli lukemasta syytetyn syyksi sellaista faktista tekoa, johon syytten teonkuvauksessa ei ole rangaistusvaatimuksen tueksi vedottu.
Syyttäjän käyttämän rikosnimike ei sido tuomioistuinta, mutta siitä ei tässä tapauksessa ole ollut kyse. Ts. tuomioistuin ei ole voinut katsoa A:n syyllistyneen laittomaan uhkaukseen, koska sen tunnusmerkistöä vastaaviin konkreettisiin tosiseikkoihin ei syytteen tueksi vedottu.
Toki prosessinjohdossaan aktiivinen tuomari olisi voinut esimerkiksi käräjäoikeudessa todeta syyttäjälle, että tämä ei siis vaihtoehtoisesti tarkoita tai halua vedota RL 25:7:ssä mainittuun uhkaukseen ja muihin sanotusta lainkohdasta ilmeneviin seikkoihin. Näin olen itse kirjoissani ja artikkeleissani opettanut 80-luvun alusta lähtien ja menetellyt samoin myös tuomarina ollessani.
Syyttäjä Velitskillä on tällä hetkellä pari muutakin ''korkean'' profiilin juttua vireillä KKO:ssa, nimittäin blogistinkin mainitsema Tapanilan raiskaus (valituslupa myönnetty kesäkuussa 2016) ja Töölön pyöräturma (joulukuussa 2016). Ymmärtääkseni molemmissa tapauksissa valituslupa myönnettiin rangaistuksen määräämisen osalta, sillä molemmissa tapauksissa hovioikeus alensi tuomioita poikkeuksellisen julkisuuden vuoksi. Ehkäpä KKO julkaisee molemmat lähinnä poikkeuksellisen julkisuuden vaikutusta tuomioihin. Ehkäpä KKO antaa molemmista tapauksista ennakkopäätökset samana päivänä. Käsittääkseni viime aikoina ''poikkeukselliseen julkisuuteen'' rangaistusta alentavana seikkana on alettu vetoamaan poikkeuksellisen paljon.
KKO on antanut parin viime vuoden aikan harvinaisen paljon valituslupia rangaistsuksen mittaamisesta.
Johtuneeko myös siitä, että ne ovat vähempitöisiä verrattuna moniin muihin kysymyksiin? Sinänsä on kyllä hyvä, että alemmat tuomioistuimet saavat ohjenuoraa.
Ei ne nyt niin vähätöisiä ole, jos meinaan rangaistuksen mittaamisratkaisut perustellaan asianmukaisella tavalla.
Ohjenuorina kyllä eli mallina siille, mitä kaikkia seikkoja rangaistusta mitattaessa tulisi ottaa huomioon ja miten mittaamiskysymystä olisi perusteltava.
Korkeimman oikeuden ratkaisuprofiili riippuu myös siitä, millaisia juttuja sinne tarjotaan. Jotta myös vaativuudeltaan "korkean profiilin" jutulle myönnetään valituslupa, täytyy lupahakemukseen panostaa.
Kyllä se nykymaailmassa on syyttäjän tehtävä ilmoittaa, mistä hän haluaa syyttää. Tuomioistuin ei voi lähteä laajentamaan syytteitä. Prosessinjohdolla voidaan korkeintaan selvittää esimerkiksi rikoksen tunnusmerkistötekijän puuttuessa, mihin tunnusmerkistötekijöihin syyttäjä on tarkoittanut vedota asiassa.
Oikeuskäytännössä ei myöskään ole otettu kantaa siihen, onko törkeän rikoksen valmistelu lainkonkurenssissa laittoman uhkauksen kanssa. Syyttäjän olisi tullut erikseen vaatia rangaistusta laittomasta uhkauksesta myös muihin henkilöihin kohdistettuna sekä myös asianomistajaan.
Tässä tapauksessa ammattitaitoinen syyttäjä olisi esittänyt myös toissijaisen teonkuvauksen siitä, että on valmisteltu törkeää pahoinpitelyä eikä pelkkää surmaa. Rivien välistä KKO:n ratkaisusta voi lukea, että tästä olisi voitu ehkä tuomita (kohta 40 "Punnitessaan vastakkain syytettä tukevaa ja sitä vastaan puhuvaa näyttöä Korkein oikeus toteaa, että A:n sisareensa aikaisemmin kohdistama väkivalta sekä hänen lähettämistään viesteistä ja hänen puheistaan ja käyttäytymisestään ilmenevä aggressiivisuutensa osoittavat yleistä valmiutta käyttää jonkinasteista väkivaltaa sisartaan kohtaan.")
Vastaajan valittaessa KO:n tuomiosta HO:een syyttäjä olisi voinut tehdä vastavalituksen siltä osin, kun KO oli hylännyt syytteen ampuma-aseen hankinnasta.
Muuten suhtkoht hyvä kommentti anonyymiltä.
Paitsi lausetta "Tuomioistuin ei voi lähteä laajentamaan syytettä". Kukaan ei ole nimitäin tällaista koskaan vaatinut tai edes esittänyt, toteamus tai varoitus on siten täysin turha.
Sarjakuristajajaa vastaan ajettu syyte hyätiin. Käräjäoikeus: ei riittävää näyttöä rikoksen valmistelusta.
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005282583.html
Eija Velitski ajoi syytettä myös sarjakuristajaa vastaan rikoksen valmistelusta.
Eijan syytteet ovat olleet viime aikoina kyllä aika tavalla vastatuulessa. Pitäisikö rouvan panna hieman jäitä hattuun eikä intoilla liiaksi?
Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella on syyte ollut kaltevalla pohjalla. Vaikka olisi ollut näyttö siitä, että Penttilä yritti tunkeutua asuntoon, missä on näyttö kuristamistarkoituksesta tappo- tai pahoinpitelytarkoituksessa? Siinäkö, että Penttilä on kuristanut ennenkin nahkakäsineet kädessä?
Taitava syyttäjä uskaltaa arvioida näytön itsenäisesti, vaikka julkisuudessa epäiltyä tituleerataan sarjakuristajaksi.
Melko rohkeaa väittää, että vastaaja aikoi tappaa, vaikkei mikään konkreettinen seikka tue sitä. Pelkästään aiemman rikollisuuden perusteella ei syytteelle ole perusteita. S/M -tyyppinen kiinnostus ei muuta asiaa.
Pahinta KKO:n ratkaisussa on se, jos sitä kunniakultuureista tulleista luetaan niin, että ylin tuomioistuin hiljaisesti hyväksyy tuollaisen käytöksen.
Matti Tolvanen totesi ns. sarjakuristajan tapauksessa, ettei valmistelusta voi tuomita pelkkien ajatusten perusteella vaan tarvitaan konkreettinen suunnitelma. Totta sinänsä, mutta tässä tapauksessahan ei ollut näyttöä edes ajatuksista kuristaa.
Kyllä noi proffat sitten osaavat! Ei me tavikset olisi millään tuotakaan seikkaa itse hoksattu.
Eipä syytöntä voi tuomita kunniamurhasta varoitukseksi muille. Eikä ketään voi tuomita teoista, joista ei ole syytetty.
Ei syytetty laittomasta uhkauksesta?! Minusta h y v i n kyseenalaista, sillä kyllä käräjillä säännönmukaisesti syytetään ja tuomitaan huomattavasti paljon vähäisemmistä uhkauksista. Ei virkamies voi valita profiili- tai ennakkotapausjutuiksi mielensä mukaan, kyllä virkamiehellä täytyy joku roti olla. Todella outoa.
Syyttäjä tyytyi käräjäoikeuden hylkyyn ampuma-aseen hallussapidosta, mutta väittää kuitenkin edelleen KKO:ssa, että vastaaja on pitänyt hallussaan ampuma-asetta tappamistarkoituksessa. Ristiriitaista.
KHO määräsi tänään tekijän karkotettavaksi (KHO 2017:121). Vuosikirjapäätöksen viitetietoihin on otettu mukaan nimike "Kulttuuriset syyt". Onnistuuko karkotus Etelä-Irakiin käytännössä?
Odottikohan KHO Korkeimman oikeuden ratkaisua ja lopputuloksesta huolimatta päätyi karkotukseen? Mutta eiköhän asiaan puutu vielä vähintäänkin Irja Askola. Kuulkaa maailman huutoa!
Korkeimman oikeuden ratkaisuselosteessa ei puhuta asianomistajan vaatimuksista mitään. Jos asianomistaja ei vaadi rangaistusta laittomasta uhkauksesta eikä teossa käytetä asetta, syyttäjällä on syyteoikeus vain silloin, kun erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.
Niin, KHO:n päätöksessä mainittiin muistaakseni että tekijä on sittemmin tehnyt sovinnon sisarensa kanssa.
Toisaalta voisi perustellusti myös katsoa että erittäin tärkeän yleisen edun vaatimus täyttyisi tällaisessa kunniaväkivaltaan liittyvässä tapauksessa missä on oikein jouduttu soveltamaan Istanbulin yleissopimusta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta ja ehkäisemisestä (vrt. KHO:n päätös).
Ylessä oli muuten kiinnostava artikkeli siitä, miten käännytyspäätöksen saaneet paperittomat turvapaikanhakijat elättävät itseään sen jälkeen kun he eivät enää voi asua vastaanottokeskuksessa eivätkä saa tukea sieltä. Toimittajien mukaan he elättävät itseään pimeällä työllä ja joutuvat herkästi ihmiskaupan kaltaisiin olosuhteisiin.
https://yle.fi/uutiset/3-9722098
Eiköhän tänä "sovinto" ole pakon sanelema. Milloin on kyseessä erittäin tärkeä yleinen etu ellei tässä?
Lähetä kommentti