1. Korkein oikeus antoi viime perjantaina ennakkopäätöksen 2017:43, joka koski käräjäoikeuden päätösvaltaisuutta riita-asiassa, jossa käräjäoikeuden kokoonpanoon kuului yksin laamannin antaman määräyksen perusteella tuomioistuinharjoittelua suorittava käräjänotaari.
KKO 2017:43
2. Käsiteltävänä ollut asia koski työoikeudellista riita-asiaa, jossa ratkaisua ei voinut perustaa lakiin ja sen esitöihin eikä oikeuskäytäntöön. Korkein oikeus katsoi, että koska asia oli laatunsa vuoksi vaikea ratkaista, käräjäoikeus ei ollut päätösvaltainen. Ts. laamanni ei olisi saanut määrätä notaaria toimimaan asiassa puheenjohtajana ja samalla oikeuden ainoana jäsenenä.
3. Kysymys tuomioistuin päätösvaltaisuudesta on ehdoton prosessinedellytys, joten myös hovioikeus, jonne käräjäoikeuden tuomiosta on valitettu, on velvollinen ottamaan sen huomioon omasta aloitteestaan, vaikkei asianosainen eli valittaja ole tehnyt (prosessi)väitettä käräjäoikeuden päätösvaltaosuuden puuttumisesta.
4. Ko. tapauksessa käräjäoikeuden tuomiosta oli valitettu Itä-Suomeen hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei - ihme kyllä - ollut kiinnittänyt minkäänlaista huomiota käräjäoikeuden kokoonpanoon, päätösvaltaisuuteen ja notaarin toimivaltaan. Vasta korkein oikeus, jonne hovioikeuden tuomiosta valitettiin, otti tämän kysymyksen esille.
5. Korkein oikeus pyysi ennen asian ratkaisemista käräjäoikeuden laamannilta käräjäoikeuden päätösvaltaisuutta koskevan lauusman. Määräyksen käräjänotaarille toimia puheenjohtajana ko. asiassa oli vuonna 2014 antanut käräjäoikeuden silloinen laamanni Satu Salmi.
6 Tapahtuma-aikana eli vuonna 2014 oli voimassa käräjäoikeuslaki, jonka 17 §:n 3 momentissa säädettiin, että käräjänotaaria ei saanut määrätä käsittelemään yksin tai käräjäoikeuden puheenjohtajana asiaa, jota laatunsa tai laajuutensa vuoksi on pidettävä vaikeana ratkaista. Käräjäoikeuslaki on kumottu vuoden 2017 alusta, jolloin voimaan tuli tuomioistuinlaki (673/2016) ja käräjänotaarin toimivaltaa koskevat säännökset on siirretty niin ikään 1.1.2017 voimaan tulleeseen tuomioistuinharjoittelusta annettuun lakiin (674/2016). Lain 16 §:n 3 momentissa on säännös, jossa kielletään määräämästä käräjänotaaria käsittelemään vaikeana pidettävää asiaa.
7. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2002:12 katsonut, ettei notaaria yleensä ollut syytä määrätä käsittelemään työturvallisuusrikosasiaa, koska näissä asioissa oli usein vaikeita näyttö- ja oikeuskysymyksiä ja koska niiden vähäinen lukumäärä teki niistä tavallista vaikeampia käsitellä ja ratkaista. Ennakkoratkaisussa KKO 2002:75 puolestaan korkein oikeus on toisaalta katsonut, ettei riitainen yksityishenkilön velkajärjestelyä koskeva asia ollut aina käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla vaikea, vaikka yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa oli useita avoimia säännöksiä, jotka jättivät tuomioistuimelle harkintavaltaa, ja vaikka laki velvoitti tuomioistuimen myös oma-aloitteisesti selvittämään asiaa. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että velkajärjestelyn keskeisistä laintulkintakysymyksistä, kuten edellytyksistä ja esteistä, oli annettu useita oikeuskäytäntöä ohjaavia ennakkoratkaisuja.
8. Nyt esillä olevassa tapauksessa KKO totesi ensiksi, että asia ei ollut laaja eikä siten laajuutensa perusteella vaikea. Ratkaisevaa oli siten se, onko asia ollut laatunsa puolesta liian vaikea käräjänotaarin ratkaistavaksi.
9. Kantajayhtiö oli kanteessaan vaatinut, että vastaaja A velvoitetaan maksamaan yhtiölle takaisin siltä saamansa irtisanomisajan palkka. A:n vastustettua kannetta asiassa on ollut kysymys siitä, onko vähintään 200 päivää lomautettuna olleella työntekijällä oikeus saada työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus, jos työntekijä on irtisanonut työsopimuksensa vasta sen jälkeen, kun hänelle oli myönnetty täysi työkyvyttömyyseläke. Asiassa on siten kysymys työoikeudellisesta riita-asiasta.
10. KKO totesi, että työsopimuslaissa (TSL) ei ole säännöksiä työsopimuksen raukeamisesta. Asian arvioinnissa oli näin ollen syytä ottaa huomioon yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet ja arvioida niiden soveltuvuutta käsillä olevassa työsuhdeturvaa koskevassa tilanteessa. TSL 5 luvun 7 §:n 3 momentin sanamuodosta tai esitöistä ei voida päätellä, onko säännöstä tarkoitettu sovellettavaksi myös silloin, kun vähintään 200 päivää lomautettuna olleelle työntekijälle myönnetyn eläkkeen johdosta työsopimus on rauennut ennen työsopimuksen irtisanomisilmoitusta. Huomioon ottaen myös sen, että ratkaistavana olevasta oikeuskysymyksestä ei ole annettu ohjaavaa ennakkoratkaisua, KKO katsoi, että kysymys on oikeudellisesti selvästi tavanomaista vaikeammasta työoikeudellisesta riita-asiasta.
11. Johtopäätöksenään korkein oikeus totesi, että asia on ollut käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla vaikea ratkaista sen laadun vuoksi. Käräjänotaaria ei sen vuoksi olisi saanut määrätä toimimaan siinä puheenjohtajana. Koska käräjäoikeus ei ole ollut asian ratkaistessaan päätösvaltainen, KKO poisti käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot ja määräsi, että asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tuli omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.
12. KKO:n ratkaisu on perusteltu ja oikeuskäytännön ohjaamiseksi tarpeellinen. On hyvä, että käräjänotaarin kelpoisuuteen toimia käräjäoikeuden puheenjohtajana juridisesti vaikeissa asioissa on kiinnitetty maan ylimmän tuomioistuimen toimesta huomiota. Toivottavasti käräjäoikeudet ja niiden päällikkötuomarit eli laamannit ottavat ratkaisusta opikseen ja myös hovioikeudet hoksaavat jatkossa valvoa, ettei tuomioistuinharjoittelua suorittaville notaareille anneta ratkaistaviksi laajuutensa tai laadunsa vuoksi vaikeita asioita.
13. Oikeuskäytännöstä voidaan mainita myös Helsingin hovioikeuden päätös vuodelta 2015, jossa katsottiin, että käräjänotaari ei voinut ratkaista tavanomaista hankalampaa velkomusasiaa (HelHO 2015:12). Hovioikeus katsoi, että kyseisen asian näytön arviointiin ja tapauksen oikeudelliseen arvioon on liittynyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi kyseistä asiaa on ollut käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentin mukaan pidettävä käräjänotaarille laatunsa vuoksi vaikeana ratkaista. Asian asianmukainen käsittely käräjäoikeudessa olisi tässä tapauksessa edellyttänyt, että oikeuden puheenjohtajana olisi toiminut ammattituomari. Käräjäoikeus ei näin ollen ole ollut asiaa käsitellessään ja ratkaistessaan päätösvaltainen käräjänotaarin puheenjohdolla. Koska asiaa ei ole käsitelty käräjäoikeudessa laillisessa kokoonpanossa, käräjäoikeuden ratkaisu on kumottava ja asian käsittelyä jatkettava käräjäoikeudessa valmisteluvaiheesta.
14. Toista se oli ennen eli ns. vanhoina hyvinä aikoina. Nykyisin käräjänotaarit toimivat käräjäoikeuden puheenjohtajana aika harvoin, sillä laissa ei ole määräyksiä siitä, kuinka usein notaarin on toimittava käräjäoikeuden puheenjohtajana. Tuomioistuinharjoittelussa kiinnitetään nykyisin paljon enemmän huomiota koulutuksellisiin näkökohtiin kuin vaikkapa 20-30 vuotta sitten, jolloin notaareita käytettiin lähinnä alioikeuksien lisätyövoimana.
15. Itse suoritin tuomioistuinharjoittelun 1967-68 Janakkalan tuomiokunnassa Riihimäellä. Olin ensin päätoimisena apulaisena yhden kuukauden ja sen jälkeen seitsemän kuukautta notaarina. Notaarilla oli tuolloin kelpoisuus istua käräjiä vasta notaarikauden päätyttyä ja vasta sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt 25 vuotta. Ukkotuomarin esityksestä hovioikeus antoi notaarille määräyksen toimia kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana joko tietyn yleisen istunnon ajan tai toimittamaan kiireellisissä tapauksissa eli vangittujen jutuissa tarvittavat välikäräjät. Jokaisena istuntopäivänä käsiteltiin yleensä kymmenkunta juttua tai enemmän. Tuomioistuinharjoitteluun kuului notaareiden kohdalla myös tuomiokunnan hoito eli velvollisuus toimia kihlakunnantuomarin kesäloman aikana kolme viikkoa tämän sijaisena. Käsitettä "vaikeana pidettävä asia" ei tunnettu, vaan notaarit istuivat kaikenlaisia juttuja laidasta laitaan, helppoja ja vaikeita, eli samalla tavalla kuin kihlakunnantuomarikin. Istuntopäiviä tuli saada kasaan 30 ennen kuin hovioikeus saattoi myöntää notaarile varatuomarin arvon. Sportteliaikana notaarit istuivat keskimäärin noin 60 prosenttia kihlakunnanoikeuksien jutuista, joskus enemmänkin.
16. Istuin notaarina käräjäni 1968 lähinnä kahdessa pitkässä jaksossa, joista toinen kesti putkeen 2,5 viikkoa. Tuolloin kihlakunnanoikeus istui myös lauantaisin. Mainitun 2,5 viikon aikana sairastuin angiina niin, ettei ääni enää paljon pihissyt. Marssin lääkäri Pekka Rikkosen vastaanotolle, jolloin tämä sanoi muitta mutkitta, että käräjien istuminen oli lopetettava heti. Kerroin tohtorin terveiset ukkotuomari Niilo Lahdelle, mutta tämä vähätteli asiaa ja totesi, että kyllähän sinä pystyt istumaan. Niilo soitti veljenpojalleen Raimo Lahdelle Helsinkiin ja pyysi tätä tulemaan seuraavana päivänä käräjille memorialistiksi. Jos olisin noudattanut lääkärin määräystä, olisi Niilo Lahti joutunut itse puheenjohtajaksi, mutta sitä hän ei missään nimessä halunnut tehdä. Niin päätin purra hammasta, otin lääkärin määräämät antibioottipillerit ja jatkoin seuraavana päivänä käräjien istumista vierelläni Raimo Lahti, joka oli suorittanut edellisenä vuonna 21-vuotiaana OTL-tutkinnon ja josta tuli vähän yli 30-vuotiaana rikosoikeuden professori. Hän avusti minua yhden päivän, sen jälkeen jatkoin yksin käräjien istumista.
17. Minun ensimmäisen käräjäpäiväni ensimmäisenä juttuna käsiteltiin asia, joka koski murhapolttoa ym. Murhapoltto oli yleisvaarallinen rikos, josta oli säädetty ankara vapausrangaistus, jonka minimi taisi olla kaksi vuotta ja maksimi 10 vuotta kuritushuonetta. Murhapolton soveltamisala oli laaja, sillä sen kohteena oli yleensä asunnoksi kelpaava rakennus, vaikka siinä ei tekohetkellä kukaan asunutkaan, eikä teon rangaistavuus edellyttänyt, että teko olisi ollut omiaan aiheutamaan hengen tai terveyden vaaraa. Nimike murhapoltto poistettiin rikoslaista vuonna 1995 ja korvattiin tuhotyö -nimisellä rikoksella. (RL 34:1). Ko. tapauksessa tuleen oli sytetty syrjäinen varastorakennus tai vastaava vaatimaton rakennelma, joka syytteen mukaan oli asunnoksi kelpaava, mutta jossa kukaan ei ollut aikoihin asustellut. Selvisin asian käsittelystä määräämällä syytetyn mielentilatutkimukseen. Ei siinä hötäkässä ehtinyt asiaa kovin paljon ihmettelemään tai pohtimaan, sillä juttulistalla oli kymmenkunta muutakin juttua.
10 kommenttia:
Joskus vaan kokeneena juristina miettii, onko nyt menty äärimmäisyydestä toiseen: jos vanhoja aikoina pantiin "lapsia miehen asialle" vaaditaanko nykynotaarilta liian vähän. Joku on sanonut leikillisesti, että nykynotaareille pitäisi myöntää varatuomarin arvon sijasta varanotaarin arvo.
KKO:n ratkaisun seurauksena pienehkö juttu palasi KO:n valmisteluun. Itse ajattelen, että kun kyse oli oikeuskysymyksestä KKO olisi voinut jättää sen HO:n ratkaisun varaan tai tutkia ja ratkaista itse, jos prosessinjohdossa ei ollut puutteita tai muita seikkoja, jotka välttämättä vaativat palauttamista.
Minusta nykyinen systeemi on kyllä paljon parempi. Ihmisten oikeusturvan kannalta ja muutenkin.
Notaarithan ovat tuomioistuinharjoittelussa vasta oppimassa asioita ja tutustumassa lainkäyttöön käytännössä. Näin jälkeenpäin on kyllä "aivan hirmuista" ajatella, miten laajoja ja myös laadullisesti vaikeita rikos- ja riita-asioita silloin aiemmin eli sotien jälkeen aina 1980-luvulle asti auskultantit joutuivat kihlakunnanoikeden puheenjohtajina istumaan eli yksin lautakunnan kanssa ratkaisemaan.
KKO ei tietenkään ratkaisut asiallisesti itse ko. juttua tai pääasiaa, vaika olisi toki voinut niin tehdä. Ko. ratkaisu on nimenomaan annettu ohjeeksi eli ns. vastaisen varalle oikeuskäytännön ohjaamiseksi kaikille alioikeuksille. Myös hovioikeuskille, jotta ne huomaisivat valvoa, ettei notaareille anneta yksin ratkaistaviksi liian vaikeita asioita.
Jos KKO olisi ratkaissut jutun itse asiallisesti, se ei olisi voinut julkaista ratkaisua ennakkopäätöksenä. Tässä on tapauksen clou, mutta sitä anonyymi ei kenties huomannut.
Katso myös Helsingin HO 2015:12: Käräjänotaari ei voinut ratkaista tavanomaista hankalampaa velkomusasiaa.
Hovioikeus katsoi, että kyseisen asian näytön arviointiin ja tapauksen oikeudelliseen arvioon on liittynyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi kyseistä asiaa on ollut käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentin mukaan pidettävä käräjänotaarille laatunsa vuoksi vaikeana ratkaista. Asian asianmukainen käsittely käräjäoikeudessa olisi tässä tapauksessa edellyttänyt, että oikeuden puheenjohtajana olisi toiminut ammattituomari. Käräjäoikeus ei näin ollen ole ollut asiaa käsitellessään ja ratkaistessaan päätösvaltainen käräjänotaarin puheenjohdolla. Koska asiaa ei ole käsitelty käräjäoikeudessa laillisessa kokoonpanossa, käräjäoikeuden ratkaisu on kumottava ja asian käsittelyä jatkettava käräjäoikeudessa valmisteluvaiheesta.
KKO tutki käräjäoikeuden kokoonpanon laillisuuden viran puolesta. Onko tämä nyt sitten sitä paljon puhuttua hallintotuomioistuinten viralllisperiaatetta?
KKo ei tiettävästi ole mikkään hallintotuomioistuin.
"Jos KKO olisi ratkaissut jutun itse asiallisesti, se ei olisi voinut julkaista ratkaisua ennakkopäätöksenä. Tässä on tapauksen clou, mutta sitä anonyymi ei kenties huomannut."
Noinhan asia on, mutta oikeudenkäynnin osapuolten oikeusturvan kannalta KKO:n toiminta oli suorastaan surkeaa. Kyse oli tapauksesta, jossa käräjäoikeus oli antanut tuomion vuonna 2014 ja hovioikeus kesällä 2015. Korkeimmalla oikeudella kului lähes kaksi vuotta sen toteamiseen, että käräjäoikeus ei ollut alkuperäisestä tuomiota antaessaan päätösvaltainen. Ja sitten noin pitkän viivästyksen jälkeen KKO lähetti asian takaisin käräjäoikeuteen, eli päätöksen saaminen oikeusprosessiin viivästyy vielä lisää. Käräjäoikeuden prosessivirheen takia molemmilla oikeudenkäynnin osapuolella on palanut ihan turhaan rahaa asian käsittelyyn sekä hovioikeudessa että korkeimmassa oikeudessa, kun alkuperäinen tuomio on ollut mitätön.
Pystyvätkö asianosaiset muuten vaatimaan vahingonkorvauksia joko a) käräjäoikeudelta, b) laamannilta, tai c) kärääjänotaarilta sillä perusteella, että näiden lainvastainen toiminta on aiheuttanut heille taloudellista vahinkoa?
KKO toimii ennakopäätöstuomioistuimena, joka antaa vastaisen varalle ratkaisuja oikeuskäytännön ohjaamistarkoituksessa. Varmaankin KKO olisi oystynyt ratkaisemaan ko. asian nopeammin, mutta on syyät muistaa, sillä on tutkittavanaan myös parituhatta muutakin asiaa.
Jutun palauttaminen oli asiassa perusteltu toimenpide virheen korjaamiseksi, koska tällä tavoin on pyritty varmistamaan se, että ratkaisuun kiinnitetään käräjäoikeuksissa notaareille istuntomääräyksiä annettaessa asianmukaista huomiota. Oikeusturvaa on omiaan lisäämään se, että tuomarilla on laissa edellytetty toimintakelpoisuus ja oikeus on päätösvaltainen.
Korvausvelvollisuutta mainituille henkilöille tai käräjäoikeudelle ei ole syntynyt.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten auskultoineena voin myös todeta, että jutut oli laidasta laitaan, eikä todellakaan jääty sairaslomalle kissan kuoleman vuoksi.
Se on kyllä oikea suuntaus, että käräjänotaari mielletään opetteluvaiheessa olevaksi. Tosin eipä se viisaus asu läheskään aina virkaiältään vanhimpien päässä.
Lääkärit äimistelevät sitä, että nuoret pyytävät sairaslomaa elämän normaalien vastoinkäymisten johdosta, mutta vielä kummallisempaa on, että lääkärit kirjoittavat sairaslomatodistuksia pyynnön mukaisesti. Työuupumus tuntuu vaivaavan eniten niitä, jotka tekevät töitä vähiten.
Hyvä kuvaus lähihistoriasta. Notaareiden käyttö ns. oikeissa töissä on kyllä ollut aika kuvaavaa oikeusjärjestelmämme kapeudesta tai myöhäisestä kehittymisestä. Tullaan aika pitkältä takamatkalta länsieuroopan maihin verrattuna. Mutta nyt sentään on hyviä piirteitä, tuomioistuinvirasto toivottavasti tulossa ja muutakin kehitystä
Lähetä kommentti