1. Ruotsin korkein oikeus (HD) arvioi 30.11. antamassaan päätöksessä Euroopan unionin kansalaisen vangitsemisen edellytyksiä ja esteitä.
2. Päätöksessä selostetussa tapauksessa Liettuan kansalainen PR, jolla oli Liettuassa myös kotipaikka, oli otettu kiinni Arlandan lentokentällä, koska häntä epäiltiin huumausaineen salakuljetuksesta. Käräjäoikeus vangitsi PR:n paonvaaran takia, eli siksi, että oli olemassa riski, että hän pakenisi tai välttelisi esitutkintaa tai rangaistusta. Oikeudenkäynnin päätteeksi käräjäoikeus tuomitsi miehen kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen ja määräsi, että hänet oli pidettävä paonvaaran takia edelleen vangittuna.
3. PR valitti vangitsemispäätöksestä Svean hovioikeuteen, joka 30.10. hylkäsi valituksen. Korkeimmalle oikeudelle tekemässään valituksessa PR vetosi siihen, että vangitsemispäätös rikkoi unionioikeuden yhdenvertaisuuden periaatetta siiitä, että kaikkia unionin kansalaisia tuli kohdella samanlaisissa tapauksissa ilman syrjintää ja yhdenmukaisella tavalla.
4. Högsta domstolen (HD) lausui, että tuomitun paonvaaran perusteella tapahtuvan vangitsemisen tarkoituksena on estää rangaistuksen täytäntöönpanon välttely. Kolmen kuukauden vankeusrangaistus voidaan panna täytäntöön ilman tuomitun suostumusta tai myötävaikutusta vain silloin, kun hän oleskelee Ruotsissa. Henkilöä, jolla on kotipaikka jossakin toisessa maassa ja joka palaa sinne, ei voida pakkoa käyttäen saada mainittua rangaistusta suorittamaan. PR:n tapauksessa ei olisi ollut mahdollista käyttää eurooppalaista pidätysmääräystä. eikä Liettua olisi ollut velvollinen panemaan tuomiota täytäntöön. Rangaistuksen täytäntöönpano olisi näin ollen ollut hyvin vaikeaa. Kun mahdollisuus rangaistuksen täytäntöönpanoon riippui tuomitun kotipaikasta, ei Liettuassa kotipaikan omaavan PR:n voitu katsoa olevan samanlaisessa asemassa kuin sillä, jolla on kotipaikka Ruotsissa. Tapauksessa ei siten ollut kyse edes välillisestä syrjinnästä tuomitun kansalaisuuden perusteella. Koska paonvaara oli olemassa, HD hylkäsi valituksen.
HD:n päätös Ö 5052-16
5. Kansallisen lain, EU-oikeuden säännösten ja EU-tuomioistuimen ratkaisujen lisäksi HD viittaisi perusteluissaan (kohdat 6 ja 12) myös oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin.
2 kommenttia:
Toivottavaasti tulee kommentti myös uunituoreesta KKO 2016:83:sta. Siinä on vastaajan passiisuusoikeus viety todella pitkälle. Itse komppaisin enemmän vähemmistöä.
Miun on pakko kompata edellistä.
"Huomioon ottaen ne seikat, joihin A on purkuhakemuksessaan vedonnut, hakemusta ei voida pitää selvästi perusteettomana. Tämän vuoksi avustajan määrääminen hänelle on tarpeellista" (KKO 2015:36). "Kun tuomionpurussa syytetyn eduksi ei ole määräaikaa eikä siinä sovelleta prekluusiota" (KKO 2016:83 vähemmistö), purkuhakemusten määrää tulevaisuudessa rajoittaa vain välinpitämättömyys/tietämättömyys.
KKO:n täysistuntoratkaisu (9/8) johdattakoon meidät itse kunkin avaamaan salaiset sakkolappuarkistomme. Siinä meitä kaikki viranomaiset – palveluperiaatteen myötä – kulloinkin auttakoot. Rauhan Joulua!
Lähetä kommentti