1. K oli työskennellyt vuodesta 2006 alkaen Osuuskauppa Hämeenmaan (jälj. H) palveluksessa vakituisena osa-aikaisena myyjänä Riihimäen Prismassa. Hän oli 14.8.2011 kirjannut hävikkituotteisiksi asiakkaan palauttaman vesimelonin ja neljäsosan hunajamelonista, jotka olisi työnantajan toimiohjeen mukaan pitänyt hävittää jätepuristimessa ja viedä tässä tarkoituksessa myymälän neuvontaan. K ei ollut kuitenkaan menetellyt näin, vaan kyseiset tuotteet oli poistumistarkastuksen yhteydessä löydetty hänen hallustaan. Työnantaja oli 16.8.2011 pidetyn kuulemistilaisuuden päätteeksi purkanut K:n työsopimuksen epärehellisyyden ja toimintaohjeiden vastaisen menettelyn perusteella.
2. K piti työnantajan menettelyä perusteettomana. Hän vaati käräjäoikeudessa, että H velvoitetaan maksamaan hänelle irtisanomisajan palkkaa, lomakorvausta ja korvausta työsuhteen perustettomasta päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän. Työsuhteen päättymisen jälkeen K oli ollut vuosia työttömänä.
3. Päijät-Hämeen käräjäoikeus hylkäsi maaliskuussa 2014 K:n kanteen. Käräjäoikeus totesi, että K oli tahallaan anastanut hänen hallustaan löydetyt tuotteet ja että työnantaja H:lla oli ollut työsopimuslain (TSL) 8 luvun 1 §:n tarkoitettu erityisen painava syy purkaa K:n työsopimus.
4. K valitti tuomiosta Itä-Suomen hovioikeudelle. Hovioikeus katsoi lokakuussa 2014 antamassaan tuomiossa, ettei K:n rikkomusta kokonaisuutena arvostellen voitu pitää niin vakavana ja olennaisena velvoitteiden ja luottamussuhteen rikkomisena, että työsuhteen purkamiseen olisi ollut TSL:n edellyttämä erittäin painava syy tai että H:lla olisi ollut asiallinen ja painava syy edes työsopimuksen irtisanomiseen. Hovioikeus velvoitti H:n suorittamaan K:lle korvaukseksi irtisanomisajan palkkaa ja vuosilomakorvausta sekä korvaukseksi työsuhteen perusteettomasta päättämisestä kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän. Korvausta alentavana seikkana hovioikeus otti huomioon K:n itsensä antama aihe työsuhteen päättämiselle.
5. Korkein oikeus myönsi K:lle valitusluvan. Tänään antamassaan tuomiossa korkein oikeus katsoi K:n rikkonen työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita. K:n toiminta ja hänen menettelynsä asiaa selvitettäessä osoittivat ratkaisun mukaan epärehellisyyttä ja vilpillisyyttä työnantajaa kohtaan. Työnantaja oli antanut pari kolme vuotta aiemmin K:lle kaksi varoitusta, mutta kumpikaan niistä ei ollut liittynyt sen kaltaiseen epärehellisyyteen viittaavaan menettelyyn, josta nyt oli kysymys eikä niillä siten ollut merkitystä K:n työsuhteen päättymisperustetta arvioitaessa. KKO:n mukaan kokonaisuutena arvioituna K:n rikkomus ei kuitenkaan ollut niin vakava, että työnantajalla olisi ollut oikeus purkaa työsopimus tai edes irtisanoa se ilman varoitusta. KKO pysytti hovioikeuden tuomion.
KKO 2016:62
6. Tapaus on ollut varsin selväpiirteinen. Työsuhteen purkaminen on ollut kohtuutonta kun otetaan huomioon, että kyse oli vähäisten hävike- ja myyntikelvottomien tuotteiden eli yhden vesimelonin ja hunajamelonin neljänneksen haltuunotosta. Se seikka, että työntekijälle oli aikaisemmin muutama vuosi aiemmin annettu muusta syystä kaksi varoitusta, ei oikeuttanut työantajaa päättämään työsuhdetta ilman varoitusta.
7. Hovioikeus on perustellut ratkaisuaan laajasti ja, kuten pitääkin, pro et contra- näkohtia esittäen. Tähän nähden ja kun tapaus on ollut jokseenkin selvä, valitusluvan myöntäminen saattaa vaikuttaa ehkä tarpeettomalta.Oikeuskäytännön ohjaamiseksi asian tutkimista vielä ylimmässä oikeudessa ennakkopäätöksen antamista silmällä pitäen voidaan kuitenkin puoltaa, sillä työsopimuksen päättäminen vastaavanlaisissa tapauksissa ei käytännössä liene käytännössä aivan harvinaista.
8. Korkein oikeus on perustellut ratkaisuaan pro et contra -punnintaa käyttäen seikkaperäisesti. Tämä vastaa KKO:n nykykäytäntöä. Hieman suppeammatkin perustelut olisivat varmaan riittäneet. Ruotsin korkein oikeus olisi todennäköisesti selvinnyt ko. tapauksessa lyhyimmillä perusteluilla. Perustelemisen suhteen tilanne on muuttunut, sillä aikaisemmin Suomen korkein oikeus perusteli ratkaisujaan suppeasti ja paljon niukemmin kuin naapurimaan ylin oikeus. Perustelujen seikkaperäisyys on omiaan lisäämään ratkaisun ja oikeudellisen päättelyn avoimuutta, mutta toisaalta tiettyä yliperustelemista olisi jo argumentoinnin selvyyden ja ymmärrettävyyden kannalta syytä välttää. Tulisi muistaa vanha sääntö, jonka mukaan perusteluissa ei saa sanoa liian vähän muttei toisaalta liikaakaan.
9. KKO:n argumentointi päättyy kappaleeseen 18, jossa lausutaan tiivistetysti asian olennaiset seikat ja perustelut:
K:n ottamilla hävitettäviksi tarkoitetuilla tuotteilla ei ole ollut H:lle rahassa mitattavaa arvoa eikä tuotteiden ottaminen ole aiheuttanut kauppaliikkeelle taloudellista vahinkoa. K:n menettelyn ei voida myöskään olettaa vaikuttaneen liikkeen asiakassuhteisiin. Nämä seikat ovat merkityksellisiä sekä ohjeen vastaisen menettelyn vakavuusasteen arvioinnissa että työsuhteen päättämisperusteen kokonaisarvioinnissa. Toisaalta ohjeen vastainen toiminta on voinut olla omiaan aiheuttamaan työnantajassa epäluottamusta K:ta kohtaan. Näitä seikkoja punnittuaan Korkein oikeus katsoo, että vailla taloudellista arvoa olevien, jätteeksi luokiteltujen kahden hedelmän ottaminen ei ole ollut niin vakavana pidettävä rikkomus, että K:n työsopimuksen välittömään purkamiseen olisi ollut työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitettu erittäin painava syy tai että työsopimuksen irtisanomiseenkaan ilman aikaisempaa vastaavan kaltaisesta menettelystä annettua varoitusta olisi ollut mainitun lain 7 luvun 1 §:n mukainen asiallinen ja painava syy.
20 kommenttia:
Asun itse n. 200 metrin päässä ko. Prismasta ja käyn siellä ostoksilla pari kolme kertaa viikossa.
Lakimieskunta jo opinnoista lähtien vinoutetaan mammuttitautiin. Opintosuoritukseksi pitää usein kirjoittaa joku tietty vähimmäissivumäärä. Ja mitä pidempi teksti niin yleensä myös sitä parempi arvosana.
KKO:n ja HD:n kirjoitustavan lisäksi esimerkin suomalaisesta mammuttitaudista tarjoaa ulosottolainsäädäntö. Meidän ulosottokaaremme on mammuttimainen, epäsystemaattinen, epätasapainoinen ja välillä pirun vaikeaselkoisesti kirjoitettu. Ruotsalaiset pärjäävät pienemmällä §-määrällä. Siellä säännökset on ryhmitelty selkeästi ja ilmaisu on ytimekästä. Ruotsissa on käynnistetty hanke ulosottokaaren uudistamiseksi. Yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada laista vielä nykyistä selkeämpi!
KKO:n perustelujen osalta voisi vielä todeta, että Ruotsissa perustelut kirjoitetaan ns. etenevän prejudikaattitekniikan mukaan. Toisin sanoen HD tietoisesti pyrkii ratkaisussaan periaatteellisiin lausumiin, jonka jälkeen se soveltaa lausumiaan esimerkinomaisesti ratkaistavan tapauksen tosiseikkoihin. Suomessa taas käytetään tätä takautuvaa tekniikkaa, jossa myöhemmin lainkäyttäjä saa miettiä koskeeko se, mitä KKO on sanonut kahdesta melonista myös yhtä sitruunaa.
Virolainen on oikeassa. Käytännössä silloin tällöin pienikin, aivan vähäistä epärehellisyyttä koskeva teko, joka ei ole aiheuttanut vahinkoa liikkeelle tai sen asiakkaille, on voinut tulla oikeudessa hyväksytyksi potkujen perusteeksi. Työnantajan auktoriteettia ei ole saanut vähänkään vaarantaa. Työntekijän edellytetään olevan moraaliltaan "täydellinen". Prejudikaatti ei ollut turha. Ja se syntyi kai aika pienellä vaivalla.
Suomalaisen lainvalmistelun ja lainsäädännön heikkouksia on moitittu ja valitettu jo 20-30 vuotta, mutta mitään kunnon korjausliikettä ei ole saatu aikaan.
Lainkäytön ja prosessioikeuden alalla ulosottokaari ei ole suinkaan ainoa mammuttimainen ja vaikeaselkoinen säädös. Yhtä laajoja ja vaikeaselkoisia ovat myös esim. konkurssilaki sekä yksityishenkilön velkajärjestelyä ja yrityssaneerausta koskevat lait. Sama koskee uutta esitutkintalakia (ETL) ja erityisesti pakkokeinolakia (PKL)
Meillä puhutaan nykyisin paljon ja hartaasti normitulvasta, normien purusta ja normipurkutakoista, mutta fakta on edelleen, että lakeja ja pykäliä tehtaillaan koko ajan kiihtyvällä tahdilla aina vain lisää.
On ollut mielenkiintoista seurata, mitten em. ja monia muita lakeja valmistelleet OM:n virkamiehet (lainsäädäntöneuvokset) ja profoessrit julkaisevat yllensä aina kohta lakien voimaantulon jälkeen uudistuksia koskevia oppi- ja käsikirjoja. Ne vasta laajoja esityksiä ovatkin! Esimerkiksi esitutkinnasta ja pakkokeinoista on äskettäin kirjoitettu yli 1300 sivua käsittävä opus, siitä on menossa 4. tai kenties jo 5. painos. Samaan "mammuttisarjaan" kuuluvat konkurssioikeudesta ja ulotto-oikeudesta laaditut teokset ja kommentaarit. Oikeuden perusteos -sarjaan kuluva kirja Prosessioikeus (4. p. 2012) jossa olen itsekin ollut kirjoittajana, käsittää 1 500 sivua jne. Insolvenssioikeudesta on julkaistu lähes yhtä laaja ( n. 1 400 sivua) perusteos.
Sama mammuttitauti näyttää vaivaavan usein myös oikeustieteellisiä väitöskirjoja. Prosessioikeudesta tulee mieleen Jari Vaitojan kaksi vuotta sitten ilmestynyt väittämistaakkaa ym. (ko. väitöskirjan nimikin on jo "hirmuisen" pitkä) sinänsä oikein hyvä väitöskirja, jossa on melkein 550 sivua. Minusta tuo tutkimus olisi aivan hyvin voitu jakaa kahdeksi kirjaksi ilman että väitöskirjan pääsanoma olisi siitä mitenkään kärsinyt.
Opiskelijat tai lakimiehet eivät jaksa tai edes viitsi lukea tuollaisia "paksukaisia" , vaan tyytyvät lähinnä vain selailemaan niitä.
"Opiskelijat tai lakimiehet eivät jaksa tai edes viitsi lukea tuollaisia "paksukaisia" , vaan tyytyvät lähinnä vain selailemaan niitä."
Ei tuollaisen kommentaarin idea olekkaan se, että se luetaan kannesta kanteen vaan siitä etsistään oikeuslähteisiin perustuvaa analysoivaa vastausta juuri siihen kysymykseen, joka sillä hetkellä on akuutti. Mitä paksumpi opus, sitä todennäköisemmin tuollainen vastaus löytyy. Läpilukemista varten ovat oppikirjat opiskelijoille ja väitöskirjat ja monografiat kokeneimille juristeilla.
Lainsäädäntötulvaan varmasti vaikuttaa liian suuri lainvalmistelukoneiston määrä. Kun on niillä töin täytyy näyttää tulosta. Toinen syy on uuden valtioneuvoston halu tuottaa uudistuksia, mikä hallitus ei voi todeta, että maailma on valmis, tyydytään hallinnoimaan ja nauttimaan ministerinviinoja.
Tapaus osoittaa sitä kovuutta, jolla työnantajat nykyään osoittavat työntekijöitä kohtaan. Taistelevaa työväen- ja ammattiyhdistysliikettä tarvittaisiin!
Hienoa, että KKO pääsee pohtimaan ja ratkaisemaan mätien hedelmien ongelmaa.
Kaupan käytännön tarkoituksena on vähentää henkilökunnan halua tehdä myytäviin tuotteisiin pieniä virheitä ja näin saada tuotteet ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi.
Parin viikon palkaton lomautus olisi ilmeisesti ollut sopiva sanktio työnantajalta.
Työsuhteen purku osoittaa työnantajalta heikkoa työoikeuden tietotaitoa.
Purku olisi tullut kyseeseen vain, jos kassa laittaa rahat omaan taskuunsa.
Anonyymi edellä: "Parin viikon palkaton lomautus [sic] olisi ilmeisesti ollut sopiva sanktio työnantajalta." Tätä mieltä tuomioistuin ei varmaan olisi kuitenkaan ollut, sillä rangaistusluonteista lomautusta ei enää pidetä hyväksyttävänä. Lomauttaa voi vain tuotannollisin ja taloudellisin perustein, ei henk.koht.syystä.
Lomauttaminen on kuitenkin pienempi sanktio kuin työsuhteen päättyminen irtisanomiseen tai purkamiseen.
Hämärä mielikuva aiheesta K-P Tiitisen projektista. Tosin aika oli ennen vuotta 2001 ja nykyistä työsopimuslakia.
Tällaista menettelyä on vaikea käsittää.
Oma poikani irtisanottiin eräästä tunnetusta elektroniikan verkkokauppaa harjoittavasta yrityksestä, koska hän vei antennitöissä tarvittavan meisselin kotiin ja toi sen seuraavana aamuna tietysti takaisin. Hän tarvitsi sitä muuton yhteydessä tv-kaapelin muutostyöhön.
Tämä katsottiin irtisanomisen perusteeksi ja heti ulos ilman irtisanomisajan palkkaa. Ja tietysti hän sai sitten 3kk karenssin työkkäristä, koska "oli itse aiheuttanut potkunsa".
Kuinka tällaisessa yrityksessä edes luottamusmies ei asettunut työntekijää puolustamaan?
Jos tällaista on tulevaisuudessa "paikallinen sopiminen", niin heippa vain kohtuullisuudelle ja moraalille.
Poikani ei ollut ammattiliiton jäsen joten hänellä ei ollut mitään tukea. Ainoa tie olisi ollut hakea yksityinen juristi. Arvatkaa onko 26 vuotiaalla rahkeita ja rohkeutta tällaiseen prodessiin?
Toki työnantajaakin voidaan ymmärtää. Jos työntekijä jää joku kerta kiinni työpaikkalla tapahtuneesta näpistyksestä tai firman työkalujen käyttämisestä omiin tarkoituksiin yms. menettelystä. voidaan epäillä, ettei ko.kerta kenties ole ainoa vaan sitä on on kukaties voinut tapahtua aiemminkin vaikka työntekijä ei ole jäänyt kiinni.
Jälleen herää kysymys siitä, miksiköhän käräjäoikeus on erehtynyt niin pahasti asiassa joka työoikeudellisesti vaikuttaa melko selvältä ja jonka hovi ja KKO ovat ratkaisseet aivan oikein.
Niinpä niin, hyvä kyysmys!
Käräjäoikeus toimi ko. tapauksessa yhden tuomarin kokoonpanosa, mutta hovioikeudessa asian ratkaisemiseen osallistui kolme tuomaria plus esittelijä ja KKO:ssa viisi oikeusneuvosta ja esittelijä.
Tämän päivän HS:n mielipidesivulla tunnettu ex-tuomari Markku Arponen on "vaatinut" tai ainakin visoinut, että oikeudenkäynnin painopistettä tulisi entistä vahvemmin siirtää alioikeuksiin jopa väkipakolla niin, että koko Suomessa olisi vain yksi käräjäoikeus, jolla olisi eri toimipisteitä, joissa tuomarit sitten laukkausivat kiireen vilkkaa tuomitsemassa. Arponen kieltäisi valitusoikeuden niin, että muutoksenhakuvaiheessa. jonka Arponen tietenkin keskittäisi kaikissa asioissa yhteen ylioikeuteen, vaadittaisiin aina kaikissa asioissa jatkokäsittelylupa.
Vaikka käräjäoikeudet tekevät monasti - kuten KKO:n antamien ennakkopäätösten selosteista valitettavan usein ilmenee - täysin päin mäntyä olevia ratkaisuja. meillä vaaditaan "ylä- eli herratasolla" jatkuvasti syvällä rintaäänellä, kuten Arponen tänään Hesarissa tekee, että joo, meidän pitää siirtää oikeudenkäynnin pääpaino entistä selvemmin käräjäoikeuksiin ja rajoittaa voimallisesti tosiasiallista muutooksenhakuoikeutta.
Mm. ko. melonitapaus osoittaa kuitenkin vakuuttavalla tavalla, millaisiin oikeusturvaa pahasti vaarantaviin tuloksiin päädyttäisiin, jos a) valitusoikeutta vielä entuudestaan rajoitettaisiin - sitä on rajoitettu jo tähän mennessä enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa- ja b) kaikki käräjäoikeudet lyötäisiin kerta heitolla yhteen ja integroitaisiin vielä hallinto-oikeuksiin.
Meillä on meneillään hirvittävä buumi ja hinku rajoittaa ja supistaa ja kaikkien yleisten tuomioistuinten kokoonpanoja sekä samalla keventää ja "tehostaa" oikeudenkäyntiä ja kolmanneksi vielä ikään kuin kaupan päälle rajoittaa tosiasiallista muutoksenhakauoikeutta, vaikka nämä pyrkimykset johtavat vääjäämättä oikeusurvan tason laskuun.
Arponen ja kumppanit unohtavat, että oikeus hakea muutosta, siis tosiasiallinen eikä vain näennäinen, muutoksenhakuoikeus on perustuslaissa (21.2 §) turvattu jokaiselle kuuluva perusoikeus.
Mitenhän mahtaa olla tuon valitusoikeuden laajuus yleisesti Euroopassa. Epäilen, ettei Suomessa ole rajoitettu muutoksenhakua enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Ainakin jos otetaan huomioon ne oikeusjärjestykset, joissa valitusoikeutta - ainakaan näyttökysymyksistä - ei oikeastaan koskaan ole ollutkaan, jotta sitä voitaisiin rajoittaa. Suuri osa Länsi-Euroopan maista ei ole liittynyt EIS:n 7. lisäpöytäkirjaan, jossa taataan oikeus edes jonkinlaiseen muutoksenhakuun rikosasioissa. Muutoksenhaun laajuus on ollut suomalaista ylellisyyttä siihen nähden, mitä ihmisoikeussopimus on edellyttänyt. Ei olisi ihme jos tässäkin suhteessa tyydyttäisiin vain eurooppalaiseen minimitasoon, kuten niin monen muunkin ihmisoikeusnormin soveltamisen kohdalla on Suomessa tapahtunut. Se on selvä, ettei painopistettä voida mahtikäskyllä siirtää alioikeuksiin. Miksi tuomarinura alkaa käräjäoikeudesta ja siellä on pienimmät tuomaripalkat? Miksi yhden tuomarin kokoonpano on pääsääntö?
Kirjoitin aiemmin oman poikani työkalun kotiin viemisen aiheuttamasta irtisanomisesta. Kyllä oli olemassa käytäntö, että kotiin työkaluja vietäessä sovitaan siitä esimiehen. Näin oli poikani aiemmin toiminut ja tämä työkalujen kotilainaus oli nk rutiinikäytäntö.
Tässä tapauksessa poikani todella unohti kysyä lupaa. Oli siis huolimaton ja on mahdollista, että työkalun vähäisyys vaikutti että hän "skippasi" velvoitteen.
Hän teki väärin mutta ei ollut aiemmin tehnyt vastaavaa eikä hänen työstään ollut tehty huomautuksia.
Hänelle annettiin työtodistus, jossa häntä kuvattiin erinomaiseksi työntekijäksi. Ironista jos erinomainen työntekijä irtisanotaan ruuvinmeisselin lainaamisesta.
Työntekijän asema on epäselvä silloin kun työnantaja laatii omia sisäisiä ohjeita ja pyrkii asettamaan niide ehdot työlainsäädännön edelle. Melonitapaus on kouluesimerkki tällaisesta tilanteesta.
Tästä ristiriidasta yrityksen sisäisistä määräyksistä, jotka liitetään työsopimukseen, pitäisi enemmän keskustella ja kiinnittää huomiota niiden asemaan suhteessa yleiseen työsopimuslakiin.
Varsinkin kauppa/palvelualalla niitä näytetään rustattavan iloisesti.
Muutoksenhakuoikeudesta edellä kirjoittanut anonyymi esittää vain tuttuja yleisluontoisia arveluja ja vihjauksia oikeusvertailusta ja Suomen muka "ylellisestä" valitusoikeudesta. Hän ei esitä minkäälaisia konkreettisia vaihtoehtoja ja kerro, miten muutoksenhakuoikeus olisi edes yhdessä muussa maassa järjestetty rajoitetusti. Suomalanen järjestelmä ei poikkea olennaisesti länsieurooppalaisesta järjestelmästä. Ruotsissa tosiasiallista valitusoikeutta hovioikeuteen ei ole rajoitettu jatkokäsittlylupajärjestelmän soveltamisalan laajuudella lähimainkaan niin voimakkaasti kuin Suomessa on tehty.
Mistähän syvältä tuo ihmeellinen race to the bottom -vimma tulee, oli kyse mistä elämänalasta vaan? En ainakaan minä ole sellaista tilannut. Ja miksi ihmeessä, niin kuin tässäkin, halutaan järjestäytyneen yhteiskunnan ja valtion perustoimintoja yleensäkin keikutella ja ajaa alas. Ja samaan aikaan kun idän puolella naapurissa on aina vain vahvempi valtiotoimija.
Anonyymi kirjoitti: "Suuri osa Länsi-Euroopan maista ei ole liittynyt EIS:n 7. lisäpöytäkirjaan, jossa taataan oikeus edes jonkinlaiseen muutoksenhakuun rikosasioissa".
Päinvastoin! Lista kaikista Euroopan neuvoston jäsenmaista, jotka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet EIS:n 7. lisäpöytäkirjan (ks. täältä).
Saksa ja Hollanti ovat allekirjoittaneet ko. asiakirjan, mutta eivät vielä ratifioineet. Iso-Britannia on ainoa maa, joka ei ole liittynyt.
Kyllä oli virheellisesti sanottu kun kirjoitin, että "suuri osa ei ole liittynyt". Saksan, Hollannin ja UK:n lisäksi tulee huomioida varaumat, joita eräät valtiot ovat tehneet, ne ilmenevät täältä. Siviiliasioissa muutoksenhakuoikeus ei perustu ihmisoikeussopimukseen tai sen lisäpöytäkirjoihin.
Olen eri mieltä em. anonyymin kanssa. Ihmisoikeuskytkös, ja hyvin merkittävä, on olemassa. EIS:in 6(1) artiklan säännöksen vaatimukset ja ratkaisukäytäntö oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on huomioitu ja varmistettu myös hallintolainkäyttölain valmistelussa.
Lähetä kommentti